{"id":114,"date":"2015-10-20T23:02:53","date_gmt":"2015-10-20T20:02:53","guid":{"rendered":"http:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/?page_id=114"},"modified":"2015-10-23T12:02:35","modified_gmt":"2015-10-23T09:02:35","slug":"armin-koomagi","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/nippernaati-1\/armin-koomagi\/","title":{"rendered":"Armin K\u00f5om\u00e4gi"},"content":{"rendered":"
Lue lis\u00e4\u00e4 kirjailijasta<\/a><\/div>\n

Muistikatko<\/h2>\n

Suomentanut Hannu Oittinen<\/h4>\n

Toimituksen kokouksen j\u00e4lkeen Sten l\u00f6ysi itsens\u00e4 pienen p\u00f6yt\u00e4ns\u00e4 takaa. Ahtaat ty\u00f6olot olivat karjuvassa ristiriidassa viikkolehden koon ja vaikutusvallan kanssa, mutta koska toimituksessa tuli ehdottomasti pysytell\u00e4 hiirenhiljaa, mist\u00e4\u00e4n p\u00e4in ei kohonnut ainuttakaan karjahdusta.<\/p>\n

Steni\u00e4 l\u00e4hestyi p\u00e4\u00e4toimittajan assistentti, jolla oli turhan leve\u00e4 lantio mutta kauniin symmetriset ja auttavaiset kasvot. H\u00e4n laski p\u00f6yd\u00e4nkulmalle jonkin tilastokatsauksen mutisten samalla jotain, mist\u00e4 Sten noukki sanat yksinhuoltaja\u00e4idit<\/em>, trendit<\/em> ja avoliitto<\/em>. Sten kohotti katseensa tulijaan, jonka silm\u00e4ripset vaikuttivat t\u00e4n\u00e4\u00e4n hieman huolettomasti ja h\u00e4th\u00e4t\u00e4\u00e4 v\u00e4rj\u00e4tyilt\u00e4. Toisin paikoin ripsien v\u00e4leihin oli takertunut rumia pikkuruisia paakkuja aivan kuin assistentti olisi tarkkaillut sotilassaappaiden plankkaamista liian l\u00e4helt\u00e4.<\/p>\n

\u201dMiehet on ihan hirveit\u00e4 urpoja\u201d, assistentti teki l\u00e4ksi\u00e4isiksi lyhyen yhteenvedon.<\/p>\n

Toimitus odotti Stenilt\u00e4 artikkelia yksinhuoltaja\u00e4itien tilanteesta. \u201dKoeta kirjoittaa trendikk\u00e4\u00e4sti\u201d, p\u00e4\u00e4toimittaja kehotti. Leveiden lantioiden ohella h\u00e4n rakasti my\u00f6s juttua el\u00e4v\u00f6itt\u00e4vi\u00e4 valtavia taulukoita.<\/p>\n

Sten tarvitsi kahvia. H\u00e4n nousi kurkkaamaan yli ty\u00f6pisteiden labyrintin. Sermeill\u00e4 erotetuista bokseista nousi aika ajoin p\u00e4it\u00e4 kurottelemaan jonnekin \u2013 painuakseen sitten takaisin alas. Rauhallinen p\u00e4iv\u00e4 savannilla ilman petoja.<\/p>\n

Sten seisahtui toimituksen sihteerin eteen. T\u00e4m\u00e4 hieroi ohimoitaan v\u00e4h\u00e4n typer\u00e4n oloisena. \u201dSten?\u201d h\u00e4n keksi sitten r\u00e4p\u00e4ytt\u00e4en moitteettomasti ehostettuja ripsi\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

\u201dHaluaisin kahvia.\u201d<\/p>\n

\u201dKahvinkeitin on keitti\u00f6ss\u00e4\u201d, sihteerikk\u00f6 vastasi ekaluokan opettajan \u00e4\u00e4nell\u00e4, joka ei sallinut vastav\u00e4itteit\u00e4.<\/p>\n

Sten otti pari ep\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4 askelta vasemmalle.<\/p>\n

\u201dSten!\u201d<\/p>\n

Nuorukainen pys\u00e4htyi.<\/p>\n

\u201dKeitti\u00f6 on tuolla\u201d, sihteeri n\u00e4ytti vastakkaiseen suuntaan. Sten alistui pakon edess\u00e4, k\u00e4\u00e4ntyi kannoillaan ja lampsi kummasti tiehens\u00e4, aivan kuin h\u00e4nt\u00e4 odottaisi salaper\u00e4inen retki vaaralliselle ja tutkimattomalle seudulle.<\/p>\n

Keitti\u00f6ss\u00e4 kaksi naiskollegaa supisi yhden mieskollegan kanssa. Sten etsi puhdasta kuppia ja kun h\u00e4n viimein l\u00f6ysi sellaisen astiakaapista, h\u00e4nen korvansa rekister\u00f6iv\u00e4t katkelmia ty\u00f6kavereiden jutustelusta. \u201dOli sill\u00e4kin hirve\u00e4 hame\u2026\u201d, \u201dkuusisataa euroa\u2026\u201d, \u201dhissi on taas rikki\u2026\u201d, naiset kailottivat. \u201dK\u00e4vi lis\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4 l\u00e4ski\u00e4 lintulaudalle\u201d, mies kuittasi p\u00e4iv\u00e4npolitiikan, mink\u00e4 p\u00e4\u00e4lle kaikki nostivat k\u00e4den suunsa eteen ja nauraa h\u00f6r\u00e4htiv\u00e4t. Kahvinkeittimen valintan\u00e4ytt\u00f6 muistutti lentokoneen ohjaamoa. Sten tuijotti sit\u00e4 henke\u00e4\u00e4n pid\u00e4tellen, ep\u00e4r\u00f6iv\u00e4 sormi ojossa. Joku asetti h\u00e4nen kuppinsa oikeaan kohtaan, ja erikoisella lumihiutalekuviolla koristeltu rakennekynsi painoi er\u00e4st\u00e4 nappulaa itsetietoisen varmasti.<\/p>\n

\u201dMutta Sten, mist\u00e4 l\u00e4htien sin\u00e4 olet alkanut latkia kahvia?\u201d<\/p>\n

Sten ei ymm\u00e4rt\u00e4nyt kysymyst\u00e4. H\u00e4n nosti kupin huulilleen. Kuuma neste maistui oudolta. \u201dJa sit\u00e4 paitsi kipsi poistetaan viiden viikon p\u00e4\u00e4st\u00e4\u201d, ilmoitti mieskollega varastaen j\u00e4lleen naisten huomion.<\/p>\n

Palattuaan p\u00f6yt\u00e4ns\u00e4 \u00e4\u00e4reen Sten ryhtyi kirjoittamaan juttua. Kun h\u00e4nen yleens\u00e4 piti ponnistella suunnattomasti keksi\u00e4kseen ensimm\u00e4isen lauseen, t\u00e4ll\u00e4 kertaa jo ensimm\u00e4inen sana tuntui tuskastuttavan ylivoimaiselta. Mist\u00e4 h\u00e4nen pitik\u00e4\u00e4n kirjoittaa? H\u00e4n nousi kuikuilemaan boksin sein\u00e4kkeen yli hakien apua uneliaalta toimitukselta. Ty\u00f6pisteist\u00e4 kohoavat kuiskaukset kietoutuivat sakeaksi ja kuumaksi puhuriksi, taivaalla paistoi tuhatwattinen keinoaurinko, vierusboksin antilooppi m\u00e4rehti purkkaansa humanitaarinen partatupsu v\u00e4p\u00e4tt\u00e4en ja valmistautui lemppaamaan tytt\u00f6yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 Facebookissa kuuta kiert\u00e4v\u00e4lle radalle.<\/p>\n

K\u00e4nnykk\u00e4\u00e4n saapui viesti: \u201dMinun pit\u00e4\u00e4kin matkustaa Riikaan. Hae tytt\u00f6 tarhasta. Illaksi on pelmenej\u00e4. Suukkosia. Muru.\u201d<\/p>\n

Ent\u00e4 otsikko? Tai edes jutun aihe? Sten tutki tilastoa, jonka assistentti oli tuonut. Siin\u00e4 oli jotain numeroita ja vuosilukuja. Mit\u00e4 niist\u00e4 oli tarkoitus kostua? H\u00e4n koetti olla viekas ja l\u00e4hetti p\u00e4\u00e4toimittajalle viestin, jossa pyysi t\u00e4t\u00e4 keksim\u00e4\u00e4n jutulle sopivan otsikon. Vastaus tuli melkein heti: \u201dPane sama otsikko, jonka heitit toimituksen kokouksessa.\u201d<\/p>\n

Varttia vaille kuusi Sten tallensi tiedoston, jonka otsikon virkaa hoiti ilmaus: \u201dRiikaan yksinhuoltaja\u00e4ideille trendik\u00e4st\u00e4 l\u00e4ski\u00e4\u201d. Otsikon lis\u00e4ksi tiedostossa ei muuta ollutkaan. Sten ei oikein muistanut, mit\u00e4 h\u00e4n oli puuhaillut p\u00f6yt\u00e4ns\u00e4 \u00e4\u00e4ress\u00e4 koko p\u00e4iv\u00e4n. Ainoana seikkaper\u00e4isen\u00e4 muistikuvana utuisesta ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 n\u00e4pp\u00e4imist\u00f6n hysteerinen naputtelu Stenin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 soitti duettoa vierusboksista kiirivien sadististen naurunpurskahdusten kanssa.<\/p>\n

Hissin oveen oli l\u00e4tk\u00e4isty ilmoitus: \u201dEp\u00e4kunnossa. Sten ei huomannut sit\u00e4. Alas ajaessaan h\u00e4n huomasi takinkauluksessa pitk\u00e4n valkoisen hiuksen. H\u00e4n nuuhkaisi sit\u00e4 ja pani karvan taskuun. Sen kaverit olivat kai matkalla Riikaan.<\/p>\n

Sten ajoi konemaisesti, vailla mit\u00e4\u00e4n \u00e4lyllist\u00e4 panosta, Opelinsa lastentarhan portille. Oli pime\u00e4 ja kylm\u00e4. Stenin astuttua sis\u00e4\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 tervehti joku pojankloppia taluttava mies. Sten katsoi h\u00e4mmentyneen\u00e4 heid\u00e4n per\u00e4\u00e4ns\u00e4. K\u00e4yt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 h\u00e4mmennys muuttui ahdingoksi. Ensimm\u00e4inen vai toinen kerros? Kun h\u00e4n oli aikansa py\u00f6r\u00e4hdellyt ep\u00e4tietoisena paikallaan, avautui er\u00e4s ensimm\u00e4isen kerroksen ovi ja ulos tuli syv\u00e4sti huokaava nainen vet\u00e4en per\u00e4ss\u00e4\u00e4n paksuun turkkiin puettua olentoa; h\u00e4n ohitti Stenin pukahtamatta mit\u00e4\u00e4n, vaikka heid\u00e4n katseensa kohtasivat. Toinen kerros, Sten p\u00e4\u00e4tteli. H\u00e4n astui sis\u00e4\u00e4n lasten pukuhuoneeseen ja tervehti. Vanhemmat, jotka ty\u00f6l\u00e4\u00e4ntyneen oloisina seurasivat j\u00e4lkikasvunsa pukeutumiskilpailua \u2013 se voitti joka pukeutui hitaimmin \u2013, vilkaisivat tulijaa kummastuneina. Kukaan ei vastannut tervehdykseen. Sten kovetti syd\u00e4mens\u00e4 ja harppoi lattialla lojuvien vaatekasojen yli kohti salin ovea.<\/p>\n

\u201dHei!\u201d h\u00e4n toivotti uudestaan ja hymyili maireasti, kuten arveli muidenkin isien tekev\u00e4n.<\/p>\n

Lastenkasvattajan silm\u00e4lasit ja kolme yll\u00e4ttynytt\u00e4 silm\u00e4paria porautuivat tulijaan.<\/p>\n

\u201dHei\u201d, vastasi pikkuinen pellavap\u00e4\u00e4tytt\u00f6 ja nousi yl\u00f6s.<\/p>\n

Kivi putosi Stenin syd\u00e4melt\u00e4. H\u00e4n kyykistyi yst\u00e4v\u00e4llisesti ja ojensi k\u00e4tens\u00e4 kohti tytt\u00f6st\u00e4. T\u00e4m\u00e4 ei kuitenkaan liikahtanut paikaltaan.<\/p>\n

\u201dNo, typykk\u00e4, eik\u00f6h\u00e4n l\u00e4hdet\u00e4 kotiin?\u201d Sten yritti v\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 vitsi\u00e4.<\/p>\n

Kasvattaja nousi ja korjasi vaistomaisesti tyt\u00f6n suojaansa.<\/p>\n

\u201dAnteeksi, mutta kuka te olette?\u201d<\/p>\n

Sten pysytti v\u00e4kisin hymyn huulillaan. Joku miehenpuoli ysk\u00e4isi h\u00e4nen selk\u00e4ns\u00e4 takana, jolloin sama kohtelias pellavap\u00e4\u00e4 juoksi Stenin ohi ja loikkasi ison miehen syliin. Sten mutisi anteeksipyynt\u00f6j\u00e4, nappasi k\u00e4nnyk\u00e4n taskustaan ja painui ulos teeskennellen saaneensa t\u00e4rke\u00e4n puhelun. Pihassa h\u00e4n k\u00e4ynnisti auton ja rupesi odottamaan. Kolmen vartin p\u00e4\u00e4st\u00e4 lastentarhan ikkunoista olivat sammuneet kaikki valot paitsi ensimm\u00e4isest\u00e4 kerroksesta. Sten oli jo poistumassa autosta, kun viereen kaahasi \u00e4kki\u00e4 iso maasturi. Siit\u00e4 rynt\u00e4si ulos ja kohti lastentarhaa mies pitk\u00e4ss\u00e4 tummassa takissa, k\u00e4nnykk\u00e4 korvalla. \u201dMiten niin et ehdi muka saada ilmoitusta valmiiksi!\u201d Kime\u00e4 kiljahdus leikkasi ilmaa, kun ovi paukahti kiinni miehen per\u00e4ss\u00e4. Sten istahti takaisin autoon, katse ainoissa valaistuissa ikkunoissa. Pari minuuttia my\u00f6hemmin mies kiirehti takaisin kiilt\u00e4v\u00e4takkinen nytty syliss\u00e4\u00e4n. \u201dPaina sitten hommia vaikka koko y\u00f6!\u201d H\u00e4n avasi takaoven ja alkoi ahtaa nytty\u00e4 turvaistuimeen. \u201dEi kiinnosta, pysy paikallasi, t\u00e4m\u00e4 on k\u00e4sky!\u201d Nytty ei pysynyt paikallaan. \u201dEn min\u00e4 sinua tarkoita!\u201d Mies laski puhelimen k\u00e4dest\u00e4\u00e4n ja painoi jotakin kaksin k\u00e4sin. K\u00e4nnyk\u00e4st\u00e4 kuului loukkaantunutta mutinaa. \u201dMit\u00e4!\u201d Puhelin oli taas miehen k\u00e4dess\u00e4. \u201dMiten niin ett\u00e4 kenelle puhun, sinulle tietysti!\u201d Nytty takapenkill\u00e4 vaati jotain ehdottomasti ja kertakaikkisesti. \u201dOle hiljaa!\u201d mies kivahti niin puhelimeen kuin nytylle, samalla kun loikkasi ratin taakse.<\/p>\n

Hiljaisuuden laskeuduttua Sten astui autosta. Ennen sis\u00e4lle menoa h\u00e4n vilkaisi viel\u00e4 selk\u00e4ns\u00e4 taakse ajoradalle. Toivottavasti h\u00e4n oli viimeinen. Kello oli pitk\u00e4lti yli seitsem\u00e4n. H\u00e4n avasi hiljaa oven, vailla v\u00e4hint\u00e4k\u00e4\u00e4n is\u00e4llist\u00e4 elvistely\u00e4, ja hiipi ryhm\u00e4huoneeseen. Nuori, omalla tavallaan siev\u00e4 kasvattaja istui kahden tytt\u00f6sen kanssa p\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4ress\u00e4 muovaamassa vahasta jotain olentoja. Stenin ajatukset harhautuivat ufoihin. H\u00e4n silm\u00e4ili tytt\u00f6j\u00e4 tarkasti, sill\u00e4 kumpikin oli vaaleatukkainen, ja pingotti muistiaan kuin olisi puristanut mehua sitruunasta. Ei mit\u00e4\u00e4n tulosta. Sten turvautui alitajuntaan. Kumpi mahtoi miellytt\u00e4\u00e4 enemm\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 itse\u00e4\u00e4n? Tyt\u00f6t olivat kuitenkin kuin ketk\u00e4 tahansa ik\u00e4luokkansa edustajat: vaaleatukkaisia ja rakastettavia, somasti puettuja, virheett\u00f6mi\u00e4 lapsellisessa kauneudessaan, vailla fyysisi\u00e4 puutteita.<\/p>\n

\u201dKukas sinulla oikein on siin\u00e4?\u201d Kasvattaja kysyi toiselta tyt\u00f6lt\u00e4, joka oli taputtaa l\u00e4tkytellyt valmiiksi ison kolmikulmaisen p\u00e4\u00e4n elukalle, jolla oli nelj\u00e4 pitk\u00e4\u00e4 k\u00e4tt\u00e4.<\/p>\n

\u201dSe on mun rakas isk\u00e4\u201d, tyt\u00f6ntyller\u00f6 sanoi ja kiinnitti elukalle kiemuraisen punaisen h\u00e4nn\u00e4n.<\/p>\n

Sten kurtisti kulmiaan mutta kohta, kuin hellyydenpuuskan iskem\u00e4n\u00e4, h\u00e4n koputti ovenkamanaan ja katsoi hymyillen huoneeseen. Kaikki kohottivat katseensa h\u00e4neen. Kasvattaja vilkaisi sein\u00e4kelloa.<\/p>\n

\u201dViimeinkin! Ajattelin jo, ett\u00e4 ette tulekaan!\u201d nainen pudisti p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n ja h\u00e4nen kasvojensa helpottuneella taivaalla v\u00e4l\u00e4htiv\u00e4t moitteen salamat.<\/p>\n

Pikkuinen ufontekij\u00e4 rynt\u00e4si tuolistaan Stenin syliin. Sten h\u00e4keltyi mutta odottamattoman vahva halaus rauhoitti h\u00e4net pian. H\u00e4n tuijotti p\u00f6yd\u00e4lle valahtanutta muovailuvaham\u00f6ss\u00f6\u00e4 pystym\u00e4tt\u00e4 pukemaan ihmetyst\u00e4\u00e4n sanoiksi. Kumpi oli ep\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4mp\u00e4\u00e4, sek\u00f6 ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli vain kaksi k\u00e4tt\u00e4 eik\u00e4 yht\u00e4\u00e4n h\u00e4nt\u00e4\u00e4 vai se, ett\u00e4 keinoisk\u00e4ll\u00e4 oli ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isi\u00e4 ruumiinj\u00e4seni\u00e4?<\/p>\n

He l\u00e4htiv\u00e4t pukeutumaan.<\/p>\n

\u201dIsk\u00e4, miss\u00e4 \u00e4iti on?\u201d<\/p>\n

\u201d\u00c4iti l\u00e4hti matkalle.\u201d<\/p>\n

\u201dMihin?\u201d<\/p>\n

Sten mietti. Mik\u00e4 kaupunki se nyt olikaan, taisi alkaa koolla. Kaliningrad? H\u00e4n noukki puhelimen taskustaan ja etsi vaimon l\u00e4hett\u00e4m\u00e4n viestin.<\/p>\n

\u201d\u00c4iti matkusti Riikaan.\u201d<\/p>\n

\u201dSitten sy\u00f6d\u00e4\u00e4n taas pelmenej\u00e4\u201d, tytt\u00f6nen huokaisi.<\/p>\n

Sten pys\u00e4k\u00f6i auton ison ostoskeskuksen pihaan. Parkkipaikka oli melkein t\u00e4ynn\u00e4. Kaupassa h\u00e4n nosti tyt\u00f6n ostosk\u00e4rryyn istumaan ja suuntasi hyllyjen v\u00e4liin. Tuon tuosta h\u00e4n tutki tytt\u00f6st\u00e4 hurmaantuneena kuin turisti, joka n\u00e4kee ensi kertaa koalan. Tytt\u00f6 hymyili, katsoi lempe\u00e4sti takaisin ja hyr\u00e4ili jotain lastenlaulua. Sitten h\u00e4n halusi pullaa. Sten nosti pitkon kassahihnalle ja otti lompakostaan pankkikortin. Kun h\u00e4n oli kolmesti naputellut v\u00e4\u00e4r\u00e4n PIN-koodin, kortti lukittui ja h\u00e4n joutui etsim\u00e4\u00e4n taskustaan kolikoita. Pitko yhdess\u00e4, tytt\u00f6 toisessa k\u00e4dess\u00e4 Sten palasi autolle. H\u00e4n k\u00e4ynnisti moottorin ja sammutti sen heti. Pelmenit! H\u00e4n selitti tilanteen tyt\u00f6lle ja lupasi palata muutaman minuutin p\u00e4\u00e4st\u00e4. Tytt\u00f6 laulaa hymisi ja ny\u00f6kytteli.<\/p>\n

Kymmenen minuutin kuluttua Sten tuli ulos marketista kahden pullapitkon kanssa. H\u00e4n vilkaisi autojen loputtomia rivist\u00f6j\u00e4 ja tunsi otsassaan piston, aivan kuin energinen kastemato olisi aikeissa porautua ihon ja kallon l\u00e4pi suoraan aivojen sopukoihin. H\u00e4n oli jokseenkin varma siit\u00e4, ett\u00e4 oli tullut paikalle autolla. Mutta millaisella? H\u00e4n riensi puolijuoksua autojen v\u00e4liss\u00e4 arvioiden jokaista kulkupeli\u00e4. \u00c4kki\u00e4 h\u00e4nen kasvonsa kirkastuivat ja h\u00e4n taisi jopa hetken hymyill\u00e4 ottaessaan taskustaan auton avaimet. Opel. Se helpotti etsimist\u00e4. Hetken kuluttua h\u00e4n jo seisoi er\u00e4\u00e4n Opelin luona painamassa kauko-ohjainta, mutta mit\u00e4\u00e4n ei tapahtunut. Kokeillessaan samaa toisen Opelin luona h\u00e4n pudotti vehn\u00e4set maahan s\u00e4ik\u00e4hdetty\u00e4\u00e4n vasten autonikkunaa hy\u00f6k\u00e4nneit\u00e4 r\u00e4ksytt\u00e4vi\u00e4 koiria. Ne eiv\u00e4t olleet h\u00e4nen koiriaan, Sten tiesi ja nosti pitkot maasta.<\/p>\n

Puolen tunnin p\u00e4\u00e4st\u00e4 asia alkoi valjeta. H\u00e4n oli tullut taksilla. Takuuvarmasti. H\u00e4n arveli jopa muistavansa taksikuskin: pitk\u00e4\u00e4n, tummaan takkiin sonnustautuneen hujopin, joka s\u00e4hl\u00e4si koko matkan ajan turvavy\u00f6ns\u00e4 kimpussa ja k\u00e4ski matkustajaa pit\u00e4m\u00e4\u00e4n turpansa tukossa.<\/p>\n

Taksitolpalla odotti pari autoa. H\u00e4n istahti ensimm\u00e4iseen. Kuski taitteli sanomalehden kiinni, nollasi taksamittarin ja kysyi: \u201dMihin ajetaan?\u201d<\/p>\n

Sten tunsi kylm\u00e4n hien kohoavan otsalleen. Kotiinko? Niin mutta\u2026 H\u00e4n katsoi ikkunasta pimeyteen. Miss\u00e4h\u00e4n kaupun\u00adgin\u00adosassa nyt mahdettiin olla? Mustam\u00e4ell\u00e4k\u00f6? Ulkona n\u00e4kyi satoja taloja, viisi- ja yhdeks\u00e4nkerroksisia, jotkin niist\u00e4 viel\u00e4 korkeampia. Miss\u00e4h\u00e4n talossa h\u00e4nen kotinsa oli?<\/p>\n

\u201dL\u00e4hdet\u00e4\u00e4n\u201d, h\u00e4n sanoi kuljettajalle niin topakasti kuin pystyi.<\/p>\n

Taksikuski vilkaisi merkitsev\u00e4sti peruutuspeiliin ja l\u00e4hti liikkeelle. Auto mateli hitaasti eteenp\u00e4in tehden kunnioittavasti tilaa jopa julkiselle joukkoliikennev\u00e4lineelle. Sten tutki tummanharmaita taloja, jotka seisoivat sijoillaan ilmeett\u00f6min\u00e4, v\u00e4litt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 v\u00e4h\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n ohikulkijoista. Kuski tarkkaili asiakastaan. Huolellisesti ja tuntien levottomuutta, joka uhkasi \u00e4ity\u00e4 \u00e4rtymykseksi. Pys\u00e4keill\u00e4 seisoskeli ihmismassaa kuin j\u00e4hmettyneit\u00e4 molekyylej\u00e4, kirveell\u00e4 veistetyt kasvot peruslukemilla. Kun taksi pys\u00e4htyi suojatien eteen, Sten katsoi katua ylitt\u00e4vi\u00e4 tummia, laukkuja kantavia hahmoja, jotka olivat menossa jonnekin. Jokainen heist\u00e4 oli ventovieras joltain tuntemattomalta linnunradalta.<\/p>\n

\u201dNo mihin ajetaan?\u201d kuski alkoi jo menett\u00e4\u00e4 hermonsa, vaikka tunnusti samalla itselleen, ett\u00e4 vaikkapa sadan euron seteli rauhoittaisi oloa kummasti. H\u00e4nell\u00e4 ei kuitenkaan riitt\u00e4nyt rohkeutta tarkastaa siististi pukeutuneen mutta ep\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4sti k\u00e4ytt\u00e4ytyv\u00e4n, valmiiksi viipaloitua pullaa kanniskelevan miehen rahatilannetta. My\u00f6s Sten alkoi menett\u00e4\u00e4 toivonsa. Miss\u00e4h\u00e4n kaupungissa nyt oltiin?<\/p>\n

\u201dAjetaan hotelliin\u201d, h\u00e4n antautui lopulta.<\/p>\n

\u201dKalliiseen? Edulliseen?\u201d kuski vilkastui ja painoi kaasua.<\/p>\n

Kolmen t\u00e4hden hotelli keskikaupungilla otti Stenin vastaan liikoja utelematta. Kylm\u00e4 ilma, puuduttava arkip\u00e4iv\u00e4 ja matkailusesongin p\u00e4\u00e4ttyminen rohkaisivat tyrkk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n huoneen avaimet kouraan kenelle tahansa ihmisen kaltaiselle olennolle, joka ei suoranaisesti l\u00f6yhk\u00e4nnyt. Lomakkeessa tuli ilmoittaa vain etu- ja sukunimi, ja niiden selvitt\u00e4miseksi Stenille k\u00e4vi hyvin henkil\u00f6kortti lunttilapusta.<\/p>\n

Sten makasi vuoteella, ahmi pullaa ja surffaili kanavilla. Tunnin kuluttua viimeinenkin viipale oli sy\u00f6ty. Uutisissa kerrottiin parkkipaikalle unohdetusta tyt\u00f6st\u00e4, joka huopaan kiedottuna kiid\u00e4tettiin ambulanssilla sairaalaan. Stenill\u00e4 ei ilmek\u00e4\u00e4n v\u00e4r\u00e4ht\u00e4nyt. H\u00e4n vaihtoi kanavaa ja rupesi katsomaan koripalloa. Jonkin ajan p\u00e4\u00e4st\u00e4 h\u00e4n her\u00e4si puhelimen viesti\u00e4\u00e4neen. Joku Muru tiedusteli: \u201dOnhan teill\u00e4 kaikki hyvin?\u201d<\/p>\n

\u201dOn\u201d, Sten vastasi ja nukahti.<\/p>\n

Aamulla Sten astui kylpyhuoneeseen. Peilist\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 tuijotti nuori tyhj\u00e4katseinen mies vaatteet rypyss\u00e4. H\u00e4n avasi suihkuhanan ja katsoi vesivirtaa pytyll\u00e4 istuessaan. Kuuma vesi h\u00f6yrysi. Sten ojensi oikean jalkansa virtaavan veden alle ja tunsi, miten kenk\u00e4 ja sukka kastuivat, sitten jalkakin. Se hymyilytti Steni\u00e4. H\u00e4n nousi yl\u00f6s, huomasi ett\u00e4 huurtunut peili kielt\u00e4ytyi kuvastamasta h\u00e4nt\u00e4 en\u00e4\u00e4 ja poistui allap\u00e4in vaikka ei kovin pettyneen\u00e4.<\/p>\n

\u201dJ\u00e4\u00e4ttek\u00f6 viel\u00e4 toiseksi y\u00f6ksi?\u201d respaneiti tiedusteli Stenin ohittaessa h\u00e4net. Tunnetun virvoitusjuoman logolla varustettu sein\u00e4kalenteri viittasi lauantaip\u00e4iv\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

\u201dSopiiko se?\u201d Sten tarkisti.<\/p>\n

\u201dTotta kai\u201d, neito vakuutti. \u201dViipyk\u00e4\u00e4 niin kauan kuin haluatte.\u201d<\/p>\n

Sten kiitti ja astui kadulle. Lotiseva kenk\u00e4 j\u00e4\u00e4tyi parissa minuutissa t\u00f6nk\u00f6ksi ja varpaita kylm\u00e4si ik\u00e4v\u00e4sti. Sten k\u00e4veli ensin jalkak\u00e4yt\u00e4v\u00e4ll\u00e4, mutta huomasi pian, ett\u00e4 oli ylitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 leve\u00e4\u00e4, monikaistaista ajorataa. Eik\u00e4 suinkaan sielt\u00e4 mist\u00e4 piti. H\u00e4nen liikkeist\u00e4\u00e4n puuttui j\u00e4rkevyys ja selke\u00e4 p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisuus mutta kiitos varhaisen lauantaiaamun kukaan ei kiinnitt\u00e4nyt siihen huomiota. Raitiotien keskell\u00e4 h\u00e4n rupesi aprikoimaan, mit\u00e4 nuo kaksi loppumattomuutta kohti ojentuvaa ter\u00e4skiskoa oikein tarkoittivat. L\u00e4hestyv\u00e4 vaunu soitti varoitukseksi kelloa, mutta Sten vain tutki rautah\u00f6k\u00f6tyst\u00e4 uteliaana ja vailla huolen h\u00e4iv\u00e4\u00e4. Niin iso ja liikkuu ihan itsest\u00e4\u00e4n! Kuljettajan oli pakko jarruttaa hampaat irvess\u00e4. H\u00e4n tuijotti ilke\u00e4sti miest\u00e4, joka tutki jotain raitsikan ajovalojen nippeli\u00e4 kuin konsanaan insin\u00f6\u00f6ri, joka on saanut teht\u00e4v\u00e4kseen lis\u00e4t\u00e4 joukkoliikennev\u00e4lineiden etulyhtyjen valovoimaa. Kun Sten astahti vaunun sivulle, kuljettaja avasi etuoven ja huusi vihoissaan: \u201dMit\u00e4 ihmett\u00e4 te luulette tekev\u00e4nne!\u201d Sten tutki kysymyst\u00e4 joka kantilta, mutta koska ei l\u00f6yt\u00e4nyt vastaukseen sopivaa n\u00e4k\u00f6kulmaa, ei reagoinut asiaan lainkaan. H\u00e4n nousi varovasti vaunuun, ja heti h\u00e4nen p\u00e4\u00e4sty\u00e4\u00e4n ylimm\u00e4lle askelmalle kuului vaunusta kime\u00e4 kiljahdus:<\/p>\n

\u201dGunnar!\u201d<\/p>\n

Vaunun keskiosan ainoat matkustajat olivat nuori nainen ja pikkupoika, vaatetuksen perusteella laitakaupungilta kotoisin. Naisen suuret kauniit silm\u00e4t v\u00e4lkkyiv\u00e4t ja h\u00e4n piteli kasvojaan kaksin k\u00e4sin.<\/p>\n

\u201dGunnar!\u201d<\/p>\n

Sten astui kiinnostuneena l\u00e4hemm\u00e4s. Nainen nousi yl\u00f6s, ja kun Sten oli enn\u00e4tt\u00e4nyt h\u00e4nen luokseen, syleili t\u00e4t\u00e4 \u00e4kki\u00e4 lujasti p\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4tt\u00e4 en\u00e4\u00e4 irti.<\/p>\n

\u201dGunnar! Gunnar! Miss\u00e4 sin\u00e4 oikein olet ollut?\u201d H\u00e4n niiskutti ja pyyhki kyyneleit\u00e4\u00e4n. Sten silitti vaistomaisesti naisen selk\u00e4\u00e4 ja hiuksia, jotka roikkuivat pipon alta paksuna lettin\u00e4. Nainen katsoi miest\u00e4, suuteli t\u00e4t\u00e4 huulille, poskille ja silmille, samalla kun halaili ja syleili t\u00e4t\u00e4 alinomaa.<\/p>\n

\u201dMiss\u00e4 ihmeess\u00e4 sin\u00e4 oikein olet ollut koko t\u00e4m\u00e4n ajan?\u201d<\/p>\n

\u201dHotellissa\u201d, Sten vastasi.<\/p>\n

\u201dHotellissako?\u201d nainen ei uskonut korviaan. H\u00e4n irtautui miehest\u00e4 hell\u00e4sti, katsoi t\u00e4t\u00e4 ja ravisti p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n. \u201dHotellissa\u2026 vai ett\u00e4 hotellissa\u2026 miksi ihmeess\u00e4, Gunnar?\u201d<\/p>\n

Sten kohautti olkap\u00e4it\u00e4\u00e4n. H\u00e4nt\u00e4 h\u00e4vetti. Tosiaan, miksi juuri hotellissa.<\/p>\n

\u201dGunnar, l\u00e4hdet\u00e4\u00e4n kotiin.\u201d H\u00e4n syleili taas Steni\u00e4. \u00c4kki\u00e4 nainen muisti pojan, joka oli koko ajan tarkkaillut esityst\u00e4 kummissaan. \u201dKarl, \u00e4l\u00e4 tuijota vaan tervehdi is\u00e4\u00e4si!\u201d<\/p>\n

Poika nousi kuuliaisesti ja tervehti.<\/p>\n

\u201dT\u00e4ss\u00e4 on poikasi Karl\u201d, nainen niiskutti. \u201dL\u00e4hdet\u00e4\u00e4n nyt kaikki kotiin\u201d, h\u00e4n sanoi Stenille ja selitti sitten k\u00e4\u00e4ntyen pojan puoleen: \u201dIsi oli hotellissa. Niin, hotellissa.\u201d Poika ny\u00f6kk\u00e4ili innokkaasti.<\/p>\n

Y\u00f6ll\u00e4 Sten her\u00e4si ja etsi vessaa. Pikkuruisessa asunnossa ei ollut monta vaihtoehtoa. Kun h\u00e4n oli palannut olohuoneeseen, h\u00e4nen katseensa osui poikaan. Kuu valaisi pienen nukkujan, niin ett\u00e4 Sten saattoi vuoteen vieress\u00e4 tarkastella h\u00e4nt\u00e4 oikein l\u00e4helt\u00e4. Kivan tuntuinen poika, viiden tai kuuden vanha. Karl. Hieno nimi. H\u00e4n k\u00f6mpi per\u00e4huoneeseen. Siell\u00e4kin kylvetti kuun sinert\u00e4v\u00e4 valo nukkujaa leppe\u00e4ss\u00e4 virrassaan. Naisen paksut tummat hiukset olivat valahtaneet leijumaan tyynylle kuin jossakin vedenalaisessa maailmassa. Naisen kasvot olivat surunvireisyydest\u00e4 huolimatta oikeastaan kauniit. H\u00e4nen hiuksistaan kohosi aavistuksenomainen nakkien ja paistettujen perunoiden tuoksu. Gunnar. Nainen oli sanonut, ett\u00e4 h\u00e4nen nimens\u00e4 on Gunnar. Sten meni eteiseen ja etsi lompakostaan henkil\u00f6kortin. H\u00e4n koetti liitt\u00e4\u00e4 tuntemattomat kirjaimet yhteen jos jollakin konstilla, mutta tuloksetta.<\/p>\n

\u201dGunnar\u201d, h\u00e4n kuiskaili itsekseen. Kohautti sitten olkap\u00e4it\u00e4\u00e4n ja painui takaisin pehkuihin. Nainen tunki puoliunessa h\u00e4nen syliins\u00e4, ja Stenist\u00e4 tuntui ett\u00e4 h\u00e4nen on hyv\u00e4 olla.<\/p>\n

Armin K\u00f5om\u00e4gi<\/h3>\n

Vuonna 1969 syntynyt Armin K\u00f5om\u00e4gi on virolainen liikemies ja kirjailija. Taloustieteest\u00e4 valmistunut K\u00f5om\u00e4gi suoritti kahden vuoden asepalveluksen neuvostoarmeijassa. H\u00e4n on vuodesta 1993 l\u00e4htien perustanut partneriensa kanssa useita kauppa- ja logistiikkayrityksi\u00e4 ja osallistunut esimerkiksi Viron rautateiden yksityist\u00e4miseen. Yhdess\u00e4 liikekumppaniensa kanssa K\u00f5om\u00e4gi on rahoittanut uuden sukupolven virolaisohjaajien elokuvia sek\u00e4 sponsoroinut eri tavoin virolaista taide-el\u00e4m\u00e4\u00e4.<\/p>\n

2000-luvulla K\u00f5om\u00e4gi on julkaissut useita novellikokoelmia ja romaaneja. Novelli Anonyymit logistikot<\/em> palkittiin vuonna 2006 Tuglaksen novellipalkinnolla. K\u00f5om\u00e4en ensimm\u00e4inen romaani Pagejad<\/em> (\u2019Pakenijat\u2019) ylsi Viron kulttuurirahaston my\u00f6nt\u00e4m\u00e4n proosapalkinnon ehdokkaaksi 2009. Romaani Lui Vutoon<\/em> puolestaan voitti Viron kirjailijaliiton romaanipalkinnon t\u00e4n\u00e4 vuonna.<\/p>\n

Varmaotteisessa novellikokoelmassa Minu Mustam\u00e4e<\/em> (\u2019Minun Mustam\u00e4keni, 2013\u2019) K\u00f5om\u00e4gi palaa Tallinnaan nuoruutensa kaupunginosaan tavalla, jossa vallaton absurdi yhdistyy koskettavaan traagisuuteen. Muistikatko<\/em>-novellin tapaan lukija tunnistaa teoksen kepe\u00e4n otteen takaa yhteiskunnallista pahoinvointia ja suorastaan kafkamaista juurettomuutta.<\/p>\n

Lue lis\u00e4\u00e4 kirjailijasta Viron kirjallisuuden tiedotuskeskuksen kotisivuilta!<\/a><\/p>\n

Hannu Oittinen<\/h5>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Lue lis\u00e4\u00e4 kirjailijasta Muistikatko Suomentanut Hannu Oittinen Toimituksen kokouksen j\u00e4lkeen Sten l\u00f6ysi itsens\u00e4 pienen p\u00f6yt\u00e4ns\u00e4 takaa. Ahtaat ty\u00f6olot olivat karjuvassa ristiriidassa viikkolehden koon ja vaikutusvallan kanssa, mutta koska toimituksessa tuli ehdottomasti pysytell\u00e4 hiirenhiljaa, mist\u00e4\u00e4n p\u00e4in ei kohonnut ainuttakaan karjahdusta. Steni\u00e4 l\u00e4hestyi p\u00e4\u00e4toimittajan assistentti, jolla oli turhan leve\u00e4 lantio mutta kauniin symmetriset ja auttavaiset kasvot. H\u00e4n laski p\u00f6yd\u00e4nkulmalle jonkin tilastokatsauksen mutisten …<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":40,"menu_order":10,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"inline_featured_image":false},"jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/114"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=114"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/114\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":270,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/114\/revisions\/270"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/40"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=114"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}