{"id":116,"date":"2015-10-20T23:04:00","date_gmt":"2015-10-20T20:04:00","guid":{"rendered":"http:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/?page_id=116"},"modified":"2015-10-23T12:02:54","modified_gmt":"2015-10-23T09:02:54","slug":"mait-vaik","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/nippernaati-1\/mait-vaik\/","title":{"rendered":"Mait Vaik"},"content":{"rendered":"
Lue lis\u00e4\u00e4 kirjailijasta<\/a><\/div>\n

Gruusialainen elokuva<\/h2>\n

Suomentanut Sanna Immanen<\/h4>\n

Keitti\u00f6ss\u00e4 oli k\u00e4ynniss\u00e4 kiivas kiehutus, pilkkominen, vatkaaminen ja vaivaus. V\u00e4ke\u00e4 oli huoneen t\u00e4ydelt\u00e4: \u00e4iti, t\u00e4ti ja serkkutytt\u00f6, viel\u00e4 joku toinen<\/em> t\u00e4ti sek\u00e4 er\u00e4s ven\u00e4l\u00e4inen rouva \u2013 sen verran kuin min\u00e4 ymm\u00e4rsin, niin ohjaajan puoliso, majesteetillinen, laiha nainen. Keitti\u00f6ss\u00e4kin, siell\u00e4 patojen ja pannujen paahteessa, rouvalla oli p\u00e4\u00e4ss\u00e4\u00e4n turkisreunainen pajarinhattu. Asunnon muissa huoneissa kuvattiin elokuvaa \u2013 \u00e4iti oli jonkin k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n innostuksen vallassa antanut osan asunnostamme vuokralle Gruusian elokuvastudiolle, joka teki outoa, tositapahtumiin perustuvaa komediaa. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n\u00e4 oli ravintola (joksi oli lavastettu suurin huone), mustalaisyhtye (aito) soitti, p\u00f6yd\u00e4t notkuivat viini\u00e4 ja ruokaa, humaltuneet n\u00e4yttelij\u00e4t mekastivat, olivat oikeastikin juovuksissa, sill\u00e4 elokuvaan haettiin taiteellista el\u00e4m\u00e4nl\u00e4heisyytt\u00e4. Min\u00e4 pitelin vauvaa.<\/p>\n

Ruokaa valmistettiin sek\u00e4 elokuvan tarpeisiin ett\u00e4 jonkun kaukaisen sukulaisen, er\u00e4\u00e4n vanhan mummelin syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4\u00e4 varten. K\u00e4vi ilmi, ettei mummeli edes ollut mik\u00e4\u00e4n ihan oikea sukulainen, mutta edellisen kerran tavatessaan t\u00e4tini ja t\u00e4m\u00e4 toinen<\/em> t\u00e4ti olivat niin syv\u00e4sti liikuttuneet osakseen koituneesta l\u00e4mpim\u00e4st\u00e4 kohtelusta, ett\u00e4 olivat avosyd\u00e4min luvanneet mummelin perheelle huolehtia heid\u00e4n \u00e4itins\u00e4 syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4j\u00e4rjestelyist\u00e4. Ainakin ruoanlaiton ja p\u00f6ytien kattamisen osalta. Sanottakoon heti k\u00e4rkeen, ett\u00e4 lupauksen antajat, oma \u00e4itini mukaan luettuna (h\u00e4n ei kyll\u00e4 ollut luvannut mit\u00e4\u00e4n, mutta heitt\u00e4ytyi jostain syyst\u00e4 ja tavoistaan poiketen t\u00e4h\u00e4n uhkayritykseen mukaan), eiv\u00e4t osanneet valmistaa ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n muuta kuin paistettuja munia. N\u00e4in ollen toivo lep\u00e4si kahden serkkutytt\u00f6ni varassa (joilta ei tietenk\u00e4\u00e4n kysytty ja joille asiasta kerrottiin vasta viime tingassa). No, k\u00e4vi sitten niin, ett\u00e4 toinen serkuista ei p\u00e4\u00e4ssytk\u00e4\u00e4n, jolloin toinen huokaili ja tuskitteli, olivatko n\u00e4m\u00e4 ihmiset olleet t\u00e4ysin j\u00e4rjilt\u00e4\u00e4n, ja tuli. My\u00f6s anoppiani odotettiin saapuvaksi jossain vaiheessa, suuressa h\u00e4d\u00e4ss\u00e4 oli ylipuhuttu h\u00e4netkin. Jollakin t\u00e4t\u00e4 kaikkea piti lievent\u00e4\u00e4 ja joukkoh\u00f6lm\u00f6ily\u00e4 oikeuttaa, joten l\u00e4hes taukoamatta nyt puheltiin siit\u00e4, miten ihana ihminen t\u00e4m\u00e4 syntym\u00e4p\u00e4ivi\u00e4\u00e4n viett\u00e4v\u00e4 mummeli oikein olikaan.<\/p>\n

Pilkkomisessa ja paloittelussa siskokset p\u00e4rj\u00e4siv\u00e4t rauhalliseen tahtiinsa melko hyvin, mutta sitten \u00e4itini p\u00e4\u00e4tti kokeilla keittotaitoaan ja kaatoi johonkin seokseen, jota se ven\u00e4l\u00e4inen rouva (todellinen kulinaristimme) oli huolella laittanut, jonkin v\u00e4\u00e4r\u00e4n kastikkeen ja pilasi koko herkun. Ven\u00e4l\u00e4inen oli my\u00f6s v\u00e4rv\u00e4tty ruoanlaittoon mukaan tai oikeastaan h\u00e4n oli itse tullut avuksi. H\u00e4n toimitti keitti\u00f6ss\u00e4 ylimykselle ominaisella tyyneydell\u00e4 ja itsevarmuudella, kiinnitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 v\u00e4h\u00e4isint\u00e4k\u00e4\u00e4n huomiota aikatauluun tai annosm\u00e4\u00e4riin. Perunasalaattia ei saanut panna kulhoon, vaan se piti kipata vuokaan, antaa j\u00e4\u00e4hty\u00e4, sitten koristella ja j\u00e4\u00e4hdytt\u00e4\u00e4 uudelleen. Vot tak!<\/em> Nyt pajarintyt\u00e4r tarkasteli asioiden tilaa hyvin tyytym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4, pudisti p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n ja ilmoitti, ett\u00e4 \u00e4idin tuhlaamaa kastiketta pit\u00e4\u00e4 ehdottomasti ostaa lis\u00e4\u00e4 jotakin toista, viel\u00e4 keskener\u00e4ist\u00e4 liharuokaa varten. Eik\u00e4 naista mitenk\u00e4\u00e4n saatu luopumaan t\u00e4st\u00e4 ajatuksesta. Jopa k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llinen serkkutytt\u00f6ni, h\u00e4n joka kaikin puolin onnettomassa tilanteessa yritti s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 edes hieman kepe\u00e4\u00e4, iloista asennetta ja joka er\u00e4\u00e4n kerran oli osannut s\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 aikaa ohittamalla jonkin monimutkaisen ja pitk\u00e4kestoisen ruoanlaittotempun, joutui antamaan periksi. Ven\u00e4l\u00e4inen piti pintansa. T\u00e4ytyi l\u00e4hte\u00e4 torille. Serkkupoikani, vanha sika, oli l\u00e4hetetty noutamaan kakkuja ja rinkeleit\u00e4 jo nelj\u00e4 tuntia sitten\u2026 viereiselt\u00e4 kadulta. Pel\u00e4ttiin pahinta. Sanoin, ett\u00e4 minulla on vauva. Lapsi tungettiin j\u00e4ttim\u00e4iseen, mustaan turkismuhviin ja vannotettiin, etten vain miss\u00e4\u00e4n tapauksessa pitelisi lasta kasvot vastatuuleen, ja hyv\u00e4\u00e4h\u00e4n se vaan tekee, saa v\u00e4h\u00e4n raitista ilmaa.<\/p>\n

 <\/p>\n

Ulkona oli kelju talvis\u00e4\u00e4. J\u00e4\u00e4tyneit\u00e4, rapaisia lumikokkareita, paljon pakkasta ja juuri sellainen ik\u00e4v\u00e4sti nipistelev\u00e4 tuuli. Yritin pit\u00e4\u00e4 kiirett\u00e4, mutta p\u00e4\u00e4sin vain vaivoin eteenp\u00e4in, etten olisi menett\u00e4nyt tasapainoani liukkaalla katukiveyksell\u00e4. Mytty kainalossani teki tilanteen viel\u00e4kin hankalammaksi, kaatua ei saanut.<\/p>\n

Torin portilla seisoskeli lihamyyji\u00e4 j\u00e4\u00e4tyneiss\u00e4 verisiss\u00e4 esiliinoissaan, joivat ter\u00e4stetty\u00e4 teet\u00e4 ja n\u00e4yttiv\u00e4t olevan ainoita ihmisi\u00e4, joilla ei sill\u00e4 siunaamalla ollut kiire l\u00e4mpim\u00e4\u00e4n. Kysyin, miss\u00e4 niit\u00e4 kirottuja s\u00e4ilykkeit\u00e4 myyd\u00e4\u00e4n, lapsen n\u00e4hdess\u00e4\u00e4n he ryhtyiv\u00e4t oitis neuvomaan tiet\u00e4 ja tarjoutuivat jopa pitelem\u00e4\u00e4n vauvaa sen aikaa.<\/p>\n

Puskin puolityhj\u00e4n torin halki minulle neuvottua reitti\u00e4 pitkin. Ilmassa lensi kaikenlaista rojua, yksi tuulessa lepattava pellinkappale tuntui suorastaan hengenvaaralliselta.<\/p>\n

S\u00e4ilykkeit\u00e4 myyv\u00e4 eukko oli sotajalalla heti ensi hetkest\u00e4 alkaen. Myyntiartikkelit olivat risoissa laatikoissa, viiden litran nimilaputtomia peltip\u00f6ntt\u00f6j\u00e4 \u2013 sellaisia, joita ei en\u00e4\u00e4 edes tehd\u00e4. Eukko ei myynyt mit\u00e4\u00e4n muuta kuin niit\u00e4. Kysyin, mit\u00e4 ne maksavat, mutta h\u00e4n ei ollut kuulevinaan. Toistin kysymykseni, minulla ei ollut mit\u00e4\u00e4n halua haastaa riitaa, pakottauduin n\u00f6yr\u00e4ksi, mutta myyj\u00e4 seisoi kuin muuri. Pyysin h\u00e4nt\u00e4 itse\u00e4\u00e4n nyt sanomaan hinnan. Siihen h\u00e4n raakkui, ett\u00e4 mit\u00e4h\u00e4n min\u00e4 ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n haluan. Sanoin tuotteen nimen. Eukko katseli taas jonnekin aivan muualle. Odotin. Viimein h\u00e4n ilmoitti, ettei h\u00e4nell\u00e4 ole sit\u00e4 s\u00e4ilykett\u00e4. Kirottu \u00e4mm\u00e4 n\u00e4ki, ett\u00e4 todella tarvitsen sit\u00e4. Intin, ett\u00e4 t\u00e4ytyy olla, anelin. Oli hyyt\u00e4v\u00e4n kylm\u00e4. T\u00e4risin koko mies. Nyt eukko sanoi, ett\u00e4 niit\u00e4 s\u00e4ilykkeit\u00e4 kyll\u00e4 on (olin \u00e4\u00e4nt\u00e4nyt gruusialaisen nimen v\u00e4\u00e4rin), mutta sellaisia, mit\u00e4 min\u00e4 halusin, h\u00e4n ei tunne. Huokaisin, kerroin, ett\u00e4 juuri niit\u00e4 min\u00e4 haluankin. En viitsi edes kuvailla, mit\u00e4 paskaa tuli niskaan. Neuvottelimme viel\u00e4 hinnasta. Suostuin maksamaan sen, mit\u00e4 eukko pyysi, mutta t\u00e4m\u00e4 n\u00e4ki tarpeelliseksi viel\u00e4 laskea hintaa \u2013 omaksi tappiokseen. J\u00e4rjet\u00f6nt\u00e4!<\/p>\n

Juoksin takaisin s\u00e4ilykett\u00e4 rintaani vasten painaen, k\u00e4sineit\u00e4 ei ollut, kylm\u00e4 metalli poltti sormia, torin edustalla hy\u00f6ri v\u00e4ke\u00e4, joku ipana kitisi\u2026 Lapsi! K\u00e4\u00e4nnyin kannoillani, kaaduin, rynt\u00e4sin pystyyn, heitin s\u00e4ilykkeen k\u00e4sist\u00e4ni ja pinkaisin juoksuun. Edess\u00e4ni oli p\u00e4tk\u00e4 sortuneen talon sein\u00e4\u00e4, saisin oikaistua, juoksin reunaa pitkin yl\u00f6s, yh\u00e4 ylemm\u00e4s, tunsin kuinka tasapaino alkaa pett\u00e4\u00e4, viel\u00e4 metri\u2026 Katsoin alas vasta pudotessani. Silm\u00e4nr\u00e4p\u00e4yksen ajan tuntui kuin olisin seisonut ilmassa, pudotusta on viisi metri\u00e4, siihen ei kuole. Korkeintaan luita menee poikki. Joku tuo minulle lapsen. Sitten huomasin, ett\u00e4 suoraan allani on hevonen. Pystyin jopa mittailemaan, ett\u00e4 hyv\u00e4ll\u00e4 tuurilla putoan ohi, suoraan el\u00e4imen taakse.<\/p>\n

L\u00e4j\u00e4hdin jalat edell\u00e4 maahan. Ei tarvinnut edes katsoa, tiesin heti, ett\u00e4 oikea jalka on poikki. Ajatukseni olivat yh\u00e4 lapsessa, hypp\u00e4sin pystyyn. Kuulin huutoja, ihmiset s\u00e4nt\u00e4siv\u00e4t pakoon. Tajusin, ett\u00e4 olin pudotessani osunut hevoseen, ja pillastunut elikko rynt\u00e4si nyt sekop\u00e4isen\u00e4 ihmisjoukkoon. Tunnustelin jalkaani, kyll\u00e4, luu oli selv\u00e4sti poikki. Koko siin\u00e4 ryt\u00e4k\u00e4ss\u00e4 vain joku puliukko tuli kysym\u00e4\u00e4n, miten minun k\u00e4vi. Kerroin h\u00e4nelle nopeasti lapsesta ja sen mist\u00e4 s\u00e4ilykkeiden myyj\u00e4n tiski l\u00f6ytyy. Siit\u00e4 meni joku vanha akka, kuuli kaiken ja tokaisi vahingoniloisesti, ett\u00e4 lapsi on varmaan jo varastettu. \u00c4rj\u00e4isin pultsarille, ett\u00e4 mit\u00e4 se siin\u00e4 viel\u00e4 ihmettelee, menisi jo.<\/p>\n

Puliukko auttoi meid\u00e4t kotiin, tuki toisella k\u00e4dell\u00e4 minua ja toisella kantoi lasta, jostain seuraamme liittyi my\u00f6s ukon kumppani, masentavaan kuntoon p\u00e4\u00e4ssyt nainen, n\u00f6yr\u00e4 kuin koira \u2013 niin n\u00f6yr\u00e4, ettei uskaltanut itse edes tarjota apua, vaan hiipi vain per\u00e4ss\u00e4 ja j\u00e4i lopulta ulos alaovelle.<\/p>\n

Kotona istuin eteisen tuolille, sanoin, ett\u00e4 s\u00e4\u00e4riluu on poikki, pit\u00e4\u00e4 kutsua l\u00e4\u00e4k\u00e4ri. T\u00e4ti puhui puhelimessa, ny\u00f6kytteli ja antoi katseellaan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 on ihan pian lopettelemassa. \u00c4iti tuli, kysyi, mik\u00e4 kohta minulla on poikki ja sen sijaan, ett\u00e4 olisi osoittanut my\u00f6t\u00e4tuntoa, rupesi motkottamaan. Aina minulle kuulemma sattuu jotain, kun kaikki on muutenkin kesken ja tekem\u00e4tt\u00e4. Huonetta en ole siivonnut, enk\u00e4 roskia vienyt, koiraa en ole k\u00e4ytt\u00e4nyt ulkona. \u00c4ksy meni takaisin keitti\u00f6\u00f6n. T\u00e4ti l\u00f6rp\u00f6tteli yh\u00e4 puhelimessa, viittil\u00f6i juoppoa ojentamaan lapsen h\u00e4nelle ja astumaan peremm\u00e4lle, minut h\u00e4n oli jo tyystin unohtanut. Ysk\u00e4hdin, t\u00e4ti nosti sormensa varoitukseksi \u2013 hiljaa! Puhelu oli edennyt t\u00e4rke\u00e4\u00e4n vaiheeseen.<\/p>\n

Kompuroin puhelinp\u00f6yd\u00e4n editse omaan huoneeseeni, linkutin sohvalle ja heitt\u00e4ydyin makuulle. Kiukku oli vaimentanut ison osan kivusta, mutta voihkaisin kuitenkin ja sytytin tupakan. Koira vinkaisi oven takana. Se j\u00e4i koko ajan jalkoihin, filmiporukka suukotteli ja paijasi sit\u00e4 sitten, kipurahoina koira tienasi herkun toisensa per\u00e4\u00e4n. Ovi avautui ja, kappas, sis\u00e4\u00e4n astui gruusialainen, elokuvan tuottaja. Mietin, mist\u00e4 ne ovat saaneet sellaiset rahat, kaverihan muistutti pikemminkin pelle\u00e4 kuin liikemiest\u00e4. Hymyillen h\u00e4n kysyi, mik\u00e4 h\u00e4t\u00e4n\u00e4. Vastasin ven\u00e4j\u00e4ksi nogu slomal. Jostain syyst\u00e4 se teki h\u00e4neen k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n suuren vaikutuksen, h\u00e4n katsoi minua pitk\u00e4\u00e4n aivan kuin punniten jotain mieless\u00e4\u00e4n. Sitten h\u00e4n meni menojaan ja, kuten tavallista, j\u00e4tti oven sel\u00e4lleen. N\u00e4in eteisen kautta suoraan keitti\u00f6\u00f6n. Minut kotiin avustanut puliukko istui nyt keitti\u00f6n ikkunalaudalla ja k\u00e4vi \u00e4itini kanssa vakavaa keskustelua. Koira kulki ohi, oksensi kesken kaiken ja jatkoi tyynen\u00e4 matkaansa. Kuulin, miten se oksensi viel\u00e4 toisenkin kerran, nyt jo jossain kylpyhuoneen tienoilla. Kysyin itselt\u00e4ni, miksei se voinut lyk\u00e4t\u00e4 y\u00f6k\u00f6tt\u00e4vi\u00e4 tuotoksiaan yhteen paikkaan.<\/p>\n

Ohjaaja, tuottaja ja kaksi n\u00e4yttelij\u00e4\u00e4 tulivat huoneeseeni viinipullot kourassa. Kaikki kohtuullisen humalassa. J\u00e4iv\u00e4t ovensuuhun seisomaan ja katsoivat minua kuin n\u00e4kisiv\u00e4t ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa. Lopulta vaikuttunut ohjaaja huudahti jotakin omalla kielell\u00e4\u00e4n. Minun k\u00e4rsiv\u00e4 ilmeeni oli kuulemma juuri se, mik\u00e4 heid\u00e4n kajahtaneesta elokuvastaan viel\u00e4 puuttui. Toivotin heid\u00e4t hevonkuuseen. Tuottaja polvistui, liitti k\u00e4tens\u00e4 yhteen, toiset huitoivat muuten vain. Tuottaja l\u00e4hti tulemaan minua kohti ja huomasin, ett\u00e4 taka-alalle j\u00e4tt\u00e4ytyneet toikkaroivat jo koiran oksennuksessa, yritin varoittaa, ei vaikutusta. \u00c4iti saapui paikalle ja kysyi, miksi tupakoin sis\u00e4ll\u00e4, paiskasin tupakan lattialle niin, ett\u00e4 kipin\u00e4t sinkoilivat, ohjaaja hulautti sen p\u00e4\u00e4lle viini\u00e4 ja kasteli siin\u00e4 samalla sek\u00e4 itsens\u00e4 ett\u00e4 lattialla polvistelevan tuottajan. Pultsari tuli ja sanoi, ett\u00e4 juoda voi, mutta polttaa ei kannata. Sitten t\u00e4tini sekaantui asiaan lempe\u00e4n rauhalliseen s\u00e4vyyns\u00e4: maksavat kuulemma hyvin, eik\u00f6s sit\u00e4 nyt kannattaisi ansaita v\u00e4h\u00e4n. Ja \u00e4iti: vetelehtii t\u00e4\u00e4ll\u00e4 kotona tyhj\u00e4n panttina, ei k\u00e4y t\u00f6iss\u00e4 eik\u00e4 koulussa, on jo vaimo ja lapsi, mutta y\u00f6t vain lukee\u2026<\/p>\n

 <\/p>\n

Elokuva kertoi kahdesta kesken\u00e4\u00e4n vihamielisest\u00e4 gruusialaisesta mahtiperheest\u00e4, joilla oli ravintolassa yhteinen juhla, mutta jokin kolmas taho ei sallinut heid\u00e4n ratkaista riitaansa ter\u00e4asein \u2013 toisin sanoen heid\u00e4n piti ottaa toisistaan mittaa ryypp\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4 ja rellest\u00e4m\u00e4ll\u00e4. Minun piti n\u00e4ytell\u00e4 satunnaista asiakasta, pakenevaa ulkomaalaista, salakuljettajaa, jota kumpikin p\u00f6yt\u00e4seurue yritt\u00e4\u00e4 voittaa puolelleen kestitsem\u00e4ll\u00e4. Oikeasti kumpikin puoli halveksi minua. Vain naiset olivat jossain m\u00e4\u00e4rin kiinnostuneita ja hekin vain siksi, ett\u00e4 olin k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 jo kuolemaantuomittu, viheli\u00e4inen ja katala tyyppi, joka itsekin tiesi paikkansa. Minut puettiin kirkkaanpunaiseen pukuun, k\u00e4teen annettiin kultanuppinen k\u00e4velykeppi ja niin min\u00e4 hoippuroin kahden p\u00f6yt\u00e4kunnan v\u00e4li\u00e4 kumpaankin suuntaan lipev\u00e4sti kumarrellen. Mit\u00e4\u00e4n uusintaottoja ei tehty. Vuorotellen kolmella kameralla kuvattiin kerralla purkkiin, kaikki oli niin aitoa, ett\u00e4 ihan kuvotti. P\u00f6yt\u00e4seurueet olivat todellisuudessakin jo melkein riidoissa, solvauksia ja snapsilaseja heiteltiin suuntaan ja toiseen. H\u00e4tk\u00e4hdin tahtomattani, kun jokin esine lensi suhahtaen ilman halki. Lopulta pelk\u00e4sin jo aivan tosissani. Mustalaiset vinguttivat viulujaan ja muita soittimiaan, alakerran naapurit, ne samat, jotka eilen olivat soittaneet poliisit, olivat nyt ymp\u00e4rip\u00e4iss\u00e4\u00e4n ja istuneet p\u00f6yd\u00e4ss\u00e4 aamusta l\u00e4htien ja, kuten minusta tuntui, oppineet p\u00e4iv\u00e4n aikana jopa puhumaan gruusiaa. Pidettiin hirve\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4, laulettiin ja kohoteltiin maljoja. Eteeni kannettiin r\u00f6ykki\u00f6itt\u00e4in vateja, juomalaseja ja erilaisia aasialaisia suupaloja. Kuvauslamppujen paahteessa kaikki aivan norui rasvaa, huoneessa haisi viinilt\u00e4, palaneelta p\u00f6lylt\u00e4 ja ruoalta. Lopulta joku heitti pullon, se hajosi vastap\u00e4isen p\u00f6yd\u00e4n yll\u00e4 sein\u00e4\u00e4n ja sirpaleet lensiv\u00e4t ymp\u00e4riins\u00e4. Min\u00e4 kyyristelin jo hyvin matalana ja valuin hike\u00e4 niin kuumuuden kuin kivunkin takia. Yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4, mutta onnistunut pullon heitto vain syvensi porukan humalaa, etenkin mustalaisten, joiden soittimet pelasivat jo sellaista vauhtia, ett\u00e4 pelk\u00e4sin pian alkavaa transsia, ett\u00e4 jotain tapahtuu, r\u00e4j\u00e4ht\u00e4\u00e4 tai sortuu. Sitten yht\u00e4kki\u00e4 huudettiin poikki! Kamerasta loppui filmi. Koko seurue nousi, taputettiin, ilosta s\u00e4teilev\u00e4 ohjaaja kehui sen olleen p\u00e4iv\u00e4n paras otto. Totta puhuen siit\u00e4 taisi oikeasti tulla aika hyv\u00e4.<\/p>\n

Onnuin takaisin omalle puolelleni. T\u00e4ll\u00e4 v\u00e4lin serkkupoika oli saapunut juovuksissa, rinkelit mukanaan, kakut h\u00e4n oli unohtanut. Humalaisen hitaudella h\u00e4n availi eteisess\u00e4 keng\u00e4nnauhojaan, minut huomatessaan kysyi, onko totta, onko hei ihan oikeesti totta, ett\u00e4 min\u00e4 olin joutunut onnettomuuteen. Teki mieli sanoa pari rumaa sanaa, mutta pidin suuni kiinni. Serkkupoika osoitti my\u00f6t\u00e4tuntoa ja lis\u00e4si kokeneesti, ettei s\u00e4\u00e4riluu toki mik\u00e4\u00e4n kuolemantauti ole, mutta vakava sairaus kuitenkin. Mik\u00e4 hiton sairaus? No, mik\u00e4 se sitten on? Murtumahan on sairaus\u2026 En viitsinyt j\u00e4\u00e4d\u00e4 kuuntelemaan. H\u00e4n istui aivan puhelimen edess\u00e4 ja p\u00e4\u00e4tin viivytell\u00e4 omassa huoneessani sen aikaa, ett\u00e4 saisi hommansa loppuun. Paiskasin oven kiinni. P\u00e4\u00e4sin sohvalle ja puliukko tuli. Pyysi anteeksi, ett\u00e4 oli k\u00e4ynyt lainaamassa minulta tupakkaa, asetti askin varovasti p\u00f6yd\u00e4nkulmalle, halusi viel\u00e4 sanoa jotain, mutta n\u00e4hty\u00e4\u00e4n katseeni poistui kiireen vilkkaa. Ovi kiinni, r\u00e4hj\u00e4sin per\u00e4\u00e4n, mutta kaveri ei ollut kuulevinaan. \u00c4iti huusi, olenko jo soittanut itselleni ambulanssin. Olin hiljaa ja tuijotin h\u00e4nt\u00e4 murhaavasti, samassa ven\u00e4l\u00e4inen nainen kiljaisi, kun koira \u2013 varas \u2013 pakeni keitti\u00f6st\u00e4 makkara suussaan. Nyt kaikki mylviv\u00e4t, eteisess\u00e4 edelleen kuhnaillut serkkupoika sy\u00f6ksyi koiran per\u00e4\u00e4n aivan uskomattomalla vauhdilla, tarrasi h\u00e4nt\u00e4\u00e4n, kiskaisi el\u00e4int\u00e4, viuh, kaksi metri\u00e4 itseens\u00e4 p\u00e4in ja v\u00e4\u00e4nsi sen jaloista sel\u00e4lleen. Koira kiljui kuin sy\u00f6t\u00e4v\u00e4, ainakin puoli minuuttia yhteen menoon. Hetkess\u00e4 kaikki olivat eteisess\u00e4. Jopa humalaiset naapurit. Serkkupoika yritti ensin turhaan puolustella itse\u00e4\u00e4n, mutta kiukustui sitten jatkuvasta ep\u00e4onnestaan ja rupesi haukkumaan naisia, jotka eiv\u00e4t muka osaa vahtia ruokia, lopuksi h\u00e4n lis\u00e4si viel\u00e4 pari halventavaa kommenttia koirasta ja sen fyysisist\u00e4 ominaisuuksista. Min\u00e4 \u00e4r\u00e4hdin, ett\u00e4 olisi jo hiljaa, h\u00e4n viel\u00e4 mumisi jotain. Sitten varastettu makkara annettiin koiralle takaisin hellittelyjen ja suukottelujen kera, gruusialaiset vannoivat ottavansa koiran elokuvaan, parissa kohtauksessa se jo itse asiassa olikin, joten tilanne ratkesi. Yleisen solidaarisuuden suloisessa sekamelskassa pultsari tajusi t\u00e4htihetkens\u00e4 koittaneen ja ilmoitti, ett\u00e4 koiralta voi olla h\u00e4nt\u00e4 poikki. Kaikki ryhtyiv\u00e4t kopeloimaan koiran h\u00e4nt\u00e4\u00e4, jopa yksi mustalaisista. Vain serkkupoikaa k\u00e4skettiin pit\u00e4m\u00e4\u00e4n n\u00e4ppins\u00e4 erossa. H\u00e4n taas ei viel\u00e4k\u00e4\u00e4n pystynyt tajuamaan, miten huono ja surkea koira meill\u00e4 on ja miten joku koira voi ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n olla sellainen r\u00e4\u00e4p\u00e4le. Pultsari julisti tuntevansa jotain outoa. H\u00e4n oli juonut itsens\u00e4 humalaan, l\u00e4mp\u00f6 ja valo olivat muuttaneet h\u00e4nt\u00e4, ehk\u00e4 siksi ihmiseksi, joka h\u00e4n oli joskus ollut. Ei j\u00e4lke\u00e4k\u00e4\u00e4n siit\u00e4 tutisevasta ja n\u00f6yristelev\u00e4st\u00e4 ukosta, p\u00e4invastoin, dramaattisesti h\u00e4n komensi kaikki kauemmas el\u00e4imest\u00e4 ja serkkupojan k\u00e4ski ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n h\u00e4ipy\u00e4 toiseen huoneeseen aiheuttamasta l\u00e4sn\u00e4olollaan koiralle en\u00e4\u00e4 lis\u00e4\u00e4 traumoja. Siin\u00e4 ukko teki virheen. Naiset vaihtoivat salamannopeita katseita, komentelu oli mennyt yli. Ajattelin, ett\u00e4 puliukolle pit\u00e4isi antaa rahaa ja kehottaa jo l\u00e4htem\u00e4\u00e4n, ja niin olisi oikeasti pit\u00e4nytkin tehd\u00e4. Jos h\u00e4nt\u00e4 ei p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isesti heitet\u00e4 pihalle, h\u00e4n rupeaa k\u00e4ym\u00e4\u00e4n t\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja tunsin itseinhon nostavan p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n, kun en koskaan pysty tarpeeksi selv\u00e4sti ja yksiselitteisesti lopettamaan t\u00e4llaisia tuttavuuksia, vaikka se olisi ollut hyvin helppoa ja molemmille osapuolille parhaaksi. Tupakka-askiinkin ukko oli j\u00e4tt\u00e4nyt vain kaksi tupakkaa.<\/p>\n

V\u00e4hitellen asianosaiset l\u00e4htiv\u00e4t kuka minnekin. Koira nousi onnellisena jaloilleen ja, aivan kuin olisi saanut jotain merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 aikaan, h\u00f6lkytteli p\u00e4\u00e4 pystyss\u00e4 keitti\u00f6\u00f6n norkoilemaan taas uusia makupaloja. P\u00e4\u00e4tin, ett\u00e4 nyt minun on aika soittaa ambulanssi. Kirottua! Kolme mustalaista istui jo puhelimen \u00e4\u00e4ress\u00e4, olivat enn\u00e4tt\u00e4neet tilata kaukopuhelun ja anelivat, etten juuri nyt soittaisi, kun he odottavat keskuksen merkkisoittoa. Sanoin, ett\u00e4 keskus voi tarvittaessa keskeytt\u00e4\u00e4 minun puheluni. \u201dEi, ei!\u201d he huusivat ep\u00e4toivoisina. H\u00e4t\u00e4puheluita ei keskeytet\u00e4, se on laissa kielletty. Miss\u00e4 hiton laissa? Huusin keitti\u00f6\u00f6n, ett\u00e4 kuolen kohta. \u201dNo, soita sitten l\u00e4\u00e4k\u00e4ri!\u201d \u00e4iti vastasi. \u201dIso mies.\u201d<\/p>\n

Hienontaminen oli t\u00e4ydess\u00e4 k\u00e4ynniss\u00e4, ohjaajan rouva koristeli lihavuokaa tillill\u00e4 ja sipulilla, koiran kuono pilkotti p\u00f6yd\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4, hetki viel\u00e4, se nousee tuolille ja jo sill\u00e4 on taas jotakin suussaan. Serkkupoika ei ollut l\u00f6yt\u00e4nyt itselleen paikkaa mist\u00e4\u00e4n ja oli v\u00e4hin \u00e4\u00e4nin ja kiellosta v\u00e4litt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 hipsinyt elokuvantekij\u00f6iden puolelle siin\u00e4, tuskin perusteettomassa, toivossa, ett\u00e4 l\u00f6yt\u00e4isi viini\u00e4 juodakseen.<\/p>\n

Tuijotin mustalaisia kuin mik\u00e4kin ihmisvihaaja. He olivat jo ehtineet k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 minulle selk\u00e4ns\u00e4 ja kyykkiv\u00e4t puhelimen \u00e4\u00e4ress\u00e4 kuin alttarilla. Seisoin siin\u00e4 viel\u00e4 puoli minuuttia, mutta mit\u00e4\u00e4n ei tapahtunut. Sitten puhelin alkoi \u00e4kki\u00e4 pirist\u00e4. Mustalaiset hyp\u00e4htiv\u00e4t ensin s\u00e4ik\u00e4ht\u00e4nein\u00e4 taaksep\u00e4in ja hy\u00f6kk\u00e4siv\u00e4t sitten kaikki yht\u00e4 aikaa tavoittelemaan luuria, puhelin putosi lattialle, puhelu katkesi\u2026 hyv\u00e4 ett\u00e4 aparaatti sent\u00e4\u00e4n j\u00e4i ehj\u00e4ksi. Alkoi tulinen keskin\u00e4inen syyttely, ja n\u00e4ytti silt\u00e4, ett\u00e4 kolme muusikkoa k\u00e4yv\u00e4t pian toisiinsa k\u00e4siksi. Onneksi puhelin soi uudestaan. \u201dHiljaa!\u201d pulska mustaviiksinen kitaristi \u00e4r\u00e4hti ja tarttui kuulokkeeseen vakaalla liikkeell\u00e4. Hetki odotusta ja punkeron ensimm\u00e4isen, minulle k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n, varmaankin mustalaiskielisen lauseen j\u00e4lkeen kaksi muuta rynt\u00e4siv\u00e4t uhkaavasti kohti puhelinta, pulska pani jalkansa eteen, tyypit t\u00f6rm\u00e4siv\u00e4t toisiinsa ja tointuivat vasta v\u00e4hitellen. Alkoi kauhea molotus. Oli selv\u00e4\u00e4, ettei siit\u00e4 muurista p\u00e4\u00e4se l\u00e4pi.<\/p>\n

Menin takaisin huoneeseeni, ovi j\u00e4i auki. Ei ollut mit\u00e4\u00e4n mielt\u00e4 paiskata sit\u00e4 kiinni edes mielt\u00e4 osoittaakseen. Seurailin keitti\u00f6n tapahtumia. Kappas vaan, pultsari vaikutti jotenkin loukkaantuneelta, juttu ei en\u00e4\u00e4 oikein luistanut, naiset eiv\u00e4t tarttuneet h\u00e4nen tarjoamiinsa puheenaiheisiin tai vastailivat torjuvan yst\u00e4v\u00e4llisesti mutta lyhyesti. Ukko rupesi pikku hiljaa kimpaantumaan, muttei osannut l\u00e4hte\u00e4 pois \u2013 k\u00e4den ulottuvilla oli puolikas viinipullo ja lis\u00e4\u00e4 tulossa. Vaietakaan ei voinut, mit\u00e4s h\u00e4n siell\u00e4 muuten istuisi.<\/p>\n

Kuulin, miten mustalaiset viimein saivat puhelunsa puhuttua. Se oli kest\u00e4nyt v\u00e4hint\u00e4\u00e4n puoli tuntia ellei enemm\u00e4nkin. Odotin viel\u00e4 hetken. He pukivat ja l\u00e4htiv\u00e4t pois.<\/p>\n

Soitin ambulanssin. Kerroin osoitteen ja sanoin, ett\u00e4 s\u00e4\u00e4riluu on poikki. Kysyttiin, miksi arvelen, ett\u00e4 s\u00e4\u00e4riluu. Sanoin, ett\u00e4 senh\u00e4n, perkele, n\u00e4kee p\u00e4\u00e4lt\u00e4. Nyt nainen linjan toisessa p\u00e4\u00e4ss\u00e4 muuttui koppavaksi, kysyi nimeni, ik\u00e4ni sek\u00e4 onnettomuuden tapahtumapaikan ja kuultuaan, ett\u00e4 siell\u00e4 ja siell\u00e4 (yritin hillit\u00e4 itseni, etten olisi solvauksilla pitkitt\u00e4nyt puhelua), nainen arveli, ett\u00e4 katkenneella jalalla en olisi edes p\u00e4\u00e4ssyt kotiin. H\u00e4n sanoi, ett\u00e4 voisin ihan hyvin ajaa ensiapuun taksillakin. Valehtelin olevani t\u00f6iss\u00e4 lehden toimituksessa, ja vaikka lause oli alusta loppuun lapsellinen, se sanottiin sellaisella varmuudella kuin todellakin olisin jonkin p\u00e4iv\u00e4lehden p\u00e4\u00e4toimittaja. Nainen vastasi, ett\u00e4 ambulanssi tulee. Suljin puhelimen.<\/p>\n

Ohi asteli ohjaajan vaimo, kysyi levottomana, olenko n\u00e4hnyt h\u00e4nen turkkiaan. Pudistin p\u00e4\u00e4t\u00e4ni. Nyt tulikin mieleen, ett\u00e4 naisella tosiaan oli ollut varsin komea, maahan asti ulottuva p\u00e4\u00e4llysvaate, varmaan jonkin arvoel\u00e4imen nahkaa. J\u00e4in istumaan. Nyt he tulivat yhdess\u00e4 ohjaajan kanssa, t\u00e4m\u00e4n suupielet osoittivat alasp\u00e4in, katse oli totinen ja v\u00e4synyt. Turkkia ei l\u00f6ytynyt mist\u00e4\u00e4n. My\u00f6s \u00e4iti ja t\u00e4ti ilmestyiv\u00e4t paikalle, vilkaistiin minun huoneeseeni, ehk\u00e4 joku on oli vienyt astrakaanin sinne. Ei siell\u00e4k\u00e4\u00e4n. \u201dMustalaiset\u201d, sanoi ohjaaja vastahakoisesti. Hitaasti ja masentuneena mies k\u00e4\u00e4ntyi kannoillaan. Tiesin, ett\u00e4 kaksi viulistia, niiden kolmen soittajakaverit, olivat viel\u00e4 kuvauksissa, linkutin vaistomaisesti tuomareiden per\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Oli tauko. Mustalaiset istuivat viuluineen kameroiden takana sein\u00e4n vieress\u00e4, sammutetun kuvauslampun alla. Huone oli kuuma ja ummehtunut, poltettiin tupakkaa, joku lakaisi pirstaksi heitettyjen tai lattialle pudonneiden astioiden sirpaleita. N\u00e4yttelij\u00e4t istuskelivat hiljaa ja v\u00e4synein\u00e4 omilla paikoillaan, eiv\u00e4tk\u00e4 jaksaneet en\u00e4\u00e4 edes jaloitella tai tuulettua. Ohjaaja seisahtui mustalaisten eteen, katsoi heit\u00e4, risti k\u00e4det rinnalle, katsoi yh\u00e4. N\u00e4m\u00e4 katsoivat takaisin, k\u00e4viv\u00e4t levottomiksi, toisen suu vet\u00e4ytyi heikkoon, kysyv\u00e4\u00e4n hymyyn. \u201dTurkki\u201d, sanoi ohjaaja. \u201dVaimoni turkki on varastettu.\u201d H\u00e4nen \u00e4\u00e4nens\u00e4 oli sellainen, ett\u00e4 kaikki huoneessa olijat kuulivat sen. Hiljaisuus. Mustalaiset istuivat selk\u00e4 sein\u00e4\u00e4 vasten eiv\u00e4tk\u00e4 aluksi tajunneet, mutta alkoivat sitten tajuta. Yht\u00e4 aikaa heid\u00e4n suunsa v\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t irveeseen. Mutta silm\u00e4t olivat kiinnij\u00e4\u00e4neen pedon, ep\u00e4inhimilliset, niiss\u00e4 ei ollut ep\u00e4r\u00f6inti\u00e4, masennusta tai toivoa \u2013 vain valppaus. Hiljaisuutta kesti. \u201dHenkil\u00f6llisyyspaperit. Minulla on siell\u00e4 henkil\u00f6llisyyspaperit\u201d, ohjaajan vaimo sanoi. Mustalaiset istuivat j\u00e4hmettynein\u00e4, hymyillen. Yksi n\u00e4yttelij\u00f6ist\u00e4 nousi, huokaisi, ryhtyi sanomaan jotain, vaikeni ja istuutui takaisin. Nyt oli tuottajan vuoro. Liioitellun surkealla \u00e4\u00e4nell\u00e4 h\u00e4n tivasi, oliko maksanut heille liian v\u00e4h\u00e4n. \u201dMaksoinko teille v\u00e4h\u00e4n?\u201d kuului teatraalinen huudahdus. Mustalaiset eiv\u00e4t liikahtaneet, hymyiliv\u00e4t vain.<\/p>\n

T\u00e4ti tuli huoneeseen ja ilmoitti iloisesti, ett\u00e4 kaikki on kunnossa, turkki l\u00f6ytyi, serkkutytt\u00f6 oli k\u00e4ynyt viem\u00e4ss\u00e4 roskia se yll\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

N\u00e4yttelij\u00e4t kiroilivat, kuka ven\u00e4j\u00e4ksi, kuka jollain muulla kielell\u00e4, iskettiin nyrkki\u00e4 p\u00f6yt\u00e4\u00e4n, tuottaja v\u00e4\u00e4nteli k\u00e4si\u00e4\u00e4n, ohjaaja k\u00e4\u00e4nsi katseensa lattiaan ja selk\u00e4ns\u00e4 mustalaisille. Mustalaiset olivat hiljaa, hymyiliv\u00e4t vain. Mik\u00e4\u00e4n ei ollut muuttunut, ei edes katse, joka oli yh\u00e4 sama valpas, kylm\u00e4 pedon katse. Ohjaaja sanoi olevansa todella h\u00e4peiss\u00e4\u00e4n. N\u00e4yttelij\u00e4t pudistelivat p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n, huokailivat, mumisivat, kolistelivat. P\u00f6yt\u00e4kin sai osansa. Mustalaiset hymyiliv\u00e4t. Ohjaaja jatkoi, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 oli ehk\u00e4 h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 kauhein p\u00e4iv\u00e4. Tuottaja seisoi vieress\u00e4 silm\u00e4t kosteina. Pyydettiin anteeksi viel\u00e4 kerran. Mustalaiset hymyiliv\u00e4t ja alkoivat pikku hiljaa tehd\u00e4 l\u00e4ht\u00f6\u00e4, yh\u00e4 selk\u00e4 sein\u00e4\u00e4 vasten, katse entisell\u00e4\u00e4n. Ohjaaja lausui toivovansa todella, ettei yhteisty\u00f6 jatkossa k\u00e4rsisi t\u00e4m\u00e4n \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen typer\u00e4n ja ik\u00e4v\u00e4n v\u00e4likohtauksen takia. Mustalaiset olivat p\u00e4\u00e4sseet jaloilleen, hymyiliv\u00e4t ja liikkuivat kohti ovea silm\u00e4t p\u00e4lyillen ja selk\u00e4 edelleen sein\u00e4\u00e4 vasten. Liikkuivat aivan kuin eiv\u00e4t ymm\u00e4rt\u00e4isi, mit\u00e4 puhuttiin, aivan kuin olisivat yht\u00e4kki\u00e4 olleet outoon ja uhkaavaan tilanteeseen joutuneita kielitaidottomia ulkomaalaisia. Tuottaja levitteli k\u00e4si\u00e4\u00e4n, no kuulkaa nyt kaverit\u2026 kaverit hei\u2026 meh\u00e4n pyysimme anteeksi t\u00e4ydest\u00e4 syd\u00e4mest\u00e4mme, koko sielustamme\u2026 Mustalaiset p\u00e4\u00e4siv\u00e4t ovelle, tuottaja levitti k\u00e4si\u00e4\u00e4n viel\u00e4kin enemm\u00e4n, astui askeleen miehi\u00e4 kohti, viel\u00e4 puoli askelta, enemp\u00e4\u00e4 ei uskaltanut, eip\u00e4 uskaltanutkaan. Mustalaiset poistuivat varovasti huoneesta, hymyillen ja selk\u00e4 edell\u00e4, katse naulittuna l\u00e4hestymist\u00e4 yritt\u00e4neeseen tuottajaan.<\/p>\n

\u00c4iti tuli kysym\u00e4\u00e4n, miksi min\u00e4, sairas ihminen, toikkaroin ymp\u00e4ri taloa, haluanko kuolla vai, ambulanssi on t\u00e4\u00e4ll\u00e4, l\u00e4\u00e4k\u00e4rit ovat odottaneet jo vaikka kuinka kauan. Sitten h\u00e4n k\u00e4\u00e4ntyi kaikkien muiden puoleen ja voihkaisi, millainen ihminen min\u00e4 oikein olen. \u201dOlisi edes v\u00e4h\u00e4n j\u00e4rke\u00e4!\u201d Kukaan ei ymm\u00e4rt\u00e4nyt, h\u00e4n j\u00e4k\u00e4tti omalla \u00e4idinkielell\u00e4\u00e4n. \u201dMene pois\u201d, sanoivat ihmisten katseet. Ilmoitin tulevani heti, \u00e4iti k\u00e4\u00e4ntyi, motkotti yh\u00e4 itsekseen ja l\u00e4hti. Viivyttelin. Toivoin, ett\u00e4 mustalaiset ovat saaneet pukeuduttua, en halunnut kohdata heit\u00e4 eteisess\u00e4. Keskimm\u00e4isess\u00e4 huoneessa oli pime\u00e4\u00e4 ja viile\u00e4\u00e4, istahdin hetkeksi tuolille, serkkupoika kuorsasi matolla. Ikkunasta n\u00e4kyi kaupunki, tuiskun himment\u00e4m\u00e4t valot, ohi ajoi raitiovaunu.<\/p>\n

L\u00e4\u00e4k\u00e4rit, kaksi naista, istuivat huoneessani sohvalla, vallitsevan tunnelman vuoksi eiv\u00e4t osanneet edes olla \u00e4rtyneit\u00e4 jouduttuaan odottamaan, vaan tunsivat itsens\u00e4 ep\u00e4varmoiksi. Puliukko oli ehtinyt tehd\u00e4 itsens\u00e4 tyk\u00f6, kertoi koiran h\u00e4nn\u00e4st\u00e4 ja kysyi, kuinkahan paljon palkkaa ensiavussa maksetaan. Nuorempi vastasi, pultsari pudisti p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n ja vakuutti vilpillisesti, ett\u00e4 tosi v\u00e4h\u00e4n. N\u00e4ki, miten h\u00e4n yritt\u00e4\u00e4 mieless\u00e4\u00e4n yhdistell\u00e4 tunneista p\u00e4ivi\u00e4, p\u00e4ivist\u00e4 viikkoja ja viikoista kuukausia. J\u00e4i miettim\u00e4\u00e4n. Taisi saada ihan mukavan summan.<\/p>\n

Kyll\u00e4, s\u00e4\u00e4riluu on poikki, ei ep\u00e4ilyst\u00e4k\u00e4\u00e4n, pit\u00e4\u00e4 l\u00e4hte\u00e4 sairaalaan. L\u00e4\u00e4k\u00e4rit kysyiv\u00e4t, tarvitsenko paareja, pudistin p\u00e4\u00e4t\u00e4ni. Pultsari tarjoutui taas tueksi, olin helpottunut, p\u00e4\u00e4senkin h\u00e4nest\u00e4 eroon, takataskussa oli muutama sata kruunua, alhaalla annan. Nyt avasi \u00e4iti taas suunsa ja sanoi, ett\u00e4 totta kai tuodaan paarit, jos kerran jalka on poikki. \u201dSin\u00e4 tapat itsesi! Yht\u00e4\u00e4n et huolehdi itsest\u00e4si!\u201d h\u00e4n s\u00e4ks\u00e4tti lautasta kuivatessaan. Tuijotin \u00e4iti\u00e4, en tied\u00e4 milt\u00e4 n\u00e4ytin, mutta sellaiselta kuitenkin, ett\u00e4 h\u00e4n suuttui, napsautti suunsa kiinni kesken saarnan ja meni takaisin keitti\u00f6\u00f6n. T\u00e4ti tarjoutui her\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n poikansa ja l\u00e4hett\u00e4m\u00e4\u00e4n naisille kantoavuksi. Nousin nopeasti. Raivosta sinisen\u00e4, kivusta v\u00e4litt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 nilkutin ulko-ovelle. \u00c4ysk\u00e4isin pultsarille, ett\u00e4 auttaisi minulle keng\u00e4n jalkaan. Mies hiippaili taas ja ilmeisesti suunta oli keitti\u00f6\u00f6n p\u00e4in.<\/p>\n

 <\/p>\n

Tuuli oli yltynyt entisest\u00e4\u00e4n, suorastaan myrskyksi, ja niill\u00e4 muutamalla askeleella rapusta ambulanssiin olin v\u00e4h\u00e4ll\u00e4 taas kaatua. Pultsari tuki minua hiukan tai pikemminkin pysytteli itse pystyss\u00e4 takertumalla minun hihaani. Huomasin, ett\u00e4 h\u00e4nen seuralaisensa, koiramaisen n\u00f6yr\u00e4 nainen kurkisteli vastap\u00e4isen talon porttikongista, oli v\u00e4rj\u00f6tellyt ja odottanut siell\u00e4 koko t\u00e4m\u00e4n ajan. Pultsari viittasi t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 k\u00e4dell\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 pysyisi kauempana. Menin sivuovesta autoon, l\u00f6in p\u00e4\u00e4ni ja rojahdin istumaan. L\u00e4\u00e4k\u00e4rit k\u00f6nysiv\u00e4t my\u00f6s sis\u00e4\u00e4n, pultsari seisoi ulkona ja tavoitteli katsettani sanoakseen jotain tai kenties tarjoutuakseen mukaan, mutta onneksi, t\u00e4ll\u00e4 kertaa todella onneksi, olin niin kiukkuinen, ett\u00e4 kovetin syd\u00e4meni. T\u00e4ynn\u00e4 pyh\u00e4\u00e4 vihaa mulkoilin autonkuljettajan hattua ja kaljuuntuvaa takaraivoa. Ovi pamautettiin vauhdilla kiinni, tuulikin teki oma osansa.<\/p>\n

Autonkuljettaja, vanha mies, ilke\u00e4 ja varmasti elinik\u00e4isess\u00e4 kankkusessa \u2013 sellaisessa, joka menee ohi vasta kymmenen vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4, jos silloinkaan, ja vain siin\u00e4 tapauksessa, ettei sin\u00e4 aikana juo pisaraakaan \u2013 oli vihainen kuin ampiainen jouduttuaan odottamaan. \u201dEik\u00f6 se muka heti k\u00e4y selv\u00e4ksi, jos on poikki?\u201d h\u00e4n r\u00e4hisi l\u00e4\u00e4k\u00e4reille, kun n\u00e4m\u00e4 yrittiv\u00e4t selitt\u00e4\u00e4, miksi heill\u00e4 oli kest\u00e4nyt. \u201dJos ep\u00e4ill\u00e4\u00e4n, niin sitten ep\u00e4ill\u00e4\u00e4n, vittu, etteh\u00e4n te t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ala sit\u00e4 kuvaamaan!\u201d h\u00e4n jatkoi kiukutteluaan. Mutta voimasanan j\u00e4lkeen h\u00e4n tyyntyi, tajusi itsekin menneens\u00e4 liian pitk\u00e4lle. Ja mumisi viel\u00e4 muutaman sadattelun, mutta pikemminkin siksi, ettei v-sanallinen lause olisi j\u00e4\u00e4nyt viimeiseksi.<\/p>\n

L\u00e4hdimme liikkeelle. Katu oli kapea, ja auto vikuroi j\u00e4\u00e4ll\u00e4 oikealle ja vasemmalle, muttei p\u00e4\u00e4ssyt eteenp\u00e4in. Vanhus painoi vihaisesti kaasua niin ett\u00e4 py\u00f6r\u00e4t vonkuivat, mutta siin\u00e4 me vain seisoimme. \u00c4kki\u00e4 pultsarin p\u00e4\u00e4 vilahti ikkunassa. Ukko yritti auttaa ty\u00f6nt\u00e4m\u00e4ll\u00e4, mutta ei tehnyt sit\u00e4 takaa vaan auton sivulta, kai siksi, ett\u00e4 h\u00e4net huomattaisiin. H\u00e4n taisi kaatua, yht\u00e4kki\u00e4 p\u00e4\u00e4nuppi ainakin katosi. Kuljettaja pisti nyt peruutusvaihteen p\u00e4\u00e4lle, se auttoi hieman. Pultsarin huohottava naama ilmestyi uudestaan esiin, nyt k\u00e4det olivat konepellill\u00e4 ja h\u00e4n auttoi autoa peruuttamaan, kunnes kuljettajan piti viittil\u00f6id\u00e4 ukkoa pois tielt\u00e4. Taas vaihdetta silm\u00e4\u00e4n, ja viimein p\u00e4\u00e4simme ajamaan oikeaan suuntaan.<\/p>\n

Kaupunki oli autio. Katuvalot hautautuivat ujeltavaan myr\u00e4kk\u00e4\u00e4n ja tuiskupuuskiin, ja jostain syyst\u00e4 min\u00e4 pidin siit\u00e4. Edes p\u00e4\u00e4teill\u00e4 ei ollut liikennett\u00e4, vaikka kello oli ehk\u00e4 vasta kahdeksan. Pari kaupungin bussia. Yht\u00e4kki\u00e4 hullu ambulanssikuski pani sireenit t\u00e4ysille. Kaikki s\u00e4ps\u00e4htiv\u00e4t, ja vaikka kukaan ei sanonut mit\u00e4\u00e4n, kuski karjui taakse samalla kun tiirasi tiet\u00e4: \u201dTuiskuaa tien t\u00e4yteen, hitto vie. Onko se niin vaikea k\u00e4sitt\u00e4\u00e4?\u201d Sitten h\u00e4n pani taas sireenin pois p\u00e4\u00e4lt\u00e4.<\/p>\n

L\u00e4\u00e4k\u00e4rit alkoivat keskustella hiljaa kesken\u00e4\u00e4n, ven\u00e4j\u00e4ksi, puhuivat puoli\u00e4\u00e4neen. Ehk\u00e4 siksi, etteiv\u00e4t \u00e4rsytt\u00e4isi hermoraunioita kuljettajaa, ehk\u00e4 siksi, ett\u00e4 autossa oli jostain syyst\u00e4 pime\u00e4\u00e4 ja kylm\u00e4\u00e4 ja ulkona s\u00e4\u00e4 kuin maailmanlopun edell\u00e4. Katselin vaivihkaa nuorta hoitajaa. H\u00e4n oli kaunis niin kuin ven\u00e4l\u00e4iset aina siin\u00e4 i\u00e4ss\u00e4, h\u00e4nkin vilkaisi minuun, tosin ei varmaankaan minun takiani vaan enemm\u00e4nkin uteliaisuudesta kummallista kotiani kohtaan. Kuuntelin heid\u00e4n keskusteluaan. Keskustorilla pillastunut hevonen oli t\u00e4n\u00e4\u00e4n tallonut naisen kuoliaaksi. Lis\u00e4ksi useita oli loukkaantunut ryt\u00e4k\u00e4ss\u00e4. K\u00e4\u00e4nsin p\u00e4\u00e4ni pois. Suljin silm\u00e4t ja kun avasin ne uudestaan auton hidastaessa mutkassa, n\u00e4in etuikkunan ja tuulilasinpyyhkij\u00f6iden takana risteyksess\u00e4 viulistit, kaksi mustalaista. He kulkivat kumarassa vastatuuleen, viulukoteloita rintaansa vasten painaen.<\/p>\n

Mait Vaik<\/h3>\n

Mait Vaik (s. 1969) on muusikko, lauluntekij\u00e4 ja kirjailija. H\u00e4n soitti bassoa ja teki kappaleita Vennaskond-yhtyeess\u00e4 vuosina 1989\u201395. Vuodesta 2002 h\u00e4n on vaikuttanut S\u00f5pruse Puiesteessa. Useat muutkin kokoonpanot ovat esitt\u00e4neet h\u00e4nen sanoittamiaan lauluja. Yhteens\u00e4 h\u00e4nen sanoituksistaan on s\u00e4velletty 150 kappaletta.<\/p>\n

Vaikilta on ilmestynyt runokokoelma K\u00f5igil on alati \u00f5igus<\/em> (2012), romaani Juss ja vennad<\/em> (2013) ja novellikokoelma T\u00f6\u00f6p\u00e4eva l\u00f5pp<\/em> (2014). Novellista Puhtus<\/em> h\u00e4net on palkittu Tuglaksen novellipalkinnolla vuonna 2015.<\/p>\n

Seurailen, mit\u00e4 Virossa julkaistaan, mutta lopulta ryhdyn lukemaan jotakin melko sattumanvaraisesti \u2013 silloin kun jokin vetoaa minuun henkil\u00f6kohtaisesti. Juss ja vennad -romaanista ilmestyi paljon my\u00f6nteisi\u00e4 kritiikkej\u00e4, mutta sitten kun tv- ja radiohupailija, \u201dkirjallisuusministeri\u201d Mart Juur vakuutti, ett\u00e4 Mait Vaik on hauskinta virolaista proosaa miesmuistiin, olin varma, ett\u00e4 kannattaa syventy\u00e4, siin\u00e4 on pakko<\/em> olla jotakin. Enk\u00e4 ole joutunut pettym\u00e4\u00e4n. Valitsin n\u00e4ytteeksi novellin Gruusialainen elokuva, koska se on reipasta, mielikuvitusrikasta, hirtehist\u00e4 ja vangitsevaa ja siksi erinomainen tiivistelm\u00e4 Mait Vaikin kertojantaidoista. Pid\u00e4n my\u00f6s Vaikin joustavista, ilmaisuvoimaisista lauseista. Joskus ison alkukirjaimen ja pisteen v\u00e4liss\u00e4 on viilt\u00e4v\u00e4n tarkka, lyhyt lause, mutta joskus sinne mahtuu vaikka mit\u00e4, eik\u00e4 lukijan eteneminen silti ole hankaa.<\/p>\n

Sanna Immanen<\/h5>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Lue lis\u00e4\u00e4 kirjailijasta Gruusialainen elokuva Suomentanut Sanna Immanen Keitti\u00f6ss\u00e4 oli k\u00e4ynniss\u00e4 kiivas kiehutus, pilkkominen, vatkaaminen ja vaivaus. V\u00e4ke\u00e4 oli huoneen t\u00e4ydelt\u00e4: \u00e4iti, t\u00e4ti ja serkkutytt\u00f6, viel\u00e4 joku toinen t\u00e4ti sek\u00e4 er\u00e4s ven\u00e4l\u00e4inen rouva \u2013 sen verran kuin min\u00e4 ymm\u00e4rsin, niin ohjaajan puoliso, majesteetillinen, laiha nainen. Keitti\u00f6ss\u00e4kin, siell\u00e4 patojen ja pannujen paahteessa, rouvalla oli p\u00e4\u00e4ss\u00e4\u00e4n turkisreunainen pajarinhattu. Asunnon muissa huoneissa kuvattiin …<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":40,"menu_order":11,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"inline_featured_image":false},"jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/116"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=116"}],"version-history":[{"count":7,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/116\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":271,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/116\/revisions\/271"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/40"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=116"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}