{"id":297,"date":"2016-09-15T10:01:03","date_gmt":"2016-09-15T07:01:03","guid":{"rendered":"http:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/?page_id=297"},"modified":"2016-10-03T13:28:55","modified_gmt":"2016-10-03T10:28:55","slug":"mart-kivastik","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/nippernaati-2\/mart-kivastik\/","title":{"rendered":"Mart Kivastik"},"content":{"rendered":"
Lue lis\u00e4\u00e4 kirjailijasta<\/a><\/div>\n

Omakuva naisen ja hevosen kanssa<\/h2>\n

Suomentanut Katariina Suurpalo<\/h4>\n

Kun selvisi, ett\u00e4 kaikki oli ohi, ainoa vaihtoehto oli Pillen myyminen. Peeter masentui t\u00e4ysin. Miten katsoa sit\u00e4 silmiin ja sanoa, ett\u00e4 kuule Pille, nyt l\u00e4hdet kalppimaan, ehk\u00e4 Suomeen, piru ties minne, mutta rahat on loppu enk\u00e4 pysty en\u00e4\u00e4 huolehtimaan sinusta, tajuatko? L\u00e4hde \u00e4l\u00e4k\u00e4 katso en\u00e4\u00e4 taakse, ei tehd\u00e4 t\u00e4st\u00e4 vaikeaa. Sinullehan se on kuitenkin ihan sama. On talli, on kauraa, p\u00e4\u00e4set laitumelle juoksemaan. Oikeastaan ei ole mit\u00e4\u00e4n v\u00e4li\u00e4, kuka oleskelusi maksaa. Ehk\u00e4 ostajasi on joku hyv\u00e4 ihminen, joka rakastaa el\u00e4imi\u00e4 eik\u00e4 piekse turhaan, joku jolla on taskut t\u00e4ynn\u00e4 sokeria.<\/p>\n

Nuo ajatukset eiv\u00e4t lohduttaneet. Paha mieli muuttui yh\u00e4 kurjemmaksi. Jos l\u00f6yt\u00e4isi hyv\u00e4n paikan, ei sill\u00e4 Pillelle tosiaan olisi mit\u00e4\u00e4n v\u00e4li\u00e4. Ivon numero h\u00e4nell\u00e4 oli puhelimessaan. \u201dHei\u2026\u201d<\/p>\n

\u201dHei\u201d, sanoi Ivo.<\/p>\n

\u201dMinulla on yksi juttu. Se pit\u00e4\u00e4 kai hoitaa sinun kauttasi. Olet ratsastanut Pillell\u00e4 ja\u2026\u201d<\/p>\n

Ivo oli juuri ratsastamassa. \u201dOdota, tulen alas, t\u00e4\u00e4lt\u00e4 on huono puhua\u201d, Ivo sanoi.<\/p>\n

\u201dNoin, mit\u00e4 asiaa, liittyyk\u00f6 se Pilleen?\u201d<\/p>\n

\u201dJoo.\u201d<\/p>\n

\u201dMik\u00e4 sill\u00e4 on, yskiik\u00f6 se?\u201d<\/p>\n

\u201dEi.\u201d<\/p>\n

\u201dOntuu?\u201d<\/p>\n

\u201dEi.\u201d<\/p>\n

\u201dKuumetta?\u201d<\/p>\n

\u201dEi, hitto, ei mit\u00e4\u00e4n sellaista, Pillell\u00e4 ei ole h\u00e4t\u00e4\u00e4.\u201d<\/p>\n

\u201dKuulostat vain niin surkealta, ett\u00e4 ajattelin\u2026\u201d<\/p>\n

\u201dNo, ongelma on, ett\u00e4 minun pit\u00e4\u00e4 myyd\u00e4 se.\u201d<\/p>\n

\u201dAijaa.\u201d<\/p>\n

\u201dMit\u00e4 aijaa?\u201d<\/p>\n

\u201dEi huvita en\u00e4\u00e4 ratsastaa?\u201d<\/p>\n

\u201dHuvittaa, mutta rahat on loppu, kaikki on pilalla.\u201d<\/p>\n

Jos hevosesta p\u00e4\u00e4sisi, vapautuisi ainakin yhdest\u00e4 kuukausittaisesta maksusta. Ja kaikesta muusta. Hevosenpaskasta, satulasta, satulav\u00f6ist\u00e4, ontumisesta, yskimisest\u00e4. Peeter muisteli kaikkia hevosten ongelmia, ettei tarvitsisi katua.<\/p>\n

\u201dNyt on vaikeaa\u201d, Peeter sanoi Ivolle, \u201djoka helvetin suhteessa\u201d.<\/p>\n

\u201dEtk\u00f6 voi vied\u00e4 sit\u00e4 johonkin maalle laitumelle?\u201d Ivo kysyi. \u201dMum\u00admolaan, siell\u00e4 ei tarvitse maksaa.\u201d<\/p>\n

\u201dMummo on kuollut. Eik\u00e4 edes t\u00e4\u00e4ll\u00e4, vaan Australiassa. Isois\u00e4 my\u00f6s. Maata ei ole, ja olen muutenkin kyll\u00e4stynyt kaikkeen. \u201d<\/p>\n

H\u00e4n ei tarkoittanut hevosta. Kyse ei ollut Pillest\u00e4. Pille oli vain tavallinen, musta, 12-vuotias tamma. Oikukas, huonoluonteinen ja ihana. Sen kanssa ei tarvinnut kannuksia. Se liikkui itse, piti vain yritt\u00e4\u00e4 pid\u00e4tell\u00e4. Pellolla se saattoi seota, jos sen p\u00e4\u00e4sti menem\u00e4\u00e4n. Ei vastannut en\u00e4\u00e4 pid\u00e4tteisiin, veti p\u00e4\u00e4n alas, ja takaisin tuntumalle sen sai vasta kun mets\u00e4 tuli vastaan. Se pelk\u00e4si mets\u00e4\u00e4. Ja mets\u00e4n lis\u00e4ksi satoja muita asioita, keltaista tynnyri\u00e4, vihre\u00e4\u00e4 letkua ja ennen my\u00f6s varpusia. Varpusista oli nyt kai p\u00e4\u00e4sty yli. Mutta silmi\u00e4\u00e4n se viel\u00e4 pullisteli. Pelk\u00e4si varpusten hy\u00f6kk\u00e4\u00e4v\u00e4n.<\/p>\n

\u201dKuinka vanha se on?\u201d Ivo kysyi.<\/p>\n

\u201dT\u00e4ytti kaksitoista.\u201d<\/p>\n

\u201dNiin joo.\u201d<\/p>\n

\u201dMit\u00e4 niin joo?\u201d<\/p>\n

\u201dAjattelin, ett\u00e4 ehk\u00e4 yksitoista. Tai kymmenen, mutta hitto se on jo kaksitoista!\u201d<\/p>\n

\u201dSyntyi yhdeks\u00e4nkymment\u00e4seitsem\u00e4n. Samaan aikaan muiden kanssa, siell\u00e4h\u00e4n oli Patsy ja\u2026 Liian vanha siis?\u201d<\/p>\n

\u201dEi se liian vanha ole. Eik\u00e4 liian nuori. Riippuu mihin se myyd\u00e4\u00e4n. Kaksitoista on kuitenkin jo kaksitoista. Se ei ole viisi.\u201d<\/p>\n

\u201dMutta tutkithan asiaa.\u201d<\/p>\n

Ivo arveli, ett\u00e4 hyv\u00e4ll\u00e4 tuurilla siit\u00e4 saisi seitsem\u00e4n, huonolla v\u00e4hemm\u00e4n. Paljon v\u00e4hemm\u00e4n. Kuka nyt t\u00e4llaiseen aikaan hevosen ostaisi? Mieluummin vaikka hiiren.<\/p>\n

Ivo lupasi ottaa selv\u00e4\u00e4. Seitsem\u00e4n tuhatta on yli satatuhatta kruunua. Rikkaaksi sill\u00e4 ei tule. Eik\u00e4 onnelliseksi. Ja kun ajattelee, ett\u00e4 se on Pillest\u00e4 saatua rahaa, ei halua edes ajatella. Hitto, ei auta.<\/p>\n

 <\/p>\n

Sitten tuli ilta. Ja y\u00f6. Mutta uni ei tullut. Ikkunasta n\u00e4kyi katuvalojen loiste. Kerttu tuhisi hiljaa. Varmaan nukkui.<\/p>\n

\u201dKerttu! Kuuletko?\u201d<\/p>\n

Kerttu lopetti tuhinan, k\u00e4\u00e4ntyi sel\u00e4lleen, avasi silm\u00e4ns\u00e4 ja tuijotti kattoa. Ei ymm\u00e4rt\u00e4nyt mit\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

\u201dMik\u00e4 on?\u201d h\u00e4n lopulta kysyi.<\/p>\n

\u201dPille pit\u00e4\u00e4 myyd\u00e4, niin kusisesti on asiat\u201d, Peeter sanoi.<\/p>\n

\u201dKusisesti?\u201d<\/p>\n

\u201dNo huonosti!\u201d<\/p>\n

\u201dHerranjumala, myy sitten, eik\u00f6 sinulla muuta puhuttavaa ole keskell\u00e4 y\u00f6t\u00e4 kuin hevonen. Kusisesti!\u201d<\/p>\n

\u201dHarmittaa vain.\u201d<\/p>\n

\u201d\u00c4l\u00e4 myy sitten. Nukutaan nyt. On y\u00f6! Min\u00e4 menen aamulla t\u00f6ihin, jos satut muistamaan?!\u201d<\/p>\n

\u201dOkei, okei\u2026\u201d Peeter k\u00e4\u00e4nsi selk\u00e4ns\u00e4 ja pani silm\u00e4t kiinni, mutta uni ei tullut. Pille py\u00f6ri ajatuksissa. Paul kisasi sill\u00e4 Baltian mestaruuksissa. Se oli kaksintaistelu. Kouluratsastuskokeen j\u00e4lkeen he olivat viel\u00e4 nelj\u00e4nsi\u00e4, mutta toinen ja kolmas kielsiv\u00e4t itsens\u00e4 ulos. Pille oli el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 kunnossa. Ja Paul unohti radan! Hypp\u00e4si v\u00e4\u00e4r\u00e4n esteen! Kuin muistisairas, vaikka olikin tuolloin parikymppinen. Pille sekosi, hyppi pitkin seini\u00e4. Paulia harmitti ja Pille oli ihan sekaisin, se oli niin valmis hypp\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n, mutta sen ei annettu.<\/p>\n

\u201dPeeter, kilttiiiii, huomenna on ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4!\u201d<\/p>\n

Helkkari, h\u00e4n oli ajatellut \u00e4\u00e4neen. Peeter hiljeni, puristi silm\u00e4t kiinni eik\u00e4 sanonut en\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n. Vaikka mieless\u00e4 py\u00f6ri nyt yhden hevosen sijaan kaksi. Yksi iso ja toinen pieni, kuin varsa. Molemmat Pillen tavoin mustia. Ehk\u00e4 toinen oli Pille varsana.<\/p>\n

Ja pian olikin aamu.<\/p>\n

 <\/p>\n

Aamulla Peeter meni t\u00f6ihin pienen pieni toivo mieless\u00e4\u00e4n. Ehk\u00e4 tilanne olisi t\u00e4n\u00e4\u00e4n parempi. Mutta mit\u00e4 viel\u00e4. Kaikki oli edelleen p\u00e4in persett\u00e4. Verot oli maksamatta, samoin palkat, tilaajat olivat kadonneet kuin tuhka tuuleen. Sihteeri katsoi h\u00e4nt\u00e4 p\u00e4\u00e4 kenossa kuin lintu. Tavallisesti sihteerill\u00e4 ei ollut aikaa, sill\u00e4 puhelin soi koko ajan. H\u00e4nen nimens\u00e4 oli Annika. Annika sormeili kyn\u00e4\u00e4 ja tutki lakattuja kynsi\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Heill\u00e4 oli toivoa saada yksi s\u00e4hk\u00f6suunnittelu ja viel\u00e4 muutama pienempi juttu. Verovirasto lupasi, ettei se hengit\u00e4 heti niskaan. Osa vain joutuu tekem\u00e4\u00e4n puolta p\u00e4iv\u00e4\u00e4. He saisivat tietenkin halutessaan my\u00f6s l\u00e4hte\u00e4. Jos ei ole ty\u00f6t\u00e4, ei ihmisi\u00e4k\u00e4\u00e4n tarvita.<\/p>\n

\u201dMin\u00e4 j\u00e4\u00e4n my\u00f6s puolip\u00e4iv\u00e4iseksi, voin istua kaksi p\u00e4iv\u00e4\u00e4 viikossa kotona. Aluksi. My\u00f6hemmin selvi\u00e4\u00e4, laitetaanko kokonaan pillit pussiin vai paranevatko ajat. Mieti nyt, Peeter, kaikki oli niiiiiin hyvin!\u201d Annika sanoi. \u201dMutta rehellisesti sanottuna, olen hyvin v\u00e4synyt t\u00e4h\u00e4n kaikkeen. V\u00e4lill\u00e4 tuntuu, ettei t\u00e4h\u00e4n l\u00f6ydy ollenkaan ratkaisua. Mit\u00e4 mietit?\u201d<\/p>\n

\u201dMinun t\u00e4ytyy kai myyd\u00e4 hevonen.\u201d<\/p>\n

\u201dSinun t\u00e4ytyy myyd\u00e4 hevonen?!\u201d<\/p>\n

Annika tuijotti Peeteri\u00e4 kuin jotain idioottia.<\/p>\n

\u201dNo, en tied\u00e4\u2026\u201d<\/p>\n

\u201dEn keksi mit\u00e4\u00e4n muuta\u201d, Peeter sanoi surullisena.<\/p>\n

\u201dKuule, rehellisesti sanottuna, Pete, ihmisill\u00e4 on ongelmia, ja sinun t\u00e4ytyy myyd\u00e4 hevonen. Nyt ei oikein riit\u00e4 my\u00f6t\u00e4tuntoa! Te olette tietenkin omistajia, ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 myyd\u00e4 hevosia, olisipa minullakin teid\u00e4n murheet! Pit\u00e4\u00e4 myyd\u00e4 hevonen! Mutta minulla on lapset! Ja mies\u2026 ja!\u201d<\/p>\n

Peeter k\u00e4\u00e4ntyi l\u00e4hte\u00e4kseen, ettei kuulisi mit\u00e4 muuta Annikalla oli. Mutta Annika ei lopettanut nalkutustaan. H\u00e4n oli itsep\u00e4inen ja johdonmukainen. Ne olivat tietenkin hyvi\u00e4 ominaisuuksia, mutta juuri nyt se k\u00e4vi hermoille. T\u00e4ytyi l\u00e4hte\u00e4, ettei \u00e4rj\u00e4isisi.<\/p>\n

\u201d\u00c4l\u00e4 nyt loukkaannu!\u201d Annika huusi h\u00e4nen per\u00e4\u00e4ns\u00e4. Peeterist\u00e4 se tuntui kauhealta kiusaamiselta. \u00c4l\u00e4 loukkaannu, Pete, mit\u00e4 nyt tuolla lailla loukkaantua, Peeter, kun on hevonen ja kaikki! Haistakoon Annika\u2026<\/p>\n

\u201dJuu, juu!\u201d<\/p>\n

Peeter heilautti k\u00e4tt\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

\u201dIhmiset ovat kuitenkin t\u00e4rke\u00e4mpi\u00e4, ajattele heit\u00e4.\u201d<\/p>\n

Painukoon helvettiin koko Annika. Ihmisineen. Ihmiset, ihmiset. Hevonen on my\u00f6s lopulta ihminen, vai eik\u00f6 muka ole? Peeter istui autoon. Hitto, miten h\u00e4n nyt voi katsoa hevostaan silmiin? Hevonenhan ei ymm\u00e4rr\u00e4? Sit\u00e4 ei kiinnosta, onko se Peeterin vai jonkun toisen hevonen, kunhan se saa ruokaa. Eik\u00f6 niin! Hevonen ei paljoa ajattele, ja l\u00e4hinn\u00e4 se tuntee pelkoa. Yst\u00e4vi\u00e4 ovat vain toiset hevoset. Mit\u00e4p\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 murehtimaan. Kriisin sattuessa syd\u00e4n olkoon ter\u00e4st\u00e4. Peeter k\u00e4ynnisti auton ja ajoi ulos kaupungista. Kohti tallia. Jotain hyv\u00e4\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 yleisess\u00e4 lamassakin oli. Ty\u00f6nteon sijaan voi ajaa suoraan tallille. Ei ty\u00f6t\u00e4, ei takarajoja, ei murheita, niin ja lopulta ei hevosiakaan. Mutta nyt h\u00e4n menee tallille ja k\u00e4ytt\u00e4ytyy kuin mit\u00e4\u00e4n ei olisi tapahtunut. Vaikka Pille hemmetti soikoon tajuaa heti, jos jokin on huonosti. Niin tyhm\u00e4 hevonenkaan ei ole. Varsinkaan Pille. Pille varsinkaan. Ainakin se on fiksumpi kuin Annika.<\/p>\n

 <\/p>\n

Yksi vaihtoehto on toivottaa kaikki hornan tuuttiin ja muuttaa maalle, ottaa tietokone ja s\u00e4hk\u00f6paimen mukaan, vatvoa ajatuksiaan ja katsoa netist\u00e4 pornoa, muuta ei tarvitse kuin laitumen ja hevosen. Pille oli yksin tarhassa. Jostain syyst\u00e4 se p\u00e4\u00e4tettiin syksyll\u00e4 laittaa yksin pieneen tarhaan. Tallity\u00f6ntekij\u00e4 ei muka saa sit\u00e4 iltaisin kiinni. Se kuulemma kukkoilee. Levitt\u00e4\u00e4 hein\u00e4t eik\u00e4 anna muiden sy\u00f6d\u00e4. Siit\u00e4 huomautettiin kuten vanhemmille huomautetaan lapsista. Ei auttanut, vaikka Peeter sanoi, ett\u00e4 Pille viihtyy laumassa eik\u00e4 p\u00e4\u00e4se juoksemaan pieness\u00e4 tarhassa. Oli totta, ett\u00e4 Pille v\u00e4lill\u00e4 kukkoili, mutta kaikkihan sit\u00e4 tekiv\u00e4t. L\u00e4llyinkin hevonen kukkoilee joskus. Suurimmat kukkoilijat ovat poneja, ne purevat heti, kun k\u00e4\u00e4nn\u00e4t selk\u00e4si. Pienet ovat aina vihaisia. Pille ei purrut koskaan. Se oli ep\u00e4luuloinen, veti korvat luimuun ja niin sanotusti kukkoili, mutta ei purrut. Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja kes\u00e4ll\u00e4, hyvill\u00e4 ilmoilla, sit\u00e4 oli tosiaan vaikea saada tarhassa kiinni, mutta kun muut meniv\u00e4t sis\u00e4\u00e4n, ei sek\u00e4\u00e4n yksin ulos j\u00e4\u00e4nyt. Pieni pakoilu kuuluu asiaan. Se on sent\u00e4\u00e4n hevonen, se juoksee. Hevoset juoksevat, hitto soikoon.<\/p>\n

Pille seisoi p\u00e4\u00e4 pystyss\u00e4 ja tuijotti mets\u00e4\u00e4n. Kuin odottaisi n\u00e4kev\u00e4ns\u00e4 peikon. Kun Peeter kutsui, se laski p\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja l\u00e4hti kauemmaksi. Peeter katkaisi porkkanan, narsk. Pille k\u00e4\u00e4ntyi ymp\u00e4ri ja j\u00e4i kuuntelemaan. Porkkanan se tunnisti kilometrinkin p\u00e4\u00e4h\u00e4n. Porkkana sai sen muuttamaan hetkess\u00e4 mielt\u00e4\u00e4n. Kun Peeter avasi s\u00e4hk\u00f6langan, nuuhki Pille takintaskua ja yritti nyki\u00e4 porkkanaa ulos. Takki oli ihan kuolainen. Takki, tavarat \u2013 mit\u00e4 merkityst\u00e4 niill\u00e4 oli? Peeter kiinnitti riimuun narun ja antoi Pillelle porkkanan. Ja toisen rauhoittaakseen huonoa omaatuntoa. Viel\u00e4 yhden. Syd\u00e4n ei keventynyt.<\/p>\n

Talli oli yleens\u00e4 p\u00e4ivisin tyhj\u00e4. Tallity\u00f6ntekij\u00e4 oli kisakent\u00e4n laidalla tupakalla. Peeter heilautti h\u00e4nelle k\u00e4tt\u00e4\u00e4n ja vei Pillen sis\u00e4\u00e4n. Pillen karsina oli vasemmalla viimeisen\u00e4 ennen pesukarsinaa. Se oli ollut siell\u00e4 kahdeksan vuotta. Siit\u00e4 l\u00e4htien, kun Pille nelivuotiaana tuli. Vuoden se oli ollut poissa varsomassa, ja silloin kuin se viel\u00e4 kisasi, Paul otti sen Tallinnaan mukaansa, niin oli helpompi treenata. Pille ei viihtynyt vieraassa paikassa. Se oli hermostunut, silm\u00e4t olivat sameat, p\u00e4\u00e4 nuupallaan ja ruokahalu kadonnut. Ihan toinen hevonen. Se oli niin tottunut omaan karsinaansa. Omaan kotiinsa. Peeter olisi halunnut tuoda sinne jotain, mutta kaikki oli jo valmiina. Hein\u00e4t oli tuotu, kaurat ruokakipossa, puru oli tuoretta ja suolakivi melkein uusi, v\u00e4h\u00e4n vain pureskeltu. Mit\u00e4\u00e4n ei tarvittu. Pille levitti jalkansa ja kakkasi. Sent\u00e4\u00e4n yksi pieni kiusa. Peeter otti riimun Pillen p\u00e4\u00e4st\u00e4. Hevonen oli tyytyv\u00e4inen, ett\u00e4 toi lantansa sis\u00e4lle. Peeter ty\u00f6nsi Pillen pois edest\u00e4, sill\u00e4 se seisoi h\u00f6yry\u00e4v\u00e4n vihre\u00e4n kasansa kohdalla kuin vartioisi aarretta. Peeter ty\u00f6nsi hevosen kauemmaksi ja vei Pillen rakkaan kasan lantalaan. H\u00e4n tuli takaisin ja alkoi harjata hevosta. Pille nuuhki ruokakuppia, sieraimet t\u00e4ynn\u00e4 kauraa. V\u00e4lill\u00e4 se nosti p\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja mulkaisi varmistaakseen, ettei Peeter vain salaa s\u00f6isi sen kauroja. Se oli varmuuden vuoksi varuillaan. Hein\u00e4n se oli jo polkenut ymp\u00e4ri karsinaa. Ehk\u00e4 se ei halunnut tuota hein\u00e4\u00e4 tai sitten sit\u00e4 ei vain voinut sy\u00f6d\u00e4 kasasta. Pille vihasi pient\u00e4 harjaa. Se ilmeisesti kutisi. Aikaisemmin se vain py\u00f6ri pitkin karsinaa, mutta sai siit\u00e4 hyv\u00e4st\u00e4 pari kunnon l\u00e4im\u00e4yst\u00e4. Paul antoi. Sen j\u00e4lkeen Pille ei juossut en\u00e4\u00e4 harjaa pakoon, mutta kuopi jalalla maata ja s\u00e4ps\u00e4hteli, kun Peeter harjasi sit\u00e4. Suurta harjaa vastaan sill\u00e4 ei ollut mit\u00e4\u00e4n. H\u00e4nn\u00e4n harjauksesta se piti. Sen p\u00e4\u00e4 painui rentona eteen, silm\u00e4t olivat puoliksi kiinni ja turpa v\u00e4risi. Tamma on tamma. Itsep\u00e4inen, kopea ja ylpe\u00e4, mutta otapa h\u00e4nt\u00e4 ja harjaa \u2013 oletkin yst\u00e4v\u00e4. Peeter p\u00e4\u00e4sti h\u00e4nn\u00e4n ja taputti Pille\u00e4 takamukselle.<\/p>\n

\u201dNo niin Pille, hauskuus on ohi, tuon satulan.\u201d<\/p>\n

Satula, edes sanana, ei miellytt\u00e4nyt sit\u00e4. Satula ei ollut ihan uusi, mutta se oli hyvin hoidettu Kiefer, Pillen sel\u00e4n mukaan topattu. Satula ei l\u00e4hde hevosen kanssa. Jotain pit\u00e4\u00e4 j\u00e4\u00e4d\u00e4. Jos ei hevonen, niin ainakin satula, kotiin kukkaruukun tilalle ikuiseksi muistoksi ajasta, jolloin viel\u00e4 ratsastettiin. Pille heitteli p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n, kun Peeter kiristi satulavy\u00f6t\u00e4. Viime aikoina se oli kehitt\u00e4nyt tuollaisen typer\u00e4n tavan, se osoitti mielt\u00e4\u00e4n kaikista pikkuasioista. Ei pit\u00e4nyt satulavy\u00f6st\u00e4, ei turparemmist\u00e4, ei kuolaimista, vain sokeri kelpasi. Kun hevonen oli valmis, Peeter otti ohjat, ja he meniv\u00e4t ulos. Ilma ei ollut erityisen hyv\u00e4, varhaiskev\u00e4t, mutta maneesikaan ei huvittanut. Peeter talutti hevosen tien yli ja hilasi itsens\u00e4 \u00e4hkien satulaan. Mahaa oli liikaa, se oli selv\u00e4. Onneksi kukaan ei n\u00e4hnyt, miten h\u00e4n nousi satulaan, se olisi aiheuttanut naurua. Tallity\u00f6ntekij\u00e4 n\u00e4ki, mutta mit\u00e4p\u00e4 siit\u00e4. Tallity\u00f6ntekij\u00e4t vaihtuivat kolmen kuukauden v\u00e4lein. Lopulta ne alkoivat aina juoda, vaikka alussa vaikuttivat hyvilt\u00e4. Mink\u00e4s sille voi, jos on jano. Hevosten vika se nyt ainakaan ei ollut.<\/p>\n

He l\u00e4htiv\u00e4t k\u00e4ynti\u00e4 laitumen reunaa pitkin kohti mets\u00e4\u00e4. Peeter ei edes v\u00e4litt\u00e4nyt, mihin suuntaan he tallustivat. Antaa hevosen p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4, Peeter otti taskusta tupakan, sytytti sen ja soitti Paulille. Paul oli juuri hypp\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Sen kuuli puhelimesta.<\/p>\n

\u201dMinun t\u00e4ytyy myyd\u00e4 Pille.\u201d<\/p>\n

\u201dAi jaa, mit\u00e4 sitten, myy pois.\u201d<\/p>\n

\u201dAjattelin, ett\u00e4 kerron, kun sin\u00e4 kilpailit Pillell\u00e4. Ett\u00e4 tiet\u00e4isit. Muistatko ne Baltian mestaruudet, muistatko?<\/p>\n

\u201dTottakai muistan, kaikki meni p\u00e4in persett\u00e4. Minun vika!\u201d<\/p>\n

Mutta Yp\u00e4j\u00e4ll\u00e4 meni hyvin. Pille oli vasta kuuden. Maastossa toiseksi viimeisen\u00e4 esteen\u00e4 oli metrinelj\u00e4kymment\u00e4viisisenttinen aita. Pille ei murehtinut, se hypp\u00e4si, eik\u00e4 koskettanut.<\/p>\n

\u201dOliko sinulla asiaakin?\u201d<\/p>\n

\u201dEi muuta, halusin vain kertoa. Pyysin Ivoa etsim\u00e4\u00e4n ostajan, mutta soita, jos tulee jotain mieleen.\u201d<\/p>\n

Puhelu p\u00e4\u00e4ttyi. Paul ei ollut surullinen. H\u00e4nell\u00e4 oli joka p\u00e4iv\u00e4 uusi hevonen, h\u00e4nen ei kuulunutkaan surra niist\u00e4 yht\u00e4. Olisi kyll\u00e4 voinut, vaikka muodon vuoksi. He olivat kuitenkin kilpailleet paljon yhdess\u00e4, ja voittaneet my\u00f6s. Peeter heitti tumpin maahan ja ker\u00e4si ohjat. Minne nyt? No, Pille? Pille p\u00e4\u00e4tti ravata pellon reunaa pitkin. Tien vieress\u00e4 oli hevosia pieniss\u00e4 tarhoissa. Kun Pille ja Peeter meniv\u00e4t ohi, ne nostivat p\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja j\u00e4ykistyiv\u00e4t. Ne seurasivat Pille\u00e4 ja Peeteri\u00e4 kuin kivipatsaat. Suurimman osan vanhemmista hevosista Peeter tunnisti, mutta laitumella oli my\u00f6s paljon uusia, joita h\u00e4n ei tiennyt. Er\u00e4s tummanharmaa poni l\u00e4hti seuraamaan heit\u00e4. Se juoksi heid\u00e4n per\u00e4ss\u00e4\u00e4n laitumen p\u00e4\u00e4h\u00e4n ja j\u00e4i sitten heittelem\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n. Joku Pillen kaveri kai. Hevosilla on paljon yst\u00e4vi\u00e4. Vihollisia my\u00f6s. Joitain ei jostain syyst\u00e4 siedet\u00e4. Sellaiset eiv\u00e4t uskalla ly\u00f6tt\u00e4yty\u00e4 porukkaan, niille voi k\u00e4yd\u00e4 huonosti. Tammat ovat v\u00e4lill\u00e4 aika vihaisia. Er\u00e4s kulkukoira sattui jokin aika sitten tammojen tarhaan. Meni sy\u00f6m\u00e4\u00e4n lantaa. Se ei ollut kaunis n\u00e4ky. Tammat venyttiv\u00e4t kaulansa ja painoivat p\u00e4\u00e4n maahan, kuin saalistajat. Koira pelk\u00e4si henkens\u00e4 edest\u00e4. Se juoksi ymp\u00e4riins\u00e4, mutta ei p\u00e4\u00e4ssyt hevosten v\u00e4list\u00e4 pakoon. Ne olisivat tappaneet sen, mutta Peeter ehti v\u00e4liin. Koira p\u00e4\u00e4si karkaamaan.<\/p>\n

Laidun j\u00e4i yh\u00e4 kauemmaksi, toisella puolella parin kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 oli harmaa mets\u00e4. Keltainen pelto ulottui mets\u00e4\u00e4n saakka. Joku oli ajanut pellolla autolla ja raivannut kuraan polun. Peeter nosti laukan. He liikkuivat hitaassa laukassa kohti mets\u00e4\u00e4. Pille p\u00e4risti sieraimiaan ja nautti raikkaasta ilmasta. Peeter my\u00f6t\u00e4si ohjilla. Pille empi. Yleens\u00e4 Peeter ei antanut sen menn\u00e4 vapaasti. Kiihdyttely on hauskaa, mutta t\u00e4ydest\u00e4 vauhdista ei ole kiva lent\u00e4\u00e4 maahan, jos liukastuu. Pillen em\u00e4 oli t\u00e4ysverinen, jolle annettiin nimeksi Problema. Se oli tuotu jostain Valko-Ven\u00e4j\u00e4lt\u00e4, musta, kevyt t\u00e4ysveritamma, hyvin samanlainen kuin Pille. Huonoluonteinen, mutta eritt\u00e4in nopea. My\u00f6s Pille tykk\u00e4si juosta niin pitk\u00e4\u00e4n kuin voimia riitti. Ja niit\u00e4h\u00e4n riitti. Niit\u00e4 todella riitti. Peeteri\u00e4 ei t\u00e4ll\u00e4 kertaa haitannut. Menk\u00f6\u00f6n sitten. Pille veti p\u00e4\u00e4n eteen ja alas ja l\u00e4hti. Ja sitten he lensiv\u00e4t. Melkein aina pelotti v\u00e4h\u00e4n, ett\u00e4 hevonen kompastuu, mutta pelolla ei ollut en\u00e4\u00e4 v\u00e4li\u00e4, sill\u00e4 oli jo liian my\u00f6h\u00e4ist\u00e4. Hevosta ei saanut en\u00e4\u00e4 mitenk\u00e4\u00e4n pys\u00e4ytetty\u00e4 ennen mets\u00e4\u00e4. Peeterille tuli hetkeksi kummallinen vapaudentunne. Kuin he olisivat oikeastikin nousseet ilmaan. Mets\u00e4 oli kuitenkin pian edess\u00e4. Peeter kiskoi hevosen kaikin voimin raviin. Kokonaan se ei kuitenkaan pys\u00e4htynyt. Hevosen t\u00e4ysverinen veri oli jo alkanut kiehua, eik\u00e4 sit\u00e4 voinut noin vain j\u00e4\u00e4hdytt\u00e4\u00e4. He ravasivat mets\u00e4n reunaa eteenp\u00e4in vanhan maalaistalon raunioiden luo. Peeter joutui pid\u00e4ttelem\u00e4\u00e4n hevosta muutaman askeleen v\u00e4lein, ettei se olisi siirtynyt taas laukkaan. Yht\u00e4kki\u00e4 hevonen pel\u00e4styi, hyp\u00e4hti pari metri\u00e4 kauemmaksi mets\u00e4st\u00e4 ja pukitti. Peeter pysyi juuri ja juuri satulassa. Helvetti\u2026 mik\u00e4 nyt oli! Mets\u00e4st\u00e4 heit\u00e4 tuijotti kettu. Pieni keltaruskea s\u00f6p\u00f6 el\u00e4in, kuin piirretyst\u00e4. Se tutki mielenkiinnolla Peeteri\u00e4 ja Pille\u00e4. Ihan kuin se pit\u00e4isi hevosista. Peeter taputti Pille\u00e4 kaulalle:<\/p>\n

\u201dRauhassa, rauhassa, seh\u00e4n on yht\u00e4 pieni kuin muurahainen, ole nyt j\u00e4rkev\u00e4, Pille!\u201d<\/p>\n

Pille puhalsi sieraimista ilmaa ja tapitti kettua kuin typerys. He l\u00e4htiv\u00e4t sivuttain kauemmaksi ketusta. Pille katsoi viel\u00e4 jonkin aikaa taaksep\u00e4in, ettei kettu vain k\u00e4visi sen kurkkuun kiinni. Kettu ei liikahtanutkaan. Taivutti vain v\u00e4h\u00e4n p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

 <\/p>\n

Ketun j\u00e4lkeen Peeter ei en\u00e4\u00e4 etsinyt j\u00e4nnityst\u00e4. H\u00e4n p\u00e4\u00e4sti Pillen k\u00e4velem\u00e4\u00e4n vapaasti kohti talon raunioita, jotka olivat parinsadan metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 tuosta \u201dkettumetsik\u00f6st\u00e4\u201d. Mit\u00e4\u00e4n erityist\u00e4 syyt\u00e4 sinne menemiseen ei ollut, he olivat vain kerran sattuneet sinne. Siell\u00e4 oli puoliksi sortunut talonr\u00e4hj\u00e4 ja maakiviset sivurakennuksen sein\u00e4t, joita peittiv\u00e4t m\u00e4d\u00e4ntyneet katonj\u00e4m\u00e4t. Mutta puutarha oli viel\u00e4 upea. T\u00e4ynn\u00e4 omenapuita. Syksyisin he k\u00e4viv\u00e4t yhdess\u00e4 sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 niit\u00e4 suoraan puusta. Pille piti omenoista yli kaiken. Se kuljeskeli mielell\u00e4\u00e4n ymp\u00e4riins\u00e4 puutarhassa, vaikka muuten se pelk\u00e4sikin kummituksia ja niiden linnoja. Niiss\u00e4h\u00e4n voi asua vaikka kettuja? Ihmisi\u00e4 siell\u00e4 ei ainakaan asunut, vaikka tila selv\u00e4sti kuului jollekin. Peeter laskeutui raskain syd\u00e4min satulasta \u2013 h\u00e4nen piti p\u00e4\u00e4st\u00e4 sinne viel\u00e4 takaisinkin \u2013 l\u00f6ys\u00e4si satulavy\u00f6t\u00e4 ja istui kaivon viereen penkille ohjat k\u00e4siss\u00e4\u00e4n. Pille\u00e4 ei voinut sitoa kiinni mihink\u00e4\u00e4n, se oli oppinut vet\u00e4m\u00e4\u00e4n narut poikki. Peeter sytytti tupakan ja tuprutteli. Kuin mietteli\u00e4s mies. Hyvin mietteli\u00e4s mies, jonka pit\u00e4\u00e4 myyd\u00e4 hevosensa. Pille kurkotteli niin pitk\u00e4lle kuin ohjia riitti ja nyhti maasta ruohoa. Mit\u00e4s nyt, Pille-rakas, on aika menn\u00e4 uuteen talliin ja uuden Peten luo. Toivottavasti se on rikas ja laiha, sellainen, jonka kanssa on helppo liikkua. Ja se ostaa uuden satulan, vedenpit\u00e4v\u00e4t loimet ja kalliit suitset, jotka eiv\u00e4t hierr\u00e4. Tajuatko, t\u00e4\u00e4ll\u00e4 on kaikki huonosti. Peeter nousi kaivon vierelt\u00e4 ja tallusteli omenapuiden luo. Pille haisteli ilmaa. Omenoita ei ollut. Omenoita on syksyll\u00e4, mutta siihen on viel\u00e4 koko kes\u00e4 aikaa. Siihen menness\u00e4 Pille on jo Suomessa tai kuka ties miss\u00e4.<\/p>\n

\u201dNo, menn\u00e4\u00e4nk\u00f6 eteenp\u00e4in?\u201d Peeter kysyi hevoselta. Pille ei edes huomannut, vaan hieroi korvaa jalkaansa. Peeter sammutti tumpin kantap\u00e4\u00e4ll\u00e4\u00e4n ja kiristi satulavy\u00f6n. Sitten h\u00e4n kiipesi penkilt\u00e4 satulaan. Niin se on helpompaa. Mit\u00e4 sit\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 keskell\u00e4 peltoja \u00e4hkim\u00e4\u00e4n. Nouset vain satulaan hiljaa kuin invalidi, ettei hevonen hermostu s\u00e4hl\u00e4\u00e4miseen. He l\u00e4htiv\u00e4t tallia kohti.<\/p>\n

 <\/p>\n

Illalla Peeter tuijotti taas kattoa. Uni ei tullut. Vaimo seisoi tyynyn kanssa ovella ja tiedusteli tilannetta.<\/p>\n

\u201dPy\u00f6riskelen taas\u201d, Peeter sanoi.<\/p>\n

Vaimo k\u00e4\u00e4nsi mit\u00e4\u00e4n sanomatta selk\u00e4ns\u00e4 ja oli menossa pois.<\/p>\n

\u201dEtk\u00f6 tosiaan tajua?\u201d Peeter huusi.<\/p>\n

\u201dTajuan, mutta minua v\u00e4sytt\u00e4\u00e4\u201d, vaimo sanoi ja meni silti pois.<\/p>\n

Ehk\u00e4 he tosiaan joskus rakastivat toisiaan. Tai sitten se vain n\u00e4ytti rakkaudelta. Tajuan, mutta v\u00e4sytt\u00e4\u00e4. Tuskin tajuaa. Korusanoja vain. Ihmiset, jotka eiv\u00e4t tajua, nukkuvat paremmin. Onneksi on ainakin hevonen, jolle puhua. Ja hevonenkin otetaan v\u00e4kisin pois. Onko se reilua? Jokaisella pit\u00e4isi olla ainakin yksi hevonen, silloin ihmisell\u00e4 on toivoa. Sill\u00e4 jos valaa toivonsa naiseen, voi kaikki j\u00e4\u00e4d\u00e4 vain toiveeksi. Siksi juuri erotaankin, joskus nelj\u00e4st\u00e4 vaimosta per\u00e4j\u00e4lkeen. Ja viel\u00e4k\u00e4\u00e4n ei l\u00f6ydy sit\u00e4 oikeaa, sill\u00e4 he nukkuvat niin hyvin. Tajuaa, mutta v\u00e4sytt\u00e4\u00e4! Nukkuminen ensin. Peeter kahmaisi tyynyn, k\u00e4\u00e4ntyi kyljelleen ja sulki silm\u00e4ns\u00e4. H\u00e4n n\u00e4ki vaimonsa. V\u00e4kisin, kuin painajaisen. H\u00e4nen v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4t\u00f6n uninen vaimonsa. Peeter nousi yl\u00f6s, l\u00f6ysi pime\u00e4ss\u00e4 vain yhden tossun ja l\u00f6ntysteli olohuoneeseen vaimon luo. Puhui varovasti. Kuin syyllinen.<\/p>\n

\u201dUni ei tule\u201d, Peeter kuiskasi.<\/p>\n

\u201dHaluatko, ett\u00e4 tulen takaisin s\u00e4nkyyn?\u201d vaimo kysyi.<\/p>\n

\u201dJoo.\u201d<\/p>\n

\u201dMutta mieti minua, \u00e4l\u00e4 hevosta.\u201d<\/p>\n

\u201dHyv\u00e4 on\u201d, Peeter sanoi raskain syd\u00e4min. Valehdellakaan h\u00e4n ei halunnut.<\/p>\n

\u201dJos alat py\u00f6ri\u00e4\u2026\u201d<\/p>\n

\u201dEn ala, oikeasti. Olen huonolla tuulella, kurja olo.\u201d<\/p>\n

\u201dHyv\u00e4 on, tulen. Oikeasti, olen v\u00e4synyt.\u201d<\/p>\n

\u201dTied\u00e4n, tied\u00e4n.\u201d<\/p>\n

Vaimolla ei ollut huumorintajua. Kello oli kolme. Vaimo meni kahdeksaksi t\u00f6ihin. Jos h\u00e4n ei saanut nukkua kunnolla, oli h\u00e4n vihainen ja pahantuulinen. Se oli Peeterin syyt\u00e4. Peeter meni s\u00e4nkyyn, pani k\u00e4det rinnalle, kuten lastentarhassa ennen k\u00e4skettiin, sulki silm\u00e4ns\u00e4 ja h\u00e4\u00e4ti p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n kaikki maailman hevoset. Niin h\u00e4n taisteli aamuun asti. Ei aavistustakaan, nukkuiko h\u00e4n vai ei. Jotenkin y\u00f6 silti p\u00e4\u00e4ttyi. Ajatella, miten paljon niit\u00e4 on viel\u00e4 edess\u00e4. El\u00e4m\u00e4 on lopulta kauhean v\u00e4sytt\u00e4v\u00e4\u00e4.<\/p>\n

 <\/p>\n

Sihteeri, pieni vihainen Annika, oli asteen verran lempe\u00e4mpi kuin edellisell\u00e4 kerralla. Peeter ei tiennyt miksi, h\u00e4n pani korvat h\u00f6r\u00f6lleen, syntyi pikkuinen toivo. Alussa ei kannattanut toivoa liikoja. Olkoon toivo ensin pieni ja jos on syyt\u00e4, se kasvaa itsest\u00e4\u00e4n suuremmaksi ja suuremmaksi. Peeter heitti takkinsa naulaan ja j\u00e4i odottamaan uutisia.<\/p>\n

\u201dEnnen toivoin, ett\u00e4 ehk\u00e4 me viel\u00e4 jotenkin pelastumme, mutta nyt on selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 olemme pohjalla. Niin kuin siin\u00e4 laivanupotuspeliss\u00e4. Se nostaa mielialaa jotenkin. Ainakin asia on selv\u00e4\u201d, sihteeri sanoi. \u201dEtsin uuden ty\u00f6n. Tai siis pit\u00e4\u00e4kin etsi\u00e4 uusi ty\u00f6. Mit\u00e4 sin\u00e4 teet, Peeter, sinullahan oli viel\u00e4 joku hevonenkin ja\u2026\u201d<\/p>\n

Toivo sammui. Viel\u00e4 joku hevonenkin? Niin se sanoi. Oli tietenkin selv\u00e4\u00e4, ettei t\u00f6iss\u00e4 kannattanut kehuskella hevosella. Sihteerit ja muut alkavat heti laskea, paljonko hevonen sy\u00f6 ja paljonko h\u00e4n itse sy\u00f6 ja siin\u00e4 katoaa kaikki inhimillisyys. J\u00e4\u00e4 vain kateus. Koira voi olla, kissojakin monta, mutta hevonen on jo liikaa. Keskim\u00e4\u00e4r\u00e4iselle niin kutsutulle Annikalle.<\/p>\n

\u201dOli joo, ja on viel\u00e4kin.\u201d<\/p>\n

\u201dSenkin t\u00e4ytyy sy\u00f6d\u00e4, vai mit\u00e4?\u201d<\/p>\n

Annika oli t\u00e4n\u00e4\u00e4n jotenkin inhimillinen. Ei udellut, oli aidon my\u00f6t\u00e4tuntoinen. Kyseli hevosesta. Peeter katsoi h\u00e4nt\u00e4 yst\u00e4v\u00e4llisemmin. Annikalla oli kotona muutama lapsi ja mies, joka k\u00e4vi v\u00e4lill\u00e4 hakemassa Annikaa t\u00f6ist\u00e4. Miehell\u00e4 oli kuulemma toinenkin nainen, Annika ei n\u00e4ytt\u00e4nyt sit\u00e4, mutta kaikki tiesiv\u00e4t. Ja tuolla toisella Annikalla oli my\u00f6s pari lasta. Annika ja se toinen saivat vuorotellen lapsia, sill\u00e4 kumpikaan ei halunnut antaa periksi. Luulivat, ett\u00e4 nyt voittivat. Mutta mit\u00e4 viel\u00e4, sitten syntyi toiselle lapsi. Annika oli varmasti raskaana. Saa pian pienen varsan, ja sen nimi alkaa is\u00e4n nimen ensimm\u00e4isell\u00e4 kirjaimella. Jos mies on Priit, alkaa lapsen nimi P:ll\u00e4.<\/p>\n

\u201dPerse!\u201d Peeter sanoi t\u00e4ydest\u00e4 syd\u00e4mest\u00e4.<\/p>\n

\u201dMit\u00e4 nyt?\u201d<\/p>\n

\u201dTied\u00e4tk\u00f6, se hevonen on ollut minulla lapsesta l\u00e4htien. Siis siit\u00e4 l\u00e4htien kun se oli pieni. Melkein n\u00e4in kun se syntyi. Sen jalat olivat kierot. My\u00f6hemmin ne suoristuivat. Ihmettelin viel\u00e4, miten sellaiset jalat voivat ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 suoristua. Mutta niin k\u00e4vi\u2026 \u201d<\/p>\n

\u201dEn tiennytk\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 hevosillakin voi olla kierot jalat!\u201d<\/p>\n

\u201dHevosilla voi olla kaikkea. Kuten ihmisill\u00e4kin. Miten ne muka olisivat huonompia?\u201d<\/p>\n

\u201dMist\u00e4 min\u00e4 tiet\u00e4isin?!\u201d Annika huudahti k\u00e4det puuskassa.<\/p>\n

\u201dNo niin\u201d, Peeter sanoi. \u201dViikkoa my\u00f6hemmin se oli jo todella kaunis varsa. Juoksi tarhassa ja k\u00e4vi sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 kun n\u00e4lk\u00e4 yll\u00e4tti. Sen em\u00e4 oli my\u00f6s musta.\u201d<\/p>\n

\u201dNo joo\u2026\u201d Nyt kun h\u00e4n viimein oli l\u00f6yt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 yhteisen kielen Annikan kanssa, kaikki oli ohi. Sellaista el\u00e4m\u00e4 on. Muutkin alkoivat tulla. Peeter p\u00e4\u00e4tti hevosjuttunsa. He istuivat alas ja tuijottivat neuvottomina tietokoneitaan. Odottivat, ett\u00e4 joku sanoisi jotain tai p\u00e4\u00e4tt\u00e4isi, mit\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n. Mutta mit\u00e4? Ty\u00f6miehet, jotka eiv\u00e4t olleet toimistolla muutenkaan, olivat jo v\u00e4himm\u00e4ispalkalla, pakkolomalla tai erotettu. Konkurssi ei ollut yll\u00e4tys kenellek\u00e4\u00e4n. Se piti vain sanoa \u00e4\u00e4neen. Onneksi puhelin soi, ja Peeterill\u00e4 oli syy poistua. H\u00e4n katosi oven taakse. Annika odotti varmuuden vuoksi viel\u00e4 hetken varmistuakseen, ettei Peeter vain tule takaisin ja s\u00e4hisi sitten:<\/p>\n

\u201dH\u00e4n itkee hevosensa vuoksi! Meist\u00e4 ei v\u00e4lit\u00e4 yht\u00e4\u00e4n! Kunhan saisi jostain kauraa. Kertoi minulle itse. H\u00e4nt\u00e4 ei kiinnosta lapset tai pankkilainat tai ett\u00e4 ihmiset joutuvat luopumaan kodeistaan. Puhutaan\u2026\u201d Annika katsahti taas ymp\u00e4rilleen. \u201dPuhutaan, ett\u00e4 h\u00e4n ei v\u00e4lit\u00e4 mist\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 edes h\u00e4nen vaimonsa ei en\u00e4\u00e4 nuku samassa s\u00e4ngyss\u00e4!\u201d<\/p>\n

\u201dMiksik\u00f6h\u00e4n?\u201d<\/p>\n

Annika kohautti harteitaan. H\u00e4n tunsi katkeran kivun syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n, kyyneleet nousivat silmiin. \u201dYmm\u00e4rr\u00e4n kyll\u00e4 vaimoa. Jos mies kerran haluaa ennemmin hevosen\u2026\u201d<\/p>\n

Annika purskahti itkuun ja rynt\u00e4si nen\u00e4liina kasvoillaan ulos toimistosta.<\/p>\n

 <\/p>\n

\u201dNo mit\u00e4 nyt\u201d, Peeter kysyi.<\/p>\n

\u201dYksi belgialainen\u201d, Ivo sanoi.<\/p>\n

Annika singahti Peeterin ohi kuin apea raketti.<\/p>\n

\u201dEi hitto, Ivo, sihteeri juoksi juuri minut kumoon\u2026 Mik\u00e4 belgialainen?\u201d<\/p>\n

\u201dSe hevosenostaja on belgialainen! Ja hammasl\u00e4\u00e4k\u00e4ri, enemp\u00e4\u00e4 en tied\u00e4.\u201d<\/p>\n

\u201dMiksi h\u00e4n meilt\u00e4 ostaa hevosia?\u201d<\/p>\n

\u201dEn tied\u00e4, katseli t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ymp\u00e4rilleen. Oli vaimon ja lapsen kanssa.\u201d<\/p>\n

\u201dNekin on belgialaisia?\u201d<\/p>\n

\u201dMist\u00e4 minun pit\u00e4isi belgialaiset tunnistaa? Vaimo ja lapsi olivat suomalaisia, asuvat kai kaikki Belgiassa, suomalaiset tunnistan kyll\u00e4 heti! Mutta hevosta ne etsiv\u00e4t, koska lapsi haluaa!\u201d<\/p>\n

\u201dOutoa\u2026 mutta miksi sin\u00e4 minulle soitat?\u201d<\/p>\n

\u201dHalusitko myyd\u00e4 sen Pillen vai et?\u201d<\/p>\n

\u201dHalusin kyll\u00e4, mutta\u2026 joo, totta kai halusin. Ehdin jo unohtaa.\u201d<\/p>\n

\u201dSelv\u00e4 homma, pyyd\u00e4n nyt seitsem\u00e4n. H\u00e4n tulee t\u00e4n\u00e4\u00e4n kokeilemaan. Tule sin\u00e4kin.\u201d<\/p>\n

Ivo sulki puhelimen. Annika tuli k\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4 pitkin takaisin ja katsoi Peeteri\u00e4 jostain syyst\u00e4 tuomitsevasti. Miksi?<\/p>\n

 <\/p>\n

Belgialainen oli noin kolmekymppinen, tummat hiukset kiilsiv\u00e4t \u00f6ljyst\u00e4. H\u00e4n muistutti enemm\u00e4n italialaista kuin belgialaista. Italiassa Peeter oli k\u00e4ynyt. Belgialaisella oli aurinkolasit. Tuollaisia belgialaiset kai sitten ovat. Suomalainen vaimo ja lapsi seisoivat vieress\u00e4 ja katsoivat, mit\u00e4 is\u00e4 tekee. Mutta h\u00e4n ei ratsastanut Pillell\u00e4. Se oli joku ruunikko. Belgialainen hypp\u00e4si, Ivo pani esteit\u00e4.<\/p>\n

\u201dOdota v\u00e4h\u00e4n, Pete, h\u00e4n kokeilee useita hevosia, ensin Heraa ja sitten Pille\u00e4. Tyt\u00f6t laittavat juuri Pille\u00e4 valmiiksi.\u201d<\/p>\n

Pete ja Pete!<\/p>\n

\u201dAhaa\u201d, Peeter sanoi. Olisi voinut menn\u00e4 juttelemaan belgialaisen suomalaisen vaimon kanssa, mutta ei oikein huvittanut. Mist\u00e4 he muka olisivat puhuneet. Belgialainen oli hyv\u00e4 ratsastaja, istui hyvin, oli rauhallinen, itsevarma, liian itsevarma. Hevonen ei vastustellut. Belgialainen taivutti sit\u00e4 yhteen suuntaan ja sitten toiseen ja nosti laukan. P\u00e4\u00e4ss\u00e4 ei ollut kyp\u00e4r\u00e4\u00e4, vain aurinkolasit ja \u00f6ljyiset hiukset. Belgialainen teki esteen edess\u00e4 voltin ja hypp\u00e4si. Este oli ehk\u00e4 metrinen pysty. Tai ehk\u00e4 v\u00e4h\u00e4n korkeampi. Satakymmenen. Peeter oli alle metrin miehi\u00e4. Solisluu murtui kerran ja se riitti. Siin\u00e4 mieless\u00e4 belgialainen oli h\u00e4nt\u00e4 selv\u00e4sti parempi. Ylitti esteit\u00e4, joita Peeter pelk\u00e4si. \u00d6ljyisest\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 huolimatta. Belgialainen hypp\u00e4si my\u00f6s vasemmasta suunnasta. Ivo nosti viel\u00e4 kymmenen sentti\u00e4. Hera ja belgialainen hypp\u00e4siv\u00e4t esimerkillisesti. Suomalainen vaimo sytytti pikkuisen vihre\u00e4n naisten savukkeen ja katsoi miest\u00e4\u00e4n, miten sen sanoisi \u2013 arvostavasti. Hyv\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 arvostavasti. Peeterin aataminomena liikui yl\u00f6s alas. Naiset arvostavat kiilt\u00e4vi\u00e4 ja \u00f6ljyisi\u00e4 asioita. Miehen sis\u00e4\u00e4n niiden katse ei ylety. Se on fakta. Ei ollut mit\u00e4\u00e4n syyt\u00e4, mikseiv\u00e4t he haluaisi Heraa. Hera oli nuorempikin kuin Pille, seitsem\u00e4n. Ideaali hevonen kotiin viet\u00e4v\u00e4ksi. Hyvin sis\u00e4\u00e4n ratsastettu ja kaikki viel\u00e4 edess\u00e4. El\u00e4v\u00e4t onnellisena belgialaisen kanssa el\u00e4keik\u00e4\u00e4n ja j\u00e4\u00e4v\u00e4t lopulta laitumelle nyht\u00e4m\u00e4\u00e4n ruohoa.<\/p>\n

Belgialainen laskeutui satulasta ja antoi hevosen tyt\u00f6ille k\u00e4velytett\u00e4v\u00e4ksi. Meni puhumaan Ivolle jotain. Peeter oli kent\u00e4n toisessa p\u00e4\u00e4ss\u00e4. He tulivat yhdess\u00e4 Peeterin luo. \u201dH\u00e4n tykk\u00e4si kovasti Herasta\u201d, Ivo sanoi.<\/p>\n

\u201dEi haittaa\u201d, Peeter sanoi. Ottakoon Heran.<\/p>\n

\u201dBonjour monsieur!<\/em>\u201d belgialainen otti aurinkolasit p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n ja hy\u00admyili.<\/p>\n

\u201dEn ymm\u00e4rr\u00e4, miksi h\u00e4n haluaa t\u00e4\u00e4lt\u00e4 hevosen? Belgiahan on t\u00e4ynn\u00e4 hevosia!\u201d<\/p>\n

\u201dEn tied\u00e4 min\u00e4k\u00e4\u00e4n. Tyt\u00e4r ja vaimo haluavat. He asuvat kai Suo\u00admessa, en tied\u00e4. Min\u00e4 vain myyn. T\u00e4\u00e4lt\u00e4 saa halvemmalla kuin Suomesta.\u201d<\/p>\n

Belgialaisen suomalainen vaimo tuli l\u00e4hemm\u00e4ksi. Tyt\u00e4r juoksi is\u00e4ns\u00e4 syliin. Belgialainen nosti lapsen korkealle ilmaan, pussasi poskelle ja sanoi jotain ranskaksi. Tyt\u00e4r hihkui riemusta. Vaimo puhui suomea. Sit\u00e4 sent\u00e4\u00e4n ymm\u00e4rsi. Vaimo oli hieman nokkava, mutta ny\u00f6kk\u00e4si kohteliaasti Peeterille.<\/p>\n

\u201dMy teeth are ok, no problem with me<\/em>\u201d, sanoi Peeter. Vitsi ei ihan onnistunut. Ivo yritti pelastaa tilanteen: \u201dH\u00e4n on hevoshammasl\u00e4\u00e4k\u00e4ri.\u201d<\/p>\n

Peeter ei ollut uskoa korviaan. \u201dYou do horses?<\/em>\u201d<\/p>\n

\u201dYes<\/em>\u201d, sanoi belgialainen. \u201dCan\u2019t help you, no way!\u201d<\/em><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 viel\u00e4 puuttui. Belgialaisen vaimo kuiskasi jotain miehelleen. Kuiskasi viel\u00e4. Vaimolla oli korkeakorkoiset keng\u00e4t. Niill\u00e4 oli t\u00e4\u00e4ll\u00e4 hiekalla aika tympe\u00e4\u00e4 t\u00f6p\u00f6tell\u00e4. H\u00e4n kuiskutteli viel\u00e4kin. Tyt\u00f6t toivat Pillen kent\u00e4n laidalle.<\/p>\n

\u201dVien Pillen takaisin talliin\u201d, Peeter sanoi.<\/p>\n

\u201dOdota!\u201d Ivo sanoi. \u201dH\u00e4n haluaa kuitenkin kokeilla.\u201d<\/p>\n

\u201dEnt\u00e4 Hera?\u201d<\/p>\n

Kuultuaan Heran nimen panivat vaimo ja tyt\u00e4r huulensa mielenosoituksellisesti t\u00f6r\u00f6lleen. Tulkkia ei tarvittu. Peeter ymm\u00e4rsi kyll\u00e4 tuota kielt\u00e4. Tytt\u00f6 oli noin kymmenen, pisamia kasvoillaan ja \u00e4itins\u00e4 tavoin nirso, vain korot ja savuke puuttuivat.<\/p>\n

\u201dMichelle ei pid\u00e4 siit\u00e4 Herasta, voitaisko me katsoa jotain muuta? Mik\u00e4 tuo musta on?\u201d Tyt\u00f6n suomalainen \u00e4iti k\u00e4\u00e4ntyi katsomaan Pille\u00e4 ja siristi silmi\u00e4\u00e4n kuin korppikotka. Tytt\u00f6 teki samoin.<\/p>\n

\u201dHaluan katsoa sit\u00e4, pliiis! Is\u00e4\u00e4\u00e4\u00e4\u00e4\u00e4\u00e4!\u201d<\/p>\n

Tytt\u00f6 ei hyv\u00e4ksynyt vastalauseita. Otti is\u00e4\u00e4ns\u00e4 k\u00e4dest\u00e4 ja kiskoi kaikin voimin kohti Pille\u00e4. Kun naiset haluavat jotain, ne haluavat kaikin voimin. Mik\u00e4\u00e4n ei auttanut. Pille tuotiin kent\u00e4lle. Belgialainen hypp\u00e4si selk\u00e4\u00e4n ja s\u00e4\u00e4ti jalustimet sopiviksi. Kun joku toinen nousee hevosesi selk\u00e4\u00e4n, tuntuu aina kuin omaan selk\u00e4\u00e4si noustaisiin, kannukset jalassa ja kaikki. Mutta Pille oli oma itsens\u00e4. Heitteli p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n ja kiskoi leukaa yl\u00f6s. Katsahti vain Peeteri\u00e4. Ei mit\u00e4\u00e4n muuta. Oikeastaan ei edes katsonut. \u201dSano vain, jos et halua myyd\u00e4\u201d, Ivo sanoi.<\/p>\n

\u201dMinun t\u00e4ytyy. Kaikki on p\u00e4in helvetti\u00e4. Konkurssi. Kaikki.\u201d<\/p>\n

Ivo ymm\u00e4rsi. Pikku punap\u00e4\u00e4 juoksi Pillen per\u00e4ss\u00e4, taputti k\u00e4si\u00e4\u00e4n ja hihkui riemusta. Kukaan normaali ihminen ei olisi miettinyt hetke\u00e4k\u00e4\u00e4n vaan ostanut Heran. Mutta nuo? Mit\u00e4 he yleens\u00e4 tiet\u00e4v\u00e4t hevosista? Naiset tykk\u00e4\u00e4v\u00e4t mustista. My\u00f6s mustista hevosista. Erityisesti suomalaiset. Ei voi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4. Belgialainen nosti ravin. Pillen ongelma oli se, ett\u00e4 sill\u00e4 oli kirotun mukava ravi. Pehme\u00e4 ja eritt\u00e4in miellytt\u00e4v\u00e4rytminen, satulassa oli todella hyv\u00e4 istua. Ja niin tyhm\u00e4 ei ole kukaan, ettei sit\u00e4 ratsastaessa huomaisi. Jos nyt ei ihan p\u00e4ssi ole. Se n\u00e4yttikin olevan Pillen suurin puute. Hevonen lopetti p\u00e4\u00e4n heiluttelun. Aurinko tuli esiin, ja hevonen kiilsi kaula kaarella. Se oli kaunis n\u00e4ky. \u00d6ljyp\u00e4inen mies ja musta hevonen ravasivat. Sitten pys\u00e4hdys ja peruutus, hammasl\u00e4\u00e4k\u00e4ri antoi pitk\u00e4t ohjat.<\/p>\n

\u201dHow old is she?<\/em>\u201d<\/p>\n

\u201dTwelve<\/em>\u201d, Peeter huusi k\u00e4det suun edess\u00e4 torvena, \u201dVery old!<\/em> Vanha hevonen!\u201d, Peeter sanoi suomalaiselle. Belgialainen ei vastannut, k\u00e4veli kauemmas. Eik\u00e4 suomalainenkaan. Kuiskasi jotain punap\u00e4\u00e4lle. Lapset pilaavat koko el\u00e4m\u00e4n. Toiveillaan. Mit\u00e4 kaikkea is\u00e4n pit\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n tehd\u00e4, etteiv\u00e4t lapset ulvoisi ja vinkuisi jatkuvasti. Ivo pani belgialaiselle ensin pienen ristikon, mutta belgialainen ei alkanutkaan heti hyp\u00e4t\u00e4. Ravasi pitk\u00e4\u00e4n. Ohjat k\u00e4siss\u00e4\u00e4n. Pille n\u00e4ytti kansikuvatyt\u00f6lt\u00e4. Peeter olisi itse ostanut sen heti uudelleen. Pille heilutti h\u00e4nt\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja lensi kevyesti ilmassa. Ei hevonen, vaan lentokone.<\/p>\n

Se syntyi kauniina p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, kes\u00e4kuussa. Jostain syyst\u00e4 se ei p\u00e4\u00e4ssyt heti tamman mahasta ulos, ja se ty\u00f6nnettiin takaisin. Edestakaisin liikuttelu vei kuitenkin aikaa, ja kun se vihdoin laskeutui heinille, se ei tajunnut ruveta sy\u00f6m\u00e4\u00e4n. Jotain oli mennyt p\u00e4\u00e4ss\u00e4 sekaisin. Se kyll\u00e4 imeskeli maitoa, mutta ei nielaissut. Kieli oli maidossa, mutta kaikki tuli suupielest\u00e4 ulos. Lopulta varsalta loppuivat voimat, se horjahteli pitkill\u00e4 jaloillaan ja kaatui maahan. Sit\u00e4 yritettiin tukea, mutta mik\u00e4\u00e4n ei auttanut. Varsa lyyhistyi maahan ja huohotti. Arveltiin, ett\u00e4 tuo musta kolmip\u00e4iv\u00e4inen varsa l\u00e4htee pian takaisin sinne, mist\u00e4 se tulikin \u2013 ei mihink\u00e4\u00e4n. Sitten tuli Uwe, se el\u00e4inl\u00e4\u00e4k\u00e4ri, joka oli vain menossa ohi ja n\u00e4ki, ett\u00e4 varsa on menehtym\u00e4ss\u00e4. H\u00e4n pani Pillen tiputukseen ja kaatoi sen kurkkuun v\u00e4kisin maitoa. Tamma katsoi sit\u00e4 kaikkea surullisena eik\u00e4 osannut tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n. Uwe sanoi, ett\u00e4 aikaa oli aamuun asti. Varsoilla se k\u00e4y niin nopeasti. Oli ja en\u00e4\u00e4 ei olekaan. Kuin silm\u00e4nk\u00e4\u00e4nt\u00f6temppu. Peeter ei uskaltanut j\u00e4\u00e4d\u00e4 itse valvomaan, h\u00e4n l\u00e4hti kotiin, joi itsens\u00e4 humalaan ja tuli aamulla takaisin tallille. Varsa seisoi em\u00e4n vatsan alla ja s\u00f6i. Seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 se jo juoksi ja pukitteli ihan kuin oikea hevonen.<\/p>\n

Belgialainen hypp\u00e4si pari kertaa pienen ristikon ja siirtyi sitten k\u00e4yntiin. Lapsi hihkui viel\u00e4kin. Ivo teki ristikosta pystyn ja nosti sit\u00e4 v\u00e4h\u00e4n. Pille oli eritt\u00e4in lahjakas kielt\u00e4ytyj\u00e4, jos se vain halusi. Se pystyi kielt\u00e4ytym\u00e4\u00e4n kymmenest\u00e4kin sentist\u00e4, jos silt\u00e4 tuntui, mutta t\u00e4ll\u00e4 kertaa ei tuntunut. Se hypp\u00e4si. Ihan kuin se ei v\u00e4litt\u00e4isi Peeterist\u00e4 yht\u00e4\u00e4n. Peeterist\u00e4 tuntui, ett\u00e4 h\u00e4net on petetty pahasti. \u201dIvo, paljonko pyysit?\u201d<\/p>\n

\u201dSeitsem\u00e4n. Onko joku huonosti?\u201d<\/p>\n

\u201dEi.\u201d<\/p>\n

\u201dMiksi sitten kysyt?\u201d<\/p>\n

\u201dEi mit\u00e4\u00e4n, muuten vain\u201d, Peeter sanoi.<\/p>\n

Belgialainen tuli k\u00e4ynti\u00e4 vaimon ja lapsen luo. Suomalainen nosti pienen punap\u00e4\u00e4n is\u00e4n syliin. H\u00e4n laittoi lapsen eteens\u00e4 hevosen kaulalle.<\/p>\n

Ne halusivat Pillen. Se oli selv\u00e4\u00e4. Belgialainen pys\u00e4ytti hevosen ja antoi lapsen \u00e4idilleen. Punap\u00e4\u00e4 k\u00e4ski suomeksi nostaa h\u00e4net takaisin. Olikohan se suomea? Vai ranskaa?<\/p>\n

\u201dN\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4set hevosesta eroon\u201d, Ivo sanoi Peeterille.<\/p>\n

Peeter sytytti tupakan ja veti pitk\u00e4t henkoset. Niin.<\/p>\n

\u201dAloit taas polttaa?\u201d<\/p>\n

\u201dT\u00e4m\u00e4 helvetin kriisi k\u00e4y niin hermoille. Aloin, joo!\u201d<\/p>\n

Belgialainen tuli viimein alas Pillen sel\u00e4st\u00e4, tytt\u00f6 my\u00f6s. He taluttivat hevosen ohjista Peeterin luo.<\/p>\n

\u201dC\u2019est bien! I\u2019ll take her!<\/em>\u201d belgialainen sanoi.<\/p>\n

\u201dNo, mit\u00e4 sanot?\u201d Ivo kysyi Peeterilt\u00e4.<\/p>\n

Pikku punap\u00e4\u00e4 kiskoi belgialaisen hihaa ja hyppeli kuin viet\u00e4v\u00e4. Pille, Pille! Sitten se kaivoi taskusta sokeria ja antoi Pillelle. Pillell\u00e4 oli muuten typer\u00e4 tapa ahmaista sokeri ajattelematta nielaiseeko se sokerin lis\u00e4ksi sormetkin. Mutta t\u00e4ll\u00e4 kertaa se pani huulet t\u00f6r\u00f6lleen kuin simpanssi ja nappasi sokerin varovaisesti tyt\u00f6n k\u00e4dest\u00e4. Belgialainen ojensi k\u00e4tens\u00e4 Peeterille. Peeter ei ollut n\u00e4kevin\u00e4\u00e4n. \u201dSano sille, ett\u00e4 Pille maksaa kymmenen!\u201d<\/p>\n

\u201dMit\u00e4?\u201d<\/p>\n

\u201dKymmenen tuhatta euroa!\u201d<\/p>\n

Peeterist\u00e4 alkoi tuntua, ett\u00e4 h\u00e4n olisi alusta asti halunnut kymppitonnin. Luojan kiitos h\u00e4n sanoi sen nyt \u00e4\u00e4neen. Seitsem\u00e4ll\u00e4 tuhannella saa vuohen, muttei hevosta. Kuka juotti sille maitoa, kun se oli kolmen p\u00e4iv\u00e4n ik\u00e4inen, kuka ei saanut nukuttua moneen y\u00f6h\u00f6n? Kuka?! \u201dThis horse is ten thousand euros, monsieur, kymmenen tuhatta! Ten thousand, it is not a cheap one, you understand me?<\/em>\u201d<\/p>\n

Ei ole oikein, ett\u00e4 ranskalaiset, vaikka ne olisivat t\u00e4ll\u00e4 kertaa belgialaisia, eiv\u00e4t ymm\u00e4rr\u00e4 englantia. Hammasl\u00e4\u00e4k\u00e4ri otti aurinkolasit p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n ja oli selv\u00e4sti vihainen. Mit\u00e4 on vihainen ranskaksi? Karvat olivat pystyss\u00e4. \u201dI had your word!<\/em>\u201d<\/p>\n

\u201dNo word, no words, kymmenen tuhatta ja piste! When she was a child, ma ajattelen, ett\u00e4 Pille, sitten<\/em>\u2026 no, mit\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n. Ivo, jos ei halua, niin ei halua! No horse! I say ten!<\/em>\u201d Peeter t\u00f6ks\u00e4ytti. H\u00e4n astui pari askelta kauemmaksi polttaakseen viel\u00e4 yhden tupakan. Belgialainen oli synkk\u00e4, Ivo oli vihainen. Suomalainen \u00e4iti otti tyt\u00e4rt\u00e4\u00e4n k\u00e4dest\u00e4 ohjatakseen lapsen pois kent\u00e4lt\u00e4. \u201dAllez, allez, Michelle, allez! On s\u2019en va!<\/em>\u201d Mutta tytt\u00f6 nappasi Pillen suitsista kiinni ja painoi jalat maahan. \u00d6ljyp\u00e4\u00e4 ei ilmeisesti raaskinut maksaa kymppitonnia. H\u00e4n otti tytt\u00f6\u00e4 toisesta k\u00e4dest\u00e4 ja veti lapsen puoliv\u00e4kisin pois. Peeter tunsi itsens\u00e4 syylliseksi Ivon edess\u00e4. Mutta ei belgialaisen. Mit\u00e4 h\u00e4n belgialaisille on velkaa? Tulkoon tuo Baudouin siell\u00e4 toimeen omien hevostensa kanssa.<\/p>\n

\u201dTule ja ota tammasi,\u201d Ivo sanoi ankealla \u00e4\u00e4nell\u00e4.<\/p>\n

\u201dMutta ymm\u00e4rr\u00e4th\u00e4n minua, Ivo?\u201d<\/p>\n

\u201dKuule, mene pois!\u201d<\/p>\n

No mit\u00e4 sitten! T\u00e4ytyykin l\u00e4hte\u00e4. Peeter otti ohjat Ivolta ja l\u00e4hti. Hammasl\u00e4\u00e4k\u00e4ri perheineen selitti jotain Ivolle. Ei erityisen iloisena, muttei en\u00e4\u00e4 niin vihaisenakaan. Punap\u00e4\u00e4 pyyhki itkuisia silmi\u00e4\u00e4n, mutta jostain syyst\u00e4 my\u00f6s hymyili. Peeter meni juuri portista ulos, kun belgialainen tuli h\u00e4nt\u00e4 vastaan ja otti taskusta rahatukon.<\/p>\n

\u201dH\u00e4n maksaa heti\u201d, Ivo sanoi.<\/p>\n

\u201dKymmenen tuhatta?!\u201d<\/p>\n

Sitten kaikki tapahtui kuin unessa. Peeter ei osannut en\u00e4\u00e4 vastustella. Punap\u00e4\u00e4 kaappasi ohjat Peeterin k\u00e4dest\u00e4 ja hypp\u00e4si Pillen kaulaan. Belgialainen laski rahat suoraan Peeterin k\u00e4teen. Tuhat\u2026 kaksi tuhatta\u2026 kolme\u2026 Nelj\u00e4nnen j\u00e4lkeen Peeterin silm\u00e4t samenivat. Ihan itkem\u00e4\u00e4n h\u00e4n ei kai ruvennut. Helvetin Ivo! Kymmenen! Belgialainen lopetti rahojen laskemisen, Peeter tunki ne taskuunsa.<\/p>\n

\u201dCherie! Michelle!<\/em>\u201d Belgialainen heilutti tytt\u00e4relle, mutta tytt\u00f6 ei edes huomannut. Talutti Pille\u00e4. Pille k\u00e4ytt\u00e4ytyi kuin petturi. K\u00e4veli korvat h\u00f6r\u00f6ss\u00e4 tyt\u00f6n per\u00e4ss\u00e4. \u201dPille, my horse\u2026 it was my horse\u2026<\/em>\u201d Peeter levitti surullisena k\u00e4tens\u00e4. Belgialainen pani aurinkolasit p\u00e4\u00e4h\u00e4ns\u00e4 ja haukotteli. Ei sanonut sanakaan.<\/p>\n

\u201dEip\u00e4 nuo ranskalaiset oikein puhu englantia\u201d, Ivo sanoi.<\/p>\n

\u201dKoska sit\u00e4 tullaan hakemaan, vai vietk\u00f6 sin\u00e4?\u201d Peeter kysyi.<\/p>\n

\u201dJonkun viikon se kuitenkin vie? Paperit pit\u00e4\u00e4 laittaa kuntoon ja\u2026 kyll\u00e4 sin\u00e4 tied\u00e4t?\u201d<\/p>\n

\u201dNiill\u00e4 on traileri mukana. L\u00e4htev\u00e4t heti. Tiit tekee paperit val\u00admiik\u00adsi.\u201d<\/p>\n

\u201dEnt\u00e4 l\u00e4\u00e4k\u00e4ri?\u201d<\/p>\n

\u201d\u00c4l\u00e4 hermoile. Kaikki on kunnossa. He l\u00e4htev\u00e4t heti.\u201d<\/p>\n

Niin se oli myyty. Myyty mik\u00e4 myyty, sit\u00e4h\u00e4n h\u00e4n halusi. My\u00f6\u00adh\u00e4ist\u00e4. No jaa. P\u00e4\u00e4 oli tyhj\u00e4. Periaatteessa h\u00e4n olisi voinut antaa rahat takaisin ja olla sittenkin hyv\u00e4ksym\u00e4tt\u00e4 hintaa, mutta oli my\u00f6h\u00e4ist\u00e4. Se n\u00e4ytt\u00e4isi jo ry\u00f6v\u00e4ykselt\u00e4.<\/p>\n

\u201dOdottakaa viel\u00e4 v\u00e4h\u00e4n! Vien sen karsinaan, siell\u00e4 on porkkanoita!\u201d<\/p>\n

\u201dVie, vie, he l\u00e4htev\u00e4t vasta illalla!\u201d<\/p>\n

Peeter vet\u00e4isi Pillen narun melkein v\u00e4kisin itselleen, sill\u00e4 pieni punap\u00e4\u00e4 piti siit\u00e4 kunnolla kiinni.<\/p>\n

\u201dHevonen mene sy\u00f6m\u00e4\u00e4.<\/em>\u201d Peeter yritti hymyill\u00e4, mutta pikku punainen katsoi h\u00e4nt\u00e4 kuin jotain hevosvarasta. Tuli heid\u00e4n per\u00e4ss\u00e4\u00e4n talliin. Voisi karata rahojen ja hevosen kanssa. Asua in cognito J\u00f5gevalla mets\u00e4ss\u00e4, jossa kukaan ei k\u00e4y. Voi Pille, Pille! Peeter otti Pillelt\u00e4 satulan sel\u00e4st\u00e4. Se sent\u00e4\u00e4n j\u00e4\u00e4 h\u00e4nelle. Ainakin jotain j\u00e4\u00e4 h\u00e4nelle. H\u00e4n vei suitset kaappiin ja alkoi harjata hevosta. Mutta punainen pikkutytt\u00f6 seisoi koko ajan h\u00e4nen vierell\u00e4\u00e4n ja tuijotti. Pille kakkasi. Karsinaan, kuten aina, ei ulos. Peeter otti talikon ja vei kasan pois. Kun h\u00e4n tuli takaisin seisoivat ne siell\u00e4 kaksin, pieni punap\u00e4\u00e4 ja suomalainen \u00e4iti. Kun Peeter meni hevosen luo, katsottiin h\u00e4nt\u00e4 jo kieroon. Tytt\u00f6 seisoi karsinan ovella ja yritti silitt\u00e4\u00e4 Pillen turpaa. Pille heilutti p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

\u201dSelv\u00e4, j\u00e4t\u00e4n teid\u00e4t rauhaan\u201d, Peeter sanoi. \u201dJ\u00e4t\u00e4n teid\u00e4t t\u00e4nne rauhaan\u2026 Moi, moi!\u201d<\/p>\n

Eiv\u00e4t edes katsoneet h\u00e4nt\u00e4.<\/p>\n

 <\/p>\n

Illalla hevonen lastattiin. Hevosen vienti n\u00e4ytti samalta kuin aina. Nuoret hevoset tavallisesti hangoittelevat vastaan, sill\u00e4 ne pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t traileria eiv\u00e4tk\u00e4 halua menn\u00e4 sinne. Niill\u00e4 ei ole hajuakaan, minne niit\u00e4 vied\u00e4\u00e4n. Vanhemmat hevoset tottuvat. Syntyy tottumus, v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys, tekee mieli luovuttaa. Vanha hevonen nousee traileriin, ei vastustele, ihan sama mihin matka johtaa, sill\u00e4 onhan selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 tulos on aina yksi ja sama. Eik\u00e4 joka asiasta halua raippaakaan saada. Pille ei ollut erityisen hyv\u00e4 menem\u00e4\u00e4n traileriin. Vaikka se oli jo kaksitoista. Se pelk\u00e4si sit\u00e4 koppia, pani yhden jalan sis\u00e4\u00e4n, mutta hypp\u00e4si sitten takaisin. Joskus se meni my\u00f6s hyvin. Peeter toivoi, ett\u00e4 Pille katsoisi edes kerran taakseen. H\u00e4nell\u00e4 oli kaksi pakettia porkkanoita kassissa ja taskut t\u00e4ynn\u00e4 sokeria. Peeter oli tullut tallille ik\u00e4\u00e4n kuin vahingossa. Ivo auttoi heit\u00e4. Aurinko paistoi. Pillell\u00e4 oli upouudet kuljetussuojat ja loimi ja jopa uusi riimu. Ivo odotti Pillen kanssa tallin edess\u00e4. Belgialainen ajoi autonsa sinne. Suomalaista vaimoa ja tytt\u00f6\u00e4 ei n\u00e4kynyt. Ehk\u00e4 Pille tiesi, ett\u00e4 se p\u00e4\u00e4see ulkomaille. Se ei hyp\u00e4hdellyt, ei ollut hankala, seisoi paikoillaan kuin kuormahevonen. Uusi loimi, uusi el\u00e4m\u00e4! Uusi el\u00e4m\u00e4 kuten pallopeleiss\u00e4. Ei mit\u00e4\u00e4n hangoittelua. Kaikki sujui kuin rasvattu. Belgialainen otti Pille\u00e4 riimusta ja l\u00e4hti taluttamaan. Pille astui varovaisesti luiskalle. Asia tuli nyt Peeterille selv\u00e4ksi. H\u00e4n oli myynyt hevosensa. Pille astui eteenp\u00e4in. Peeter nosti k\u00e4tens\u00e4 ilmaan ja koitti heiluttaa Pillelle, mutta my\u00f6h\u00e4styi. Hevosen h\u00e4nt\u00e4 heilahti traileriin. Sinne meni.<\/p>\n

Mart Kivastik<\/h3>\n

Mart Kivastik (s. 1963) on vapaa kirjoittaja Tartosta.<\/p>\n

H\u00e4n kirjoittaa novelleja, romaaneja, n\u00e4ytelmi\u00e4 ja elokuvak\u00e4sikirjoituksia.<\/p>\n

Mart Kivastikille on my\u00f6nnetty useita kirjallisuuspalkintoja, viimeisimp\u00e4n\u00e4 Friedebert Tuglas -novellipalkinto vuonna 2015.<\/p>\n

Omakuva naisen ja hevosen kanssa<\/em> on Kivastikin viimeisimm\u00e4n novellikokoelman niminovelli. Se kertoo miehest\u00e4, joka talousvaikeuksissa joutuu luopumaan hevosestaan. Vaikeassa tilanteessa olevalle p\u00e4\u00e4henkil\u00f6lle suhde omaan hevoseen on muodostunut el\u00e4m\u00e4n t\u00e4rkeimm\u00e4ksi suhteeksi. Sen v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4t\u00f6n yksipuolisuus kuvaa humoristisesti, mutta kipe\u00e4sti ahdinkoon ajautuneen ihmisen ajatuskulkua.<\/p>\n

Kivastik kirjoittaa itsest\u00e4\u00e4n ja ymp\u00e4rill\u00e4\u00e4n olevista ihmisist\u00e4. My\u00f6s Omakuva naisen ja hevosen kanssa -novellista n\u00e4kee selv\u00e4sti, ett\u00e4 kirjailijalla itsell\u00e4\u00e4n on ollut hevonen ja tunnesuhde el\u00e4imeen. Sek\u00e4 Kivastikin kieli ett\u00e4 h\u00e4nen luomansa tunnelmat ovat realistisia, intiimej\u00e4 ja el\u00e4m\u00e4nmakuisia. Tarinoiden hahmoilla ei mene erityisen hyvin. Niihin samaistuu silti kuin huomaamatta. Inhimillisist\u00e4 tosiel\u00e4m\u00e4n tilanteista kumpuava huumori naurattaa, vaikka tekisi mieli itke\u00e4.<\/p>\n

Syksyll\u00e4 2016 ilmestyy Mart Kivastikin toinen elokuvaohjaus, h\u00e4\u00adnen palkittuun novelliinsa perustuva \u00d5nn tuleb magades<\/em> (\u201dOnni tulee unessa\u201d).<\/p>\n

\"dots\"<\/p>\n

Katariina Suurpalo<\/h5>\n

(s. 1986) on koulutukseltaan filologi ja ty\u00f6skentelee Tuglas-seurassa. H\u00e4nen ty\u00f6teht\u00e4viins\u00e4 kuuluu mm. virolaisen kirjallisuuden viikon Helmi-julkaisun toimittaminen ja erilaisten kirjallisuustapahtumien j\u00e4rjest\u00e4minen. K\u00e4\u00e4nt\u00e4miseen h\u00e4n suhtautuu kiehtovana haasteena ja mahdollisuutena tarjota muille lukijoille jotakin, mik\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 itse\u00e4\u00e4n on syv\u00e4sti liikuttanut.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Lue lis\u00e4\u00e4 kirjailijasta Omakuva naisen ja hevosen kanssa Suomentanut Katariina Suurpalo Kun selvisi, ett\u00e4 kaikki oli ohi, ainoa vaihtoehto oli Pillen myyminen. Peeter masentui t\u00e4ysin. Miten katsoa sit\u00e4 silmiin ja sanoa, ett\u00e4 kuule Pille, nyt l\u00e4hdet kalppimaan, ehk\u00e4 Suomeen, piru ties minne, mutta rahat on loppu enk\u00e4 pysty en\u00e4\u00e4 huolehtimaan sinusta, tajuatko? L\u00e4hde \u00e4l\u00e4k\u00e4 katso en\u00e4\u00e4 taakse, ei tehd\u00e4 t\u00e4st\u00e4 …<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":289,"menu_order":1,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"inline_featured_image":false},"jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/297"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=297"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/297\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":352,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/297\/revisions\/352"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/289"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=297"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}