{"id":30,"date":"2015-10-20T13:50:31","date_gmt":"2015-10-20T10:50:31","guid":{"rendered":"http:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/?page_id=30"},"modified":"2015-10-23T11:43:40","modified_gmt":"2015-10-23T08:43:40","slug":"meelis-friedenthal","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/nippernaati-1\/meelis-friedenthal\/","title":{"rendered":"Meelis Friedenthal"},"content":{"rendered":"
Lue lis\u00e4\u00e4 kirjailijasta<\/a><\/div>\n

Katkelmia romaanista Mehil\u00e4iset<\/h2>\n

Suomentanut Kaisu Lahikainen<\/h4>\n

Satoi kaiken aikaa. Sade oli m\u00e4d\u00e4tt\u00e4nyt sadon pelloille, homehduttanut puutalojen sein\u00e4t, kastellut laivojen kansilaudat lev\u00e4nkosteiksi. Laurentius oli jo monta kuukautta sy\u00f6nyt m\u00e4d\u00e4nty\u00adnytt\u00e4 leip\u00e4\u00e4, asunut homeisissa taloissa ja viime viikolla my\u00f6s liukastellut m\u00e4r\u00e4ll\u00e4 laivankannella. Musta sappi ker\u00e4\u00e4ntyi h\u00e4neen, niin kuin ry\u00f6n\u00e4\u00e4 ker\u00e4\u00e4ntyy jokeen pistetyn kepin p\u00e4\u00e4h\u00e4n. Nyt lopulta h\u00e4n astui keikkuvasta veneest\u00e4 satamalaiturille, sen liukkaille laudoille, jotka oli ly\u00f6ty pohjamutaan juntattujen p\u00f6lkkyjen varaan, ja katseli ep\u00e4r\u00f6iden ymp\u00e4rilleen. Puuskainen tuuli puhalsi matalista pilvist\u00e4 vedenp\u00e4rskeit\u00e4 h\u00e4nen kasvoilleen, ja h\u00e4n koetti k\u00e4sitt\u00e4\u00e4, millainen oli t\u00e4m\u00e4 maa, jonne h\u00e4n omasta vapaasta tahdostaan oli saapunut. Aava rantakaistale, sen valkea hiekka ja muutamat ruokotupsut sek\u00e4 tasaisen harmaa pilviverho muistuttivat kovasti sit\u00e4 satamaa, josta h\u00e4n oli l\u00e4htenyt matkaan. Postilaivan mastot n\u00e4yttiv\u00e4t samanlaisilta harmaata taivasta vasten, ja purjeet, jotka niihin oli nostettu, n\u00e4yttiv\u00e4t yht\u00e4l\u00e4isen harmailta ja arkisilta kuin silloin, kun h\u00e4n oli l\u00e4htenyt matkaan. Kauas merelle pist\u00e4v\u00e4n laiturin vierell\u00e4 oli mutaisen veden puoliksi peitt\u00e4m\u00e4 aallonmurtaja, ja sen p\u00e4\u00e4ss\u00e4 kyyh\u00f6tti vedess\u00e4 vanha vartiotupa, jota kukaan ei varmaan aikoihin ollut k\u00e4ytt\u00e4nyt. N\u00e4it\u00e4 talonr\u00e4hji\u00e4 oli kaikissa satamissa, ja viheli\u00e4isyydest\u00e4\u00e4n huolimatta ne saivat Laurentiuksen tuntemaan olonsa vakaammaksi. T\u00e4t\u00e4kin satamaa oli uudistettu, t\u00e4\u00e4ll\u00e4kin tehtiin laajennuksia uusia laivoja varten ja vanhat vartiotuvat hyl\u00e4ttiin.<\/p>\n

H\u00e4n kohensi hermostuneesti huokaisten h\u00e4kki\u00e4 peitt\u00e4v\u00e4\u00e4 kangasta, joka tippui vett\u00e4.<\/p>\n

Ei h\u00e4nen omista varusteistaan juuri tarvinnut huolehtia \u2013 yhteen tammilaudoista kyh\u00e4ttyyn matka-arkkuun mahtui mainiosti kaikki se, mink\u00e4 h\u00e4n oli katsonut tarpeelliseksi ottaa kouluun mukaan. Arkku vietiin muiden lastiruumassa rahdattujen tavaroiden mukana tulliin, ja sen sai hakea kai vasta t\u00e4n\u00e4 iltana. Niin laivan lasti kuin matkustajien omat pakaasit tarkastettiin huolellisesti ja muistiin merkittiin kaikki, mist\u00e4 v\u00e4h\u00e4nkin voisi ker\u00e4t\u00e4 maksuja. Ei h\u00e4nell\u00e4 siit\u00e4 ollut huolta, h\u00e4nell\u00e4 ei ollut siell\u00e4 juuri mit\u00e4\u00e4n arvokasta. Kaikki h\u00e4nen v\u00e4h\u00e4iset omat kirjansa olivat viranomaisten sallimia, ja l\u00e4\u00e4keaineita h\u00e4n oli ottanut mukaan vain niukalti. Ongelmana oli h\u00e4kki ja h\u00e4kiss\u00e4 oleva papukaija. Jo kotona h\u00e4nt\u00e4 oli varoiteltu, ett\u00e4 linnun kuljettaminen saattaa olla hyvinkin hankalaa ja olot, joihin h\u00e4n t\u00e4\u00e4ll\u00e4 joutuu, voivat olla sille kohtalokkaat. Silti h\u00e4n ei mill\u00e4\u00e4n halunnut luopua kumppanistaan ja p\u00e4\u00e4tti vain ottaa riskin. Juuri nyt h\u00e4nen suurin huolensa oli saada lintu kylm\u00e4n kynsist\u00e4 mit\u00e4 pikimmin jonnekin l\u00e4mpim\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Laurentius pyyhk\u00e4isi pois sadeveden, joka leve\u00e4lierisest\u00e4 p\u00e4\u00e4hineest\u00e4 huolimatta oli valunut silmiin, kohotti takinhelmaa, vilkaisi taskukelloa ja alkoi etsi\u00e4 jotakuta, joka voisi opastaa h\u00e4net johonkin kievariin ja ehk\u00e4 my\u00f6hemmin my\u00f6s hakea matka-arkun tullista. H\u00e4kki\u00e4 h\u00e4n ei arvannut uskoa kenenk\u00e4\u00e4n muun k\u00e4siin. Oli toimittava ripe\u00e4sti, sill\u00e4 maantiet olivat jo nyt varsin kehnot, ja h\u00e4n halusi kaikin mokomin p\u00e4\u00e4st\u00e4 mahdollisimman pian eteenp\u00e4in t\u00e4st\u00e4 kaupungista. Koko ajan taajemmiksi ja rankemmiksi k\u00e4yv\u00e4t syyssateet koversivat uurteita muutenkin pehmeisiin tieuriin, ja kulku tuli p\u00e4iv\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4 tukalammaksi. Ilma oli v\u00e4hin erin muuttumassa hyyt\u00e4v\u00e4ksi. Papukaija saattoi kylmetty\u00e4. Nyt piti heti l\u00f6yt\u00e4\u00e4 rattaat tai vaunut, jotka olisivat menossa Tarton suuntaan.<\/p>\n

\u201dHei!\u201d<\/p>\n

L\u00e4pim\u00e4r\u00e4ll\u00e4 satamalaiturilla oli vain joitakin harvoja uteliaita, jotka kurjasta s\u00e4\u00e4st\u00e4 piittaamatta olivat tulleet katsomaan saapuvia paatteja. He tiesiv\u00e4t varmaan mainiosti, ettei heill\u00e4 juuri ollut toivoa ty\u00f6nsaannista, joten he eiv\u00e4t oikein \u00e4lynneet vastatakaan Laurenti\u00aduksen huutoon.<\/p>\n

Merimiehet purkivat koko lastin tullihuoneen luona, ja kauppiaiden palkkaamat lastaajat touhusivat ja raahasivat liukkaita laatikoita ja kastuneita s\u00e4kkej\u00e4 k\u00e4rryihin. Tullivirkailijat merkitsiv\u00e4t tavaroita muistiin.<\/p>\n

Laurentius hihkaisi viel\u00e4 kerran:<\/p>\n

\u201dHei, sin\u00e4 siell\u00e4!\u201d<\/p>\n

Kun ohueksi kuluneeseen takkiin pukeutunut mies kohotti v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n katseensa, Laurentius viittoi h\u00e4nelle kutsuvasti, jos t\u00e4m\u00e4 ei vaikka ymm\u00e4rt\u00e4isi h\u00e4nen kielt\u00e4\u00e4n. Mies n\u00e4ytti silt\u00e4 kuin kuuluisi niihin historian keskimm\u00e4isen ajanjakson synkeiden taiteilijoiden maalauksiin, joita Laurentius oli n\u00e4hnyt Hollannissa: lyttyyn painuneen huopahatun alta pistiv\u00e4t esiin ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isen v\u00e4riset hiustukot, nen\u00e4 oli muhkurainen ja punotti, harvan parrans\u00e4ngen alta pilkotti taudin aikaansaamia arpia. Laurentiuksesta tuntui, ett\u00e4 miehen kaulaan olisi erinomaisesti sopinut kyltti \u201dKonnuus\u201d. Kaikissa satamissa maleksi sellaisia, ja useimmiten heihin p\u00e4ti ulkomuodon perusteella tehty vaistomainen p\u00e4\u00e4telm\u00e4. N\u00e4m\u00e4 miehet kuitenkin tiesiv\u00e4t aina kaiken kaupungin kievareista ja majapaikoista, ja siksi heist\u00e4 saattoi olla my\u00f6s paljon hy\u00f6ty\u00e4. Ilman muuta he aina petkuttivat, kyse oli vain siit\u00e4, joutuiko enemm\u00e4n vai v\u00e4hemm\u00e4n petkutetuksi.<\/p>\n

\u201dVie minut kunnolliseen kievariin\u201d, Laurentius ilmoitti lyhyesti ja katsoi, miten mies sanaakaan sanomatta k\u00e4\u00e4ntyi l\u00e4hte\u00e4kseen. Toivon mukaan h\u00e4n kuitenkin ymm\u00e4rsi kielt\u00e4 \u2013 tai arvasi mist\u00e4 oli kysymys.<\/p>\n

Laurentius nosti varovaisesti papukaijanh\u00e4kin syliins\u00e4 ja l\u00e4hti k\u00e4velem\u00e4\u00e4n miehen per\u00e4\u00e4n kohti kaupunkia. Lintu kirahti h\u00e4t\u00e4\u00e4ntyneesti.<\/p>\n

\u201dShh, Clodia, hiljaa.\u201d<\/p>\n

He k\u00e4veliv\u00e4t eteenp\u00e4in koko ajan tihentyv\u00e4ss\u00e4 h\u00e4m\u00e4r\u00e4ss\u00e4, ja Lau\u00adrentius koetti kantaa h\u00e4kki\u00e4 mahdollisimman tasaisesti. Iltataivasta vasten piirtyiv\u00e4t uhkaavina tukevista kivist\u00e4 ladotut suorat ja paksut kaupunginmuurit, py\u00f6re\u00e4t keskiaikaiset linnoitustornit ja nelj\u00e4 korkeaa kirkkoa, mutta matalammat talot nieli sis\u00e4\u00e4ns\u00e4 pilvist\u00e4 tihkuva sitkas sumu. Mies k\u00e4veli h\u00e4nen edell\u00e4\u00e4n yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n kepein askelin ja n\u00e4ytti tiet\u00e4v\u00e4n varsin mainiosti, minne oli suuntaamassa. Sen sijaan h\u00e4nt\u00e4 itse\u00e4\u00e4n alkoi vanha vaiva kiusata enemm\u00e4n ja enemm\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 loputon, kaikkialle tunkeva ja turvottava kosteus vaikutti ankarammin kuin varhempina vuosina. Sisuksissa k\u00e4yv\u00e4n mustan sapen ylenpalttisuus teki h\u00e4nen ruumiinsa voimattomaksi ja unettomaksi yleens\u00e4 vasta my\u00f6h\u00e4\u00e4n syksyll\u00e4, mutta t\u00e4n\u00e4 vuonna sateet alkoivat jo juhannuksen tienoilla, ja t\u00e4m\u00e4 loputon ropina oli kietonut h\u00e4nen sisikuntansa, syd\u00e4mens\u00e4 ja aivonsa tahmaiseen sumuun. H\u00e4nen siirrytty\u00e4\u00e4n laivasta maan kamaralle ja nyt astellessaan laakeilla kiilt\u00e4vill\u00e4 kivill\u00e4 sai keinuvan meren muistikuva k\u00e4velyn tuntumaan aivan suossa tarpomiselta. Jokainen askel oli ponnistus.<\/p>\n

\u201dUh\u201d, h\u00e4n mutisi itsekseen. \u201dViel\u00e4 v\u00e4h\u00e4n matkaa.\u201d<\/p>\n

\"dots\"<\/p>\n

Lammikko oli t\u00e4ynn\u00e4 ruokoa, roskaa ja lev\u00e4\u00e4 ja haisi pahalta. Haju oli samaan aikaan tuttu ja uusi, sekoitus niist\u00e4 hajuista, jotka Tarttoon tulosta saakka olivat kiert\u00e4neet h\u00e4nen nen\u00e4ss\u00e4\u00e4n, ja tukahduttavasta imel\u00e4st\u00e4 lemusta, joka nousi joen soisesta mudasta. H\u00e4n pys\u00e4htyi ja koetti tavoittaa katsellaan n\u00e4kym\u00e4n, joka t\u00e4m\u00e4nhetkisess\u00e4 sateessa ja tuulessa tuntui suorastaan maalaukselliselta. Paikka oli aivan l\u00e4hell\u00e4 Tarttoa, juuri ennen Ven\u00e4j\u00e4nporttia, mutta silti tuntui kuin t\u00e4m\u00e4 polku sijaitsisi jossain er\u00e4maassa kaupunkien ja ihmisasutuksen takana, kaukana kaikista paikoista. Aivan h\u00e4nen takanaan oli joen takainen laitakaupunki, mutta ainuttakaan taloa ei ollut n\u00e4kyviss\u00e4, kaupunginmuurin saattoi vain vaivoin erottaa usvan keskelt\u00e4 ja vallinsarvi n\u00e4ytti joenrannan ruohottuneelta kukkulalta. Lammikon reunalta vei kohti kukkulaa suora, pudonneiden lehtien peitt\u00e4m\u00e4 polku, jota oli vahvistettu koivunrangoilla ja oksilla, ja niiden p\u00e4\u00e4lle ja v\u00e4liin oli viel\u00e4 tuotu hiekkaa ja kivi\u00e4. Nuo pitkospuut oli rakennettu kaupunginmuurille saakka ulottuvalle soistuneelle alueelle, joka kes\u00e4ll\u00e4 varmaan kuivui l\u00e4hes kokonaan mutta n\u00e4ytti nyt, monta kuukautta kest\u00e4neiden sateiden j\u00e4lkeen, l\u00e4hinn\u00e4 pienelt\u00e4 j\u00e4rvelt\u00e4. Kulkutie oli sen keskell\u00e4 kuin kural\u00e4t\u00e4k\u00f6n yli pantu riuku: vaarallinen ja ep\u00e4varma.<\/p>\n

Laurentius astui liukkaille ja lahonneen keinahteleville pitkospuille ja katsoi ymp\u00e4rilleen. Tien vierell\u00e4 rantamalla kasvoi j\u00e4ntteri\u00e4 hopeapajuja. Ne oli varmaan aikoinaan istutettu sinne tueksi, jottei laakean laakson pehme\u00e4lle pohjalle rakennettu tie vajoaisi aivan maan sis\u00e4\u00e4n. Puiden leve\u00e4t juuret kiertyiliv\u00e4t ja v\u00e4\u00e4ntyiliv\u00e4t ja koettivat pit\u00e4\u00e4 multapaakkuja koossa, mutta vesi oli kuitenkin paikoin huuhtonut maata pois, ja jotkin puut n\u00e4yttiv\u00e4t aivan kuin kasvavan ilmassa. T\u00e4m\u00e4 taisi olla oikea paikka.<\/p>\n

H\u00e4net oli opastettu t\u00e4nne Hein\u00e4torilta, miss\u00e4 h\u00e4n lyhyen tinkimisen j\u00e4lkeen oli tohtinut kysy\u00e4 neuvoa yst\u00e4v\u00e4llisen oloiselta kauppiaalta. Miehen yst\u00e4v\u00e4llisyyteen saattoi tosin vaikuttaa Laurentiuksen antama raha, sill\u00e4 aiemman kokemuksensa perusteella h\u00e4n oli maksanut polttopuista ja heinist\u00e4 suorastaan nylkyhinnan. H\u00e4n ei kuitenkaan pit\u00e4nyt soveliaana kiistell\u00e4 liikaa kauppiaan kanssa ja luovutti varsin nopeasti \u2013 mutta vain siit\u00e4 syyst\u00e4, ettei halunnut kiihdytt\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n liikaa ennen iltap\u00e4iv\u00e4n kuulustelua. Kaikenlainen ponnistelu ja kiihtyminen saivat aina aikaan kuumeen nousemisen, kuten hehkuviin tuohenk\u00e4ppyr\u00f6ihin puhaltaminen sai aikaan tulen syttymisen takassa. Liike ja kiivaus liittyv\u00e4t kuumeen luontoon, ja sit\u00e4 pit\u00e4\u00e4 tasapainottaa paikallaanololla ja rauhallisuudella. Kun on matkalla ja kiirehtii sinne ja t\u00e4nne, kuume voi siis tarttua helpostikin, ja usein sairastuvat ennen muuta kiivasluonteiset ihmiset.<\/p>\n

Mutta juuri kuumeen vuoksi h\u00e4n nyt oli t\u00e4\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n

Kun h\u00e4n oli kirkon luona tuntenut kuumeen nousevan, h\u00e4n oli ajatellut murheellisena tinktuuraansa. Matkan alussa h\u00e4n oli arvellut, ett\u00e4 sit\u00e4 oli turha ottaa mukaan suurta annosta, mutta papukaijan kuolemasta ja nen\u00e4\u00e4n tunkeneesta hajusta l\u00e4htien oli l\u00e4\u00e4kett\u00e4 kulunut yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n paljon. Itse asiassa h\u00e4n oli my\u00f6h\u00e4ss\u00e4 uuden annoksen valmistamisessa.<\/p>\n

Laurentius kaivoi laukustaan pienen veitsen ja palan paperia.<\/p>\n

Kauppias oli h\u00e4nen kysymyksens\u00e4 kuultuaan ollut oudon vaivautunut, mutta oli hetken ep\u00e4r\u00f6ity\u00e4\u00e4n kuitenkin selvitt\u00e4nyt, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 l\u00e4hell\u00e4 kasvaa eniten pajuja Ven\u00e4j\u00e4nportin luona. Yst\u00e4v\u00e4llinen s\u00e4vy h\u00e4visi \u00e4\u00e4nest\u00e4 h\u00e4nen puhuessaan, h\u00e4n alkoi siristell\u00e4 silmi\u00e4\u00e4n ja murtaa puhettaan aivan mahdottomasti. Laurentius koetti kyll\u00e4 selitt\u00e4\u00e4 tarvitsevansa suuria pajuja l\u00e4\u00e4ketieteellisiin ja tieteellisiin tarkoituksiin, mutta ep\u00e4ilys ja ep\u00e4luulo eiv\u00e4t v\u00e4istyneet miehen kasvoilta. Mies n\u00e4ytti tuntevan erityist\u00e4 vastahakoisuutta t\u00e4t\u00e4 tienoota kohtaan. Laurentiuksen haparoiviin selityksiin mies tokaisi pilkallisesti p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n puistellen, ett\u00e4 kaikki, mit\u00e4 siell\u00e4 suunnalla touhutaan, menee yleens\u00e4 kuin vesi hanhen sel\u00e4st\u00e4. Kun Laurentius yritti v\u00e4itt\u00e4\u00e4 vastaan sanoen, ettei h\u00e4nell\u00e4 ole siell\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ihmeemp\u00e4\u00e4 touhuttavaa, kauppias puhkesi yht\u00e4kki\u00e4 puhumaan kiivaasti ja kiukkuisesti. H\u00e4n h\u00f6ysti pajatustaan runsailla kirosanoilla ja selitti, ett\u00e4 sinne, laitakaupungin takamaille on laitettu n\u00e4lk\u00e4\u00e4n\u00e4keville joku turvapaikka, ja nyt siell\u00e4 kuljeksii kaikenlaista ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 v\u00e4ke\u00e4. Sitten h\u00e4n osoitti pilkallisesti Laurentiuksen miekkaa ja kysyi, osasiko t\u00e4m\u00e4 tarpeen vaatiessa k\u00e4ytt\u00e4\u00e4kin sit\u00e4. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 on liikkeell\u00e4 ties mink\u00e4moista joukkoa, \u00e4sken vasta ly\u00f6tiin yksikin ukko hengilt\u00e4 ihmissy\u00f6nnin takia. Keskell\u00e4 kirkasta p\u00e4iv\u00e4\u00e4 oli k\u00e4ynyt ohikulkijoihin hampaillaan kiinni kuin koira ja yhden lapsen oli kuulemma jo ehtinyt nielaista.<\/p>\n

\u201dSe ukko ei kyll\u00e4 tappanut ket\u00e4\u00e4n\u201d, Laurentius oli sanonut. \u201dMin\u00e4 satuin menem\u00e4\u00e4n siit\u00e4 l\u00e4helt\u00e4 ohi, eik\u00e4 ainakaan minun tiet\u00e4\u00e4kseni ket\u00e4\u00e4n edes purtu.\u201d<\/p>\n

\u201dAinakin riehui mink\u00e4 kerkesi\u201d, kauppias oli mutissut p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n pudistaen mutta oli sitten huitaissut k\u00e4dell\u00e4\u00e4n. \u201dMutta mit\u00e4s se minulle kuuluu, min\u00e4 vain myyn heini\u00e4.\u201d<\/p>\n

Laurentius oli kiitt\u00e4nyt miest\u00e4 ja l\u00e4htenyt hakemaan tiet\u00e4 neuvotun portin luo. H\u00e4n k\u00e4veli l\u00e4pi laitakaupungin, jossa vakavailmeiset lapset katsoivat lyyhistyneiden m\u00f6kkien oviaukoissa h\u00e4nen per\u00e4\u00e4ns\u00e4. He olivat laihoja ja suurisilm\u00e4isi\u00e4, katsoivat syytt\u00e4vin ilmein. Laurentius antoi yhdelle pojalle kolikon. T\u00e4m\u00e4 kaapaisi metallinpalan h\u00e4nen k\u00e4dest\u00e4\u00e4n ja katosi hymytt\u00f6m\u00e4n\u00e4 ja mit\u00e4\u00e4n sanomatta pime\u00e4\u00e4n huoneeseen. Sen n\u00e4hdess\u00e4\u00e4n muut lapset innostuivat, juoksivat ulos sateeseen ja alkoivat tungeksia h\u00e4nen ymp\u00e4rill\u00e4\u00e4n kiskoen h\u00e4nt\u00e4 vaatteista. Laurentius tunsi itsens\u00e4 saalisel\u00e4imeksi, huitoi avuttomana k\u00e4si\u00e4\u00e4n, lis\u00e4si vauhtia ja juoksi tiehens\u00e4 pitkin kuraista tiet\u00e4. H\u00e4n tiesi ne katseet, sen tunteen. Sellainen oli k\u00f6yhyyden ja n\u00e4l\u00e4n olemus. H\u00e4n oli pystynyt hengitt\u00e4m\u00e4\u00e4n rauhassa vasta, kun oli p\u00e4\u00e4ssyt talojen v\u00e4list\u00e4 rantapensaikkoon.<\/p>\n

\u201dNo niin\u201d, h\u00e4n sanoi nyt katsellen arvioiden puita.<\/p>\n

H\u00e4n meni yhden sopivan n\u00e4k\u00f6isen puun luo, kiipesi juuria my\u00f6ten ylemm\u00e4s ja otti veitsen paremmin k\u00e4teens\u00e4. Ensin tarvitaan vain muutama suurehko kuorenpala, mutta ne pit\u00e4\u00e4 leikata suunnilleen kaksivuotiaasta oksasta, jolloin kuoren teho on voimallisin. Paras kuorenkeruuaika olisi tietysti kev\u00e4isin, mutta sille ei nyt mahda mit\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Rohtojen ja tinktuurien valmistamisen taidon oli h\u00e4nelle ensimm\u00e4isen\u00e4 opettanut kummiset\u00e4, jonka suosituksesta h\u00e4n my\u00f6s lopulta l\u00e4hti opiskelemaan Leideniin. Leidenin yliopisto oli nykyajan korkeatasoisin l\u00e4\u00e4ketieteen keskus, siell\u00e4 oli uusimmat v\u00e4lineet ja uusimmat aatteet. Theodus-kummi oli selitt\u00e4nyt Laurentiukselle t\u00e4m\u00e4n kaiken ja taisi itse olla pahoillaan siit\u00e4, ett\u00e4 ty\u00f6 oli kuljettanut h\u00e4net kauas yliopistosta eik\u00e4 h\u00e4n en\u00e4\u00e4 voinut olla siell\u00e4. Theoduksella oli tapana hymyill\u00e4 surumielisesti ja pudistella p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n, kun h\u00e4n muisteli omaa yliopistoaikaansa. Silloin h\u00e4n aina taputti innokkaasti Laurentiusta olalle.<\/p>\n

\u201d\u00c4l\u00e4 sin\u00e4 j\u00e4t\u00e4 koulua kesken. Jos mitenk\u00e4\u00e4n pystyt, k\u00e4y se loppuun.\u201d<\/p>\n

Apeutensa unohtaen Theodus alkoi kiihke\u00e4sti selitt\u00e4\u00e4, miten on taisteltava sairauksia vastaan, miten voi vahvistaa omaa henke\u00e4\u00e4n. Tilaisuus jakaa tietoa ilahdutti h\u00e4nt\u00e4. H\u00e4n oli tunnollisesti opettanut ja sivist\u00e4nyt Laurentiusta, suositellut kirjoja \u2013 mit\u00e4 enemm\u00e4n on sivistyst\u00e4, mit\u00e4 enemm\u00e4n on kynnetty hengen peltoa, sit\u00e4 voimakkaampi ja viljavampi se on. Laurentius ei ollut alkuun ymm\u00e4rt\u00e4nyt sit\u00e4. Melankolia ja tyhjyys olivat takertuneet h\u00e4nen heikkoon henkeens\u00e4 eik\u00e4 h\u00e4n osannut ryhty\u00e4 mihink\u00e4\u00e4n niit\u00e4 vastustaakseen. Alussa h\u00e4n ei rohjennut edes menn\u00e4 ulos talosta. Kaikki tuntui kammottavalta ja demoniselta. Vasta kun h\u00e4n v\u00e4h\u00e4n kerrassaan alkoi oppia omaa luontoaan ja melankolian olemusta, h\u00e4n alkoi huomata yhteyden kokemustensa ja sairauskohtauksiensa v\u00e4lill\u00e4. Silmien, korvien, nen\u00e4n, suun ja ihon kautta tulevat kokemukset, vaivat. Jos ei pid\u00e4 varaansa, ne tekev\u00e4t pes\u00e4n ihmisen sis\u00e4\u00e4n ja alkavat lis\u00e4\u00e4nty\u00e4 siell\u00e4, rehottaa kuin maltsat tai home. Erilaisten l\u00e4\u00e4keaineiden ja harjoitusten avulla on huonoja kokemuksia mahdollista valvoa ja pit\u00e4\u00e4 kurissa, mutta jos ne ovat jo uurtuneet sielun sis\u00e4\u00e4n, silloin ne ovat kuin pahat tavat, kuten viinan juominen joillekin ihmisille. Jos he vain kerrankin maistavat viinaa, he eiv\u00e4t pysty en\u00e4\u00e4 hallitsemaan itse\u00e4\u00e4n vaan antautuvat kokonaan tavan valtaan. Samanlainen oli Laurentiuksen ja melankolian suhde. Siin\u00e4 olikin koko h\u00e4nen opiskelunsa sis\u00e4lt\u00f6 ja mieli: hyvien tottumusten ja kokemusten vahvistaminen, huonojen v\u00e4ltt\u00e4minen. Jos niiden v\u00e4ltt\u00e4minen ei onnistunut, niit\u00e4 saattoi ainakin lievent\u00e4\u00e4, tasoittaa, heikent\u00e4\u00e4. Clodia oli vaikuttanut niin, samoin toimi tinktuura.<\/p>\n

H\u00e4n kiskoi itsens\u00e4 pahkuraisen pajunjuuren p\u00e4\u00e4lle ja yritt\u00e4en olla sotkematta vaatteitaan kosteaan kuoreen ryhtyi etsim\u00e4\u00e4n sopivaa oksaa. Joskus kauan sitten oli joku kaivertanut puun runkoon, kasvojen korkeudelle joitakin merkkej\u00e4, jotka nyt arpeutuneina aaltoilivat oudosti koholla. Laurentiuksen silmiin ne n\u00e4yttiv\u00e4t taitamattomasti raapustetuilta Olympoksen henkien sineteilt\u00e4 tai joltain muulta senkaltaiselta. Mutta niiden vieress\u00e4 olikin oivallisen paksuja oksanhaaroja, ja h\u00e4n ryhtyi itsekseen vihellellen t\u00f6ihin. Sahaavin liikkein h\u00e4n nirhasi puusta pari suurehkoa kuorenpalaa ja k\u00e4\u00e4ri ne paperiin. N\u00e4m\u00e4 riitt\u00e4isiv\u00e4t alkuun.<\/p>\n

\u201dNo niin\u201d, h\u00e4n sanoi ja k\u00e4\u00e4ntyi ymp\u00e4ri.<\/p>\n

H\u00e4n oli pudottaa veitsen ja pajunkuoren maahan; kuume, jonka h\u00e4n oli jo ehtinyt unohtaa, nousi kuin veri p\u00e4\u00e4h\u00e4n. Laurentius tarrasi oksaan tukea hakien. Aivan puun juurella seisoi kolme totisen n\u00e4k\u00f6ist\u00e4 miest\u00e4, jotka katsovat vaitonaisina h\u00e4nen tekemisi\u00e4\u00e4n. Kai\u00adkesta p\u00e4\u00e4tt\u00e4en he olivat jo jonkin aikaa vartoneet ja seuranneet, mit\u00e4 h\u00e4n teki puussa. Laurentius ei ollut tullessaan n\u00e4hnyt rannalla ristin sielua, ei ollut kuullut askelia tai puheensorinaa. Olisivatko miehet olleet korkean rantat\u00f6rm\u00e4n suojassa piilossa? Mutta jos olivat, mist\u00e4 syyst\u00e4?<\/p>\n

\u201dKer\u00e4sin t\u00e4\u00e4ll\u00e4 pajunkuorta\u201d, Laurentius ilmoitti tarpeettomasti ja liikahti k\u00f6mpel\u00f6sti.<\/p>\n

Miehet astahtivat pari askelta taaksep\u00e4in ja sylk\u00e4isiv\u00e4t kaikki melkein yht\u00e4 aikaa vasemman olkansa yli, mutta eiv\u00e4t l\u00e4hteneet pois. Laurentius koetti kohauttaa olkap\u00e4it\u00e4\u00e4n, kumarsi sitten teeskennellyn huolettomasti, pani veitsen takaisin laukkuun ja asetti paperiin k\u00e4\u00e4rityt kuorenpalat sen viereen. H\u00e4n tunsi taudin vahvana, kuume alkoi sykki\u00e4 ohimoilla, p\u00e4\u00e4t\u00e4 py\u00f6rrytti. Miehet katsoivat h\u00e4nen touhuaan arvostelevasti, p\u00e4\u00e4 vinossa. Laurentiusta alkoi hermostuttaa, kun h\u00e4n muisti, mit\u00e4 hein\u00e4kauppias oli selitt\u00e4nyt t\u00e4st\u00e4 alueesta. Pelonsekaisen ymm\u00e4rryksen vallassa h\u00e4n tarttui miekan kahvaan. T\u00e4m\u00e4 ei p\u00e4\u00e4ttyisi hyvin.<\/p>\n

Vanhin miehist\u00e4 sanoi jotakin viroksi ja osoitti puuta.<\/p>\n

Laurentius katsoi, miten kaksi muuta kiipesiv\u00e4t puuhun ja alkoivat tutkia paikkaa, mist\u00e4 h\u00e4n oli \u00e4sken leikannut kuorta. Toinen heist\u00e4 selitti kiihtyneen\u00e4 jotakin ja viittoi toiselle. Laurentiuksesta tuntui kuin h\u00e4nen persoonansa olisi aiheuttanut heid\u00e4n n\u00e4rk\u00e4styksens\u00e4.<\/p>\n

Laurentius heitti laukun olalleen ja l\u00e4hti hiljakseen liikkeelle toivoen, ett\u00e4 ongelma ratkeaisi itsest\u00e4\u00e4n. Tiell\u00e4 seisova mies ei kuitenkaan p\u00e4\u00e4st\u00e4nyt h\u00e4nt\u00e4 ohitseen. Talonpoika kumarsi kohteliaasti monta kertaa ja alkoi sitten vaativalla \u00e4\u00e4nell\u00e4 selitt\u00e4\u00e4 jotain koettaen samalla t\u00f6yk\u00e4t\u00e4 sormellaan Laurentiusta kohti. Laurentius k\u00e4\u00e4nsi katseensa alas ja pudisti p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

\u201dEn ymm\u00e4rr\u00e4.\u201d<\/p>\n

Mies v\u00e4\u00e4nsi suutaan, tuhahti p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isesti ja selitti taas viittoillen puun suuntaan. H\u00e4n oli kummallisessa asennossa, jotenkin koukussa ja kylki Laurentiukseen p\u00e4in.<\/p>\n

Laurentius per\u00e4\u00e4ntyi, vilkaisi muita miehi\u00e4 ja puuta, koetti monin tavoin tehd\u00e4 selv\u00e4ksi, ettei ymm\u00e4rr\u00e4 viroa, mutta h\u00e4nen edess\u00e4\u00e4n oleva mies tuntui j\u00e4rk\u00e4ht\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4lt\u00e4.<\/p>\n

\u201dLopeta!\u201d Laurentius huusi koettaen vaikuttaa vihaiselta ja tarttui miekan kahvaan. Tilanteesta oli jo tullut kiusallinen ja ahdistava \u2013 ei siin\u00e4 kuitenkaan ollut mit\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 olisi h\u00e4nt\u00e4 vihastuttanut. Kaikkialla, miss\u00e4 h\u00e4n oli asunut, oli ennemmin tai my\u00f6hemmin k\u00e4ynyt samalla lailla. Yht\u00e4kki\u00e4 ilmaantuu ihmisi\u00e4, jotka ovat sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n k\u00e4rsii pahasta silm\u00e4st\u00e4, jutut l\u00e4htev\u00e4t liikkeelle ja kohta siit\u00e4 tiet\u00e4\u00e4 koko kaupunki. Monetkaan eiv\u00e4t oikeastaan usko pahan silm\u00e4n olemassaoloon, mutta kuitenkin he alkavat katsoa h\u00e4nt\u00e4 toisin, puhutella empien.<\/p>\n

\u201dMit\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 tapahtuu?\u201d joku yht\u00e4kki\u00e4 kysyi ruotsiksi.<\/p>\n

Laurentius huokaisi helpotuksesta ja k\u00e4\u00e4ntyi h\u00e4nt\u00e4 puhutellutta kohti. \u00c4\u00e4ni kuului nuorehkolle opiskelijalle, joka k\u00e4velykepist\u00e4 ja kuraisista saappaista p\u00e4\u00e4tellen n\u00e4ytti k\u00e4velleen t\u00e4n\u00e4\u00e4n jo pitk\u00e4n matkan.<\/p>\n

\u201dLaurentius Hylas\u201d, Laurentius esitt\u00e4ytyi. \u201dNuo talonpojat haluavat sanoa minulle jotain, mutta en ymm\u00e4rr\u00e4, mit\u00e4.\u201d<\/p>\n

\u201dPeter B\u00f6rk Taalainmaalta.\u201d<\/p>\n

Opiskelija alkoi puhua miesten kanssa, ja he n\u00e4yttiv\u00e4t k\u00e4dell\u00e4\u00e4n puuta ja sitten Laurentiusta. Sitten kaikki sylk\u00e4isiv\u00e4t taas yht\u00e4 aikaa vasemman olan yli. Nuorukainen virnisti, kohautti olkap\u00e4it\u00e4\u00e4n ja k\u00e4\u00e4ntyi taas Laurentiuksen puoleen sanoen ruotsiksi: \u201dAnteeksi, mutta t\u00e4ss\u00e4 on kai jokin v\u00e4\u00e4rinymm\u00e4rrys. Miehet v\u00e4itt\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 sin\u00e4 harrastit noituutta. Sanoivat n\u00e4hneens\u00e4 sinun viilt\u00e4neen poikki puihin k\u00e4tkeytyneiden henkien siteet. Selitt\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 sinulla on paha silm\u00e4.\u201d<\/p>\n

\u201dNo, tuo on kyll\u00e4 silkkaa sokeutta\u201d, Laurentius koetti nauraa mukana. \u201dMin\u00e4h\u00e4n vain ker\u00e4sin pajunkuorta tieteellisiin tarkoituksiin.\u201d<\/p>\n

Peteriksi itsens\u00e4 esitellyt nuorukainen kohotti kulmiaan, mutta k\u00e4\u00e4ntyi sitten miesten puoleen ja puhui heid\u00e4n kanssaan hitaasti ja huolellisesti \u00e4\u00e4nt\u00e4en. N\u00e4m\u00e4 pudistivat p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n ja vakuuttivat jotain vakavin ilmein.<\/p>\n

Peter kohautti olkap\u00e4it\u00e4\u00e4n ja viittasi Laurentiuksen mukaansa. \u201dL\u00e4hdet\u00e4\u00e4n, ei t\u00e4st\u00e4 saa mit\u00e4\u00e4n tolkkua.\u201d<\/p>\n

H\u00e4n heilautti viel\u00e4 kerran harmistuneena k\u00e4velykeppi\u00e4\u00e4n ja tarttui Laurentiuksen k\u00e4sivarteen. Talonpojat j\u00e4iv\u00e4t synkkin\u00e4 tuijottamaan heid\u00e4n per\u00e4\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n

\u201dRauhallisesti\u201d, nuorukainen sanoi. \u201d\u00c4l\u00e4 katso taaksesi.\u201d<\/p>\n

\u201dMiksi?\u201d<\/p>\n

\u201dOn rauhattomat ajat, ihmiset on saatettu h\u00e4mmennyksiin. Ei kannata \u00e4rsytt\u00e4\u00e4 noita liikaa. Arvelevat, ett\u00e4 aiot katsoa heit\u00e4 pahalla silm\u00e4ll\u00e4.\u201d<\/p>\n

He k\u00e4veliv\u00e4t eteenp\u00e4in, ja Laurentius tunsi niskassaan miesten tuijotuksen.<\/p>\n

Lopulta Peter tiedusti: \u201dMutta mit\u00e4 varten sin\u00e4 oikein ker\u00e4sit sit\u00e4 kuorta? Nyth\u00e4n on sellaiset ajat, ettei voi tehd\u00e4 oikein mit\u00e4\u00e4n. Heti aletaan ep\u00e4ill\u00e4 Herra ties mist\u00e4.\u201d<\/p>\n

\u201dMinun piti tosiaankin vain valmistaa kuumetinktuuraa\u201d, Lauren\u00adtius selitti. \u201dSairastuin \u00e4sken, ja se on ainut, mik\u00e4 auttaa kuumetta vastaan.\u201d<\/p>\n

Peter huokaisi. \u201dKuule, noitten kanssa on kyll\u00e4 hankalaa. Saavat jotakin p\u00e4\u00e4h\u00e4ns\u00e4, ja sitten sit\u00e4 on mahdoton k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4. Tavattoman taikauskoista kansaa, koko ajan noitia jahtaamassa. Hyv\u00e4 sent\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 oikeuslaitos toimii kunnolla, muuten nuo ottaisivat hengilt\u00e4 puolet kyliens\u00e4 asukkaista. V\u00e4h\u00e4n aikaa sitten polttivat V\u00f5handussa myllyn, kun uskoivat sen tuottavan kylmi\u00e4 ilmoja. Samanlainen k\u00e4sitys niill\u00e4 taitaa olla nykyisist\u00e4 s\u00e4ist\u00e4, luulisin. Hakevat vain syyllist\u00e4. On kyll\u00e4 sekavat ajat.\u201d Peter pudisti mietteli\u00e4\u00e4n\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

\u201dNiin se on\u201d, h\u00e4n jatkoi kuin hiukan ep\u00e4r\u00f6iden. \u201dV\u00e4lill\u00e4 vain on sellaisia aikoja ja ajanjaksoja. John Napier laski maailmanlopun tulevan vuonna 1697. Sen voisi melkein uskoa, vaikka eri ennustajat ilmoittavatkin eri p\u00e4ivi\u00e4 ja vuosia. K\u00e4velin t\u00e4n\u00e4 aamuna joen rannalla, laadin heksametrej\u00e4. Olin k\u00e4vellyt jo ehk\u00e4 tunnin verran enk\u00e4 ollut n\u00e4hnyt ainuttakaan ihmist\u00e4. Mutta sitten yht\u00e4kki\u00e4 taakseni tulee joku ja jostain mets\u00e4n keskelt\u00e4 ilmaantuu toinen, ja lopulta saapuu ratsastaja hevosellaan.\u201d Peter katsoi Laurentiusta hakien h\u00e4nen ilmeist\u00e4\u00e4n my\u00f6t\u00e4mielist\u00e4 vahvistusta puheelleen.<\/p>\n

\u201dJa lopulta kaikki kohtaamme ja satumme tielle yht\u00e4 aikaa, niin ettei tahdo mahtua ja tuntuu hankalalta\u2026 Ja sitten taas ei pitk\u00e4\u00e4n aikaan n\u00e4e ket\u00e4\u00e4n. Sellaisia asioita tapahtuu nykyisin koko ajan. Ajat ovat juuri sellaiset. Yksi tapaus houkuttelee esille toisen\u2026 kaikki asiat tapahtuvat yht\u00e4 aikaa. Lopun merkkej\u00e4 on paljon, mutta kukaan ei tied\u00e4, mit\u00e4 ne tarkoittavat\u201d, Peter filosofoi hakaten samalla k\u00e4velykepill\u00e4\u00e4n ruohotukkoja.<\/p>\n

\u201dMin\u00e4 puolustan yleisesti ottaen n\u00e4k\u00f6kantaa, ett\u00e4 maailmanloppu ei ole ajallinen tapahtuma vaan henkil\u00f6kohtainen\u201d, Laurentius v\u00e4itti vastaan. \u201dHenkil\u00f6kohtainen loppu, kuten sanoivat varhaiset teologit. Me kaikki kuolemme, mutta kukaan ei tied\u00e4, milloin. Samoin on maailmanlopun laita, eik\u00e4 n\u00e4ill\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n ratkaisevaa eroa.\u201d<\/p>\n

\u201dNiin\u201d, Peter virnisti ja viskasi k\u00e4rs\u00e4m\u00f6nkukan vauhdilla menem\u00e4\u00e4n. \u201dMutta ajattelemaan panee, kun katsoo tuota talonpoikien h\u00e4t\u00e4\u00e4 ja kurjuutta. Tuntuu melkein silt\u00e4, ett\u00e4 maailmanloppu olisi heille huojennukseksi.\u201d<\/p>\n

\u201dMutta mit\u00e4 ne talonpojat puhuivat noitumisesta?\u201d Laurentius kyseli vaihtaen aihetta.<\/p>\n

\u201dNo, niill\u00e4 on jokin kuvitelma pajujen kuninkaasta. Ett\u00e4 paholainen asuu suurten pajujen sisuksissa. Ja ett\u00e4 pahat noidat tunnistaa katseesta. Sellaista sekavaa, enk\u00e4 min\u00e4 kaikkea ymm\u00e4rt\u00e4nytk\u00e4\u00e4n.\u201d<\/p>\n

\"dots\"<\/p>\n

1600-luvun loppu oli hirvitt\u00e4v\u00e4\u00e4 aikaa n\u00e4l\u00e4nh\u00e4d\u00e4n vuoksi. Koko Pohjois-Euroopassa, niin my\u00f6s Virossa, satoi kesin\u00e4 1695\u22121697 koko ajan, viljasadot meniv\u00e4t pilalle, heinist\u00e4 joutui maksamaan kiskurihinnan. Tarton kaupunki, jossa sijaitsi Ruotsin armeijan viljamakasiini, perusti aluksi turvapaikan kurjuudesta k\u00e4rsiville naisille ja lapsille, mutta kun k\u00e4vi ilmi, ett\u00e4 avuntarvitsijoita on liikaa, sen toiminta lopetettiin. Alkukev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1697 \u2013 n\u00e4l\u00e4nh\u00e4d\u00e4n ollessa pahimmillaan \u2013 on talonpoikien keskuudessa vallinneesta h\u00e4d\u00e4st\u00e4 ja kurjuudesta sanottu, ett\u00e4 sit\u00e4 ei pysty kuvailemaan. Tilanne oli kuulemma ollut pahempi kuin Jerusalemin h\u00e4vityksen aikaan. Vanhemmat s\u00f6iv\u00e4t omia lapsiaan ja kotoa paenneet tai pois ajetut lapset teiden varsilla lojuvia ruumiita. Monet valitsivat n\u00e4lk\u00e4\u00e4n n\u00e4\u00e4ntymisen tai kannibalismin sijaan itsemurhan, ja metsiss\u00e4 oli hirtt\u00e4ytyneit\u00e4, jokivesiss\u00e4 hukuttautuneita.<\/p>\n

N\u00e4iden suurten katovuosien aikana, jolloin Virossa kuoli suunnil\u00adleen 70 000 ihmist\u00e4 n\u00e4lk\u00e4\u00e4n, matematiikan professori Sveno Dim\u00adberg opetti Tarton Academia Gustavo-Carolinassa Newtonin matematiikkaa yhten\u00e4 ensimm\u00e4isist\u00e4 Pohjoismaissa, ja my\u00f6s Robert Boylen kemian teoriat olivat h\u00e4nelle tuttuja. Filosofian professori Gabriel Sj\u00f6berg tunsi hyvin Descartesin filosofisen j\u00e4rjestelm\u00e4n, ja Hollannissa opiskellut l\u00e4\u00e4ketieteen professori Jakob Friedrich Below alkoi j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 ihmisten ja el\u00e4inten ruumiinavauksia opetusmieless\u00e4 ja \u201dmy\u00f6s yleisen uteliaisuuden tyydytt\u00e4miseksi\u201d. Pietistisesti suuntautuneet papit perustivat rahvaankouluja; Bengt Gottfried Forseliuksen koulun perustamisesta oli kulunut vain noin 12 vuotta. Koko 1600-luvun kuluessa Virossa tuomittiin noituudesta kuolemaan 53 henke\u00e4, heist\u00e4 puolet miehi\u00e4. Tavallisesti syyt\u00f6ksi\u00e4 esittiv\u00e4t toiset talonpojat, jotka v\u00e4ittiv\u00e4t, ett\u00e4 ep\u00e4ilty oli aiheuttanut noituudella heille, heid\u00e4n l\u00e4heisilleen tai omaisuudelleen jonkinlaista vahinkoa. V\u00f5handun kapinasta ja myllyn polttamisesta oli kulunut suunnilleen 50 vuotta.<\/p>\n

Meelis Friedenthal<\/h3>\n

Kirjailija ja teologi Meelis Friedenthal (s. 1973) pit\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n enemm\u00e4n tutkijana kuin kirjailijana. H\u00e4n on kuitenkin toisella romaanillaan Mesilased<\/em> (2012) saanut Euroopan unionin kirjallisuuspalkinnon ja virolaisen Eesti Kirjanik -palkinnon. My\u00f6s esikoisromaani Kuldne aeg <\/em>palkittiin.<\/p>\n

\u2019Mehil\u00e4iset\u2019 kertoo Laurentius Hylasin saapumisesta Tarton yliopistoon ja h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n Tartossa kuuden p\u00e4iv\u00e4n ajan. Laurentius on erin\u00e4isten hankaluuksien j\u00e4lkeen l\u00e4htenyt Leidenin yliopistosta Hollannista. Elet\u00e4\u00e4n 1600-luvun loppua, jolloin niin Virossa kuin muuallakin Pohjois-Euroopassa oli kurjuutta ja n\u00e4l\u00e4nh\u00e4t\u00e4\u00e4 kylmyydest\u00e4 johtuvien katovuosien vuoksi.<\/p>\n

Kirjassa on kaksi lomittuvaa tarinaa: realistinen yliopistoon tuloa ja asumaan asettumista kuvaava ja toisaalta Laurentiuksen unia ja harhan\u00e4kyj\u00e4 kuvaava. Laurentius k\u00e4rsii muotisairaudesta melankoliasta. Syksyisess\u00e4, n\u00e4l\u00e4n riivaamassa Tartossa sataa koko ajan. Laurentius tarkastelee Tarton yliopiston professoreiden tieteellisi\u00e4 n\u00e4kemyksi\u00e4 nuoren oppineen miehen uteliaisuudella ja huomaa, ett\u00e4 Tartossa tunnetaan uusimpia englantilaisia teorioita. Samalla kuitenkin taikausko saattaa rehottaa my\u00f6s oppineiden keskuudessa. Laurentius uskoo itse k\u00e4rsiv\u00e4ns\u00e4 pahasta silm\u00e4st\u00e4, joka vaikuttaa kaikkiin, jotka ovat h\u00e4nen kanssaan l\u00e4hemmin tekemisiss\u00e4.<\/p>\n

Vaikka Mehil\u00e4iset kuuluu historiallisen romaanin genreen, mystinen ja myyttinen puoli liitt\u00e4\u00e4 sen Friedenthalin harrastamaan spekulatiiviseen fiktioon. Meelis Friedenthal toimii kiinte\u00e4sti verkkolehti Algernonin<\/em> piiriss\u00e4, ja Algernon julkaisee spekulatiivista fiktiota alalajeinaan tieteis-, fantasia- ja kauhukirjallisuus.<\/p>\n

Lue lis\u00e4\u00e4 kirjailijasta Viron kirjallisuuden tiedotuskeskuksen kotisivuilta!<\/a><\/p>\n

Kaisu Lahikainen<\/h5>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Lue lis\u00e4\u00e4 kirjailijasta Katkelmia romaanista Mehil\u00e4iset Suomentanut Kaisu Lahikainen Satoi kaiken aikaa. Sade oli m\u00e4d\u00e4tt\u00e4nyt sadon pelloille, homehduttanut puutalojen sein\u00e4t, kastellut laivojen kansilaudat lev\u00e4nkosteiksi. Laurentius oli jo monta kuukautta sy\u00f6nyt m\u00e4d\u00e4nty\u00adnytt\u00e4 leip\u00e4\u00e4, asunut homeisissa taloissa ja viime viikolla my\u00f6s liukastellut m\u00e4r\u00e4ll\u00e4 laivankannella. Musta sappi ker\u00e4\u00e4ntyi h\u00e4neen, niin kuin ry\u00f6n\u00e4\u00e4 ker\u00e4\u00e4ntyy jokeen pistetyn kepin p\u00e4\u00e4h\u00e4n. Nyt lopulta h\u00e4n astui keikkuvasta veneest\u00e4 …<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":40,"menu_order":1,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"inline_featured_image":false},"jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/30"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=30"}],"version-history":[{"count":26,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/30\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":262,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/30\/revisions\/262"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/40"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=30"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}