{"id":300,"date":"2016-09-15T10:19:52","date_gmt":"2016-09-15T07:19:52","guid":{"rendered":"http:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/?page_id=300"},"modified":"2016-10-03T13:31:56","modified_gmt":"2016-10-03T10:31:56","slug":"ilmar-taska","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/nippernaati-2\/ilmar-taska\/","title":{"rendered":"Ilmar Taska"},"content":{"rendered":"
Lue lis\u00e4\u00e4 kirjailijasta<\/a><\/div>\n

Vuokralle annetaan<\/h2>\n

Suomentanut Annamari Typp\u00f6<\/h4>\n

Lidia tiukensi otettaan kukallisen p\u00e4iv\u00e4nvarjon lasisesta k\u00e4densijasta. Kulman takana silmien eteen avautuivat Bannyin poikkikadun ep\u00e4viralliset asunnonvaihtomarkkinat. Lidian katse pys\u00e4htyi lauta-aidassa roikkuvaan peltikylttiin, jossa luki lihavin kirjaimin: \u201dAsuntoasioissa kokoontuminen kielletty. K\u00e4\u00e4ntyk\u00e4\u00e4 asuntotoimiston puoleen.\u201d<\/p>\n

\u201dEi, ei minua pelota, j\u00e4nnitt\u00e4\u00e4 vain v\u00e4h\u00e4n\u201d, Lidia ajatteli tuntiessaan hartioidensa t\u00e4risev\u00e4n omituisesti. H\u00e4n tiesi, ett\u00e4 h\u00e4nen tarvitsi vain sanoa taianomaiset sanat \u201dVuokralle annetaan hyvin varusteltu yksi\u00f6!\u201d ja h\u00e4nen hento ruumiinsa joutuisi mekkaloivan ihmisjoukon syleilyyn, kymmenet vieraat silm\u00e4parit tuijottaisivat h\u00e4nt\u00e4 ahnaasti ja kysymysten vy\u00f6ry tekisi h\u00e4net kuuroksi. Mutta h\u00e4n ei halunnut tuntea itse\u00e4\u00e4n ansaan ajetuksi el\u00e4imeksi vaan l\u00f6yt\u00e4\u00e4 itselleen sopivan asiakkaan. Niinp\u00e4 h\u00e4n ei sanonut sanaakaan, ravisti vain tiukasti p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n kadunreunan varjoista kuuluville ehdotuksille.<\/p>\n

Lidia tunsi kiskon jalkojensa alla ja tiesi olevansa vaaravy\u00f6hykkeell\u00e4. Oli pakko puskea eteenp\u00e4in. Ei kuulunut muuta kuin tasaista, vaimeaa puheensorinaa, josta ei aluksi voinut erottaa yksitt\u00e4isi\u00e4 sanoja. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 kukaan ei puhunut kovaan \u00e4\u00e4neen, tilan t\u00e4yttiv\u00e4t odotus ja salamyhk\u00e4isyys. Yht\u00e4kki\u00e4 sulkeutuneen tunnelman rikkoi yksiosainen punainen raitiovaunu, jonka kello soi \u00e4\u00e4nekk\u00e4\u00e4sti. Se halkaisi ihmisjoukon kahtia ja katkaisi hetkeksi h\u00e4lin\u00e4n, joka muistutti keittokattilan porinaa. Sitten raitiovaunu katosi n\u00e4kyvist\u00e4 ja kaupank\u00e4ynti kiskoilla saattoi jatkua. Ihmiset ker\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t rypp\u00e4isiin, erkanivat, tungeksivat taas eteenp\u00e4in. N\u00e4lk\u00e4isen kalaparven tavoin he etsiv\u00e4t uusia ruokintapaikkoja, valmiina nappaamaan uudelleen hetken\u00e4 min\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4. Lidia kyyristeli ilonkirjavan p\u00e4iv\u00e4nvarjonsa alla ja yritti pit\u00e4\u00e4 sen mahdollisimman alhaalla. Varjon liukas silkki kosketti h\u00e4nen hiuksiaan. H\u00e4n katseli tarkasti edess\u00e4\u00e4n olevia jalkoja ja yritti l\u00f6yt\u00e4\u00e4 niiden joukosta jotain, edes jonkin kiinnostavan yksityiskohdan.<\/p>\n

\u201dMiten paljon rumia kenki\u00e4, kuraisiakin viel\u00e4, vaikkei moneen p\u00e4iv\u00e4\u00e4n ole en\u00e4\u00e4 satanut!\u201d Lidia kurtisti kulmiaan, sill\u00e4 sen paremmin jalat kuin keng\u00e4tk\u00e4\u00e4n eiv\u00e4t her\u00e4tt\u00e4neet h\u00e4ness\u00e4 luottamusta. H\u00e4n nosti p\u00e4iv\u00e4nvarjoaan varovaisesti ylemm\u00e4s. Suoraan h\u00e4nen edess\u00e4\u00e4n seisoi kaksi etel\u00e4maalaista miest\u00e4. H\u00e4n pani merkille kultakellon ja r\u00e4ike\u00e4t solmiot. Mustien silmien tuijotus tuntui pelottavalta. Lidia k\u00e4\u00e4nsi nopeasti selk\u00e4ns\u00e4 ja ty\u00f6ntyi ihmisjoukon keskelle. H\u00e4n nousi varpailleen, ojensi kaulaansa ja katsoi arvioiden ymp\u00e4rilleen. V\u00e4ki oli entisell\u00e4\u00e4n: univormuasuisia sotilaita, pitk\u00e4hiuksisia opiskelijoita, ep\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4n n\u00e4k\u00f6isi\u00e4 tytt\u00f6j\u00e4, keinottelijoita, avionrikkojia, varkaita, synnintekij\u00f6it\u00e4 ja rahanv\u00e4\u00e4rent\u00e4ji\u00e4. \u201dPelkki\u00e4 psykopaatteja, ei ainoatakaan psykoanalyytikkoa\u201d, Lidia totesi murheellisesti ja k\u00e4\u00e4nsi katseensa kahteen pitk\u00e4\u00e4n nuorukaiseen. He seisoivat hiljaa lauta-aidan vieress\u00e4 ja n\u00e4yttiv\u00e4t silt\u00e4 kuin olisivat menett\u00e4neet kaiken toivonsa. Heid\u00e4n surullisissa, flegmaattisissa kasvoissaan ja h\u00e4mmentyneiss\u00e4 ilmeiss\u00e4\u00e4n oli jotakin puoleensavet\u00e4v\u00e4\u00e4.<\/p>\n

P\u00e4\u00e4t\u00f6s oli tehty. Lidia astui miesten luo. \u201dEtsittek\u00f6 asuntoa?\u201d h\u00e4n kysyi vaaleatukkaiselta nuorukaiselta. \u201dOnko teill\u00e4 jotakin tarjolla?\u201d poika kysyi. H\u00e4n virkistyi silm\u00e4nr\u00e4p\u00e4yksess\u00e4, kasvojen ilme j\u00e4nnittyi. \u201dMinulla on kaunis, hyvin varusteltu yksi\u00f6\u201d, Lidia vastasi itsevarmasti ja h\u00e4nen suupieliins\u00e4 ilmestyi surumielinen hymy. Nyt h\u00e4nen pit\u00e4isi nopeasti l\u00f6yt\u00e4\u00e4 vastaus tuhansiin pikkuasioita koskeviin kysymyksiin. Ilmassa poikien ymp\u00e4rill\u00e4 oli lamaannuttavaa s\u00e4hk\u00f6\u00e4. Lidia tunsi kielens\u00e4 menev\u00e4n solmuun.<\/p>\n

\u201dVuokraan asuntoni toistaiseksi voimassa olevalla sopimuksella\u2026 Hinnasta voimme sopia paikan p\u00e4\u00e4ll\u00e4\u2026 Tulkaa ensin katsomaan, pid\u00e4ttek\u00f6 siit\u00e4\u201d, h\u00e4n sanoi asettaen sanoja vaivalloisesti per\u00e4kk\u00e4in. Nyt kun oli tullut t\u00e4rke\u00e4n keskustelun aika, h\u00e4mmennys halvaannutti ajatukset. Mutta sanat olivat tehneet vaikutuksen: Lidian ymp\u00e4rille oli ker\u00e4\u00e4ntynyt tiivis ihmismuuri. Sekalaisten \u00e4\u00e4nten pahaenteinen kuoro p\u00e4\u00e4si valloilleen. \u201dMit\u00e4 te tahdotte?\u201d Lidia huusi kime\u00e4ll\u00e4 \u00e4\u00e4nell\u00e4. H\u00e4net valtasi viha ja n\u00e4rk\u00e4stys. H\u00e4n oli joutunut metel\u00f6iv\u00e4n ihmisparven t\u00f6rke\u00e4sti piiritt\u00e4m\u00e4ksi. \u201dSiirtyk\u00e4\u00e4 kauemmas, min\u00e4 en puhunut teille enk\u00e4 tarjonnut teille mit\u00e4\u00e4n\u2026 Minulla on yksityisasioita n\u00e4iden nuortenmiesten kanssa!\u201d Kuului naurunremahduksia. Jonkun sanat viilsiv\u00e4t partaveitsen tavoin Lidian korvia. \u201dKreivitt\u00e4rell\u00e4 on linnassaan viel\u00e4 pari vapaata huonetta!\u201d Mit\u00e4 se oikein tarkoitti? Ket\u00e4 siin\u00e4 oikein pilkattiin? Ket\u00e4 noitaa siin\u00e4 vietiin roviolle?<\/p>\n

\u201dL\u00e4hdet\u00e4\u00e4n\u201d, Lidia sanoi p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isesti ja tarttui poikia hihasta. Pojat seurasivat kuuliaisesti, nopein askelin. \u201dSiin\u00e4 n\u00e4ette, pojat, millaisen ep\u00e4terveen hysterian yksi asuntotarjous saa aikaan. Ihan kuin tarjottaisiin paikkaa paratiisissa!\u201d Ik\u00e4v\u00e4t tuntemukset asettuivat Lidian mieless\u00e4 taas omiin siisteihin riveihins\u00e4 ja pian h\u00e4n hengitti helpottuneesti. Lidia oli iloinen l\u00f6yd\u00f6st\u00e4\u00e4n: pojat tuntuivat s\u00e4vyisilt\u00e4 ja vaatimattomilta. Heid\u00e4n kasvojaan oli vaikea lukea, niiss\u00e4 ei n\u00e4kynyt merkkej\u00e4 sen paremmin liiasta juhlimisesta kuin liiasta ty\u00f6nteostakaan. \u201dTe olette varmaankin opiskelijoita, ellen erehdy?\u201d Pojat ny\u00f6kk\u00e4siv\u00e4t. He eiv\u00e4t vaikuttaneet kovinkaan puheliailta. \u201dEn asu kaukana t\u00e4\u00e4lt\u00e4\u2026 Pari pys\u00e4kinv\u00e4li\u00e4 metrolla ja kymmenisen minuuttia jalan\u201d, Lidia rohkaisi poikia ja tihensi tahtia. H\u00e4n askelsi rohkeasti ja viittil\u00f6i pojille p\u00e4iv\u00e4nvarjollaan, jos n\u00e4m\u00e4 olivat juuttua v\u00e4kijoukkoon. Nopea askellus antoi Lidialle itsevarmuutta ja energiaa.<\/p>\n

Metroaseman ovelta tulvahti vastaan tunkkainen h\u00f6nk\u00e4ys. Tuulet\u00adtimet kierr\u00e4ttiv\u00e4t ikuisesti samaa ilmaa. Ilmaa, jossa olivat talven lumet ja flunssabakteerit, kev\u00e4\u00e4n kosteus ja kylm\u00e4 tuuli, kes\u00e4n kuumuus ja vimmattu hiki, syksyn kura ja ylikyps\u00e4t hedelm\u00e4t. Lidia avasi laukkunsa, otti sielt\u00e4 nen\u00e4liinan, nosti sen nen\u00e4ns\u00e4 alle ja haisteli: kielon tuoksu ei onneksi ollut viel\u00e4 haihtunut. Ihmisvirta kiskaisi Lidian mukaansa ja kuljetti h\u00e4net tekonielun sy\u00f6vereihin. Hetken kuluttua my\u00f6s maa alkoi liikkua Lidian jalkojen alla. Liukuportailla ihmisjoukon puristuksissa Lidia tunsi itsens\u00e4 ahdistuneeksi: sill\u00e4 hetkell\u00e4 ei omasta tahdosta ollut mit\u00e4\u00e4n hy\u00f6ty\u00e4. Lidia tarkkaili viereisill\u00e4 portailla vastaan tulevia kasvoja.<\/p>\n

\u201dPelkki\u00e4 naamioita, muovisia kasvoja, kuminaamoja\u2026 Vain muutama aito ihminen\u201d, Lidia mietti synk\u00e4sti ja ny\u00f6kytteli p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n surullisen tiet\u00e4v\u00e4n\u00e4. Portaiden alap\u00e4\u00e4ss\u00e4 ihmisvirta kuljetti Lidiaa eteenp\u00e4in kiskoja kohti. Laiturin reuna l\u00e4hestyi, mutta paine sel\u00e4n takana ei hellitt\u00e4nyt. Oli aika valjastaa taas oma tahto k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Lidia tarttui marmoripylv\u00e4\u00e4seen ja kiskaisi itsens\u00e4 irti virrasta. Marmoripylv\u00e4\u00e4n juurelle oli polvistunut pronssisotilas automaattiase k\u00e4dess\u00e4\u00e4n. Pat\u00adsaan n\u00e4hdess\u00e4\u00e4n Lidia j\u00e4hmettyi. H\u00e4n tajusi, ettei saisi menett\u00e4\u00e4 valppauttaan hetkeksik\u00e4\u00e4n. Kukaan ei tiennyt, miss\u00e4 rauta loppui ja alkoi liha. Geenit olivat lopullisesti kadottaneet oman luonnollisen puhtautensa.<\/p>\n

Juna pys\u00e4htyi \u00e4\u00e4nekk\u00e4\u00e4sti kohdalle ja Lidia antoi tyrk\u00e4t\u00e4 itsens\u00e4 sis\u00e4\u00e4n vaunuun. \u201dOstoro\u017eno, dveri zakryvajutsja\u201d, tuttu robotti\u00e4\u00e4ni sanoi. Lidia istui oikealla puolella olevalle vapaalle paikalle, pojat j\u00e4iv\u00e4t seisomaan oven viereen. He olivat panneet p\u00e4\u00e4ns\u00e4 yhteen ja puhuivat kesken\u00e4\u00e4n. Lidia heristi korviaan, mutta vauhtiaan kiihdytt\u00e4v\u00e4n junan melu peitti alleen kaikki vaimeammat \u00e4\u00e4net, sulki koko maailman sis\u00e4\u00e4ns\u00e4. Lidia uskoi t\u00e4m\u00e4np\u00e4iv\u00e4isiin asiakkaisiinsa, h\u00e4n piti nuorista ihmisist\u00e4. Nuorten omatunto ei ollut viel\u00e4 ehtinyt kovettua, heid\u00e4n ruumiinsa ja sielunsa m\u00e4t\u00e4nemisprosessi ei ollut viel\u00e4 k\u00e4ynnistynyt. Lidia muisti Marusjan: se tytt\u00f6 oli ollut h\u00e4nen rakkain ja avok\u00e4tisin asiakkaansa. H\u00e4n oli katsellut Lidian piirroksia tarkkaavaisesti ja puhunut \u201dlahjakkuudesta\u201d, maininnut jopa \u201dRous\u00adseaun\u201d. Lidia olisi halunnut tavata tyt\u00f6n viel\u00e4 kerran. H\u00e4n oli etsinyt Marusjaa kaikkialta, soittanut asuntolan johtajalle, tiedekunnan dekaanille ja jopa yliopiston rehtorille. Millainen ep\u00e4inhimillinen, hyyt\u00e4v\u00e4n kylm\u00e4 ja luokseenp\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4t\u00f6n byrokratia sit\u00e4 ihmeellist\u00e4 lasta ymp\u00e4r\u00f6ik\u00e4\u00e4n! Asuntolan johtaja ei l\u00f6yt\u00e4nyt Marusjaa asukas\u00adluettelosta, dekaani kielt\u00e4ytyi kutsumasta t\u00e4t\u00e4 puhelimeen, rehtori ei edes tiennyt, kenest\u00e4 oli puhe. Eiv\u00e4t tunteneet omia lapsiaan, eiv\u00e4t ottaneet heist\u00e4 vastuuta! Lidian kysymykseen \u2013 kuinka te ette tied\u00e4, miss\u00e4 teid\u00e4n opiskelijanne asuvat ja ovatko he en\u00e4\u00e4 edes elossa? \u2013 se \u00f6ykk\u00e4ri vastasi yksinkertaisesti katkaisemalla puhelun. Mutta Lidia soitti uudelleen ja soittaisi viel\u00e4 huomenna ja ylihuomennakin ja kertoisi lopuksi koko totuuden. Mit\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 jokainen puhelu leikkasi viisi vuotta h\u00e4nen vanhuudenp\u00e4ivist\u00e4\u00e4n. Jo eilen h\u00e4nt\u00e4 oli puhelin\u00adkioskista poistuessaan ottanut yht\u00e4kki\u00e4 syd\u00e4mest\u00e4, eik\u00e4 se ollut lakannut ennen kuin Lidia oli pys\u00e4htynyt katumyyj\u00e4n luokse ja ostanut kolmella kopeekalla pienen mukillisen kotikaljaa.<\/p>\n

Juna jarrutti, oltiin oikealla asemalla. Lidia nousi yl\u00f6s ja astui poikien kanssa ulos vaunusta. P\u00e4\u00e4sty\u00e4\u00e4n v\u00e4sytt\u00e4v\u00e4st\u00e4 tunnelista taas aurinkoon h\u00e4n hengitti hetken syv\u00e4\u00e4n, katseli ymp\u00e4rilleen ja p\u00e4\u00e4tti mihin suuntaan l\u00e4hte\u00e4. Ymp\u00e4rill\u00e4 kohosi ep\u00e4symmetrisi\u00e4 asuintaloja, v\u00e4liss\u00e4 n\u00e4kyi uudempia rakennuksia ja moottoritie. \u201dN\u00e4yt\u00e4n teille heti, miten jatkossa l\u00f6yd\u00e4tte kotiin\u201d, Lidia sanoi ja k\u00e4\u00e4ntyi poikien puoleen. \u201dSe ei ole ollenkaan helppoa, sill\u00e4 kaikki kadut ovat t\u00e4\u00e4ll\u00e4 yht\u00e4 harmaita ja vain osittain asfaltoituja. Eik\u00e4 katujen nimi\u00e4 tai talojen numeroitakaan kannata uskoa, ne muuttuvat jatkuvasti.\u201d Lidia iski pojille merkitsev\u00e4sti silm\u00e4\u00e4 ja sanoi sitten puoleen \u00e4\u00e4neen: \u201dNiin, ihmisi\u00e4 ei ainoastaan turmella vaan my\u00f6s johdetaan harhaan. T\u00e4m\u00e4 j\u00e4rjestys ja kauneus n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olevan luotu vain sekoittamaan meit\u00e4, niin ett\u00e4 kadotamme sek\u00e4 asuntomme ett\u00e4 itsemme. Saatan kiert\u00e4\u00e4 alueen joka ilta kolmekin kertaa omaa kotitaloani etsien ennen kuin jokin tuttu virhe johdattaa minut perille. Virheet ovat itse asiassa parhaita tuntomerkkej\u00e4, ne kun eiv\u00e4t muutu niin usein kuin katujen nimet. Katukylttien vaihtaminen on sit\u00e4 paitsi halvempaa kuin talojen maalaaminen tai ulko-ovien lasittaminen uudelleen.\u201d<\/p>\n

Lidian suupieliin oli ilmestynyt v\u00e4h\u00e4n vaahtoa ja pojat v\u00e4lttiv\u00e4t katsomasta h\u00e4neen p\u00e4in. He k\u00e4veliv\u00e4t kyll\u00e4stynein\u00e4 pari askelta Lidian per\u00e4ss\u00e4. Katu kulki pitkin talojonon viert\u00e4, sit\u00e4 reunusti p\u00f6lyinen pensaikko.<\/p>\n

Lidian valtasi pakottava tarve puhua. Mutta mist\u00e4? H\u00e4n katsoi poikien kasvoja. He olivat nuoria ja typeri\u00e4. Vaaleatukkaisen pojan kasvot toivat Lidian mieleen amorfisen massan, jolle luonto ei ollut suonut mink\u00e4\u00e4nlaista yksil\u00f6llisyytt\u00e4 eiv\u00e4tk\u00e4 murheet ja ajatukset j\u00e4tt\u00e4neet pienint\u00e4k\u00e4\u00e4n j\u00e4lke\u00e4. \u201dMik\u00e4 onni\u201d, Lidia mietti, \u201dett\u00e4 pojalla on sent\u00e4\u00e4n kauniit hiukset ja vieh\u00e4tt\u00e4v\u00e4, leve\u00e4harteinen vartalo.\u201d Toisen pojan kasvoja hallitsivat korkea, esiin pist\u00e4v\u00e4 nen\u00e4 ja suuret harmaat silm\u00e4t. Mutta silm\u00e4t olivat sieluttomat. \u201dKoko el\u00e4m\u00e4ni olen etsinyt ihmisist\u00e4 sielua\u201d, Lidia sanoi mahtipontisesti ja loi poikiin ovelan katseen. \u201dSieluun on aina vaikuttanut kaksi kulttuuria: ylev\u00e4 ja alhainen. Mutta uskokaa minua, pojat, nyt nuo kaksi vastakkaista kulttuuria ovat sulaneet dialektisesti yhteen. En\u00e4\u00e4 ei kannata puhua yksitt\u00e4isen sielun lankeemuksesta, nyt lankeavat kaikki sielut joukoittain, suurina ryhmin\u00e4. Esimerkiksi\u2026\u201d Puhe katkesi \u00e4killisesti ja Lidian mielenmaltti katosi. H\u00e4n tunsi pulssinsa kiihtyv\u00e4n ja j\u00e4nnityksen nousevan: kymmenen askelen p\u00e4\u00e4ss\u00e4 n\u00e4kyi h\u00e4nen kotitalonsa ovi.<\/p>\n

\u201dKaiken pit\u00e4isi olla kunnossa\u201d, Lidia rauhoitteli itse\u00e4\u00e4n ja yritti taltuttaa lis\u00e4\u00e4ntyv\u00e4n levottomuutensa. Pime\u00e4st\u00e4 k\u00e4yt\u00e4v\u00e4st\u00e4 l\u00f6i vastaan tunkkainen kosteus ja virtsan haju. Lidian jalat kapusivat reippaasti yl\u00f6s portaita. H\u00e4n yritti parhaansa mukaan olla joutumatta kosketuksiin saastaisen kivilattian kanssa. Lopulta h\u00e4n tunsi jalkojensa alla tutun pehme\u00e4n kynnysmaton. H\u00e4n avasi kolme lukkoa, yhden kerrallaan, ja tyrkk\u00e4si oven nopeasti auki.<\/p>\n

Asunnosta huokui suloinen l\u00e4mp\u00f6, j\u00e4rjestyksen ja puhtauden tuok\u00adsu. Huoneessa oli useita soikeita peilej\u00e4, jugendtyylisi\u00e4 maljakoita ja runsaasti kirjoja. Astiakaappi ja kampausp\u00f6yt\u00e4 olivat t\u00e4ynn\u00e4 posliiniesineit\u00e4, norsuja, simpukankuoria, koralleja, muovailuvahasta tehtyj\u00e4 pienoisveistoksia ja tekokukkia. Seinill\u00e4 riippui iloisen v\u00e4risi\u00e4 tauluja, joissa oli naivistisella herkkyydell\u00e4 kuvattu punaisia hymyhuulia, vihreit\u00e4 puita, py\u00f6re\u00e4poskisia lapsia, hassunkurisia el\u00e4imi\u00e4 ja v\u00e4rikk\u00e4it\u00e4 kukkasia. Pid\u00e4ttyv\u00e4inen hymy vilahti Lidian kasvoilla. Punaisten silkkiverhojen l\u00e4vitse tulviva vaaleanpunainen valo antoi h\u00e4nen kasvoilleen uuden s\u00e4vyn. Lidia seisoi kuin kuningatar aarrekammiossaan ja mittaili omaisuuttaan vieraiden silmien l\u00e4pi. H\u00e4n seurasi tarkkaavaisesti jokaista reaktiota, yritti arvata poikien ajatukset.<\/p>\n

\u201dN\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t pit\u00e4v\u00e4n t\u00e4st\u00e4\u201d, Lidia ajatteli, mutta samassa h\u00e4nen kasvoillaan h\u00e4iv\u00e4hti ep\u00e4ilyksen varjo. \u201dAstiakaappi on heid\u00e4n mielest\u00e4\u00e4n vanhanaikainen. Eiv\u00e4tk\u00e4 he pid\u00e4 vanhoista tuoleistanikaan, tied\u00e4n sen. Mutta miksi he eiv\u00e4t katsele taulujani?\u201d H\u00e4n toivoi, ett\u00e4 he olisivat kiinnitt\u00e4neet niihin huomionsa edes hetkeksi. Mink\u00e4\u00e4nlaista arvostusta ei kannattanut en\u00e4\u00e4 edes odottaa: teollisella aikakaudella ihmiset olivat unohtaneet perimm\u00e4iset tunteensa, ylistyspuheita ja riemua saattoi en\u00e4\u00e4 kuulla vain televisiossa. Jopa hymyileminen oli v\u00e4hentynyt.<\/p>\n

\u201dHarmi, ettei huoneessa ole kirjoitusp\u00f6yt\u00e4\u00e4\u201d, pitk\u00e4nen\u00e4inen poika sanoi. Lidia h\u00e4mmentyi ensin, mutta osoitti sitten sohvap\u00f6yt\u00e4\u00e4. \u201dMy\u00f6s tuossa voi h\u00e4t\u00e4tilanteessa kirjoittaa. Onko teill\u00e4 nuorilla edes aikaa kirjallisiin t\u00f6ihin?\u201d<\/p>\n

\u201dOn. Me opiskelemme Kirjallisuusinstituutissa, toista vuotta\u201d, poi\u00adka vastasi ylpe\u00e4sti. \u201dMin\u00e4 opiskelen proosaa, yst\u00e4v\u00e4ni puolestaan runoutta.\u201d<\/p>\n

\u201dTeist\u00e4 tulee siis kirjailijoita?\u201d<\/p>\n

Pojat kohauttivat olkap\u00e4it\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

\u201dMiss\u00e4 tyylilajissa te kirjoitatte?\u201d<\/p>\n

\u201dRealistisessa.\u201d<\/p>\n

\u201dAhaa, siis sosialistista realismia\u201d, Lidia innostui. \u201dKirjoittaminen on varmaan kamalan vaikeaa?\u201d<\/p>\n

Pojat olivat hiljaa.<\/p>\n

\u201dMin\u00e4 pid\u00e4n sosialistista realismia edustavista kirjoista. Sek\u00e4 niist\u00e4, joissa puhutaan vallankumouksesta, ett\u00e4 niist\u00e4, joissa puhutaan kehityksest\u00e4. Enemm\u00e4n kyll\u00e4 j\u00e4lkimm\u00e4isist\u00e4\u201d, Lidia sanoi mietteli\u00e4\u00e4sti. \u201dNe antavat lukijalle voimaa, avaavat uusia n\u00e4k\u00f6kulmia el\u00e4m\u00e4\u00e4n, innostavat suuriin tekoihin.\u201d Lidia hymyili pojille tytt\u00f6m\u00e4isesti. \u201dSohva\u00adp\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 ei kyll\u00e4 oikein sovi kirjoittaa sellaisia teoksia, sen kaltaisilla pikkuporvarillisilla mukavuuksilla voisi olla ep\u00e4suotavia vaikutuksia. Minun t\u00e4ytyy varmasti j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 teille kunnollinen kirjoitusp\u00f6yt\u00e4, siis jos p\u00e4\u00e4semme sopimukseen\u2026\u201d<\/p>\n

\u201dMiksip\u00e4 ei, asunto kelpaisi meille kyll\u00e4\u201d, pojat mumisivat ja katselivat huonetta.<\/p>\n

\u201dSep\u00e4 mukavaa! Istukaa, olkaa hyv\u00e4t\u201d, Lidia osoitti tuoleja ja istui itse sohvalle.<\/p>\n

\u201dTeid\u00e4n kaltaisenne nuoret lahjakkuudet tarvitsevat hell\u00e4\u00e4 huolenpitoa. \u00c4lk\u00e4\u00e4 vaan antako kriitikoiden koskaan lannistaa itse\u00e4nne. T\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n kirjallisuuden todellisesta arvosta on tietysti viel\u00e4 mahdotonta sanoa mit\u00e4\u00e4n lopullista, mutta kaikki omat pu\u0161kinimme, lermontovimme ja jeseninimme olemme saatelleet ennenaikaiseen hautaan ja nyt saatamme itse kompastua heid\u00e4n hautoihinsa\u2026\u201d<\/p>\n

Pojat katsoivat Lidiaa kysyv\u00e4sti, mutta t\u00e4m\u00e4 jatkoi lannistumatta omaa ajatuksenjuoksuaan: \u201dMozartit ja salierit kuljeskelevat tuntemattomina keskuudessamme ja meid\u00e4n on mahdotonta tiet\u00e4\u00e4, kuka on kuka. K\u00e4vin \u00e4skett\u00e4in keramiikkatehtaassa ja n\u00e4ytin johtajalle patenttiani. H\u00e4n kuunteli minua kaikessa rauhassa, painoi kaiken vaivihkaa mieleens\u00e4 ja ohjasi minut sitten pidemmitt\u00e4 puheitta ovesta ulos.\u201d Lidia laski katseensa ja veti henke\u00e4. H\u00e4nen kasvoilleen ilmestyi omituinen, katkera ilme. \u201dMutta kun min\u00e4 olen kuollut, tuhansien kauppojen hyllyille ilmestyy pieni\u00e4 lakattuja muovailuvahasta tehtyj\u00e4 figuriineja. N\u00e4en ne silmiss\u00e4ni selke\u00e4sti, suurissa ja pieniss\u00e4 vitriineiss\u00e4, lasihyllyill\u00e4 ja pahvilaatikoissa. Siit\u00e4 suuresta p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 tulee totta ilman minua.\u201d Lidia k\u00e4\u00e4ntyi poikien puoleen ja osoitti astiakaapin p\u00e4\u00e4ll\u00e4 olevia pieni\u00e4 kiilt\u00e4vi\u00e4 esineit\u00e4. \u201dKatsokaa, miten kovan lasitteen kynsilakka muodostaa muovailuvahan pinnalle.\u201d<\/p>\n

Pojat katselivat arvioiden kiilt\u00e4vi\u00e4 muovailuvahael\u00e4imi\u00e4. \u201dN\u00e4ttej\u00e4 nukkeja\u201d, vaaleatukkainen poika sanoi, \u201dmutta voisimmeko nyt puhua tarkemmin t\u00e4st\u00e4 asunnosta?\u201d Toinenkin poika tuijotti tiukasti Lidiaa.<\/p>\n

\u201dHyv\u00e4! Menemme siis suoraan asiaan\u201d, Lidia sanoi tarmokkaasti ja otti astiakaapista vanhan suklaarasian. \u201dT\u00e4ss\u00e4 ovat kaikki asiakirjat. Passista n\u00e4ette, ett\u00e4 olen kirjoilla t\u00e4ss\u00e4 asunnossa. Min\u00e4 en koskaan pelaa suljetuin kortein. Teill\u00e4 k\u00e4vi pojat tuuri, kun t\u00f6rm\u00e4sitte rehelliseen ihmiseen. Bannyin poikkikadulla tapaa kaikenlaista v\u00e4ke\u00e4: huijareita ja petkuttajia! Min\u00e4 en olisi astunut sinne jalallanikaan, ellei poikani niin kovasti haluaisi minua luokseen. Slava meni naimisiin ja sai ty\u00f6suhdeasunnoksi uuden kolmion.\u201d<\/p>\n

Lidia katsoi alas ja hele\u00e4 onnenpuna levisi h\u00e4nen kalpeille kas\u00advo\u00adilleen.<\/p>\n

\u201dJa nyt min\u00e4 olen ollut jo yli kuukauden iso\u00e4iti. Kaikki tapahtui niin nopeasti. Poika on niin suloinen, mini\u00e4ni n\u00e4k\u00f6inen. Ja Gloria on nuoruuden ja kauneuden ruumiillistuma\u2026\u201d<\/p>\n

Lidia etsi rasiasta kaksi erilaista valokuvaa ja ojensi ne ylpe\u00e4n\u00e4 pojille. Pojat katsoivat tarkoin mini\u00e4n kuvaa ja vaihtoivat sitten merkitsevi\u00e4 katseita.<\/p>\n

\u201dHeill\u00e4 on nyt pienokaisen kanssa raskasta. P\u00e4\u00e4tin vastata heid\u00e4n rukouksiinsa ja muuttaa heid\u00e4n luokseen. Siksi juuri tarjoankin asuntoa teille, sill\u00e4 eih\u00e4n ole mit\u00e4\u00e4n j\u00e4rke\u00e4 pit\u00e4\u00e4 sit\u00e4 tyhjill\u00e4\u00e4n. Eik\u00e4 el\u00e4kkeenik\u00e4\u00e4n ole kovin suuri.\u201d<\/p>\n

Lidia otti vuokrakirjan rasiasta ja avasi sen. \u201dKaikki on merkitty huolellisesti t\u00e4nne. Vuokra ja s\u00e4hk\u00f6- ja vesimaksut on maksettu kuukaudeksi eteenp\u00e4in, vaikka leimat ovatkin v\u00e4h\u00e4n sotkuisia. Kassakoneiden v\u00e4rinauhoja ei ole rasvattu ja siksi kirjaimetkin ovat ep\u00e4selvi\u00e4. Otin t\u00e4m\u00e4n kyll\u00e4 puheeksi s\u00e4\u00e4st\u00f6kassassa ja k\u00e4skin niiden kunnostaa laitteensa, jottei en\u00e4\u00e4 tulisi virheellisi\u00e4 tietoja, mutta eiv\u00e4th\u00e4n ne kassaneidit ole iltakoulussa oppineet muuta kuin haukkumaan asiakkaitaan. Ei ole mit\u00e4\u00e4n mielt\u00e4 kiistell\u00e4 sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat \u00e4lyllisesti ihan eri tasolla, eik\u00e4 uhrata omaa terveytt\u00e4\u00e4n yritt\u00e4ess\u00e4\u00e4n tuoda j\u00e4rjestyst\u00e4 ikuiseen ep\u00e4j\u00e4rjestykseen.\u201d Lidia keinutti itse\u00e4\u00e4n sohvan l\u00f6ystyneell\u00e4 jousituksella ja tunsi salaper\u00e4ist\u00e4 iloa, tuttua tyydytyksen tunnetta. H\u00e4n hymyili, silm\u00e4t s\u00e4ihkyiv\u00e4t ja syd\u00e4n l\u00f6i tasaisesti. Lidia sai uuden energiapuuskan ja keinutti itse\u00e4\u00e4n yh\u00e4 nopeammin ja nopeammin. Vilkaistuaan ensin kirjahylly\u00e4 h\u00e4n k\u00e4\u00e4ntyi poikien puoleen: \u201dJos teill\u00e4 on joskus aikaa, voitte selailla kirjojani. Hyllyss\u00e4 on paljon tieteellist\u00e4 kirjallisuutta, joka k\u00e4sittelee uusia oivalluksia ja keksint\u00f6j\u00e4. Kehityksest\u00e4 ei saa j\u00e4\u00e4d\u00e4 j\u00e4lkeen. Halusipa tai ei, on pysytt\u00e4v\u00e4 ekologisen kehityksen tahdissa, jotta voi analysoida \u00e4lykk\u00e4\u00e4sti uusien ilmi\u00f6iden ja poikkeavuuksien alkuper\u00e4\u00e4\u2026 sill\u00e4 niin kuin aurinko, my\u00f6s planeettamme historia kiert\u00e4\u00e4 keh\u00e4\u00e4. Lapsenlapsiamme odottaa uusi paleotsooinen maailmankausi, tulevat sukupolvet saavat kokea viel\u00e4 niin orjuuden kuin kivikaudenkin ajan\u2026\u201d<\/p>\n

Pojat v\u00e4\u00e4ntelehtiv\u00e4t tuoleillaan ja katsoivat merkitsev\u00e4sti kelloa. Lidia tajusi vihjeen ja vilkaisi koristeellista sein\u00e4kelloa.<\/p>\n

\u201dKellohan ei ole viel\u00e4 kovinkaan paljon\u2026\u201d<\/p>\n

\u201dTuo kello taitaa olla pys\u00e4htynyt\u201d, isonen\u00e4inen poika sanoi.<\/p>\n

\u201dTodellako?\u201d Lidia ihmetteli ja sanoi anteeksipyyt\u00e4v\u00e4sti: \u201dEn ole viel\u00e4k\u00e4\u00e4n tottunut siihen, ett\u00e4 kelloni joutuu s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti magneettisten aaltojen valtaan.\u201d<\/p>\n

Lidia jatkoi varovaiseen s\u00e4vyyn: \u201dTotta se on! Tuon kellon viisarit n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t aivan liian usein v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 aikaa. Esimerkiksi eilen. Juuri kun olin tarkistanut, ett\u00e4 saksalaisen tietotekniikan n\u00e4yttelyn sulkemiseen oli aikaa viel\u00e4 kaksi tuntia, kello alkoi k\u00e4yd\u00e4 nopeasti takaperin. Ehdin n\u00e4yttelyyn tietenkin vasta sitten, kun kaikki valot oli jo sammutettu ja ovet lukittu. He eiv\u00e4t halua, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4sen selville heid\u00e4n salaisuuksistaan. Mit\u00e4 hy\u00f6ty\u00e4 heid\u00e4n valta-asemastaan sitten en\u00e4\u00e4 olisi, jos pystyisin ennustamaan kaiken etuk\u00e4teen!\u201d<\/p>\n

\u201dPaljonko te haluatte asunnosta kuukaudessa?\u201d pitk\u00e4nen\u00e4inen poi\u00adka kysyi ja keskeytti Lidian puheen. T\u00e4m\u00e4n suurten harmaiden silmien katse porautui vaativasti Lidian kasvoihin. Lidian ajatukset meniv\u00e4t solmuun ja h\u00e4n tunsi hetken itsens\u00e4 h\u00e4mmentyneeksi. Sitten h\u00e4n hymyili arasti ja sanoi: \u201dEnnen kuin siirrymme finansseihin, antakaa minun tarjota teille kuppi kaakaota. Toistaiseksi te olette viel\u00e4 minun vieraitani.\u201d<\/p>\n

Pojat yrittiv\u00e4t kielt\u00e4yty\u00e4, mutta Lidia sulki nopeasti heid\u00e4n suunsa: \u201dEi mit\u00e4\u00e4n vastav\u00e4itteit\u00e4, muuten ei synny sopimusta. Olen piinannut teit\u00e4 aivan tarpeeksi jutuillani, nyt on velvollisuuteni kestit\u00e4 teit\u00e4 v\u00e4h\u00e4n.\u201d H\u00e4n nousi nopeasti yl\u00f6s, otti astiakaapista kolme pilkullista kuppia ja seitsem\u00e4n tonttukarkkia ja asetti ne p\u00f6yd\u00e4lle. Pojat seurasivat Lidian puuhastelua ja alkoivat sitten tuijottaa uteliaasti h\u00e4nen k\u00e4si\u00e4\u00e4n. Violettien arpien kirjomat ranteet olivat paljastuneet paidan pitsikoristeisten hihojen alta. Lidia huomasi poikien katseet ja ymm\u00e4rsi niiden merkityksen. H\u00e4n oli ollut varomaton ja paljastanut heikkouden hetken menneisyydest\u00e4\u00e4n. Lidia tunsi veren sykkiv\u00e4n suonissaan, ja odottamaton katkeruus valtasi h\u00e4nen hymyilev\u00e4t kasvonsa. H\u00e4n ei katsonut poikia vaan kiirehti eteenp\u00e4in. Huoneessa oli lasiovi, joka johti suoraan pieneen keitti\u00f6\u00f6n. Lidia avasi oven, astui keitti\u00f6\u00f6n ja otti j\u00e4\u00e4kaapista litran maitopullon. H\u00e4n kaatoi maitoa valkeaan emalikattilaan ja pani sen kaasuliedelle. Lidia tiesi, ett\u00e4 pojat olivat kuuloet\u00e4isyydell\u00e4. Sielt\u00e4, kaasulieden takaa, suojassa katseilta, h\u00e4n voisi kertoa heille arvistaan.<\/p>\n

\u201dKolmekymment\u00e4luvun lopulla minua kohtaan esitettiin v\u00e4\u00e4ri\u00e4 syyt\u00f6ksi\u00e4 ja minut irtisanottiin ty\u00f6st\u00e4ni. Sen j\u00e4lkeen minut potkaistiin pois yliopistosta, et\u00e4opintojen ensimm\u00e4iselt\u00e4 kurssilta. Minua ep\u00e4iltiin. Niinp\u00e4 min\u00e4 kadotin el\u00e4m\u00e4nhaluni. N\u00e4m\u00e4 arvet ovat muistomerkkej\u00e4 el\u00e4m\u00e4n armottomuudesta\u2026\u201d<\/p>\n

Lidia yritti pysy\u00e4 rauhallisena, mutta tunsi p\u00e4\u00e4ss\u00e4\u00e4n pahaenteist\u00e4 painetta. Harkituin liikkein h\u00e4n tarttui tikkuaskiin ja sytytti kaasulieteen tulen. Mutta tottelemattomia aisteja oli vaikea saada kuriin: h\u00e4n kuuli taas korvissaan kirjoituskoneen tutun yksitoikkoisen naputuksen. H\u00e4n yritti vaimentaa hirvitt\u00e4v\u00e4n metelin omalla \u00e4\u00e4nell\u00e4\u00e4n: \u201dTy\u00f6skentelin konekirjoittajana enk\u00e4 tehnyt muuta kuin kirjoitin. En tiennyt mit\u00e4\u00e4n siit\u00e4 tutkimuslaitoksesta enk\u00e4 niist\u00e4 papereista. En edes lukenut sanoja, joita paperille naputtelin. Silti minua ep\u00e4iltiin vakoojaksi. Miten typer\u00e4\u00e4!\u201d<\/p>\n

Kirjoituskoneen metallinen \u00e4\u00e4ni Lidian korvissa voimistui, p\u00f6yt\u00e4lampun valo sokaisi h\u00e4nen silm\u00e4ns\u00e4. Kaakaopannu ja kaasuliesi olivat yht\u00e4kki\u00e4 vieraan maailman esineit\u00e4. Lidia kulki my\u00f6ten pitki\u00e4 k\u00e4yt\u00e4vi\u00e4 ja pelk\u00e4si eksyv\u00e4ns\u00e4. Pelottavat kuulustelut eiv\u00e4t tuntuneet loppuvan ikin\u00e4. P\u00e4\u00e4ss\u00e4 py\u00f6riv\u00e4t k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4t kysymykset, joihin oli mahdotonta vastata. Sitten k\u00e4yt\u00e4v\u00e4 peittyi valkeaan sumuun ja Lidia tiesi, ett\u00e4 pian kaikki olisi ohi. H\u00e4n seisoi kauempana, elottoman udun keskell\u00e4, jossa ei ollut ajatuksia, ei \u00e4\u00e4ni\u00e4, ei musiikkia. Oli vain hiljaisuus ja k\u00e4siss\u00e4 viilt\u00e4v\u00e4 kipu.<\/p>\n

Maito oli kiehunut yli ja palaneen k\u00e4ry havahdutti Lidian. H\u00e4n v\u00e4\u00e4nsi kaasuhanan nopeasti kiinni ja nosti kannen kattilan p\u00e4\u00e4lt\u00e4. Se oli kuuma ja poltti sormia. Lidia pudotti kannen maahan ja purskahti kiusaantuneeseen nauruun. Kansi vieri keitti\u00f6n lattian poikki ja pys\u00e4htyi ovensuuhun. Lidia otti kaapista kaakaopaketin ja ripotteli jauhetta kattilaan. Kaakao oli valmista. Lidia tyhjensi kattilan posliinikannuun ja kantoi juoman sohvap\u00f6yd\u00e4lle. H\u00e4n kaatoi h\u00f6yry\u00e4v\u00e4\u00e4 kaakaota varovasti yksi kerrallaan kolmeen kuppiin.<\/p>\n

\u201dAnteeksi, mutta paljonko vuokra on?\u201d pojat kysyiv\u00e4t.<\/p>\n

Lidia tuijotti poikia pitk\u00e4\u00e4n yll\u00e4ttynyt ilme kasvoillaan ja kysyi sitten rauhallisella \u00e4\u00e4nell\u00e4: \u201dViihdyttek\u00f6 te t\u00e4\u00e4ll\u00e4?\u201d H\u00e4n piti pienen tauon. \u201dMinun luonani?\u201d<\/p>\n

\u201dMeill\u00e4 ei ole varaa maksaa kovin paljon.\u201d<\/p>\n

\u201dKuinka paljon pystyisitte?\u201d<\/p>\n

\u201dNormaalin summan, nelj\u00e4kymment\u00e4 viisikymment\u00e4 ruplaa kuussa.\u201d<\/p>\n

Lidia otti lusikan ja sekoitteli kupissaan olevaa kaakaota. Tum\u00admempi kerros nousi pintaan ja sekoittui viiruina vaaleampaan. H\u00e4n ny\u00f6kytteli surullisesti p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n ja laski lusikan k\u00e4dest\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

\u201dT\u00e4m\u00e4 asunto maksaa sataviisikymment\u00e4 ruplaa kuussa\u201d, h\u00e4n sanoi kuolemanvakavasti, nostamatta katsettaan kaakaokupista.<\/p>\n

Pojat purskahtivat vaivautuneeseen nauruun. Nauru venyi ja voimistui.<\/p>\n

\u201dMin\u00e4 olen ihan tosissani\u201d, Lidia sanoi murtuneella \u00e4\u00e4nell\u00e4 ja puristi huulensa yhteen.<\/p>\n

Huoneen valtasi piinallinen hiljaisuus. Lidia tarttui kaakaokuppiin ja nostin sen v\u00e4risevin k\u00e4sin huulilleen.<\/p>\n

\u201dTe olette hullu\u201d, toinen pojista sanoi. He nousivat yl\u00f6s tuolit kolisten.<\/p>\n

Lidia kohotti katseensa pelokkaasti ja pyysi: \u201dJuokaa nyt kanssani yksi kupillinen kaakaota! Te taisitte petty\u00e4 minuun\u2026 Antakaa anteeksi\u2026\u201d<\/p>\n

Pojat kulkivat huoneen poikki ja poistuivat ovesta taakseen katsomatta. Ovi j\u00e4i raolleen ja Lidia kuuli kuinka heid\u00e4n askeleensa et\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t.<\/p>\n

\u201d\u00c4lk\u00e4\u00e4 menk\u00f6 viel\u00e4!\u201d h\u00e4n huusi heikolla \u00e4\u00e4nell\u00e4 ja katseli koskemattomia kaakaokuppeja. \u201dTe ette edes maistaneet\u201d, h\u00e4n kuiskasi ja puhkesi itkuun. \u201dMinun oli pakko huijata teit\u00e4\u2026 sill\u00e4 kukaan ei tied\u00e4\u2026 miten hyv\u00e4lt\u00e4 kaakao maistuu\u2026 minun luonani\u2026\u201d<\/p>\n

Lidia lys\u00e4hti kasaan ja peitti kivusta kurtistuneet kasvonsa k\u00e4si\u00adll\u00e4\u00e4n. Itku tuntui kest\u00e4v\u00e4n ikuisesti, muttei tuonut lohdutusta. Itkiess\u00e4\u00e4n Lidia tunsi, miten yksin\u00e4isyys kasvoi suunnattoman suureksi ja uhkasi haudata h\u00e4net kokonaan. Aika oli pys\u00e4htynyt, hiljaisuus ymp\u00e4r\u00f6i h\u00e4net p\u00e4\u00e4ttym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n taian tavoin.<\/p>\n

Lidia ojensi k\u00e4tens\u00e4 ja veti vanhaa suklaarasiaa l\u00e4hemm\u00e4ksi kaakaokuppien ja kukkamaljakoiden v\u00e4list\u00e4. H\u00e4n avasi sen viel\u00e4 kerran ja otti tutut valokuvat esiin. Yhteen niist\u00e4 oli kirjoitettu: \u201d\u00c4idille syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 \u2013 Slava.\u201d Toisen takapuolella luki: \u201dMykk\u00e4elokuvien t\u00e4hti Gloria Swanson.\u201d Sen j\u00e4lkeen Lidia etsi rasian pohjalta pojan h\u00e4\u00e4kuvan. Se oli otettu kahdeksan vuotta sitten. Pojan vieress\u00e4 seisoi vanhanpuoleinen nainen ja Lidia tiesi, ettei se nainen tekisi h\u00e4nest\u00e4 koskaan iso\u00e4iti\u00e4. Lidia jatkoi rasian penkomista. Valokuvien joukosta h\u00e4n l\u00f6ysi kortin, jossa oli Pietarhovin kuva. H\u00e4n katsoi sit\u00e4 ihan l\u00e4helt\u00e4 ja tarkasteli kultaisia suihkul\u00e4hteit\u00e4 vihre\u00e4n\u00e4 hehkuvaa puiston\u00e4kym\u00e4\u00e4 vasten. Sitten h\u00e4n k\u00e4\u00e4nsi kortin ymp\u00e4ri. Kortti oli leimattu viime kuussa. Lidia antoi katseensa juosta viel\u00e4 kerran tutulla k\u00e4sialalla kirjoitettujen rivien poikki.<\/p>\n

\u201dRakas \u00e4iti! Kiitos kirjeist\u00e4. \u00c4l\u00e4 sittenk\u00e4\u00e4n tule luoksemme Lening\u00adradiin t\u00e4n\u00e4 syksyn\u00e4. Nadja on sairaana ja sin\u00e4 tied\u00e4t, miten ahtaat oltavat meill\u00e4 kaikilla on yhdess\u00e4 huoneessa. Kun Nadja paranee ja voimme ottaa sinut vastaan, kirjoitamme sinulle. Rakkain terveisin \u2013 Slava.\u201d Kirjaimet muuttuivat Lidian silmiss\u00e4 sumuisiksi ja liukenivat veteen. H\u00e4n pani kortin ja kuvat takaisin suklaarasiaan ja sulki kannen p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isesti. Sitten h\u00e4n nousi vaivalloisesti yl\u00f6s sohvalta ja k\u00e4veli ikkunan \u00e4\u00e4reen. Ilta oli pimenem\u00e4ss\u00e4. Alkusyksyiselle taivaalle oli noussut tummia y\u00f6pilvi\u00e4. Lidia katsoi vastap\u00e4isen talon ikkunoita. Puoleen niist\u00e4 oli jo sytytetty valot. Valaistujen ikkunoiden takana liikkui pieni\u00e4 ihmishahmoja. Lidia seisoi verhojen suojassa pimenev\u00e4ss\u00e4 huoneessaan ja seurasi varjojen leikki\u00e4.<\/p>\n

 <\/p>\n

Moskovan elokuvainstituutin asuntolassa 1975<\/p>\n

Ilmar Taska<\/h3>\n

Elokuvantekij\u00e4, kirjailija ja kosmopoliitti Ilmar Taska syntyi vuonna 1953 Ven\u00e4j\u00e4n Kirovissa, johon h\u00e4nen perheens\u00e4 oli karkotettu. Valmis\u00adtuttuaan vuonna 1976 Moskovan elokuvainstituutista h\u00e4n jatkoi elo\u00adkuva-alan opintojaan Tukholmassa ja Los Angelesissa. Taska on ty\u00f6skennellyt Tallinnfilmiss\u00e4, Ruotsin televisiossa ja Holly\u00adwoodissa. Vuonna 1993 h\u00e4n perusti Viron ensimm\u00e4isen yksityisen televisioyhti\u00f6n.<\/p>\n

Nykyisin Taska toimii elokuvien myyntiin ja levitykseen erikoistuneen yhdysvaltalaisen House of Filmin konsulttina, teatteriohjaajana ja elokuvaohjaajana,\u00a0 -tuottajana ja -k\u00e4sikirjoittajana. H\u00e4n on ohjannut elokuvat Set Point<\/em> (2004) ja Thy Kingdom Come<\/em> (2010) sek\u00e4 ollut tuottajana elokuvissa Back in the USSR<\/em> (1992), Candles in the Dark<\/em> (1993) ja Out of the Cold<\/em> (1999).<\/p>\n

Ensimm\u00e4isen kirjallisuuspalkintonsa Taska voitti 16-vuotiaana ja tuoreimman, Looming-lehden palkinnon, vuonna 2014 novellistaan Pobeda<\/em>. Novelli Vuokralle annetaan<\/em> julkaistiin yhdysvaltalaisen Dalkey Archive Pressin antologiassa Best European Fiction<\/em> 2016 nimell\u00e4 Apartment to Let<\/em>.<\/p>\n

Toistuvia teemoja Taskan vaikuttavissa, pienimuotoisissa novelleissa ovat ik\u00e4v\u00e4, yksin\u00e4isyys ja rakkaus. H\u00e4nen lyhyt lauseensa ja riisuttu tyylins\u00e4 k\u00e4tkee alleen suuria tunteita ja surumielisyytt\u00e4, tuokiokuvia el\u00e4m\u00e4st\u00e4. Vuokralle annetaan<\/em> on t\u00e4st\u00e4 erinomainen esimerkki.<\/p>\n

Taskan novelleja on aiemmin k\u00e4\u00e4nnetty englanniksi, bulgariaksi, latviaksi, tanskaksi ja ruotsiksi.<\/p>\n

\"dots\"<\/p>\n

Annamari Typp\u00f6<\/h5>\n

(s. 1971) on vapaa toimittaja, k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4 ja sanataideohjaaja. Suomentaminen tarjoaa h\u00e4nelle mahdollisuuden yhdist\u00e4\u00e4 kaksi suurta rakkauttaan: kielen ja kirjallisuuden. K\u00e4\u00e4nt\u00e4miseen v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 liittyv\u00e4 salapoliisity\u00f6 ja soljuvan ilmaisun etsiminen ovat haasteita, joihin h\u00e4n ei kyll\u00e4sty.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Lue lis\u00e4\u00e4 kirjailijasta Vuokralle annetaan Suomentanut Annamari Typp\u00f6 Lidia tiukensi otettaan kukallisen p\u00e4iv\u00e4nvarjon lasisesta k\u00e4densijasta. Kulman takana silmien eteen avautuivat Bannyin poikkikadun ep\u00e4viralliset asunnonvaihtomarkkinat. Lidian katse pys\u00e4htyi lauta-aidassa roikkuvaan peltikylttiin, jossa luki lihavin kirjaimin: \u201dAsuntoasioissa kokoontuminen kielletty. K\u00e4\u00e4ntyk\u00e4\u00e4 asuntotoimiston puoleen.\u201d \u201dEi, ei minua pelota, j\u00e4nnitt\u00e4\u00e4 vain v\u00e4h\u00e4n\u201d, Lidia ajatteli tuntiessaan hartioidensa t\u00e4risev\u00e4n omituisesti. H\u00e4n tiesi, ett\u00e4 h\u00e4nen tarvitsi vain sanoa …<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":289,"menu_order":2,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"inline_featured_image":false},"jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/300"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=300"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/300\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":353,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/300\/revisions\/353"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/289"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=300"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}