{"id":304,"date":"2016-09-15T10:50:44","date_gmt":"2016-09-15T07:50:44","guid":{"rendered":"http:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/?page_id=304"},"modified":"2016-10-03T13:49:49","modified_gmt":"2016-10-03T10:49:49","slug":"mudlum","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/nippernaati-2\/mudlum\/","title":{"rendered":"Mudlum"},"content":{"rendered":"
Lue lis\u00e4\u00e4 kirjailijasta<\/a><\/div>\n

Lepp\u00e4kerttujen vuosi<\/h2>\n

Suomentanut Varja Arola<\/h4>\n

Vuoden 1977 hein\u00e4kuu oli kuten mik\u00e4 tahansa hein\u00e4kuu, oli sellaista kuivaa ja viilt\u00e4v\u00e4\u00e4, ritisev\u00e4\u00e4 kuumuutta, taivas sininen ja kaikki puut samaa tyls\u00e4nvihre\u00e4\u00e4. Syd\u00e4nkes\u00e4ll\u00e4 herk\u00e4t vivahteet h\u00e4vi\u00e4v\u00e4t, j\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4v\u00e4t vain keskis\u00e4vyt, ik\u00e4\u00e4n kuin maailmalla olisi k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4\u00e4n en\u00e4\u00e4 pelk\u00e4t koululaisten kuusinappiset vesiv\u00e4rit.<\/p>\n

Emman piti vahtia syreenipensaiden edess\u00e4, ettei kukaan tulisi, sill\u00e4 pensaiden toisella puolella h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 poltti salaa tupakkaa. Salaa omalta \u00e4idilt\u00e4\u00e4n ja muiltakin, kyl\u00e4ss\u00e4 aika oli nimitt\u00e4in liikkunut hitaammin kuin muualla eiv\u00e4tk\u00e4 naiset polttaneet. Kenties he salaa syreeniaitojensa suojissa tekiv\u00e4t niin. Tupakka piti \u00e4idin maailman raiteillaan silloin, kun se oli suistumaisillaan niilt\u00e4, sitten siit\u00e4 saikin otteen, maailmaa saattoi hengitell\u00e4 sis\u00e4\u00e4n ja puhallella ulos, pahasta tuulesta tuli tavallinen, tavallisesta parempi, ja taas jaksoi tehd\u00e4 asioita, jotka muuten tuntuivat mahdottoman tymp\u00e4isevilt\u00e4. Enimm\u00e4kseen \u00e4iti\u00e4 tympi se, ettei koskaan saanut olla normaali, aina piti esitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 asiat ovat paremmin kuin itse asiassa olivatkaan, \u00e4\u00e4ni pirte\u00e4mpi, katse lempe\u00e4mpi. Vain Emma n\u00e4ki \u00e4idin sellaisena kuin t\u00e4m\u00e4 todella oli. Siit\u00e4 toisesta \u00e4idist\u00e4, siit\u00e4 joka yritti miellytt\u00e4\u00e4 koko maailmaa, siit\u00e4 Emma ei lainkaan pit\u00e4nyt, h\u00e4n huomasi valheellisuuden muttei k\u00e4sitt\u00e4nyt miksi sit\u00e4 oli. Mit\u00e4 piti pel\u00e4t\u00e4? Jos joka tapauksessa olet yp\u00f6yksin eik\u00e4 sinulla ole muuta kuin Emma, tupakka-aski ja kahvikuppi, niin mit\u00e4 v\u00e4li\u00e4 sill\u00e4 on, mit\u00e4 muu maailma ajattelee? Emma ei ymm\u00e4rt\u00e4nyt, ett\u00e4 \u00e4iti viel\u00e4 el\u00e4tteli toivoa. Emmalle \u00e4iti usein sanoi, ettei koskaan saanut moittia ihmist\u00e4 itse\u00e4\u00e4n, vaan pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n h\u00e4nen tekojaan. \u00c4iti ei siis toivonut hyv\u00e4ksynt\u00e4\u00e4 itselleen, vaan teoilleen.<\/p>\n

Niinp\u00e4 h\u00e4n ei moittinutkaan sit\u00e4 varsinaista Emmaa, joka oli suojassa itsens\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4, vaan ainoastaan h\u00e4nen pukeutumistaan. Emma ei saanut esimerkiksi laittaa kaulaansa vaaleanpunaista huivia, jonka olisi solminut ilmavasti leuan alle, eik\u00e4 pit\u00e4\u00e4 mekkoa ilman alushametta, koska valoa vasten s\u00e4\u00e4ret olisivat voineet erottua. Jostain syyst\u00e4 \u00e4iti ei pit\u00e4nyt my\u00f6sk\u00e4\u00e4n pitkist\u00e4 hiuksista, auki olevista pitkist\u00e4 hiuksista, vaikka h\u00e4nell\u00e4 itsell\u00e4\u00e4n oli ollut pitk\u00e4t letit ja surulliset silm\u00e4t, sen n\u00e4ki vanhoista valokuvista. Jostain \u00e4iti oli saanut p\u00e4\u00e4h\u00e4ns\u00e4, ett\u00e4 pitk\u00e4t hiukset olivat hutsun hiukset, ja niinp\u00e4 Emman tukka leikattiin lyhyeksi. Kaiken kaikkiaan oli kovin paljon asioita, joiden kuului olla t\u00e4sm\u00e4lleen tietyll\u00e4 tavalla eik\u00e4 mitenk\u00e4\u00e4n toisin. Mist\u00e4 ne k\u00e4sitykset tulivat, sit\u00e4 Emma ei tiennyt. Vain joskus harvoin, vahingossa, \u00e4iti kehui Emmaa ja sanoi, ett\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 oli kauniit s\u00e4\u00e4ret, viel\u00e4 kauniimmat kuin Jackie Kennedyll\u00e4. Kauneus oli hankalaa, koska se oli samanaikaisesti sek\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 ett\u00e4 pahaa, kauniit tyt\u00f6t joutuivat helposti vaaraan, kauniit tyt\u00f6t eiv\u00e4t saaneet liikkua yksin\u00e4\u00e4n, menn\u00e4 uimarannalle eiv\u00e4tk\u00e4 pit\u00e4\u00e4 lyhyit\u00e4 hameita tai ohutolkaimisia mekkoja, kun taas rumat tyt\u00f6t ehk\u00e4 saivatkin. Kuitenkin \u00e4iti oli salaa mieliss\u00e4\u00e4n siit\u00e4, ett\u00e4 tyt\u00e4r oli siev\u00e4, etenkin silloin, kun he kulkivat kahdestaan ja joku tuttu vastaantulija kehaisi \u201dOnpa n\u00e4tti tytt\u00f6 ja ihan on \u00e4itins\u00e4 n\u00e4k\u00f6inen!\u201d. Silloin \u00e4iti aina sanoi, ett\u00e4 tytt\u00f6 on kyll\u00e4 is\u00e4\u00e4ns\u00e4 tullut.<\/p>\n

Se kes\u00e4 oli viimeinen ennen syksy\u00e4, jona mummo kuoli. Ja sin\u00e4 kes\u00e4n\u00e4 oli lepp\u00e4kerttutulva. Lepp\u00e4kerttuja oli kaikkialla, s\u00e4ngyss\u00e4, ikkunalaudoilla, ruuassa, tuuli puhalsi niiden kitiinikuoria kasap\u00e4in teiden varsille, lahdella pitkin rantaviivaa niit\u00e4 kelluskeli metritolkulla, eik\u00e4 mereen oikein voinut menn\u00e4k\u00e4\u00e4n ellei halunnut kahlata lepp\u00e4kerttujen j\u00e4\u00e4nn\u00f6ksiss\u00e4. Elossa olevat, ja niit\u00e4 oli aivan yht\u00e4 paljon, p\u00f6risteliv\u00e4t ilmassa ja k\u00f6p\u00f6tteliv\u00e4t joka ikisess\u00e4 hein\u00e4nkorressa ja kukkasessa. Ja purivat.<\/p>\n

Mik\u00e4 tahansa mit\u00e4 on liikaa, on pahaa ja inhottavaa, p\u00e4\u00e4tti Emma. Niin h\u00e4n huomaamattaan muodosti mielipidett\u00e4. Maalla ihmiset ovat mukavia ja puheliaita varmaan siksi, ett\u00e4 heit\u00e4 on v\u00e4h\u00e4n. Mutta siell\u00e4 joutuu pelk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 he sinusta ajattelevat. Tai puhuvat. Kaupungissa kukaan ei ajattele sinusta mit\u00e4\u00e4n. \u00c4iti tosin uskoi maaseudun tapojen p\u00e4tev\u00e4n kaupungissakin ja kuvitteli, ettei ihmisill\u00e4 siell\u00e4k\u00e4\u00e4n ole muuta tekemist\u00e4 kuin puhua, ajatella ja kyt\u00e4t\u00e4, mit\u00e4 muut tekev\u00e4t. Maalla on niin v\u00e4h\u00e4n ihmisi\u00e4, ett\u00e4 jokainen vastaan tuleva polkupy\u00f6r\u00e4, auto tai \u2013 ihmeiden ihme! \u2013 jalankulkija on varsinainen puheenaihe \u2013 jaa-a, kenenk\u00e4s auto se tuo oli? Meid\u00e4n kyl\u00e4ss\u00e4 kell\u00e4\u00e4n ei ole tuollaista autoa. Jaa mutta kukas se tuolla k\u00e4velee? Joku kaupunginel\u00e4v\u00e4 vissiin. Kappas, siin\u00e4p\u00e4 ne nyt sitten menev\u00e4t uimaan, ja lapsetkin on tulleet kyl\u00e4\u00e4n. Jo oli aikakin. \u00c4iti my\u00f6s luuli, ett\u00e4 kaupungissa jotakuta voisi kiinnostaa, miksei h\u00e4nell\u00e4 ollut miest\u00e4 tai paljonko h\u00e4n sai palkkaa.<\/p>\n

He kulkivat aina lompsis lompsis jalan, kassit k\u00e4siss\u00e4\u00e4n, autoa heill\u00e4 ei ollut. My\u00f6s uimaan he meniv\u00e4t jalan, koska oli vain yksi polkupy\u00f6r\u00e4, tai oli niit\u00e4 oikeastaan montakin, mutta osa oli aina rikki, sis\u00e4kumi olisi pit\u00e4nyt paikata tai venttiili vuosi, py\u00f6r\u00e4n korjaamisessa olisi kulunut kokonainen p\u00e4iv\u00e4. Emma oli tottunut siihen, ett\u00e4 joutui alinomaa seisoskelemaan jonkin korjausurakan \u00e4\u00e4rell\u00e4, pitelem\u00e4\u00e4n venttiilikumirasiaa tai etsim\u00e4\u00e4n laatikoista ja komeroista milloin pumppua, milloin pumpun letkua, kumiliimaa tai kuusio\u00adavainta. Oli tosi v\u00e4sytt\u00e4v\u00e4\u00e4 seist\u00e4 kuuntelemassa \u00e4idin sadattelua. Se ei koskenut pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n py\u00f6r\u00e4n korjaamista, vaan kaikkea muutakin. Kun viikatteita teroitettiin, h\u00e4n veivasi kampea, tahkon alla oli puolikkaasta autonrenkaasta tehty vesiastia, tahkon runko oli puolim\u00e4t\u00e4 ja vinossa, ja kykkimisest\u00e4 puutuivat jalat. Viikatetta h\u00e4nen ei annettu hioa, vaikka se olisi ollut paljon hauskempaa, v\u00e4lill\u00e4 iski sinisi\u00e4 kipin\u00f6it\u00e4 ja ter\u00e4 muuttui hopeanhehkuiseksi. Kaikissa voimaa vaativissa t\u00f6iss\u00e4 ja rakentamisessa Emma oli apuna ty\u00f6nt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ja pitelem\u00e4ss\u00e4, tuomassa ja ojentamassa. Niin tottunut h\u00e4n oli siihen, ett\u00e4 pystyi sanaakaan sanomatta toimimaan tuntikausia \u00e4k\u00e4isimm\u00e4nkin puurtajan apurina. T\u00e4rkeint\u00e4 oli pysytell\u00e4 hiljaa ja odottaa, ett\u00e4 se menisi ohi.<\/p>\n

\u00c4iti teki aina todella paljon t\u00f6it\u00e4. Aamun alkajaisiksi h\u00e4n pohti kovaan \u00e4\u00e4neen, mit\u00e4 kaikkea p\u00e4iv\u00e4n aikana t\u00e4ytyi tehd\u00e4, ja illan p\u00e4\u00e4tteeksi h\u00e4n totesi v\u00e4syneen\u00e4, ettei ollut saanut mit\u00e4\u00e4n aikaan. Sain\u00adkos min\u00e4 mit\u00e4\u00e4n tehty\u00e4? Niin kuului lause, jolla p\u00e4iv\u00e4 summattiin. Tuskin h\u00e4n ty\u00f6nteosta liiemmin piti, mutta ty\u00f6 oli jotakin, jota oli teht\u00e4v\u00e4, jotta oikeuttaisi oman olemassaolonsa ja osoittaisi, ett\u00e4 viel\u00e4 min\u00e4 pystyn ja p\u00e4rj\u00e4\u00e4n, ja taustalla oli aina ajatus, ett\u00e4 ty\u00f6 oli kohtuuttoman raskasta, vaivalloista ja aivan mahdotonta. Ja ett\u00e4 ne ty\u00f6t olisivat itse asiassa kuuluneet sille miehelle, jota \u00e4idill\u00e4 ei ollut. Eniten \u00e4iti piti pihat\u00f6ist\u00e4, kuten puiden kaatamisesta ja mist\u00e4 tahansa sahalla, kirveell\u00e4 tai vasaralla teht\u00e4vist\u00e4 hommista, jotka eiv\u00e4t vaatineet liikaa ajattelemista eiv\u00e4tk\u00e4 pikkutarkkaa laskemista, vaan pelkk\u00e4\u00e4 voimaa ja kest\u00e4vyytt\u00e4. Ja ehk\u00e4 my\u00f6s vihaa. Oli nimitt\u00e4in tietty tavoite, alaraja ja m\u00e4\u00e4r\u00e4, joka oli saavutettava, tai muuten t\u00e4ytyi jatkuvasti murehtia sit\u00e4, mik\u00e4 oli tekem\u00e4tt\u00e4. H\u00e4n katsoi aina eteenp\u00e4in \u2013 mit\u00e4 sitten tapahtuu, kun vesakko tuosta kasvaa tai kun katto alkaa vuotaa tai myrsky kaataa kuusen katolle ja ent\u00e4p\u00e4 sitten, kun h\u00e4n ei en\u00e4\u00e4 jaksa? Siksi h\u00e4n kasvatti Emmasta kunnollista ja ahkeraa ja n\u00e4ki joka puolella merkkej\u00e4 laiskuudesta ja saamattomuudesta. Ei sinusta ole taloa hoitamaan, et sin\u00e4 osaa, et sin\u00e4 jaksa, et sin\u00e4 p\u00e4rj\u00e4\u00e4, h\u00e4n sanoi Emmalle. Sin\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4t sen rappiolle.<\/p>\n

Niin he k\u00e4\u00e4nteliv\u00e4t hein\u00e4\u00e4 helteisen\u00e4 hein\u00e4kuun p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, \u00e4iti ja mummo olivat k\u00e4yneet niitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 aamukasteessa. Tilan hein\u00e4maat olivat sarkoina siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4. Yksi kaistale oli kaukana ruovikossa vanhan venevajan tuntumassa, toinen mets\u00e4ss\u00e4 entisen maatilan ymp\u00e4\u00adrill\u00e4, itse tilasta ei ollut j\u00e4ljell\u00e4 muuta kuin perustusten rippeet, hirret sielt\u00e4 oli viety, kolmas taas oli sen aitauksen vieress\u00e4, jossa lampaat laidunsivat. Lounaaksi sy\u00f6tiin suolasilli\u00e4 ja keitetty\u00e4 perunaa ja juo\u00adtiin piim\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4lle. \u201dSelk\u00e4 suoraksi! \u00c4l\u00e4 siin\u00e4 r\u00f6hn\u00f6t\u00e4!\u201d, Emmaa komennettiin, mutta ei se h\u00e4nt\u00e4 haitannut, koska suolasilli oli niin hirmuisen hyv\u00e4\u00e4. Ruuan j\u00e4lkeen mummo meni ottamaan pikku torkut ja lepuuttamaan jalkojaan, koska \u201dkinttuja kolottaa\u201d, kuten h\u00e4n sanoi, eik\u00e4 sellaisessa helteess\u00e4 voinut tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n j\u00e4rkev\u00e4\u00e4 ty\u00f6t\u00e4. Mummo k\u00e4vi pitk\u00e4lleen rapisevalle hein\u00e4patjalleen ja vet\u00e4isi viltin jaloilleen. Emma kiipesi vintille leikkim\u00e4\u00e4n langoilla. Peltikaton alla oli tulikuuma, p\u00f6ly tanssahteli ilmassa kun lankas\u00e4kkej\u00e4 liikutti, vintin lattia oli peitetty hienon hienolla hiekalla, se oli l\u00e4mp\u00f6eristeen\u00e4, ja lattialla lojui kaikenlaisia nyyttej\u00e4 ja nyssyk\u00f6it\u00e4. Kattotuoleihin oli naulattu roikkumaan vanhoja valjaita ja verkon kohoja, yhdess\u00e4 nurkassa oli iso pino vanhoja kirjoja, sivut hiekkaa t\u00e4ynn\u00e4.<\/p>\n

Emma istui vanhan matkalaukun p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja letitti v\u00e4rikk\u00e4it\u00e4 lankoja. Jokaiseen lettiin tuli kolmea v\u00e4ri\u00e4. Jos h\u00e4nell\u00e4 olisi ollut pitk\u00e4t hiukset, langoilla olisi voinut sitoa palmikot, mutta koska ei ollut, h\u00e4n teki leteist\u00e4 kirjanmerkkej\u00e4 ja itse asiassa leikki, ett\u00e4 ne olivat ihmisi\u00e4, parikymmenen sentin pituisia, v\u00e4rikk\u00e4it\u00e4, tupsut p\u00e4\u00e4ss\u00e4. H\u00e4n teki niit\u00e4 aikamoisen joukon, v\u00e4ke\u00e4 oli vaikka mill\u00e4 mitalla, illalla h\u00e4n otti ne s\u00e4nkyyn ja pani tyynyn alle.<\/p>\n

Talon yl\u00e4kerrassa oli mukavaa olla yksin, sinne ei kovin helposti ket\u00e4\u00e4n muuta sattunut. Siell\u00e4 oli p\u00e4rekori, jossa oli vanhoja leluja, punaisen pallon p\u00e4\u00e4ll\u00e4 istuva punalakkinen pelle hymy korvissa. Se oli sellainen hauska heiluriukko, joka aina ponnahti uudelleen pystyyn. Siell\u00e4 oli my\u00f6s joitain vanhoja nukkeja, sellaisia joilta puuttui p\u00e4\u00e4laki tai joiden nen\u00e4 oli kulunut, yhdell\u00e4 oli tosi vanhanaikainen harmaavihre\u00e4ruudullinen mekko, yhdell\u00e4 ei ollut vaatteita laisinkaan, ja se oli ylt\u00e4 p\u00e4\u00e4lt\u00e4 nukkainen. \u00c4iti oli kertonut Emmalle, ettei h\u00e4nell\u00e4 ollut ollut lainkaan oikeita leluja, h\u00e4n oli k\u00e4\u00e4rinyt lusikan kangasriekaleisiin, sen nimi oli ollut Naatti-Taatti, ja se oli ollut h\u00e4nen nukkensa. Senkin h\u00e4n oli kertonut, ettei mit\u00e4\u00e4n makeaa siihen aikaan ollut, ei sitten mit\u00e4\u00e4n, ja ett\u00e4 punajuuresta keitettiin punajuurisiirappia, siirapista saatiin lopulta iso keltainen sokeritoppa, jota s\u00e4ilytettiin vaatekomerossa liinaan k\u00e4\u00e4rittyn\u00e4, ja siit\u00e4 h\u00e4n sitten salaa k\u00e4vi riipim\u00e4ss\u00e4 murusia. Ja ett\u00e4 h\u00e4n oli lapsista nuorin, ja kaikki mit\u00e4 heid\u00e4n \u00e4itins\u00e4 k\u00e4ski isompien lasten tehd\u00e4, s\u00e4lytettiin h\u00e4nen teht\u00e4v\u00e4kseen, ja ett\u00e4 h\u00e4n oli tosi arka, teki aina kaiken eik\u00e4 koskaan kannellut, mutta sen sijaan h\u00e4n kantoikin kaunaa lopun ik\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n

Lopulta Emma oli kuumuudesta ja ajattelemisesta aivan uuvuksissa, laskeutui takaisin viile\u00e4\u00e4n eteiseen ja k\u00e4vi nappaamassa keitti\u00f6n hyllylt\u00e4 verhon takaa hunajapikkuleiv\u00e4n. Mummo oli sill\u00e4 v\u00e4lin her\u00e4nnyt ja oli varmaan navetassa tai jossakin. Useimmiten Emma oli mukana lypsyll\u00e4 ja auttoi pit\u00e4m\u00e4\u00e4n harsoa tonkan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, kun l\u00e4mmint\u00e4 maitoa kaadettiin kiulusta. Harsoon j\u00e4i pikkuisia navettak\u00e4rp\u00e4si\u00e4 ja jokunen lepp\u00e4kerttu. Maitoa kaadettiin aina v\u00e4h\u00e4sen my\u00f6s kiven halkeamaan siilej\u00e4 varten. My\u00f6hemmin h\u00e4n istuskeli pihakeitti\u00f6ss\u00e4 ja yritti veist\u00e4\u00e4 katajan oksan p\u00e4tk\u00e4st\u00e4 puulusikkaa. H\u00e4n oli tehnyt sit\u00e4 koko viikon, ja lusikka n\u00e4ytti jo pikkiriikkiselt\u00e4 ruuhelta.<\/p>\n

My\u00f6h\u00e4\u00e4n illalla he l\u00e4htiv\u00e4t \u00e4idin kanssa merenrantaan, koska \u00e4i\u00adti halusi rauhassa polttaa tupakkaa. He ottivat mukaansa pienen rautaisen retkikeittimen, joka oli hiukan tupakka-askia suurempi, sen saattoi avata ja sen sis\u00e4lle saattoi panna kuivaspriit\u00e4, joka paloi sinisell\u00e4 liekill\u00e4. Liemikuutioista, joissa oli lehm\u00e4n kuva, keitettiin pist\u00e4v\u00e4n suolaista lient\u00e4, se juotiin vihre\u00e4st\u00e4 emalimukista, ja istuttiin ja katseltiin, miten aurinko laski mereen. Oli tosi hiljaista, mukavan rauhallista, veden pinta ei v\u00e4r\u00e4ht\u00e4nytk\u00e4\u00e4n, kaukaa kuului ruisr\u00e4\u00e4kkien narinaa ja silloin t\u00e4ll\u00f6in kaulushaikaroiden t\u00f6r\u00e4yttely\u00e4.<\/p>\n

Aamulla Emma her\u00e4si siihen, ett\u00e4 \u00e4iti tuli her\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 ties kuinka monetta kertaa.<\/p>\n

\u201dKello on kymmenen! Mik\u00e4s nyt on? Nouse yl\u00f6s, ruoka on j\u00e4\u00e4htynyt jo ajat sitten. Laitan sinulle \u00e4kki\u00e4 talkkunaa.\u201d Emma nousi unisena istumaan, huoneessa oli jo kuuma, ja taivaalla aurinko oli ehtinyt korkealle. Ikkunan takana kukkivat p\u00e4iv\u00e4nliljat ja levittiv\u00e4t huoneeseen imel\u00e4\u00e4 tuoksuaan. T\u00e4n\u00e4\u00e4n oli k\u00e4rr\u00e4tt\u00e4v\u00e4 pienet hein\u00e4kasat pihalta suojaan. Se ei ollut ollenkaan raskasta ty\u00f6t\u00e4 se, mutta pihtih\u00e4nti\u00e4 oli ihan joka paikassa, etenkin k\u00e4rryjen metallisella pohjalla sen j\u00e4lkeen, kun hein\u00e4t oli kaadettu k\u00e4rryst\u00e4. H\u00e4n sai ajatuksesta kylmi\u00e4 v\u00e4reit\u00e4, samoin kuin perunan nostamisesta \u2013 h\u00e4n pystyi kyll\u00e4 kuokkimaan perunat yl\u00f6s, mutta s\u00e4v\u00e4hti joka kerran, kun tuli katkaisseeksi pullean kastemadon.<\/p>\n

Emma s\u00f6i vastentahtoisesti talkkunansa ja l\u00e4hti ulos, k\u00e4vi ensin karviaispensaalla, mutta ei h\u00e4n marjoja kunnolla sy\u00f6nyt, vaan imaisi vain mehun ja sylki kuoret pois. H\u00e4n olisi mieluummin mennyt syreenipensaaseen leikkim\u00e4\u00e4n ja tekem\u00e4\u00e4n rahaa. Rahaa h\u00e4n teki n\u00e4in \u2013 valitsi isoja ja kauniita syreenin lehti\u00e4, kunnon l\u00e4rp\u00e4kkeit\u00e4, taittoi ne ruotia pitkin puoliksi, puraisi lehtiin koloja, kaikenlaisia kuvioita, ja niin niist\u00e4 tuli rahoja. Kotona kaupungissa h\u00e4n saattoi v\u00e4lill\u00e4 unohtua vessaan, sill\u00e4 vessapaperi oli melkein kuin kreppipaperia, pehme\u00e4mp\u00e4\u00e4 vain, ja Emma kuvitteli, ett\u00e4 se r\u00f6pel\u00f6inen siin\u00e4 oli kirjoitusta, purki rullaa ja luki. Maalla oli ulkohuussi ja siell\u00e4 sanomalehtipaperin palasia naulan nokassa, mutta sinne ei huvittanut j\u00e4\u00e4d\u00e4 pitk\u00e4ksi aikaa, siell\u00e4 oli paljon k\u00e4rp\u00e4si\u00e4 ja haisi. H\u00e4n pelk\u00e4si, ett\u00e4 jostain ilmaantuisi rantak\u00e4\u00e4rme, sill\u00e4 navetan edess\u00e4 lantakasassa oli rantak\u00e4\u00e4rmeen pes\u00e4.<\/p>\n

Kun muut puoliltap\u00e4ivin meniv\u00e4t pitk\u00e4kseen, torkkumaan ja lep\u00e4\u00e4\u00adm\u00e4\u00e4n, h\u00e4n meni surruttamaan leikkiompelukonettaan. Sill\u00e4 ei voinut oikeasti ommella, koska se j\u00e4tti alasilmukat l\u00f6ysiksi ja yl\u00e4lanka juoksi niist\u00e4 l\u00e4pi, jos sit\u00e4 veti. Mutta sill\u00e4 pystyi tekem\u00e4\u00e4n lipunkantoja. Siit\u00e4 vaan surautti paperiin reik\u00e4rivin ja rep\u00e4isi sitten palan pois ihan kuin elokuvalipusta. Emma teki sirkuksen p\u00e4\u00e4sylippuja. H\u00e4n tiesi, ettei kukaan tulisi katsomaan, kerran h\u00e4n oli yritt\u00e4nyt, kietaissut esiliinan harteilleen viitaksi niin kuin Katto-Kassisella ja kiivennyt omenapuuhun ja yritt\u00e4nyt komentaa pikkukoiraakin kapuamaan sinne, eik\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 sitten muita numeroita ollutkaan. Tuolit h\u00e4n kantoi ulos, ja piti ostaa lippu ja rep\u00e4ist\u00e4 lipunkanta. Ei sill\u00e4 tavalla voi py\u00f6ritt\u00e4\u00e4 oikeaa sirkusta, ett\u00e4 itse joutuu olemaan sek\u00e4 lipunrepij\u00e4, taikuri, akrobaatti ett\u00e4 el\u00e4intenkesytt\u00e4j\u00e4. H\u00e4nell\u00e4 oli yksi todella vanha kanneton kirja, jossa opetettiin taikatemppuja, ja oli h\u00e4n opetellutkin suunnilleen kolme, mutta kaikki tiesiv\u00e4t ne jo.<\/p>\n

Silti h\u00e4n teki liput ja ty\u00f6nsi ne tyynyn alle villalettien viereen. H\u00e4n teki yhten\u00e4\u00e4n kaikenlaista, vaikka ei ihan tiennytk\u00e4\u00e4n miten olisi pit\u00e4nyt ja miksi. Niin se oli, koska h\u00e4n usein suunnitteli tekev\u00e4ns\u00e4 vaikka mit\u00e4 hauskaa, mutta kun h\u00e4n yritti oikeasti toteuttaa suunnitelmiaan, k\u00e4vikin ilmi, ettei h\u00e4n kunnolla osannut tai ettei siit\u00e4 tullutkaan mit\u00e4\u00e4n tai ettei kukaan sellaista kaivannut. Emma arveli, ett\u00e4 \u00e4idille k\u00e4vi samoin aina, kun h\u00e4n seisoi iso vasara k\u00e4dess\u00e4\u00e4n eik\u00e4 saanut kiinnitetty\u00e4 tai irrotettua sit\u00e4 mit\u00e4 yritti.<\/p>\n

Illalla maan ollessa jo kasteessa Emma meni nurmikolle kieriskelem\u00e4\u00e4n. Se oli kaikkein hauskinta, h\u00e4n ojensi k\u00e4det p\u00e4\u00e4ns\u00e4 jatkeeksi, venytt\u00e4ytyi suoraksi kuin tikku ja kieri pitkin nurmea sinne t\u00e4nne, kunnes koko maailma kieppui ja p\u00e4\u00e4 oli py\u00f6r\u00e4ll\u00e4. Sitten h\u00e4n teki viel\u00e4 kuperkeikkoja etuperin ja takaperin.<\/p>\n

Kun \u00e4idin loma loppui ja heid\u00e4n oli palattava kaupunkiin, mum\u00admo halusi ehdottomasti tulla saattamaan. Aina kuljettuaan pienenkin matkan mummon piti lev\u00e4t\u00e4, ja \u00e4iti toisteli \u201dK\u00e4\u00e4nny jo takaisin, \u00e4l\u00e4 rasita itse\u00e4si!\u201d, mutta mummo tahtoi tulla haljenneelle kivelle asti ja niin h\u00e4n my\u00f6s tuli. Sinne h\u00e4n j\u00e4i seisomaan, kunnes muut k\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t mets\u00e4tielle eik\u00e4 mummo en\u00e4\u00e4 n\u00e4hnyt heit\u00e4. Syksyll\u00e4 h\u00e4n joutui sairaalaan.<\/p>\n

Oli marraskuun alkupuoli, eik\u00e4 Emma ollut koskaan k\u00e4ynyt syk\u00adsyll\u00e4 maalla. He olivat maalla koko viikon, perhesyist\u00e4 he saivat vapaata koulusta ja t\u00f6ist\u00e4. Sataa tihutti ja oli lauhaa, puutarha oli lehdet\u00f6n ja paljas, Emma keinui, ja kriikunapuista putoili hedelmi\u00e4. Mummo oli aitassa. Y\u00f6ll\u00e4 h\u00e4nen luonaan paloi kynttil\u00e4. Syysiltoina pime\u00e4 tulee varhain, Emma k\u00e4vi viem\u00e4ss\u00e4 aittaan lis\u00e4\u00e4 kynttil\u00f6it\u00e4, eik\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 yht\u00e4\u00e4n pelottanut. Talossa touhuttiin kiivaasti, huoneet piti tapetoida uudelleen, uudessa tapetissa oli pieni\u00e4 lemmikin n\u00e4k\u00f6isi\u00e4 kukkasia, kyl\u00e4lt\u00e4 tuotiin kuppeja ja vateja, salaattiin tarvittavat perunat kiehuivat kymmenen litran kattilassa keitti\u00f6ss\u00e4.<\/p>\n

Hautajaisp\u00e4iv\u00e4 oli aurinkoinen ja l\u00e4mmin. Kun arkku laskettiin maahan, sen p\u00e4\u00e4lle oli pantu keltavihre\u00e4 viltti, toinen samanlainen mutta punakeltainen j\u00e4i j\u00e4ljelle, Emma nukkui sen alla kaiket kes\u00e4t. Muistotilaisuus pidettiin kotona, ja illansuussa, kun miehet olivat ryyp\u00e4nneet kovasti, syntyi riitaa perinn\u00f6st\u00e4. Mist\u00e4 he oikein riiteliv\u00e4t, sit\u00e4 Emma ei k\u00e4sitt\u00e4nyt. Eih\u00e4n mummolla ollut muuta kuin pari navettatakkia, kretonkinen huivi ja parit kalossit. Kirstussa talossa oli kolme kansallispuvun hametta, jotka oli sidottu yhteen, jotta laskokset eiv\u00e4t oikenisi, hiukkasen pellavaista lakanakangasta ja ruusukuvioin kirjailtu peitto. Peitto oli keskener\u00e4inen, ja siit\u00e4 he kai kiisteliv\u00e4t. Emmalle annettiin palanen kennohunajaa, ja h\u00e4net h\u00e4tisteltiin pois jaloista nukkumaan. Mutta kenno oli otettu p\u00f6nt\u00f6st\u00e4 liian my\u00f6h\u00e4\u00e4n, ja se oli t\u00e4ynn\u00e4 pieni\u00e4 toukkia. Emma sylki sen suustaan. Aamulla h\u00e4n oli jo puraissut kriikunaa, jossa kiemurteli valkoinen mato.<\/p>\n

Yksi t\u00e4ti, jonka luona he toisinaan k\u00e4viv\u00e4t kyl\u00e4ss\u00e4, oli n\u00e4ytt\u00e4nyt Emmalle matkalaukkua, jossa olivat h\u00e4nen kuolinvaatteensa. Lau\u00adkussa oli keltainen satiinileninki ja ohut ruusukuvioinen musliinihuivi ja sukat ja vaikka mit\u00e4. H\u00e4n oli ajat sitten miettinyt kaiken valmiiksi, sen mink\u00e4 v\u00e4rist\u00e4 kangasta ruumisarkussa piti olla ja ett\u00e4 arkun reunoissa piti olla tupsut. Emma mietti pitk\u00e4\u00e4n, mitk\u00e4 vaatteet h\u00e4n panisi kuolinvaatelaukkuunsa ja mit\u00e4 kangasta arkussa olisi, harmaata silkki\u00e4 vai rypytetty\u00e4 vai kenties mustaa tai valkoista, ja valmistetaanko punaisia arkkuja ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n? Ja miten p\u00e4\u00e4n ymp\u00e4rill\u00e4 olisi lehvi\u00e4 ja tyynyll\u00e4 pieni\u00e4 valkeita kukkia.<\/p>\n

Tuntui kuin \u00e4iti olisi hautajaisten j\u00e4lkeen vanhentunut. Minusta ei koskaan tule tuollaista kuin \u00e4iti, Emma ajatteli. H\u00e4n ei tiennyt, millainen h\u00e4nest\u00e4 tulee, mutta h\u00e4n tiesi, millainen h\u00e4nest\u00e4 ei tule. \u00c4idill\u00e4 oli surulliset silm\u00e4t ja vihainen suu, h\u00e4n osasi puhua tosi kiltill\u00e4 ja tosi ilke\u00e4ll\u00e4 \u00e4\u00e4nell\u00e4, h\u00e4n osasi tehd\u00e4 \u00e4\u00e4nell\u00e4\u00e4n ihan mit\u00e4 vain. Emmalle h\u00e4n aina sanoi: \u201dMihin s\u00e4vyyn sin\u00e4 oikein puhut!\u201d ja \u201dMinulle ei tuohon s\u00e4vyyn puhuta!\u201d. Mit\u00e4 vanhemmaksi Emma tuli, sit\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n h\u00e4n puhui \u00e4idille, koska puhumisesta saattoi aina kehkeyty\u00e4 riita. Se oli suorastaan selitt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4, kuinka mist\u00e4 tahansa puheenaiheesta saattoi seurata sellainen tora, ett\u00e4 kumpikin itki ja paukutti ovia. Emmasta tuli hyvin itsep\u00e4inen, h\u00e4n ei koskaan pyyt\u00e4nyt anteeksi eik\u00e4 ottanut mit\u00e4\u00e4n syykseen, ja lopulta h\u00e4n oli oppinut pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n kuuntelemaan ja olemaan sanomatta vastaan. Mutta mit\u00e4 enemm\u00e4n \u00e4iti vanheni, sit\u00e4 lempe\u00e4mpi t\u00e4st\u00e4 tuli, ja lopulta h\u00e4n ei lainkaan huomannut, oliko Emmalla pitk\u00e4t vai lyhyet hiukset tai kenties liian lyhyt hame. Sen h\u00e4n kuitenkin huomasi, jos Emma kulki paljain p\u00e4in. \u201dSaat aivokuumeen\u201d, h\u00e4n napisi. \u201dKukas sinun lapsesi sitten kasvattaa?\u201d<\/p>\n

Ja vaikka Emma ei siit\u00e4 lainkaan pit\u00e4nyt, ajan oloon h\u00e4nelle kasvoivat vahvat ja kire\u00e4t hartialihakset, sellaiset Atlaksen lihakset, joilla h\u00e4n kannatteli koko maailman painoa, ja suupielet halkeilivat usein, kuten \u00e4idill\u00e4kin, ja yli kaiken h\u00e4n piti siit\u00e4, ett\u00e4 sai viett\u00e4\u00e4 aikaa tupakan ja kahvikupin \u00e4\u00e4rell\u00e4 ja mietti\u00e4, mitk\u00e4 ty\u00f6t sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 piti tehd\u00e4. Illalla, kun uni ei tullut ja kaikenlaisia ajatuksia liikkui p\u00e4\u00e4ss\u00e4, toinen toistaan pahempia, h\u00e4n rupesi ajankuluksi laskemaan lepp\u00e4kerttuja. T\u00e4ll\u00e4 lailla \u2013 yksi lepp\u00e4kerttu, kaksi lepp\u00e4kerttua, kolme ja niin edelleen. Toisinaan y\u00f6ll\u00e4 h\u00e4n her\u00e4si tai luuli her\u00e4nneens\u00e4, ja huone oli t\u00e4yttynyt lepp\u00e4kertuista, osa istui s\u00e4ngyn reunalla ja katseli h\u00e4nt\u00e4 vakavilla pilkuillaan.<\/p>\n

Mudlum<\/h3>\n

Mudlum, oikealta nimelt\u00e4\u00e4n Made Luiga, on tallinnalainen kirjailija, jonka juuret ovat Muhun saarella. Kirjoittamisen Mudlum aloitti ZA\/UM-kulttuuriryhmittym\u00e4n blogista vuonna 2010, ja ensimm\u00e4inen novelli julkaistiin Vikerkaar-lehdess\u00e4 2012. Mudlumia pidet\u00e4\u00e4n yhten\u00e4 viime vuosien mielenkiintoisimmista tulokkaista virolaisessa kirjallisuudessa.<\/p>\n

Novelli Lepp\u00e4kerttujen vuosi<\/em> on Mudlumin esikoisteoksesta T\u00f5sine inimene<\/em> (\u201dVakava ihminen\u201d, 2014), joka oli ehdolla Viron kulttuurirahaston vuosittaisen proosapalkinnon saajaksi. Kokoelman novellit sijoittuvat l\u00e4himenneisyyden Viroon ja ovat muistojen innoittamaa fiktiota, omanlaistaan maagista realismia.<\/p>\n

Mudlumin toinen teos Ilus Elviira<\/em> (\u201dKaunis Elviira\u201d) ilmestyi vuonna 2015 ja sai my\u00f6s innostuneen vastaanoton.<\/p>\n

\"dots\"<\/p>\n

Varja Arola<\/h5>\n

on helsinkil\u00e4inen k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4 ja tulkki. Proosan lis\u00e4ksi h\u00e4n on suomentanut runoja, n\u00e4ytelmi\u00e4 ja elokuvia.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Lue lis\u00e4\u00e4 kirjailijasta Lepp\u00e4kerttujen vuosi Suomentanut Varja Arola Vuoden 1977 hein\u00e4kuu oli kuten mik\u00e4 tahansa hein\u00e4kuu, oli sellaista kuivaa ja viilt\u00e4v\u00e4\u00e4, ritisev\u00e4\u00e4 kuumuutta, taivas sininen ja kaikki puut samaa tyls\u00e4nvihre\u00e4\u00e4. Syd\u00e4nkes\u00e4ll\u00e4 herk\u00e4t vivahteet h\u00e4vi\u00e4v\u00e4t, j\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4v\u00e4t vain keskis\u00e4vyt, ik\u00e4\u00e4n kuin maailmalla olisi k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4\u00e4n en\u00e4\u00e4 pelk\u00e4t koululaisten kuusinappiset vesiv\u00e4rit. Emman piti vahtia syreenipensaiden edess\u00e4, ettei kukaan tulisi, sill\u00e4 pensaiden toisella puolella …<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":289,"menu_order":3,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"inline_featured_image":false},"jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/304"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=304"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/304\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":355,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/304\/revisions\/355"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/289"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=304"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}