{"id":316,"date":"2016-09-15T12:26:17","date_gmt":"2016-09-15T09:26:17","guid":{"rendered":"http:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/?page_id=316"},"modified":"2016-10-03T15:53:14","modified_gmt":"2016-10-03T12:53:14","slug":"kai-aareleid","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/nippernaati-2\/kai-aareleid\/","title":{"rendered":"Kai Aareleid"},"content":{"rendered":"
Lue lis\u00e4\u00e4 kirjailijasta<\/a><\/div>\n

Viattomuus<\/h2>\n

Suomentanut Hanna Pippuri<\/h4>\n

Viisivuotiaana sain el\u00e4m\u00e4ni ensimm\u00e4isen oppitunnin siit\u00e4, ett\u00e4 siell\u00e4 miss\u00e4 on rakkautta, on aina my\u00f6s kuolemaa.<\/p>\n

Iso\u00e4iti ja isois\u00e4 asuivat pieness\u00e4 vihre\u00e4ss\u00e4 puutarhakaupungissa, jossa vietin lapsuuteni onnellisimmat p\u00e4iv\u00e4t. Siell\u00e4 opin tuntemaan el\u00e4m\u00e4n maun, isois\u00e4n puutarhan tuoksut, v\u00e4rit ja \u00e4\u00e4net: kostean turpeen, kyps\u00e4t tomaatit, keltaisten ja valkoisten narsissien suorat rivit, lingosta suureen purkkiin valuvan meripihkan v\u00e4risen hunajan, huoneen nurkassa k\u00e4yv\u00e4n viinin hiljaiset pulpahdukset mittaamassa syysiltoja, ja talven, ulkona ikkunoihin ulottuvat hanget, sis\u00e4ll\u00e4 aa\u00admuisten lettujen tuoksun\u2026 Niin me elimme. Niin he eliv\u00e4t ja min\u00e4 sain siit\u00e4 osani.<\/p>\n

Talon oli rakentanut isoisois\u00e4, kivenhakkaaja ja hautakivenveist\u00e4j\u00e4. H\u00e4nelt\u00e4 oli j\u00e4\u00e4nyt verstaan nurkkaan kymmenen hautakive\u00e4. Min\u00e4 en saanut koskaan tiet\u00e4\u00e4, miksi ne siell\u00e4 olivat. Oliko vanha Johannes pannut kivet syrj\u00e4\u00e4n j\u00e4lkipolvilleen? Voisiko joku niist\u00e4 olla vaikka minulle?<\/p>\n

Sen tied\u00e4n, etten pel\u00e4nnyt niit\u00e4, eik\u00e4 liioin pel\u00e4nnyt yst\u00e4v\u00e4ni Hendrik. Siell\u00e4 hautakivien v\u00e4liss\u00e4 kokeilimme ensimm\u00e4ist\u00e4 ker\u00adtaa pussata, ja vaikka ensimm\u00e4isell\u00e4 kerralla olivat nen\u00e4t tiell\u00e4, mik\u00e4 huvitti meit\u00e4 kovasti, maistui se my\u00f6s niin makealta, ett\u00e4 yritimme muutaman kerran viel\u00e4. Hautakivien suojissa selvitimme my\u00f6s anatomisen erilaisuutemme kertaalleen ja lopullisesti. Hendrik sanoi, ett\u00e4 h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n minussa on kaikki kauniimpaa. Min\u00e4 en sanonut mit\u00e4\u00e4n, osittain siksi, ett\u00e4 olin samaa mielt\u00e4, mutta mitenk\u00e4s sen sanot, kun toinen on juuri ollut niin kiltti. Ja osittain siksi, ett\u00e4 olin kokonaan kuuma eik\u00e4 henki kulkenut, sanoja ei vain olisi tullut.<\/p>\n

Viattomuudella ja sen menett\u00e4misell\u00e4 on niin monta astetta, ett\u00e4 sen voi menett\u00e4\u00e4 monta kertaa. Ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa menetin viattomuuteni viisivuotiaana, Hendrikin kanssa, verstaassa hautakivien v\u00e4liss\u00e4, kun h\u00e4n tuskin koski minuun.<\/p>\n

Toisen kerran menetin viattomuuteni noin vuotta my\u00f6hemmin, kun Hendrikin \u00e4iti tuli tilaamaan iso\u00e4idilt\u00e4 valkoiset kallat. H\u00e4n oli pukeutunut mustaan ja alkoi minut n\u00e4hdess\u00e4\u00e4n itke\u00e4 suureen \u00e4\u00e4neen.<\/p>\n

Minun isosis\u00e4ni, puutarhuri ja hauturi, saattoi Hendrikin matkaan. Lopulta he ottivat minutkin mukaansa. Kuulin, kuinka he keskustelivat siit\u00e4, ja iso\u00e4iti oli se, joka sanoi, ett\u00e4 tyt\u00f6ll\u00e4 on siihen oikeus, jokaisella pit\u00e4\u00e4 olla mahdollisuus edes j\u00e4\u00e4hyv\u00e4iset j\u00e4tt\u00e4\u00e4. Isois\u00e4 sanoi lopulta vain: \u201dKyll\u00e4, niin se on\u201d, ja jatkoi puheen kirjoittamista.<\/p>\n

Min\u00e4 tiesin, ett\u00e4 Hendrikill\u00e4 on joku sairaus. H\u00e4n kertoi siit\u00e4 minulle kes\u00e4ll\u00e4, puoli vuotta aikaisemmin, aseman takana vanhassa veturissa, kun vakoilimme humalaisia ker\u00e4t\u00e4ksemme heid\u00e4n tyhj\u00e4t pullonsa. Olin huomannut, ett\u00e4 Hendrik oli muuttunut. H\u00e4n oli turvoksissa, ja alkuun tarkkailin huolestuneena itse\u00e4nikin, ett\u00e4 turpoavatko kaikki kasvaessaan tai eih\u00e4n se vain tartu. Mutta sitten sain tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 se johtui l\u00e4\u00e4kkeist\u00e4, ja syd\u00e4meni keveni, sill\u00e4 l\u00e4\u00e4kkeeth\u00e4n auttavat. Tokihan lapset paranevat.<\/p>\n

Mutta minun olisi pit\u00e4nyt olla huolissani.<\/p>\n

Vai olisiko?<\/p>\n

Silloin meill\u00e4 ei olisi ollut sit\u00e4 kes\u00e4\u00e4, silloin me emme olisi kiipeilleet uhkarohkeina raunioissa, niin varmoina k\u00e4yneet istumassa k\u00e4si k\u00e4dess\u00e4 hautausmaalla. Elokuussa Hendrik punoi minulle heinist\u00e4 sormuksen ja kysyi, luulenko ett\u00e4 me voisimme joskus menn\u00e4 naimisiin, h\u00e4n ei tahdo ket\u00e4\u00e4n toista tytt\u00f6\u00e4. Min\u00e4 arvelin, ett\u00e4 voisimme kyll\u00e4, ja h\u00e4n pani sormeeni sormuksen, joka oli juuri oikein kokoinen. Sen j\u00e4lkeen l\u00e4hdimme hautausmaan l\u00e4helle luumuvarkaisiin ja illalla oli maha kuralla.<\/p>\n

Viimeisen kerran n\u00e4in Hendrikin syyskuun lopussa. H\u00e4n oli ko\u00adtona, min\u00e4 k\u00e4vin h\u00e4nt\u00e4 katsomassa. Turvotus oli poissa, mielest\u00e4ni Hendrik oli kasvanut. Pidemm\u00e4ksi, vanhemmaksi. H\u00e4nen huoneessaan oli paljon kirjoja, ja h\u00e4n sanoi, ettei juuri voi tehd\u00e4 muuta kuin lukea ja katsella kuvia.<\/p>\n

Hendrik oli tehnyt minulle lahjan. Veistoksen. H\u00e4n oli vuollut kammottavan ruman paksun naisen kuvan, suurimahaisen ja isotissisen. H\u00e4n sanoi, ett\u00e4 oli l\u00f6yt\u00e4nyt tuon veistoksen kuvan yhdest\u00e4 kirjasta ja tehnyt minulle samanlaisen amuletin, jotta se toisi minulle onnea ja hedelm\u00e4llisyytt\u00e4 ja turvaa ja menestyst\u00e4. Min\u00e4 kysyin, mik\u00e4 on amuletti, ja Hendrik vastasi: \u201dOnnenkalu.\u201d Min\u00e4 kysyin, mit\u00e4 on hedelm\u00e4llisyys, ja Hendrik sanoi: \u201dKun on paljon lapsia.\u201d Ja lopuksi kysyin viel\u00e4, mit\u00e4 on turvallisuus, ja h\u00e4n mietti hetken ja sanoi: \u201dSit\u00e4, kun on varma olla.\u201d Se kaikki sopi minulle. Hendrik oli sanojen kanssa niin taitava.<\/p>\n

Sen j\u00e4lkeen pelasimme kaupunkien polttamista ja paskahousua, sill\u00e4 min\u00e4 en osannut muuta. Sitten viel\u00e4 dominoa, mutta nappulat meniv\u00e4t peitolla nurin. Min\u00e4 en oikein osannut tammea eik\u00e4 Hendrik mylly\u00e4. Mutta pelasimme kuitenkin lopulta tammea ja min\u00e4 h\u00e4visin koko ajan, kunnes Hendrikin \u00e4iti tuli sanomaan, ett\u00e4 Hendrikin pit\u00e4\u00e4 nyt ottaa l\u00e4\u00e4kett\u00e4 ja lev\u00e4t\u00e4 ja ett\u00e4 iso\u00e4iti varmasti jo odottaa minua kotona.<\/p>\n

Kun Hendrikin \u00e4iti oli mennyt, annoin Hendrikin poskelle suukon ja h\u00e4n puristi minun k\u00e4tt\u00e4ni ja min\u00e4 sanoin, ett\u00e4 pid\u00e4n h\u00e4nen Venuksensa aina tallessa, sill\u00e4 onnea ja hedelm\u00e4llisyytt\u00e4 ja turvallisuutta ja menestyst\u00e4 me juuri tarvitsemme.<\/p>\n

Valkea leninki<\/h3>\n

Kun olin pieni tytt\u00f6, s\u00e4rm\u00e4t\u00f6n, pehme\u00e4 ja pellavap\u00e4inen, vietin pitki\u00e4 onnellisia aikoja isovanhempieni luona pieness\u00e4 Keski-Viron kaupungissa, joka oli tuolloin ennemminkin suuri kyl\u00e4 kuin kaupunki. Isovanhempien talon ymp\u00e4rill\u00e4 oli suunnaton puutarha, minun lapsuuteni viidakko, kasvuvuosieni paratiisi.<\/p>\n

Iso\u00e4iti oli ollut tai oli viel\u00e4kin myym\u00e4l\u00e4nhoitaja ja isois\u00e4 oli rakentanut puhelinlinjoja, mik\u00e4 tuntui silloin vitsikk\u00e4\u00e4lt\u00e4, koska kaikki sanoivat, ett\u00e4 h\u00e4n on ty\u00f6skennellyt \u201dsiteiss\u00e4\u201d, ja min\u00e4 vain ihmettelin, mitk\u00e4 kumman siteet ja sidokset ne olivat ja miten kummassa niiss\u00e4 pystyi t\u00f6it\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n. \u201dSiteet\u201d olivat lapselle t\u00e4rke\u00e4 sana puhkikaaduttujen polvien takia, ja \u201dsiteet\u201d olivat tuolloin my\u00f6s toisessa mieless\u00e4 t\u00e4rke\u00e4 sana, jopa lapsi tiesi, ett\u00e4 kun niit\u00e4 oli, sai\u2026 tavaraa. Nyt meill\u00e4 on Nokia. Connecting people<\/em> ja kaikki on ihan selv\u00e4\u00e4. Isois\u00e4 ty\u00f6skenteli ihmisten yhdist\u00e4misen alalla.<\/p>\n

Mutta oikeasti en muista, ett\u00e4 kumpikaan heist\u00e4 olisi k\u00e4ynyt t\u00f6iss\u00e4. Sen lis\u00e4ksi, ett\u00e4 isois\u00e4 teki puutarhaty\u00f6ns\u00e4, huolehti, ett\u00e4 valkeat ja keltaiset narsissit nousivat suorina rivein\u00e4, linkosi suuriin purkkeihin valuvaa meripihkan v\u00e4rist\u00e4 hunajaa, ja sen lis\u00e4ksi, ett\u00e4 h\u00e4n oli puolip\u00e4iv\u00e4inen maallinen hautajaispuhuja. Ja sen lis\u00e4ksi, ett\u00e4 iso\u00e4iti osasi sitoa kaikkein kauneimmat kukkalaitteet ja ommella, ommella, ommella. Ommella leninkej\u00e4 seutukunnan rouville, sill\u00e4 mummin luona olivat he kaikki viel\u00e4 tai j\u00e4lleen rouvia, eiv\u00e4t tovereita tai kansalaisia. Ommella mekkoja itselleen ja minulle.<\/p>\n

Minun ensimm\u00e4iset mekkoni olivat rouvien tilkuista, mutta kyll\u00e4 ne olivat sievi\u00e4. Kenenk\u00e4\u00e4n toisen tyt\u00f6n mekot eiv\u00e4t olleet niin v\u00e4rikk\u00e4it\u00e4, mielikuvituksellisia, monipuolisia. Kyll\u00e4 \u2013 iso\u00e4iti tiesi tasan tarkkaan, mit\u00e4 min\u00e4 tarvitsin, h\u00e4n tiesi, ett\u00e4 pit\u00e4\u00e4 olla taskuja, ja h\u00e4n piti huolen siit\u00e4, ett\u00e4 laskosten v\u00e4liss\u00e4 oli aina ovelasti piilossa joku karkki- tai kolikkotasku. Joskus h\u00e4n teki minulle jopa sellaisia mekkoja, jotka n\u00e4yttiv\u00e4t satiinimerelt\u00e4, mutta olivat oikeasti leve\u00e4lahkeiset haalarihousut, jotta min\u00e4 voisin kiipeill\u00e4 puissa serkkupojan ja h\u00e4nen kavereittensa kanssa, ja juosta ja juosta.<\/p>\n

Iso\u00e4iti opetti minut k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n mekkoja, eik\u00e4 vain k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n mekkoja vaan kantamaan niit\u00e4.<\/p>\n

Iso\u00e4iti ei niink\u00e4\u00e4n pit\u00e4nyt saarnoja, vaan kasvatti minua toimeliailla k\u00e4sill\u00e4\u00e4n, kunnollisuudellaan, vissill\u00e4 esimerkill\u00e4. Sill\u00e4, miten h\u00e4n k\u00e4veli, miten piti p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n, kumarassa ja kuitenkin pystyss\u00e4, ja miten hymyili, itsekseen, jotenkin sis\u00e4\u00e4np\u00e4in, sill\u00e4 ennen kaikkea iso\u00e4iti oli arvoitus. Ja miten h\u00e4n itse kantoi leninkej\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Miten h\u00e4n kantoi el\u00e4m\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Niin ett\u00e4 lopulta mummi opetti mekkojen k\u00e4ytt\u00e4misen lis\u00e4ksi sen, miten siivet kantavat.<\/p>\n

Sellaisessa maailmassa min\u00e4 elin, ja kun oikein ajattelen, se oli oikea pikkuporvarillinen saareke neuvostoajan todellisuudessa.<\/p>\n

Ajat ovat muuttuneet, mummi on kauan sitten kuollut, mennyt on jo ukkikin, joka selvisi yhdeks\u00e4nkymppiseksi, suorana ja murheellisena.<\/p>\n

Nyt heid\u00e4n talonsa on palanut, ja legendaarinen, niin vikkel\u00e4jalkainen Singer sulanut tulipalossa tummaksi metallikoppuraksi, jota yh\u00e4 viel\u00e4 s\u00e4ilyt\u00e4n.<\/p>\n

Ostin antiikkiliikkeest\u00e4 iso\u00e4idin Singerin tarkan kopion, mutta k\u00e4yt\u00e4n sit\u00e4 vain apup\u00f6yt\u00e4n\u00e4 ja ostan omat ja tytt\u00e4ren mekot kaupasta tai teet\u00e4n ven\u00e4l\u00e4isell\u00e4 ompelijattarella, jonka ty\u00f6huone on torimme laidalla ja joka tuppaa tekem\u00e4\u00e4n kaikista hameista liian lyhyit\u00e4 ja sanoo: \u201dTjeill\u00e4 on niin hjyv\u00e4t jalat, niin hjyv\u00e4t jalat\u201d, ja meid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 jatkuvasti hokea, ett\u00e4 haluamme pitk\u00e4n pitki\u00e4 mekkoja, vaikka emmeh\u00e4n me tahdo.<\/p>\n

Minulla on luultavasti noin viisikymment\u00e4 leninki\u00e4, joista suurinta osaa en k\u00e4yt\u00e4. Mutta ne juuri, joita en k\u00e4yt\u00e4, muistuttavat siit\u00e4, miten el\u00e4m\u00e4 h\u00f6ykytt\u00e4\u00e4 minua ja muita, miten ajan hammas v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 puree. Ja usein muistuttaa kirjava mekkorivi kaapissani yksinkertaisesti siit\u00e4, miten aika venyy, venyy siin\u00e4 mieless\u00e4, ett\u00e4 se jatkuu viel\u00e4 silloinkin, kun min\u00e4 olen mennyt.<\/p>\n

Niiden mekkojen joukossa, jotka ovat tallessa, mutta joita en koskaan k\u00e4yt\u00e4, on hailakan vaaleanpunainen silkkisatiininen vauvanmekko, jossa minun \u00e4itini kastettiin. Ja siell\u00e4 on rippileninkini, joka oli oikeasti Amerikan isot\u00e4din garderobistaan kaseeraama ja k\u00f6yhille Viron sukulaisilleen l\u00e4hett\u00e4m\u00e4 fiini y\u00f6paita. On merensininen polyesterimekko valkoisine pikkukukkineen ja kunnollisine alushameineen, siit\u00e4 muistan viel\u00e4 onnellisen \u00e4itini.<\/p>\n

Siell\u00e4 on silkkileninki, jonka silloin viel\u00e4 tuleva mieheni toi ensimm\u00e4iselt\u00e4 ulkomaanmatkaltaan ja joka varmasti maksoi h\u00e4nelle kokonaisen omaisuuden. Se oli h\u00e4nen tapansa n\u00e4ytt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n on tosissaan: h\u00e4n kysyi, mit\u00e4 voisi minulle tuoda, ja min\u00e4 vitsailin, ett\u00e4 jos jotain tuot, tuo leninki. Ja h\u00e4n toi, k\u00e4ytin sit\u00e4 valmistujaisjuhlissa ja monta muuta kertaa, mutta enimm\u00e4kseen pidin sit\u00e4 siev\u00e4sti pakattuna kaapissa. Se leninki on klassikko, ei mene koskaan pois muodista, mutta min\u00e4 en voi nyt sit\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4\u00e4, sill\u00e4 el\u00e4m\u00e4 on tehnyt minut pienemm\u00e4ksi.<\/p>\n

Siell\u00e4 on viel\u00e4 punapilkkuinen pikkumekko, jota on pit\u00e4nyt kolme sukupolvea perheemme naisia, ja lopulta on siell\u00e4 minun h\u00e4\u00e4pukuni, joka ei ole kertaakaan ollut kunnolla p\u00e4\u00e4ll\u00e4ni.<\/p>\n

Niist\u00e4 toisista, joita min\u00e4 k\u00e4yt\u00e4n, ei voi sanoa, mill\u00e4 niist\u00e4 on joskus riitt\u00e4v\u00e4sti painoarvoa, ett\u00e4 se kannattaa s\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4, j\u00e4tt\u00e4\u00e4 j\u00e4lkipolville, ett\u00e4 siit\u00e4 tulisi osa historiaa.<\/p>\n

Kaikki v\u00e4rit yhteens\u00e4 ovat yksi \u2013 valkoinen. Kaikki mekot yhteens\u00e4 ovat yksi valkea leninki. Valkoinen on muistin ja muistamisen v\u00e4ri, valkoinen valo k\u00e4tkee kaikki muistot.<\/p>\n

Jopa tumman metallikoppuran romujen joukossa, jopa tyhj\u00e4n tontin, kadotetun paratiisin, joka ei en\u00e4\u00e4 edes kuulu meid\u00e4n perheellemme.<\/p>\n

Jopa iso\u00e4idin suonikkaat, jouten sairaalalakanalla lep\u00e4\u00e4v\u00e4t k\u00e4det, h\u00e4nen murtuneen, tyhj\u00e4n hymyns\u00e4 aivoinfarktin j\u00e4lkeen, ja minut, joka istun siell\u00e4 avuttomana ja yrit\u00e4n sanoa h\u00e4nelle:<\/p>\n

\u201dMummi, min\u00e4 menen naimisiin, mummi, tarvitsen mekon, joka kasvaa minun mukanani, mummi, vain sin\u00e4 olisit tiennyt, kuinka ommellaan sellainen, miten piilotetaan pieni olento laskoksiin, kuinka tehd\u00e4\u00e4n salatasku nimikoidulle nen\u00e4liinalle, jonka annoit lahjaksi, kun t\u00e4ytin viisi. \u00c4l\u00e4 mene, mummi, \u00e4l\u00e4 viel\u00e4 mene.\u201d<\/p>\n

H\u00e4\u00e4p\u00e4iv\u00e4n aamuna isois\u00e4 koputti oveeni. Vapisevissa k\u00e4siss\u00e4\u00e4n h\u00e4n piteli laatikkoa. \u201dMummi olisi halunnut, ett\u00e4 sin\u00e4 saat t\u00e4m\u00e4n. Ota, sovita sit\u00e4 p\u00e4\u00e4llesi. Sin\u00e4 olet niin h\u00e4nen laisensa, tiesitk\u00f6 sin\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n odotti is\u00e4\u00e4si, silloin elokuussa, kun me menimme naimisiin, viimeisen\u00e4 onnellisena kes\u00e4n\u00e4 ennen sotaa?\u201d<\/p>\n

Leninki sopi kuin valettu ja on sopinut siit\u00e4 asti. Aivan sama kuinka paljon olen kasvanut tai kutistunut, aivan sama, mit\u00e4 el\u00e4m\u00e4 on tuonut tulleessaan.<\/p>\n

J\u00e4t\u00e4 mieleen<\/h3>\n

uit suuren kiven luota kohti aurinkoa
\nlapsuuden ranta
\nelokuun helleaalto
\nuit rinnan sisaresi kanssa
\nte olette tehneet rauhan
\nh\u00e4n tiet\u00e4\u00e4 sinusta asioita joita toiset eiv\u00e4t tied\u00e4
\nsinun salailusi
\nsinun pime\u00e4n puolesi<\/p>\n

uit rannalta avomerelle p\u00e4in
\nniin kuin et tavallisesti koskaan uskalla
\nmutta nyt et pelk\u00e4\u00e4
\nsyvyytt\u00e4 etk\u00e4 tuntematonta<\/p>\n

h\u00e4n on opettanut sinua
\nnuorempi sisaresi
\nui siin\u00e4 h\u00e4nkin
\nlaskeva aurinko silmiss\u00e4nne
\naika ja menneisyys silmiss\u00e4nne
\nkatumus kun
\npidempi matka yhteist\u00e4 tiet\u00e4
\non jo takana
\nei edess\u00e4
\nliian monta p\u00e4iv\u00e4\u00e4 on mennyt
\nhiljaisuuteen
\net\u00e4isyyteen<\/p>\n

t\u00e4n\u00e4\u00e4n
\nmeri on teid\u00e4n<\/p>\n

Lumous<\/h3>\n

n\u00e4it unta
\nett\u00e4 luet sit\u00e4 kirjaa
\nmuuten olet kyll\u00e4 aikonutkin
\nlukea
\nmutta unohtanut
\nkun aina on jotain muuta<\/p>\n

mutta nyt unessa
\nluit
\nmuistat viel\u00e4 sen tunteen
\nsen lumon
\nsen maun<\/p>\n

ja ajatuksen:
\nkoukuttaako el\u00e4m\u00e4 koskaan sinua
\nniin t\u00e4ydellisesti
\nkuin ne tarinat
\njoita todellisuudessa ei ole<\/p>\n

lumoavatko el\u00e4m\u00e4ss\u00e4kin ne tarinat
\njoita todellisuudessa ei ole
\nniin t\u00e4ydellisesti
\nkuin unessa<\/p>\n

Tuoksuvat<\/h3>\n

rautatiet
\neiv\u00e4t tuoksu en\u00e4\u00e4 kuten ennen
\nmakean pien tilalla
\nhajuton betoni<\/p>\n

vesi sillan alla
\nei ole en\u00e4\u00e4 sama kuin ennen
\nei tuo mukanaan
\nmakeaa soiden tuoksua
\nseisoo<\/p>\n

el\u00e4m\u00e4 ei tuoksu en\u00e4\u00e4 niin kuin ennen<\/p>\n

mutta monen asian
\ntuoksu on entisell\u00e4\u00e4n
\nvanhan puutalon rappu
\ntyhj\u00e4 hillokellari
\nromahtanut leivinuuni
\nhyl\u00e4tty verstas
\nkylm\u00e4 kappeli<\/p>\n

suru ja muistot
\ntuoksuvat yh\u00e4
\nsamalta<\/p>\n

Kai Aareleid<\/h3>\n

Kai Aareleid (s. 1972) on Tartossa syntynyt virolainen kirjailija ja k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4. H\u00e4n on monipuolinen kielen ammattilainen ja valmistunut Teatterikorkeakoulusta Suomesta dramaturgiksi vuonna 1997 sek\u00e4 k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4ksi ja kustannustoimittajaksi Tallinnan yliopistosta vuonna 2001.<\/p>\n

Aareleidilt\u00e4 on vuonna 2011 ilmestynyt romaani Vene veri<\/em> (\u201dVen\u00e4\u00adl\u00e4inen veri\u201d), vuonna 2015 kaksi runokokoelmaa Naised teel<\/em> (\u201dNaisia tiell\u00e4\u201d) ja Vihm ja vein<\/em> (\u201dSade ja viini\u201d) sek\u00e4 vuonna 2016 romaani Linnade p\u00f5letamine<\/em> (\u201dPoltetut kaupungit\u201d). Aareleid harrastaa lavarunoutta ja lavaproosaa ja on virontanut kaunokirjallisuutta espanjan, portugalin, englannin ja suomen kielist\u00e4.<\/p>\n

Vuonna 2013 Kai Aareleid sai Tuglaksen novellipalkinnon novellistaan Tango<\/em>. Esikoisromaanillaan h\u00e4n oli ehdolla Viron kulttuurirahaston kirjallisuuspalkinnon saajaksi.<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 Nippernaatissa julkaistavat kaksi lyhytproosateksti\u00e4 ovat ilmestyneet aikakauskirja Loomingissa vuonna 2015. Pienet taidokkaat tarinat edustavat hyvin Aareleidin koko tuotantoa, sill\u00e4 tarinoiden teemat tulevat vastaan yh\u00e4 uudelleen ja uudelleen niin h\u00e4nen proosassaan kuin runoissaankin. Viattomuus-novellilla Aareleid voitti HeadRead-kirjallisuusfestivaalin lavaproosakilpailun.<\/p>\n

T\u00e4h\u00e4n valitut runot ovat kokoelmasta Naised teel<\/em>. Suomentamani runot muodostavat lyhytproosatekstien kanssa kokonaisuuden, joka pohtii muistojen ja kertomusten merkityst\u00e4 min\u00e4kuvan ja el\u00e4m\u00e4nasenteiden synnyss\u00e4.<\/p>\n

\"dots\"<\/p>\n

Hanna Pippuri<\/h5>\n

(s. 1969) on teologi ja viron kielen ja kulttuurin opiskelija. Kirjallisuuden k\u00e4\u00e4nt\u00e4minen on h\u00e4nen vuosikymmenet it\u00e4nyt haaveensa, joka alkaa pikkuhiljaa muuttua todeksi. Sen lis\u00e4ksi, ett\u00e4 kaunokirjallisuuden k\u00e4\u00e4nt\u00e4minen on h\u00e4nest\u00e4 ty\u00f6n\u00e4 kiehtovaa, haastavaa ja palkitsevaa, se antaa mahdollisuuden avata kurkistusikkunoita virolaiseen yhteiskuntaan.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Lue lis\u00e4\u00e4 kirjailijasta Viattomuus Suomentanut Hanna Pippuri Viisivuotiaana sain el\u00e4m\u00e4ni ensimm\u00e4isen oppitunnin siit\u00e4, ett\u00e4 siell\u00e4 miss\u00e4 on rakkautta, on aina my\u00f6s kuolemaa. Iso\u00e4iti ja isois\u00e4 asuivat pieness\u00e4 vihre\u00e4ss\u00e4 puutarhakaupungissa, jossa vietin lapsuuteni onnellisimmat p\u00e4iv\u00e4t. Siell\u00e4 opin tuntemaan el\u00e4m\u00e4n maun, isois\u00e4n puutarhan tuoksut, v\u00e4rit ja \u00e4\u00e4net: kostean turpeen, kyps\u00e4t tomaatit, keltaisten ja valkoisten narsissien suorat rivit, lingosta suureen purkkiin valuvan meripihkan …<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":289,"menu_order":7,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"inline_featured_image":false},"jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/316"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=316"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/316\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":363,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/316\/revisions\/363"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/289"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=316"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}