{"id":318,"date":"2016-09-15T12:32:32","date_gmt":"2016-09-15T09:32:32","guid":{"rendered":"http:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/?page_id=318"},"modified":"2016-10-03T15:59:06","modified_gmt":"2016-10-03T12:59:06","slug":"juri-kolk","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/nippernaati-2\/juri-kolk\/","title":{"rendered":"J\u00fcri Kolk"},"content":{"rendered":"
Lue lis\u00e4\u00e4 kirjailijasta<\/a><\/div>\n

Lyhytproosaa<\/h2>\n

Suomentanut Anniina Ljokkoi<\/h4>\n

Vuodenvaihde<\/h3>\n

Kavereilla oli kuulemma uudenvuodenjuhlat jossakin kaupungin ulko-puolella. Minulle ei ihan selvinnyt, kenen talo se oli, mutta sinne sai joka tapauksessa menn\u00e4. Tulossa oli kavereiden lis\u00e4ksi puolituttuja ja tuntemattomia. Vaikkei sill\u00e4 niin v\u00e4li\u00e4, miten paljon. En aikonut menn\u00e4. Ajattelin istua kotona lukemassa kirjaa.<\/p>\n

P\u00e4iv\u00e4n mittaan kuitenkin kasvoi liev\u00e4 levottomuus. Onko ihminen, joka vuodenvaihteessa valitsee tipattoman yksin\u00e4isyyden, ihminen laisinkaan? Ehk\u00e4 pit\u00e4isi sittenkin menn\u00e4 vaikka vanhempien luokse, ne ilahtuisivat varmasti. Katsoisimme yhdess\u00e4 telkkaria, menisimme nukkumaan puoli yksi ja olisimme seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 pirteit\u00e4 kuin peipposet.<\/p>\n

Rautatieasemalla selvisi, ett\u00e4 vartin p\u00e4\u00e4st\u00e4 vanhemmille menev\u00e4n junan j\u00e4lkeen l\u00e4htisi viel\u00e4 toinen \u2013 sinne miss\u00e4 kaverit juhlivat. Hmm. \u00c4iti jauhaisi taatusti puoli iltaa, ettei arvannut minun tulevan ja ettei ruokaa ole tarpeeksi. Is\u00e4n naamasta n\u00e4kyisi, miten kovasti h\u00e4n yritt\u00e4\u00e4 pid\u00e4tell\u00e4 sit\u00e4 polttavaa kysymyst\u00e4: \u201dPoika, mit\u00e4 sin\u00e4 olet ajatellut ruveta tekem\u00e4\u00e4n? Oletko vihdoin keksinyt jotain?\u201d<\/p>\n

Ei, hemmetti! Min\u00e4 menen kavereiden luokse. Miksen menisi? Voisin ihan hyvin menn\u00e4. Siell\u00e4 olisi my\u00f6s Tea. En tosin ole viel\u00e4k\u00e4\u00e4n keksinyt, miten l\u00e4hestyisin h\u00e4nt\u00e4, jos ollenkaan, mutta ehk\u00e4 se selvi\u00e4\u00e4, kun viet\u00e4n tarpeeksi aikaa h\u00e4nen seurassaan.<\/p>\n

Puolitoista tuntia my\u00f6hemmin nousin junasta ja olin jo menossa, kun tuli mieleen, ett\u00e4 fiksuinta on kysy\u00e4 tiet\u00e4 paikallisilta. Kysy\u00e4 ennen kuin v\u00e4ki hajaantuu rautatieasemalta. Eik\u00f6h\u00e4n heill\u00e4 ole tiedossa, miss\u00e4 juhlii parikymment\u00e4 vierasta nuorta. Sainkin ohjeet, mutta juhlapaikalle ne eiv\u00e4t minua johdattaneet. Ehkei siin\u00e4 talossa k\u00e4ynyt vieraita juhlijoita niin usein. Ei ollut tyyliin Koskisen Santun luona, siell\u00e4 ne k\u00e4yv\u00e4t. Sen j\u00e4lkeen on taas piha t\u00e4ynn\u00e4 tumppeja ja\u2026<\/p>\n

My\u00f6hemmin sain tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 suunta, johon olin meinannut hetken mielijohteesta l\u00e4hte\u00e4, olikin oikea. Olin aiemminkin langennut samaan ansaan \u2013 luottamus paikallisten tietoon toi minulle sill\u00e4 kertaa noin kymmenen kilometrin k\u00e4velylenkin. Joskus tulevaisuudessa olin tekev\u00e4 sen virheen viel\u00e4 kerran, mutta en itse apua kysyess\u00e4ni, vaan tarjottuun apuun luottaen. Kysyin nimitt\u00e4in Lasnam\u00e4en bussissa, mik\u00e4 on seuraava pys\u00e4kki, ja my\u00f6hemmin t\u00e4m\u00e4n henkil\u00f6n oli aivan pakko pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4 minut kadulla ja osoittaa, ett\u00e4 etsim\u00e4ni talo on sittenkin toisella puolella. Itse asiassa nelj\u00e4 ensimm\u00e4ist\u00e4 askeltani olivat olleet oikeaan suuntaan. Mutta se siit\u00e4. Paljonko niist\u00e4 tulevaisuuden mokista nyt osaa ottaa opikseen? Niinp\u00e4 l\u00e4hdin sin\u00e4 uudenvuoden aattona v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n suuntaan luottaen paikallisten ep\u00e4varmoihin oletuksiin.<\/p>\n

Talot sijaitsivat melko kaukana toisistaan, ja ilmeisesti paikallisilla oli tarpeeksi tohinaa makkaroiden t\u00e4ytt\u00e4misess\u00e4, ettei kyl\u00e4ll\u00e4 ollut levinnyt uutista vieraasta. Vai oliko t\u00e4ll\u00e4 hiljaisella seudulla enemm\u00e4nkin vieraita ja kiinnitettiink\u00f6 niihin v\u00e4hemm\u00e4n huomiota kuin olisin arvannut? Joka tapauksessa k\u00e4vi niin, ettei kukaan tiennyt juhlista mit\u00e4\u00e4n. Useankin mets\u00e4n suojaan piilotetun talon asukkaat tarjosivat kyll\u00e4 hyv\u00e4ntahtoisia arvauksiaan, mutta oikeaa tiet\u00e4 ei kukaan osannut neuvoa. Joku ep\u00e4r\u00f6i hetken: olisi ehk\u00e4 pit\u00e4nyt kutsua minut sis\u00e4\u00e4n, mutta en min\u00e4 olisi kumminkaan halunnut menn\u00e4. Varmasti olisi kutsuttu, jos olisin halunnut.<\/p>\n

Y\u00f6 oli hiljainen. Tuuli oli hiljainen. Pakkasta oli vain pari astetta, vaikka pilvi\u00e4 oli v\u00e4h\u00e4n. Sek\u00e4 kuu ett\u00e4 t\u00e4hdet n\u00e4ytt\u00e4ytyiv\u00e4t. Edes keskiy\u00f6n l\u00e4hestyess\u00e4 yhdest\u00e4k\u00e4\u00e4n talosta ei kuulunut kohtuutonta mekastusta tai m\u00f6lin\u00e4\u00e4. Muutama koira tietysti haukkui, mutta sen nyt saattoi ottaa vaikka lauluna.<\/p>\n

Y\u00f6 oli kesy. Sudet eiv\u00e4t hy\u00f6k\u00e4nneet, varikset eiv\u00e4t nokkineet silmi\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4, lepakot eiv\u00e4t varastaneet karvahattua. Jos vastaan olisi tullut karhu, sekin olisi varmaan vain kysynyt tulta ja tunnustanut pian nolona, ett\u00e4 ei oikeastaan polta, mutta kun nyt tuli uudenvuodeny\u00f6n\u00e4 her\u00e4tty\u00e4 ja ry\u00f6mitty\u00e4 ulos pes\u00e4st\u00e4\u2026 Itse asiassa kaikki oli hiljaisempaa ja rauhallisempaa kuin kotona kirjan kanssa olisi ollut. Kaupungissa kun aina metel\u00f6i joku ikkunan takana. Siell\u00e4 tulee aina kiusaus menn\u00e4 jonnekin. K\u00e4vell\u00e4 vaikka huvikseen keskustan l\u00e4pi, jos joku tulisi vastaan. Nyt ei ollut huolen h\u00e4iv\u00e4\u00e4. Muutama yksitt\u00e4inen piski r\u00e4ksytti, ja min\u00e4 olin matkalla jonnekin. Olin koko ajan matkalla jonnekin, kaikki oli niin kuin pitikin.<\/p>\n

Aamuviidelt\u00e4 olin taas rautatieasemalla. Kassaluukun takaa tervehdittiin iloisesti ja ojennettiin lautasellinen perunasalaattia sek\u00e4 leip\u00e4pala kaveriksi. Vaikkei sit\u00e4 oikeasti tapahtunut, minulla on my\u00f6s kirkas ja ihana muistikuva pienest\u00e4 viinanaukusta, jonka aseman nainen tarjosi salaatin kyytipojaksi. Jos osaisin piirt\u00e4\u00e4, voisin tehd\u00e4 kuvankin naukusta, naisesta ja asemasta, koska joka tapauksessa olen sijoittanut ne samaan muistikuvaan, vaikka totta puhuen, viinaa ei ollut.<\/p>\n

Kuudelta l\u00e4hti juna kaupunkiin. Olin yksin vaunussa, olihan ensimm\u00e4inen tammikuuta. Erehdytte jos luulette, ett\u00e4 se olisi ollut jotenkin surullinen harharetki. Ei se ollut. Kumma kyll\u00e4 se ei ollut edes yksin\u00e4inen. Jopa kysymykseen, jonka esitt\u00e4miseen is\u00e4lle ei tuona iltana tarjoutunut mahdollisuutta, alkoi seuraavien viikkojen aikana hiljalleen muotoutua vastaus.<\/p>\n

Suuri sota paremman maailman puolesta<\/h3>\n

Olin kai kuuden vanha, kun minusta alkoi tuntua silt\u00e4, ett\u00e4 pit\u00e4isi tapella. Ett\u00e4 muuten minua ei oteta laumassa tosissaan. Tuumasta toimeen. Asioita ei ole ollenkaan vaikeaa ajaa sille tolalle, ett\u00e4 tappelu on v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 edess\u00e4. Ei tarvitse suoranaisesti haastaa riitaa eik\u00e4 olla huomiotaher\u00e4tt\u00e4v\u00e4n ilke\u00e4. Riitt\u00e4\u00e4 ett\u00e4 on p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt. Tulin siihen tulokseen, ett\u00e4 minun oli tapeltava Kallen kanssa \u2013 h\u00e4nk\u00e4\u00e4n ei ollut viel\u00e4 kertaakaan tapellut, joten meist\u00e4 kumpikaan ei h\u00e4vi\u00e4isi, k\u00e4vi miten k\u00e4vi. Valintani oli varmasti jonkinlainen sekoitus hiljaista toivoa ja halpamaista laskelmointia.<\/p>\n

Etuk\u00e4teisvalmistelut veiv\u00e4t muutaman p\u00e4iv\u00e4n, ehk\u00e4 viikon. Oleel-lista oli, ett\u00e4 kaikki tiesiv\u00e4t: ennemmin tai my\u00f6hemmin Jyri ja Kalle tappelisivat. Ett\u00e4 se hetki l\u00e4heni. Aavistus muuttui v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydeksi, joka hiipi liki kuin totuus Oidipuksen rikkomuksista tai jouluaatto. Kalle ei ilmeisesti ollut yht\u00e4 vakuuttunut tappelun tarpeellisuudesta, mutta mink\u00e4 h\u00e4n mahtoi.<\/p>\n

Lopulta koitti se suuri p\u00e4iv\u00e4. Ilman pitempi\u00e4 puheita hy\u00f6kk\u00e4simme toistemme kimppuun er\u00e4\u00e4ss\u00e4 ruskeassa ja elokuvallisen huonosti valaistussa pukuhuoneessa. \u00c4hisimme aikamme \u2013 min\u00e4 nyrkit ojossa, Kalle potkien. H\u00e4n potki korkealle, mutta ei osunut minuun. Min\u00e4 kyll\u00e4 osuin h\u00e4neen, mutta en taatusti onnistunut satuttamaan. Tunteet kyll\u00e4 k\u00e4viv\u00e4t kuumina. Voisi sanoa, ett\u00e4 ilma oli sakeanaan adrenaliinia ja testosteronia, mutta testosteronia ei ollut viel\u00e4 keksitty eik\u00e4 se adrenaliinikaan ollut ihan t\u00e4ytt\u00e4 tavaraa.<\/p>\n

Taistelimme kuin muinaiset gladiaattorit. Yksi abiturientti oli sattunut samaan pukkariin emmek\u00e4 olleet huomaavinamme h\u00e4nt\u00e4. Ik\u00e4v\u00e4 kyll\u00e4 juuri se koitui kohtalokseni. Melko pian abiturientti tuli meid\u00e4n luoksemme ja kumartui, h\u00e4n oli hirmuisen pitk\u00e4, ainakin minun mielest\u00e4ni. H\u00e4n kumartui alas, pani k\u00e4den meid\u00e4n kummankin olalle ja hymyili kuin kev\u00e4taurinko. Sitten h\u00e4n sanoi v\u00e4h\u00e4n k\u00f6mpel\u00f6sti, ett\u00e4 hei pojat, mit\u00e4s te nyt. Olkaas vaan kavereita.<\/p>\n

Ne olivat tietyll\u00e4 tapaa juuri oikeat sanat, niin hyv\u00e4t ja inhimilliset, ett\u00e4 koko p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isyyteni, kiukkuni, pelkoni ja p\u00e4\u00e4h\u00e4npinttym\u00e4ni sulivat hetkess\u00e4. Sulivat, ja minulle tulivat kyyneleet silmiin. Voimalla. Yritin pid\u00e4tell\u00e4, mutta olin kuin joku olympiavoittaja tai syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4sankari \u2013 tunsin yht\u00e4kki\u00e4, ett\u00e4 koko maailma ja ihmiset siell\u00e4 ovat koko ajan v\u00e4litt\u00e4neet minusta, ja niin tulivat kaikki tunteet kerralla ja kastelivat silm\u00e4kulmani. Meid\u00e4n luokan suurin auktoriteetti arvioi tilanteen ja totesi, ett\u00e4 Kolk sai turpaan. Menetetty\u00e4\u00e4n mielenkiintonsa h\u00e4n poistui tilasta, muut kannoillaan. Oikeassahan h\u00e4n oli. Tosin tappelussa minua ei ly\u00f6ty, mutta sit\u00e4kin vaikuttavampi oli tappioni, sit\u00e4kin suurempi. H\u00e4visin hyvyydelle.<\/p>\n

Kolmekymment\u00e4viisi vuotta olen yritt\u00e4nyt niell\u00e4 h\u00e4pe\u00e4\u00e4ni, t\u00e4n\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4tin, ett\u00e4 nyt saa riitt\u00e4\u00e4 \u2013 etsin Kallen k\u00e4siini. Haluan n\u00e4hd\u00e4, kuka h\u00e4net t\u00e4ll\u00e4 kertaa pelastaa. Ehk\u00e4 saan el\u00e4m\u00e4\u00e4nikin viel\u00e4 uutta puhtia.<\/p>\n

Ik\u00e4vystyminen<\/h3>\n

Sain sellaisen idean, ett\u00e4 pit\u00e4isi ik\u00e4vysty\u00e4, vaikka tunnin verran. Suun-nitelmallisesti, keskittyen. Ei niin, ett\u00e4 luuhaan netiss\u00e4 sivulta toiselle tai pelaan 2048:a tai katson toisella silm\u00e4ll\u00e4 jalkapalloa. Paras paikka ik\u00e4vystymiseen on paikallisbussi. Istuin kyll\u00e4 aluksi etupenkkiin, jotta voisin tuijottaa ulos, mutta kuski oli vet\u00e4nyt aurinkovarjon tai mik\u00e4 onkaan juuri sille korkeudelle, ett\u00e4 n\u00e4in edess\u00e4ni vain p\u00e4tk\u00e4n asfalttia. K\u00e4nnykk\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4tin olla katsomatta. Ajatuksia p\u00e4\u00e4tin olla ajattelematta. Ainakaan k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisi\u00e4 ajatuksia \u2013 ett\u00e4 mik\u00e4 on seuraavan jutun p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n nimi ja mit\u00e4 min\u00e4 illalla s\u00f6isin ja miten sel\u00e4tt\u00e4isin ne pari t\u00f6iss\u00e4 eteen tullutta ongelmaa. Sellaisia ajatuksia p\u00e4\u00e4tin siis olla ajattelematta ja sekin siit\u00e4 syyst\u00e4, ett\u00e4 olisi mahdollisimman tyls\u00e4\u00e4. Kirjaa minulla ei ollut mukana. K\u00e4nnyk\u00e4n, niin kuin taisin jo mainita, p\u00e4\u00e4tin j\u00e4tt\u00e4\u00e4 taskuun ja l\u00e4pp\u00e4rin laukkuun. Ne tietysti v\u00e4\u00e4ntelehtiv\u00e4t siell\u00e4 ja v\u00e4ittiv\u00e4t, ett\u00e4 netti on t\u00e4ynn\u00e4 kaikenlaista kiinnostavaa tai ainakin hyv\u00e4\u00e4 ajanvietett\u00e4. Mutta min\u00e4, kuten olen t\u00e4m\u00e4n kappaleen aikana yritt\u00e4nyt jo monta kertaa selitt\u00e4\u00e4, olin p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt ik\u00e4vysty\u00e4, joten kiinnostavat asiat ja viihde eiv\u00e4t sopineet minulle. Minun on sanottava, suorastaan tunnustettava, ett\u00e4 ik\u00e4vystyminen osoittautui yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n vaikeaksi. No, toisaalta sain tietysti katsella ymp\u00e4rilleni. Mutta sivuikkunasta katsomiseen kypsyy nopeasti. Ainakin minulla on niin. Kiid\u00e4t kaiken ohi p\u00e4\u00e4sem\u00e4tt\u00e4 l\u00e4hemm\u00e4ksi mit\u00e4\u00e4n. Outoa. Toisaalta taas, vaikka en ajatellut varsinaisia ajatuksia, niin sanoja sinkoili p\u00e4\u00e4ss\u00e4ni kuin rottia hyl\u00e4tyss\u00e4 myllyss\u00e4. Ja sitten viel\u00e4, l\u00e4pp\u00e4rin ja k\u00e4nnyk\u00e4n kanssa piti pysy\u00e4 melko tiukkana, jotteiv\u00e4t ne olisi kiivenneet kouraani. Joku toinen onnistuu pysym\u00e4\u00e4n tiukkana koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ilman, ett\u00e4 ik\u00e4vystyy. Temppukos minun oli tehd\u00e4 niin pari tuntia. Selv\u00e4stik\u00e4\u00e4n en ollut ik\u00e4vystynyt oikealla tavalla, tyydytt\u00e4v\u00e4sti. Sen sijaan pysyin puhelimen kanssa tiukkana, ignoroin sit\u00e4 ja samalla kaikkia fb-kavereitani.<\/p>\n

No onnistui minun v\u00e4h\u00e4n ik\u00e4vysty\u00e4kin. Ehdin ajatella, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 meid\u00e4n rakas mets\u00e4mme on niin ik\u00e4vystytt\u00e4v\u00e4n, niin yksitoikkoisen vihre\u00e4, ja taivas sen tyls\u00e4nvihre\u00e4n mets\u00e4n yll\u00e4 niin ik\u00e4vystytt\u00e4v\u00e4n harmaa. Asfaltti, \u00e4lk\u00e4\u00e4k\u00e4 nyt odottako mit\u00e4\u00e4n yll\u00e4tyst\u00e4, oli my\u00f6s ik\u00e4vystytt\u00e4v\u00e4n harmaa. T\u00e4ytyy sanoa, ett\u00e4 se oli suloista. No sateenkaari ja salamat voivat v\u00e4lill\u00e4 vilahtaa, se on kivaa. My\u00f6s kuu, t\u00e4hdet ja aurinko voivat v\u00e4lill\u00e4 n\u00e4ky\u00e4, mutta yleisesti ottaen harmaa taivas on ihan ok. Turvallinen ja oma. Mets\u00e4n kanssa sama juttu \u2013 osa puista hankkiutuu talveksi kaljuiksi, ennen sit\u00e4 ne tietysti v\u00e4rj\u00e4\u00e4v\u00e4t latvansa punakeltaisiksi \u2013 no eik\u00f6 ole hauskaa. Mutta p\u00e4\u00e4llimm\u00e4inen vaikutelma on mukavan tyls\u00e4nvihre\u00e4. Ja niiden tylsien puiden lomassa sy\u00f6v\u00e4t tyls\u00e4t siilit tylsi\u00e4 sieni\u00e4 ja p\u00f6p\u00f6tt\u00e4v\u00e4t esi-isilt\u00e4\u00e4n oppimiaan solvauksia is\u00e4lt\u00e4 pojalle \u2013 niin tikasta kuin ketustakin.<\/p>\n

Ja ihmiset! Niin kuin se aamuinen tyls\u00e4 bussikuski: olen ihan varma, ettei h\u00e4nell\u00e4 ollut yht\u00e4k\u00e4\u00e4n harvinaista sairautta eik\u00e4 eksoottista harrastusta. Mutta kun pys\u00e4kill\u00e4 joku pyysi viem\u00e4\u00e4n paketin kolme pys\u00e4kki\u00e4 eteenp\u00e4in ja sanoi, ett\u00e4 siell\u00e4 on joku toinen vastassa, otti kuski paketin vastaan enempi\u00e4 mukisematta. Min\u00e4 arvelin, ett\u00e4 eurodirektiivi kielt\u00e4isi. Ja varmaan kielt\u00e4isikin, mutta ei kai nyt jokaista direktiivi\u00e4 ehdi ottaa niin pilkuntarkasti, eih\u00e4n. Direktiivin sijaan bussikuski otti paketin, pani sen viereens\u00e4 lattialle ja kolmen pys\u00e4kin p\u00e4\u00e4st\u00e4 yritti l\u00f6yt\u00e4\u00e4 ihmisen, jota ei kuitenkaan l\u00f6ytynyt. Paketti ei r\u00e4j\u00e4ht\u00e4nyt, kaikki oli entisen lailla miellytt\u00e4v\u00e4n ik\u00e4vystytt\u00e4v\u00e4\u00e4. P\u00e4\u00e4tyyp\u00e4 tuo ajallaan jonnekin, minne kuuluukin, v\u00e4h\u00e4n s\u00e4\u00e4t\u00e4mist\u00e4 on, mutta ei mit\u00e4\u00e4n ylitsep\u00e4\u00e4sem\u00e4tt\u00f6m\u00e4n j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Ja illalla yhdelt\u00e4 tyt\u00f6lt\u00e4 puuttui matkalipusta muutama kymmenen sentti\u00e4. Senkertainen tyls\u00e4 bussikuski p\u00e4\u00e4sti tyt\u00f6n kuitenkin bussiin, maksoi ilmeisesti omasta pussistaan puuttuvan summan, sill\u00e4 tytt\u00f6 sai lipun. Koska istuin edess\u00e4, tarjosin h\u00e4nelle senttej\u00e4 omasta taskustani, mutta h\u00e4n kielt\u00e4ytyi (t\u00e4ysin ennalta arvattavaa t\u00e4m\u00e4kin). Ja er\u00e4\u00e4lle t\u00e4dille, joka ei tiennyt tarkalleen, minne oli menossa ja miss\u00e4 pit\u00e4isi j\u00e4\u00e4d\u00e4 pois, kuski neuvoi oikean osoitteen. Er\u00e4s matkustajista oli kyll\u00e4 ehtinyt jo avata keskustelun. Ja er\u00e4s toinen t\u00e4ti sanoi kuuluvalla \u00e4\u00e4nell\u00e4: \u201dKiitos, kiitos, kiitos, voimia, terveytt\u00e4 ja kaikkea hyv\u00e4\u00e4 teille!\u201d eik\u00e4 tavuakaan v\u00e4hemp\u00e4\u00e4. Ja yhdelle ven\u00e4l\u00e4ispojalle, joka matkusti vain pari pys\u00e4kinv\u00e4li\u00e4, bussikuski ehdotti, ett\u00e4 voi pys\u00e4hty\u00e4 siell\u00e4, miss\u00e4 tarvitsee. Poika arveli, ett\u00e4 mit\u00e4p\u00e4 suotta, kiitos vain.<\/p>\n

Sellaisia ik\u00e4vystytt\u00e4vi\u00e4 pikkujuttuja, tylsi\u00e4 havaintoja. Mutta joten-kin l\u00e4mpimi\u00e4 my\u00f6s. Mielest\u00e4ni meill\u00e4 on t\u00e4\u00e4ll\u00e4, ainakin pienemmiss\u00e4 paikoissa, kasap\u00e4in tylsi\u00e4 ja todella herttaisia ihmisi\u00e4. Olen n\u00e4hnyt heit\u00e4 aiemminkin, n\u00e4it\u00e4 bussikuskeja, jotka omaa pient\u00e4 reitti\u00e4\u00e4n ajaessaan toimivat kuin sosiaalisena sidosaineena. N\u00e4m\u00e4 ihmiset eiv\u00e4t kaipaa sen kummempaa narratiivia tai suurta draamaa, mutta kaikki on jotenkin suloista ja syd\u00e4mellist\u00e4. Ja n\u00e4it\u00e4 ihmisi\u00e4, sallinette minun sanoa, on paljon. Heid\u00e4n k\u00e4yntins\u00e4 on verkkaista, mutta jos te joitakin tilastolukuja katsottuanne v\u00e4it\u00e4tte, ett\u00e4 he olisivat katoamassa, erehdytte. He ovat visuja pysym\u00e4\u00e4n, ikuisesti, heid\u00e4n laiskat, rauhalliset ja hyv\u00e4ntahtoiset kasvonsa sulautuvat maisemaan, mutta niin pian kuin he haihtuvat, he ilmestyv\u00e4t taas toisaalla esiin kuin olisivat el\u00e4neet siell\u00e4 ikuisuuden alusta saakka. Ja varmaan ovatkin. He eiv\u00e4t katoa, ja heid\u00e4n hitaissa, kaikkialle ehtiviss\u00e4 askeleissaan on jotakin aivan erityisen haukotuttavaa ja suloista.<\/p>\n

Ent\u00e4 se ik\u00e4vystyminen? No se ei t\u00e4ll\u00e4 kertaa onnistunut. Ehk\u00e4 min\u00e4 kokeilen sit\u00e4 taas uudelleen. Uskon, ett\u00e4 se on sen arvoista.<\/p>\n

Koulutus<\/h3>\n

Olin varmasti viisivuotias, kun kerran ihan odottamatta sain puheenvuoron. Mummo \u2013 se hiljainen ja kiltti, ei se toinen \u2013 oli meill\u00e4 kyl\u00e4ss\u00e4, ja yll\u00e4tt\u00e4en joku sanoi, ett\u00e4 kouluun se poika ei varmaan viel\u00e4 halua menn\u00e4, ja piti sen lauseen lopussa pitk\u00e4n tauon, tarpeeksi pitk\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 sain mahdollisuuden vastata. Tavallisesti kun ihmiset puhuvat toistensa kanssa, etenkin lasten kanssa, he eiv\u00e4t koskaan anna mahdollisuutta vastata, vaan vastaus on iskett\u00e4v\u00e4 voimalla keskustelun lomaan kuin monituumaiset, raskaat naulat olemattoman jumalanpojan lihaan.<\/p>\n

Mutta t\u00e4ll\u00e4 kertaa minulle j\u00e4tettiin aikaa vastata, vastaustani suorastaan odotettiin, silt\u00e4 ainakin tuntui. Sekoitus lapsellisuutta ja optimismia pakotti minut sanomaan, ett\u00e4 tietysti min\u00e4 haluan kouluun. K\u00e4velin aikuisten edess\u00e4 t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 edestakaisin, heilutin k\u00e4si\u00e4ni ja lausuin, ett\u00e4 suorastaan janoan koulutusta, imen kuiviin ne l\u00e4hteet, opin kaiken mit\u00e4 opittavissa on! Sit\u00e4 paitsi, mit\u00e4 pel\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4 minulla oli, osasin jo laskea yhteen ja v\u00e4hent\u00e4\u00e4 ainakin kahdenkymmenenkolmen rajoissa! My\u00f6s lukeminen ja v\u00e4\u00e4rinkirjoitus sujuivat. Olkoon jo etuk\u00e4teen sanottu, ett\u00e4 sen pidemm\u00e4lle min\u00e4 en sitten ole p\u00e4\u00e4ssytk\u00e4\u00e4n, mutta palataan nyt kuitenkin takaisin kerronnan kronologiseen j\u00e4rjestykseen. Jotain min\u00e4 koulussa sent\u00e4\u00e4n opin. Kohta kerron mit\u00e4.<\/p>\n

\u00c4iti ei ole koskaan ollut kovin vuolassanainen \u2013 varsinkaan mit\u00e4 tuli p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekoon. Viljandissa oli sin\u00e4 vuonna p\u00e4\u00e4tetty ottaa tietty m\u00e4\u00e4r\u00e4 lapsia kouluun jo kuusivuotiaana. Koska t\u00e4ytin juuri sopivasti keskell\u00e4 kes\u00e4\u00e4 kuusi, menin p\u00e4\u00e4sykokeisiin. Koulukypsyytt\u00e4ni testattiin.<\/p>\n

Kaksi ensimm\u00e4ist\u00e4 teht\u00e4v\u00e4\u00e4 olivat j\u00e4rkevi\u00e4 ja helppo ratkaista, p\u00e4rj\u00e4sin niiss\u00e4 hyvin. Kolmas sen sijaan ravisteli maailmankatsomustani ja h\u00e4vitti v\u00e4h\u00e4isenkin itseluottamukseni. Minulle n\u00e4ytettiin kuvaa: yksinkertaista, lapsellista piirustusta, jossa oli talo, piha ja inhimillistettyj\u00e4 el\u00e4inlapsia leikkim\u00e4ss\u00e4 pihalla. J\u00e4nis piteli parhaillaan sinist\u00e4 palloa ja valmistautui heitt\u00e4m\u00e4\u00e4n sen, ilmeisesti kanalle. Koira ja kissa pelasivat sulkapalloa, is\u00e4karjun rikkin\u00e4iset alushousut liehuivat narulla, eik\u00e4 pieni tuulenvire tietenk\u00e4\u00e4n h\u00e4irinnyt el\u00e4inlapsosia.<\/p>\n

Opettaja kumartui minun puoleeni, tunsin h\u00e4nen hengityksens\u00e4 hajun. Muutamien vuosien kuluttua se olisi her\u00e4tt\u00e4nyt minussa eroottisia tuntemuksia, opettaja oli todella kaunis, hoikka ja naisellinen, mutta tuolla kertaa l\u00e4heisyys tuntui ainoastaan oudolta. Salaper\u00e4isesti k\u00e4histen h\u00e4n sanoi: \u201dNo, pikku Jyri, t\u00e4ss\u00e4 on sinun viimeinen teht\u00e4v\u00e4si. Jos selvi\u00e4t t\u00e4st\u00e4, otamme sinut kouluun.\u201d Ajattelin, ettei se mit\u00e4\u00e4n kovin ihmeellist\u00e4 voisi olla, enk\u00f6h\u00e4n min\u00e4 p\u00e4rj\u00e4isi, mutta samassa opettaja jo jatkoi: \u201dKatsohan tarkkaan t\u00e4t\u00e4 kuvaa. Katso tarkkaan ja sano, kenell\u00e4 on sininen pallo.\u201d Enk\u00e4 liioittele \u2013 menin totaalisen lukkoon. Siis mit\u00e4? Miten niin, kenell\u00e4 on sininen pallo?! Eih\u00e4n h\u00e4n nyt niin idioottina minua voinut pit\u00e4\u00e4. Tuijotin synkk\u00e4n\u00e4 kuvaa edess\u00e4ni. T\u00e4ss\u00e4 oli oltava jokin koukku. T\u00e4ss\u00e4 oli oltava jokin pirun koukku, ei h\u00e4n voinut kysy\u00e4 minulta noin yksinkertaista asiaa! T\u00f6ll\u00f6tin kuvaa ja uskalsin tuskin hengitt\u00e4\u00e4. Miss\u00e4 se juju voisi olla? T\u00e4m\u00e4h\u00e4n oli muuten ihan itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4\u00e4 \u2013 sininen pallo oli j\u00e4niksell\u00e4. Ei, t\u00e4ss\u00e4 oli oltava jokin koukku, ei ollut mahdollista, ett\u00e4 aikuinen kysyi jotain niin taulap\u00e4ist\u00e4. Elik\u00e4s, j\u00e4nis ei siis voinut olla oikea vastaus, se \u00e4lytt\u00f6myys piti unohtaa heti k\u00e4ttelyss\u00e4. Mutta mik\u00e4 se juju oli? Olin kyll\u00e4 lukenut Kalle mestarietsiv\u00e4\u00e4, se tiett\u00e4v\u00e4sti maalasi kukkoja kettujen vatsoihin, mutta hei, enh\u00e4n min\u00e4 nyt sokkona voinut heitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 sininen pallo oli porkkanalla! Seh\u00e4n saattoi olla vaikka bataatti, kaali tai vaikka ketunleip\u00e4. Piha ei tarjonnut mit\u00e4\u00e4n vihjett\u00e4. Olin ep\u00e4toivoinen. En tietenk\u00e4\u00e4n ollut ajatellut kouluun pyrkimist\u00e4ni kovin perinpohjaisesti, mutta kun oli tullut sovituksi ja ryhdytyksi toimenpiteisiin, niin olisihan t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa ollut noloa ep\u00e4onnistua. Kaksi teht\u00e4v\u00e4\u00e4 oli jo tehty! Purin huuliani ja yritin ajatella luovasti, laatikon ulkopuolella. Ei mit\u00e4\u00e4n!<\/p>\n

Se oli yksi pisimpi\u00e4 minuutteja el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni, ihan totta. Lopulta opettaja pakotti minut katsomaan itse\u00e4\u00e4n silmiin ja lausui: \u201dNo, katsos nyt, sininen pallohan on j\u00e4niksell\u00e4!\u201d En pystynyt vastaamaan mit\u00e4\u00e4n, en vain pystynyt. Opettaja katsoi minua yst\u00e4v\u00e4llisesti hymyillen, pani k\u00e4den olalleni ja vakuutti: \u201dUskon ett\u00e4 sin\u00e4 olet kuitenkin koulukyps\u00e4. P\u00e4rj\u00e4sit kahdessa ensimm\u00e4isess\u00e4 teht\u00e4v\u00e4ss\u00e4 niin hyvin.\u201d<\/p>\n

Siit\u00e4 l\u00e4htien olen tiennyt, ett\u00e4 mit\u00e4 yksinkertaisempi, ilmeisempi ja rautalangasta v\u00e4\u00e4nnetympi on kysymyksenasettelu tai kuva, sit\u00e4 mahdottomampaa on ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 siit\u00e4 yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n, reagoida j\u00e4rkev\u00e4sti.<\/p>\n

\"dots\"<\/p>\n

Syksyll\u00e4 meille opetettiin kirjaimia. Saatoinpa v\u00e4lill\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 ajatukset harhailemaankin, sill\u00e4 min\u00e4h\u00e4n osasin jo lukea. Uskoin siit\u00e4 huolimatta, ett\u00e4 seurasin tuntia huolellisesti, tunnollisesti. Sen vuoksi olin eritt\u00e4in j\u00e4rkyttynyt, kun opettaja piirsi taululle k-kirjaimen (niin kuin kastemato) ja vakuutti meille, ett\u00e4 se on r (niin kuin rikollinen). Syd\u00e4meni puristui pahaa aavistaen kokoon. Mit\u00e4s t\u00e4m\u00e4 nyt oli? Oliko mahdollista, ett\u00e4 kaikki ne kirjat (ei niit\u00e4 nyt rehellisesti sanoen niin monta ollut, mutta tuolloin tuntui silt\u00e4) oli mahdollista lukea ja viel\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 aivan toisella tapaa, kun kaikki koot korvattaisiin \u00e4rrill\u00e4? Oliko se mahdollista, eih\u00e4n se voinut? Kevyehk\u00f6 paniikki huokui l\u00e4vitseni. Mit\u00e4 minun maailmastani ja tiedoistani n\u00e4in j\u00e4isi j\u00e4ljelle?<\/p>\n

Arvatenkin opettaja kysyi juuri minulta, mik\u00e4 harakanvarvas se semmoinen oli. Oletin vilpitt\u00f6m\u00e4sti, ett\u00e4 opettaja oli aina oikeassa \u2013 jopa silloin kun h\u00e4n valehteli tai erehtyi. Eik\u00f6h\u00e4n t\u00e4ss\u00e4kin ollut jokin suurempi suunnitelma takana. Jotain, jonka min\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4isin vasta joskus my\u00f6hemmin. Vaivalloisesti puristin itsest\u00e4ni vastauksen, jota uskoin minulta odotettavan. Se osoittautui tietenkin v\u00e4\u00e4r\u00e4ksi. Opettaja hymyili yst\u00e4v\u00e4llisesti ja sanoi: \u201dYrit\u00e4h\u00e4n seurata v\u00e4h\u00e4n parem-min, pikku Jyri!\u201d<\/p>\n

Tiesin mainiosti ett\u00e4 olin seurannut todella tarkkaavaisesti ja vannoin, etten luottaisi opettajaan en\u00e4\u00e4 koskaan, mutta se lupaus murtui aika pian. Aikuisten juonia on vaikea aavistaa.<\/p>\n

Melko pian, ehk\u00e4 seuraavalla viikolla, opettaja n\u00e4ytti meille kahta palloa \u2013 punaista ja sinist\u00e4. Te varmaan ymm\u00e4rr\u00e4tte, ett\u00e4 kahden niin traumaattisen kokemuksen j\u00e4lkeen minun ei ole en\u00e4\u00e4 koskaan mahdollista katsoa palloja tuntematta syd\u00e4mess\u00e4ni kipua ja kauhua. Voisin kertoa teille petollisista palloista viel\u00e4 kolmannenkin tarinan, mutta joskus toiste. Nyt siis opettaja n\u00e4ytti meille kahta palloa, joista punainen oli suurempi kuin sininen. Kuvitelkaa \u2013 opettajalla riitti r\u00f6yhkeytt\u00e4 esitt\u00e4\u00e4 meille se kysymys! Toden totta, kumpi on suurempi, punainen vai sininen pallo?! Niin kuin h\u00e4n olisi yritt\u00e4nyt selvitt\u00e4\u00e4 tilantajuamme ja kyky\u00e4mme aistia v\u00e4rej\u00e4. Hirve\u00e4\u00e4. Koska vastausten huutelu ei ollut muodissa, h\u00e4n hiillosti meit\u00e4 jonkin aikaa demonstroiden palloilla ja toistaen kysymyst\u00e4 pari kertaa oikein ilmeikk\u00e4\u00e4sti ja selke\u00e4sti artikuloiden. Lopulta h\u00e4nen yst\u00e4v\u00e4llinen katseensa pys\u00e4htyi Jaanaan ja h\u00e4n pyysi tytt\u00f6\u00e4 sanomaan, kumpi pallo on suurempi. Jaana-parka vastasi v\u00e4\u00e4rin. Vaikka tuohon aikaan ei tohtinut huudella opettajalle iloisesti yhteen \u00e4\u00e4neen, luokkakaverille nauraminen ei ollut kielletty\u00e4. Niin me teimme. Opettaja nauroi mukana.<\/p>\n

Kysymys oli kuitenkin opettajan mielest\u00e4 edelleen ilmassa. Nyt h\u00e4nen katseensa pys\u00e4htyi minuun. Lausuin ylpeydest\u00e4 v\u00e4risten oikean vastauksen. Se oli kyll\u00e4 periaatteessa vaikeaa, idioottimaisuuden puo-lella oltiin jo pitk\u00e4ll\u00e4, mutta selvisin siit\u00e4. Opettaja kehui minua. H\u00e4n sanoi, ett\u00e4 katsokaa, noin pikkuinen mutta ter\u00e4v\u00e4 (olin tosiaan kooltani kaikkein pienin). Kuin sormien napsautuksesta oli matto vedetty altani. Miten? Oli jo tarpeeksi kamalaa, ett\u00e4 meille esitettiin sellainen kysymys, mutta viel\u00e4 tuhat kertaa kamalampaa oli, ett\u00e4 minua kehuttiin sellaisesta vastauksesta. Se ei ollut reilua. V\u00e4h\u00e4n my\u00f6hemmin ymm\u00e4rsin viel\u00e4, ett\u00e4 olin pett\u00e4nyt Jaanan. Totta kai h\u00e4n pystyi erottamaan pallojen v\u00e4rin ja koon, reppana vain ajatteli liikaa.<\/p>\n

Meni kolmekymment\u00e4 vuotta, ennen kuin aloin taas vapaaehtoisesti osallistua keskusteluun, vastata ilmassa roikkuviin kysymyksiin parhaani mukaan, ja yh\u00e4 edelleen meinaan usein esitt\u00e4\u00e4 vastaukseni ja argumenttini joko liian simppelisti tai liian monimutkaisesti. Tasapainoa on mahdoton l\u00f6yt\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Jotain puuttui<\/h3>\n

Her\u00e4sin aamulla ja tunsin, ett\u00e4 jotain puuttui. Pidin silmi\u00e4 kiinni ja odotin, ett\u00e4 tunne menisi ohi. Aika kului, paksujen verhojen l\u00e4pi vaivoin havaittava p\u00e4iv\u00e4ns\u00e4de liikkui kasvojeni yli, mutta tunne ei mennyt ohi. Tunne kehittyi varmuudeksi. Jotain puuttui. Jotain todella puuttui, aivan perustuksia my\u00f6ten. Mit\u00e4 min\u00e4 muuta saatoin kuin ryhty\u00e4 selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 se oli. Se tarve muuttui aivan siet\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi. Ilmeisesti se puutos my\u00f6s vaati tilalleen ihan tavallista olemista. Ainakin aluksi luulin niin.<\/p>\n

P\u00e4\u00e4tin olla j\u00e4rjestelm\u00e4llinen. Avasin silm\u00e4t ja panin toimeksi. Ensin otin luvun jaloista. Tallella. Vasen ja oikea. Sitten laskin k\u00e4det. Kirosin samalla itse\u00e4ni, ett\u00e4 kun kerran olin jo jalkojen parissa, niin enk\u00f6 samoilla l\u00e4mpimill\u00e4 olisi laskenut varpaatkin. K\u00e4si\u00e4 oli kaksi, juuri niin kuin pitikin. Nyt olin viisaampi \u2013 laskin sormetkin. Tallella. Varpaat \u2013 samoin. Katselin itse\u00e4ni peilist\u00e4 enk\u00e4 huomannut, ett\u00e4 mit\u00e4\u00e4n puuttuisi: korvat, nen\u00e4, koko komeus. Se nime\u00e4m\u00e4t\u00f6n tunne ei kuitenkaan j\u00e4tt\u00e4nyt minua noin vain rauhaan. Jotain puuttui edelleen.<\/p>\n

Tarkastin asuntoni \u2013 suurimmat ja mielest\u00e4ni oleellisimmat asiat olivat paikoillaan. Sein\u00e4t, lattiat, katto, ovet. Tietokone, astianpesukone, py\u00f6re\u00e4 p\u00f6yt\u00e4. Matto lattialla ja lamppu katossa. Kaikki n\u00e4ytti olevan tallella ja paikoillaan, pikkuesineit\u00e4 my\u00f6ten.<\/p>\n

K\u00e4\u00e4nnyin takaisin itseni puoleen, k\u00e4\u00e4nsin katseen sis\u00e4\u00e4n p\u00e4in. K\u00e4vin l\u00e4pi p\u00e4\u00e4llimm\u00e4iset tunteeni, niin mieltymykset kuin vastenmielisyydet. Kaikki tuntui olevan tallella. Sen j\u00e4lkeen siirryin persoonallisuuteni vivahteiden pariin. Kaikki oli ennallaan, mutta jokin ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4inen rauhattomuus vahvisti, ett\u00e4 jotain edelleen puuttui. Tunsin sen luissa ja ytimiss\u00e4 saakka. Laskin kaikki n\u00e4kemykseni yhteen ja erikseen. Niiden kanssa oli valitettavasti niin, ettei minulla ollut aavistustakaan, montako niit\u00e4 oli. Ne olivat satunnaisia, t\u00e4ynn\u00e4 ristiriitoja. Tein siit\u00e4 huolimatta inventaarion, mutta vain varmistuakseni \u2013 se tavara ei ollut l\u00e4pik\u00e4ymisen arvoista. N\u00e4kemykset tulivat ja meniv\u00e4t niin kuin itse tahtoivat. Olkoon niin. Varsinaiset n\u00e4kemykset kuuluvat filosofeille ja jostain kumman syyst\u00e4 my\u00f6s t\u00e4ysille lanttuaivoille.<\/p>\n

Mutta se tunne, ett\u00e4 jotain puuttui, miten sen kanssa k\u00e4vi? En koskaan p\u00e4\u00e4ssyt varmuuteen, mit\u00e4 tarkalleen ottaen puuttui. Pinnistelin koko aamup\u00e4iv\u00e4n, mutta turhaan. Jotain se oli. Toisaalta se ei kuitenkaan ollut niin kovin t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Mennytt\u00e4 mik\u00e4 mennytt\u00e4, mit\u00e4 sit\u00e4 murehtimaan. Loppujen lopuksihan olin saanut itselleni aivan uuden tunteen jonkin puuttumisesta ilman, ett\u00e4 mit\u00e4\u00e4n oleellista olisi todella puuttunut. Kun katselin asiaa silt\u00e4 kantilta, huoli meni ohi. Yhdentekev\u00e4 aukko, hym\u00e4hdin mieless\u00e4ni. Se ei ansainnut hippustakaan huomiostani, pennin vertaa ajatuksistani. Mieless\u00e4ni k\u00e4v\u00e4isi my\u00f6s, ett\u00e4 jospa kyseess\u00e4 oli vain tietoisuus rajallisuudestani, mutta enemp\u00e4\u00e4 en viitsinyt asiaa pohtia. Siit\u00e4 tunteesta, ett\u00e4 jotain puuttui, ei seurannut mit\u00e4\u00e4n. Ensin min\u00e4 vain totuin siihen ja sitten, er\u00e4\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, sit\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 ollut.<\/p>\n

Andres (nimi muutettu)<\/h3>\n

Andres (nimi muutettu) oli unelmien mies. H\u00e4n k\u00e4vi kiltisti t\u00f6iss\u00e4, ei ly\u00f6nyt vaimoaan, jutteli lapsille. Andreksella ei ollut edes mahaa, h\u00e4n n\u00e4ytti suorastaan sporttiselta. H\u00e4n oli rakentanut itselleen talon, ja senkin t\u00e4ysin omalla ajallaan ja ahkeruudellaan, ei varkaudella eik\u00e4 korruption keinoin. Taloja muuten kutsuttiin siihen aikaan individuaalitaloiksi. Andreksella oli my\u00f6s oma auto. VAZ 2107. Saattoi siis sanoa, ett\u00e4 h\u00e4n menestyi el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n, oli esikuvana muille, nousi kohtalaisen kunnollisten miesten joukosta ylv\u00e4\u00e4sti esiin kuin majakka. Andres ei polttanut eik\u00e4 juonut, ei tilkkaakaan. H\u00e4n ei ollut el\u00e4ess\u00e4\u00e4n ottanut pisaraakaan.<\/p>\n

Mutta voi surkeutta, taudit ja kuolema leikkaavat aina sielt\u00e4, mist\u00e4 saa parhaimman siivun. Jopa Heidegger oli sanonut Andreksesta, ett\u00e4 Alles Gro\u00dfe steht im Sturm<\/em>! Andres oli h\u00e4din tuskin 47, kun vatsakivut alkoivat. H\u00e4n sieti sit\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n, mutta lopulta vaimo ajoi h\u00e4net l\u00e4\u00e4k\u00e4riin. Oli ment\u00e4v\u00e4.<\/p>\n

Diagnoosia ei ollut siin\u00e4 vaiheessa en\u00e4\u00e4 vaikea tehd\u00e4, Andreksella oli vatsasy\u00f6p\u00e4. Koska Andres vaikutti j\u00e4rkev\u00e4lt\u00e4 miehelt\u00e4 ja oli lis\u00e4ksi j\u00e4\u00e4r\u00e4p\u00e4inen, h\u00e4n sai puserretuksi er\u00e4\u00e4lt\u00e4 l\u00e4\u00e4k\u00e4riharjoittelijalta ennusteensa \u2013 elinaikaa oli ehk\u00e4 viel\u00e4 kuukausi, ei enemp\u00e4\u00e4. Andres mietti, mit\u00e4 nyt sitten tekisi t\u00e4ll\u00e4 el\u00e4m\u00e4ntapaisella. H\u00e4nell\u00e4 oli suuria suunnitelmia, mutta yhdess\u00e4 kuussa ei pitk\u00e4lle p\u00f6tkit\u00e4. H\u00e4n nyhj\u00f6tti kotona, poloinen, eik\u00e4 tuntenut suurta iloa j\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4neist\u00e4 p\u00e4ivist\u00e4\u00e4n. Yhten\u00e4 iltana h\u00e4n p\u00e4\u00e4tti ottaa pienen naukun. Kokeillakseen. Miksik\u00e4s ei. Kohta se on menoa muutenkin, miksei h\u00e4n nyt soisi itselleen paria desi\u00e4?<\/p>\n

Kaikkien ja eritoten Andreksen itsens\u00e4 yll\u00e4tykseksi pullo istui h\u00e4nen suuhunsa kuin valettu. Ja Andres antoi menn\u00e4! H\u00e4n l\u00f6ysi nope-asti pari yst\u00e4v\u00e4\u00e4, jotka auttoivat tutustumaan uuden harrastuksen hienouksiin. Rahaa Andreksella oli, kuolema kolkutti ovella, mik\u00e4p\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 siis esti. Vaimokaan ei aluksi yritt\u00e4nyt jarrutella, olihan toinen kuitenkin kuolemassa.<\/p>\n

Se oli murheellista heille molemmille. Andres vaihtoi rahaksi ensin autonsa, sitten individuaalitalon. Vaimo, joka oli aina seissyt h\u00e4nen rinnallaan, ei osannut kielt\u00e4\u00e4 tarpeeksi jyrk\u00e4sti. Olihan kaikki mammona Andreksen itsens\u00e4 tienaamaa, ja kullankallis mies oli kuolemassa, luoja paratkoon! Selvimm\u00e4ll\u00e4k\u00e4\u00e4n j\u00e4rjell\u00e4 ei ole siin\u00e4 tilanteessa helppo tehd\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4, ja kun siihen lis\u00e4\u00e4 viel\u00e4 yhdess\u00e4 eletyn el\u00e4m\u00e4n ja mukavan haaleana pysyneen rakkauden, niin voi sent\u00e4\u00e4n. Lis\u00e4ksi mies pystyi surkeimpina hetkin\u00e4\u00e4n olemaan todella vakuuttava \u2013 kirjoittakoon vaimo vain nimens\u00e4 paperiin, mies on pian mennytt\u00e4 ja puolisolle j\u00e4\u00e4 viel\u00e4 yllin kyllin. Taloa myydess\u00e4\u00e4n Andres v\u00e4\u00e4rensi allekirjoituksen, mutta koska virkailija sai melkein puolet myyntihinnasta itselleen, ei vaimo pystynyt my\u00f6hemmin todistamaan petosta.<\/p>\n

Kuukausi meni, meni toinenkin. Andres ei kuollut, Andres joi. L\u00e4\u00e4k\u00e4rit sanoivat vaimolle, ett\u00e4 periaatteessa se oli mahdollista \u2013 sellaiset m\u00e4\u00e4r\u00e4t alkoholia voivat tappaa vatsakasvaimen. L\u00e4\u00e4kkeen\u00e4 sit\u00e4 ei kuitenkaan voinut pit\u00e4\u00e4, sill\u00e4, no, katsokaa Andresta \u2013 joskus on todella parempi olla kuollut.<\/p>\n

Hyvin todenn\u00e4k\u00f6isesti Andreksen olisikin ollut parempi olla kuollut, mutta eih\u00e4n kaikki ole aina niin yksinkertaista. Andres ei kuollut l\u00e4himainkaan, h\u00e4n eli viel\u00e4 yli kaksikymment\u00e4 vuotta. \u00c4ll\u00f6tt\u00e4v\u00e4\u00e4! Ottakaa kaikkein hirveimm\u00e4t painajaisenne ja kertokaa ne vakioluku X:ll\u00e4, niin tied\u00e4tte.<\/p>\n

Rakkaus numeroina<\/h3>\n

Tytt\u00e4ren p\u00e4iv\u00e4kodin kev\u00e4tjuhlassa lausuttiin paljon kauniita sanoja. Ett\u00e4 lapset ovat kuin kukkasia ja kuinka he oppivat uutta ja mit\u00e4 ja kuinka tasaveroisesti heit\u00e4 kohdellaan ja ett\u00e4 jokaisella on omat vahvuutensa ja taipumuksensa ja lapsen vanhemmalle on luonnollisesti oma lapsi kaikkein rakkain, mutta hoitajille ei ole v\u00e4li\u00e4. Se tietysti n\u00e4kyi, ett\u00e4 kaikki lapset eiv\u00e4t saaneet tasaveroisesti esiintymisaikaa, mutta sen min\u00e4 viel\u00e4 nielin. Seh\u00e4n on tavallaan luonnollista \u2013 jos vahvuutesi on maalaaminen tai robottien rakentaminen, niin sinun on my\u00f6nnett\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 kev\u00e4tjuhlan formaatti suosii pikemmin tanssia, laulua ja huonoa runoutta. Olkoon niin.<\/p>\n

Lapsukaisille annettiin auliisti Poloniuksen el\u00e4m\u00e4nviisauksia opiksi el\u00e4m\u00e4ntielle ja siihen saattoi olla tyytyv\u00e4inen. Mutta sitten yksi opettajista lahjoitti jokaiselle lapselle muistitikullisen kuvia. Kiva lahja, ajattelette. Olisi tietysti helppo olla samaa mielt\u00e4, mutta katsotaanpa asiaa hieman tarkemmin.<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 tulee yhteenveto alustavista laskelmista. Numerot eiv\u00e4t valeh-tele, my\u00f6nt\u00e4k\u00e4\u00e4 pois. Muistitikulla oli 948 kuvaa. Kun ottaa huomioon, ett\u00e4 ryhm\u00e4ss\u00e4 on 23 lasta ja yhdess\u00e4 kuvassa keskim\u00e4\u00e4rin 6,927 lasta, voisi olettaa, ett\u00e4 jokainen vanhempi l\u00f6yt\u00e4isi palleronsa noin 285 kuvasta. N\u00e4in suuressa otoksessa ei virhemarginaalikaan voi olla kovin suuri. Minun tytt\u00e4reni oli yhteens\u00e4 252 kuvassa! \u00c4lk\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4k\u00f6 v\u00e4\u00e4rin \u2013 en puhu nyt vain omasta puolestani. Esimerkiksi Olavi-niminen viikari esiintyi yhteens\u00e4 172 kuvassa. Seh\u00e4n kertoo jo paljon. Toisaalta Amandan, hoitajan ilmeisen suosikin vanhemmat voivat l\u00f6yt\u00e4\u00e4 tipusensa kaikkiaan 325 kuvasta. Saatatte toivoa, ett\u00e4 t\u00e4lle l\u00f6ytyy jokin rationaalinen selitys, mutta vertasin juuri kuvien m\u00e4\u00e4ri\u00e4 lasten poissaolotilastoihin. Tarkistin, mill\u00e4 kaikilla retkill\u00e4 ja museok\u00e4ynneill\u00e4 lapset ovat olleet mukana, eik\u00e4 ep\u00e4oikeudenmukaisuus kadonnut minnek\u00e4\u00e4n. Pikemminkin p\u00e4invastoin \u2013 lis\u00e4tietojen k\u00e4sittely osoittaa, ett\u00e4 ep\u00e4oikeudenmukaisuus on syvemp\u00e4\u00e4 kuin uskoisi. Esimerkiksi pikkuisen Aadan olisi voinut poissaolot ja tapahtumiin osallistumiset huomioon ottaen, siis kaikki muuttujat huomioiden l\u00f6yt\u00e4\u00e4 h\u00e4din tuskin 220 kuvasta, mutta h\u00e4n on ilmiel\u00e4v\u00e4n\u00e4 jopa 280 kuvassa. Ero on huomattava.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 on tietysti vain j\u00e4\u00e4vuoren huippu. Kun kuvia analysoi, panee merkille, ett\u00e4 esimerkiksi pikkuinen Anssi on vain kerran kuvauksen kohteena. Enimm\u00e4kseen h\u00e4n on sattunut kuvaan vain toisten lasten kanssa. Kun yhdess\u00e4 kuvassa on py\u00f6ristettyn\u00e4 keskim\u00e4\u00e4rin 7 lasta, niin kuvissa, joissa my\u00f6s Anssi esiintyy, on keskim\u00e4\u00e4rin 11 lasta! Todella uskomattomiin lukuihin p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n, kun lasketaan yhteen, monessako kuvassa n\u00e4kyv\u00e4t lapsen kasvot. My\u00f6nn\u00e4n, ett\u00e4 tilastoiminen on minulla viel\u00e4 v\u00e4h\u00e4n kesken, vieraita lapsia on vaikea tunnistaa sel\u00e4st\u00e4, mutta toivon saavani nekin luvut piakkoin julki perusteellisemmassa selvityksess\u00e4.<\/p>\n

Yrit\u00e4n pit\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4n kylm\u00e4n\u00e4 ja s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 objektiivisuuden, mutta on pakko tunnustaa, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kaikki j\u00e4rkytt\u00e4\u00e4 minua. Olen analysoinut, laskenut ja tarkistanut koko y\u00f6n, ja mit\u00e4 syvemm\u00e4lle p\u00e4\u00e4sen, sit\u00e4 kaameampi on kokonaiskuva. Meid\u00e4n lapsemme eiv\u00e4t ole tasavertaisia, heid\u00e4n kykyns\u00e4 her\u00e4tt\u00e4\u00e4 aikuisissa vilpit\u00f6nt\u00e4 ja hyv\u00e4ntahtoista kiinnostusta (onneksi ainakaan siit\u00e4 ei ole ep\u00e4ilyst\u00e4!) on todella erilainen. Mutta eip\u00e4 mit\u00e4\u00e4n \u2013 lapsuudessa vaikutusvaltaiset ihmiset (lapsuudessa niit\u00e4 ovat tietysti aikuiset, my\u00f6hemmin valtaeliitti ja talousel\u00e4m\u00e4n kerma) lumotaan ennen kaikkea sujuvalla puheella ja kohteliailla k\u00e4yt\u00f6stavoilla, mutta my\u00f6hemmin alkavat vaikuttaa muutkin muuttujat. Varokaa vain, Abelin suku! Saatte viel\u00e4 tuntea armottomat lukuni ja nyrkkini.<\/p>\n

J\u00fcri Kolk<\/h3>\n

J\u00fcri Kolkilta (s. 1972) on aiemmin suomennettu muutamia runoja, ja runoilijana h\u00e4net Virossakin aluksi tunnettiin. Eritt\u00e4in virolaisen runoilijan h\u00e4nest\u00e4 tekee ainakin se, ett\u00e4 h\u00e4n on ottanut leikkikent\u00e4kseen koko kotimaansa kulttuurin \u2013 kaikkia h\u00e4nen runoihinsa p\u00e4\u00e4ty-neit\u00e4 viittauksia ei tunnista mill\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Vaikka k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4 selviytyisi Kolkin intertekstuaalisista viitteist\u00e4 kunnialla, voisi lukija olla hukassa k\u00e4\u00e4nn\u00f6sten \u00e4\u00e4rell\u00e4. Sen vuoksi k\u00e4\u00e4nnett\u00e4v\u00e4ksi valikoituivat t\u00e4ll\u00e4 kertaa proosalastut, joiden vieh\u00e4tys on jossain muualla kuin nokkelassa sitaattien tuunaamisessa. Kolk on nimitt\u00e4in todella herkk\u00e4 niin lasten kuin aikuistenkin mielenliikahdusten ja el\u00e4m\u00e4n risteyskohtien kuvaajana. H\u00e4nen henkil\u00f6hahmoilleen ei aina tapahdu ulkoisesti kovin paljon, mutta sis\u00e4iset kokemukset voivat olla sit\u00e4kin j\u00e4risytt\u00e4v\u00e4mpi\u00e4. Liian tosissaan Kolkin lastuja ei kannata ottaa; kertojan \u00e4\u00e4ness\u00e4 kuuluvat sek\u00e4 l\u00e4mmin ironia ett\u00e4 rankka sarkasmi.<\/p>\n

Proosarunoista pitemm\u00e4n proosan puolelle siirtyneen Kolkin tekstien genre ei aina ole selke\u00e4sti m\u00e4\u00e4ritelt\u00e4viss\u00e4. Nyt suomennetut V\u00f5idujooks<\/em>-proosakokoelman jutut voi nimet\u00e4 novellin sijaan lastuiksi, koska ne l\u00e4hestyv\u00e4t jo pakinan tai kolumnin tyylilajia. Toisaalta min\u00e4kertojan k\u00e4ytt\u00f6 my\u00f6s h\u00e4m\u00e4\u00e4. Teksteiss\u00e4 seikkailee usein J\u00fcri Kolk -niminen henkil\u00f6, mutta omael\u00e4m\u00e4kerrallisuuden tasoa ei kannata l\u00e4hte\u00e4 arvailemaan. Jotkin min\u00e4kertojan piirteet t\u00e4sm\u00e4\u00e4v\u00e4t kirjailija-J\u00fcrin kanssa, mutta kerronnan l\u00e4htiess\u00e4 yll\u00e4tt\u00e4en lentoon tulee selv\u00e4ksi, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 liikutaan kaunokirjallisuuden puolella.<\/p>\n

Kolk on ilmestynyt Viron kirjallisuuden keski\u00f6\u00f6n kuin varkain todella lyhyess\u00e4 ajassa vasta varttuneessa i\u00e4ss\u00e4. H\u00e4n kirjoitti opiskeluaikana p\u00f6yt\u00e4laatikkoon, mutta keskittyi sen j\u00e4lkeen paiskomaan hommia sek\u00e4 Tartossa ett\u00e4 Tallinnassa, tekem\u00e4\u00e4n kolme tyt\u00e4rt\u00e4 ja harrastamaan vapaaottelua ja juoksua. Kolk on kertonut pit\u00e4v\u00e4ns\u00e4 ik\u00e4\u00e4 ja kokemusta edellytyksen\u00e4 hyv\u00e4n kirjallisuuden luomiselle.<\/p>\n

Kolkin esikoisrunokokoelma ilmestyi vuonna 2009, ja sen j\u00e4lkeen h\u00e4nelt\u00e4 on ilmestynyt kirja vuodessa, runoutta ja lyhytproosaa. Vuosien 2015-2016 aikana Kolk onnistui saamaan kolme kirjallisuus-palkintoa vuoden sis\u00e4ll\u00e4 ja kutsui saavutustaan hattutempuksi. Ensim-m\u00e4inen palkinto tuli runosta, toinen palkinto novellista ja kolmas palkinto runokokoelmasta. T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 on kirjotteilla lis\u00e4\u00e4 lyhytproosaa ja ensimm\u00e4inen romaani.<\/p>\n

\"dots\"<\/p>\n

Anniina Ljokkoi<\/h5>\n

(s. 1984) on Tallinnassa asuva k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4 ja kirjoittaja. H\u00e4n opettaa virolaisille suomea, k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 suomalaisille virolaista kirjallisuutta, kirjoittaa vegaanisesta el\u00e4m\u00e4ntavasta molemmissa maissa ja harrastaa itse karjalan kielt\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Lue lis\u00e4\u00e4 kirjailijasta Lyhytproosaa Suomentanut Anniina Ljokkoi Vuodenvaihde Kavereilla oli kuulemma uudenvuodenjuhlat jossakin kaupungin ulko-puolella. Minulle ei ihan selvinnyt, kenen talo se oli, mutta sinne sai joka tapauksessa menn\u00e4. Tulossa oli kavereiden lis\u00e4ksi puolituttuja ja tuntemattomia. Vaikkei sill\u00e4 niin v\u00e4li\u00e4, miten paljon. En aikonut menn\u00e4. Ajattelin istua kotona lukemassa kirjaa. P\u00e4iv\u00e4n mittaan kuitenkin kasvoi liev\u00e4 levottomuus. Onko ihminen, joka vuodenvaihteessa …<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":289,"menu_order":8,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"inline_featured_image":false},"jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/318"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=318"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/318\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":365,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/318\/revisions\/365"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/289"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=318"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}