{"id":320,"date":"2016-09-15T12:37:05","date_gmt":"2016-09-15T09:37:05","guid":{"rendered":"http:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/?page_id=320"},"modified":"2016-10-03T16:10:31","modified_gmt":"2016-10-03T13:10:31","slug":"jaan-undusk","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/nippernaati-2\/jaan-undusk\/","title":{"rendered":"Jaan Undusk"},"content":{"rendered":"
Lue lis\u00e4\u00e4 kirjailijasta<\/a><\/div>\n

Rakkaudesta kirjaan<\/h2>\n

Suomentanut Kaisu Lahikainen<\/h4>\n

Rakkauden sanotaan olevan inhimillisen syvyyden kaunein ilmaus, mutta juuri syvyys saa aikaan sen, ett\u00e4 aidon rakkauden kauneudessa ei ole mit\u00e4\u00e4n kevytt\u00e4 tai kiiltokuvamaista. Syvyyden mukana kulkevat eksistentiaaliset vaarat, eik\u00e4 rakkaus olisi rakkautta, jos siin\u00e4 ei v\u00e4ijyisi tilaisuus r\u00e4ikeimpiin mahdollisiin rikkomuksiin. Rakkauden kauneutta ei ole viel\u00e4 se, ett\u00e4 k\u00e4vell\u00e4\u00e4n kauniisti k\u00e4si k\u00e4dess\u00e4, suudellaan h\u00e4m\u00e4rill\u00e4 puistokujilla, menn\u00e4\u00e4n naimisiin, tehd\u00e4\u00e4n lapsia ja elet\u00e4\u00e4n yhdess\u00e4 enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n onnellisena perheen\u00e4. T\u00e4st\u00e4 puuttuu viel\u00e4 kaikki syvyys, vaikka rakkauden uhkarohkea kauneus voi tosin n\u00e4inkin piill\u00e4 olemassaolon takimmaisissa pohjukoissa. Rakkaus ei ik\u00e4v\u00e4 kyll\u00e4 ole siin\u00e4k\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 keskell\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 julkisella paikalla on mielenosoituksellisesti kietouduttu yhteen suu leuhkan tyytyv\u00e4isess\u00e4 irveess\u00e4. Moinen ei yleens\u00e4 edes vakuuta, sill\u00e4 se lienee vain kitschi\u00e4, tosin varustettuna syvyyden tunnuksilla, ja aina ajoittain se kohoaa sovinnaiseen p\u00e4iv\u00e4j\u00e4rjestykseen. Rakkauden vaarallinen kauneus ei tunne tarvetta asettaa itse\u00e4\u00e4n n\u00e4ytteille. Rak\u00adkaus on sanaton valmius r\u00e4ikeimpiin mahdollisiin rikkomuksiin, asianosaisten tietoisuus siit\u00e4, ett\u00e4 kahden (kolmen\u2026) kesken ei \u2013 meta\u00adforisesti sanottuna \u2013 perverssiydell\u00e4 ole rajoja. Mutta \u00e4skeinen m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4 kuuluu jo moraalin alueelle, sill\u00e4 rakkauden lisenssin saanut ei tunne perverssin k\u00e4sitett\u00e4 eik\u00e4 rakkauden omassa tilassa, hyv\u00e4n ja pahan tuolla puolen, siell\u00e4 miss\u00e4 sielu ja ruumis menett\u00e4v\u00e4t tavanomaiset orientaationsa \u2013 ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4\/alhaalla, sis\u00e4ll\u00e4\/ulkona, ihanaa\/kivuliasta \u2013 koskaan tehd\u00e4 toiselle pahaa, huolimatta siit\u00e4, mit\u00e4 kauhistuneet sivulliset asiasta ajattelevat.<\/p>\n

Rikkomukset ja poikkeamat, jotka ovat aina seuranneet inhimillisen rakkauden seikkailuja, eiv\u00e4t siis suinkaan ole rakkaudelle vieraita elementtej\u00e4. Ne ovat rakkauden ep\u00e4sovinnaisesta syvyydest\u00e4 kantautuvaa kumua, joka purkautuessaan tuottaa kauhistusta. Rakastavien v\u00e4lill\u00e4 ei voi olla v\u00e4kivaltaa, mit\u00e4 tahansa he kesken\u00e4\u00e4n tekev\u00e4tkin. Huo\u00adnommin on, jos toisen keskenkasvuisuus lumoutuu rakkauden mahdollisuudesta rikkomuksiin, mutta ei pysty synnytt\u00e4m\u00e4\u00e4n rakkauden sakraalia omaa tilaa. Silloin kumu vaihtuu meteliksi ja molemminpuolinen v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys toispuoliseksi v\u00e4\u00e4renn\u00f6kseksi. Murhaaja ja raiskaaja \u2013 tai ne, joita pidet\u00e4\u00e4n murhaajina ja raiskaajina \u2013 voivat toimia rakkauden ajamina, mutta useimmiten asia on toisin. Murhaaja murhaa ja raiskaaja raiskaa useimmiten siksi, etteiv\u00e4t he kykene vet\u00e4m\u00e4\u00e4n itsens\u00e4 ja valittunsa ymp\u00e4rille rakkauden taikapiiri\u00e4, jonka sis\u00e4ll\u00e4 ruumiiseen isketty veitsi ei valu verta. He matkivat rakkauden sakraaleja toimituksia apean maallisessa maastossa. He imitoivat ylevi\u00e4 rikkomuksia itsekk\u00e4\u00e4n keskinkertaisesti. Murha ja raiskaus ovat hyvien tekojen huonoja j\u00e4ljitelmi\u00e4. Hyv\u00e4t teot ovat alkuper\u00e4isi\u00e4.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 kaikki p\u00e4tee my\u00f6s niiss\u00e4 piireiss\u00e4, joissa rakkaus ihmisen ja ihmisen v\u00e4lill\u00e4 vaihtuu rakkauteen ihmisen ja el\u00e4imen tai ihmisen ja esineen v\u00e4lill\u00e4. Rakkaus totuutena edellytt\u00e4\u00e4 aina voimassaolevien konventioiden rikkomista. Toisaalta rakkaus on my\u00f6s ikivanhan animismin ilmentym\u00e4, eik\u00e4 siksi ole oikeastaan suurta v\u00e4li\u00e4 sill\u00e4, onko partneri el\u00e4in vai kasvi, esine vai ihminen. Bibliofilia eli kirjojen rakas\u00adtaminen on animismin merkitt\u00e4vimpi\u00e4 nykyaikaisia ilmentymi\u00e4.<\/p>\n

Seuraa todellinen tarina.<\/p>\n

Opiskeluaikana kiinnostuin 1970-luvun lopulla 1800- ja 1900-luvun vaihteen wienil\u00e4isen pamfletistin ja kielifilosofin Fritz Mauth\u00adnerin kirjoituksista. Kiinnostukseni lienee saanut alkunsa luettuani toisen suuren wienil\u00e4isen kielenviilaajan Ludwig Wittgensteinin Trac\u00adtatuksen<\/em>; kerran, lauseessa 4.0031, Wittgenstein mainitsee ohimennen Mauthnerin nimen. Tiesin, ett\u00e4 genreilt\u00e4\u00e4n monipuolinen Mauthner oli ollut yksi Wittgensteinin kotimaisia esikuvia, ja t\u00e4m\u00e4 tieto auttoi minua ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n juohevammin my\u00f6s Wittgensteinin filosofian kielipelej\u00e4 ja teatraalista aluskerrosta, jota monet ammattifilosofit ovat tulkinneet turhan monimutkaisesti ja ylen totisina. Olin saanut lainata Mauthnerin ensimm\u00e4isen p\u00e4\u00e4teoksen Beitr\u00e4ge zu einer Kritik der Sprache<\/em> (1901\u20131902) Tiedeakatemian kirjastosta Tallinnasta, ja siit\u00e4 oli syntynyt totinen kiintymys. Ei siksi, ett\u00e4 Mauthnerin j\u00e4\u00e4r\u00e4p\u00e4inen kieliskeptismi ja \u00e4\u00e4rimm\u00e4isyyteen viety ateistinen mystiikanvastaisuus, jotka Jacques Derrida vuosisadan j\u00e4lkipuolella puki uuden paradigman terminologiseen suojakaapuun, olisivat erityisesti kiehtoneet minua. Olin jo tuolloin alkanut tajuta, ett\u00e4 inhimillinen kieli, vaikka sit\u00e4 k\u00e4ytett\u00e4isiin pelkk\u00e4n\u00e4 teknisen\u00e4 v\u00e4lineen\u00e4, on olemukseltaan maailman maagisen sympatian julkilausumia, syv\u00e4n eroottinen ilmi\u00f6 vanhassa platonisessa mieless\u00e4. Alueellisesti ja kielellisesti riippumattoman juutalaisen intellektuellin kylm\u00e4t oletukset eiv\u00e4t t\u00e4ysin pystyneet tempaamaan mukaansa; aina niist\u00e4 j\u00e4i puuttumaan jotain, jokin voima ja v\u00e4ki, joka kohoaa maasta ja ottaa sen, mik\u00e4 on sen omaa, silm\u00e4\u00e4 r\u00e4p\u00e4ytt\u00e4m\u00e4tt\u00e4, lupaa kysym\u00e4tt\u00e4. Mutta vaikka Mauthnerin oletukset ja p\u00e4\u00e4telm\u00e4t olivat kiistanalaisia, niin se, miten h\u00e4n liikkui oletusten ja p\u00e4\u00e4telmien v\u00e4limailla, ja ennen muuta se, mink\u00e4laisia asioita h\u00e4n siell\u00e4 k\u00e4sitteli, oli minulle mit\u00e4 mieluisinta. Mauthneria kiinnostivat t\u00e4sm\u00e4lleen samat asiat kuin minua, ja niin kohtasinkin ehk\u00e4 ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa filosofin, jota juuri nuo asiat kiinnostivat. Ja toiseksi Mauthner osasi kirjoittaa kiehtovasti, yht\u00e4 kiehtovasti kuin esimerkiksi Henri Bergson tai Jean Baudrillard. Ristiriita syntyi h\u00e4nen ajatustensa karuudesta ja niiden esitt\u00e4misen virtaavasta, vakuuttavasta henkevyydest\u00e4. Mauthnerista voisi sanoa suunnilleen samaa kuin h\u00e4n itse sanoo W\u00f6rterbuch der Philosophie<\/em> -teoksensa esipuheessa tarttolaisen Victor Hehnin kulttuurifilosofisista esseist\u00e4: niin hyvin kirjoitettuja kirjoja on kiehtovaa lukea silloinkin, kun niiden n\u00e4kemykset eiv\u00e4t k\u00e4y laatuun.<\/p>\n

Rakkaus kirjoihin roihuaa my\u00f6s minussa. Se on polte, joka raukenematta laajentaa keh\u00e4\u00e4ns\u00e4. Mauthnerin kolminiteinen kielikritiikki oli saanut aikaan l\u00e4heisyyden tunteen, joka salavihkaa ja vaistomaisesti etsi seuraavia tilaisuuksia intiimiin kontaktiin. Heti kun vain on mahdollista, sen tiesin varmasti, hankin tuon kirjan itselleni. Ei, kyse ei suinkaan ole omistamisen himosta, joka pakottaisi bibliofiilin ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4\u00e4n itsens\u00e4 kirjoilla. Rakkaudessa ei ole omistajaa eik\u00e4 omistettavaa. Rakkaus on tasavertaisten kumppanien ehdoton luottamussuhde. Kirjoja ei pid\u00e4 omistaa, kirjojen kanssa on elett\u00e4v\u00e4, sen tiet\u00e4\u00e4 jokainen todellinen rakastaja. Rakastetun kirjan kanssa on elett\u00e4v\u00e4 mahdollisimman likeisess\u00e4 fyysisess\u00e4 yhteydess\u00e4, h\u00e4n itse haluaa niin. Sen vuoksi bibliofiili ymp\u00e4r\u00f6i itsens\u00e4 kirjoin. H\u00e4n t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 rakastetun kirjan toiveet. Jokainen kirja ik\u00e4v\u00f6i paikkaa, jossa sit\u00e4 rakastetaan. Kirjoja ei tarvitse aina edes lukea, jos el\u00e4\u00e4 niiden kanssa. Ei ainakaan alusta loppuun. Monikaan lukutoukka ei tied\u00e4 kirjoista niin paljon kuin niiden avarakatseinen rakastaja. Siksi halusin hankkia itselleni Mauthnerin kolminiteisen kielikritiikin. Olin toki jo lukenut sen olennaisilta osin. Nyt minulla oli tarve el\u00e4\u00e4 sen kanssa.<\/p>\n

Tallinnan M\u00fcndi-kadun antikvariaatti oli viel\u00e4 tuolloin varsin hieno paikka hankkia vanhaa saksankielist\u00e4 kirjallisuutta. Sielt\u00e4 sai edulliseen hintaan monenmoista kiinnostavaa. Saksalaisten kirjojen ostajia ei ollut en\u00e4\u00e4 kovin paljon, ja he olivat l\u00e4hinn\u00e4 i\u00e4kk\u00e4it\u00e4, akateemisen koulutuksen saaneita ihmisi\u00e4, yleens\u00e4 k\u00f6yh\u00e4npuoleista ja boheemia v\u00e4ke\u00e4, ja siksi hinnat olivat alhaiset. Toisaalta Virosta l\u00f6ytyi tuohon aikaan hyvin runsaasti sotaa edelt\u00e4neen ajan kirjallisuutta, joten antikvariaattien aarteiden valikoima uusiutui melkeinp\u00e4 samaa tahtia kuin uusien kirjojen. Joskus kuusikymment\u00e4luvulla, n\u00e4in tiesin, oli kaikki ollut viel\u00e4kin hienompaa. Silloin M\u00fcndi-kadulta saattoi ostaa inhimilliseen hintaan jopa baltiansaksalaisen kirjallisuuden harvinaisuuksia, kuten Rosenpl\u00e4nterin Beitr\u00e4ge zur genauern Kenntni\u00df der ehstnischen Sprache<\/em> -aikakauskirjan numeroita. T\u00e4llainen tarjonta oli nyt paljon v\u00e4h\u00e4isemp\u00e4\u00e4, kun taas 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun filosofista kirjallisuutta oli saatavilla enemm\u00e4n. Rosenpl\u00e4nterin Beitr\u00e4gejen sijaan saattoi pikemminkin l\u00f6yt\u00e4\u00e4 Mauthnerin Beitr\u00e4gej\u00e4<\/em>. Ainakin periaatteessa. En ole nimitt\u00e4in ikin\u00e4 n\u00e4hnyt Mauthnerin Beitr\u00e4gej\u00e4<\/em> myynniss\u00e4 yhdess\u00e4k\u00e4\u00e4n Viron antikvariaatissa.<\/p>\n

Juuri tuohon aikaan satuin kuitenkin tapaamaan er\u00e4\u00e4n yksityishenkil\u00f6n, jolla oli myynniss\u00e4 himoitsemani kolme nidett\u00e4. En edes muista en\u00e4\u00e4, miten kaikki alkoi. Joka tapauksessa kyseess\u00e4 oli Fil\u00adharmonian sinfoniaorkesterin entinen viulisti, varsin tunnettu henkil\u00f6, joka asui Vana-Lasnam\u00e4ell\u00e4. H\u00e4n ilmoitti puhelimessa hin\u00adnan, joka ylitti varani. P\u00e4\u00e4tin kuitenkin menn\u00e4 katsomaan toivoen, ett\u00e4 voisin paikan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 tinki\u00e4 hinnasta. Pyysin mukaan is\u00e4ni, sill\u00e4 minun rahani eiv\u00e4t olisi riitt\u00e4neet, vaikka hintaa olisi pudotettukin. Viulisti osoittautui ik\u00e4v\u00e4ksi ja tylyksi ihmiseksi, joka puhui viroa kankeasti ja jonka el\u00e4m\u00e4nasenne oli tiukan materialistinen. Mink\u00e4\u00e4nlainen hintakeskustelu ei tullut kysymykseenk\u00e4\u00e4n. Koska is\u00e4 n\u00e4ki, ett\u00e4 olin kirjasta tosissani kiinnostunut, h\u00e4n oli miltei valmis maksamaan pyydetyn \u2013 Viron oloissa h\u00e4vytt\u00f6m\u00e4n korkean hinnan. Mutta min\u00e4 en suostunut. Miellytt\u00e4v\u00e4lle ihmiselle saattaisi maksaa enemm\u00e4nkin, mutta ep\u00e4miellytt\u00e4v\u00e4\u00e4 on turha palkita h\u00e4nen ep\u00e4miellytt\u00e4vyydest\u00e4\u00e4n. Vuosia my\u00f6hemmin ostin Mauthnerin teoksen uusintapainoksen (1982) er\u00e4\u00e4st\u00e4 Marburgin antikvariaatista.<\/p>\n

Mauthnerin toista p\u00e4\u00e4teosta, W\u00f6rterbuch der Philosophieta<\/em>, en l\u00f6yt\u00e4nyt Tallinnasta, enk\u00e4 muualta erityisemmin etsinytk\u00e4\u00e4n. Vasta muutaman vuoden kuluttua tapasin h\u00e4net yht\u00e4kki\u00e4 Tarton yliopiston kirjaston humanististen tieteiden salin avoimesta hyllyst\u00e4. Kolmini\u00adteinen toinen painos vuosilta 1923\u22121924. Otin k\u00e4teeni yhden niteist\u00e4, avasin sen, l\u00f6ysin heti kohdan, joka sai sieluni v\u00e4r\u00e4j\u00e4m\u00e4\u00e4n, ja tajusin, ett\u00e4 kiintymykseni Mauthneriin oli yh\u00e4 tuore. Neben der adjektivischen Welt, der allein wirklichen Welt der Erfahrung oder des Sensualismus, gibt es in unserem Denken oder in unserer Sprache auch noch eine Substantivische Welt des Seins oder des Raums, die wir als die mythologische Welt und (auf einer h\u00f6heren Stufe) als die Welt der Mystik kennen gelernt haben; es gibt aber weiter noch eine verbale Welt, die Welt des Werdens.<\/em> \u201dAdjektiivisen, tuon ainoan oikean koettavan eli aistillisen maailman rinnalla on ajattelussamme tai kieless\u00e4mme viel\u00e4 olemisen eli tilan substantiivinen maailma, jonka olemme oppi\u00adneet tuntemaan mytologian ja (korkeammalla tasolla) mystiikan maail\u00admana; lis\u00e4ksi on viel\u00e4 olemassa verbaali\u00adnen, joksikin tulemisen maailma.\u201d En ollut samaa mielt\u00e4 kaikesta, ja er\u00e4s olennainen kohta her\u00e4tti spontaanin halun v\u00e4itt\u00e4\u00e4 vastaan. Mutta kuten sanottu \u2013 vaikka ajattelen monista asioista aivan p\u00e4invastoin kuin Mauthner, meit\u00e4 yhdisti vahvasti se, ett\u00e4 pidimme t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 juuri n\u00e4iden asioiden ajattelua; se tarkoittaa, ett\u00e4 meid\u00e4n ajattelumme rakenteissa oli jotain suurta ja l\u00e4mmint\u00e4 samankaltaisuutta. L\u00e4im\u00e4ytin kirjan kiinni ja ymm\u00e4rsin, ett\u00e4 minun oli palattava Tarttoon syventy\u00e4kseni paikan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 Mauthnerin W\u00f6rterbuchiin<\/em>. Sit\u00e4h\u00e4n ei saanut kotilainaan. Eik\u00e4 minulla sill\u00e4 hetkell\u00e4 ollut enemp\u00e4\u00e4 aikaa. Nykyisest\u00e4 Tarton yliopiston kirjaston s\u00e4hk\u00f6isest\u00e4 kokoelmaluettelosta en l\u00f6yd\u00e4 Mauthnerin W\u00f6rterbuchia<\/em>. Toivon kovasti, ettei jonkun puoliperverssin (!) bibliofiilin ole onnistunut varastaa sit\u00e4. Todellinen rakkaus on rikkomus \u2013 \u00e4lk\u00e4\u00e4mme unohtako t\u00e4t\u00e4 vaarallista seikkaa \u2013, se on syv\u00e4 ja arkitasolla ambivalenssiin taipuvainen. Bibliofiili ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole kirjastojen odotetuin vieras.<\/p>\n

Nyt minulla on t\u00e4m\u00e4kin Mauthnerin kirja kotonani, ensipainoksen uusintapainos vuodelta 1980, ostettu er\u00e4\u00e4st\u00e4 Amster\u00addamin antikvariaatista. Mutta tuolloin ei ollut, ja kirjastosta l\u00e4htiess\u00e4ni tunsin sisuksissani merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 kihelm\u00f6inti\u00e4. Niin, saatoinhan lukea W\u00f6rterbuchia<\/em> joskus my\u00f6hemmin; Mauthnerin kanssa ei ollut mit\u00e4\u00e4n kiirett\u00e4, sill\u00e4 tiesin jo valmiiksi, mit\u00e4 h\u00e4n asioista ajatteli. Mutta halusin olla yhdess\u00e4 tuon kirjan kanssa. Halusin ihan saman tien, heti paikalla. Siin\u00e4 oli asian ydin. Lukemista saattoi viivytt\u00e4\u00e4, mutta ei fyysist\u00e4 yhdess\u00e4oloa. Ja koska pystyin j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4\u00e4n asiani, p\u00e4\u00e4tin sittenkin j\u00e4\u00e4d\u00e4 Tarttoon y\u00f6ksi. Palasin kirjastoon aika my\u00f6h\u00e4\u00e4n illalla ja olin hillitt\u00f6m\u00e4n iloinen tavatessani kumppanini hyllyst\u00e4, otin h\u00e4net k\u00e4teeni, tervehdin ja tein kunniaa sek\u00e4 etsin ikkunan luota muista mahdollisimman erill\u00e4\u00e4n olevan lukup\u00f6yd\u00e4n.<\/p>\n

On olemassa funktionaalista lukemista ja on olemassa seurustelevaa lukemista, jossa kirjaan suhtaudutaan kuin partneriin. Funktio\u00adnaalinen lukeminen ei mill\u00e4\u00e4n lailla ota huomioon kirjaa itsen\u00e4isen\u00e4 persoonallisuutena. Se on yleens\u00e4 vain tekstin yksipuolista k\u00e4ytt\u00e4mist\u00e4, olkoon kyse tiedonhausta tekniikan k\u00e4sikirjasta tai dekkarin ahmimisesta. Seurusteleva lukeminen on jotain muuta. Sen ei koskaan sovi olla liian sujuvaa tai tavoitehakuista. Mekaanisuus ei tule kyseeseen. Monet ihmiset ovat tutustuneet seurustelevan lukemisen alkeisiin vasta, kun heid\u00e4n on ollut pakko lukea jotain ep\u00e4mieluisaa tai liian vaikeaa. Vasta silloin he n\u00e4kev\u00e4t \u2013 vastoin tahtoaan \u2013 kirjassa ongelman ja pohtivat, miten selvi\u00e4v\u00e4t siit\u00e4, lehteilev\u00e4t kirjaa edestakaisin, tavaavat kappaleita hitaasti ja monta kertaa, palaavat jo luettuun, vilkuilevat eteenp\u00e4in, mietiskelev\u00e4t kuvitusta ja kansia ja niin edelleen. Kirjan n\u00e4keminen ongelmana on sen alku, ett\u00e4 k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 kirjan persoonallisuudeksi. Seurustelevan lukemisen yl\u00e4tasolla sit\u00e4, ett\u00e4 kirja on ongelma, pidet\u00e4\u00e4n nautittavana itsest\u00e4\u00e4nselvyyten\u00e4. Kuten kahden samanvertaisen persoonallisuuden vuorovaikutuksessa yleens\u00e4, kumpikin puoli k\u00e4ytt\u00e4ytyy ylev\u00e4n elegantisti. Kirja persoonallisuutena mahdollistaa vapaan l\u00e4hestymisen. Lukija ei ole orjuutettu suoraviivaiseen lukutapaan. H\u00e4n voi lukea huvikseen kappaleita sielt\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4, voi aloittaa viimeisist\u00e4 luvuista ja hypell\u00e4 kohti alkua, voi tutkia ainoastaan tarkan vaiston valitsemia katkelmia, pureksia hitaasti muutamaa v\u00e4kev\u00e4\u00e4 virkett\u00e4 \u2013 ja tuntea kirjan paremmin kuin ne, jotka puurtavat sen sokealla antaumuksella kannesta kanteen. Olen kokenut t\u00e4m\u00e4n omissa nahoissani.<\/p>\n

Niinp\u00e4 sitten luin Mauthnerin W\u00f6rterbuchia<\/em> Tarton yliopiston kirjaston matalakattoisessa salissa, jonka lattiap\u00e4\u00e4llystekin oli ep\u00e4miellytt\u00e4v\u00e4\u00e4 materiaalia. Kirjaston arvokkuus riippuu sen lukusalin kattojen korkeudesta \u2013 sen olen oppinut suuressa maailmassa. Se on oikean kirjaston tunnus. Viron suurimpien kirjastojen uudet rakennukset on suunniteltu matalien kattojen aikakaudella, ja suunnittelijoina ovat olleet ihmiset, jotka eiv\u00e4t tied\u00e4 mit\u00e4\u00e4n kirjastoista ty\u00f6ymp\u00e4rist\u00f6in\u00e4. Jotka ajattelevat, ett\u00e4 kirjasto on paikka, jossa s\u00e4ilytet\u00e4\u00e4n kirjoja, kirjojen varasto. Erityisen havainnollinen t\u00e4ss\u00e4 suhteessa on Viron kansalliskirjasto, ulkoa mahtipontinen linnoitusrakennus, mutta sis\u00e4lt\u00e4 t\u00f6llim\u00e4isen matalakattoisten varastohuoneiden kompleksi. Tarton yliopiston kirjaston lukusalit eiv\u00e4t valitettavasti ole juuri sen parempia. Siell\u00e4kin on mitattu vain lattiapinta-alaa, ei tilavuutta. Kirjat hengitt\u00e4v\u00e4t. Ja kun niit\u00e4 on paljon yhdess\u00e4 tilassa, ne tarvitsevat paljon ilmaa. No olkoon, seurustelu W\u00f6rterbuchin<\/em> kanssa oli niin oivallista, ett\u00e4 unohdin matalat katot ja levottoman lattian. V\u00e4lill\u00e4mme k\u00e4ytiin erinomaisen henkev\u00e4 dialogi, sanat s\u00e4ken\u00f6iv\u00e4t silmist\u00e4, eik\u00e4 Mauthner j\u00e4\u00e4nyt kanssani juuri miss\u00e4\u00e4n alakynteen, ohoo. Kerran katsoin kelloa. Se oli jo yli puoli kymmenen. Mutta p\u00e4\u00e4tin hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 joka minuutin, joka minulle oli annettu W\u00f6rterbuchin<\/em> lukemiseksi.<\/p>\n

Sen j\u00e4lkeen kaikki k\u00e4vi aivan kuin tajunnan h\u00e4m\u00e4riss\u00e4. Kun katsoin seuraavan kerran kelloa, se oli seitsem\u00e4n yli kymmenen. Kirjasto oli siis virallisesti suljettu. Nostin p\u00e4\u00e4ni. Hiljaista, tyhj\u00e4\u00e4, sallivaa. Raskaiden ihmiskehojen paine oli kadonnut lukusalista, ilma oli muuttunut kevyeksi, h\u00e4m\u00e4r\u00e4n sormi liikkui ikkunan takana lasia pitkin. Oli hyv\u00e4 lukea. Nyt oli todella hyv\u00e4 lukea. Enh\u00e4n min\u00e4 saa t\u00e4ss\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n istua, ajattelin itsekseni ja jatkoin miellytt\u00e4v\u00e4\u00e4 ty\u00f6t\u00e4ni. Minuutit yhdess\u00e4 W\u00f6rterbuchin<\/em> kanssa olivat kullan arvoisia. Ja tosiaan, nyt oli hyv\u00e4 lukea. Lukusali oli yksin\u00e4isyydelleni juuri sopivan tilava. Kun valot jonain hetken\u00e4 sammuivat, tajusin, ett\u00e4 nyt ei voi en\u00e4\u00e4 viivytell\u00e4, on l\u00e4hdett\u00e4v\u00e4. Mutta tuli monenlaisia vastuksia. Ensinn\u00e4k\u00e4\u00e4n en pime\u00e4ss\u00e4 l\u00f6yt\u00e4nyt hyllyst\u00e4 kirjojen oikeaa paikkaa. Haparoin pitk\u00e4\u00e4n, sitten kuitenkin vein kirjat takaisin p\u00f6yd\u00e4lleni. Poistuin k\u00e4sikopelolla lukusalista, ja matka oli melkoisen pitk\u00e4. P\u00e4\u00e4sty\u00e4ni portaita pitkin luettelosalin kerrokseen huomasin, ett\u00e4 koko rakennus oli arveluttavan pime\u00e4. Ehk\u00e4 jossain alhaalla istui vartija. Mutta en halunnut joutua kohtaamaan h\u00e4nt\u00e4. Vaisto sanoi minulle: \u00e4l\u00e4 mene vartijan luo. Kirjastossa oli yht\u00e4kki\u00e4 hyv\u00e4 ja v\u00e4lj\u00e4 olla. Levottomuus oli poissa. Niinp\u00e4 l\u00e4hdinkin takaisin yl\u00f6s. K\u00e4sikopelolla l\u00f6ysin taas ty\u00f6p\u00f6yt\u00e4ni. Mauthnerin tunsin tuoksusta. W\u00f6rter\u00adbuchin<\/em> toisen osan nahkaselk\u00e4 oli viel\u00e4 v\u00e4ittelyst\u00e4 kostea. Levot\u00adtomuus oli kokonaan poissa. T\u00e4m\u00e4n illan kumppani oli paikalla. Uusi rakkaus vietti y\u00f6n kanssani. Lattian pehme\u00e4 matto kelpasi sent\u00e4\u00e4n nukkumiseen. P\u00e4\u00e4ni alle hain virolaista kaunokirjallisuutta M-kirjaimen kohdalta: Metsanurk, M\u00e4nnik.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 oli ainut y\u00f6, jonka olen viett\u00e4nyt suuressa kirjastossa. Uskon, ett\u00e4 kanssani oli noina aikoina seurael\u00e4m\u00e4ss\u00e4 viett\u00e4mieni \u00f6iden luotettavin seurue. Mauthner oli rinnallani, mutta jossain kauempana kuorsasi Kant. Erikoista, ett\u00e4 juuri niin pieni mies kuin Kant kuorsasi niin kova\u00e4\u00e4nisesti. Hegel nukkui hiljaa, syv\u00e4\u00e4 ja pettynytt\u00e4 unta, kurkkua my\u00f6ten t\u00e4ynn\u00e4 konjakkia. T\u00e4m\u00e4 saksalaisen filosofian kuuden t\u00e4hden mies. Goethe nukkui porvarillisemmin kuin olisin olettanut, k\u00e4si poskella, y\u00f6myssy p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Mutta Metsanurk, joka oli p\u00e4\u00e4ni alla, vaikeroi koko y\u00f6n. Aluksi kuvittelin, ett\u00e4 se oli M\u00e4nnik, mutta ei, se oli Metsanurk. Aamuy\u00f6st\u00e4 ty\u00f6nsin Metsanurkin syrj\u00e4\u00e4n ja nukuin vain M\u00e4nnik allani. Niin, ja jossain tuoksui. Jossain tuoksui orvokilta koko y\u00f6n. Aluksi en tajunnut, miss\u00e4. Mutta aamunkoitteessa, kun he olivat uupuneet uneen ja ikkunasta kajasti jo hiukkasen valoa, k\u00e4vin lukemassa heid\u00e4n nimens\u00e4. Aino Kallas ja Virginia Woolf uinuivat sylikk\u00e4in alimmalla hyllyll\u00e4, kumpikin kaukana omalta paikaltaan.<\/p>\n

Her\u00e4sin siihen, ett\u00e4 valot syttyiv\u00e4t. Kirjaston avaamiseen oli vart\u00adti aikaa, ja sen verran minun piti viel\u00e4 kyhj\u00f6tt\u00e4\u00e4 lukupaikkani takana. Tuskin Raatihuoneen kello oli ly\u00f6nyt t\u00e4yden tunnin, kun ensimm\u00e4inen lukija saapui. H\u00e4n kopisteli \u2013 ilmeisesti vakituiselle \u2013 lukupaikalleen, ysk\u00e4hti monta kertaa keskivertoa v\u00e4h\u00e4n matalammalla naisen\u00e4\u00e4nell\u00e4, ja sitten kuulin k\u00e4\u00e4nnett\u00e4v\u00e4n hyvin rapisevaa kirjan sivua. Nyt min\u00e4kin olisin voinut v\u00e4h\u00e4n kerrassaan siirty\u00e4 omalle paikalleni lukusalissa esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n varhaista k\u00e4vij\u00e4\u00e4. Mutta p\u00e4\u00e4tin kuitenkin varmuuden vuoksi pysy\u00e4 viel\u00e4 hetken aikaa piilossa. Jos vaikka joku kirjastot\u00e4ti tulee t\u00e4nne ja h\u00e4nen muistissaan syttyy valo. Tuohon aikaan oli lukusalin kapeiden ikkunoiden edess\u00e4 verhot. Kyykki\u00admiseen kyl\u00adl\u00e4s\u00adtyneen\u00e4 suoristauduin yhden verhon taakse. Muita k\u00e4vij\u00f6it\u00e4 ei n\u00e4kynyt, mutta tuo yksi ja ainoa piti kummallista \u00e4\u00e4nt\u00e4: rapisteli sivuja mutta jotenkin liian pitk\u00e4\u00e4n ja hell\u00e4sti, l\u00e4\u00e4mi, kahisutti, nyppi ja hypisteli, silitti ja sipisteli. On vaikea l\u00f6yt\u00e4\u00e4 oikeaa sanaa, mutta pelkist\u00e4en toteaisin, ett\u00e4 siin\u00e4 puuhassa oli jotakin liian kosteaa. Eik\u00e4 kostea elementti \u2013 tietenk\u00e4\u00e4n \u2013 kuulu kirjastoon.<\/p>\n

Kurkotin katsomaan. En n\u00e4hnyt kaukaa paljonkaan, vaikka h\u00e4n oli takaa katsottuna puoliprofiilissa minuun p\u00e4in, oikeastaan parhaassa suunnassa. Ensin h\u00e4n n\u00e4ytti minusta liimaavan. Liimapuikko kulki s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti yli p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 lep\u00e4\u00e4v\u00e4n painotuotteen, nainen hankasi, kuten sanotaan, huolella ja rakkaudella. Aloin p\u00e4\u00e4st\u00e4 jyv\u00e4lle: nainen ei ollutkaan asiakas vaan kirjaston ty\u00f6ntekij\u00e4, joka k\u00e4ytti lukusalia ehk\u00e4 rikkonaisten kirjojen restauroimiseen. Siksi olikin ollut fiksua pysy\u00e4 verhon takana piilossa. H\u00e4nen hiuksensa oli peitetty kevyell\u00e4 liinalla, kuten ty\u00f6ss\u00e4 sopii, h\u00e4nell\u00e4 oli silm\u00e4lasit nen\u00e4ll\u00e4, kasvot melko pitk\u00e4t ja suuret, kuten ilmeisesti nainen itsekin oli. Ei lihava, mutta suurikokoinen, jotenkin ylikyps\u00e4n tytt\u00f6m\u00e4ist\u00e4 tyyppi\u00e4. Ensimm\u00e4iseksi huomioni kiinnitti h\u00e4nen liimapuikkonsa paksuus. Sitten mielikuva alkoi s\u00e4r\u00f6ill\u00e4: naisen kieli lipoi yht\u00e4kki\u00e4 monta kertaa liimapuikon p\u00e4\u00e4t\u00e4, ennen kuin se taas kosketti paperia. Ja sitten nainen viel\u00e4 hankasi huolellisesti sormillaan liimalla sivelty\u00e4 sivua, aivan kuin hieroen paperia. Ja sitten, kuvitelkaa: h\u00e4n kumartui paperin ylle ja nuoli liimaista paperia! Pyyhki suutaan, haukkasi liimapuikosta niin ett\u00e4 ratisi, sitten hieroi paperia sill\u00e4, sitten taas k\u00e4dell\u00e4\u00e4n, sitten kielell\u00e4\u2026 Ja sitten lopulta haistoin jotakin, mik\u00e4 tiivisti n\u00e4m\u00e4 outojen yksityiskohtien siruset k\u00e4sitett\u00e4v\u00e4ksi kokonaisuudeksi. Ilmassa oli miellytt\u00e4v\u00e4n imel\u00e4 tuoksu. Se oli tuoksu, joka tekee kirjastot\u00e4dit hulluiksi. Jota he jahtaavat armottomasti \u2013 t\u00e4ydest\u00e4 syyst\u00e4. Se oli sokerisen kermavaahdon hiukan banaanimainen tuoksu. Se oli j\u00e4\u00e4tel\u00f6n tuoksu! Tuo nainen s\u00f6i j\u00e4\u00e4tel\u00f6\u00e4, lukusalien vihollista numero yksi, vohvelip\u00e4\u00e4llysteist\u00e4 hedelm\u00e4j\u00e4\u00e4tel\u00f6\u00e4. Eik\u00e4 h\u00e4n ainoastaan sy\u00f6nyt t\u00e4t\u00e4 kielletty\u00e4 hedelm\u00e4\u00e4 vaan hieroi sill\u00e4 kirjan sivuja, j\u00e4\u00e4tel\u00f6i ne, s\u00e4il\u00f6i ne j\u00e4\u00e4tel\u00f6\u00f6n. Sanalla sanoen h\u00e4n toimi t\u00e4ysin tietoisesti ja systemaattisesti siten kuin lukusalissa on v\u00e4h\u00e4isimmiss\u00e4kin m\u00e4\u00e4rin aivan mahdotonta toimia; moisesta kirjastonjohtajat n\u00e4kev\u00e4t painajaisunia. Se oli raskas rikkomus. Miksi en puuttunut asiaan? En lopulta ollut aivan ehdottoman varma siit\u00e4, ett\u00e4 tapahtumat, joita \u00e4sken juuri kuvailin, olivat todellisia. Enh\u00e4n kuitenkaan n\u00e4hnyt mit\u00e4\u00e4n kiistattoman tarkasti. Asiat liittyv\u00e4t aivoissani yhteen nopeasti ja kiiruhtavat todellisuuden edelle, sen olin ennenkin kokenut. Sit\u00e4 paitsi koko tapahtuma oli ollut liian \u00e4llistytt\u00e4v\u00e4, jotta sit\u00e4 olisi voinut menn\u00e4 noin vain keskeytt\u00e4m\u00e4\u00e4n. Naisen toimintaa saatteli ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4inen \u201djokin\u201d, jonka min\u00e4 luontaisesti melkeinp\u00e4 hyv\u00e4ksyin.<\/p>\n

Koko tapahtumasarja ei kest\u00e4nyt ylen pitk\u00e4\u00e4n, j\u00e4\u00e4tel\u00f6ll\u00e4 on ra\u00adjan\u00adsa. Ja huivip\u00e4isell\u00e4 naisella n\u00e4ytti olevan ammattimainen ajantaju. Lukijoiden saapuessa hedelm\u00e4j\u00e4\u00e4tel\u00f6n tuoksukin oli jo haihtunut salista. My\u00f6s min\u00e4 tartuin taas Mauthneriin, mutta raskas y\u00f6 M\u00e4nnikin ja Metsanurkin seurassa oli j\u00e4tt\u00e4nyt j\u00e4lkens\u00e4. En kyennyt dialogiin Mauthnerin kanssa, henkevyys ei s\u00e4ken\u00f6inyt sataprosenttisesti. Soimasin itse\u00e4ni eilisillan typeryydest\u00e4. Jos haluaa kerralla liikaa, saa lopulta v\u00e4hemm\u00e4n. J\u00e4lkeenp\u00e4in en ole katunut sit\u00e4 y\u00f6t\u00e4, se oli el\u00e4m\u00e4ni eriskummallisimpia. Mutta tuona aamuna soimasin itse\u00e4ni eilisillan typeryydest\u00e4.<\/p>\n

L\u00e4hdin kaupungille k\u00e4velem\u00e4\u00e4n ja tuulettamaan aivojani. Ajat\u00adtelin, ett\u00e4 j\u00e4\u00e4n Tarttoon viel\u00e4 yhdeksi y\u00f6ksi. Se olisi ollut periaatteessa mahdollista. Kuljeskelen kaupungilla, katson vanhoja paikkoja, nautin auringonpaisteesta, hengit\u00e4n joen h\u00f6yryj\u00e4 ja kuulujen takapihojen tunkkaisuutta, kohtaan miehi\u00e4 ja naisia, joiden kanssa on tehty urotekoja. Tartto on mukavan pieni kaupunki, v\u00e4h\u00e4n kuin teatteri. Siell\u00e4 kohtaa aina miehi\u00e4 ja naisia, joiden kanssa on tehty urotekoja. Mutta uhmamieli nosti p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n. Olin varannut Mauthnerille koko p\u00e4iv\u00e4n enk\u00e4 pystynyt k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n siit\u00e4 paria tuntiakaan \u2013 se tuotti minulle todellista tuskaa. K\u00e4\u00e4nsin askeleeni taas Vallikraavi-kadulle ja yl\u00f6s kohti kirjastoa.<\/p>\n

Totuuden nimiss\u00e4 istuin Mauthnerin kanssa viel\u00e4 monta tuntia, mutta mit\u00e4\u00e4n ei ollut teht\u00e4viss\u00e4: henki ei ollut tuona p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 rakkauteen altis. Vai oliko se jo saanut kyllin? Eilinen ilta, tajusin sen nyt j\u00e4lkeenp\u00e4in itsekin, oli ollut k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n intensiivinen. Ja sitten viel\u00e4 tuo y\u00f6. Olin ollut l\u00e4pi y\u00f6n Mauthnerin kanssa. Minua ei ollut uuvuttanut Metsanurkin vaikerrus vaan Mauthnerin l\u00e4heisyys. Ei merkinnyt mit\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 oli pime\u00e4\u00e4 eik\u00e4 voinut lukea. Kuten jo sanoin, kirjoja ei aina tarvitse lukea, kirjojen kanssa tulee olla. Se on kaikkein rikastuttavinta, mutta samaan aikaan kuluttaa eniten voimia.<\/p>\n

Ladoin Mauthnerit syliini vied\u00e4kseni heid\u00e4t takaisin hyllyyn. Tun\u00adtui kurjalta, mutta luonnolle oli annettava periksi. Ja juuri siell\u00e4 hyllyjen v\u00e4liss\u00e4 t\u00f6rm\u00e4sin aamuiseen huivip\u00e4\u00e4naiseen. H\u00e4nkin taisi olla viem\u00e4ss\u00e4 kirjaansa takaisin paikoilleen. Se oli melko ohut, harmaa ja mit\u00e4\u00e4nsanomaton, tosin tavallista leve\u00e4mm\u00e4ksi leikattu asiallinen kluuttisidos. Saattoi arvata, ett\u00e4 reagoin v\u00e4h\u00e4n oudosti. Minulle tuosta naisesta, vaikka salainen kontaktini h\u00e4neen oli ollut lyhyk\u00e4inen, oli tullut melkeinp\u00e4 mytologinen olento. Olin jo aikeissa tervehti\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 ja pyyt\u00e4\u00e4 h\u00e4net sy\u00f6m\u00e4\u00e4n, mutta tunsin, miten pikku vasara napautti aivokuoreeni: varo, et tunne h\u00e4nt\u00e4, ette ole tuttuja. T\u00e4m\u00e4h\u00e4n on se kaksisuuntainen reaktio, johon joudumme, jos n\u00e4emme kadulla jonkun tunnetun henkil\u00f6n. Viimeisen p\u00e4\u00e4lle tuttu ihminen, jota ei saa tuntea. Mieleeni j\u00e4i huivip\u00e4isen naisen hiukan pilkallisen itsetietoinen katse. Sitten asetin Mauthnerit hyllyyn. Nainen meni eteenp\u00e4in. Jossain seuraavassa v\u00e4lik\u00f6ss\u00e4 h\u00e4n kyykistyi ja ty\u00f6nsi kirjansa er\u00e4\u00e4seen alahyllyyn.<\/p>\n

Mielt\u00e4ni tyynnytt\u00e4\u00e4kseni pengoin my\u00f6hemmin alhaalla kortistossa, mutta ilman l\u00f6yt\u00f6j\u00e4. Huomasin huivip\u00e4\u00e4naisen olevan menossa vaatenaulakolle. H\u00e4nen t\u00e4ytyi olla t\u00e4\u00e4ll\u00e4 tuttu, koska h\u00e4n hyv\u00e4steli tuttavallisesti monia ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4. Melkein muuten minuakin. H\u00e4n oli huomannut minut ja painanut mieleens\u00e4 ja rohkeni toistamiseen katsoa minua pilkallisesti havaittuaan silm\u00e4ni suuresta kortistohuoneesta. Se viittasi ter\u00e4v\u00e4\u00e4n, riippumattomaan \u00e4lyyn \u2013 mutta yst\u00e4v\u00e4lliseen vai vihamieliseen, luoja tiet\u00e4\u00e4. My\u00f6hemmin en ole en\u00e4\u00e4 koskaan n\u00e4hnyt h\u00e4nt\u00e4.<\/p>\n

Koska koko p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 oli muutenkin tullut pelkk\u00e4\u00e4 ajan tappamista, p\u00e4\u00e4h\u00e4ni p\u00e4lk\u00e4hti etsi\u00e4 huivip\u00e4isen naisen k\u00e4dess\u00e4 ollut kirja. H\u00e4nell\u00e4 oli ollut niit\u00e4 p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 aikamoinen kasa, eik\u00e4 minun j\u00e4\u00e4tel\u00f6teoriani v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tulisi yhden kirjan avulla sen paremmin todistetuksi kuin kumotuksikaan. Mutta ainahan saattoi katsoa. Eik\u00e4 minun tarvinnut n\u00e4hd\u00e4 paljonkaan vaivaa. Marxin ja Engelsin teosten ruskeiden ven\u00e4j\u00e4nkielisten niteiden v\u00e4list\u00e4 erottui laiha harmaa kluuttisidos selv\u00e4sti. Siin\u00e4 ei ollut mit\u00e4\u00e4n eksoottista, vaikka se olikin hyllyss\u00e4 ehdottoman v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 (sanoisin jopa: t\u00e4sm\u00e4lleen v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4) paikassa. Eduard Vilden M\u00e4enkyl\u00e4n maitomies<\/em> -romaanin vuoden 1974 painos, jonka Alo Hoidre on kuvittanut, ilman kansipaperia, muuten olisin varmaan tuntenut h\u00e4net jo aiemmin. Minusta t\u00e4m\u00e4 on M\u00e4enkyl\u00e4n maitomiehen<\/em> paras, vaikuttavin painos juuri Alo Hoidren nelj\u00e4n mustavalkoisen kuvan ansiosta. Niin, niit\u00e4 on tosiaan vain nelj\u00e4, mutta sit\u00e4kin s\u00e4v\u00e4ytt\u00e4v\u00e4mpi\u00e4 ne ovat. Ennen muuta \u2013 millainen Mari. Mil\u00adlaiset ytimekk\u00e4\u00e4n aistilliset j\u00e4nnitteet. Kirjan sivut olivat paksuja kuin perga\u00admentti. Kyhmyr\u00e4isi\u00e4, rapisevia, takertuvia, tuoksuvia. P\u00e4ivien ja viikkojen kuluessa ne oli s\u00e4ntillisesti peitetty j\u00e4\u00e4tel\u00f6kerroksilla, kyll\u00e4stetty makealla maitoaineella, hierottu l\u00e4pikotaisin sokerikermalla. Imel\u00e4nkirpe\u00e4 tuoksu aaltoili Marin vartalonmuotojen yll\u00e4, ja kartanonherra von Kremerin huuma nousi lukijankin p\u00e4\u00e4h\u00e4n. Noita sivuja saattoi aistia silmill\u00e4\u00e4n, nen\u00e4ll\u00e4\u00e4n ja korvillaan, sormillaan ja suullaankin. Rakastajan vikkel\u00e4 kieli oli hieronut j\u00e4\u00e4tel\u00f6\u00e4 joka ikiseen lokoseen. Yhteen liimautuneet sivut repeytyiv\u00e4t toisistaan irti napsahtaen kuin rummun nahat. Nuuhkin niit\u00e4 l\u00e4hemp\u00e4\u00e4, katsoin kielen liikkeen viel\u00e4 n\u00e4kyvi\u00e4 kuvioita. Se kaikki oli vastenmielist\u00e4, muttei ainoastaan sit\u00e4.<\/p>\n

Lyhyesti sanottuna kirja oli pilalla. Lukija oli h\u00e4ik\u00e4ilem\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti, tietoisesti ja julkeasti j\u00e4tt\u00e4nyt huomiotta valtiolle kuuluvan kirjan k\u00e4ytt\u00f6s\u00e4\u00e4nn\u00f6t. T\u00e4m\u00e4 oli profaanin tason p\u00e4\u00e4telm\u00e4 \u2013 rikoksen, esimerkiksi esineellisen raiskauksen, vahvistaminen. Rikos vaatii rangaistusta, sakkoja, kirjastokortin menett\u00e4mist\u00e4. Mutta saattaisiko teon tulkita tapahtuneeksi sakraalilla tasolla? Jos saattoi, p\u00e4\u00e4telm\u00e4t voisivat osoittautua aivan toisenlaisiksi. Esimerkiksi rakastavan parin tarkastelu fyysisen yhteyden huippuhetkell\u00e4 antanee asiaan vihkiytym\u00e4tt\u00f6m\u00e4lle vaikutelman raa\u2019asta v\u00e4kivallanteosta. H\u00e4n on valmis puuttumaan tilanteeseen pelastaakseen naisparan (tai miksei my\u00f6s miesparan) vastakkaista sukupuolta edustavan villi-ihmisen kynsist\u00e4. Rakastavien itsens\u00e4 hyv\u00e4ksym\u00e4ll\u00e4 sakraalilla tasolla rakastelun villeys merkitsee vain ehdotonta keskin\u00e4ist\u00e4 luottamusta. Siit\u00e4 korkeampaa positiivista merkki\u00e4 ei ole olemassa. Vihkiytym\u00e4tt\u00f6m\u00e4t \u00e4lk\u00f6\u00f6t vaivautuko.<\/p>\n

J\u00e4\u00e4tel\u00f6ll\u00e4 turmeltu M\u00e4enkyl\u00e4n maitomies<\/em> taisi tosiaan olla tulokas sakraaleista sf\u00e4\u00e4reist\u00e4. Kirjaston ty\u00f6ntekij\u00f6ille se oli \u2013 tietyss\u00e4 mieless\u00e4 \u2013 mennytt\u00e4 kalua. Sen kohtalona ei ollut ollut huvitteleva barbaari. Sen ylitse oli k\u00e4ynyt rakkaus. Kirja oli t\u00e4ydellisesti hyv\u00e4ksynyt sen kanssa tehdyn synnin. Parempana kuin sataa tai kahtasataa innokasta lukijaa se n\u00e4ytti pit\u00e4neen syv\u00e4\u00e4, juurevaa suhdetta huivip\u00e4isen naisen kanssa. Kirja ei halua, ett\u00e4 sit\u00e4 vain luetaan. Se tarvitsee my\u00f6s inhimillist\u00e4 yhdysel\u00e4m\u00e4\u00e4. Minulla ei ollut t\u00e4h\u00e4n en\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n sanottavaa.<\/p>\n

Rakkaus kirjoihin roihuaa minussakin. Min\u00e4kin olen tehnyt rikoksia rakkauden nimiss\u00e4. Kahdeksannella tai yhdeks\u00e4nnell\u00e4 luokalla opettelimme Englannin kirjallisuuden tunnilla ulkoa Edgar Allan Poen runon Korppi. Kiinnostukseni Poeta kohtaan oli syntynyt jo v\u00e4h\u00e4n aiemmin. Tallinnan kaupungin p\u00e4\u00e4kirjastossa, jota tuohon aikaan kutsuttiin jostain syyst\u00e4 Gorkille nimetyksi, vaikkei suinkaan Gorki vaan Anton Hansen Tammsaare oli ollut sen tunnetuin ja innokkain asiakas, oli Poen erinomainen 10-osainen kootut teokset vuodelta 1902, lis\u00e4ksi viel\u00e4 runsaasti kuvitettu. Olin lainannut kotiin monta osaa ja kokeillut ensin Heurekaa, Poen suurta filosofista proosarunoelmaa, mutta olin lukenut my\u00f6s runoja ja novelleja. Korppi oli niin mahtava, ett\u00e4 se suorastaan n\u00e4\u00e4nnytti, parempaa runoutta oli vaikea edes kuvitella. Runonide oli aivan loppuun luettu, sivut olivat kansien v\u00e4liss\u00e4 osin irrallisina. Se yllytti rakkauden syntiin. Muistan, miten kielletty ajatus her\u00e4tti minussa syntyess\u00e4\u00e4n suorastaan yliaistillista kiihtymyst\u00e4. Ja min\u00e4 toteutin sen ajatuksen: panin revenneet sivut, joilla Korpin teksti oli, syrj\u00e4\u00e4n enk\u00e4 vienyt niit\u00e4 kirjastoon. Siit\u00e4 asti oli Korppi salaa kirjoitusp\u00f6yt\u00e4ni ylimm\u00e4ss\u00e4 laatikossa ja meill\u00e4 oli \u00e4lytt\u00f6m\u00e4n hyv\u00e4 olla yhdess\u00e4. Saatoin ottaa Korpin laatikosta milloin vain, katsella typografiaa ja mukaan liitetty\u00e4 piirroskuvaa, kokea runon rytmin yh\u00e4 uudelleen, kirjoittaa marginaaliin vieraiden sanojen selityksi\u00e4, ja sitten taas nauttia Korpin jatkuvasta vaitonaisesta l\u00e4heisyydest\u00e4. Ei vain teksti, vaan salaper\u00e4inen lintu itse, koko inhimillisen olemassaolon tragiikka oli k\u00e4tk\u00f6ss\u00e4 p\u00f6yt\u00e4laatikossani. Vaikka profaanilta kannalta t\u00e4m\u00e4n kaiken nimen\u00e4 oli varkaus, se merkitsi sakraalissa sf\u00e4\u00e4riss\u00e4 rohkeutta omistautua jollekin. Tiet\u00e4mys rakkauden nimiss\u00e4 tehdyst\u00e4 rikkomuksesta synnytti minussa ylev\u00e4n sis\u00e4isen j\u00e4nnitteen. Ja Korppi \u2013 sen tiesin my\u00f6s varmasti \u2013 ei kaivannut takaisin kirjastoon, sill\u00e4 minun luonani sill\u00e4 oli huomattavasti parempi. Niin elin t\u00e4m\u00e4n vanhan Korpin kanssa vuosia yhdess\u00e4, vaikka hyllyss\u00e4ni oli jo monia uudempia Poen valittuja teoksia. Vasta oikein paljon my\u00f6hemmin, kun ensirakkauteni Poeta kohtaan oli hiipumassa, tunsin h\u00e4pe\u00e4\u00e4 teostani. H\u00e4pe\u00e4 syntyykin ehk\u00e4 rakkauden muretessa, silloin, kun taikapiiri purkautuu ja arkip\u00e4iv\u00e4n etiikka, tuo maailman pysymisen ainoa inhimillinen tae, nostaa p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n. Lainasin taas kaupunginkirjastosta tuon niteen ja pistin minulla olleet irtolehdet takaisin kansien v\u00e4liin. Nyt, kirjoittaessani t\u00e4t\u00e4 tarinaa, lainasin kirjan kolmannen kerran. Se on sidottu uudelleen, vaikka aika surkeasti. Irtolehti\u00e4 ei ole en\u00e4\u00e4. Mutta ei ole en\u00e4\u00e4 Korppiakaan, luoja paratkoon. Kuten ei kuutta muutakaan runoa sen l\u00e4hell\u00e4 olleilta, aikanaan irtonaisilta sivuilta. Sivujen 109\u2013130 kohdalla ammottaa kirjassa aukko. Ties vaikka joku puolihullu bibliofiili olisi uhrannut ne rakkautensa alttarille. Mik\u00e4 vahinko!<\/p>\n

Muuten, my\u00f6sk\u00e4\u00e4n Heureka-teosta ei l\u00f6ytynyt en\u00e4\u00e4 kaupunginkirjastosta. Kaksi nidett\u00e4 kymmenest\u00e4 puuttuu paikaltaan. En osaa sanoa mit\u00e4\u00e4n. Onko t\u00e4m\u00e4 Viron kirjastojen luonnollinen tase vai juuri n\u00e4iden kirjojen kohtalo, jotka voimakas kiintymys on kerran kiskaissut ulos tavanomaisesta kirjastorutiinista? Ehk\u00e4 niihin j\u00e4i jokin energia, jokin vietti rikkomuksiin, eiv\u00e4tk\u00e4 ne en\u00e4\u00e4 pystyneet el\u00e4m\u00e4\u00e4n s\u00e4il\u00f6n persoonattomassa milj\u00f6\u00f6ss\u00e4.<\/p>\n

Niin seisoin tuolloin Tarton yliopiston kirjaston humanististen tieteiden salissa, M\u00e4enkyl\u00e4n maitomies<\/em> k\u00e4dess\u00e4ni, ristiriitaisten tunteiden l\u00e4vist\u00e4m\u00e4n\u00e4. Lukijana ja sosiaalisesti ajattelevana ihmisen\u00e4 tunsin vihaa ja inhoa. Kirjoja ei saa kohdella t\u00e4ll\u00e4 tavalla, kirjoja pit\u00e4\u00e4 vaalia! Kirjaston kirja ei ole yksityisomaisuutta, vaan se on suunnattu kymmenelle seuraavalle sukupolvelle! Mutta rakkaus kirjoihin on roihunnut minussakin. Jollain lailla kykenen ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n sit\u00e4. Ja my\u00f6nn\u00e4n, ett\u00e4 oikeaa rakkautta saattelee mahdollisuus rikkomuksiin, muutoin se ei olisi oikeaa rakkautta. Ilman noita harvoja hankalia ihmisi\u00e4, jotka rakastavat kirjoja syv\u00e4sti ja kiihke\u00e4sti, emme loppujen lopuksi tarvitsisi kirjastojakaan. Lohduttautukaamme siis ainakin sill\u00e4 ajatuksella, ett\u00e4 vaikka n\u00e4m\u00e4 houkat tuottavat meille mieliharmia, he eiv\u00e4t sent\u00e4\u00e4n tee pahaa kirjoille. Kirja hyv\u00e4ksyy heid\u00e4n suuresta sympatiasta johtuvan alkukantaisuutensa. Heid\u00e4n halunsa nuuhkia, purra, syleill\u00e4 kirjaa. Kosia kirjaa ja el\u00e4\u00e4 sen kanssa. Ja loppuyhteenvetona: n\u00e4m\u00e4 harvat hankalat tyypit ovat kuitenkin huomattavasti sympaattisempia kuin sadat tavalliset laiskat lukijat, jotka yksinkertaisesti unohtavat kirjan jonnekin, h\u00e4vitt\u00e4v\u00e4t sen tai j\u00e4tt\u00e4v\u00e4t palauttamatta kirjastoon silkasta piittaamattomuudesta.<\/p>\n

En tied\u00e4, mit\u00e4 M\u00e4enkyl\u00e4n maitomiehen<\/em> pilatulle kappaleelle k\u00e4vi. Todenn\u00e4k\u00f6isesti joku Tarton yliopiston kirjaston johtajista, Laine Peep, Peeter Olesk tai Toomas Liivam\u00e4gi, on vain poistattanut sen luetteloista. Eih\u00e4n kirjaa pystynyt en\u00e4\u00e4 mitenk\u00e4\u00e4n lukemaan. Rak\u00adkauden aalto oli k\u00e4ynyt h\u00e4nen ylitseen ja paluu normaaliin muuttunut mahdottomaksi. Min\u00e4 olisin sijoittanut h\u00e4net kirjaston museoon. Kuten kaikki ne tulevat kirjat, jotka eiv\u00e4t kanna piittaamattoman barbaarisuuden vaan rakastavan v\u00e4kivallan merkkej\u00e4.<\/p>\n

Jaan Undusk<\/h3>\n

Jaan Undusk (s. 1958) kirjailija ja kirjallisuudentutkija. H\u00e4n ty\u00f6skentelee Tallinnassa Viron tiedeakatemian Underin ja Tuglak-sen kir-jalli-suuskeskuksen johtajana. H\u00e4n on ollut vuodesta 2007 Viron tiedeakatemian j\u00e4sen.<\/p>\n

Tutkijana Jaan Undusk on saanut vertailevan kirjallisuustieteen alueelta kansainv\u00e4lisen Herder-palkinnon ja edist\u00e4nyt baltiansaksalaisen kirjallisuuden tutkimusta Virossa. H\u00e4n on julkaissut runsaasti tutkimuksia viroksi, saksaksi ja englanniksi; viimeisimp\u00e4n\u00e4 on ilmestynyt laaja teos Eesti kirjanike ilmavaatest<\/em> (\u201dVirolaisten kirjailijoiden maailmankatsomuksesta\u201d, 2016), joka sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 kulttuurihistoriallisia ja el\u00e4m\u00e4kerrallisia muotokuvia Viron alueella toimineista kirjoittajista ja kirjailijoista alkaen Henrik L\u00e4ttil\u00e4isest\u00e4 ja p\u00e4\u00e4ttyen Mati Untiin.<\/p>\n

Kirjailijana Jaan Undusk on julkaissut novelleja, palkitun romaanin Kuum<\/em> (\u201dKuuma\u201d, 1990) ja kolme n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4: Goodbye, Vienna<\/em> (1999), Quevedo<\/em> (2003) ja Boulgakoff<\/em> (2006) sek\u00e4 matkakirjan Teekond Hispaania<\/em> (\u201dMatka Espanjaan\u201d, 2016). Undusk on my\u00f6s virontanut saksalaista ja ranskalaista kirjallisuutta.<\/p>\n

Jaan Undusk on syntynyt etel\u00e4virolaisessa Otep\u00e4\u00e4n kaupungissa, joka on Viron talviurheilun keskus. H\u00e4n pit\u00e4\u00e4 Otep\u00e4\u00e4n ja sen ymp\u00e4rist\u00f6n kumpuilevaa j\u00e4rvimaisemaa Viron kauneimpana, ja alueen luonto on vaikuttanut voimakkaasti h\u00e4nen k\u00e4sitykseens\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4.<\/p>\n

Jaan Unduskin filosofisessa ja esseem\u00e4isess\u00e4 proosassa pohdis-kelu sekoittuu s\u00e4r\u00f6\u00e4 luovalla tavalla ruumiillisuuteen ja aistillisuuteen. H\u00e4nen kiinnostuksensa maagiseen ja mystiseen kieleen, josta h\u00e4n on kirjoittanut tutkimuksen Maagiline m\u00fcstiline keel<\/em> (1998), n\u00e4kyy t\u00e4ss\u00e4kin novellissa. Vuonna 2006 julkaistu novelli Rakkaudesta kirjaan on saanut Friedebert Tuglaksen novellipalkinnon.<\/p>\n

\"dots\"<\/p>\n

Kaisu Lahikainen<\/h5>\n

(s. 1956) ty\u00f6skentelee lukion \u00e4idinkielenopettajana. Suomen-taminen on rakkaus, jolle on aina liian v\u00e4h\u00e4n aikaa. Kiehto-vinta suomentamisessa on vivahteiden tavoittaminen, ja palkitsevimpia ovat ne hetket, kun onnistuu sanomaan suomeksi.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Lue lis\u00e4\u00e4 kirjailijasta Rakkaudesta kirjaan Suomentanut Kaisu Lahikainen Rakkauden sanotaan olevan inhimillisen syvyyden kaunein ilmaus, mutta juuri syvyys saa aikaan sen, ett\u00e4 aidon rakkauden kauneudessa ei ole mit\u00e4\u00e4n kevytt\u00e4 tai kiiltokuvamaista. Syvyyden mukana kulkevat eksistentiaaliset vaarat, eik\u00e4 rakkaus olisi rakkautta, jos siin\u00e4 ei v\u00e4ijyisi tilaisuus r\u00e4ikeimpiin mahdollisiin rikkomuksiin. Rakkauden kauneutta ei ole viel\u00e4 se, ett\u00e4 k\u00e4vell\u00e4\u00e4n kauniisti k\u00e4si k\u00e4dess\u00e4, suudellaan …<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":289,"menu_order":9,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"inline_featured_image":false},"jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/320"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=320"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/320\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":367,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/320\/revisions\/367"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/289"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=320"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}