{"id":322,"date":"2016-09-15T12:41:32","date_gmt":"2016-09-15T09:41:32","guid":{"rendered":"http:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/?page_id=322"},"modified":"2016-10-03T16:17:42","modified_gmt":"2016-10-03T13:17:42","slug":"paavo-matsin","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/nippernaati-2\/paavo-matsin\/","title":{"rendered":"Paavo Matsin"},"content":{"rendered":"
Lue lis\u00e4\u00e4 kirjailijasta<\/a><\/div>\n

Katkelma romaanista Gogolin disko<\/h2>\n

Suomentanut Sanna Immanen<\/h4>\n

Konstantin Opiatovit\u0161<\/h3>\n

Taskuvaras Konstantin Opiatovit\u0161 noudatti vakiintuneita arkirutiinejaan, jotka h\u00e4n oli vuosien varrella omaksunut erin\u00e4isiss\u00e4 rangaistuslaitoksissa. Silitetty\u00e4\u00e4n kotona housunsa kuumalla peltipurkilla, puhdistettuaan kenk\u00e4ns\u00e4 pienell\u00e4 ja kuluneella, mutta aina mukana kuljettamallaan samettilapulla ja t\u00e4ytetty\u00e4\u00e4n taskunsa ikkunalaudalla kuivahtaneilla leiv\u00e4nkuorilla h\u00e4nell\u00e4 oli tapana ajaa varhain aamulla raitiovaunulinjan p\u00e4\u00e4tepys\u00e4kille. H\u00e4n v\u00e4isteli varovasti kuralammikot, siirtyi sitten asfaltilta kapealle laatoitetulle k\u00e4velytielle ja suuntasi hyv\u00e4ntuuliset askeleensa kohti vanhaa juutalaista hautausmaata. Juuta-laiset tiedettiin j\u00e4\u00e4r\u00e4p\u00e4iksi ja perinteenvaalijoiksi, jotka pitiv\u00e4t kiinni ikivanhoista s\u00e4\u00e4nn\u00f6ist\u00e4, ja siksi suojaisa hautausmaa sopi jalolle tasku-varkaalle p\u00e4iv\u00e4n aloitukseksi erinomaisesti. H\u00e4nen entinen vankileiritoverinsa, muuan Odessan juutalainen, oli kertonut monta kiehtovaa seikkaa t\u00e4m\u00e4n vainotun kansan salaisista tavoista. Kaik-kea Opiato-vit\u0161 ei en\u00e4\u00e4 muistanut, mutta hautakivien p\u00e4\u00e4lle kukkien sijaan lasketut pikku kivet ja vain rabbille tarkoitetulla miniatyyriportilla varustettu satumaailma jotenkin virkistiv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 ennen p\u00e4iv\u00e4n t\u00f6ihin ryhtymist\u00e4. My\u00f6hemmin, raitiovaunussa tehdyn ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen, olisi ollut jo vaarallista ajaa takaisin p\u00e4\u00e4tepys\u00e4kille vain jaloittelua varten. Jos Opiatovit\u0161 p\u00e4iv\u00e4n mittaan kyll\u00e4styi \u00e4\u00e4nekk\u00e4isiin matkustajiin ja k\u00e4silaukkujen tyhjent\u00e4miseen, h\u00e4n yleens\u00e4 lev\u00e4hti k\u00e4velem\u00e4ll\u00e4 pys\u00e4kin v\u00e4lin ja ruokkimalla puluja kuivilla leiv\u00e4nkuorilla. Mutta t\u00e4\u00e4ll\u00e4, hepreaksi vaikenevien kivien yksin\u00e4isess\u00e4 maailmassa h\u00e4n aina tilaisuuden tullen suoritti levollisen aamunavauksen ennen edess\u00e4 odottavia askareita. H\u00e4n seisahtui tuntemuksensa mukaan jonkin hautakiven kohdalle ja asetti ik\u00e4\u00e4n kuin ohimennen k\u00e4yt\u00e4v\u00e4lt\u00e4 poimimansa pienen kiven kasteenkostealle paadelle. N\u00e4in Opiatovit\u0161 harjoitteli er\u00e4st\u00e4 tietty\u00e4, taskuvarkaalle elint\u00e4rke\u00e4\u00e4 ominaisuutta, sormin\u00e4pp\u00e4ryytt\u00e4. H\u00e4n my\u00f6s kuulosteli hiljaisuutta ja itse\u00e4\u00e4n. Kive\u00e4 maasta poimiessaan h\u00e4n ei milloinkaan rikkonut varkaiden vanhaa s\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00e4. H\u00e4n tiesi liian hyvin, ettei hell\u00e4mielisink\u00e4\u00e4n taskuvaras saanut ikin\u00e4 nostaa yl\u00f6s mit\u00e4\u00e4n lompakkoa painavampaa.<\/p>\n

Viimeaikaisten tapahtumien j\u00e4lkeen, kun tsaarin Ven\u00e4j\u00e4 oli taas kerran liitt\u00e4nyt Viron, Latvian ja Liettuan itseens\u00e4, jopa maaseutukaupunki Viljandissa puhalsivat muutosten tuulet. Luonnollisesti se tiesi sek\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 ett\u00e4 huonoa. Otetaan esimerkiksi tuo samainen sotasaalisraitiovaunu, joka oli Puolaa vastaan k\u00e4ytyjen suurtaisteluiden p\u00e4\u00e4tteeksi siirretty kiskoineen ja halleineen p\u00e4ivineen Viljandiin jostain Krakovasta tai Varsovasta. Pikkukaupungin el\u00e4kel\u00e4iset taputtivat k\u00e4si\u00e4\u00e4n, ja pian tottuivat kaikki k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n kaksip\u00e4isen kotkan nokassa saapunutta ennenn\u00e4kem\u00e4t\u00f6nt\u00e4, ilmaista kulkuneuvoa. Mos-kovan metroammattilaisten huolellisesti asentamana se ajoi nyt Viljandin kaikki kumpuilevat pinnanmuodot huomioon ottaen varsin luonnikkaasti kaupungin halki, sukelsi j\u00e4rven rannassa ajanmukaiseen, l\u00e4pin\u00e4kyv\u00e4\u00e4n tunneliin ja viiletti linnoituskukkuloiden poikki suorastaan amerikanrautatiem\u00e4isen uljaasti alati kasvavia asukasm\u00e4\u00e4ri\u00e4 rakenteilla oleviin uusiin l\u00e4hi\u00f6ihin kuljettaen. Opiatovit\u0161 ei juuri v\u00e4litt\u00e4nyt politiikasta, eik\u00e4 oikea varas tehnyt yhteisty\u00f6t\u00e4 mink\u00e4\u00e4n vallanpit\u00e4j\u00e4n kanssa, mutta raitiovaunu oli monella tapaa varsin hy\u00f6dyllinen. Eli varkaiden ammattikielell\u00e4 ilmaistuna h\u00e4n saattoi ylpe\u00e4n\u00e4 todeta, ett\u00e4 kun tsaarin kotka alkoi taas kaarrella t\u00e4m\u00e4n seudun yll\u00e4 laskeutumispaikkaa hakien, h\u00e4n, entinen sidentti (mit\u00e4 ei tule sekoittaa dissidenttiin!) ja kykyjens\u00e4 mukaan my\u00f6s nykyinen stailari (eli arvostettu muotihemmo) ei potenut mink\u00e4\u00e4n sortin depresjakkia (tuota edesmenneiden virolaisten niin syv\u00e4sti rakastamaa murehtimista), vaan teki edelleen sit\u00e4, mink\u00e4 parhaiten osasi. Ilmeisesti historian keinun oli m\u00e4\u00e4r\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 tavalla kier\u00e4ht\u00e4\u00e4 tangon yli monta kertaa yhdenkin el\u00e4m\u00e4n aikana. Sit\u00e4 paitsi h\u00e4n oli l\u00f6yt\u00e4nyt mukavia yst\u00e4vi\u00e4 er\u00e4\u00e4st\u00e4 keskikaupungin antiikkiliikkeest\u00e4, jossa oli raitiovaunussa raadetun p\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen hyv\u00e4 rentoutua ja keskustella kuten ihmisten kuuluukin.<\/p>\n

T\u00e4ll\u00e4 tavalla vaivihkaa pohdiskellen Opiatovit\u0161 teki pienen k\u00e4velykierroksen ja ihasteli kesken j\u00e4\u00e4neen dominopelin lailla sinne t\u00e4nne siroteltuja hautakivi\u00e4, jotka suuntaan ja toiseen kallelleen painuneina muistuttivat h\u00e4nt\u00e4 vanhoista hyvist\u00e4 ajoista, jolloin h\u00e4n oli viel\u00e4 kuulunut snygiin Riian jengiin ja viett\u00e4nyt iltojaan juuri tuon loputtoman mustavalkoisen pelin parissa. Sit\u00e4 paitsi oikeassa dominossakin oli usein kyse el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ja kuolemasta! Kerran h\u00e4n oli esimerkiksi sattunut er\u00e4\u00e4ss\u00e4 P\u0101rdaugavan kellariloukossa pelip\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4reen ja huomannut, ett\u00e4 p\u00f6yt\u00e4levyn alle oli naulattu tuppi, josta puukon olisi saanut huomaamatta vet\u00e4isty\u00e4 esiin, mik\u00e4li tilanne k\u00e4\u00e4ntyi ep\u00e4suotuisaksi. Nuoruudessaan Opiatovit\u0161 oli kyll\u00e4 jonkin aikaa kulkenut valkoinen huivi kaulassa ja keklu taskussa, mutta koskaan h\u00e4n ei ollut k\u00e4ytt\u00e4nyt ter\u00e4asetta ihmist\u00e4 vastaan. Ellei oteta huomioon teroitettua kolikkoa, jolla h\u00e4n leikkasi k\u00e4silaukkuja auki. Nyt ei ollut en\u00e4\u00e4 kuin raitiovaunuja ja torilta palaavia vanhoja mummoja ropoineen\u2026 mutta olipa sent\u00e4\u00e4n laulujakin! Kuinka mukavaa olikaan t\u00e4\u00e4ll\u00e4 varjojen maassa vaeltaessaan vihelt\u00e4\u00e4 vaikkapa vanhaa hyv\u00e4\u00e4 Murkaa, Prokuraattorin tyt\u00e4rt\u00e4 tai hautajaisiin sopivaa Makeaa marjaa. Mik\u00e4p\u00e4 h\u00e4t\u00e4 t\u00e4ss\u00e4! Olisihan h\u00e4nell\u00e4 voinut vaimokin olla, mutta jos ei ole onnea rakkaudessa, niin sitten kai\u2026 Vasta eilen oli uusi nuori naisvaras, Murka paljonpuhuvalta nimelt\u00e4\u00e4n, etsinyt h\u00e4net k\u00e4siins\u00e4 ja pyyt\u00e4nyt auktoriteetilta lupaa hieman touhuta kaupungissa. Kaunis oli tuo neiti, kuin pahansisuinen prinsessa konsanaan, pojat kaupungilla jo kuuluivat pelk\u00e4\u00e4v\u00e4n h\u00e4nt\u00e4, sanottiin ett\u00e4 tytt\u00f6 vie leiv\u00e4nkin k\u00e4dest\u00e4, oli kuulemma taitava pikku pirulainen\u2026 Sellainen olento olisi voinut Opiatovit\u0161illakin el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n olla! Tietenkin tytt\u00f6 sai luvan, ilman kahta kysymyst\u00e4.<\/p>\n

Siit\u00e4 Opiatovit\u0161in ajatukset johtuivat jo biljardiin, pelien kuningattareen. Se oli suurta filosofiaa, paljon suurempaa kuin joku yliopiston naavaparta kakkulap\u00e4\u00e4professori pystyi ikin\u00e4 kuvittelemaan! Otetaan esimerkiksi niin sanottu durak eli typerys, pallo joka sattumalta vierii pussiin. Samalla tavalla voi ihminenkin ihan v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n paikkaan jouduttuaan saada tuhoisan osuman ja\u2026 jopa kuolla! Tai jos katsotaan asiaa toiselta kantilta, p\u00e4\u00e4st\u00e4 osalliseksi suuresta ja yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4st\u00e4 onnesta, vaikkei itse osallistuisi peliin miss\u00e4\u00e4n merkitt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 roolissa, kunhan vain postailee ja tuijottelee ymp\u00e4rilleen suu auki kuin kohta teuraaksi p\u00e4\u00e4tyv\u00e4 lammas. Mutta sitten yht\u00e4kki\u00e4 toks\u2026 ja niskaasi ropisee joko kultaa tai multaa! Entinen sellikaveri oli kertonut, ett\u00e4 juutalaiset hautaavat vainajansa pian ja aina istuvaan asentoon. Taas, miten mielenkiintoinen fakta! Miten rikasta el\u00e4m\u00e4 onkaan! K\u00e4y ilmi, ett\u00e4 kaikki juutalaiset istuvat maan alla ik\u00e4\u00e4n kuin raitiovaunussa matkalla jonnekin viimeiselle tuomiolle, Jerusalemiin tai sinne mik\u00e4-niit\u00e4-siell\u00e4-lopussa-odottaakaan. Maanalaisissa raitiovaunuissa ei tietenk\u00e4\u00e4n ole varkaita\u2026 Tai odotas, keit\u00e4 sitten ovat haudanry\u00f6st\u00e4j\u00e4t? Vastahan sit\u00e4 kirjoitettiin kaksikielisess\u00e4 maakuntalehdess\u00e4, ett\u00e4 jossain t\u00e4\u00e4ll\u00e4 l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 Suuressa-Jaanissa olivat pietarilaiset restauroijat Eremitaa\u0161ista olleet remontoimassa kirkkoa ja juoneet kaiken pirtun jostain vanhasta baltiansaksalaisen hautaobeliskin lasimaljasta, jossa oli s\u00e4ilytetty vainajan syd\u00e4nt\u00e4! Kyll\u00e4, kiehtovaa on maailman meno, ei voi muuta sanoa! Varsin yll\u00e4tyksellist\u00e4! Varsin rikasta!<\/p>\n

Itsekseen t\u00e4ll\u00e4 viisiin pohdiskellen ja uuden kauniin p\u00e4iv\u00e4n alulle hymyillen l\u00e4hti taskuvaras Konstantin Opiatovit\u0161 takaisin kohti raitiovaunupys\u00e4kki\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 tsaarivaltion pikkukaupungissa nimelt\u00e4ns\u00e4 Viljandi. H\u00e4n seisahtui kerran viel\u00e4 suurelle hautamuistomerkille, johon oli kuvattu menora, juutalaisten seitsenhaarainen kynttil\u00e4njalka. T\u00e4ss\u00e4 kohtaa h\u00e4n aina pyyhki kenk\u00e4ns\u00e4 samettilapulla. T\u00e4n\u00e4\u00e4n h\u00e4n joutui jopa riisumaan keng\u00e4n jalastaan, koska pikkuruinen kivi oli painunut keng\u00e4n kannan juonteeseen. Mutta nostaessaan katseensa Opiato-vit\u0161 suorastaan \u00e4llistyi er\u00e4\u00e4n pensaan ep\u00e4tavallista v\u00e4ri\u00e4. Ymp\u00e4-r\u00f6iv\u00e4\u00e4 vehreytt\u00e4 vasten n\u00e4ytti aivan silt\u00e4 kuin pensas olisi palanut punaisella liekill\u00e4.<\/p>\n

Vieras<\/h3>\n

Raitiovaunu ajoi pys\u00e4kille kauheasti kilisten, kolisten ja kirskahdellen kuin sielt\u00e4 olisi tullut joku bandiitti aamuy\u00f6n jatkoilta tamburiini kaulassa. Yll\u00e4tyksekseen taskuvaras huomasi, ettei vaunu ollutkaan tyhj\u00e4, vaan keskiovien luona mieshenkil\u00f6, joka oli kietoutunut kuluneenruskeaan repsottavaan huiviin. P\u00e4\u00e4h\u00e4ns\u00e4 t\u00e4m\u00e4 tuntematon stailari oli pukenut vanhaa s\u00e4kkipilli\u00e4 tai valtavaa kankaista etanan kotiloa muistuttavan lipallisen kriminnahkareuhkan. Siit\u00e4 huolimatta, ett\u00e4 vaunu ajoi vasta p\u00e4iv\u00e4n ensimm\u00e4isi\u00e4 vuoroja, oli istuimen vieress\u00e4 lattia aivan hiekan peitossa, ja Opiatovit\u0161 joutui kenki\u00e4\u00e4n s\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4kseen ottamaan rumba-askeleen sivulle kummajaista ohittaessaan. Hullut eiv\u00e4t kuuluneet h\u00e4nen ekspertiisiins\u00e4, arvaamattomina niist\u00e4 koitui vain harmia, mutta koska oli ilmiselv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ihmishaamu oli noussut vaunuun edellisell\u00e4 pys\u00e4kill\u00e4 eli uudelta ortodoksiselta hautausmaalta, Opiatovit\u0161 p\u00e4\u00e4tti ottaa riskin. Olihan h\u00e4n ammattilainen. Maailmassa ei ole hajamielisemp\u00e4\u00e4 eik\u00e4 varomattomampaa ihmist\u00e4 kuin se, jolla on vainaja ja haudattavaa! Surijoita ja itkij\u00f6it\u00e4 ved\u00e4tt\u00e4v\u00e4t kaikki \u2013 ruumisarkkukauppiaista ja haudankaivajista aina vanhaan tuubansoittajaan, joka k\u00f6lninvesihiprakassa tulee vaatimaan palkkionmaksua yh\u00e4 uudestaan ja uudestaan. Ja n\u00e4m\u00e4 onnettomat maksavat! Itkev\u00e4t ja maksavat! Puhumattakaan kyynisest\u00e4 pitopalveluv\u00e4est\u00e4 ja kaiken maailman ammattimaisista juhlap\u00f6yd\u00e4n kattajista! Se on nimitt\u00e4in kovaa bisnest\u00e4. Tuskinpa yhdelle kunniallisella varkaalle on j\u00e4\u00e4nyt mit\u00e4\u00e4n noiden jumalaapelk\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00f6mien sakaalien j\u00e4ljilt\u00e4, mutta yritt\u00e4nytt\u00e4 ei laiteta!<\/p>\n

Opiatovit\u0161 istuutui miehen taakse ja tunsi heti makean pilaantuneen hajun, kummallisen sekoituksen kirkon suitsuketta ja vanhan ihmisen intiimiongelmaa. Inhotustaan vastaan taistellen h\u00e4n sujautti k\u00e4tens\u00e4 vieraan miehen huopatakin taskuun. Oho\u2026 tasku oli vuorattu sis\u00e4lt\u00e4 ylellisell\u00e4 turkiksella\u2026 ja se oli t\u00e4ynn\u00e4 hiekkaa! Opiatovit\u0161 veti s\u00e4ik\u00e4ht\u00e4en k\u00e4tens\u00e4 pois huomattuaan samassa, ett\u00e4 tuntematon mumisi jotain itsekseen! Varas sai selv\u00e4\u00e4 kahdesta lauseesta, siit\u00e4 ett\u00e4 jotakin oli tapahtunut liian aikaisin ja ett\u00e4 jotakuta oli varoitettu, sekava mies mainitsi useita kertoja\u2026. malarian! Hullun tutina sen kuin voimistui, ja uskomattomana onnenkantamoisena putosi penkin viereen lattialle h\u00e4nen pulska h\u00e4r\u00e4nnahkainen lompakkonsa, joka oli paksu kuin kaskelotti. Opiatovit\u0161 puhkesi tahtomattaan vihelt\u00e4m\u00e4\u00e4n Murkaa.<\/p>\n

Adolf Israilovits Guk\u0161<\/h3>\n

Viljandin Linnankadulla, sill\u00e4 ainoalla vanhaakaupunkia muistuttavalla kujalla, jonne aurinko paistoi p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4kin vain sattumalta, oli kaksi vanhempaa miest\u00e4 istuutunut klaffituoleille antikvariaattiliikkeen edustalle. Kumpikin tuki kyyn\u00e4rp\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n ikuisen vanhaan, paksuun ja kuluneeseen rautaputkeen, joka oli asennettu siihen n\u00e4yteikkunan suojaksi kai jo edellisen tsaarinvallan aikana. Miehet siemailivat kuumaa teet\u00e4 laseistaan. Aivan tuon esihistoriallisen puodin vierest\u00e4 johti homeinen porttik\u00e4yt\u00e4v\u00e4 ruohottuneelle sis\u00e4pihalle, jossa munalukolla suljetun kellaribaarin ovessa riippui omituinen, vain viron kielell\u00e4 laadittu vuokrailmoitus. Kun t\u00e4h\u00e4n lis\u00e4t\u00e4\u00e4n viel\u00e4 pari ylv\u00e4iden balustradikaiteiden koristamaa mutta muuten kovin r\u00e4nsistynytt\u00e4 parveketta istujien p\u00e4iden yll\u00e4 sek\u00e4 nyt jo suljetun nukketeatterin rikkin\u00e4inen lasiovi vastap\u00e4\u00e4t\u00e4 kadun toisella puolella, lienee selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 entisen p\u00e4\u00e4kadun parhaat p\u00e4iv\u00e4t olivat j\u00e4\u00e4neet jonnekin kaukaiseen menneisyyteen. Koko katu oli kuin murheen murtama harmaap\u00e4inen \u00e4itimuori-mamot\u0161ka, joka nojasi ikkunaan kuin ikuisuuteen ja yh\u00e4 odotti ammoin kuolemaantuomittua ja surmattua poikaansa kotiin.<\/p>\n

Miehist\u00e4 laihemmalla, joka painoi vain nelj\u00e4kymment\u00e4kolme kiloa ja jota kutsuttiin Arka\u0161aksi, oli kaulassaan tahrainen solmio ja polviensa v\u00e4liss\u00e4 puristuksissa muovikassi, josta h\u00e4n ei luopunut koskaan, sill\u00e4 se sis\u00e4lsi koko h\u00e4nen l\u00e4hinn\u00e4 halvoista kalsareista koostuvan maallisen omaisuutensa. H\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 oli ollut onneton, h\u00e4n oli aina joutunut olemaan erossa perheest\u00e4\u00e4n ja kunnollisesta ruoasta \u2013 Arka\u0161a eli musiikista, kuten h\u00e4nen yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 sanoivat. Viime vuosina h\u00e4nt\u00e4 olivat kannatelleet pinnalla niin sanotut maanalaiset nauhoitukset, joilla h\u00e4n esitti uskomattoman uskottavalla \u00e4\u00e4nell\u00e4 klassisia lauluja upseerin kunniasta, vanhasta Ven\u00e4j\u00e4st\u00e4, siirtolaisen onnettomasta el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ja sen sellaisesta. My\u00f6s tuo kuuluisa Murka, jonka \u00e4sken kuulimme raitiovaunussa Konstantin Opiatovit\u0161in hiljaisen onnellisena tulkintana h\u00e4nen huomattuaan houkuttelevan setelitukon lattialla, kuului Arka\u0161an ohjelmistoon. Se oli h\u00e4nen koronnajansa, h\u00e4nen bravuurinumeronsa, h\u00e4nen repertoaarinsa helmi. Laulu kertoi Odessaan saapuneesta rikollisjoukkiosta, jota johti revolveria heilutteleva naisrosvo Murka. Vanhanaikaisen musiikkibisneksen teknisest\u00e4 puolesta vastasi Arka\u0161an p\u00f6yt\u00e4seuralainen ja hyv\u00e4 yst\u00e4v\u00e4 Adolf Israilovit\u0161 Guk\u0161, joka paikallisen Ugala-teatterin sulkemisen j\u00e4lkeen oli kaukon\u00e4k\u00f6isesti organisoinut koko teatterin \u00e4\u00e4nitekniikan asuntoonsa \u2013 yhteen ainoaan huoneeseen kommunalkassa, joka sijaitsi samassa talossa antikvariaattiliikkeen kanssa. N\u00e4in ollen Guk\u0161 itse nukkui yleens\u00e4 liikkeen puolella yhdess\u00e4 Arka\u0161an kanssa eik\u00e4 omassa huoneessaan yl\u00e4kerrassa.<\/p>\n

Adolf Israilovit\u0161in huone oli n\u00e4ht\u00e4vyys sin\u00e4ns\u00e4. Keskeisell\u00e4 paikalla riippuivat Ven\u00e4j\u00e4n ja Amerikan liput sek\u00e4 omistuskirjoituksin varustetut Vysotskin ja Presleyn julisteet. Presley oli aikanaan jopa l\u00e4hett\u00e4nyt h\u00e4nelle vierailukutsun! Kun Guk\u0161 oli k\u00e4ynyt n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 paperia turvallisuuselimiss\u00e4, h\u00e4nelle oli naurettu p\u00e4in naamaa, mutta kaikkien yll\u00e4tykseksi h\u00e4n oli tosiaan saanut matkustusluvan. Muun tilan Guk\u0161in murjusta olivat vallanneet gramofonit, seka-lai-nen \u00e4\u00e4ni-tekniikka, vinyylilevyt ja oudot musiikkiaiheiset muistoesineet, joita h\u00e4n oli tuonut ulkomailta. Adolf Israilovit\u0161in lyhytaikaisesta Amerikan-siirtolaisuudesta kerrottiin satumaisia tarinoita, mutta itse h\u00e4n tyytyi vain toteamaan, ett\u00e4 Amerikassa kaikki oli todellakin designer-chic. Ensivaikutelma siit\u00e4, ett\u00e4 pienen huoneen johto- ja pistorasiaryteik\u00f6ss\u00e4 vallitsee t\u00e4ysin rosvoluolamainen kaaos, ei sittenk\u00e4\u00e4n vastannut totuutta, sill\u00e4 kaikella oli tarkoin harkittu paikkansa. Adolf Israilovit\u0161in mielest\u00e4 vinyylilevyt eiv\u00e4t siet\u00e4neet mink\u00e4\u00e4nlaista tuttavallisuutta, joten harvinaisimpia kappaleita h\u00e4n s\u00e4ilytti jopa niin, ett\u00e4 levy ja kansi olivat eri laatikoissa vaurioitumisriskin hajauttamiseksi. Kunniapaikalla h\u00e4nen studiossaan olivat kuitenkin t\u00e4ss\u00e4 samaisessa talonr\u00f6ttel\u00f6ss\u00e4 r\u00f6ntgenkuvista valmistetut ja luurankosymboleilla varustetut mustat salaiset \u00e4\u00e4nilevyt, joita h\u00e4n oli huomattavalla menestyksell\u00e4 kaupannut ulkomaille asti. \u00c4skett\u00e4in kuollut ja kuopattu Viron tasavalta sai Adolf Guk\u0161in sympatiat osakseen, sill\u00e4 h\u00e4n vihasi totalitaarisia hallintoja, jotka eiv\u00e4t antaneet h\u00e4nen omistautua t\u00e4ysin rinnoin kutsumukselleen ja harrastukselleen eli varhaisen rock\u2019n\u2019rollin, niin sanotun esirockin tai, kuten haluatte, rockia edelt\u00e4v\u00e4n rockin tutkimiselle. Guk\u0161 oli l\u00f6yt\u00e4nyt sielulleen rauhan, h\u00e4n tiesi, ett\u00e4 vaikka moni kyky oli syytt\u00e4 vaipunut unholaan, kohtalo oli viel\u00e4 ennen kuolemaa l\u00e4hett\u00e4nyt h\u00e4nelle, ikuiselle romantikolle ja todelliselle vanhan liiton producer-runoilija-ker\u00e4ilij\u00e4lle Arkadi Dmitri-jevit\u0161in, Arka\u0161an, tuon kansanomaisen esirockia henkiv\u00e4n lupauksen. Kanssak\u00e4yminen Arka\u0161an, el\u00e4v\u00e4n sielun kanssa, oli esimerkki siit\u00e4, miten todellinen lahjakkuus aina v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kartuttaa sosiaalista statusta ja designer-chici\u00e4. Jokainen Arka\u0161an seurassa vietetty minuutti sai Adolf Israilovit\u0161in huokailemaan onnesta ja punastellen muistelemaan aikaa ennen Arkadin tapaamista. Silloin h\u00e4n oli el\u00e4nyt onnetonta el\u00e4m\u00e4\u00e4, istunut musiikille pyhitetyss\u00e4 autotallissaan ja sepitellyt lempikappaleisiinsa outoja ja ep\u00e4onnistuneita lis\u00e4s\u00e4keist\u00f6j\u00e4 tai pilakertos\u00e4keit\u00e4. Mutta hengenheimolaisesta tai naisyst\u00e4v\u00e4st\u00e4 h\u00e4n ei ollut rohjennut uneksiakaan. Uskomaton kohtalon kitaran r\u00e4mp\u00e4ytys oli esitellyt h\u00e4net Arka\u0161alle, joka oli mit\u00e4 siistein musamies-beatle-stailari jumalan armosta!<\/p>\n

Arkadi Dmitrijevit\u0161 Severnyi<\/h3>\n

Guk\u0161 muisti heid\u00e4n ensitapaamisensa viimeist\u00e4 yksityiskohtaa my\u00f6ten. Guk\u0161in luo oli juuri tullut kyl\u00e4\u00e4n Vasja Koljugin, Viljandin johtava Beatles-mies, joka halusi keskustella j\u00e4rven rantaan suunnitteilla olevasta Beatles-temppelist\u00e4. Partasuinen Vasja oli saapunut kuin mik\u00e4kin kirkonrakentajapyhimys kantaen k\u00e4siss\u00e4\u00e4n outoa savesta ja kahtia leikatusta jalkapallosta askarreltua temppelin pienoismallia. Kupolinpuolikkaiden oli tarkoitus symboloida maapalloa ja rak-kautta! He olivat Vasjan kanssa istuneet kommunalkan yhteiskeitti\u00f6ss\u00e4, kun oveen koputettiin ja joku t\u00e4ysin mit\u00e4\u00e4nsanomaton, halpaan harmaaseen pukuun sonnustautunut ja muovikassia k\u00e4dess\u00e4\u00e4n riiputtava kansalainen oli pyyt\u00e4nyt lupaa saada tavata Adolf Israilovit\u0161. Guk\u0161 oli johdattanut vieraan omaan studio-vuokra-olohuoneeseensa ja kehottanut t\u00e4t\u00e4 odottamaan, mutta Vasjan kanssa jutellessaan ja kiistelless\u00e4\u00e4n tyystin unohtanut vieraan. Kun Guk\u0161 ja Vasja olivat p\u00e4\u00e4sseet niin pitk\u00e4lle, ett\u00e4 valikoivat tulevan pyh\u00e4k\u00f6n v\u00e4rej\u00e4 ja v\u00e4itteliv\u00e4t siit\u00e4, pit\u00e4isik\u00f6 rakkautta symboloivasta puolipallosta tehd\u00e4 violetti vai vaaleanpunainen, l\u00e4hti Guk\u0161in huoneessa soimaan kai jokin levy, sill\u00e4 yht\u00e4kki\u00e4 sielt\u00e4 kajahti vankilan h\u00e4kkilinnun rouhea saundi. Vasja sanoi j\u00e4lkeenp\u00e4in, ett\u00e4 tuon taivaallisen \u00e4\u00e4nen kuullessaan h\u00e4n oli tuntenut kyyhkyn tempoilun povessaan kuin nuorena, aivan poikasena, lintutorilta tullessa. Se oli suloisenkirpe\u00e4\u00e4 kipua, verrattavissa rakastajan ensi raapaisuun, ja samalla my\u00f6s jotakin hyvin traagista, sellaista el\u00e4n-el\u00e4m\u00e4ni-viimeist\u00e4-kes\u00e4\u00e4-tuntua, jonka tuoreiden s\u00e4ken\u00f6ivien kastepisaroiden virtaaminen oli keitti\u00f6\u00f6n jys\u00e4ytt\u00e4nyt. Adolf Israilovit\u0161 Guk\u0161 muisti selv\u00e4sti jokaisen sit\u00e4 seuranneen liikahduksen. He kompuroivat hartaina \u00e4\u00e4nt\u00e4 kohti ja n\u00e4kiv\u00e4t, ett\u00e4 vieras oli tarttunut sein\u00e4ll\u00e4 riippuneeseen kitaraan, istuutunut p\u00f6yd\u00e4lle kivenn\u00e4isvesipullojen ja keksipakettien sekaan ja lauloi nyt silm\u00e4t tiukasti kiinni puserrettuina. Oi vapaata tahtoa, tuota selitt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 volju\u0161kaa, joka viivana avatusta suusta, el\u00e4m\u00e4nhistorian ikuisesta miinusmerkist\u00e4 oli kantautunut kyyristelevien kuulijoiden korviin! Yst\u00e4vyys solmittiin, ensimm\u00e4iset levyt \u00e4\u00e4nitettiin ja pian kaikki pikkukaupungin miliisit salaa rakastajattariensa kanssa kuuntelivat \u00e4lypuhelimistaan Arka\u0161an laulamaa tarinaa kahdesta kurjesta y\u00f6llisell\u00e4 vankilan pellolla. Ja miliisit itkiv\u00e4t naidessaan.<\/p>\n

Arkadi Dmitrijevit\u0161, yksinkertaisesti Arka\u0161a vain, kippasi kuorrutteen muruset alustassilta teelasiin, h\u00e4mmensi hitaasti ja katseli sitten katua py\u00f6rteisten heijastusten ja kimaltelun l\u00e4pi. Se, mik\u00e4 h\u00e4nelle sielt\u00e4 n\u00e4kyi, ei ollut mik\u00e4\u00e4n astraalinen valo, Paracelsuksen lux naturae, hindujen akasha, kiinalaisten chi tai juutalaisten kabbalan aur. Halvan kakun murenat sekoittuivat ruskeassa nesteess\u00e4 teelehtiin eiv\u00e4tk\u00e4 todellakaan tienneet mit\u00e4\u00e4n siit\u00e4, ett\u00e4 jo muinaisina aikoina kirjoitetun Johanneksen evankeliumin alkujakeissa olivat el\u00e4m\u00e4 ja valo kesken\u00e4\u00e4n erottamattomasti yhdistetyt! Arka\u0161alle valo oli nyky\u00e4\u00e4n pikemminkin koettelemusten ja k\u00e4rsimysten aiheuttaja. Siit\u00e4 hetkest\u00e4 alkaen, kun h\u00e4n aamulla rappuk\u00e4yt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 avasi silm\u00e4ns\u00e4 ja kohotti p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n muovikassilta, h\u00e4n olisi halunnut sulkea ne heti uudestaan, sill\u00e4 edellisen\u00e4 iltana j\u00e4rviravintola Sateenkaaressa kuullut latteat jutut ja s\u00e4velm\u00e4t kumisivat yh\u00e4 h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ss\u00e4\u00e4n. Joskus soittajakaverit antoivat h\u00e4nen esitt\u00e4\u00e4 maanalaista ohjelmistoa puolen y\u00f6n j\u00e4lkeen ravintolan johtajan jo menty\u00e4 nukkumaan. Hovimestari huokaili ja uhkaili, mutta h\u00e4nest\u00e4 ei tarvinnut v\u00e4litt\u00e4\u00e4, sill\u00e4 armenialaiset pyysiv\u00e4t joka tapauksessa saman laulun kymmenen kertaa per\u00e4kk\u00e4in ja keikan j\u00e4lkeen hovimestarikin tienasi sievoiset tsaarinruplat kouraansa. Niinp\u00e4 Arka\u0161a sai v\u00e4lill\u00e4 loistaa j\u00e4rviravintolan pienell\u00e4 lavalla kuin kuu, tuo poikamiehen aurinko, tai kuin jokin eksoottinen ananas ultrastalinilaisuuden keskell\u00e4 jo kaiken tolkkunsa kadottaneiden p\u00f6yt\u00e4seurueiden edess\u00e4 n\u00e4iden keikkuessa j\u00e4rven, v\u00e4kijuomien ja el\u00e4m\u00e4nmeren myrskyjen laineilla.<\/p>\n

Uudessa monikulttuurisessa Viljandissa kiersi Arka\u0161asta kaikenlaisia huhuja. Muun muassa ett\u00e4 h\u00e4n olisi istunut pitk\u00e4\u00e4n (h\u00e4n oli ollut vain juoppoputkassa!), ett\u00e4 h\u00e4n olisi jonkun neuvostoaikaisen huippukommunistin \u00e4p\u00e4r\u00e4 tai ett\u00e4 h\u00e4n olisi kotoisin Odessasta, mutta sortunut t\u00e4\u00e4ll\u00e4 juomaan, kadottanut pankkikorttinsa ja niin edelleen. Arka\u0161a tietysti itse ruokki n\u00e4it\u00e4 kaupunkilegendoja. Kaviaarin ja samppanjan lomassa h\u00e4n jauhoi p\u00f6yt\u00e4seurueissa tarinoita entisest\u00e4 lent\u00e4j\u00e4n urastaan Vietnamissa tai Pariisin-reissusta Viron tasavallan satavuotisjuhlavuonna, kun h\u00e4n oli y\u00f6pynyt hotelli Ritziss\u00e4 ja katsonut Kummiset\u00e4\u00e4 yhdess\u00e4 ohjaaja Coppolan kanssa. Kerran h\u00e4n jopa sanoi er\u00e4\u00e4lle lihavalle dirikalle, joka halusi rahalla tilata h\u00e4nelt\u00e4 lauluja, ett\u00e4 ei se ole kuusikielinen kitara vaan kahleet, jotka laulaa, ja riuhtaisi r\u00f6yhke\u00e4lt\u00e4 ihrakasalta kultaketjun kaulasta! Karkeita ilmauksia h\u00e4n oli oppinut Konstantin Opiatovit\u0161ilt\u00e4, joka toisinaan sattui antikvariaatin takahuoneeseen ja toi konjakkia. Arka\u0161a tosiaan k\u00e4ytt\u00e4ytyi kuin joku kuolematon rikollinen ja stailari-jazzman. Pian kaikki pikkukaupungin rikolliset ylpeiliv\u00e4t kilpaa sill\u00e4, miss\u00e4 kukakin oli istunut kovaa yhdess\u00e4 Arka\u0161an kanssa ja mit\u00e4 kaikkea hupaisaa silloin olikaan sattunut. Konstantin Opiatovit\u0161, joka tiesi kaiken ja oli kaikesta kartalla, seurasi t\u00e4t\u00e4 kehityst\u00e4 hieman huolestuneena, sill\u00e4 h\u00e4n oli logiikan ihminen ja tiesi, ett\u00e4 kaikki saattoi viel\u00e4 p\u00e4\u00e4tty\u00e4 ik\u00e4v\u00e4sti.<\/p>\n

Paavo Matsin<\/h3>\n

Paavo Matsin (s. 1970) on opettaja, kirjallisuuskriitikko ja kirjailija. H\u00e4n on koulutukseltaan teologi, muttei ole toiminut p\u00e4iv\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n pasto-rina.<\/p>\n

Matsinilta on 2010-luvulla ilmestynyt kolme romaania, joista kaksi h\u00e4n on julkaissut kirjan aihetta sivuavalla pseudonyymilla: Doktor Scwartz \u2013 alkeemia 12 v\u00f5tit<\/em> (\u201dTohtori Schwatz \u2013 alkemian 12 avainta\u201d, 2011; Siugja sulepea -kirjallisuuspalkinto), Sinine kaardiv\u00e4gi<\/em> (\u201dSininen kaarti\u201d kirjailijanimell\u00e4 P\u0101vs Matsins, 2013; tapahtumat sijoittuvat Latviaan) ja Gogoli disko<\/em> (nimell\u00e4 Pa\u0161a Mat\u0161inov, 2015). Gogolin diskosta Matsin on saanut sek\u00e4 Viron kulttuurirahaston vuotuisen parhaan proosateoksen palkinnon ett\u00e4 Euroopan unionin kirjallisuuspalkinnon.<\/p>\n

Virolaista kirjallisuutta herpaantumatta seuraaville Paavo Matsin ei ole uusi tulokas, mutta itse huomasin h\u00e4net oikeastaan vasta, kun Gogolin disko alkoi ker\u00e4t\u00e4 kehuja. Kyseess\u00e4 onkin viime vuoden kirjallinen tapaus ja ehdottomasti kiinnostavin kaunokirjallinen teos. Siin\u00e4 on v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti otteeseensa nappaava alkuasetelma, vallattoman hulvattomat juonenk\u00e4\u00e4nteet ja rikas, ven\u00e4l\u00e4isvaikutteinen kieli, joka pist\u00e4\u00e4 k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4n ongelmanratkaisutaidot koetukselle.<\/p>\n

Valitsemani katkelma on romaanin alusta, koska siin\u00e4 esitell\u00e4\u00e4n omalaatuista henkil\u00f6kaartia, itse Gogol ilmestyy ensimm\u00e4isen kerran ja pelk\u00e4n katkelmankin lukija n\u00e4kee, millaisesta Viljandissa oikein on kysymys.<\/p>\n

Romaanin tapahtumat sijoittuvat m\u00e4\u00e4rittelem\u00e4tt\u00f6m\u00e4\u00e4n l\u00e4hitulevaisuuteen. Tsaarin Ven\u00e4j\u00e4 on taas valloittanut Baltian. Virolaisista on j\u00e4ljell\u00e4 vain rippeet. Kirja ei kerro viimeisten virolaisten vaiheista, vaan niist\u00e4 ihmisist\u00e4, jotka ovat t\u00e4ytt\u00e4neet virolaisten j\u00e4ljilt\u00e4 tyhjentyneen tilan.<\/p>\n

Kohtaamme muun muassa arvonsa tuntevan taskuvarkaan Kons-tan-tin Opiatovit\u0161in, intohimoisen musiikkiker\u00e4ilij\u00e4n Adolf Israilo-vit\u0161 Guk\u0161in, k\u00f6yh\u00e4n laulajan Arka\u0161an sek\u00e4 Beatles-harrastajan Vasja Koljuginin. Tapahtumapaikkana on maakuntakaupunki Vil-jandi, joka on tunnistettavissa, mutta muuttunut valtavasti nykyisest\u00e4. Vil-jan-din halki kulkee raitiovaunu, j\u00e4rven alittaa tunneli ja rakenteilla on uusia l\u00e4hi\u00f6it\u00e4. Guk\u0161 ja Koljugin suunnittelevat Beatlesille pyhitetyn suurtemppelin rakentamista. Heid\u00e4n kohtauspaikkanaan toimiva antikvariaattiliike on oikeasti Viljandissa olemassa. Samoin siell\u00e4 on toiminut legendaarinen rantaravintola Vikerkaar, jonka Matsin on her\u00e4tt\u00e4nyt henkiin.<\/p>\n

Sek\u00e4 varkaiden ett\u00e4 muusikoiden el\u00e4m\u00e4 keikahtaa p\u00e4\u00e4laelleen, kun suuri ven\u00e4l\u00e4inen klassikko Nikolai Gogol er\u00e4\u00e4n\u00e4 kauniina p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 nousee kuolleista ja ilmestyy Viljandiin. Joillekin se tuo mukanaan onnea, joillekin passituksen mielisairaalaan. Kuuluisan kirjailijan seikkailut j\u00e4\u00e4v\u00e4t kuitenkin romaanissa taka-alalle. Gogolin disko on hyvin henkil\u00f6keskeinen teos. Mainittakoon esimerkiksi, ett\u00e4 laulaja Arkadi Severnyi (1939\u20131980) on aivan oikea niin kutsutun ven\u00e4l\u00e4isen chansonin, alamaailman laulumusiikin eli blatnaja pesnjan<\/em> suuruus. Samanniminen ja joiltain osin todellisen kaltainen Arkadi \u201dArka\u0161a\u201d Severnyi seikkailee t\u00e4ss\u00e4 kirjassa.<\/p>\n

My\u00f6s Viljandilla leikittely on teoksessa olennaista. Gogolin disko onkin er\u00e4\u00e4nlainen ylistyslaulu t\u00e4lle hienolle kaupungille, jossa Paavo Matsin itse asuu.<\/p>\n

Kirja on persoonallinen ja outo, mukaansatempaava ja hauska, slaavilaisen hurmahenkinen sekoilu. Huumorintajua ja mielikuvitusta Matsinilla riitt\u00e4\u00e4. Mik\u00e4li haastatteluihin on uskominen, Matsin sijoittaa seuraavan kirjansa Etel\u00e4-Viroon.<\/p>\n

\"dots\"<\/p>\n

Sanna Immanen<\/h5>\n

(s. 1975), t\u00e4m\u00e4n Nippernaati-antologiasarjan p\u00e4\u00e4toimittaja, on k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4 ja tekstity\u00f6l\u00e4inen. Kirjallisuuden suomentaminen on h\u00e4nelle luovaa kirjoittamista ja ongelmanratkaisua, ilmauksilla pelailua ja sanojen makustelua, jossa erinomainen suomenkielinen lopputulos on t\u00e4rkein. Nippernaatin tekeminen on h\u00e4nelle aitiopaikka, jolta p\u00e4\u00e4see seuraamaan, miten toiset suomentajat ty\u00f6t\u00e4\u00e4n tekev\u00e4t.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Lue lis\u00e4\u00e4 kirjailijasta Katkelma romaanista Gogolin disko Suomentanut Sanna Immanen Konstantin Opiatovit\u0161 Taskuvaras Konstantin Opiatovit\u0161 noudatti vakiintuneita arkirutiinejaan, jotka h\u00e4n oli vuosien varrella omaksunut erin\u00e4isiss\u00e4 rangaistuslaitoksissa. Silitetty\u00e4\u00e4n kotona housunsa kuumalla peltipurkilla, puhdistettuaan kenk\u00e4ns\u00e4 pienell\u00e4 ja kuluneella, mutta aina mukana kuljettamallaan samettilapulla ja t\u00e4ytetty\u00e4\u00e4n taskunsa ikkunalaudalla kuivahtaneilla leiv\u00e4nkuorilla h\u00e4nell\u00e4 oli tapana ajaa varhain aamulla raitiovaunulinjan p\u00e4\u00e4tepys\u00e4kille. H\u00e4n v\u00e4isteli varovasti kuralammikot, siirtyi …<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":289,"menu_order":10,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"inline_featured_image":false},"jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/322"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=322"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/322\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":369,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/322\/revisions\/369"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/289"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=322"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}