Asun V\u00f5run kaupungissa Leegeninkadulla, kaksisataa metri\u00e4 Tamulaj\u00e4rvest\u00e4. Olen kahdentoista ja kalamies. Tavallinen. Kovia kalamiehi\u00e4 ovat Kolja ja Kalju. Tai Kalju oli ennen kuin palellutti itsens\u00e4 tuvassa kahdenkymmenen asteen pakkasessa ja silt\u00e4 katkaistiin
\nmolemmat jalat.<\/p>\n
Kaljun kalajutuista tykk\u00e4\u00e4n. Se kertoo niit\u00e4 silm\u00e4t puoliummessa, uneksien, ik\u00e4\u00e4n kuin olisi jossain muualla, siell\u00e4 miss\u00e4 tarinat tapahtuivat, ja tuntuu silt\u00e4 kuin se el\u00e4isi ne uudestaan. J\u00e4rjett\u00f6m\u00e4n paljon kalaa, joka puolelta \u2013 ruutanaa, haukea, ankeriasta. Liki nelikiloisia
\nlahnoja. Kilon painoisia ahvenia. Nelj\u00e4n kilon kuhia! Ne jutut on kaikki, mit\u00e4 sill\u00e4 on, eik\u00e4 niit\u00e4 en\u00e4\u00e4 tule lis\u00e4\u00e4, sen kuluneiden verkkareiden lahkeet loppuvat puujalkoihin eik\u00e4 se p\u00e4\u00e4se niill\u00e4 en\u00e4\u00e4 minnek\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Minulla ei ole sille mit\u00e4\u00e4n suurta n\u00e4ytett\u00e4v\u00e4ksi, saan vain s\u00e4rke\u00e4, ahventa ja joskus pient\u00e4 lahnaa. Pari isompaa kalaa p\u00e4\u00e4si karkuun, sille se vain virnuilee. En pysty todistamaan, k\u00e4yn kalalla yksin, vain joskus harvoin Kolja ottaa minut mukaansa. Kolja ei sied\u00e4 Kaljua
\nsilmiss\u00e4\u00e4n. Ja p\u00e4invastoin.<\/p>\n
Itse asiassa Kalju ei sied\u00e4 ket\u00e4\u00e4n eik\u00e4 kukaan sied\u00e4 sit\u00e4. Sen vasen silm\u00e4 katsoo kieroon ja Pappa sanoo, ett\u00e4 sill\u00e4 se toljottaa sinua, toisella vilkuilee samaan aikaan mit\u00e4 voisi sinulta varastaa. Kaiken mit\u00e4 se saa, se vaihtaa rahaksi. Kerran leikkasi Mamman pionit juurta
\nmy\u00f6ten ja vei myyt\u00e4v\u00e4ksi.<\/p>\n
Pappa ja Mamma kasvattavat minua. Olin kahden vanha, kun ne ottivat minut. En osannut sanoa isois\u00e4\u00e4 ja iso\u00e4iti\u00e4, ja niin ne tarjosivat helpompaa, Pappaa ja Mammaa. Siihen jo pystyin ja nyt koko katu ja piha kutsuu niit\u00e4 samalla lailla. Koko maailma. Olisin tosi tyytyv\u00e4inen, jos Kalju varastaisi y\u00f6ll\u00e4 koko meid\u00e4n kasvimaan. Multineen p\u00e4ivineen, niin ett\u00e4 kun menisin aamulla kasvimaalle, j\u00e4ljell\u00e4 olisi vain iso syv\u00e4 kuoppa. Kaikki aika hupenee sinne. Voisi perunakuoriaisten ker\u00e4\u00e4misen sijaan onkia lammesta ruutanoita.
\nMutta se olisi silt\u00e4 liikaa pyydetty.<\/p>\n
Min\u00e4 haluan vain k\u00e4yd\u00e4 kalassa ja lukea. Papan mukaan el\u00e4m\u00e4 on liian lyhyt kirjoihin tuhlattavaksi. Olen toista mielt\u00e4, el\u00e4m\u00e4 on liian pitk\u00e4, menk\u00f6\u00f6n pihalle ja poimikoon itse kaksi tuntia punaisia viinimarjoja\u2026<\/p>\n
My\u00f6s minua on vaikea siet\u00e4\u00e4, sen takia me Kaljun kanssa varmaan sovitaankin. Koljan kanssa sovitaan my\u00f6s. Sill\u00e4 on hullunpaperit ja sen kanssa on helppo tulla toimeen. Koljan kalajutut ei ole mist\u00e4\u00e4n kotoisin, mutta se on k\u00e4tev\u00e4 k\u00e4sist\u00e4\u00e4n ja se opetti minua
\ntekem\u00e4\u00e4n pystypilkkej\u00e4. Pilkit on koukkuja, me ongitaan niill\u00e4 ahvenia. Toisinaan istutaan tuntikaupalla sen luona keitti\u00f6ss\u00e4, leikataan saksilla kuparipellist\u00e4 pilkinkylki\u00e4, laitetaan niihin koukut v\u00e4liin ja juotetaan sivut yhteen kolvilla.<\/p>\n
Sen j\u00e4lkeen alkaa loputon viimeistely, aluksi viilalla, sitten karkeammalla hiekkapaperilla, sitten hienommalla ja lopuksi hankaamme pilkit kirkkaiksi huopapalan ja vihre\u00e4n kiillotustahnan avulla.<\/p>\n
Kaksi yyt\u00e4 ja yksi puup\u00e4\u00e4<\/h3>\n
Olen pihalla ja teen kev\u00e4tt\u00e4. Eli hakkaan rautakangella j\u00e4\u00e4t\u00e4. Eilen sain pihan puolitoista metri\u00e4 isommaksi\u2026 T\u00e4n\u00e4\u00e4n ei v\u00e4hempi riit\u00e4!<\/p>\n
Maailman mukavinta ty\u00f6t\u00e4. Aurinko l\u00e4mmitt\u00e4\u00e4 vimmatusti, pihatie ja kukkapenkki talon edess\u00e4 on jo sulaneet, Mamman lumipisaratkin jo kukassa, vain paksu j\u00e4\u00e4kerros muualla pihalla pit\u00e4\u00e4 viel\u00e4 puoliaan. Ei pid\u00e4 kauaa!<\/p>\n
Keskell\u00e4 pihaa kanki ei viel\u00e4 mahda mit\u00e4\u00e4n roudalle, mutta talon seinustan sit\u00e4 laitaa, jota auringon l\u00e4mp\u00f6 on pehmitt\u00e4nyt, pystyy rikkomaan kimpale kerrallaan. Hakkaan, ladon lohkareita k\u00e4rryyn, vien ne pihan yli ja kippaan maahan Varikun Vollin aidan eteen. Vesi
\nsulaa sielt\u00e4 niiden pihalle, mutta Vollia se tuskin hetkauttaa.<\/p>\n
Pihan j\u00e4\u00e4tikk\u00f6 on viholliseni, se on melkein tappanut Mamman kuuraamisella. Siit\u00e4 sulaa p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 ulko-oven eteen melkoinen l\u00e4mp\u00e4re, talon edusta on yht\u00e4 liejukkoa ja kura kantautuu jaloissa sielt\u00e4 suoraan eteiseen.<\/p>\n
Harmi ett\u00e4 mukavan pehme\u00e4 j\u00e4\u00e4nreuna, jonka kanki rusauttaa helposti palasiksi, loppuu niin nopeasti\u2026 Muuten voisi nakutella koko V\u00f5run kaupungin puhtaaksi. Riks ja raks. Voisin tienata sill\u00e4, ihmiset maksaisivat, kev\u00e4tt\u00e4 kaipaavat kaikki. Selman ja Merikesen
\nrappusten edustoista onkin jo taskut t\u00e4ynn\u00e4 karkkeja ja keksej\u00e4\u2026<\/p>\n
Harvoin pystyy olemaan silla lailla hy\u00f6dyksi, ett\u00e4 my\u00f6s itselle j\u00e4isi hyv\u00e4 mieli\u2026 Nyt piha tulee puhtaaksi ja voi ruveta tekem\u00e4\u00e4n kev\u00e4tjuttuja. K\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n k\u00e4velykenki\u00e4 vaikka.
\nKolja astuu esiin Varikun Vollin nurkan takaa, kalap\u00f6ntt\u00f6 tuuran nokassa olalla. Heit\u00e4n kangen k\u00e4dest\u00e4 \u2013 no vot, kauanpa sit\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 mielt\u00e4 kestikin\u2026<\/p>\n
Tajuan aina heti, milloin sit\u00e4 on tuurannut. Se k\u00e4velee leuhkemmin, naamasta ei kannata puhuakaan, kun n\u00e4kee tuon korviin ulottuvan suun, eih\u00e4n se mahdu edes jalkak\u00e4yt\u00e4v\u00e4lle\u2026 Juoksen sit\u00e4 vastaan kadulle, yhdess\u00e4 k\u00e4\u00e4nnymme takaisin pihaan. Kolja panee kalap\u00f6nt\u00f6n
\nulko-oven viereen penkille ja ottaa teeskennellyn hitaasti pusakan taskusta tupakka-askin.<\/p>\n
Henk\u00e4isen. P\u00f6ntt\u00f6 on t\u00e4p\u00f6t\u00e4ynn\u00e4 suuria s\u00e4rki\u00e4! Tuollaisia jytk\u00e4leit\u00e4 saan talven mittaan parhaassa tapauksessa kolme-nelj\u00e4\u2026 Kaljun mukaan sellaisia nouseekin ainoastaan ennen j\u00e4iden l\u00e4ht\u00f6\u00e4. Juuri t\u00e4h\u00e4n aikaan\u2026<\/p>\n
Se on niin m\u00e4ls\u00e4\u00e4. Niin \u00e4lytt\u00f6m\u00e4n m\u00e4ls\u00e4\u00e4! Jotkut vaan voi el\u00e4\u00e4 ilman, ett\u00e4 kukaan sekaantuu asioihin. Ja kun se pyyt\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 kalaa, jonkun toisen pit\u00e4\u00e4 samaan aikaan loikkia liikuntatunnilla voimisteluhevosen yli.<\/p>\n
\u201dHuomenna on minun vuoro!\u201d ilmoitan. Olen odottanut t\u00e4t\u00e4, vapaata lauantaip\u00e4iv\u00e4\u00e4 ei vie minulta kukaan.
\n\u201dJos huomenna viel\u00e4 p\u00e4\u00e4see j\u00e4rvelle.\u201d
\n\u201dMiten niin?\u201d, en ymm\u00e4rr\u00e4 ja osoitan k\u00e4dell\u00e4 pihaa, \u201dj\u00e4\u00e4t\u00e4 piisaa viel\u00e4!\u201d
\n\u201dPihalla tietysti\u201d, nauraa Kolja, \u201dkeskell\u00e4 j\u00e4rve\u00e4 kantaa my\u00f6s, mutta mitenk\u00e4s p\u00e4\u00e4set sinne, kun rannat on auki?\u201d
\nJoopa joo, Kolja, ja mene nyt viel\u00e4 kurajalkoinesi sis\u00e4lle\u2026 Tietysti!<\/p>\n
Valkenee. Seison rannassa, astun kumikkaalla j\u00e4\u00e4lle, jalka painuu y\u00f6pakkasen j\u00e4hmett\u00e4m\u00e4n ohuen riitteen l\u00e4pi. Mitenk\u00e4s p\u00e4\u00e4set, kun rannat on auki? Alan pikku hiljaa ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, mit\u00e4 Kolja tarkoitti. Jos mitenk\u00e4\u00e4n ei onnistu, niin jotenkin aina onnistuu \u2013 niin sanoo
\nPappa. Katselen neuvottomana ymp\u00e4rilleni: nyt kun tarvittaisiin apua, miss\u00e4\u00e4n ei n\u00e4y ainuttakaan kalamiest\u00e4, muuten niist\u00e4 n\u00e4kisi, miten se tapahtuu. Ehk\u00e4 ne ei vaan tule n\u00e4in aikaisin. Mutta jollain opilla ne tuonne p\u00e4\u00e4sev\u00e4t, vahvan j\u00e4\u00e4n reunaan on korkeintaan kymmenkunta metri\u00e4, j\u00e4\u00e4 on sielt\u00e4 alkaen kovaa, sen n\u00e4kee, puhdasta ja valkoista\u2026 Maailman paras korkeushypp\u00e4\u00e4j\u00e4 hypp\u00e4isi t\u00e4st\u00e4 j\u00e4\u00e4nreunaan asti. Mutta min\u00e4 en ole maailman paras.<\/p>\n
K\u00e4velen pitkin rantaa, jossain j\u00e4\u00e4nreunan on pakko olla l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4. Tamulaj\u00e4rven ymp\u00e4ri on kuusi kilometri\u00e4, min\u00e4 olen ihminen, ihminen k\u00e4velee suunnilleen viisi kilometri\u00e4 tunnissa, kierr\u00e4n sen vaikka kokonaan jos tarve vaatii\u2026 Maapallon ymp\u00e4ri on nelj\u00e4kymment\u00e4tuhatta kilometri\u00e4, Pohjoisnavalla j\u00e4\u00e4nreuna ulottuu joka puolella
\nrantaan, n\u00e4it\u00e4 \u00e4lytt\u00f6mi\u00e4 asioita opettelen maanantaista perjantaihin samaan aikaan kun Kolja noukkii s\u00e4rki\u00e4.<\/p>\n
Pys\u00e4hdyn Rannataren viereen seisomaan. Asiat ovat huonommin kuin arvasin \u2013 l\u00f6yd\u00e4n edest\u00e4ni veteen asetetut laudat, per\u00e4kk\u00e4in jonossa, ei ep\u00e4ilyst\u00e4k\u00e4\u00e4n, pilkkimiesten laittamia\u2026 Jos Kolja p\u00e4\u00e4sikin eilen niit\u00e4 my\u00f6ten j\u00e4\u00e4lle, t\u00e4n\u00e4\u00e4n siit\u00e4 ei ole apua, silta ei en\u00e4\u00e4 ulotu\u2026<\/p>\n
No onpa mahtavaa! Ja Mamma sanoo, ett\u00e4 n\u00e4en kaiken mustissa v\u00e4reiss\u00e4. En n\u00e4e! Katso nyt tuota typer\u00e4\u00e4 j\u00e4\u00e4t\u00e4, t\u00e4ysin valkoinen! M\u00e4ls\u00e4 kev\u00e4t, turha vuodenaika! Nyt olisi Kaljun puujaloista hy\u00f6ty\u00e4, niill\u00e4 ei tuntisi mit\u00e4\u00e4n, k\u00e4velisin silm\u00e4\u00e4 r\u00e4p\u00e4ytt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 j\u00e4\u00e4n reunaan ja laittaisin siell\u00e4 omat takaisin.<\/p>\n
Puujalat on Liivan Heinolla, jossei se tietenk\u00e4\u00e4n l\u00e4mmitt\u00e4nyt niill\u00e4 uunia talvella. Puujalat? Ly\u00f6n k\u00e4mmenell\u00e4 otsaan. Mit\u00e4 min\u00e4 puujaloista, kun olen varsinainen puup\u00e4\u00e4!<\/p>\n
Kiskon kumikkaat jaloista. Sukat, toppahousut, kalsarit, alushousut. Toppatakin my\u00f6s, ei ole tarpeen ett\u00e4 sen helma kastuisi. Nappaan k\u00e4\u00e4r\u00f6n kainaloon, heit\u00e4n kalap\u00f6nt\u00f6n tuuran k\u00e4rkeen olalle ja astun veteen.<\/p>\n
Aih, j\u00e4\u00e4riite on ter\u00e4v\u00e4\u00e4! Rikon sit\u00e4 nyrkeill\u00e4. Kylm\u00e4\u2026 Niin kylm\u00e4! S\u00e4\u00e4ret ovat t\u00e4ysin tunnottomat, varsinaiset puujalat, ainoastaan jalkapohjissa on tuntoa\u2026 kylm\u00e4\u2026 Viel\u00e4 viisi metri\u00e4\u2026 kolme\u2026 Kiltti rakas vesi, \u00e4l\u00e4 tule muniin asti, ole kiltti, ei ainakaan puumunia\u2026 Eiiiii\u2026 Kohta se on ohi, ihan kohta, kaksi metri\u00e4, yksi\u2026 Viskaan romppeet j\u00e4\u00e4lle.<\/p>\n
Parempi katsoa kuin katua, k\u00e4\u00e4nnyn, otan muutaman askelen rantaa kohti, nitkutan viimeisen siltalankun riitteest\u00e4 irti, ved\u00e4n sen j\u00e4\u00e4nreunalle ja tyrkk\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4lle. Ja hypp\u00e4\u00e4n itse per\u00e4ss\u00e4. P\u00e4\u00e4sinp\u00e4s! Vaatteita vauhdilla pukiessani huomaan rannalla kalamiehen. Se riisuu parhaillaan housujaan paljas takapuoli minuun p\u00e4in. N\u00e4inh\u00e4n se k\u00e4y\u2026 Mist\u00e4 min\u00e4 tiesin?<\/p>\n
Ison s\u00e4rjen paikka on kairattu seulaksi, reik\u00e4juustossakaan ei ole noin paljon reiki\u00e4. Heti n\u00e4kee, ettei t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ole seisoksittu muuten vain, j\u00e4\u00e4 on t\u00e4ynn\u00e4 roskia, tyhji\u00e4 tupakka-askeja ja natsoja\u2026 Isken tuuran k\u00e4rjest\u00e4\u00e4n j\u00e4\u00e4h\u00e4n pystyyn, sill\u00e4 ei tee mit\u00e4\u00e4n \u2013 nuo avannot
\nsaa auki helpomminkin.<\/p>\n
Nasautus kantap\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja vesi purskahtaa. Istun p\u00f6nt\u00f6lle, murustelen viipaleen leip\u00e4\u00e4 veteen, laitan surviaisen mormuskaan ja annan sen painua alas. T\u00e4st\u00e4 tulee el\u00e4m\u00e4ni paras p\u00e4iv\u00e4!
\nHaa! Ett\u00e4 mitenk\u00e4 p\u00e4\u00e4sin j\u00e4\u00e4lle, kun rannat on auki? Kolja, \u00e4l\u00e4 kysele tyhmi\u00e4, sill\u00e4 min\u00e4 olen nero! Etk\u00f6 usko? Ett\u00e4 mill\u00e4 lailla olen nero?<\/p>\n
Tied\u00e4n kaikki asiat, sen takia olenkin. Katsos Kolja, aurinko esimerkiksi nousee juuri nyt, on jo ihan valoisaa, milt\u00e4 se sinusta n\u00e4ytt\u00e4\u00e4? Nousee niin kuin aina, hitaasti? Arvasinkin ett\u00e4 sanot juuri noin. Nuo auringons\u00e4teet nousevat nyt tuolta Kaasunanalysaattoritehtaan
\ntakaa kaksisataayhdenks\u00e4nkymment\u00e4yhdeks\u00e4ntuhatta seitsem\u00e4nsataayhdenks\u00e4nkymment\u00e4kaksi kilometri\u00e4 sekunnissa. Mit\u00e4 l\u00f6\u00f6peri\u00e4? En min\u00e4 puhu mit\u00e4\u00e4n l\u00f6\u00f6peri\u00e4, min\u00e4 k\u00e4yn koulua, eik\u00e4 aurinko nouse hitaasti, vaan sin\u00e4 ajattelet hitaasti. Mit\u00e4 sin\u00e4 kanssa? Ehei, Kolja, sin\u00e4 et ole nero, sinulla on hullunpaperit. \u00c4h, tied\u00e4n ettet sin\u00e4 hullu ole, olet puolihullu, itse sanoit, se on sama asia\u2026 Ole hiljaa, min\u00e4 p\u00e4\u00e4sin t\u00e4n\u00e4\u00e4n j\u00e4\u00e4lle ja sin\u00e4 kuorsaat nyt kotona. Niin se menee.<\/p>\n
N\u00e4ykkii, panen sormet pilkin kahvalle valmiiksi. Sy\u00f6 n\u00e4tisti, se siell\u00e4 alhaalla ei maistele, koho katoaa luotisuoraan pinnan alle, nyk\u00e4isen ja ved\u00e4n hopeakyljen j\u00e4\u00e4lle. Iso, k\u00e4mmenen kokoinen \u2013 juuri sinunlaisiasi tulinkin hakemaan! Laitan koukkuun uuden sy\u00f6tin, se
\nehtii tuskin painua pohjaan, kun koho katoaa taas\u2026<\/p>\n
Aurinko nousee, hiljaisuus, j\u00e4\u00e4 on niin valkoista ja kaunista\u2026 Ett\u00e4 min\u00e4 olen odottanut t\u00e4t\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4!<\/p>\n
\u201dVoemija!\u201d
\nK\u00e4\u00e4nnyn ymp\u00e4ri ja melkein putoan p\u00f6nt\u00f6lt\u00e4. Ensivilkaisulla olen varma, ett\u00e4 minua tervehtinyt mies on \u00dcdse. T\u00e4sm\u00e4lleen samanlainen tulipunainen naama, mutta joo \u2013 \u00dcdsell\u00e4 ei ole nen\u00e4\u00e4, se on ly\u00f6ty tappelussa naaman tasalle. Onneksi tulija on kuitenkin vain se
\nrannalla housujaan riisunut pilkkij\u00e4. Kasvot punottavat, terveytt\u00e4\u00e4n varmaan, niinp\u00e4 tietenkin, pullonkaula pilkottaa taskusta.<\/p>\n
\u201dTervepp\u00e4 terve!\u201d
\n\u201dKatohan ku jo ottaa\u201d, se sanoo osoittaen kahta j\u00e4\u00e4ll\u00e4 lojuvaa s\u00e4rke\u00e4ni, kiskoo sitten viinapullon taskusta, kiert\u00e4\u00e4 korkin auki ja ojentaa minulle:
\n\u201dOtathan sinn\u00e4e?\u201d
\n\u201dEn\u201d, sanon.
\n\u201dOta nyt tujjaus, el\u00e4 vetkuta\u201d, vaatii mies. \u201dKylym\u00e4ss\u00e4 veess\u00e4 sumpannu,
\ntulet viel\u00e4 kippeeks!\u201d<\/p>\n
Otan pullon k\u00e4teeni, vien sen suulle, painan kielen pullonsuuta vasten ja nostan puolikkaan pohjan pystyyn. Min\u00e4 tied\u00e4n miten se tehd\u00e4\u00e4n. Pid\u00e4n pari sekuntia suulla, sitten pyyhin k\u00e4densel\u00e4ll\u00e4 huulia, teen naukkuun kuuluvan irvistyksen, ojennan pullon miehelle
\nja vakuutan:
\n\u201dTosi hyvvee!\u201d<\/p>\n
\u201dNo helekatti! Mik\u00e4s sem parempoo!\u201d se sanoo, h\u00f6rpp\u00e4\u00e4, panee takaisin taskuun ja marssii \u00e4hkien eteenp\u00e4in. Kymmenisen metri\u00e4 minusta se asettaa kalap\u00f6nt\u00f6n j\u00e4\u00e4lle. Selv\u00e4, minulla on nyt naapuri. Sylk\u00e4isen, viina maistuu pahalta. Maku ainakin voisi olla parempi. Ja taas nappaa, sekin on sata kertaa parempaa\u2026 Tuhat!<\/p>\n
Kun nyt kerta olen nero, voisin keksi\u00e4 jotain. Jotain, joka tekisi el\u00e4m\u00e4n paremmaksi\u2026 Esimerkiksi ongen, johon kala k\u00e4y koko ajan. Sellainen on juuri nyt olemassa. Paremman Mendelejevin taulukon?<\/p>\n
Kaikilla metalleilla on aikakausi, siin\u00e4 tapauksessa min\u00e4 olen metalli, kala sy\u00f6 ja minulla on hyv\u00e4 aikakausi\u2026 Papan jalkoihin voisi tehd\u00e4 uudet verisuonet, sen on kalkkeutuneet. Sen takia se ei k\u00e4y miss\u00e4\u00e4n, ei pysty, jalat v\u00e4syy. Se ei ole aina ollut sellainen. Sill\u00e4 oli ennen minua kaksi venett\u00e4, toinen moottorilla, toinen ilman. K\u00e4viv\u00e4t Mamman kanssa kahdestaan,
\nveneet narussa per\u00e4kk\u00e4in, tuomassa lehm\u00e4lle kaislaa Vagulaj\u00e4rven rannasta. Kun lehmienpito kaupungissa kiellettiin, Pappa myi veneet pois. M\u00e4ls\u00e4\u00e4\u2026<\/p>\n
Sill\u00e4 oli pieni kylkimoottorilla varustettu vene, sen kaverilla iso vene ja \u00e4rh\u00e4kk\u00e4 per\u00e4moottori. Pappa ehti Vagulaj\u00e4rvelle aina ennen kaveriaan joka suuttui siit\u00e4 hirve\u00e4sti. V\u00e4lijoki oli matala, siell\u00e4 ei pystynyt ajamaan moottorilla, ja sen aikaa kun kaveri souti sit\u00e4, parikolme kilometri\u00e4, Pappa oli istunut jo hyv\u00e4n aikaa j\u00e4rvell\u00e4 ja kiskonut kalaa.<\/p>\n
Mamma oli itkenyt, kun sen Kirsikkaa vietiin teurastamoon. En ihmettele, seh\u00e4n itke\u00e4 v\u00e4n\u00f6tti Georg Otsin hautajaisia katsoessaankin\u2026 Min\u00e4 kest\u00e4isin lehm\u00e4n, ihan varmasti, jos sen mukana tulisi vene.<\/p>\n
\u201dOtatkos toesellehhii jalalle?\u201d
\nNaapuri on taas vieress\u00e4 ja ojentaa pulloa. Puolet siit\u00e4 on jo kadonnut.
\n\u201dEn v\u00e4lit\u00e4 enempee!\u201d vastaan.
\n\u201dSinussa ee taejakaan olla viinamiehen vikkoo viel\u00e4?\u201d
\n\u201dEe oo joo!\u201d Alan nauraa ja ved\u00e4n seuraavan s\u00e4rjen j\u00e4\u00e4lle. Jalkojeni juuressa niit\u00e4 on l\u00e4j\u00e4p\u00e4in.
\n\u201dKatohan miten hyv\u00e4sti sulla sy\u00f6pi!\u201d
\n\u201dSy\u00f6pi joo!\u201d olen ylpe\u00e4. Sill\u00e4 on vain kymmenkunta kalaa, yritt\u00e4\u00e4 taikinalla, se onkin sy\u00f6ttin\u00e4 kehnompi. Minulla on saippuarasia puolillaan surviaisentoukkia, t\u00e4m\u00e4 on viimeinen kerta j\u00e4\u00e4ll\u00e4, ne menisiv\u00e4t hukkaan joka tapauksessa eik\u00e4 minua harmita.
\n\u201dMin\u00e4 voen antoo sulle surviaesija\u201d, sanon ja kurotan matopurkkia sen nen\u00e4n alle. Mies ottaa pullon suultaan, vilkaisee kiemurtelevia punaisia toukkia h\u00e4mmentyneen\u00e4 ja murahtaa:
\n\u201dHulluko oot vae? Mullon kaks p\u00f6tkyl\u00f6\u00f6 rakovanmakkaroo!\u201d<\/p>\n
Minun mielest\u00e4 Pappa on nero. Silloin kun sill\u00e4 on aikaa. Toissa kes\u00e4n\u00e4 Lasten Maailmassa myytiin miekkoja, muovisia, rupla kaksikymment\u00e4 kopeekkaa kappale, niit\u00e4 oli kaikilla\u2026 K\u00e4vin niin kauan sen hermoille kunnes se suuttui, meni liiterin luo ja teki minulle puisen
\nmiekan. Sata kertaa hienomman kuin kaupan miekka! Kaiverrettu kahva, uritettu ter\u00e4\u2026<\/p>\n
Se sanoo, ett\u00e4 nuoremmat miehet k\u00e4y enempi mets\u00e4ll\u00e4, kalastaminen on vanhempien miesten harrastus. Min\u00e4 vihaan mets\u00e4\u00e4, itikoita ja paarmoja, j\u00e4rvell\u00e4 s\u00e4rjet ei ainakaan ime sinua verest\u00e4 tyhj\u00e4ksi. Ja kuka minulle pyssyn antaisi? Ajat ovat toiset. Pappa nikkaroi nuoruudessaan \u00e4\u00e4nenvaimentimen pienoiskiv\u00e4\u00e4riin, ampui sill\u00e4 mets\u00e4ss\u00e4 oravia, parkitsi nahkat, myi ne ja osti saamallaan tienestill\u00e4 itselleen polkupy\u00f6r\u00e4n\u2026<\/p>\n
Pistooli on meill\u00e4 itse asiassa olemassa. Tee-tee. Kiinnihitsatussa metallilaatikossa \u00f6ljyttyn\u00e4. Pappa s\u00e4ilytti sit\u00e4 Hennoa varten, se opiskeli Luuassa mets\u00e4nhoitoa \u2013 ett\u00e4 kun l\u00e4htee mets\u00e4t\u00f6ihin ja sattuu n\u00e4kem\u00e4\u00e4n jonkun elukan, saa lihaa. Mutta Henno rupesi ryypp\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n
\nja Pappa hautasi pistoolin maahan, juopolle ei saa antaa asetta. Se voi olla miss\u00e4 tahansa, ehk\u00e4 l\u00f6yd\u00e4n sen jonain p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 matoja pihalta kaivaessani.<\/p>\n
Voi pojat! Tuo ei ole en\u00e4\u00e4 mik\u00e4\u00e4n s\u00e4rki, tuo on hirvi\u00f6, k\u00f6ril\u00e4s painaa liki puoli kiloa! Mahdoton vilske k\u00e4y, kala kalan per\u00e4\u00e4n nousee avannosta, koko j\u00e4rvell\u00e4 on vain kaksi pilkkij\u00e4\u00e4 ja kaikki mik\u00e4 nousee, on minun, punanaamaisesta miehest\u00e4 ei ole minulle vastusta. Sill\u00e4 n\u00e4kyy olevan aukon ymp\u00e4rill\u00e4 parikymment\u00e4 s\u00e4rke\u00e4. Heikkoa. Ei tunnu olevan mik\u00e4\u00e4n neropatti muutenkaan, hoipertelee taas t\u00e4nnep\u00e4in, se olisi pulassa, jos nyt kysyisin silt\u00e4, miten lasketaan et\u00e4isyys minun ja sen avannon v\u00e4lill\u00e4. Kaavan mukaan et\u00e4isyys on yht\u00e4 suuri kuin \u00e4mm\u00e4 kertaa \u00e4ss\u00e4, mutta sit\u00e4 se ei hoksaa, ett\u00e4 jos
\nsill\u00e4 on yyjalat ja ne on solmussa, tulos pit\u00e4\u00e4 jakaa viel\u00e4 kahdella yyll\u00e4.<\/p>\n
\u201dVoe, nuin pikkunen!\u201d se sanoo minun puolikiloisesta s\u00e4rjest\u00e4ni, l\u00f6s\u00e4ht\u00e4\u00e4 kalojen viereen pitk\u00e4lleen ja vaatii:
\n\u201dSano sitte, kun kottiin pi\u00e4stett\u00e4\u00e4n.\u201d
\nTuohon se ei palellu, p\u00e4iv\u00e4 on niin l\u00e4mmin, ett\u00e4 minulla on takki auki. Kun se vain ei vajoaisi l\u00e4pi j\u00e4\u00e4n mustine toppavaatteineen, aurinko on sulattanut j\u00e4\u00e4ll\u00e4 lojuvien s\u00e4rkienkin alle kuopat.
\nUni ei tule heti, jonkin aikaa kuulen sit\u00e4 kommentoimassa:
\n\u201dSy\u00f6 s\u00e4rkee, se lissee j\u00e4rkee!\u201d
\n\u201dSilli!\u201d
\n\u201dMuikku!\u201d
\n\u201dSilakoeta vilakoeta, s\u00e4rkikala makupala\u2026\u201d Se j\u00e4\u00e4 viimeiseksi. J\u00e4\u00e4lt\u00e4 kuuluu vain kuorsausta. Ja antaa nukkua\u2026 minulle on t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 s\u00e4rki\u00e4 ei nukuta.<\/p>\n
Kello on kaksi p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4, ker\u00e4\u00e4n kalat j\u00e4\u00e4lt\u00e4 p\u00f6ntt\u00f6\u00f6n, ne eiv\u00e4t edes mahdu sinne, otan sivulokerosta muovipussin ja lapan siihen loput. Viel\u00e4 mahtuu, isoa s\u00e4rke\u00e4 ei ole koskaan liikaa eik\u00e4 t\u00e4llaista sy\u00f6nti\u00e4 n\u00e4e ennen ensi kev\u00e4tt\u00e4. Suolaan koko saaliin, panen r\u00e4yst\u00e4\u00e4n alle
\nkuivumaan, syksyyn asti piisaa omaa kapakalaa\u2026<\/p>\n
Maailman paras pilkkireissu. Kala sy\u00f6 kuin sekop\u00e4inen, k\u00e4si\u00e4 ei palella, heitin karvareuhkan p\u00e4\u00e4st\u00e4 enk\u00e4 ole viel\u00e4 t\u00e4n\u00e4\u00e4n ottanut hanskoja taskusta. T\u00e4m\u00e4 on sit\u00e4 oikeaa s\u00e4rke\u00e4, se mit\u00e4 j\u00e4\u00e4nl\u00e4hd\u00f6n j\u00e4lkeen s\u00e4rjeksi kutsutaan on mudalta maistuvaa moskaa. Sit\u00e4 sy\u00f6v\u00e4t ne, jotka eiv\u00e4t t\u00e4n\u00e4\u00e4n viitsiytyneet ulos. Viel\u00e4 tunti s\u00e4rke\u00e4 ja kuorsausta sekaisin, sitten nousen ja ker\u00e4\u00e4n toisen satsin kalat kasaan. Nyt tosiaan riitt\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Ravistelen nukkuvaa naapuria. Monta kertaa. Lopulta se v\u00e4\u00e4nt\u00e4ytyy istualleen, py\u00f6rittelee ja hieroo k\u00e4sill\u00e4\u00e4n vetisi\u00e4 silmi\u00e4\u00e4n ja tuhahtaa sitten:
\n\u201dKatohan juutasta, onnii Alaska!\u201d<\/p>\n
Seisomme j\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja t\u00e4hyilemme neuvottomin ilmein rantaa. En\u00e4\u00e4 rannan ja j\u00e4\u00e4nreunan v\u00e4lill\u00e4 ei ole kymment\u00e4 metri\u00e4 sulaa vett\u00e4. On sata. Nyt meid\u00e4t erottaa rannasta satametrinen lainehtiva, auringossa kimmelt\u00e4v\u00e4 ja hiljaa sihisev\u00e4 j\u00e4\u00e4soppa.
\n\u201dMin\u00e4 uattelin, ett\u00e4 sin\u00e4 tiij\u00e4t\u201d, naapurini on yll\u00e4ttynyt.
\n\u201dMittee?\u201d en ymm\u00e4rr\u00e4.
\n\u201dEtt\u00e4 mitenk\u00e4 ji\u00e4lt\u00e4 pi\u00e4s\u00f6\u00f6 poekkeen?\u201d
\n\u201dMistee min\u00e4 tiij\u00e4n?\u201d
\n\u201dMistee min\u00e4 tiij\u00e4n, mistee min\u00e4 tiij\u00e4n? Min\u00e4 tuli sinun per\u00e4ss\u00e4\u201d, sanoo mies. \u201dUattelin, ett\u00e4 kun kerta tiij\u00e4t mitenk\u00e4 ji\u00e4lle suapi, tiij\u00e4t mitenk\u00e4 pi\u00e4s\u00f6\u00f6 poikkeennii!\u201d<\/p>\n
Se on kyll\u00e4 ihan p\u00f6lj\u00e4. L\u00e4htee lapsen per\u00e4ss\u00e4 j\u00e4\u00e4lle ja saa sitten s\u00e4tkyn. Typerys. K\u00e4sit\u00e4n miksi minulle k\u00e4vi niin, minulla ei ole viel\u00e4 ymm\u00e4rryst\u00e4, mutta aikuinen mies voisi kyll\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 aivojaan.<\/p>\n
Kolja ei sanonut j\u00e4\u00e4lt\u00e4 tulemisesta mit\u00e4\u00e4n, se sanoi vain sinne menosta ett\u00e4 ei p\u00e4\u00e4se. Jos se olisi sanonut, ett\u00e4 pois ei p\u00e4\u00e4se, en olisi l\u00e4htenytk\u00e4\u00e4n\u2026<\/p>\n
\u201dMullon kaks lasta kotona\u201d, huokailee mies.<\/p>\n
Joku konsti t\u00e4ytyy olla. J\u00e4\u00e4lautoilla seilataan, jos me hakkaisimme tuuralla niin ison kappaleen irti ett\u00e4 se kantaisi meit\u00e4, voisimme soutaa rantaan? Mutta ei, tuossa j\u00e4\u00e4sohjossa me emme souda mihink\u00e4\u00e4n. Siin\u00e4 ei edes uisi, varsinkaan kun en osaa\u2026<\/p>\n
\u201dUijakkaa ee taeja\u201d, sanoo mies k\u00e4si\u00e4\u00e4n levitellen. Katson h\u00e4nt\u00e4 ep\u00e4illen. Ehk\u00e4 ihmiset alkavat pulassa ollessaan lukea toistensa ajatuksia? Silti ei tunnu ett\u00e4 olisimme todellisessa h\u00e4d\u00e4ss\u00e4. Jalkojen alla j\u00e4\u00e4 on vahvaa, t\u00e4h\u00e4n ei voi j\u00e4\u00e4d\u00e4 ikuisesti, mutta l\u00e4pik\u00e4\u00e4n ei heti humpsahda. Ennen pitk\u00e4\u00e4 joku n\u00e4kee meid\u00e4t rannalta ja kutsuu apua, viel\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ei ole rantavahteja, mutta kyll\u00e4 pelastajat tarvittaessa h\u00e4tiin h\u00e4lytet\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
\u201dEe vissiin oo hirveen syvvee?\u201d
\n\u201dPi\u00e4lle kaks metri\u00e4\u201d, vastaan. Tunnen j\u00e4rven kuin omat taskuni. Roosisaaren sillan luona on kyll\u00e4 matalaa, metri vett\u00e4, ei enemp\u00e4\u00e4, mutta sillalle asti me emme p\u00e4\u00e4se, ennen v\u00e4lijokea on virtapaikka. J\u00e4\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 siell\u00e4 tummalta, en usko ett\u00e4 se kantaa, ja sillan luona j\u00e4rvi
\non todenn\u00e4k\u00f6isesti kokonaan sulana.<\/p>\n
\u201dMinulla on muatallousakatemian paperit, min\u00e4 en suata niin viisasta miest\u00e4 hukuttoo\u201d, seuralaiseni yritt\u00e4\u00e4 vitsailla. Ei onnistu. Kaksi yyt\u00e4. Ja yksi puup\u00e4\u00e4. Silloin minulla v\u00e4l\u00e4ht\u00e4\u00e4.
\n\u201dRoosisuaren rannassa on mataloo!\u201d
\n\u201dMitenk\u00e4 mataloo?\u201d
\n\u201dMelekein sata metri\u00e4 ennen kun m\u00e4nn\u00f6\u00f6 yli pi\u00e4n!\u201d
\n\u201dHilipatipippan!\u201d<\/p>\n
Matkaa ei ole paljon, ehk\u00e4 puoli kilometri\u00e4. Punanaama on taas iloinen ja viheltelee, harppoo kuin mik\u00e4kin is\u00e4nt\u00e4mies, rete\u00e4sti, lankku olalla. Hyv\u00e4, ett\u00e4 tajusin ottaa sen mukaan aamulla \u2013 kalajuttuja kannattaa kuunnella, niit\u00e4 ei kerrota turhan takia\u2026<\/p>\n
Kes\u00e4ll\u00e4 viilsin siell\u00e4 varpaani simpukankuoreen, melko kaukana rannasta, toisaalta ei tied\u00e4, miten korkealla vesi nyt on, ehk\u00e4 matalalla\u2026 Voisi olla. Mutta j\u00e4\u00e4 muuttuu tummemmaksi, sit\u00e4 enemm\u00e4n mit\u00e4 l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 Roosisaarta olemme, ja min\u00e4 tied\u00e4n mit\u00e4 se merkitsee.<\/p>\n
\u201dHiastettaan vaahtia!\u201d hihkaisen lopulta. Nyt iskemme tuuralla j\u00e4\u00e4t\u00e4 joka askeleella ja pid\u00e4mme toisiimme monen metrin v\u00e4li\u00e4. Kun tuura uppoaa kertaly\u00f6nnill\u00e4 j\u00e4\u00e4n l\u00e4pi,
\npitemm\u00e4lle ei ole menemist\u00e4.<\/p>\n
Punanaamainen mies on Endel. Oppia ik\u00e4 kaikki \u2013 se ei olekaan kalamies, vaan Munam\u00e4en sovhoosin el\u00e4inteknikko. Kuuli, ett\u00e4 kala sy\u00f6, lainasi kaverilta pilkkivehkeet lopettaakseen lomansa komeasti ja k\u00f6nysi jonkun \u00e4\u00e4li\u00f6n per\u00e4ss\u00e4 j\u00e4\u00e4lle. Hieno homma!<\/p>\n
Kaksisataa metri\u00e4. J\u00e4\u00e4nreuna on t\u00e4\u00e4ll\u00e4 tosiaan l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 rantaa, sula vesi alkaa suurin piirtein viisikymment\u00e4 metri\u00e4 t\u00f6yr\u00e4\u00e4st\u00e4, mutta sinne pit\u00e4isi p\u00e4\u00e4st\u00e4, edess\u00e4p\u00e4in j\u00e4\u00e4ll\u00e4 n\u00e4kyy vesilampareita ja tied\u00e4n, ett\u00e4 kauaa se el\u00e4inteknikko ei kuivana pysy\u2026 Samassa tuura solahtaa j\u00e4\u00e4n l\u00e4pi\u2026<\/p>\n
\u201dSeis!\u201d<\/p>\n
Loppu. Rantaan on sataviisikymment\u00e4 metri\u00e4\u2026 Ry\u00f6mimme, lauta v\u00e4liss\u00e4mme, toinen p\u00e4\u00e4 Endelin ja toinen oman mahani alla. Tyrkimme tavaroita edell\u00e4mme, en kuuna p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 j\u00e4tt\u00e4isi s\u00e4rki\u00e4ni, silloin miss\u00e4\u00e4n ei olisi mit\u00e4\u00e4n j\u00e4rke\u00e4. Liikumme verkalleen, mutta p\u00e4\u00e4asia ett\u00e4 liikumme. Endel ei ole kummoinen konttaaja, viuhtoo k\u00e4sill\u00e4\u00e4n ja jaloillaan, \u00e4hkii ja puhkii, el\u00e4inteknikkohan se on, eik\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 olla sikoja kasvattamassa. Joskin on pakko tunnustaa, ett\u00e4 sen luona sikalassa voi vajota johonkin vett\u00e4 paljon pahempaan.<\/p>\n
Kaikki kalamiehet on pudonneet kev\u00e4tj\u00e4ihin. Paitsi min\u00e4. Kolja monta kertaa, Kalju samoin, Vello putosi keskell\u00e4 Peipsi\u00e4\u2026 Jos en putoa t\u00e4n\u00e4\u00e4n, minun t\u00e4ytyy lyk\u00e4t\u00e4 se seuraavaan kev\u00e4\u00e4seen. Minulla ei ole aikomustakaan odottaa niin kauaa. Sata metri\u00e4 rantaan. Jalat voisivat hyv\u00e4ss\u00e4 lykyss\u00e4 ulottua pohjaan. Parikymment\u00e4 metri\u00e4 voisi varmuuden vuoksi viel\u00e4 menn\u00e4, sanon Koljalle ett\u00e4 putosin keskelle j\u00e4rve\u00e4\u2026 Papalle sanon, ett\u00e4 liukastuin
\nrantakivelt\u00e4\u2026<\/p>\n
Silloin j\u00e4\u00e4 rusahtaa, Endel seisoo vy\u00f6t\u00e4isi\u00e4 my\u00f6ten vedess\u00e4 ja katsoo minua h\u00f6lm\u00f6n n\u00e4k\u00f6isen\u00e4. Isot ihmiset eiv\u00e4t osaa iloita mist\u00e4\u00e4n! Nousen jaloilleni, vajoan heti j\u00e4\u00e4n l\u00e4pi ja seison vedess\u00e4 rintaan asti. Juuri sopivasti! Polviin asti olisi ollut noloa. Eik\u00e4 ole edes kylm\u00e4\u00e4, ihan sopivaa.<\/p>\n
S\u00e4rjemme k\u00e4sin j\u00e4\u00e4t\u00e4 edest\u00e4mme ja se murtuu kuin valkoinen suklaa, ranta on ihan l\u00e4hell\u00e4. Kaislikon keskelt\u00e4 astuu esiin kaksi miest\u00e4. Perhana. Kolja ja Valter.<\/p>\n
\u201dHalluutko selek\u00e4es? Iso hullu eell\u00e4 ja pien per\u00e4ss\u00e4!\u201d Valter on tosissaan vihainen.
\n\u201dSaakelin neropatit!\u201d \u00e4r\u00e4ht\u00e4\u00e4 Kolja. \u201dEik\u00f6 teill\u00e4 ole yht\u00e4\u00e4n \u00e4lli\u00e4 p\u00e4\u00e4ss\u00e4?\u201d<\/p>\n
Valterin sel\u00e4n takana olet joo kova j\u00e4tk\u00e4. Itse puolihullu! Sit\u00e4 en olisi kyll\u00e4 ikin\u00e4 uskonut, ett\u00e4 Valter on noin \u00e4ksyn\u00e4! Jo ennen Roosisaaren siltaa teemme sovinnon. Koljalle oli kerrottu j\u00e4idenl\u00e4hd\u00f6n alkaneen, ne olivat tulleet rantaan asiaa tutkimaan ja seuranneet sitten sielt\u00e4 kompurointiamme j\u00e4\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n
Kolja ottaa tuurani, Valter pilkkip\u00f6nt\u00f6n, saan silt\u00e4 potkun persuksille ja juoksen edell\u00e4 kotiin vaatteita vaihtamaan. Astun talonnurkan takaa ja Pappa tuijottaa minua suurin silmin.
\n\u201dNo mit\u00e4 sattui?
\n\u201dNo tosi tyhm\u00e4sti\u201d, levittelen k\u00e4si\u00e4ni. \u201dKolja ja Valter n\u00e4kiv\u00e4t kanssa, liukas kivi, ihan rannassa.\u201d
\nPappa kurtistaa kulmiaan eik\u00e4 sano mit\u00e4\u00e4n. Illalla nostatti tuulen ja aamulla j\u00e4rvi lainehti j\u00e4ist\u00e4 vapaana. Huh!<\/p>\n
![\"dots\"](\"http:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-content\/uploads\/2015\/10\/dots.png\")
<\/p>\n
Olavi Ruitlane<\/h1>\n
Vuonna 2015 ilmestynyt Vee peal (\u201dPinnalla\u201d) on Olavi Ruitlasen (s. 1969) nelj\u00e4s proosateos. V\u00f5rumaan patrioottina tunnettu kirjailija on parikymment\u00e4 vuotta suoltanut runoja, n\u00e4ytelmi\u00e4, romaaneja, sanoituksia ja elokuvak\u00e4sikirjoituksia viroksi ja v\u00f5run murteella, kirjoittanut artikkeleita ja arvosteluja. H\u00e4nen runojaan julkaistiin ensimm\u00e4isen kerran 1998. Ruitlane on tienannut leip\u00e4ns\u00e4 my\u00f6s maalarina, sorvarina, autonkuljettajana, l\u00e4mmitt\u00e4j\u00e4n\u00e4, vartijana, toimittajana ja paimenena, Etel\u00e4virolaiseen ty\u00f6l\u00e4isperheeseen syntynyt Olavi Ruitlane kasvoi ja k\u00e4vi koulunsa V\u00f5run kaupungissa, joka on my\u00f6s esittelem\u00e4ni romaanin tapahtumapaikka. Kaksitoistavuotiaan p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 on runsaasti yhtym\u00e4kohtia kirjailijan omaan lapsuuteen 1980- luvun alussa.<\/p>\n
Kirjan dialogien vahva murre alkoi k\u00e4\u00e4nty\u00e4 p\u00e4\u00e4ss\u00e4ni itsest\u00e4\u00e4n savoksi. Jatkuva j\u00e4rvell\u00e4 lotraaminen ja r\u00e4yh\u00e4k\u00e4t henkil\u00f6hahmot toivat nekin mieleen muistoja It\u00e4-Suomesta.
\nJ\u00e4rvi on pakopaikka isovanhempien kasvattamalle pikkupojalle, jota kiusataan koulussa. Tarinat ovat sin\u00e4ll\u00e4\u00e4n itsen\u00e4isi\u00e4 novelleja, mutta ne muodostavat ehe\u00e4n kasvukertomuksen vuodesta, johon mahtuu kalalla k\u00e4ynnin lis\u00e4ksi rakastumista, petosta ja aikuisuuden
\nolemuksen oivaltamista Ruitlasen kerronta on yht\u00e4 aikaa humoristista ja herkk\u00e4\u00e4, se kuvaa tragikoomisesti nuoren pojan el\u00e4m\u00e4n uljaimpia hetki\u00e4 mutta my\u00f6s pikkukaupungin umpioitunutta ilmapiiri\u00e4 ja julmuutta. Perusvire on l\u00e4mmin ja positiivinen.<\/p>\n
Vee peal on ollut Virossa myyntitilastojen k\u00e4rjess\u00e4, teos sai hyv\u00e4n vastaanoton niin kriitikoilta kuin lukijoilta. Kirjasta on tehty kes\u00e4teatteriohjaus ja sen pohjalta valmistuu elokuva 2018. Ruitlasen runoja ja novelleja on aikaisemmin julkaistu suomeksi
\neri antologioissa. Ruitlasen edellinen romaani Nainen julkaistiin Hannu Oittisen suomentamana 2011 (Savukeidas).<\/p>\n
<\/h1>\nArja Korhonen<\/h1>\n
Arja Korhonen (s. 1960) on yli 20 vuotta Virossa asunut k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4 ja
\ntoimittaja, joka nauttii sek\u00e4 ki\u00e4nt\u00e4misest\u00e4 ett\u00e4 vi\u00e4nt\u00e4misest\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Katkelma romaanista Vee peal Suomentanut Arja Korhonen Romaani Vee peal (\u201dPinnalla\u201d) ilmestyi vuonna 2015. Asun V\u00f5run kaupungissa Leegeninkadulla, kaksisataa metri\u00e4 Tamulaj\u00e4rvest\u00e4. Olen kahdentoista ja kalamies. Tavallinen. Kovia kalamiehi\u00e4 ovat Kolja ja Kalju. Tai Kalju oli ennen kuin palellutti itsens\u00e4 tuvassa kahdenkymmenen asteen pakkasessa ja silt\u00e4 katkaistiin molemmat jalat. Kaljun kalajutuista tykk\u00e4\u00e4n. Se kertoo niit\u00e4 silm\u00e4t puoliummessa, uneksien, ik\u00e4\u00e4n kuin olisi …<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":469,"menu_order":2,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"inline_featured_image":false},"jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/490"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=490"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/490\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":495,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/490\/revisions\/495"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/469"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=490"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}