Hei. Kirjoitan sinulle toista kertaa. Miksi min\u00e4 n\u00e4in yht\u00e4kki\u00e4 kirjoitan,
\nsin\u00e4 varmaan mietit. Halusin vain tunnustaa muutaman asian. Muutaman eritt\u00e4in pahan asian, jotka olen el\u00e4m\u00e4ni aikana tehnyt.<\/p>\n
Nyt sin\u00e4 mietit, miksi juuri sinun pit\u00e4\u00e4 joutua t\u00e4m\u00e4n verbaalisen ripulin uhriksi, miksi en voinut kirjoittaa jollekulle toiselle? Mutta min\u00e4 pyyd\u00e4n, lue kuitenkin t\u00e4m\u00e4 kirje.<\/p>\n
Ensiksi, minun ei ollut helppo keksi\u00e4 juuri niit\u00e4 oikeita tapahtumia, el\u00e4m\u00e4ni kaikkein kamalimpia tekoja. Minun piti ensin punnita niit\u00e4 huolellisesti. Toiseksi, ainakin yksi teko koskee my\u00f6s sinua. Tied\u00e4n, ett\u00e4 olet miettinyt sit\u00e4, ja me kumpikin tied\u00e4mme, mist\u00e4 on kyse. Mutta suo minulle kuitenkin se ilo, ett\u00e4 kirjoitan sen joka tapauksessa paperille eli tunnustan.<\/p>\n
Ole hyv\u00e4 ja kirjoita minulle, jos haluat. Vilpitt\u00f6m\u00e4sti tervehtien.<\/p>\n
Kahdeskymmenestoinen marraskuuta, kello nelj\u00e4toista nolla seitsem\u00e4n.<\/strong><\/p>\n Tiesin, ett\u00e4 alat etsi\u00e4 kirjeest\u00e4ni taka-ajatusta. Mutta sellaista ei ole. Suuri kiitos muuten, ett\u00e4 vastasit. Se teki minuun suuren vaikutuksen. Oli mukava lukea, ett\u00e4 sinulla on kaikki hyvin. Mietin t\u00e4ss\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 omaa Kirjoitat, ett\u00e4 olet minusta huolissasi. \u00c4l\u00e4 suotta huolehdi, minulla on kaikki hyvin ja oloni on loistava. Tied\u00e4n, etten kohdatessamme antanut itsest\u00e4ni kaikkein vakainta vaikutelmaa. Millaisen kuvan voisikaan antaa itsest\u00e4\u00e4n ihminen, joka roikkuu alttarilla Jeesuksen Kristuksen patsaan kyljess\u00e4.<\/p>\n Mutta usko minua, sill\u00e4 hetkell\u00e4 olin varma, ett\u00e4 h\u00e4n puhui minulle, ja halusin kuulla sen mahdollisimman hyvin. Halusin painaa korvani h\u00e4nen suutaan vasten varmistaakseni, ett\u00e4 kuulin oikein.<\/p>\n Pyh\u00e4 is\u00e4, kunniasanalla, kuulin oikein. Jeesus sanoi: \u201dPelasta minut!\u201d<\/p>\n Kahdeskymmeneskuudes marraskuuta, kello yksitoista seitsem\u00e4ntoista.<\/strong><\/p>\n Anteeksi, etten ole vastannut pariin p\u00e4iv\u00e4\u00e4n. Oli muutama kiireellinen Min\u00e4 itse asiassa luulen\u2026 ei, olen t\u00e4ysin varma, ett\u00e4 h\u00e4n viihtyy t\u00e4\u00e4ll\u00e4. T\u00e4ll\u00e4kin hetkell\u00e4 h\u00e4n katsoo minua p\u00f6yd\u00e4n toiselta puolen iloinen pilke silmiss\u00e4\u00e4n. Yritin asettaa h\u00e4net tuolille istumaan, mutta h\u00e4n luisui maahan. Nelj\u00e4stoista joulukuuta, kello yhdeks\u00e4n kaksikymment\u00e4kolme.<\/strong><\/p>\n Anteeksi, ett\u00e4 vastaamisessa kesti n\u00e4in kauan. Rehellisesti sanottuna Jeesukselle annoin nimeksi Peeter, se sopii h\u00e4nelle paremmin. Jos sinua kiinnostaa \u2013 ja min\u00e4 tied\u00e4n, ett\u00e4 kiinnostaa \u2013 voin kertoa, mit\u00e4 me p\u00e4ivitt\u00e4in teemme. Eilen k\u00e4vimme autoajelulla. Panin Peeterin takapenkille pitk\u00e4lleen, sill\u00e4 etupenkille h\u00e4n ei mahdu, ja minusta tuntui, ett\u00e4 h\u00e4n nukkui.<\/p>\n Autossa nukkuessaan h\u00e4n n\u00e4kee varmasti toisenlaisia unia kuin kotisohvalla, ja ajattelin, ett\u00e4 ehk\u00e4 h\u00e4n n\u00e4kee unessa sinutkin. Sill\u00e4 sinut h\u00e4n on tietysti el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 aika n\u00e4hnyt monen monta kertaa. Etk\u00f6s sin\u00e4 ollut 18, kun sinusta tuli pastori? Siin\u00e4 voi olla v\u00e4h\u00e4n sensaation makua, kun niin nuori poika ottaa hoitaakseen niin vastuullisen teht\u00e4v\u00e4n.<\/p>\n Varmasti Peeterill\u00e4kin oli siit\u00e4 oma mielipiteens\u00e4. Mutta h\u00e4n oli varmaan liian kohtelias kertoakseen sit\u00e4 sinulle. Mit\u00e4 autossa sitten tapahtui? Peeter nukkui takapenkill\u00e4 ja min\u00e4 ajattelin sinua. Ajattelin, ett\u00e4 voiko pyh\u00e4n is\u00e4n sis\u00e4ll\u00e4 olla niin paljon raivoa, ett\u00e4 h\u00e4n uhkaa hengenmiest\u00e4 Herran vihalla?<\/p>\n Lopulta tulin siihen tulokseen, ett\u00e4 sinulla oli varmasti siihen hyv\u00e4 syy. Luulen, ett\u00e4 olit ehtinyt ajan kuluessa kiinty\u00e4 kovasti Peeteriin, ehk\u00e4 jopa rakastit h\u00e4nt\u00e4, ja nyt tunnet itsesi yksin\u00e4iseksi.<\/p>\n En paheksu sit\u00e4 ollenkaan, mutta sinun on hyv\u00e4 tiet\u00e4\u00e4, ettei tuollainen k\u00e4yt\u00f6s tuo Peeteri\u00e4 yht\u00e4\u00e4n l\u00e4hemm\u00e4ksi. H\u00e4n ei nimitt\u00e4in sied\u00e4 kiukkuilua. Min\u00e4 esimerkiksi eilen suutuin yhdelle autokuskille, joka ajoi parkkipaikalla automme oikeasta kyljest\u00e4 sis\u00e4\u00e4n. Mit\u00e4\u00e4n vakavaa ei tapahtunut, mutta minun oli sanottava h\u00e4nelle hyvin pahasti, sill\u00e4 olihan auton kylki kuitenkin rutussa enk\u00e4 saanut Peeteri\u00e4 en\u00e4\u00e4 autosta ulos. Suurella vaivalla se kuitenkin lopulta onnistui.<\/p>\n T\u00e4m\u00e4 on oikeastaan syy, miksi p\u00e4\u00e4tin kirjoittaa sinulle. Peeterin p\u00e4\u00e4 nimitt\u00e4in k\u00e4rsi kolarissa. Osaatko sanoa, kenelt\u00e4 voisin pyyt\u00e4\u00e4 apua?<\/p>\n Viidestoista joulukuuta, kello viisi nelj\u00e4kymment\u00e4kaksi.<\/strong><\/p>\n Kiitos ymm\u00e4rryksest\u00e4. T\u00e4st\u00e4 onkin tosi vaikea puhua ja siksi valehtelin. Valehtelu on tiett\u00e4v\u00e4sti yksi kuolemansynneist\u00e4, yksi Danten helvetin piireist\u00e4. Ei ep\u00e4ilyst\u00e4k\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 sen teon vuoksi en l\u00f6yd\u00e4 pelastusta. Vai l\u00f6yd\u00e4nk\u00f6 sittenkin, nyt, kun olen siit\u00e4 kirjoittanut.<\/p>\n Mit\u00e4 luulet? Oikeastaan on toinenkin valhe. Muistatko, kun k\u00e4vin joka p\u00e4iv\u00e4 sinun luonasi? Sin\u00e4 et tainnut koskaan huomata minua. Istuin aina oikealla puolella kuudennella rivill\u00e4. Ihan penkin p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Huomasitko? Min\u00e4 joka tapauksessa huomasin sinut. Jos ollaan rehellisi\u00e4, ihmiset, jotka tapaavat toisensa usein, ovat yst\u00e4vi\u00e4.<\/p>\n Mutta mit\u00e4 min\u00e4 tein? Kun tohtori kysyi, onko minulla yst\u00e4vi\u00e4, vastasin \u201dei\u201d. Kerran sitten sanoinkin, ett\u00e4 yksi yst\u00e4v\u00e4 on ja ett\u00e4 kuuntelen mielell\u00e4ni musiikkia. Siihen asti, ett\u00e4 toisesta huoneesta kuuluu kova\u00e4\u00e4nisen ja pisteli\u00e4\u00e4n pojan \u00e4\u00e4ni, toisesta kaiken maailman myym\u00e4l\u00e4varkaiden huutelua. Mutta h\u00e4n ei voinut luovuttaa vaan tivasi joka kerta, puhunko min\u00e4 sinun kanssasi ja tapaanko min\u00e4 sinua ja jaanko kanssasi surut ja ilot. Lopulta en en\u00e4\u00e4 kest\u00e4nyt l\u00e4\u00e4k\u00e4rin painostusta ja sanoin, ett\u00e4 tied\u00e4tk\u00f6, sin\u00e4 ja min\u00e4 Ja niin min\u00e4 sitten k\u00e4vin sinun luonasi, mutta sin\u00e4 olit rippiaikoina aina jotenkin kiireinen. Mutta ne kerrat, kun onnistuimme tapaamaan, olivat erilaisia\u2026 N\u00e4itk\u00f6 sin\u00e4 edes minua sen pienen luukun l\u00e4pi? Tuntisitko Ai niin, se ensimm\u00e4inen valhe. Valehtelin, ett\u00e4 Peeterin p\u00e4\u00e4 k\u00e4rsi vaurioita. Oikeastaan se irtosi kokonaan. Toivon, ett\u00e4 Jumala antaa minulle anteeksi, ja sin\u00e4 my\u00f6s.<\/p>\n Seitsem\u00e4stoista joulukuuta, kello nolla yksitoista.<\/strong><\/p>\n Kiitos puusep\u00e4n yhteystiedoista. En silti vienyt h\u00e4nt\u00e4 sinne. L\u00f6ysin er\u00e4\u00e4n toisen miehen, joka osaa tehd\u00e4 puut\u00f6it\u00e4. Kaimar on todellinen ihme! H\u00e4n ei kysynyt yht\u00e4k\u00e4\u00e4n turhaa kysymyst\u00e4, katsoi vain irtonaista p\u00e4\u00e4t\u00e4 ja tarttui toimeen.<\/p>\n Ensin h\u00e4n hioi Peeterin kaulaa lyhyemm\u00e4ksi. Kiinnitti sitten p\u00e4\u00e4n jollakin liimalla, jolla kuulemma kiinnitt\u00e4isi vaikka hevosen harjan, ja veteli lopuksi lakalla. Peeter n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4 kuin olisi noussut kuolleista! Tilasin meille merkkip\u00e4iv\u00e4n kunniaksi kiinalaista ruokaa ja lupasin Peeterille, ett\u00e4 kirjoitan sinulle yhdest\u00e4 teosta, joka vaivaa minua yh\u00e4.<\/p>\n Ajattelen edelleen hellyydell\u00e4 rippituolissa yhdess\u00e4 viett\u00e4mi\u00e4mme tunteja. Min\u00e4h\u00e4n tiesin, milt\u00e4 sin\u00e4 n\u00e4yt\u00e4t, mutta sin\u00e4 et varmasti katsonut minua kertaakaan. Ne hetket, kun istuimme siin\u00e4 pieness\u00e4 suljetussa puulaatikossa kuin kaksi hautaan laskettua, olivat minulle hyvin merkitt\u00e4vi\u00e4. Yritin aina kuvitella, millainen ilme sinulla siell\u00e4 toisella puolella on. Onko silmiesi ymp\u00e4rill\u00e4 edelleen ne naururypyt, jotka p\u00e4iv\u00e4nvalossa erottuivat hyvin selv\u00e4sti? Ovatko ne naururypyt pime\u00e4ss\u00e4 mustat?<\/p>\n Muistin, ett\u00e4 kun minulla oli huoli ihmisist\u00e4, jotka olivat lahjoittaneet minulle rahaa hoitoa varten, sin\u00e4 sanoit, ett\u00e4 hyv\u00e4t ihmiset ovat kaikkein vaarallisimpia, sill\u00e4 hyvyyden kanssa voi menn\u00e4 liian pitk\u00e4lle. Tied\u00e4n, ett\u00e4 puhuit yhdest\u00e4 konkreettisesta asiasta, minun vastuuttomuudestani. Ja min\u00e4 lupasin sinulle, ett\u00e4 lahjoitan onnenkantamoiseni kirkolle, mutta nyt tunnustan, etten aina tehnyt niin. Useimmiten j\u00e4tin pienen osan itselleni. Kerran per\u00e4ti puolet. Et varmasti pahastu vaan tajuat, ett\u00e4 tarvitsin rahaa el\u00e4miseen. Nyt en voi antaa kirkolle en\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 minun pit\u00e4\u00e4 huolehtia Peeterist\u00e4.<\/p>\n Uskon, ett\u00e4 ymm\u00e4rr\u00e4t.<\/p>\n Sitten toinen, kaikkein typerin asia, jonka olen el\u00e4m\u00e4ni aikana tehnyt. Se vasta oli temppu. Jonkin aikaa ajattelin kertoa siit\u00e4, kun toin lapsena linnunpoikasen sis\u00e4lle ja tapoin sen vahingossa nukkuessani. Mutta se, mit\u00e4 loppujen lopuksi keksin, ohittaa lintupolonkin el\u00e4m\u00e4n.<\/p>\n Olen muuten jo rankaissut itse\u00e4ni. Join kahden litran pullollisen l\u00e4mmint\u00e4 vett\u00e4. Voit kuvitella, miten paha olo siit\u00e4 tulee. Rangaistuskeinoni ovat aina ruumiillisia. En sent\u00e4\u00e4n piiskaa itse\u00e4ni, niin kuin katumusharjoitukseksi suositellaan. Teen esimerkiksi niin, ett\u00e4 sy\u00f6n jonakin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 vain omenia. Voit taas kuvitella, miten se saa vatsan umpeen ja mit\u00e4 siit\u00e4 seuraa.<\/p>\n Joskus rankaisen itse\u00e4ni niin, etten pane julkisella paikalla paitapuseroni alle aluspaitaa. Muistatko, kun kerroin sinulle, miten ep\u00e4miellytt\u00e4v\u00e4lt\u00e4 tuntuu, kun joku tuijottaa minun roikkuvia n\u00e4nnej\u00e4ni? Oikeastaan sill\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n merkityst\u00e4, miten min\u00e4 itse\u00e4ni rankaisen. Ainoa mit\u00e4 sinun pit\u00e4\u00e4 tiet\u00e4\u00e4 on se, ett\u00e4 olen rankaissut itse\u00e4ni eik\u00e4 sinun tarvitse en\u00e4\u00e4 vaivata p\u00e4\u00e4t\u00e4si sill\u00e4, milloin Jumalan viha lankeaa minun p\u00e4\u00e4lleni.<\/p>\n Muistatko, kun kerroin, ett\u00e4 luonani k\u00e4vi avaruusolioita? Muistatko? Asuin silloin Karlovassa yksi\u00f6ss\u00e4, jossa ei ollut yht\u00e4k\u00e4\u00e4n omaa tavaraani. Muistatko, kun kerroin, ett\u00e4 siell\u00e4 oli niin kylm\u00e4, etten voinut ty\u00f6nt\u00e4\u00e4 s\u00e4nky\u00e4 sein\u00e4\u00e4 vasten, sill\u00e4 se olisi tiennyt keuhkokuumetta. Sitten er\u00e4\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 luokseni tuli avaruusolio. Se paljastui niin, ett\u00e4 valkoiseen lakanaani ilmestyi ruskeita tahroja. Tuijotin tahroja ja uskalsin jopa koskettaa niit\u00e4, mutta en maistaa. Pesin lakanan ja toivoin, ett\u00e4 tahrat katoaisivat, mutta eiv\u00e4t ne kadonneet. P\u00e4in vastoin, voisin sanoa, ett\u00e4 niist\u00e4 tuli entist\u00e4 selvempi\u00e4.<\/p>\n Kului viikko ja tahrat alkoivat jo unohtua, kun er\u00e4\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kiljahdin s\u00e4ik\u00e4hdyksest\u00e4 huomatessani, ett\u00e4 tahroja oli tullut lis\u00e4\u00e4. Ne olivat viel\u00e4kin selke\u00e4mmin ruosteenv\u00e4risi\u00e4 kuin edelliset ja t\u00e4ysin eri kohdassa.<\/p>\n Kutsuin naapurinikin niit\u00e4 katsomaan. Tuijotimme ja tutkimme tahroja ja tulimme siihen lopputulokseen, ettei kyseess\u00e4 voinut olla mik\u00e4\u00e4n muu kuin avaruusolio. En edes muista, oliko se minun vai h\u00e4nen ajatuksensa. Ilmeisesti kuitenkin minun, sill\u00e4 iso\u00e4idilleni oli k\u00e4ynyt samalla tavalla. H\u00e4nen luonaan k\u00e4vi avaruusolioita, jotka j\u00e4ttiv\u00e4t valkoisten sohvatyynyjen p\u00e4\u00e4lle suuria ruskeita kotiloita. Iso\u00e4iti oli minua rohkeampi, tarttui kotiloihin ja heitti ne uuniin. Sanoi viel\u00e4, ett\u00e4 kotiloiden pinnalla oli pieni\u00e4 kastepisaroita muistuttavia kuvioita. Ilmiselv\u00e4sti avaruusolio.<\/p>\n No, seuraavaksi se tuli sitten minun luokseni kuin kirous, jolla on tapana toistua historian kuluessa. Taisin jopa avaruusolioiden pelossa muuttaa asunnosta v\u00e4liaikaisesti muualle. Sit\u00e4 kesti niin kauan, ett\u00e4 ratkaisin avaruusolion salaisuuden. Nostin nimitt\u00e4in lakanan p\u00e4\u00e4lt\u00e4 kasettinauhurin ja huomasin uusia tahroja.<\/p>\n Silloin tajusin \u2013 avaruusoliot olivat kasettinauhurissa olleista vanhoista paristoista vuotavaa nestett\u00e4. En kertonut siit\u00e4 sinulle, sill\u00e4 olisi ollut todella ik\u00e4v\u00e4\u00e4, jos emme olisi en\u00e4\u00e4 voineet puhua avaruusolioista. Minusta tuntui, ett\u00e4 se tuotti sinulle hupia.<\/p>\n Se on j\u00e4\u00e4nyt kummittelemaan mieleeni. Ehk\u00e4 olet t\u00e4h\u00e4n asti luullut, ett\u00e4 minun luonani tosiaankin k\u00e4vi avaruusolio? Oikeasti kyse oli kosteuden takia vuotaneista paristoista. My\u00f6s t\u00e4m\u00e4n olen nyt siis tunnustanut.<\/p>\n Kahdeskymmenesnelj\u00e4s joulukuuta, kello seitsem\u00e4n viisikymment\u00e4yksi.<\/strong><\/p>\n Kiitos onnitteluista! T\u00e4m\u00e4 on meille kummallekin t\u00e4rke\u00e4 p\u00e4iv\u00e4. Ajattelin sen vuoksi jo eilen antaa Peeterille pienen lahjan. En malttanut odottaa, olin k\u00e4rsim\u00e4t\u00f6n, tied\u00e4n, se on synti. Pahoittelen, olin niin kiihtynyt. Vein Peeterin ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa onnettomuuden j\u00e4lkeen autoajelulle. H\u00e4n oli siit\u00e4 iloinen. Yritin asetella h\u00e4net niin, ett\u00e4 h\u00e4n n\u00e4kisi ikkunasta ulos. H\u00e4nell\u00e4 oli hirmuisen hyv\u00e4 mieli. Jos h\u00e4nell\u00e4 olisi h\u00e4nt\u00e4, h\u00e4n olisi heiluttanut sit\u00e4. Oliko se sopimaton vertaus?<\/p>\n Joka tapauksessa p\u00e4\u00e4tin, ett\u00e4 juhlistamme Peeterin syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4\u00e4 arvokkaasti, kakulla ja kolmellakymmenell\u00e4kolmella kynttil\u00e4ll\u00e4. Matkalla kauppaan ajoin kirkon ohi ja tulin selitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n surulliseksi. Ymm\u00e4rsin, ett\u00e4 vanhasta kodista l\u00e4hteminen oli ollut Peeterille liian suuri muutos. On mahdollista, ett\u00e4 h\u00e4n oli k\u00e4rsinyt enk\u00e4 omassa itsekkyydess\u00e4ni ollut pannut sit\u00e4 merkille.<\/p>\n P\u00e4\u00e4tin tehd\u00e4 pienen vakoiluretken kirkkoon ja tutkia, olisiko sopiva hetki vied\u00e4 Peeter katsomaan vanhaa asuinpaikkaansa. Tunnustan, ettei hetki ollut lainkaan sopiva. Siell\u00e4 oli kova h\u00e4ss\u00e4kk\u00e4. Kaikki vanhat ihmiset etsiv\u00e4t innoissaan parempia paikkoja ja nuoret seisoivat vaivautunein ilmein nurkassa, mutta vanhemmat komensivat heid\u00e4t riviin.<\/p>\n P\u00e4\u00e4sin vaivoin ihmisjoukon l\u00e4pi n\u00e4kem\u00e4\u00e4n alttarin ja tyhj\u00e4n kohdan siin\u00e4, Anna anteeksi, etten tuonut Peeteri\u00e4 sis\u00e4lle. Pelk\u00e4sin, ett\u00e4 muisto olisi Niin. Nyt muistin tietenkin Raamatun. Se minun pit\u00e4isi my\u00f6s tunnustaa. Vaikka ilmeisesti ymm\u00e4rsit jo, ett\u00e4 se olin min\u00e4, joka pani kirjeen Raamatun v\u00e4liin. Se olikin oikeastaan ensimm\u00e4inen kerta, kun kirjoitin sinulle. Nyt ehk\u00e4 ymm\u00e4rr\u00e4t, miksi aloitin kirjeeni sanoilla \u201dkirjoitan sinulle toista kertaa\u201d. Muistatko sen kirjeen?<\/p>\n Ensin siit\u00e4 kirjeest\u00e4. Se ei ollut vain paperinpala, jonka sujautin kirjan v\u00e4liin. Se oli kirje isolla alkukirjaimella \u2013 Kirje \u2013 merkityksellinen v\u00e4line. Taittelin kirjeen neliskulmaiseksi kirjekuoreksi ja suljin sen kynttil\u00e4vahalla. Siit\u00e4 j\u00e4i kirjeeseen kyll\u00e4 ruma rasvatahra, mutta mit\u00e4 siit\u00e4. T\u00e4rkeint\u00e4 ei ollut kirjeen ulkoasu vaan sis\u00e4lt\u00f6. Ja jotta et Se oli Miehitysmuseossa.<\/p>\n Minun piti tehd\u00e4 hirve\u00e4sti t\u00f6it\u00e4, ett\u00e4 sain kirjeen kirjoitettua. K\u00e4vin museossa yhteens\u00e4 kai kuusitoista kertaa, kunnes sain sen valmiiksi. Ensimm\u00e4isell\u00e4 kerralla otin koneesta pois yhden vanhan kirjeen \u2013 se oli jonkun kirje vankileirille \u2013 ja s\u00e4ilytin sit\u00e4 huolellisesti, jotta voisin lopuksi panna sen takaisin paikoilleen.<\/p>\n Panin heti tilalle puhtaan paperin ja ehdin kirjoittaa siihen sanan \u201dMin\u00e4\u201d. Toisella kerralla kirjoitin jo kokonaisen lauseen, kolmannella kokonaisen kappaleen ja viimeisell\u00e4 kerralla panin museon alkuper\u00e4isen kirjeen takaisin. Silloin j\u00e4in kiinni. Museon vartija oli alkanut ep\u00e4ill\u00e4 jotain ja oletti, ett\u00e4 pannessani kirjett\u00e4 takaisin olin itse asiassa varastamassa sit\u00e4.<\/p>\n Voit kuvitella, miten tukalaan tilanteeseen jouduin. Selitin, ett\u00e4 kirje oli Tiesin, ett\u00e4 l\u00f6yd\u00e4t sen. Muistan h\u00e4m\u00e4r\u00e4sti, ett\u00e4 siin\u00e4 luki n\u00e4in: \u201dOlemme kannoillasi ja seuranneet sinua jo pitk\u00e4\u00e4n. Hetkesi on koittanut.\u201d Kahdeskymmeneskahdeksas joulukuuta, kello kolmetoista nolla seitsem\u00e4n.<\/strong><\/p>\n Ehditkin kirjoittaa oman kirjeesi ennen minua. Poliisia ei tarvita, se vain hermostuttaisi Peeteri\u00e4. Yritet\u00e4\u00e4n ratkaista asia siististi kesken\u00e4mme. Kysyt, miss\u00e4 me asumme. En ala v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 asumme kaukana. Tartto on pieni puukaupunki, t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ei ole mik\u00e4\u00e4n liian kaukana. Muistan, kun kerroit minulle yl\u00f6snousemuksesta. Siit\u00e4, kun Maria Magdaleena l\u00f6ysi Peeterin. Miten h\u00e4nen hautansa oli tyhj\u00e4 ja Peeter oli noussut kuolleista, sill\u00e4 h\u00e4n oli niin pyh\u00e4, ettei edes suuri v\u00e4\u00e4ryys pystynyt h\u00e4nt\u00e4 tappamaan.<\/p>\n Oikeastaan en ole niin tyhm\u00e4 kuin sin\u00e4 luulet. Tied\u00e4n, ett\u00e4 yritit rauhoitella minua sill\u00e4 sadulla, mutta hyv\u00e4t ihmiset ovat opettaneet minulle yht\u00e4 ja toista el\u00e4m\u00e4ni aikana. He ovat opettaneet minut ep\u00e4ilem\u00e4\u00e4n. L\u00e4hdin suoraan kotiin ja tutkin yl\u00f6snousemustarinaa. Itse asiassa se oli niin, ett\u00e4 apostolit varastivat Peeterin ruumiin ja piilottivat sen johonkin toisaalle, sill\u00e4 he eiv\u00e4t halunneet joutua syytteeseen siit\u00e4 sotkusta. Kun vartijoilla ei ollut varkauteen mit\u00e4\u00e4n selityst\u00e4, he kehitteliv\u00e4t tilalle tarinan yl\u00f6snousemuksesta. Ta-daa, j\u00e4it kiinni!<\/p>\n Sano is\u00e4, onko oikein valehdella sill\u00e4 tavalla omalle pikku lampaalleen?<\/p>\n Sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, kun toin Peeterin kotiin. Muistutan, etten k\u00e4ytt\u00e4nyt v\u00e4kivaltaa, Peeter itse toivoi pelastusta. Sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 oli kuitenkin yksi tilanne, jossa t\u00f6rm\u00e4sin suntioon. En nyt mene yksityiskohtiin, mutta niinh\u00e4n se on, ett\u00e4 jos joku haluaa oikein kovasti n\u00e4hd\u00e4 jotain, h\u00e4n sen my\u00f6s n\u00e4kee. Suntiolta ei kannata kysy\u00e4. Varmasti ymm\u00e4rr\u00e4t itsekin, ett\u00e4 ilman kielt\u00e4 on vaikea puhua. Mutta voin vakuuttaa, ett\u00e4 suntionne on tismalleen samanlainen mies kuin vartijat, joiden piti suojella Peeterin ruumista luolan suuaukolla. H\u00e4n on mukava pieni ihminen omien lihallisten himojensa loukussa.<\/p>\n H\u00e4n yritti v\u00e4itt\u00e4\u00e4 minulle olevansa Herran enkeli. Suojelin itse\u00e4ni valheella (taas yksi valhe!), etten usko Jumalaan. H\u00e4n kysyi, mihin min\u00e4 sitten uskon. Yll\u00e4tys yll\u00e4tys, mies sanoi, ett\u00e4 jos se kiihottaa minua, h\u00e4n voi hyvin olla my\u00f6s avaruusolio tai Herran Jeesuksen pyh\u00e4 henki. Onko oikein, ett\u00e4 sellaiset ihmiset vartioivat Peeteri\u00e4?<\/p>\n Sill\u00e4 hetkell\u00e4 minulle selvisi, ett\u00e4 jos en itse tee jotain, ei koskaan tapahdu mit\u00e4\u00e4n ja Peeter j\u00e4\u00e4 ikuisesti loukkuun v\u00e4h\u00e4j\u00e4rkisten keskuuteen, ihmisten, jotka pit\u00e4v\u00e4t itse\u00e4\u00e4n milloin enkelein\u00e4, milloin avaruusolioina. Kun olin sitonut suntion kiinni, nostin Peeterin selk\u00e4\u00e4ni. H\u00e4n oli yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n kevyt. Minusta alkoi tuntua, ett\u00e4 huonon hengellisen ilmapiirin lis\u00e4ksi h\u00e4nt\u00e4 oli my\u00f6s piiskattu ja pidetty n\u00e4l\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n P\u00e4\u00e4ovelle p\u00e4\u00e4sty\u00e4ni n\u00e4in, miten alttarin vieress\u00e4 oleva pieni punainen ovi lensi auki ja sin\u00e4 seisoit siell\u00e4 ja karjuit: \u201dPys\u00e4hdy, sin\u00e4 typer\u00e4 el\u00e4in!\u201d Mutta anna minulle anteeksi, minulla ei ollut aikaa j\u00e4\u00e4d\u00e4 juttelemaan. Peeter oli pelastettava. Panin h\u00e4net autoon ja riensin kotiin. Ymm\u00e4rr\u00e4n, ett\u00e4 olit tehnyt parhaasi h\u00e4nest\u00e4 huolehtiessasi, mutta minun on nyt sanottava sinulle suoraan \u2013 niinh\u00e4n yst\u00e4v\u00e4t tekev\u00e4t \u2013 ett\u00e4 sinusta ei ollut siihen!<\/p>\n L\u00e4\u00e4k\u00e4rille sanoin, ett\u00e4 minulla on el\u00e4m\u00e4nkumppani. Se ratkaisi kaikki ongelmat. Tohtori ei kysynyt en\u00e4\u00e4 kertaakaan yst\u00e4vist\u00e4 eik\u00e4 harrastuksista. Sen sijaan h\u00e4n kirjoitti rauhallisesti uudet l\u00e4\u00e4kkeet ja leimasi reseptin huvittunut ilme kasvoillaan. H\u00e4n oli sijoittanut minut johonkin lokeroon.<\/p>\n Kuka olisi voinut arvata, ett\u00e4 kun otin Peeterin luokseni asumaan, se ratkaisisi puolet ongelmistani? Siit\u00e4 minulla on eritt\u00e4in hyv\u00e4 mieli. Onko sinulla?<\/p>\n Toinen tammikuuta, kello kaksi nelj\u00e4kymment\u00e4kuusi.<\/strong><\/p>\n Miksi et kirjoita?<\/p>\n Kolmas tammikuuta, kello viisi nolla nelj\u00e4.<\/strong><\/p>\n Olen ilmeisesti saanut sinut tuntemaan olosi kiusaantuneeksi sek\u00e4 ollut r\u00f6nsyilev\u00e4 ja ansainnut n\u00e4in n\u00e4rk\u00e4styksesi. Kokoan itseni ja kirjoitan lopuksi siit\u00e4, mit\u00e4 sin\u00e4 teit minulle, ettei v\u00e4lillemme j\u00e4isi niin sanottuja avoimia asioita.<\/p>\n Olen sinulle vilpitt\u00f6m\u00e4n kiitollinen. Sin\u00e4 autoit minua ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n, miten itsekeskeinen ihminen voi olla. Sellainen, joka tekee asioita piittaamattomasti, usein ihan vain huvikseen, mutta se ei tee h\u00e4nen k\u00e4yt\u00f6ksest\u00e4\u00e4n hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4\u00e4. Minulla on ollut t\u00e4h\u00e4n asti h\u00e4mmentynyt olo. Ajattelen aina sinua, kun teen jonkin t\u00e4ysin itsekk\u00e4\u00e4n teon: nappaan ehtoollisp\u00f6yd\u00e4st\u00e4 viini\u00e4, k\u00e4rt\u00e4n kapakan edess\u00e4 juopuneelta tupakkaa tai puristan Raatihuoneentorin suihkul\u00e4hteeseen tuubillisen vauvansampoota.<\/p>\n No, sin\u00e4 opetit minulle kyll\u00e4, ettei pid\u00e4 olla v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4t\u00f6n, mutta silti min\u00e4 olen. Yrit\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4 sen yli ja t\u00e4m\u00e4 kirjeenvaihto on ensimm\u00e4inen Ps. Peeterille kuuluu kummia. Panin illalla h\u00e4nen p\u00e4\u00e4lleen valkean liinan, ja aamulla se oli veress\u00e4. Kun liinaa katsoo, siin\u00e4 n\u00e4kee Peeterin ruumiin \u00e4\u00e4riviivat. En ymm\u00e4rr\u00e4 en\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n. Toin liinan muovipussissa Kuudes tammikuuta, kello yksitoista kolmekymment\u00e4yksi.<\/strong><\/p>\n Ole kiltti ja kirjoita. Peeter odottaa.<\/p>\n Piret Jaaks (s. 1980) on Kohilassa syntynyt virolainen kirjailija, toimittaja ja kriitikko. H\u00e4n valmistui vuonna 2003 Tarton yliopistosta p\u00e4\u00e4aineenaan teatteritiede. Lis\u00e4ksi h\u00e4n on opiskellut kulttuurituotantoa Tallinnan yliopistossa ja n\u00e4ytelm\u00e4kirjoittamista ja dramaturgiaa Drakadeemiassa.<\/p>\n Jaaks on ty\u00f6skennellyt vapaana toimittajana ja kriitikkona vuodesta 2000. H\u00e4nen kirjallisuus- ja teatterikritiikkej\u00e4\u00e4n sek\u00e4 muita artikkeleitaan on julkaistu laajasti virolaisessa lehdist\u00f6ss\u00e4. Jaaks toimii my\u00f6s luovan kirjoittamisen opettajana ja viestint\u00e4p\u00e4\u00e4llikk\u00f6n\u00e4 Parhaiten Jaaks tunnetaan n\u00e4ytelm\u00e4kirjailijana. H\u00e4nen n\u00e4ytelm\u00e4ns\u00e4 ovat saaneet useita palkintoja. N\u00e4ha roosat elevanti voitti vuonna 2011 ensimm\u00e4isen palkinnon Viron teatteriagentuurin n\u00e4ytelm\u00e4kilpailussa. Seuraavana vuonna Jaaksin n\u00e4ytelm\u00e4 Mis vahet on olla Hanna Jakobs? sai kunniamaininnan Viron teatteriagentuurin ja Monomaffian monologikilpailussa. N\u00e4ha roosat elevanti sai kunniaa my\u00f6s vuonna 2014, kun Jaaks oli ehdolla Viron kulttuurirahaston kirjallisuuspalkinnon saajaksi.<\/p>\n Jaaksin ensimm\u00e4inen proosakokoelma Linnalegend voitti Betti Alverin palkinnon vuoden 2015 parhaana esikoisteoksena. H\u00e4nen lyhytproosaansa on julkaistu my\u00f6s useissa lehdiss\u00e4 ja kokoelmissa, kuten Urdu, Emaj\u00f5e Kondor, Tule, ma jutustan sulle loo, V\u00e4rske R\u00f5hk T\u00e4ss\u00e4 Nippernaatissa julkaistavat kaksi lyhytproosateksti\u00e4 ovat per\u00e4isin Linnalegend-kokoelmasta. Kokoelma koostuu yhdest\u00e4toista lyhyest\u00e4 novellista, joita yhdist\u00e4\u00e4 Jaaksin novelleissa mik\u00e4\u00e4n ei useinkaan ole sit\u00e4, milt\u00e4 ensin n\u00e4ytt\u00e4\u00e4. Linnalegendin tarinoita \u2013 my\u00f6s t\u00e4ss\u00e4 kokoelmassa julkaistuja \u2013 leimaa alusta loppuun kummallisuus. Sama koskee Jaaksin henkil\u00f6hahmoja, enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n omalaatuisia sankareita, joista monilla on takanaan jokin traumaattinen el\u00e4m\u00e4nkokemus. Jaaks kuvaa henkil\u00f6it\u00e4\u00e4n, Annamari Typp\u00f6 (s. 1971) on vapaa toimittaja, k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4 ja sanataideohjaaja. Kolibrin lento Suomentanut Annamari Typp\u00f6 Sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, kun Amarant-t\u00e4ti soitti ovikelloa, haisi kummalliselta. Sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 haisi m\u00e4r\u00e4lt\u00e4 koiralta, joka oli kieriskellyt liian pitk\u00e4\u00e4n kuraisella pihalla ja istui nyt eteisess\u00e4, koska sill\u00e4 ei ollut lupaa tulla pidemm\u00e4lle. Amarant-t\u00e4ti tuli tuomaan minulle vaaleansinist\u00e4 lasikolibria. En ollut aivan varma, miksi h\u00e4n piti minua sen arvoisena tai p\u00e4invastoin, miksi h\u00e4n halusi tuoda sen juuri …<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":469,"menu_order":3,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"inline_featured_image":false},"jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/496"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=496"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/496\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":498,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/496\/revisions\/498"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/469"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=496"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
\nHalusin vain kertoa sinulle el\u00e4m\u00e4st\u00e4ni ja siit\u00e4, mit\u00e4 olen t\u00e4ss\u00e4 v\u00e4liss\u00e4
\ntehnyt. Sen teon suhteen tulin toisiin ajatuksiin. Voi olla, ett\u00e4 keksit
\nitse, mik\u00e4 se oli. Jos et, sano. Ehk\u00e4 raotan salaisuuden verhoa.<\/p>\n
\nel\u00e4m\u00e4\u00e4ni ja kirjoitin muistiin viel\u00e4 yhden asian. Sen, mit\u00e4 sin\u00e4 teit
\nminulle. En ole edes ihan varma, kumpi on typer\u00e4mpi teko, sinun
\nvain minun. Tied\u00e4tk\u00f6 sin\u00e4?<\/p>\n
\nhenkil\u00f6kohtainen asia hoidettavana. Minun mielest\u00e4ni arkkipiispaan ei tarvitse olla yhteydess\u00e4. Jos olisit halunnut puhua t\u00e4st\u00e4 h\u00e4nen kanssaan, olisit voinut tehd\u00e4 sen heti. Nyt on kulunut jo niin kauan aikaa ja Jeesuskin on jo tottunut uuteen el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n
\nLopulta sain sen onnistumaan vy\u00f6n avulla. V\u00e4lill\u00e4 minusta tuntuu, ett\u00e4 h\u00e4n on kuin vanha ihminen, josta pit\u00e4\u00e4 huolehtia joka p\u00e4iv\u00e4, mutta oikeastihan h\u00e4n on vain 33-vuotias.
\nYksi ongelma kyll\u00e4 on, ruokahalu h\u00e4nell\u00e4 ei ole kummoinen. Tied\u00e4tk\u00f6, mit\u00e4 sille voisi tehd\u00e4?<\/p>\n
\nedellinen kirjeesi Jumalan vihasta \u00e4rsytti minua todella paljon ja p\u00e4\u00e4tin,
\netten kirjoita sinulle en\u00e4\u00e4.<\/p>\n
\nSe oli valhe. Min\u00e4 valehtelin l\u00e4\u00e4k\u00e4rille, ettemme sin\u00e4 ja min\u00e4 ole koskaan olleet yst\u00e4vi\u00e4. Mutta h\u00e4n vain kysyi ja kysyi, onko minulla harrastuksia, onko l\u00e4heisi\u00e4\u2026<\/p>\n
\nemme ole todellisia yst\u00e4vi\u00e4. L\u00e4\u00e4k\u00e4ri oli tietysti n\u00e4rk\u00e4stynyt. H\u00e4n sanoi, ett\u00e4 minun pit\u00e4isi ajatella asiaa uudelleen. Ett\u00e4 yst\u00e4vyys ei ole kuin vanha lapanen, jonka voi kuluneena ja reikiintyneen\u00e4 viskata roskiin ja neuloa tilalle uuden. L\u00e4\u00e4k\u00e4rin mielest\u00e4 minun pit\u00e4isi olla
\nenemm\u00e4n tekemisiss\u00e4 kanssasi ja olla itse aloitteellinen.<\/p>\n
\nsin\u00e4 minut?<\/p>\n
\nmiss\u00e4 Peeter oli joskus roikkunut. Ja sinut\u2026 Sinut n\u00e4in my\u00f6s. Sin\u00e4 seisoit siell\u00e4, Raamattu yl\u00f6s nostettujen k\u00e4ttesi v\u00e4liss\u00e4. Olit kaunis kuin Jumalan ruumiillistuma maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, aurinko leikki voimakkaalla otsallasi ja kirkkokansa tuijotti sinua suut ammollaan.<\/p>\n
\nh\u00e4nelle liian henkil\u00f6kohtainen ja h\u00e4n voisi puhjeta itkuun. Sen j\u00e4lkeen, kun h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ns\u00e4 irtosi, olen muuttunut erityisen varovaiseksi. Mieti, mit\u00e4 suolaiset kyyneleet tekisiv\u00e4t sata vuotta vanhalle maalille.<\/p>\n
\ntunnistaisi k\u00e4sialaani, kirjoitin kirjeen kirjoituskoneella. Voit kuvitella, miten vaikeaa oli l\u00f6yt\u00e4\u00e4 toimiva kirjoituskone. Niist\u00e4 on tullut jo harvinaisuuksia. Etsin ja etsin, kunnes lopulta l\u00f6ysin yhden t\u00e4ydellisess\u00e4 kunnossa olevan kirjoituskoneen.<\/p>\n
\nhuonosti ja yritin saada sen parempaan asentoon. Lopuksi v\u00e4itin, ett\u00e4
\nse oli sukulaiseni kirje. Pari kyynelt\u00e4 pelasti p\u00e4iv\u00e4n. Joka tapauksessa olin saanut kirjeen jo valmiiksi. Ainoa ongelma on se, etten muista, mit\u00e4 oikein kirjoitin. Museossa oli pime\u00e4\u00e4 ja kirjoituskertojen v\u00e4liss\u00e4 oli niin pitk\u00e4 aika, etten muistanut, mihin asti olin edellisell\u00e4 kerralla p\u00e4\u00e4ssyt. Mutta koska olin viivytellyt kirjeen toimittamisen kanssa jo liian kauan, suljin sen kiireesti vahalla ja panin alttarilla lev\u00e4nneen Raamatun v\u00e4liin. Kirjeen p\u00e4\u00e4lle piirsin k\u00e4sin pienen avaruusaluksen.<\/p>\n
\nSe olin min\u00e4. Anteeksi harmiton pilani. Tahdot varmasti tiet\u00e4\u00e4, miten Peeterin p\u00e4iv\u00e4 t\u00e4n\u00e4\u00e4n sujuu? \u00c4l\u00e4 luule, etten ole suunnitellut kaikkea etuk\u00e4teen. Mutta nyt on kiire, joten kirjoitan siit\u00e4 sinulle huomenna.<\/p>\n
\nMinulla oli sellainen tunne, ett\u00e4 meill\u00e4 alkoi juuri sujua. Min\u00e4 olen tunnustanut valtaosan asioista ja sin\u00e4 olet p\u00e4\u00e4ssyt askeleen verran l\u00e4hemm\u00e4ksi Peeteri\u00e4.<\/p>\n
\nTotesin, ettei siihen ole muuta vastausta kuin avaruusoliot!<\/p>\n
\naskel sill\u00e4 tiell\u00e4.<\/p>\n
\novesi taakse.<\/p>\n![\"dots\"](\"http:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-content\/uploads\/2015\/10\/dots.png\")
<\/p>\nPiret Jaaks<\/h1>\n
\nDrakadeemiassa.<\/p>\n
\nja T\u00e4heaeg.<\/p>\n
\nkaupunkimilj\u00f6\u00f6. Tarinoissa liikutaan niin Virossa kuin maailmallakin: muun muassa Tallinnassa, Haapsalussa, Lontoossa, Delhiss\u00e4 ja Darjeelingissa. Kaupunkiakin vahvemmin novellit sitoo kuitenkin yhten\u00e4iseksi kokonaisuudeksi yksin\u00e4isyys, jonka kirjailija itsekin on
\nnimennyt kokoelmansa kantavaksi teemaksi. Tarinoiden p\u00e4\u00e4henkil\u00f6t ovat kaupunkien yksin\u00e4isi\u00e4, niit\u00e4, jotka ovat ihmisten joukossakin yksin, omaan todellisuuteensa tai el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 eksynein\u00e4.<\/p>\n
\nniit\u00e4 hulluimpiakin, l\u00e4mpim\u00e4sti ja hyv\u00e4ntahtoisesti. H\u00e4n on itse selitt\u00e4nyt sit\u00e4 halulla yritt\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 erilaisia ihmisi\u00e4, mille h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n on nykymaailmassa enemm\u00e4n tarvetta kuin kenties koskaan ennen.<\/p>\n<\/p>\nAnnamari Typp\u00f6<\/h1>\n
\nSuomentaminen tarjoaa h\u00e4nelle mahdollisuuden yhdist\u00e4\u00e4 kaksi suurta rakkauttaan: kielen ja kirjallisuuden. K\u00e4\u00e4nt\u00e4miseen v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 liittyv\u00e4 salapoliisity\u00f6 ja soljuvan ilmaisun etsiminen ovat haasteita, joihin h\u00e4n ei kyll\u00e4sty.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"