Vuosi 2008<\/h4>\n
Nuutuneille kasvoilleen poskipunaa levitt\u00e4nyt Nadja piteli kouristuksenomaisesti
\npelikortteja k\u00e4dess\u00e4\u00e4n ja yritti n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 luonnolliselta. Se ei onnistunut, k\u00e4det vapisivat, korvan taakse sipaistut hiukset valahtelivat takaisin kasvoille, puseron ylin nappi kuristi kurkkua, ilma ei kulkenut. H\u00e4n tunsi itsens\u00e4 naurettavaksi. Kuvaaminen hermostutti
\nh\u00e4nt\u00e4, h\u00e4n ei ollut tottunut poseeraamaan \u2013 ei h\u00e4n edes muistanut, milloin viimeksi olisi ollut valokuvassa. Mit\u00e4p\u00e4 sit\u00e4 en\u00e4\u00e4 t\u00e4llaista kulahtanutta muoria kuvaamaan, taannoisesta kaunottaresta ei ollut en\u00e4\u00e4 j\u00e4lke\u00e4k\u00e4\u00e4n, ja luultavasti joku tuntematon luulisi h\u00e4nt\u00e4 vuosia
\nvanhemmaksi kuin mit\u00e4 h\u00e4nen passissaan luki.<\/p>\n
Tuntemattomia Nadja tapasi nyky\u00e4\u00e4n harvoin, maallemuuttonsa j\u00e4lkeen h\u00e4n oli ollut tekemisiss\u00e4 vain parin naisen kanssa kyl\u00e4lt\u00e4, h\u00e4n oli tarkoituksella pysytellyt omissa oloissaan, jottei taas lankeaisi kuoppaan, josta vaivoin oli saanut itsens\u00e4 kammettua.
\nEnemm\u00e4n kuin ihmisist\u00e4 h\u00e4n piti kriikunapuista, kivikkokasveista ja perunapellosta.<\/p>\n
Vuosien saatossa umpeen kasvanut puutarha oli parissa kes\u00e4ss\u00e4 saanut uuden ilmeen, talon em\u00e4nt\u00e4n\u00e4 h\u00e4n askaroi siell\u00e4 joutoaikanaan aamusta iltaan kuin etsien pelastusta kaalimaasta. H\u00e4n istutti aidanviereen p\u00e4iv\u00e4nkakkaroita ja daalioita ja kantoi merenrannalta
\nyh\u00e4 uusia kivi\u00e4, joilla laajensi kivikkopenkki\u00e4 kuin rauhoittavaa mandalaa. Jopa aidan toisen puolen h\u00e4n niitti viikatteella siistiksi, vaikkei sellaista ollut niill\u00e4 main tapana tehd\u00e4. Itsest\u00e4\u00e4nkin h\u00e4n huolehti jo hieman aiempaa paremmin: v\u00e4rj\u00e4si taas hiuksiaan tummiksi ja osti silloin t\u00e4ll\u00f6in jonkin uuden vaatekappaleen p\u00e4\u00e4asiassa siksi, ett\u00e4 saisi kohennettua omanarvontuntoaan edes v\u00e4h\u00e4n.<\/p>\n
Talon tila ei ollut likimainkaan yht\u00e4 hyv\u00e4, se oli varsinainen h\u00f6kkeli, jota pari vuotta sitten oli h\u00e4t\u00e4isesti koetettu tilkit\u00e4 talven varalta. Sein\u00e4nraoista hohkasi jatkuvasti kylm\u00e4\u00e4, vanhojen ikkunanpuitteiden maali hilseili, niist\u00e4 veti, ja tuulisina \u00f6in\u00e4 ne kitisiv\u00e4t vaikeroiden. Laho keitti\u00f6n lattia notkui melkoisesti. Huoneissa haisi ummehtuneelta, entinen kes\u00e4huvila oli vuosia seissyt tyhj\u00e4n\u00e4 ker\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4 kosteutta ja hometta. Mutta parempaa paikkaa Nadja ei ollut saanut, kaupunkiasunto oli mennytt\u00e4.<\/p>\n
Hyv\u00e4 sent\u00e4\u00e4n, ettei h\u00e4n joutunut kadulle, katto oli p\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4, vaikka oikeastaan vain
\nolohuonetta saattoi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4. H\u00e4n oli t\u00e4ytt\u00e4nyt ikkunalaudan kukilla ja antoi niille kerran viikossa verensekaista vett\u00e4. Kukat joivat sen kiitollisina, kukoistivat kuin sademets\u00e4 ja joka p\u00e4iv\u00e4 ilahduttivat Nadjaa olemassaolollaan.<\/p>\n
Entinen makuuhuone sen sijaan seisoi tyhj\u00e4n panttina, leve\u00e4 s\u00e4nky oli poltettu, ja peili peitetty tummalla kankaalla. Huoneessa oli en\u00e4\u00e4 vain vaatekaappi ja vanha keinutuoli, joka v\u00e4lill\u00e4 keinahteli aavemaisesti.
\nNiin\u00e4 harvoina kertoina, kun poika tuli kyl\u00e4\u00e4n, h\u00e4n halusi nukkua is\u00e4ns\u00e4 entisess\u00e4 ty\u00f6huoneessa.
\n\u201d\u00c4iti, kuule, \u00e4l\u00e4 n\u00e4yt\u00e4 noin juhlavalta\u201d, Bruno pyysi keskeytt\u00e4en kuvien ottamisen.
\n\u201dMilt\u00e4 minun sitten pit\u00e4isi n\u00e4ytt\u00e4\u00e4?\u201d, Nadja kysyi h\u00e4mmentyneen\u00e4.
\n\u201dOlet liian laittautuneen n\u00e4k\u00f6inen\u201d, poika sanoi ja tuli l\u00e4hemm\u00e4s.
\n\u201dIhan kuin olisit menossa elokuviin tai luokkakokoukseen.\u201d
\n\u201dElokuviinko? En edes muista, milloin viimeksi olisin k\u00e4ynyt elokuvissa\u201d,
\ntotesi \u00e4iti.
\n\u201dNiin, mutta voisit n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 v\u00e4h\u00e4n salaper\u00e4isemm\u00e4lt\u00e4 ja h\u00e4ilyv\u00e4mm\u00e4lt\u00e4 etk\u00e4 noin v\u00e4kin\u00e4iselt\u00e4\u201d, Bruno tarkensi. \u201dEik\u00e4 kuvissa v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tarvitse olla kaunis.\u201d
\n\u201dMinun i\u00e4ss\u00e4ni ei ole mitenk\u00e4\u00e4n vaikeaa n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 rumalta\u201d, tuumasi Nadja samalla, kun poika p\u00f6rr\u00f6tti h\u00e4nen hiuksiaan entist\u00e4 pahempaan sotkuun.<\/p>\n
P\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4ress\u00e4 istuvaa naista katsellessaan valokuvaaja ihmetteli hiljaa mieless\u00e4\u00e4n, miten huonosti h\u00e4n lopulta tunsi oman \u00e4itins\u00e4 kasvonpiirteet, h\u00e4n paneutui nyt tutkimaan niit\u00e4 kuin ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa. H\u00e4n tarkasteli kiinnostuneena kaikkia uurteita ja poimuja,
\nposkien pehmeytt\u00e4 ja ennen niin t\u00e4ytel\u00e4isi\u00e4 huulia. Vain mustien silmien valpas katse tuntui tutulta, muuten \u00e4iti vaikutti vieraalta. Nyt kun poika asiaa ajatteli, ei h\u00e4n itse asiassa tiennytk\u00e4\u00e4n \u00e4idist\u00e4\u00e4n kovin paljon. Istuessaan varsin j\u00e4yk\u00e4ss\u00e4 asennossa \u00e4iti yritti tehd\u00e4 Brunolle mieliksi, olla \u00e4rsytt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 t\u00e4t\u00e4 ja t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 h\u00e4nen toiveensa, vaikka keho pani vastaan.<\/p>\n
\u201dOdota, \u00e4l\u00e4 katso t\u00e4nnep\u00e4in\u201d, poika sanoi ryhtyess\u00e4\u00e4n kuvaamaan.
\n\u201dTee vaan omia asioitasi aivan kuin min\u00e4 en olisikaan t\u00e4\u00e4ll\u00e4.\u201d
\n\u201dSiis mit\u00e4 omia asioitani min\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 tekisin?!\u201d, ihmetteli \u00e4iti.
\n\u201dLy\u00f6t kortteja p\u00f6yt\u00e4\u00e4n ja tutkit tulevaisuuttasi\u201d, vastasi Bruno kuvia r\u00e4psien.
\n\u201dOliko tuo vitsi?\u201d, Nadja kysyi kiristyv\u00e4\u00e4n \u00e4\u00e4nens\u00e4vyyn.<\/p>\n
H\u00e4n mulkaisi poikaansa loukkaantuneena aikomatta suostua moiseen pelleilyyn. Yht\u00e4kki\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 tuntui, ett\u00e4 poika piti h\u00e4nt\u00e4 pilkkanaan. Ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 nauroi kaikille h\u00e4nen kukallisille liinoilleen ja kuluneita kohtia peitt\u00e4ville v\u00e4rikk\u00e4ille matoilleen. T\u00e4m\u00e4 vain irvaili lahoille puunkappaleille, jotka paremman puutteessa hoitivat huonekalujen virkaa. Mieless\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4 virnuili, kun sai vied\u00e4 koko kurjuuden muiden katsottavaksi ja ripustaa sen n\u00e4ht\u00e4ville jonnekin, jossa on paljon valoa ja valkoiset sein\u00e4t. Ik\u00e4\u00e4n kuin dokumentin,
\njota kaikki voivat ihmetell\u00e4. Kaikki t\u00e4rkeilev\u00e4t tyypit, joilla ei ole mit\u00e4\u00e4n k\u00e4sityst\u00e4 h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n. Eiv\u00e4tk\u00e4 ainoastaan he! Ei, ei! Sit\u00e4 saavat katsella jopa aivan satunnaiset sis\u00e4\u00e4ntulijat. Joka helvetin \u00f6t\u00f6kk\u00e4 ja sittisontiainen, joka sattuu jostain katonraosta ry\u00f6mim\u00e4\u00e4n, saa kaikessa rauhassa toljottaa h\u00e4nt\u00e4. Kaikki saavat p\u00e4llistell\u00e4 h\u00e4nen
\nkurjuuttaan juuri niin paljon kuin haluavat.<\/p>\n
\u201dVoisit kuule edes v\u00e4h\u00e4n yritt\u00e4\u00e4\u201d, poika lausahti keskeytt\u00e4en ty\u00f6ns\u00e4.
\n\u201dEsitt\u00e4\u00e4 jotain takkutukkaista p\u00f6lv\u00e4sti\u00e4, niink\u00f6?\u201d, Nadja kysyi \u00e4k\u00e4isesti.
\nTuon \u00e4killisen synkkyyden, joka sekunneissa levisi \u00e4idin kasvoille, poika tunsi liiankin hyvin, oli tuntenut lapsesta saakka.
\n\u201dJokaisessa kuvassa on oltava tarina\u201d, Bruno selitti.
\n\u201dMuuten t\u00e4ss\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n j\u00e4rke\u00e4.\u201d
\n\u201dEih\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 olekaan mit\u00e4\u00e4n j\u00e4rke\u00e4!\u201d, \u00e4iti parahti.
\nBruno ei antanut \u00e4itins\u00e4 \u00e4k\u00e4isyyden noin vain h\u00e4irit\u00e4 itse\u00e4\u00e4n, vaan jatkoi r\u00e4psimist\u00e4.
\n\u201dNousisitko vaikka seisomaan?\u201d, h\u00e4n kysyi hetken p\u00e4\u00e4st\u00e4. \u201dVoisit ottaa kainalosauvat ja seist\u00e4 ikkunan \u00e4\u00e4ress\u00e4 mietteli\u00e4\u00e4n n\u00e4k\u00f6isen\u00e4.
\nVoisit polttaa tupakkaakin niin kuin ennen vanhaan\u2026\u201d<\/p>\n
Kainalosauvojen varassa seisomaan noussut \u00e4iti puristi suutaan tiukasti kiinni, jottei aloittaisi riitaa poikansa kanssa. Olihan t\u00e4m\u00e4 kuitenkin tullut maalle h\u00e4nen takiaan. Tuskin t\u00e4m\u00e4 muuten olisi tullutkaan, mutta Nadja oli kaatunut ja onnettomasti murtanut
\ns\u00e4\u00e4riluunsa, joka sitten paikkailtiin kokoon sairaalassa, mink\u00e4 j\u00e4lkeen haava tulehtui ja jalka turposi ep\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4sti. Siksi Nadjan oli lopulta soitettava, vaikka kuinka vastusteli. H\u00e4n olisi mieluiten maannut s\u00e4ngyss\u00e4 ja antanut tukaluuden levit\u00e4 koko kehoonsa ja vied\u00e4
\nt\u00e4m\u00e4n kaiken p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen. Aluksi h\u00e4n makasikin, mutta sitten nousi kuume. Huimasi, ja haavaa vihloi ja kivisti niin, ett\u00e4 alkoi jo pelottaa. Kauankohan h\u00e4n joutuisi m\u00e4t\u00e4nem\u00e4\u00e4n t\u00e4\u00e4ll\u00e4? Voisi kest\u00e4\u00e4 viikkoja, ennen kuin loppu tulisi.<\/p>\n
Niin h\u00e4n soitti kaupungissa asuvalle pojalleen, joka vei h\u00e4net uudestaan l\u00e4\u00e4k\u00e4riin, osti apteekista l\u00e4\u00e4kkeit\u00e4 ja p\u00e4\u00e4tti j\u00e4\u00e4d\u00e4 viikoksi maalle tarkkailemaan toipilasta. Siell\u00e4 he sitten istuivat. Nelj\u00e4n sein\u00e4n sis\u00e4lle pakotetun \u00e4idin olo oli kuin ansaan ajetulla el\u00e4imell\u00e4, jolla ei ollut mit\u00e4\u00e4n muuta tekemist\u00e4 kuin taistella mieleen tulvivia painajaisia vastaan. Mieliala oli p\u00e4iv\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4 surkeampi. Ruoka j\u00e4i suuhun py\u00f6rim\u00e4\u00e4n, mit\u00e4\u00e4n ei en\u00e4\u00e4 tehnyt mieli. Jopa k\u00e4\u00e4retorttu ja broilerinkoivet lensiv\u00e4t lopulta roskiin, vaikka ne olivat olleet vuosia
\nNadjan lempiruokia. Mik\u00e4\u00e4n ei pirist\u00e4nyt! H\u00e4nelle ei j\u00e4\u00e4nyt muuta vaihtoehtoa kuin k\u00f6nk\u00e4t\u00e4 kainalosauvoilla pihalle, j\u00e4\u00e4d\u00e4 nojaamaan puuhun ja toivoa, ett\u00e4 raikas ilma tuulettaisi tuskaisen olon pois. Alkukes\u00e4n vehreysh\u00e4n on kuulemma kuin palsamia! Mutta illat olivat viel\u00e4 viileit\u00e4, Bruno h\u00e4tisti \u00e4itins\u00e4 takaisin sis\u00e4lle ja tarkkaili t\u00e4t\u00e4 vaivihkaa valppaasti. Ei kai t\u00e4m\u00e4 taas? Ei tehnyt mieli kysy\u00e4k\u00e4\u00e4n. Eik\u00e4 h\u00e4n osannut puhua \u00e4idin kanssa. Sen sijaan
\nh\u00e4n p\u00e4\u00e4tti kuvata t\u00e4t\u00e4, koska kumma kyll\u00e4, vaikka h\u00e4n oli jo vuosia valokuvannut ammatikseen, ei h\u00e4n aiemmin ollut k\u00e4ytt\u00e4nyt mallina \u00e4iti\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
\u201dEn min\u00e4 pysty samanaikaisesti polttamaan tupakkaa ja pit\u00e4m\u00e4\u00e4n kainalosauvoja. Tosi hankalaa, vai eik\u00f6 sinun mielest\u00e4si?\u201d, Nadja nurisi noustessaan pystyyn.
\n\u201dOkei, istu vaan uudestaan\u201d, sanoi poika mietteli\u00e4\u00e4n\u00e4. \u201dYrit\u00e4 sitten v\u00e4h\u00e4n rentouttaa hartioita ja ota taas kortit.\u201d
\n\u201dMit\u00e4 min\u00e4 niill\u00e4?\u201d
\n\u201dKatsot, mit\u00e4 ne kertovat.\u201d
\n\u201dKuule, mit\u00e4 me t\u00e4ss\u00e4 oikein leikimme?\u201d
\n\u201dNiin juuri, leikki\u00e4h\u00e4n t\u00e4m\u00e4 nimenomaan on.\u201d
\n\u201dMutta kun minua ei huvita leikki\u00e4! Ymm\u00e4rr\u00e4tk\u00f6?\u201d<\/p>\n
Nadja heitti kortit p\u00f6yd\u00e4lle katsoen j\u00e4rk\u00e4ht\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 poikaansa, h\u00e4n ei kyll\u00e4 en\u00e4\u00e4 ryhtyisi esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n ennustamista. Joskus kauan sitten h\u00e4n oli katsonut korteista, mutta siit\u00e4 oli i\u00e4isyys. Silloin h\u00e4n oli viel\u00e4 uskonut, ett\u00e4 korteista saattoi n\u00e4hd\u00e4 tulevaisuuden.
\n\u201d\u00c4iti, kuule, \u00e4l\u00e4 nyt viitsi kiukutella\u201d, Bruno sanoi ja alkoi taas kuvata.
\n\u201dEnh\u00e4n min\u00e4 kiukuttelekaan! En vain halua kekkaloida t\u00e4ss\u00e4!\u201d
\n\u201dRauhoitu nyt, t\u00e4m\u00e4h\u00e4n on vain leikki\u00e4.\u201d
\n\u201dLeiki sitten yksin\u00e4si, kun kerran haluat\u201d, Nadja vastasi \u00e4re\u00e4n\u00e4.<\/p>\n
Kameran takaa katseensa nostanut Bruno katsoi \u00e4iti\u00e4\u00e4n pist\u00e4v\u00e4sti. H\u00e4nen poskip\u00e4\u00e4ns\u00e4 nyki, ja se sai silm\u00e4n r\u00e4psym\u00e4\u00e4n \u00e4rtyneesti.
\n\u201dYksinh\u00e4n min\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 olen leikkinytkin jo pitk\u00e4\u00e4n\u201d, h\u00e4n sanoi painokkaasti.
\n\u201dNiin, niin\u201d, Nadja mutisi.<\/p>\n
Silkasta tottumuksesta h\u00e4n ny\u00f6kytteli, mutta todellisuudessa pojan sanat meniv\u00e4t yhdest\u00e4 korvasta sis\u00e4\u00e4n ja toisesta ulos. Nadja naputteli p\u00f6yt\u00e4\u00e4 sormenp\u00e4ill\u00e4\u00e4n ja silm\u00e4ili hermostuneesti kelloa, vaikkei ollut aikeissa l\u00e4hte\u00e4 minnek\u00e4\u00e4n. Taas yksi typer\u00e4 tapa.
\n\u201dEt ilmeisesti pysty edes kuvittelemaan, millaista on, kun\u2026\u201d, aloitti poika l\u00f6s\u00e4ht\u00e4en tuolille ja laski kameran syliins\u00e4.
\n\u201d\u00c4h, \u00e4l\u00e4 nyt liioittele\u201d, lausahti Nadja hajamielisesti.
\n\u201dEn liioittelekaan\u201d, Bruno vastasi. \u201dPutosin ajat sitten pelist\u00e4.\u201d
\n\u201dEiv\u00e4t asiat niin hullusti ole\u201d, totesi h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4. \u201dSin\u00e4h\u00e4n olet viel\u00e4 nuori.\u201d
\n\u201dNuori?!\u201d
\n\u201dNiin juuri.\u201d
\n\u201dKuule nyt, \u00e4iti, min\u00e4 olen kyll\u00e4 jo aika vanha! Etk\u00f6 ole huomannut?\u201d
\n\u201dNo, sinusta on tullut kyps\u00e4, ja tied\u00e4t mit\u00e4 haluat.\u201d
\n\u201dEn kyll\u00e4 muista, ett\u00e4 olisin halunnut mit\u00e4\u00e4n t\u00e4llaista!\u201d, Bruno jatkoi \u00e4rsyyntyen koko ajan lis\u00e4\u00e4.
\n\u201dLuuletko sin\u00e4 tosiaan, ett\u00e4 halusin t\u00e4h\u00e4n pisteeseen? Niink\u00f6 luulet?\u201d
\n\u201dNo, enh\u00e4n min\u00e4 tied\u00e4, mit\u00e4 sin\u00e4 halusit\u201d, lausahti Nadja mietteiss\u00e4\u00e4n.
\n\u201dAivan! Koska se sinua ei ole ikin\u00e4 kiinnostanut!\u201d, Bruno huudahti.<\/p>\n
Bruno katsoi \u00e4iti\u00e4\u00e4n, h\u00e4nen katseeseensa sikisi jotain uhkaavaa, ja h\u00e4nen kehonsa j\u00e4nnittyi.
\nTurtumuksestaan her\u00e4nnyt Nadja painui kokoon ja muuttui yh\u00e4 pienemm\u00e4ksi, suorastaan lapsenomaisen hauraaksi ja pelokkaaksi. Pojalla oli tietenkin oikeus moittia h\u00e4nt\u00e4. Halutessaan h\u00e4n olisi voinut laatia pitk\u00e4n syyt\u00f6spuheen, jonka jokainen sana olisi ollut
\ntotta. Eih\u00e4n Nadja voinut toivoakaan, ett\u00e4 menneisyyden tapahtumat er\u00e4\u00e4n\u00e4 kauniina p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 pyyhkiytyisiv\u00e4t pois pojan muistista.
\nMahdotonta!<\/p>\n
\u201dT\u00e4m\u00e4 on vain pieni laskukausi, joka menee kyll\u00e4 ohi\u201d, h\u00e4n mutisi avuttomana.
\n\u201dPieni laskukausi?\u201d, Bruno huusi.
\n\u201dSek\u00f6 on sinun mielest\u00e4si pieni laskukausi, ett\u00e4 joutuu vuokraamaan kotinsa, jotta pysyisi edes jotenkuten hengiss\u00e4? Ja itse k\u00f6kkii jossain kaverin luona ja laskeskelee senttej\u00e4,
\njotta selviytyisi seuraavaan p\u00e4iv\u00e4\u00e4n. Helvetti sent\u00e4\u00e4n, autokin hajosi eilen, eik\u00e4 minulla ole varaa korjauttaa sit\u00e4!\u201d
\n\u201dNo, jospa min\u00e4 lainaan sinulle v\u00e4h\u00e4n\u201d, Nadja ehdotti hapuillen.<\/p>\n
Bruno katsoi \u00e4iti\u00e4\u00e4n yll\u00e4ttyneen\u00e4, tuollaista avuntarjousta ei usein tullut. H\u00e4n tarkasteli Nadjaa huolellisesti ja pohti, voisiko t\u00e4m\u00e4n sanaan luottaa. Menneiden valossa asia ep\u00e4ilytti. Mutta mene ja tied\u00e4. Maalle muuttonsa j\u00e4lkeen Nadja oli jo vuosia ollut t\u00f6iss\u00e4 pieness\u00e4 meijeriss\u00e4. Yrityksen omistajat olivat kaukaisia sukulaisia, jotka olivat ottaneet \u00e4idin t\u00f6ihin armosta. Ep\u00e4r\u00f6iden mutta kuitenkin. Varmaankin he ajattelivat, ettei tuo kauan jaksaisi porskuttaa, k\u00e4visi t\u00f6iss\u00e4 pari viikkoa ja sitten h\u00e4ipyisi. Mutta \u00e4itip\u00e4 jaksoikin yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n hyvin ja teki nurisematta kaiken, mit\u00e4 kulloinkin tarvittiin, liukuhihnaty\u00f6st\u00e4 siivoukseen. Eik\u00e4 \u00e4idill\u00e4 el\u00e4miseen kovin paljon kulunutkaan, ulkona h\u00e4n ei ollut k\u00e4ynyt aikoihin ja lounaan h\u00e4n sai t\u00f6iss\u00e4. Jospa h\u00e4nell\u00e4 sittenkin oli jotain s\u00e4\u00e4st\u00f6ss\u00e4?<\/p>\n
\u201dMilloin maksaisin takaisin?\u201d, Bruno kysyi.
\n\u201dMaksa vaikka sitten, kun saat rahaa kuvistasi \u201d, ehdotti \u00e4iti.
\n\u201dMist\u00e4 kuvista?\u201d
\n\u201dSin\u00e4h\u00e4n kerroit, ett\u00e4 otit jotain kuvia tavaratalolle.\u201d
\n\u201dMutta sitten k\u00e4vi ilmi, ett\u00e4 kuvani eiv\u00e4t k\u00e4yneetk\u00e4\u00e4n heille. Ovat kuulemma liian masentavia ja rumia. Voitko kuvitella \u2013 rumia?! Painukoot helvettiin!\u201d
\n\u201dJaa, no, ent\u00e4 kaikki ne aikakauslehdet? Ennen nekin tilasivat.\u201d
\n\u201dNyt ne sanovat, ett\u00e4 kuvat ovat liian kalliita, heill\u00e4 kun s\u00e4\u00e4stet\u00e4\u00e4n, ja jokainen sihteerikin jo ottaa kuvia omalla pokkarillaan.\u201d
\n\u201dOsaavatko he?\u201d
\n\u201dEn min\u00e4 tied\u00e4! Mutta siell\u00e4 ne vaan r\u00e4psiv\u00e4t!\u201d, poika kiivastui.<\/p>\n
Tukahduttaen kasvavaa \u00e4rtymyst\u00e4\u00e4n Bruno k\u00e4yskenteli edestakaisin keitti\u00f6ss\u00e4 katse pakonomaisesti lattiaan naulittuna. Seurasi pitk\u00e4 hiljaisuus. Brunon teki mieli huutaa, mutta mit\u00e4 se hy\u00f6dytt\u00e4isi? \u00c4iti saattaisi tuoda valeriaanaa, mutta lasisein\u00e4 j\u00e4isi vankkumattomana
\npystyyn. Sen l\u00e4pi \u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4n ei voinut saada kuuluville. Oli auttamattomasti liian my\u00f6h\u00e4ist\u00e4 ryhty\u00e4 rikkomaan sit\u00e4.<\/p>\n
Kaikki t\u00e4h\u00e4nastiset yritykset olivat ep\u00e4onnistuneet surkeasti. Brunosta tuntui, ett\u00e4 toisinaan Nadja yritti, mutta nuo avuttomat yritykset oli tuomittu ep\u00e4onnistumaan ja syvensiv\u00e4t entisest\u00e4\u00e4n kuilua heid\u00e4n v\u00e4lill\u00e4\u00e4n. Asioita, joille ei mahtanut mit\u00e4\u00e4n, ei kannattanut
\nsohia. El\u00e4m\u00e4ss\u00e4 kaikelle oli hetkens\u00e4, ja jos se hetki meni ohi, ei ollut muuta mahdollisuutta kuin itsepetos, mutta sit\u00e4 Bruno ei halunnut. Mieluiten h\u00e4n olisi lopettanut keskustelun t\u00e4h\u00e4n paikkaan. H\u00e4n ei jaksanut kuunnella typeri\u00e4 neuvoja.<\/p>\n
Vasta v\u00e4h\u00e4n aikaa sitten h\u00e4n oli suuttunut er\u00e4\u00e4lle kaverilleen samasta asiasta. T\u00e4m\u00e4 oli alkanut viisastella, miten meid\u00e4n jokaisen on oltava valmis siihen, ettei meit\u00e4 er\u00e4\u00e4n\u00e4
\np\u00e4iv\u00e4n\u00e4 en\u00e4\u00e4 tarvita. Se on v\u00e4ist\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4! Eik\u00e4 sit\u00e4 kannata ottaa itseens\u00e4, se pit\u00e4\u00e4 vain kest\u00e4\u00e4! N\u00e4in sanoessaan t\u00e4m\u00e4 kaveri oli istunut komeassa huvilassaan kuin itsens\u00e4 pinke\u00e4ksi imenyt punkki. Aina kun Bruno muisti asian, viha leimahti h\u00e4ness\u00e4. Saamarin neropatit,
\naina jauhamassa kaiken maailman perikadoista ja maailmansodista, ja itse he kylpev\u00e4t ylt\u00e4kyll\u00e4isyydess\u00e4!
\n\u201dMutta otithan sin\u00e4 joskus mainoskuviakin\u201d, \u00e4iti jatkoi. \u201dEik\u00f6 niit\u00e4 en\u00e4\u00e4 tilata?\u201d<\/p>\n
Se maailma oli Nadjalle t\u00e4ysin vieras, h\u00e4n tiesi vain joitain yksitt\u00e4isi\u00e4 irrallisia asioita, jotka poika oli maininnut vuosien saatossa. Ei mit\u00e4\u00e4n muuta. Ei h\u00e4nell\u00e4 ollut aavistustakaan siit\u00e4, miten siin\u00e4 maailmassa tullaan toimeen tai mit\u00e4 s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4 siell\u00e4 noudatetaan. H\u00e4nell\u00e4
\nei ollut yleiskuvaa poikansa el\u00e4m\u00e4st\u00e4. He tapasivat ani harvoin, Bruno piti h\u00e4neen yhteytt\u00e4 vain velvollisuudentunnosta, eik\u00e4 Nadja tohtinut tunkeilla, sill\u00e4 pelk\u00e4si pojan et\u00e4\u00e4ntyv\u00e4n itsest\u00e4\u00e4n lopullisesti.
\n\u201dLuuletko, ett\u00e4 en vastaa niiden puheluihin?\u201d, Bruno kysyi myrkyllisesti.
\n\u201dEnh\u00e4n min\u00e4 tied\u00e4\u2026\u201d
\n\u201dOle sitten hiljaa!\u201d
\n\u201dNiin mutta\u2026\u201d, Nadja kakisteli.<\/p>\n
H\u00e4n etsi lohduttavia sanoja, mutta p\u00e4\u00e4 oli tyhj\u00e4. Nadja maiskutti avuttomana suutaan ja r\u00e4pytteli kostuvia silmi\u00e4\u00e4n. H\u00e4nen sisimp\u00e4ns\u00e4 vaati h\u00e4nt\u00e4 sanomaan jotakin. Jotakin, joka ei vaikuttaisi turhanp\u00e4iv\u00e4iselt\u00e4 h\u00f6pin\u00e4lt\u00e4 eik\u00e4 tyhj\u00e4lt\u00e4 sanahelin\u00e4lt\u00e4, mutta h\u00e4nen suunsa
\nvain vaikeni.
\n\u201dPidin kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 n\u00e4yttelyn\u201d, lausahti Bruno. \u201dSe oli minun juhlan\u00e4yttelyni, tai sellaiseksi ainakin tarkoitin sen.\u201d
\n\u201dNiin, sin\u00e4 kerroit.\u201d
\n\u201dMutta arvaapa, montako ihmist\u00e4 avajaisiin tuli?\u201d
\n\u201dEn tied\u00e4\u2026 V\u00e4ke\u00e4 varmaan oli\u201d, Nadja sanoi.
\n\u201dOli joo! L\u00e4hetin monta sataa kutsua, mutta paikalle tuli vain muutama yst\u00e4v\u00e4 ja tuttu. Kourallinen ihmisi\u00e4!\u201d
\n\u201dEih\u00e4n tuosta nyt kannata\u2026\u201d, yritti \u00e4iti lohduttaa.
\n\u201dSano nyt viel\u00e4, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4 pystyyn vaan\u201d, Bruno tokaisi hy\u00f6kk\u00e4\u00e4v\u00e4sti.
\n\u201dMuuta ei voi.\u201d
\n\u201dTuo on, tied\u00e4tk\u00f6, typerin neuvo, jonka olen koskaan kuullut! P\u00e4\u00e4 pystyyn! Pid\u00e4 lippu korkealla! Mit\u00e4 viel\u00e4? Usko parempaan huomiseen?!\u201d
\n\u201dEnh\u00e4n min\u00e4 pahalla\u2026\u201d
\n\u201dMit\u00e4 helvetti\u00e4 sin\u00e4 siin\u00e4 viisastelet, h\u00e4h?\u201d
\n\u201dOnhan sinulla ennenkin ollut n\u00e4yttelyit\u00e4.\u201d
\n\u201dSe oli sata vuotta sitten! Ei sit\u00e4 en\u00e4\u00e4 kukaan muista!\u201d
\nSamaan hengenvetoon sanonut lauseet sinkosivat keitti\u00f6n poikki kuin tuomio ilman valitusoikeutta.
\n\u201dNiin mutta\u2026 asiat voivat aina muuttua\u201d, Nadja mutisi.
\n\u201dNiink\u00f6 uskot?\u201d, poika kysyi pist\u00e4v\u00e4sti.
\nNadja ny\u00f6kk\u00e4si, mutta hieman ep\u00e4varmasti.
\n\u201dJust! Itseh\u00e4n sin\u00e4 olet oikein el\u00e4v\u00e4 esimerkki siit\u00e4, vai mit\u00e4?\u201d, tiuskaisi poika synkk\u00e4n\u00e4.
\n\u201dEih\u00e4n sinun tarvitse tehd\u00e4 niin kuin min\u00e4 tein, en min\u00e4 osannut\u2026\u201d<\/p>\n
Keitti\u00f6\u00f6n virisi j\u00e4nnittynyt hiljaisuus. Bruno k\u00e4sitti, ettei kannattaisi sanoa enemp\u00e4\u00e4, mutta pitk\u00e4\u00e4n pid\u00e4telty sis\u00e4inen pakko otti vallan.
\n\u201dMinun ei olisi pit\u00e4nyt t\u00f6rs\u00e4t\u00e4 rahojani siihen n\u00e4yttelyyn\u201d, h\u00e4n sanoi l\u00e4hinn\u00e4 itselleen. \u201dMinulle sanottiin, ett\u00e4 pura jo tuo n\u00e4yttely, turhaan tuhlaat rahojasi tilanvuokraan, ei kukaan k\u00e4y noita kuvia katsomassa.\u201d
\n\u201dT\u00e4m\u00e4 vain on sellaista aikaa\u201d, \u00e4iti tokaisi. \u201dEi sille mit\u00e4\u00e4n mahda.\u201d
\n\u201dNiinp\u00e4, mutta minut on pyyhitty pois kuvioista lopullisesti!\u201d, puuskahti poika.<\/p>\n
Lyhyen kipe\u00e4n hetken ajan heid\u00e4n katseensa kohtasivat, sitten Bruno k\u00e4\u00e4ntyi ja l\u00e4hti harppomaan kohti ovea, jotta p\u00e4\u00e4sisi vihdoin eroon t\u00e4st\u00e4 painostavasta keskustelusta.
\n\u201dEi kai kukaan voi ket\u00e4\u00e4n toista mist\u00e4\u00e4n pyyhki\u00e4\u201d, \u00e4iti huusi h\u00e4nen per\u00e4\u00e4ns\u00e4.
\n\u201dSeh\u00e4n se onkin juuri kaikkein pahinta\u201d, sanoi Bruno ja pys\u00e4htyi.
\n\u201dMik\u00e4?\u201d
\n\u201dSe, etten itsek\u00e4\u00e4n en\u00e4\u00e4 usko itseeni. Se usko v\u00e4henee p\u00e4iv\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4.\u201d
\nOvi kolahti kiinni. Nadja katsoi ikkunasta ulos, siell\u00e4 sataa tihutti.<\/p>\n
![\"dots\"](\"http:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-content\/uploads\/2015\/10\/dots.png\")
<\/h1>\nTiina Laanem<\/h1>\n
Tiina Laanem (s. 1974) on ollut ehdolla Tuglasin novellipalkinnon saajaksi vuosina 2102 ja 2014 novelleillaan Tigedad t\u00e4hed ja Estonian Hikikomori. Pildilt kukkujad on h\u00e4nen kolmas romaaninsa. Se kertoo yhden perheen ja kolmen sukupolven vaiheista Viron l\u00e4hihistorian
\nk\u00e4\u00e4nnekohdissa. Tarina alkaa sotia edelt\u00e4v\u00e4st\u00e4 ajasta ja nuoren taiteilijan, Emmin, pyrkimyksist\u00e4 el\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 n\u00e4k\u00f6ist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4. Kerronnan toinen linja kulkee nyky-Virossa. Siin\u00e4 seurataan Emmin pojanpoikia Brunoa ja Marvinia, jotka etsiv\u00e4t itse\u00e4\u00e4n ja paikkaansa kilpailuyhteiskunnan paineessa.<\/p>\n
<\/h1>\nVarja Arola<\/h1>\n
Varja Arola on helsinkil\u00e4inen k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4 ja tulkki. H\u00e4nen viimeaikaisia suomennoksiaan ovat Tiit Palun n\u00e4ytelm\u00e4 El\u00e4intarinoita (2017), Triin Soometsin runokokoelma Olemisen ompelet (2016) yhdess\u00e4 Anniina Ljokkoin kanssa sek\u00e4 Elmo Nu\u0308gasen elokuva 1944 (2015).<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Katkelma romaanista Pildilt kukkujad Suomentanut Varja Arola Romaanin ensimm\u00e4inen luku Vuosi 2008 Nuutuneille kasvoilleen poskipunaa levitt\u00e4nyt Nadja piteli kouristuksenomaisesti pelikortteja k\u00e4dess\u00e4\u00e4n ja yritti n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 luonnolliselta. Se ei onnistunut, k\u00e4det vapisivat, korvan taakse sipaistut hiukset valahtelivat takaisin kasvoille, puseron ylin nappi kuristi kurkkua, ilma ei kulkenut. H\u00e4n tunsi itsens\u00e4 naurettavaksi. Kuvaaminen hermostutti h\u00e4nt\u00e4, h\u00e4n ei ollut tottunut poseeraamaan \u2013 ei h\u00e4n …<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":469,"menu_order":9,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"inline_featured_image":false},"jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/516"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=516"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/516\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":517,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/516\/revisions\/517"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/469"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=516"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}