![\"dots\"](\"http:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-content\/uploads\/2015\/10\/dots.png\")
<\/h1>\n<\/p>\n
Olette varmasti t\u00f6rm\u00e4nneet kaupungilla v\u00e4hint\u00e4\u00e4n johonkin niist\u00e4 lukuisista, kummastusta her\u00e4tt\u00e4vist\u00e4 graffiteista, jotka usein muistuttavat mustavalkoisia sarjakuvia mutta joiden merkityst\u00e4 on melko mahdoton ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4. Kuvat on tehty erilaisilla tekniikoilla \u2013 yksinkertaisesti maalaamalla suoraan sein\u00e4lle, j\u00e4ljent\u00e4m\u00e4ll\u00e4 sapluunoilla tai kiinnitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 liisterill\u00e4 \u2013 mutta niiden k\u00e4siala on yleens\u00e4 tunnistettavissa samaksi. Tai oikeastaan niiss\u00e4 voi selv\u00e4sti havaita kahta erilaista k\u00e4sialaa, vaikka ne silti muistuttavat monilta
\nosin toisiaan. Molemman tyylisiss\u00e4 graffiteissa ihmiset n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t ep\u00e4tavallisen
\nkontrastisilta, aivan kuin ne el\u00e4isiv\u00e4t Kuussa, jossa niiden ymp\u00e4rill\u00e4 ei ole ilmakeh\u00e4\u00e4. Kuvat ovat miellytt\u00e4vi\u00e4 ja huomattavan taitavasti tehtyj\u00e4, vaikka niist\u00e4 ei ihan t\u00e4ysin ota selv\u00e4\u00e4, mit\u00e4 ne lopulta yritt\u00e4v\u00e4t sanoa tai symboloida. Joskus niiss\u00e4 on my\u00f6s teksti\u00e4, jopa viroksi, mutta se sekoittaa asiaa entisest\u00e4\u00e4nkin, sill\u00e4 kirjoitettujen sanojen merkitys ja niiden keskin\u00e4inen yhteys j\u00e4\u00e4 t\u00e4ydelliseksi mysteeriksi. Toisinaan taas n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, etteiv\u00e4t riviin ladotut kirjaimet muodosta yht\u00e4k\u00e4\u00e4n tunnistettavaa kielt\u00e4. Ja toisinaan saamme n\u00e4hd\u00e4
\njoitakin hieroglyfin kaltaisia, k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 piktogrammeja. Ne n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t v\u00e4h\u00e4n silt\u00e4 kuin niiden tekij\u00e4t olisivat lapsia, jotka yritt\u00e4v\u00e4t leikill\u00e4\u00e4n keksi\u00e4 \u201doman kirjoituksen\u201d, piktogrammien tai hieroglyfien j\u00e4rjestelm\u00e4n. Ainakin minusta oli lapsena hauskaa tehd\u00e4 aika ajoin sellaisia kokeiluja.<\/p>\n
Ja totta puhuen t\u00e4ss\u00e4 saattaa olla kyse samasta asiasta: joku, joka niit\u00e4 kuvia, sanoja ja merkkej\u00e4 niin n\u00e4tisti piirt\u00e4\u00e4 seinille, yritt\u00e4\u00e4 mielest\u00e4ni samalla tavoin luoda omaa kielt\u00e4, uutta kommunikointij\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4. Tai yritti. En ole varma, onko ihminen nimelt\u00e4 Kaido Pikne en\u00e4\u00e4 keskuudessamme. On my\u00f6s mahdollista, ettei niit\u00e4 ihmisi\u00e4 ole
\nyksi vaan kaksi. Tai jopa useampi! Fakta on joka tapauksessa se, ett\u00e4 niit\u00e4 kuvia ja viestej\u00e4 ilmestyy seinille edelleen.<\/p>\n
Kaido Pikne oli er\u00e4\u00e4n kaverini paras yst\u00e4v\u00e4. H\u00e4nen tarinansa, jonka nyt aion kertoa teille, onkin per\u00e4isin t\u00e4lt\u00e4 kaveriltani, ja yrit\u00e4n sit\u00e4 v\u00e4litt\u00e4ess\u00e4ni pysy\u00e4 niin hyvin totuudessa kuin mahdollista. Kannattaa kuitenkin pit\u00e4\u00e4 mieless\u00e4, ett\u00e4 kaikki t\u00e4ss\u00e4 esitetyt tulkinnat
\nja motiivit ovat minulta per\u00e4isin. Mit\u00e4\u00e4n objektiivista katetta niill\u00e4 ei ole. T\u00e4h\u00e4n tarinaan liittyy niin paljon h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4, ett\u00e4 mahdollisia tulkintoja voi olla useita, my\u00f6s minun omastani kovasti poikkeavia.<\/p>\n
Kaido Piknen tarina on seuraava: H\u00e4nell\u00e4 oli tytt\u00f6yst\u00e4v\u00e4, jonka kanssa he olivat olleet jo vuosia yhdess\u00e4. Aluksi Pikne ei itse tehnyt graffiteja, mutta h\u00e4nen tytt\u00f6yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4, jonka nimi oli Sirle ja joka opiskeli Taidekorkeassa, oli todella kiinnostunut graffititaiteesta
\nja piirsi paljon itsekin. H\u00e4n oli sen genren todellinen fani ja tekij\u00e4.<\/p>\n
H\u00e4nt\u00e4 itse asiassa kiehtoivat graffitit paljon enemm\u00e4n kuin nahkakoristelu, jota h\u00e4n opiskeli Taidekorkeassa keskinkertaisin tuloksin. Graffititaide n\u00e4ytti olevan h\u00e4nen todellinen kutsumuksensa. H\u00e4n luki ja etsi siit\u00e4 ahkerasti tietoa kirjoista ja internetist\u00e4 ja ennen kaikkea tietysti harjoitti graffititaidetta k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 kaupungin eri kohteissa.
\nOnkin varmaan h\u00e4nen ansiotaan, ett\u00e4 Tarttoon on viime vuosina alkanut ilmesty\u00e4 ensiluokkaista graffititaidetta ja ett\u00e4 Tartosta on alettu puhua Viron graffitip\u00e4\u00e4kaupunkina. Ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 kaikki graffitin harrastajat nauttivat h\u00e4nen tyylist\u00e4\u00e4n ja taidostaan, mutta ei
\nvoi v\u00e4himm\u00e4ss\u00e4k\u00e4\u00e4n m\u00e4\u00e4rin v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 olisi tullut mit\u00e4\u00e4n Banksyn kaltaista t\u00e4hte\u00e4. H\u00e4nen kuvissaan ei ollut sit\u00e4 nykytaiteelle ominaista poliittista tai sosiaalista j\u00e4nnitett\u00e4. Aivan kuten Pikne my\u00f6hemmin, h\u00e4n teki melko obskuuria graffititaidetta, jolla ei ollut selke\u00e4\u00e4 sanomaa. Siit\u00e4 saattoi huomata vain joitakin viitteit\u00e4 kirjallisuuteen
\nja satuhahmoihin. Voi olla ett\u00e4 se h\u00e4m\u00e4ryys ja \u201dselke\u00e4n sanoman\u201d puuttuminen v\u00e4h\u00e4n verottikin Sirlen kuuluisuutta, jota h\u00e4n ei tosin juuri tavoitellutkaan. Sirle ei tehnyt \u201dtodellisesta henkil\u00f6llisyydest\u00e4\u00e4n\u201d ja omien teostensa tekijyydest\u00e4 mit\u00e4\u00e4n banksylaista mysteeri\u00e4, mutta h\u00e4n pid\u00e4tt\u00e4ytyi puhumasta taiteestaan ja selitt\u00e4m\u00e4st\u00e4 sit\u00e4. Graffitipiireiss\u00e4, kuten nykytaiteessa muutenkin, oli sellainen suhtautuminen melko poikkeuksellista, ja niinp\u00e4 Sirle ei ollutkaan paljon tekemisiss\u00e4 toisten taiteilijoiden kanssa eik\u00e4 tehnyt heid\u00e4n
\nkanssaan yhteisty\u00f6t\u00e4.<\/p>\n
Kiinnostavaa on muuten my\u00f6s se, ett\u00e4 Sirle ei pyrkinyt tekem\u00e4\u00e4n graffitejaan kovin n\u00e4kyviin paikkoihin. Ennemmin h\u00e4n kallistui toiseen \u00e4\u00e4rip\u00e4\u00e4h\u00e4n ja toteutti t\u00f6it\u00e4\u00e4n melko syrj\u00e4isiss\u00e4 paikoissa: hyl\u00e4tyiss\u00e4 taloissa, kellareissa, parkkihalleissa ja pusikoituneilla ja
\nhyl\u00e4tyill\u00e4 tehdasalueilla, joilla ei liikkunut kodittomien lis\u00e4ksi juuri muita\u2026 Niin ett\u00e4 Sirlen ihailijoiden piti n\u00e4hd\u00e4 melko paljon vaivaa l\u00f6yt\u00e4\u00e4kseen h\u00e4nen ty\u00f6ns\u00e4. Voi olla, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli \u201dpiissej\u00e4\u201d, joita ei ollut n\u00e4hnyt kukaan muu kuin h\u00e4n itse, sek\u00e4 Pikne, joka taval lisesti kulki h\u00e4nen mukanaan joka paikassa ihan jo turvallisuussyist\u00e4.<\/p>\n
Vaikka ei Sirle nyt niin kovin tuottelias taiteilija ollut. Jollei h\u00e4n tuntenut olevansa vireess\u00e4, h\u00e4n kolusi muuten vain kaupungin kummallisimpia paikkoja. Sit\u00e4 h\u00e4n teki todella paljon, ja Pikne oli aina kuin mahdollista h\u00e4nen mukanaan. Piknellekin se oli mieluista, h\u00e4nell\u00e4 ei ollut mit\u00e4\u00e4n sit\u00e4 vastaan, mutta ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 ideat heid\u00e4n retkilleen tulivat juuri Sirlelt\u00e4. Pikne olisi ilmeisesti halunnut olla v\u00e4h\u00e4n enemm\u00e4n kotona ja kavereiden seurassa. Sirle vaali heid\u00e4n suhdettaan, mutta erityinen koti-ihminen h\u00e4n ei ollut. Kotona h\u00e4n
\nkeskittyi l\u00e4hinn\u00e4 graffajuttuihinsa ja suunnitteli, miss\u00e4 viel\u00e4 voisi koluta ja maalata. Sirlen todellinen koti oli kaupunki. He k\u00e4viv\u00e4t Piknen kanssa usein y\u00f6ll\u00e4 kaupungilla. Tytt\u00f6 piirsi maalasi, liimasi tai spreijasi t\u00f6it\u00e4\u00e4n, Pikne valvoi kauempana, ettei paikalle osuisi poliisia tai ket\u00e4\u00e4n kantelupukin oloista kaupunkilaista.<\/p>\n
Sirlen tyyli muistutti my\u00f6hempi\u00e4 Piknen kuvia; ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 Pikne, joka oli alun perin melko keskinkertainen piirt\u00e4j\u00e4 ja vailla alan koulutusta, oppi k\u00e4sialansa Sirlelt\u00e4. Mutta vasta Sirlen katoamisen j\u00e4lkeen. Se tapahtui t\u00e4ysin j\u00e4rjenvastaisella tavalla. Pikne ja Sirle olivat
\nkolmisen vuotta sitten kes\u00e4ll\u00e4 noin kolmen aikaan y\u00f6ll\u00e4 joen rannalla. Sirle maalasi siell\u00e4 niin sanotussa \u201dVapaudensillan galleriassa\u201d, joka sijaitsi Laikadun uuden ison sillan alla, ja Pikne oli vahdissa ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 sillalla. Kun Pikne jossain vaiheessa huomasi kauempaa l\u00e4hestyv\u00e4n poliisiauton ja kiirehti sillan alle Sirlen luo, tytt\u00f6 oli kadonnut. H\u00e4nt\u00e4
\nei yksinkertaisesti ollut miss\u00e4\u00e4n. Pikne juoksi sillan alla edestakaisin, mutta ei n\u00e4hnyt ristin sielua, ei edes ket\u00e4\u00e4n vierasta ihmist\u00e4. Oliko Sirle voinut pudota Emajoen ruosteiseen, mutaiseen, sameaan virtaan?<\/p>\n
Sillalla oli ollut t\u00e4ysin hiljaista, yht\u00e4k\u00e4\u00e4n autoa ei mennyt, kauempaa oli kyll\u00e4 kuulunut muutama kalan pulahdus ja parin sorsan kaakatus, mutta Pikne ei ollut kuullut yht\u00e4\u00e4n suurempaa molskausta, joka olisi viitannut ihmisen putoamiseen jokeen. Ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n h\u00e4t\u00e4huutoja tai avunpyynt\u00f6j\u00e4. Pikne juoksi ymp\u00e4riins\u00e4 molemmilla rannoilla, harhaili pime\u00e4ss\u00e4 puistossa, huusi ja huusi Sirle\u00e4, mutta oli jo kymmenen-viidentoista minuutin kuluttua valmis soittamaan poliisille. Yksi poliisipartio tulikin paikalle ja kutsui toisenkin apuun, mutta ket\u00e4\u00e4n ei l\u00f6ydetty.<\/p>\n
Kaksi sukeltajaa painui sillan alle jo seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Sen j\u00e4lkeenkin sillan ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 ja joenpohjaa kauempaakin haravoitiin useita kertoja. Lehtiin ja ymp\u00e4ri kaupunkia \u2013 kiinnostavaa kyll\u00e4 my\u00f6s Sirlen itsens\u00e4 tekemien graffitien p\u00e4\u00e4lle ja viereen \u2013 kiinnitettiin etsint\u00e4kuulutukset.<\/p>\n
J\u00e4rjestettiin valtakunnallisia etsint\u00e4operaatioita, joihin osallistui viranomaisia, Sirlen yst\u00e4vi\u00e4 sek\u00e4 t\u00e4ysin vieraita vapaaehtoisia. Olihan nyt jo koko tasavallan tiedossa, ett\u00e4 Sirlell\u00e4 oli tapana koluta ep\u00e4ilytt\u00e4viss\u00e4 paikoissa. Mutta Sirle oli kadonnut ja on sit\u00e4 viel\u00e4 t\u00e4n\u00e4
\np\u00e4iv\u00e4n\u00e4kin.<\/p>\n
Sirlen katoamistapa oli sen verran mystinen, ett\u00e4 spekulaatioille siit\u00e4, olisiko h\u00e4n itse saattanut riist\u00e4\u00e4 itselt\u00e4\u00e4n hengen, ei j\u00e4\u00e4nyt juuri sijaa. Jonkin verran sit\u00e4 silti pohdittiin yrityksen\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 t\u00e4ysin absurdille tapahtumalle edes jonkinlainen selitys. Viisastelu ei kuitenkaan johtanut mihink\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 Sirlell\u00e4 ei n\u00e4ytt\u00e4nyt olevan pienint\u00e4k\u00e4\u00e4n
\nitsemurhamotiivia. Sirle, siis 26-vuotias aikuinen nuori nainen, ei ollut psyykkisesti ep\u00e4vakaa tai tasapainoton, h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n oli kaikki enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n kunnossa ja heid\u00e4n suhteensa Piknen kanssa oli enimm\u00e4kseen onnellinen. He olivat molemmat luonteeltaan rauhallisia, eiv\u00e4t ailahtelevainen tai riitaisa pari. Vaikka eih\u00e4n
\ntoisen ihmisen sis\u00e4lle koskaan n\u00e4e, varsinkaan jos h\u00e4n on arvoituksellisesti
\nkadonnut.<\/p>\n
Mit\u00e4 poliisiin tulee, niin he ep\u00e4iliv\u00e4t tietysti kaikkein eniten Pikne\u00e4, sill\u00e4 puhtaasti objektiivisesta, et\u00e4isen kylm\u00e4st\u00e4 poliisin\u00e4k\u00f6kulmasta katsoen tuntui kaikkein loogisimmalta, ett\u00e4 Pikne tappoi Sirlen. Yksik\u00e4\u00e4n ristikuulustelu tai Piknen psyykkisen tilan arviointi
\nei kuitenkaan tukenut syyt\u00f6ksi\u00e4. Piknell\u00e4 ei ollut siihen menness\u00e4 ollut mink\u00e4\u00e4nlaista kosketusta poliisiviranomaisiin. H\u00e4n oli taide historian maisteri ja ty\u00f6skenteli taidemuseossa tutkijana. H\u00e4nen pro gradu -ty\u00f6ns\u00e4 aiheena oli muuten ollut Tarton kaupunkitilan kuvaaminen maalaustaiteessa baltiansaksalaisista alkaen. H\u00e4n oli, kuten
\nsanotaan, eritt\u00e4in rauhallinen ja tasapainoinen ihminen, v\u00e4kivalta oli h\u00e4nelle vierasta, h\u00e4n ei k\u00e4ytt\u00e4nyt p\u00e4ihteit\u00e4, ei polttanut eik\u00e4 kovin paljon juonutkaan. Teoria, jonka mukaan Pikne olisi tappanut Sirlen, tuntui kaikista, jotka Pikne\u00e4 v\u00e4h\u00e4nkin tunsivat, t\u00e4ysin naurettavalta.<\/p>\n
Se siit\u00e4 siis, Sirle\u00e4 ei l\u00f6ydetty, ja h\u00e4nen l\u00e4heistens\u00e4 oli vain pakko jatkaa el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4. Piknelle se oli melko tuskaista ja vaivalloista. Ensimm\u00e4iset kaksi kuukautta h\u00e4n oli t\u00e4ydellisess\u00e4 \u0161okissa ja lamaantunut eik\u00e4 pystynyt k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n. Onneksi poliisi
\nei vanginnut h\u00e4nt\u00e4 ep\u00e4iltyn\u00e4 rikoksesta, vaikka sit\u00e4 aluksi harkittiin, vaan tyytyi kuulustelemaan Pikne\u00e4 h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 kodissa, jossa Pikne Sirlen katoamisen j\u00e4lkeen asui. Turvallisessakaan ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 l\u00e4pi viedyt kuulustelut eiv\u00e4t tietenk\u00e4\u00e4n vieneet h\u00e4nen tilaansa parempaan suuntaan. H\u00e4n ei poistunut asunnosta, s\u00f6i olemattoman v\u00e4h\u00e4n ja
\nlaihtui nopeasti. H\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 kuitenkin huolehti h\u00e4nest\u00e4; my\u00f6s kyl\u00e4ss\u00e4 k\u00e4yv\u00e4t yst\u00e4v\u00e4t yrittiv\u00e4t nostaa h\u00e4nen mielialaansa.<\/p>\n
Hiljalleen Pikne n\u00e4yttikin taas her\u00e4\u00e4v\u00e4n eloon. H\u00e4n alkoi taas k\u00e4yd\u00e4 ulkona. Kaverini oli usein h\u00e4nen mukanaan. Kuten h\u00e4n minulle kertoi, Pikne ei n\u00e4ytt\u00e4nyt kokonaan menett\u00e4neen tasapainoaan suuresta surustaan huolimatta, ja niinp\u00e4 kaverinikaan ei pel\u00e4nnyt,
\nett\u00e4 Pikne olisi yritt\u00e4nyt tehd\u00e4 itselleen jotain. H\u00e4n oli j\u00e4rkev\u00e4n oloinen kuten ennenkin. Kaveri tarjosi h\u00e4nelle ulkona k\u00e4ydess\u00e4 vain seuraa ja lohtua. He k\u00e4viv\u00e4t kahdestaan siin\u00e4 pieness\u00e4 asunnossa, jossa Pikne ja Sirle olivat vuosia asuneet. Pikne katseli vanhoja kuvia ja
\nmuisteli mennytt\u00e4 aikaa. Mutta kuten sanottu, Sirle ei ollut erityinen koti-ihminen. H\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 t\u00e4htihetket oli sittenkin koettu Piknen kanssa kaupungilla luuhatessa ja maalatessa. Niinp\u00e4 ei ollut ihme, ett\u00e4 Pikne viihtyi vanhan kotinsa sijaan paremmin kaupungilla, jossa jalat veiv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 kuin itsest\u00e4\u00e4n niihin paikkoihin, joissa oli viel\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4 Sirlen tekemi\u00e4 graffiteja. Koko kaupunki oli t\u00e4ynn\u00e4 Piknelle merkityksellisi\u00e4, intiimej\u00e4 paikkoja. Jos Sirlen kummallisia, kryptisi\u00e4, surrealistisia graffiteja oli ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n mahdollista jotenkin \u201dymm\u00e4rt\u00e4\u00e4\u201d, niin kaikkein parhaiten siihen pystyi ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 juuri Pikne.<\/p>\n
Pikne alkoi v\u00e4hitellen kuvata Sirlen t\u00f6it\u00e4, ja h\u00e4n yritti my\u00f6s kykyjens\u00e4 mukaan kohennella niit\u00e4, sill\u00e4 graffitin elinik\u00e4 ei luonnollisesti ole kovin pitk\u00e4. Sirlell\u00e4h\u00e4n oli kotona tallessa kaikki onnistuneimmat sapluunat, joiden avulla pystyi nopeasti ja helposti spreijaamaan
\nuusia kuvia. Pikne my\u00f6s tulosti Sirlen tiedostoista paperikuvia ja liimasi niit\u00e4 paikkoihin, joista sama kuva oli revitty pois. Ainoastaan tyhj\u00e4st\u00e4 Pikne ei osannut piirt\u00e4\u00e4 ja maalata kovin hyvin, ja sen h\u00e4n tiesi itsekin. Niinp\u00e4 h\u00e4n ei yritt\u00e4nytk\u00e4\u00e4n palauttaa perinteisemmill\u00e4
\ntekniikoilla tehtyj\u00e4 Sirlen t\u00f6it\u00e4, ja se selv\u00e4sti harmitti h\u00e4nt\u00e4. H\u00e4n halusi korjata sen puutteen. H\u00e4n alkoi intensiivisesti, suorastaan fanaattisesti, pakonomaisesti harjoitella piirt\u00e4mist\u00e4. Sirlen graffitien vaalimisesta, niiden hengiss\u00e4 pit\u00e4misest\u00e4 tuli h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4sis\u00e4lt\u00f6.<\/p>\n
H\u00e4n luki alan kirjoja, joita Sirlelt\u00e4 oli j\u00e4\u00e4nyt, ja etsi netist\u00e4 samoja aineistoja, joihin Sirlekin mit\u00e4 ilmeisimmin oli tutustunut. Muutaman kuukauden kuluttua h\u00e4n piirsikin jo paljon paremmin; puhtaasti teknisesti h\u00e4nest\u00e4 oli tullut v\u00e4hint\u00e4\u00e4n paikallisella tasolla
\nverrattain hyv\u00e4 graffititaiteilija, vaikkakaan h\u00e4n ei luonut omia kuvia, vaan ainoastaan \u201drestauroi\u201d Sirlen t\u00f6it\u00e4 ja nyt jo \u201dpalautti\u201d niit\u00e4 piirt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 uudelleen Sirlen pois pestyj\u00e4 tai p\u00e4\u00e4lle piirrettyj\u00e4 kuvia. Piknest\u00e4 oli joiltakin osin tullut todella omaper\u00e4inen \u201dtaidev\u00e4\u00e4rent\u00e4j\u00e4\u201d, joka kuvia tehdess\u00e4\u00e4n pyrki j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n vaikutelman, kuin
\nne olisivat nyt jo graffitipiireiss\u00e4 legendaariseksi muuttuneen Sirlen tekemi\u00e4. Jutut Piknen pyrkimyksist\u00e4 levisiv\u00e4t jonkin verran, ja jotkut Sirlen taiteen ihailijat paheksuivat Piknen toimintaa. Toiset taas antoivat sille hyv\u00e4ksynt\u00e4ns\u00e4. Sill\u00e4 kuka nyt oikeastaan on graffitin
\ntekij\u00e4? Tekijyys kun on t\u00e4ss\u00e4 taiteenlajissa v\u00e4h\u00e4n monimutkaisempi juttu; taidetta luovien subjektien identiteetti on alusta alkaen ollut ep\u00e4selv\u00e4 ja salaper\u00e4inen. Identiteeteill\u00e4 leikittely ja niiden salailu on osa graffitia. Niinp\u00e4 monet graffitiharrastajat ymm\u00e4rsiv\u00e4t, ett\u00e4 Piknen puuhastelu traagisen kohtalon kohdanneen Sirlen taiteen parissa toi t\u00e4m\u00e4n taiteeseen suorastaan uusia, j\u00e4nnitt\u00e4vi\u00e4 ja liikuttavia lis\u00e4vivahteita.<\/p>\n
Koko se inhimillisen surullinen tarina Sirlen kuvien takana vain lis\u00e4si niiden kuuluisuutta. Siit\u00e4 kirjoitettiin jopa parissa yhdysvaltalaisessa graffitiblogissa. Piknen yst\u00e4vi\u00e4 alkoi kuitenkin huolettaa se pakkomielteisyys, jolla t\u00e4m\u00e4 nyt omisti kaiken vapaa-aikansa Sirlen j\u00e4lkeenj\u00e4\u00e4neist\u00e4 t\u00f6ist\u00e4 huolehtimiselle. Se alkoi tuntua jo v\u00e4h\u00e4n tasapainottomalta. Piknen
\nolisi sittenkin jo pit\u00e4nyt yritt\u00e4\u00e4 el\u00e4\u00e4 normaalia el\u00e4m\u00e4\u00e4, k\u00e4yd\u00e4 t\u00f6iss\u00e4 ja vaikka aloittaa tohtoriopinnot, kuten h\u00e4nen suunnitelmansa oli ollut. H\u00e4n ei ollut tehnyt graduaan Tarton kaupunkitilan kuvaamisesta maalaustaiteessa ainoastaan tutkinnon takia, vaan aihe oli
\nsyv\u00e4sti kiinnostanut h\u00e4nt\u00e4. H\u00e4n oli saanut ty\u00f6st\u00e4\u00e4n runsaasti kehuja ja oli suunnitellut aiheen tutkimusta jatko-opinnoissa. Toisin sanoen Piknen olisi pit\u00e4nyt el\u00e4\u00e4 omaa el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 eik\u00e4 kokonaan omistaa sit\u00e4 Sirlen muiston vaalimiselle tai suorastaan Sirlen el\u00e4m\u00e4n stimuloimiselle, sill\u00e4 se oli tyt\u00f6n katoamishetkest\u00e4 l\u00e4htien ilmeisesti
\ntuomittu j\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n ikuisesti el\u00e4m\u00e4tt\u00e4. Eih\u00e4n Pikne voinut el\u00e4\u00e4 koko loppuel\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 kadonneen, ja sanotaan nyt suoraan, mit\u00e4 ilmeisimmin kuolleen ihmisen varjona. Toisaalta h\u00e4n oli kuitenkin saanut el\u00e4m\u00e4nhalunsa takaisin ja ehk\u00e4 jopa el\u00e4m\u00e4nilonsakin. H\u00e4n touhusi
\nkyll\u00e4 jatkuvasti Sirlen graffitien kimpussa, mutta oli taas innostunut, tapasi ihmisi\u00e4, nauroi ja vitsaili.<\/p>\n
Niin tai n\u00e4in. Tekisi mieli sanoa, ett\u00e4 pian Pikne p\u00e4\u00e4sikin yli kadonneen Sirlen varjona el\u00e4misest\u00e4. Jossain mieless\u00e4 se on totta. H\u00e4n ei puuhannut en\u00e4\u00e4, ainakaan koko aikaa ja ainoastaan, Sirlen teosten \u201dpalauttamisen\u201d parissa. Mutta tarina alkoi saada k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4
\nk\u00e4\u00e4nteit\u00e4.<\/p>\n
Piknen yksi mielipaikoista oli siell\u00e4 Vapaudensillan alla, miss\u00e4 Sirle oli kadonnut. Kuten kaverini kertoi, Pikne ei tuijottanut tummaan virtaan ahdistuneena eik\u00e4 muistellut itkien tuota surullista y\u00f6t\u00e4.<\/p>\n
Sen sijaan h\u00e4n katseli aina Sirlen \u00e4kisti kesken j\u00e4\u00e4nytt\u00e4 ty\u00f6t\u00e4, mit\u00e4 muuten katoamisen j\u00e4lkeisin\u00e4 kuukausina ei kukaan ollut rohjennut sutata eik\u00e4 \u201djyr\u00e4t\u00e4\u201d. Siit\u00e4 oli pit\u00e4nyt tulla perinteisen tyylinen graffiti, tietyill\u00e4 v\u00e4reill\u00e4 maalattu, ja sen toteuttamiseen olisi kulunut jonkin verran aikaa. Sen vuoksi Pikne olikin vahtinut sillalla, ett\u00e4 Sirle oli
\nsaanut rauhassa keskitty\u00e4 ty\u00f6h\u00f6ns\u00e4. Sirle oli kuitenkin saanut valmiiksi vasta vaalean pojan p\u00e4\u00e4n ja sen taustalle huoneen nurkan, jota peitti t\u00e4htitaivasta kuvaava tummansininen tapetti. Samanlainen t\u00e4htitaivas n\u00e4kyi my\u00f6s ikkunasta pojan sel\u00e4n takaa. Siin\u00e4 kaikki, pojan
\nvartalo ja muu huone olivat j\u00e4\u00e4neet maalaamatta. Kukaan ei saanut tiet\u00e4\u00e4, mit\u00e4 Sirle oli viel\u00e4 aikonut kuvaan maalata. Pikne vieraili tuossa paikassa melkein joka p\u00e4iv\u00e4. H\u00e4n vajosi Sirlen kuvaa katsoessaan kuin transsiin; h\u00e4n keskittyi siihen kuin buddhalaiset meditoijat,
\njotka syventyv\u00e4t pyhiin mandaloihin. Pikne saattoi tuijottaa kuvaa siin\u00e4 mielentilassa vaikka tunnin yhteen menoon reagoimatta kavereiden yrityksiin puhutella h\u00e4nt\u00e4. Samalla h\u00e4nest\u00e4 tuli my\u00f6s muuten ep\u00e4sosiaalisempi, vaikka se ei ollut en\u00e4\u00e4 sit\u00e4 apaattista depressiota,
\njoka h\u00e4net oli vallannut Sirlen katoamisen ja tuloksettomien etsint\u00f6jen j\u00e4lkeen. Se oli fanaattista, pakkomielteist\u00e4 keskittymist\u00e4 tiettyyn toimintaan, jonka vuoksi rauhalliseen arkeen ja yst\u00e4vien kanssa jutteluun ei yksinkertaisesti j\u00e4\u00e4nyt aikaa.<\/p>\n
Jossain vaiheessa Piknen yst\u00e4v\u00e4t huomasivat, ett\u00e4 tuo Sirlen kuuluisa, kesken j\u00e4\u00e4nyt ty\u00f6 oli maalattu valmiiksi. Poika ja t\u00e4htitapettinen huone n\u00e4kyiv\u00e4t kuvassa nyt kokonaan t\u00e4ydess\u00e4 loistossaan.<\/p>\n
L\u00e4hemp\u00e4\u00e4 katsoen n\u00e4ki, ett\u00e4 tapetissa ei ollut ainoastaan t\u00e4hti\u00e4 vaan
\ngraffitille ep\u00e4tavallisen hienosti ja yksityiskohtaisesti kuvattuja pikkuruisia spiraalin muotoisia galakseja. Ne olivat suunnilleen sellaisia kuin kuuluisassa Hubblen avaruusteleskoopilla ottamassa kuvassa universumin kaukaisimmasta n\u00e4kyv\u00e4st\u00e4 osasta, jota kutsutaan englanninkielisell\u00e4 nimell\u00e4 Hubble Deep Field. Samat galaksit n\u00e4kyiv\u00e4t
\nmy\u00f6s ikkunasta pojan sel\u00e4n takaa. Muualla huoneessa lojui lattialla t\u00e4ysin tavallisia leluja \u2013 autoja, lelukaivureita, hyrr\u00e4, ehk\u00e4 kaleidoskooppi. Pojalle itselleen oli piirretty avaruuspuku, joka jostain syyst\u00e4 loi vaikutelman kuin se ei kuuluisi ihmiskosmonautille, vaan jollekin ulkoavaruuden hahmolle. Pojalla ei ollut p\u00e4\u00e4ss\u00e4\u00e4n kyp\u00e4r\u00e4\u00e4, h\u00e4n piti sit\u00e4 k\u00e4dess\u00e4\u00e4n, ja vaikka poika oli suloinen, h\u00e4nen silm\u00e4ns\u00e4 olivat v\u00e4h\u00e4n oudon venyneet ja tummat; eiv\u00e4t v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ihmisen silm\u00e4t. Mielest\u00e4ni niit\u00e4 silmi\u00e4 oli my\u00f6hemm\u00e4ss\u00e4 viimeistelyvaiheessa muutettu; aiemmin ne olivat olleet ihan tavalliset ihmispojan silm\u00e4t.
\nMutta saatan my\u00f6s erehty\u00e4.<\/p>\n
Oli tietysti ihan loogista, ett\u00e4 Pikne oli piirt\u00e4nyt Sirlen katoamishetkell\u00e4 kesken j\u00e4\u00e4neen ty\u00f6n valmiiksi. Kuva oli tunnistettavasti Sirlen tyyli\u00e4, jota kukaan ei hallinnut nyt paremmin kuin Pikne, joka oli auttanut Sirle\u00e4 taiteen teossa ja my\u00f6hemmin entis\u00f6inyt t\u00e4m\u00e4n kuvia. Mutta oli h\u00e4tk\u00e4hdytt\u00e4v\u00e4\u00e4, miten hyv\u00e4 kuva se oli! Kyseess\u00e4 oli todellinen mestariteos, joka kuului ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 Sirlen parhaimpiin t\u00f6ihin, tai oli ehk\u00e4 jopa niist\u00e4 paras, kuten er\u00e4s Piknen yst\u00e4vist\u00e4 sanoi. Se vain ettei se ollut Sirlen tekem\u00e4! Vaan Piknen, kenenp\u00e4 muun.<\/p>\n
Piknen paras yst\u00e4v\u00e4 kertoi kysyneens\u00e4 Piknelt\u00e4, oliko t\u00e4m\u00e4 l\u00f6yt\u00e4nyt kotoa Sirlen tekem\u00e4n luonnoksen, sill\u00e4 siihen menness\u00e4 Pikne ei ollut tehnyt omasta aloitteestaan ja mielikuvituksestaan viel\u00e4 yht\u00e4k\u00e4\u00e4n ty\u00f6t\u00e4, ei \u201dSirlen tyylill\u00e4\u201d eik\u00e4 mill\u00e4\u00e4n muullakaan tyylill\u00e4. Pikne ei ollut heti vastannut mit\u00e4\u00e4n, oli vain vaiennut kuin muuri. Lopuksi h\u00e4n oli katsonut yst\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4 silmiin ja vakuuttanut, ett\u00e4 sen kuvan maalasi Sirle! Enemp\u00e4\u00e4 ei Piknest\u00e4 saatu puristetuksi ulos. Jos h\u00e4n ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n vastasi kysymyksiin, h\u00e4n sanoi vain: \u201dEn min\u00e4 tied\u00e4, en
\nmin\u00e4 tied\u00e4. Min\u00e4 en viel\u00e4 tied\u00e4.\u201d Mit\u00e4 se sitten tarkoitti? Halusiko Pikne sanoa tiet\u00e4v\u00e4ns\u00e4, ett\u00e4 Sirle el\u00e4\u00e4 \u2013 ja viel\u00e4p\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 Tartossa \u2013 ja jatkaa graffitiensa tekemist\u00e4?<\/p>\n
Sille kysymykselle Pikne vain hymyili surullisesti ja pudisteli p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n. Aivan kuin h\u00e4n olisi itse asiassa, toisin kuin me kaikki toiset, t\u00e4ysin varma, ett\u00e4 ei, Sirle ei ole elossa. Mutta mit\u00e4 h\u00e4n tarkalleen tunsi ja tarkoitti, j\u00e4i h\u00e4m\u00e4r\u00e4n peittoon. Kaikki oli kuitenkin jo siin\u00e4 pisteess\u00e4,
\nett\u00e4 Piknen ja my\u00f6s Sirlen l\u00e4heiset alkoivat huolestua miehen terveydest\u00e4. Pikne tietysti katui, ett\u00e4 oli ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n sanonut mit\u00e4\u00e4n. \u00c4itins\u00e4 ja toisten rauhoittamiseksi h\u00e4n k\u00e4vi kuitenkin psykiatrilla, jossa \u201dei my\u00f6nt\u00e4nyt mit\u00e4\u00e4n eik\u00e4 toisaalta kielt\u00e4nytk\u00e4\u00e4n\u201d, toisin sanoen h\u00e4m\u00e4si psykiatria puheillaan. V\u00e4itett\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 kadonnut Sirle piirsi itse keskener\u00e4isen
\nty\u00f6ns\u00e4 valmiiksi, h\u00e4n ei perunut. Psykiatri pani Piknelle diagnoosiksi traumanj\u00e4lkeisen stressih\u00e4iri\u00f6n ja h\u00e4nen puoleltaan asia oli sill\u00e4 selv\u00e4, koska huolimatta harhaluuloilta vaikuttavista pakkomielteist\u00e4\u00e4n Pikne oli enimm\u00e4kseen rauhallinen: h\u00e4n keskusteli j\u00e4rkev\u00e4sti ja puhui ihmisten kanssa, kun ne l\u00e4hestyiv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4. H\u00e4n s\u00e4ilytti
\nel\u00e4m\u00e4nhallintansa, k\u00e4vi taidemuseolla t\u00f6iss\u00e4 eik\u00e4 h\u00e4nen k\u00e4yt\u00f6ksens\u00e4 ollut v\u00e4himm\u00e4ss\u00e4k\u00e4\u00e4n m\u00e4\u00e4rin hysteerist\u00e4 tai \u201duhaksi yhteiskunnalle\u201d.<\/p>\n
Niinp\u00e4 Piknen annettiin el\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 niin kuin h\u00e4n halusi ja toivottiin, ett\u00e4 h\u00e4nen mahdolliset harhaluulonsa ajan my\u00f6t\u00e4 katoaisivat. Rehellisesti sanoen me kaikki, jotka Piknen lis\u00e4ksi arvostimme Sirle\u00e4 ja h\u00e4nen taidettaan, emme olleet ihan loppuun asti varmoja
\nsiit\u00e4, k\u00e4rsik\u00f6 Pikne harhoista. Kuva Vapaudensillan alla oli nimitt\u00e4in sen verran mestarillinen ja sen verran Sirlen tyylinen. Olisiko piirustustaidoiltaan keskinkertainen Pikne, olkoonkin ett\u00e4 oli fanaattisesti harjoitellut edelt\u00e4v\u00e4t kuukaudet, pystynyt luomaan jotain niin ainutlaatuista? Vaikka se oli ainoa j\u00e4rkeenk\u00e4yp\u00e4 selitys, se oli my\u00f6s
\nyksinkertaisesti mahdotonta!<\/p>\n
Ja aina mahdottomammaksi kaikki muuttui karaten pian t\u00e4ysin k\u00e4sist\u00e4. Kaupunkikuvaan alkoi nimitt\u00e4in ilmesty\u00e4 t\u00e4ysin uusia graffiteja, joiden tyyli oli entisen lailla t\u00e4ytt\u00e4 Sirle\u00e4, mutta ne eiv\u00e4t kuitenkaan olleet ainoastaan yht\u00e4 hyvi\u00e4 kuin aikaisemmat \u201dautenttiset
\nSirlet\u201d, vaan monien mielest\u00e4 viel\u00e4kin parempia! Kun me kysyimme\u00a0 Piknelt\u00e4, olivatko ne h\u00e4nen tekemi\u00e4\u00e4n, h\u00e4n ei joko vastannut mit\u00e4\u00e4n tai mutisi jotain ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4, ilmeisesti siksi, ettei h\u00e4nt\u00e4 pidett\u00e4isi hulluna. Oli kuitenkin selv\u00e4, ett\u00e4 todellisuudessa h\u00e4n olisi halunnut sanoa niiden olevan Sirlen tekemi\u00e4. Kaiken lis\u00e4ksi h\u00e4n alkoi tehd\u00e4
\ngraffiteja my\u00f6s itse. Niiden h\u00e4n tunnusti avoimesti olevan h\u00e4nen itsens\u00e4 tekemi\u00e4, ja toden totta, ne olivatkin erilaisia kuin uudet, niin sanotut \u201dSirlen tekem\u00e4t\u201d, vaikkakin tyylillinen l\u00e4heisyys oli melko suuri. Lis\u00e4ksi ne olivat tasoltaan ihan kelpoja, mutta \u201dSirlen kuviin\u201d
\nverrattuna kuitenkin huomattavasti kehnompia! Saattoiko siis olla mahdollista, ett\u00e4 yksi ja sama taiteilija teki t\u00f6it\u00e4 kahdella eri k\u00e4sialalla, ja lis\u00e4ksi viel\u00e4 yhdell\u00e4 niist\u00e4 huomattavasti paremmin kuin toisella? H\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4vimpi\u00e4 olivat ty\u00f6t, jotka n\u00e4yttiv\u00e4t silt\u00e4 kuin ne olisivat Piknen ja Sirlen yhteisprojekteja. Sellaisista t\u00f6ist\u00e4 jokin osa oli aivan kuin Piknen tekem\u00e4 ja jokin osa Sirlen.<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4 kaikki her\u00e4tti Piknen ja Sirlen yst\u00e4viss\u00e4 levottomuutta. Koska meid\u00e4n ei onnistunut
\npuristaa Piknest\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ulos, yrittiv\u00e4t jotkut salaa vakoilla h\u00e4nt\u00e4 n\u00e4hd\u00e4kseen, eik\u00f6 h\u00e4n tosiaan tehnyt \u201dSirlen graffoja\u201d itse. Havainnot eiv\u00e4t kuitenkaan tukeneet ep\u00e4ilyst\u00e4. Pikne n\u00e4htiin vain toistuvasti tekem\u00e4ss\u00e4 omia graffitejaan, jotka muuten kehittyiv\u00e4t nopeasti aina
\nvain paremmiksi. Vaan mene ja tied\u00e4, jos h\u00e4n kerran kehittyi teknisesti sellaista vauhtia, niin ehk\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 hioutuivat my\u00f6s muut taidot, joita ammattitaiteilija saattaa tarvita, kuten kyky piilotella itse\u00e4\u00e4n, harhauttaa seuraajia ja kadota tarvittaessa. Joka tapauksessa on vaikea
\nkeksi\u00e4 tilannetta, johon sana \u201dskitsofreeninen\u201d sopisi paremmin, kuin Pikneen ja h\u00e4nen toimintaansa. Ainoa kysymys oli, vallitsiko skitsofrenia Piknen mieless\u00e4 vai (my\u00f6s) kaikkialla kaupunkitilassa h\u00e4nen ymp\u00e4rill\u00e4\u00e4n, meid\u00e4t mukaan lukien.<\/p>\n
Tilanne oli joka tapauksessa muuttunut niin oudoksi, etteiv\u00e4t Piknen yst\u00e4v\u00e4t olleet en\u00e4\u00e4 varmoja siit\u00e4 ainoasta j\u00e4rkeenk\u00e4yv\u00e4st\u00e4 selityksest\u00e4, jonka mukaan Pikne itse piirsi niin sanotut uudet Sirlen ty\u00f6t. H\u00e4nen paras yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4, jolta min\u00e4 koko tarinan kuulin, kertoi,
\nett\u00e4 h\u00e4nen oli onnistunut voittaa Piknen luottamus takaisin osoittamalla t\u00e4ysin vilpit\u00f6nt\u00e4 h\u00e4mmennyst\u00e4 ja vakuuttamalla, ettei h\u00e4n ollut en\u00e4\u00e4 lainkaan varma Piknen psyykkisist\u00e4 h\u00e4iri\u00f6ist\u00e4. Niin Pikne suostui j\u00e4lleen puhumaan h\u00e4nen kanssaan siit\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4n todella
\najatteli, koki ja tunsi.<\/p>\n
Pikne ei ollut ainoastaan sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 Sirle el\u00e4\u00e4 jollakin aavemaisella tavalla yh\u00e4 meid\u00e4n keskuudessamme t\u00e4\u00e4ll\u00e4 Tartossa ja jatkaa oman taiteensa tekemist\u00e4. Pikne v\u00e4itti my\u00f6s, ett\u00e4 Sirle on h\u00e4neen yhteydess\u00e4 omien kuviensa kautta, ja h\u00e4n puolestaan Sirleen omien
\nkuviensa kautta. Eiv\u00e4tk\u00e4 Sirlen viestit olleet tarkoitettu vain h\u00e4nelle, vaan my\u00f6s toisille Sirlen l\u00e4heisille. Itse asiassa ne olivat kaikille, joilla oli kyky ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4. Valitettavasti vain kukaan muu kuin Pikne ei ymm\u00e4rt\u00e4nyt Sirlen taidetta, t\u00e4m\u00e4n ainoaa kommunikointikanavaa.<\/p>\n
Ainakin Pikne uskoi niin. Heid\u00e4n kahden v\u00e4lille oli muodostumassa oma kieli, graffitikieli, yhteys Piknen ja Sirlen v\u00e4lille, t\u00e4m\u00e4n ja toispuoleisen maailman v\u00e4lille. Ja se oli sivullisille t\u00e4ysin k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4. T\u00e4ysin selv\u00e4\u00e4 se ei ollut miss\u00e4\u00e4n nimess\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n Piknelle,
\nmutta h\u00e4n jatkoi harjoittelua ja oppi hallitsemaan uutta kielt\u00e4 aina paremmin.<\/p>\n
Heid\u00e4n yhteydenpitonsa muuttui ajan my\u00f6t\u00e4 intensiivisemm\u00e4ksi, vaikkei se juurikaan n\u00e4kynyt ulkopuolelle, sill\u00e4 niin Pikne kuin \u201dSirlekin\u201d, kuka tuo sitten todellisuudessa olikin, loi kuviaan mieluummin syrj\u00e4isiin paikkoihin. Kuvia kertyi, niist\u00e4 tuli aina vain parempia
\n(varsinkin Piknen kuvista; \u201dSirlen kuvathan\u201d olivat olleet fantastisia alusta alkaen) ja k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4mpi\u00e4. Pikne syventyi aavemaiseen yhteydenpitoonsa siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin, ettei pystynyt en\u00e4\u00e4 hoitamaan muita velvollisuuksiaan ja sai l\u00e4heistens\u00e4 ponnisteluista huolimatta l\u00e4ht\u00f6passit ty\u00f6paikaltaan \u2013 siit\u00e4 huolimatta, ett\u00e4 h\u00e4nen ty\u00f6ns\u00e4 taidemuseossa
\noli ollut aikataulultaan melko joustavaa eik\u00e4 edes kovin voimille k\u00e4yv\u00e4\u00e4. Sit\u00e4kin surullisempaa oli, ett\u00e4 Pikne k\u00e4vi en\u00e4\u00e4 ani harvoin kotona tai \u00e4itins\u00e4 luona eik\u00e4 pit\u00e4nyt yhteytt\u00e4 kavereihinsa, elleiv\u00e4t ne sitten etsineet h\u00e4nt\u00e4 k\u00e4siins\u00e4 jostain j\u00e4tt\u00f6mailta tai puistoista. Kotona ja ty\u00f6paikalla Piknell\u00e4 ei ollut Sirle\u00e4. Sirle oli kaikkialla kaupungilla
\n\u2013 siltojen alla, hyl\u00e4tyiss\u00e4 taloissa, supermarkettien takapihoilla, j\u00e4tekasoissa, neuvostokaupunginosa Hiinalinnan autotallilabyrinteissa.<\/p>\n
Pikne halusi vain olla Sirlen l\u00e4hell\u00e4, tai oikeastaan Sirlen keskell\u00e4, Sirlen sis\u00e4ll\u00e4. Koko kaupunki oli Piknen n\u00e4k\u00f6kulmasta sirleytynyt. Piknen koti ja intiimi sf\u00e4\u00e4ri oli kaupunki, h\u00e4nell\u00e4 oli hyv\u00e4 olla julkisilla paikoilla, ep\u00e4paikoissa, ei-kenenk\u00e4\u00e4n-maalla. Vain ihmisten
\nkodeissa h\u00e4n tunsi olonsa vieraaksi.<\/p>\n
Jos asiat olisivat olleet todella huonosti, jos Pikne olisi tullut hulluksi ja ihmisaraksi, jos h\u00e4n ei olisi huolehtinut ulkon\u00e4\u00f6st\u00e4\u00e4n ja olisi alkanut syrj\u00e4yty\u00e4, olisi ehk\u00e4 ollut viisainta toimittaa h\u00e4net mielisairaalaan. Mutta kukaan ei halunnut luovuttaa tuota koulutettua, \u00e4lyk\u00e4st\u00e4
\nja luovaa ihmist\u00e4 nykyp\u00e4iv\u00e4n psykiatriaa hallitsevalle puuduttavien pillereiden koulukunnalle. Eik\u00e4 h\u00e4n sit\u00e4 paitsi syrj\u00e4ytynyt. H\u00e4n oli kuin olikin tekemisiss\u00e4 \u00e4itins\u00e4 ja kavereidensa kanssa omaan yst\u00e4v\u00e4lliseen tapaansa, olkoonkin ett\u00e4 harvoin. Ja itsest\u00e4\u00e4n h\u00e4n huolehti jopa paremmin kuin todellisen Sirlen kanssa el\u00e4ess\u00e4\u00e4n. Ehk\u00e4 h\u00e4n halusi
\nmiellytt\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 kaikkialla kaupungissa ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4 aave-Sirle\u00e4. H\u00e4n pukeutui melko tyylikk\u00e4\u00e4sti ja panosti pieniin yksityiskohtiin. H\u00e4n ei ollut silti mik\u00e4\u00e4n vanhan ajan dandy puku p\u00e4\u00e4ll\u00e4. H\u00e4nell\u00e4 oli ihan tavalliset nykynuoren vaatteet, vaikka h\u00e4n piti v\u00e4lill\u00e4 hattua,
\nhyvin istuvaa samettitakkia ja pillifarkkuja. Peseytym\u00e4ss\u00e4 ja v\u00e4lill\u00e4
\nsy\u00f6m\u00e4ss\u00e4kin h\u00e4n k\u00e4vi kotonaan ja \u00e4itins\u00e4 luona. \u00c4iti oli kiinteist\u00f6alan ihmisen\u00e4 verrattain varakas ja maksoi edelleen Piknen asunnon vuokran ja tuki t\u00e4t\u00e4 taloudellisesti kaikin tavoin.<\/p>\n
Piknen \u00e4iti\u00e4 ja yst\u00e4vi\u00e4 rauhoitti tieto siit\u00e4, ett\u00e4 Pikne muuttui v\u00e4hitellen rauhallisemmaksi ja onnellisemmaksi. H\u00e4nh\u00e4n tunsi kaupungilla luuhatessaan ja graffitien v\u00e4lityksell\u00e4 kommunikoidessaan olevansa yhdess\u00e4 Sirlen kanssa. Kukaan ei rohjennut t\u00e4ysin uskoa
\nsit\u00e4. Yleisesti ihmiset tietenkin ajattelivat, ett\u00e4 Pikne oli suuresta surusta v\u00e4h\u00e4n t\u00e4r\u00e4ht\u00e4nyt ja piti itsens\u00e4 ja Sirlen puolesta kuvia maalatessaan dialogia todellisuudessa itsens\u00e4 kanssa.<\/p>\n
Piknen palautunut mielenrauha oli kuitenkin tosiasia, ja asian annettiin olla, sill\u00e4 mit\u00e4\u00e4n
\nmuuta ei ollut teht\u00e4viss\u00e4. Piknen \u00e4iti pelk\u00e4si vain sit\u00e4, ett\u00e4 Pikne y\u00f6t ja p\u00e4iv\u00e4t kaupungilla luuhatessaan sattuu roistojen k\u00e4siin. Kovin todenn\u00e4k\u00f6ist\u00e4 se ei ollut, sill\u00e4 mies tunnettiin taitavasta suuv\u00e4rkist\u00e4\u00e4n, ja yst\u00e4v\u00e4llisyytens\u00e4 ansiosta h\u00e4n oli tullut baareissa juttuun ja l\u00f6yt\u00e4nyt yhteisen kielen jopa todellisten rikollisten kanssa. Lis\u00e4ksi h\u00e4n oli melko isokokoinen ja osasi puolustautua my\u00f6s fyysisesti.<\/p>\n
Niinp\u00e4 Pikne siis eli v\u00e4hint\u00e4\u00e4n vuoden ajan omaa tyyliniekan ja kulkurin el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4, hienotunteisen syrj\u00e4ytyneen el\u00e4m\u00e4\u00e4. H\u00e4nell\u00e4 oli hyv\u00e4t, s\u00e4\u00e4npit\u00e4v\u00e4t vaatteet, h\u00e4n telttaili kaupungin puistoissa ja kaupungin reunoilla ei-kenenk\u00e4\u00e4n-mailla, k\u00e4ytti kylm\u00e4n\u00e4 aikana laadukasta talvimakuupussia ja tilaisuuden tullen laittoi itselleen retkeilyliikkeest\u00e4
\nostetulla kaasukeittimell\u00e4 l\u00e4mpim\u00e4n ruoan. H\u00e4n luovi taidokkaasti kohdatessaan rikollisia ja juoppoja, jotka yksin\u00e4isess\u00e4 sielunh\u00e4d\u00e4ss\u00e4\u00e4n etsiv\u00e4t h\u00e4nen seuraansa, ja puljasi poliisin kanssa, joka oli pakotettu vastustamaan h\u00e4nen virallisesti laitonta el\u00e4m\u00e4ntapaansa.<\/p>\n
Pienen kaupungin kyt\u00e4t oppivat kyll\u00e4 pian tuntemaan h\u00e4net ja ymm\u00e4rsiv\u00e4t, ett\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 ei ollut kenellek\u00e4\u00e4n todellista vaaraa, ja katsoivat mahdollisuuksien mukaan sormien l\u00e4pi h\u00e4nen luvattomia v\u00e4liaikaisia majapaikkojaan ja lainvastaista joskin kaunista katutaidettaan.<\/p>\n
Toisinaan Pikne y\u00f6pyi my\u00f6s hyl\u00e4tyiss\u00e4 taloissa, puistonpenkeill\u00e4 tai nurmikoilla paljaan taivaan alla. Jostain syyst\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli poikkeuksellisen hyv\u00e4 terveys. Ehk\u00e4 h\u00e4nelle antoi voimia tieto h\u00e4nen rakkaimpansa l\u00e4sn\u00e4olosta. Vain talvisin, jos pakkanen laski helvetillisiin
\nlukemiin, h\u00e4n y\u00f6pyi toisinaan \u00e4itins\u00e4 tai kaveriensa luona.<\/p>\n
Meid\u00e4n yhteinen kaverimme kertoi minulle my\u00f6s, ett\u00e4 ajan my\u00f6t\u00e4 Pikne ei kommunikoinut Sirlen kanssa en\u00e4\u00e4 ainoastaan graffitien v\u00e4lityksell\u00e4. Pikne alkoi saada salaper\u00e4isi\u00e4 viestej\u00e4 Sirlelt\u00e4 my\u00f6s t\u00e4ysin sattumanvaraisista yksityiskohdista kaupungissa \u2013 tapahtumailmoituksista, liikennemerkeist\u00e4, ilmeisesti my\u00f6s kaupunkilaisten kasvoilta
\nja vaatetuksesta. Kaikki meille ihan arkip\u00e4iv\u00e4inen kaupungissa merkitsi Piknelle paljon enemm\u00e4n, h\u00e4n luki siit\u00e4 jotain kielell\u00e4, jonka vain h\u00e4n yksin tunsi, tai mene ja tied\u00e4, ehk\u00e4 Sirlekin. Mutta graffitit j\u00e4iv\u00e4t heille t\u00e4rke\u00e4ksi yhteydenpitokanavaksi jatkossakin. Kauniit,
\nkiehtovat, arvokkaat ja samalla t\u00e4ysin k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4t kuvat jatkoivat ilmestymist\u00e4\u00e4n hyvinkin yll\u00e4tt\u00e4ville ja piilossa oleville pinnoille, jotka kuuluivat \u2013 sen verran kuin ihmiset potentiaalisesti saattoivat niit\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 \u2013 kaikille ja ei kenellek\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Piknen kaunis, kummallinen, hullumielinen ja lainvastainen tarina levisi vaivihkaa niiden keskuudessa, jotka osasivat arvostaa sit\u00e4. Raimu Hanson kirjoitti siit\u00e4 Postimeeslehdess\u00e4
\nja se levisi kansainv\u00e4lisess\u00e4 graffitimediassa. Tartossa vieraili jopa er\u00e4s espanjalainen graffitiasiantuntija, -taiteilija ja -bloggaaja, joka etsi Piknen k\u00e4siins\u00e4 ja yritti haastatella t\u00e4t\u00e4, mutta Pikne\u00e4 eiv\u00e4t tietenk\u00e4\u00e4n kiinnostaneet graffitit sin\u00e4ns\u00e4. H\u00e4n ei antanut haastattelua
\nRaimu Hansonille, espanjalaiselle eik\u00e4 kenellek\u00e4\u00e4n muullekaan.<\/p>\n
H\u00e4nelle taiteilijan asema ja kuuluisuus tuntuivat olevan ennemmin tiell\u00e4. H\u00e4n ei tehnyt taidetta. Sirle oli ehk\u00e4 joskus \u201dtehnyt taidetta\u201d, vaikka siit\u00e4k\u00e4\u00e4n ei en\u00e4\u00e4 j\u00e4lkeenp\u00e4in voinut olla varma. Pikne piti yhteytt\u00e4 rakkaimpaansa. Aivan kuten keskiaikaiset taidemaalarit ja
\narkkitehdit, jotka eiv\u00e4t luoneet ihmisille vaan Jumalalle, niin eli ja loi Pikne Sirlelle, joka jossain siell\u00e4 toisella puolella jostain syyst\u00e4 kipe\u00e4sti tarvitsi h\u00e4nt\u00e4. Ja jos Pikne puhui t\u00e4st\u00e4 kaikesta, niin vain parille l\u00e4heisimm\u00e4lle yst\u00e4v\u00e4lleen ja heillekin vain pikaisesti, sill\u00e4 kukaan
\nei ihan loppuun asti ymm\u00e4rt\u00e4nyt. Yksin\u00e4isest\u00e4 ja p\u00e4\u00e4llisin puolin ep\u00e4normaalista ja kolkosta el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n huolimatta h\u00e4n oli kuitenkin aina yst\u00e4v\u00e4llinen, rauhallinen ja huumoriin taipuvainen.<\/p>\n
Lopulta k\u00e4vi kuitenkin niin kuin kaikki olivat jostain syyst\u00e4 salaa pel\u00e4nneet, jopa aavistaneet, kuten j\u00e4lkeenp\u00e4in itse\u00e4\u00e4n pett\u00e4en viisasteltiin. Piknekin katosi. H\u00e4nt\u00e4 ei ollut en\u00e4\u00e4 miss\u00e4\u00e4n. Kaupungilla ei en\u00e4\u00e4 n\u00e4hty h\u00e4nt\u00e4. Taas etsittiin kaikkialta poliisien, yst\u00e4vien ja vapaaehtoisten voimin. Todella m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisen, oma-aloitteisen etsimisoperaation
\nk\u00e4ynnistiv\u00e4t Viron graffititaiteilijat, joille Piknest\u00e4 oli tullut \u2013 ja h\u00e4nen kauttaan Sirlest\u00e4 viel\u00e4 enemm\u00e4n \u2013 legenda ja esikuva.<\/p>\n
Pikne inspiroi toiminnallaan ilmeisesti todella monia nuoria, eik\u00e4 todellakaan vain t\u00f6hrim\u00e4\u00e4n seini\u00e4, vaan paneutumaan katutaiteeseen t\u00e4ydell\u00e4 intensiteetill\u00e4 ja vakavuudella. Pikne\u00e4 ei l\u00f6ydetty, kuten h\u00e4nen yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 olivat aavistaneet haluamatta tietenk\u00e4\u00e4n tunnustaa sit\u00e4 itselleen.<\/p>\n
Mutta h\u00e4nen kuvansa ilmestyv\u00e4t seinille edelleen! Yh\u00e4 edelleen! Eiv\u00e4tk\u00e4 ainoastaan h\u00e4nen, vaan my\u00f6s Sirlen! Joskus ne ovat \u201dyhteisprojekteja\u201d, joista voi tunnistaa molemman taiteilijan tyylin. Ne l\u00f6ytyv\u00e4t edelleen ennemmin syrj\u00e4isist\u00e4 paikoista, joista sek\u00e4 molemman
\ntaiteilijan l\u00e4heiset ett\u00e4 heit\u00e4 arvostavat graffitiharrastajat k\u00e4yv\u00e4t niit\u00e4 etsim\u00e4ss\u00e4 ja kauhukseen ja ilokseen my\u00f6s l\u00f6yt\u00e4v\u00e4t.<\/p>\n
Poliisi ei ole ep\u00e4onnisten etsint\u00e4operaatioiden j\u00e4lkeen yritt\u00e4nyt l\u00f6yt\u00e4\u00e4 niist\u00e4 graffiteista mit\u00e4\u00e4n johtolankoja. Heid\u00e4n puolestaan asia on selv\u00e4 \u2013 kuka vain voi tehd\u00e4 graffiteja. Se on ei-kenenk\u00e4\u00e4n-taidetta, anonyymia taidetta. Poliisi, joka on muuten muuttunut graffititaiteen
\nsuhteen huomattavasti suvaitsevammaksi on sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 ilmeisesti jo joku uusi tekij\u00e4 tai useampi jatkaa Sirlen ja Piknen aloittamalla tyylill\u00e4.<\/p>\n
Ja he saattavat olla oikeassa. Ehk\u00e4 on joku kolmas, joka on tehnyt Sirlen tyylisi\u00e4 graffiteja suunnilleen siit\u00e4 alkaen, kun Sirle katosi, ja h\u00e4m\u00e4nnyt siten sek\u00e4 Pikne\u00e4 ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4n yst\u00e4vi\u00e4? Ehk\u00e4 koko sotku alkoikin tuosta salaper\u00e4isest\u00e4 tuntemattomasta, joka jostain syyst\u00e4
\np\u00e4\u00e4tti omistautua Sirlen katutaiteen j\u00e4ljent\u00e4miselle? Ehk\u00e4 tuo tuntematon liittyy molemman taiteilijan katoamiseenkin? Ja onkin se, joka kaupungissa edelleen tekee niin Sirlen kuin Piknen kuvat? Kuka tuo \u201djoku kolmas\u201d sitten olisi? Ihminen? Vai kaupunki itse?
\nSirlen ja Piknen yst\u00e4vill\u00e4 on nyt samanlainen tunne kuin Piknell\u00e4 oli Sirlen katoamisen j\u00e4lkeen. Ja n\u00e4iden kahden huomattavan persoonan taiteen ansiosta se tunne on ehk\u00e4 my\u00f6s monilla muilla kaupunkilaisilla, jotka eiv\u00e4t v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole kuullet koko tarinaa mutta
\njotka osaavat arvostaa graffiteja. Heist\u00e4 tuntuu kuin graffitien tekij\u00e4t olisivat kaikkialla heid\u00e4n ymp\u00e4rill\u00e4\u00e4n, kaupungistuneet, muuttuneet osaksi kaupunkia. Kaupunki kaikkine syrj\u00e4isine seinineen ja niiden salaper\u00e4isine merkkeineen on nyt toisenlainen, el\u00e4v\u00e4mpi, uusi ja vieras.<\/p>\n
Kaupunki kommunikoi heid\u00e4n kanssaan, siit\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 ole ep\u00e4ilyst\u00e4k\u00e4\u00e4n. Ehk\u00e4 kaupunki tuntee sympatiaa heit\u00e4 kohtaan. Tulee vain osata lukea merkkej\u00e4. Tulee opetella uusi salakieli ja -kirjoitus, kuten joskus lapsena, eik\u00e4 vain passiivisesti merkkej\u00e4 ja merkityksi\u00e4 vastaanottaen, vaan aktiivisesti tulkiten, itse merkitysvivahteita muunnellen ja luoden. Oikeastaan se ei ole rationaalisen vaan intuitiivisen kielen luomista, yhdess\u00e4 kaupungin kanssa. Kaupungin luomista, maailman luomista.<\/p>\n
Mieleeni tulee Valdur Mikitan kirja \u201dMokaamisen ilo\u201d, jossa kirjailija kuvailee erilaisia \u201dluontopelej\u00e4\u201d, joita jotkut luonnonkansat harrastavat. Ne ovat oikeastaan kielipelej\u00e4, joissa olemassa olevaa kielt\u00e4 ei rakenneta maailmaa tulkiten, vaan sit\u00e4 luodaan noiden pelien my\u00f6t\u00e4 aina uudelleen vuorovaikutuksessa maailman kanssa:
\n\u201dEhk\u00e4 yksi mieleenpainuvimpia luontopelej\u00e4, joita minulle on kuvailtu, on per\u00e4isin
\ner\u00e4\u00e4lt\u00e4 vanhalta helmenpyyt\u00e4j\u00e4lt\u00e4 Mahuan saarelta. Hiekalle, nousuveden tielle, kasvot laskevaan aurinkoon p\u00e4in, piirret\u00e4\u00e4n keh\u00e4, johon vedet\u00e4\u00e4n sormilla muutamia kuvioita. Jokainen merkki merkitsee yht\u00e4 tietty\u00e4 \u00e4\u00e4nnett\u00e4 (tavua) tai merkitykset\u00f6nt\u00e4 sanaa. Merkkikeh\u00e4n tarkoitus on saada huomio pidetyksi yhdess\u00e4 tietyss\u00e4 asiassa. Ihminen
\nk\u00e4\u00e4ntyy meren ja auringon puoleen ja alkaa kokeilla merkityksett\u00f6mi\u00e4 \u00e4\u00e4ntelyit\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4kseen loitsun tai rukouksen. Kun h\u00e4nest\u00e4 tuntuu, ett\u00e4 laulu on l\u00f6ytynyt, sit\u00e4 kerrataan, kunnes nousuvesi pyyhkii merkit hiekalta. Sen my\u00f6t\u00e4 ihminen on puhdistunut, vesi ottanut
\nh\u00e4nen sanansa vastaan.\u201d<\/p>\n
\u201dEn osaa sanoa, miksi se yksinkertainen p\u00e4iv\u00e4np\u00e4\u00e4t\u00f6srituaali tuntuu niin poikkeuksellisen kauniilta. Siin\u00e4 on jonkinlainen tasapaino, joka usein puuttuu taideteoksista, joista olen yritt\u00e4nyt nauttia yhden jos toisenkin instituution pihdeiss\u00e4. T\u00e4t\u00e4 taidetta varten ei tarvita
\nmuuta kuin nousuveden ja alkeellisen kielen, alkuper\u00e4isluonnon
\nja vasta syntym\u00e4ss\u00e4 olevan kulttuurin v\u00e4linen kosketus.\u201d
\n(Valdur Mikita: \u00c4parduse r\u00f5\u00f5m. Tartu, 2000: 153\u2013154).<\/p>\n
Ehk\u00e4 meid\u00e4n onnistuu samalla tavalla vuorovaikutuksessa kaupungin kanssa p\u00e4\u00e4st\u00e4 l\u00e4hemm\u00e4s my\u00f6s Sirle\u00e4 ja Pikne\u00e4 ja heid\u00e4n salaper\u00e4ist\u00e4 katoamistaan. Mit\u00e4 kaikkea kaupungilla viel\u00e4 onkaan meille kerrottavana. Ja mit\u00e4 kaikkea meill\u00e4 on kerrottavana kaupungille.<\/p>\n
Olemme viel\u00e4 aivan alussa. Oikeastaan me olemme aina, joka hetki, aivan alussa. Yhteinen kieli kaupungin kanssa tulee aina luoda uudelleen, sill\u00e4 nousuvesi tulee v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ll\u00e4 varmuudella. Ja pyyhkii meid\u00e4t pois. T\u00e4rkeint\u00e4 on olla unohtamatta sit\u00e4.<\/p>\n
<\/h1>\nSven Vabar (s. 1977) poikkeaa useista Suomessa esitellyist\u00e4 virolaiskirjailijoista
\nsiin\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen kohdallaan ei p\u00e4\u00e4se hehkuttamaan tuotteliaisuutta tai monipuolisuutta. H\u00e4n on nimitt\u00e4in julkaissut hyvin v\u00e4h\u00e4n kaunokirjallisuutta, ja senkin enimm\u00e4kseen sittemmin sulkemassaan blogissa.<\/p>\n
Sven Vabar on saavuttanut arvostusta kirjailijana \u2013 siis siit\u00e4 huolimatta, ett\u00e4 h\u00e4n ei juurikaan julkaise. H\u00e4n on monille tuttu sek\u00e4 Tarton kirjallisuustapahtumista ett\u00e4 radion kulttuuriohjelmista. Ammatiltaan h\u00e4n on toimittaja ja kriitikko. H\u00e4n on valmistunut
\nTarton yliopistosta semiootikoksi ja tekee p\u00e4iv\u00e4ty\u00f6ns\u00e4 samaisella yliopistolla virolaisen kirjallisuuden tietokannan parissa. T\u00e4rkeint\u00e4 h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n on kaksivuotias tyt\u00e4r Helmi.<\/p>\n
Sven Vabarin novelli Musta lennuki kirik (\u201dMustan lentokoneen kirkko\u201c) palkittiin vuonna 2010 Virossa arvostetulla Friedebert Tuglasin novellipalkinnolla. Novelli ilmestyi Tartto-aiheisessa kokoelmassa Tartu rahutused (2009, Petrone Print), ja sen maagiseen realismiin
\nkallellaan olevat tapahtumat sijoittuivat historialliselle Raadin lentokent\u00e4lle Tartossa.<\/p>\n
Tallinnassa syntynyt Vabar on sijoittanut nykyiseen kotikaupunkiinsa Tarttoon my\u00f6s nyt suomennetun novellin Katutaiteilijat. Alkuper\u00e4isnovelli T\u00e4navakunstnikud on ilmestynyt alun perin kirjailijan blogissa ja sittemmin kahdessa Tartto-aiheisessa antologiassa:
\nEnsimm\u00e4inen niist\u00e4 on Vabarin itsens\u00e4 toimittama Mitte-Tartu (2012, Topofon), joka keskittyy luotaamaan kaupungin p\u00e4\u00e4katujen ja julkisivujen varjoon j\u00e4\u00e4vi\u00e4 ns. ep\u00e4paikkoja. Toinen on Jaan Malinin toimittama Kirju Karlovast (2012, Karlova kirjastus), joka on puolestaan omistettu yhdelle Tarton puutalokaupunginosista.<\/p>\n
N\u00e4m\u00e4 molemmat Tartto-aiheiset kokoelmat sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t sek\u00e4 dokumentin omaisia reportaaseja ett\u00e4 puhdasta kaunokirjallisuutta. Katutaiteilijan lukijankaan ei auta muu kuin kuin heitt\u00e4yty\u00e4 mukaan ep\u00e4tietoisena siit\u00e4, minne tarina h\u00e4nt\u00e4 vie. Suomentajan valintana Katutaiteilijat toteuttaa Nippernaati-sarjan tarkoitusta hyvin: julkaisu antaa mahdollisuuden helmille, joiden julkaisu kaupallisia kanavia pitkin on haasteellista. Sven Vabarilta kun ei
\nole ilmestynyt juttukokoelmaa tai romaania, johon suomalainen kustantaja
\nvoisi tarttua. \u201dAina kun olen pohtinut kokoelman kasaamista, olen tullut siihen tulokseen, ett\u00e4 k\u00e4yt\u00e4n sen ajan mieluummin uuden kirjoittamiseen\u201d, on kirjailija kertonut. Sven Vabarin nimi kannattaa kuitenkin painaa mieleen tulevien teosten toivossa.<\/p>\n
Anniina Ljokkoi (s. 1984) on Tallinnassa asuva k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4 ja kirjoittaja.
\nH\u00e4n opettaa virolaisille suomea, k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 suomalaisille virolaista kirjallisuutta,
\nkirjoittaa vegaanisesta el\u00e4m\u00e4ntavasta molemmissa maissa ja harrastaa karjalan kielt\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Katutaiteilijat Suomentanut Anniina Ljokkoi Olette varmasti t\u00f6rm\u00e4nneet kaupungilla v\u00e4hint\u00e4\u00e4n johonkin niist\u00e4 lukuisista, kummastusta her\u00e4tt\u00e4vist\u00e4 graffiteista, jotka usein muistuttavat mustavalkoisia sarjakuvia mutta joiden merkityst\u00e4 on melko mahdoton ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4. Kuvat on tehty erilaisilla tekniikoilla \u2013 yksinkertaisesti maalaamalla suoraan sein\u00e4lle, j\u00e4ljent\u00e4m\u00e4ll\u00e4 sapluunoilla tai kiinnitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 liisterill\u00e4 \u2013 mutta niiden k\u00e4siala on yleens\u00e4 tunnistettavissa samaksi. Tai oikeastaan niiss\u00e4 voi selv\u00e4sti havaita kahta erilaista k\u00e4sialaa, …<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":469,"menu_order":10,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"inline_featured_image":false},"jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/519"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=519"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/519\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":520,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/519\/revisions\/520"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/469"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=519"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}