{"id":522,"date":"2020-11-11T10:13:37","date_gmt":"2020-11-11T08:13:37","guid":{"rendered":"http:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/?page_id=522"},"modified":"2020-11-11T10:17:46","modified_gmt":"2020-11-11T08:17:46","slug":"valdur-mikita","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/nippernaati-3\/valdur-mikita\/","title":{"rendered":"Valdur Mikita"},"content":{"rendered":"

Katkelma teoksesta Lindvistika<\/h2>\n

Suomentanut Hanna Pippuri<\/h3>\n

<\/h4>\n

Mets\u00e4kirjasto<\/h4>\n

Roland Barthesista l\u00e4htien on ajateltu, ett\u00e4 kirja syntyy lukijan, ei
\nkirjoittajan p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Virolaisten ja suomalaisten pit\u00e4isi lis\u00e4t\u00e4 t\u00e4h\u00e4n viel\u00e4 yksi merkitt\u00e4v\u00e4 tekij\u00e4 \u2013 lukupaikka. Meill\u00e4 jokaisella on suuri joukko sellaisia kirjoja, joista muistamme viel\u00e4 vuosikymmenien j\u00e4lkeenkin, miss\u00e4 ne on luettu ja miten lukupaikka on v\u00e4hitellen
\nmuuttunut osaksi kirjaa.<\/p>\n

Tosiaan, on kirjoja, joiden lukupaikalla on erityinen merkitys. On ullakkokirjoja, majakirjoja, aitanporraskirjat, mets\u00e4kirjat ja puutarhakirjat. Kulinaristit voisivat lis\u00e4t\u00e4 listaan viel\u00e4 maitolavakirjat, tallinyliskirjoja ja hein\u00e4latokirjoja. Hyv\u00e4 romaani syntyy kolmesta
\nkomponentista: kirjailijasta, lukijasta ja lukupaikasta. Vain t\u00e4ss\u00e4 kolminaisuudessa avautuu lukemisen t\u00e4ydellisyys, sill\u00e4 virolaisten lukemismalli on paikkaan sidottu. Paikkakansa ja lukijakansa kohtaavat toisensa ullakolla tai aitanportailla. Kirjallinen paikkavaisto
\non luonnollinen osa paikallista lukemiskulttuuria.<\/p>\n

Ajattelen, ett\u00e4 kirjallisen kulttuurin n\u00e4k\u00f6kulmasta meille voisi luoda suoranaisen lukumetsien luokituksen. Lukemis- ja mietiskelymets\u00e4t, joissa ihminen voisi toteuttaa t\u00e4ysiverisesti sis\u00e4ist\u00e4 introverttiaan. Meille sopisivat maisemat henkisyytt\u00e4 vahvistavine hein\u00e4latoineen ja syrj\u00e4isine mets\u00e4kirjastoineen, yksitt\u00e4isten mietiskelymajojen
\nsuonreunusta. Hein\u00e4latojen katoaminen saattoi hyvinkin olla merkki jostakin suuremmasta henkisest\u00e4 romahduksesta.<\/p>\n

Muistan, ett\u00e4 lapsena minut valtasi silloin t\u00e4ll\u00f6in selitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n lukemishimo. Kun j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4 kirja oli l\u00f6ytynyt, saatoin alkaa etsi\u00e4 sopivaa lukupaikkaa. Sellaisen paikan etsiminen oli oma rituaalinsa; kirjan saattoi lukea kuistilla, aitanportailla, keinussa, ullakolla, hein\u00e4ladossa,
\ntikkailla tai maitolavalla. Kerran yritin jopa sitoa kirjaa polkupy\u00f6r\u00e4n tankoon voidakseni tehd\u00e4 paria kivaa asiaa samaan aikaan, mutta se oli onneksi riitt\u00e4v\u00e4n ep\u00e4mukavaa ja luovuin ajatuksesta varsin pian.<\/p>\n

Varhaisesta lapsuudestani muistan viel\u00e4 yhden omituisen harrastuksen. Min\u00e4 nimitt\u00e4in tykk\u00e4sin ker\u00e4t\u00e4 tyhj\u00e4\u00e4 paperia. Kun joku oli heitt\u00e4nyt uunin eteen rutistetun paperin, min\u00e4 nappasin sen varkain itselleni, silittelin k\u00e4tteni v\u00e4liss\u00e4 suoraksi ja laitoin talteen. Minusta
\noli mukava ajatella, ett\u00e4 paperin toiselle puolelle voi joskus kirjoittaa jotakin. Minua on aina kiehtonut kirjoittamisen ja lukemisen mahdollisuus, tyhjill\u00e4 sivuilla tanssii aina kaikkein villein romaani.<\/p>\n

Muistan, ett\u00e4 sain kerran 96-sivuisen vihon. Se tuntui huikean ylelliselt\u00e4. P\u00e4\u00e4tin silloin, ett\u00e4 on aika ottaa kirjoittaminen vakavasti, ja aloin kirjoittaa kirjaa. Tapahtumapaikka olisi (totta kai!) mets\u00e4 ja p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 orava. Sain suurella vaivalla kirjoitettua ensimm\u00e4isest\u00e4
\nsivusta noin kolmanneksen, sitten loppuivat ideat. Vaikka kuinka yritin, se typer\u00e4 orava oli kuin liimattu kuusen kylkeen ja juoni sulkeutui jo ensimm\u00e4isell\u00e4 sivulla. Revin lopulta sen tyhm\u00e4n sivun irti ja koko vihko oli pilalla. T\u00e4st\u00e4 ensimm\u00e4isest\u00e4 kirjallisesta yrityksest\u00e4
\nj\u00e4i suuri trauma, joka kummittelee omalla tavallaan minulle edelleen: ajatteleminen on mukavaa, mutta kirjoittaminen tuntuu usein kammottavan ty\u00f6l\u00e4\u00e4lt\u00e4.<\/p>\n

Yksi j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4 lukupaikka muistuu viel\u00e4 mieleen \u2013 puun latvus. Kotipihassa ei kasvanut hyvi\u00e4 kiipeilypuita, suurten koivujen latvaan ei niin vain kiivettyk\u00e4\u00e4n. Siksi k\u00e4vin v\u00e4lill\u00e4 salaa mets\u00e4ss\u00e4 lukemassa, vaikka suuren kirjapinon kanssa puuhun kiipe\u00e4minen onkin melkein
\nkuin lukisi kirjaa p\u00e4\u00e4ll\u00e4\u00e4n seisten \u2013 varsin ep\u00e4mukavaa. Suurista kuusista tulikin minulle ennemmin mietiskelypaikkoja. Olen pohtinut monia asioita puunlatvassa. Ajatukseni ovat kuin linnut: jotta ne nousisivat lentoon, pit\u00e4\u00e4 kiivet\u00e4 mahdollisimman korkealle. Puissa
\nkiipeilev\u00e4t tiet\u00e4v\u00e4t, mit\u00e4 tarkoittaa p\u00e4\u00e4seminen vihre\u00e4lle oksalle \u2013 se on oikein mukava tunne.<\/p>\n

Tunsin kotini l\u00e4himetsiss\u00e4 suunnilleen kaikki suurimmat puut, joiden latvaan pystyi kiipe\u00e4m\u00e4\u00e4n. Erityisen hauskaa oli kiivet\u00e4 korkean kuusen latvaan kovalla tuulella. Kuusi on meill\u00e4 p\u00e4in varmaankin ainoa puu, jonka latvaan asti pystyy kiipe\u00e4m\u00e4\u00e4n, ja tuivertava
\ntuuli lis\u00e4si t\u00e4h\u00e4n harrastukseen runsaasti j\u00e4nnityst\u00e4. Suuren kuusen latva huojuu myrskyss\u00e4 metrej\u00e4 kuin raivokas vihre\u00e4 heiluri. Samoin minusta oli mukava kiivet\u00e4 puihin \u00f6isin, katsella t\u00e4hti\u00e4 ja ajatella. Tuleepa mieleeni my\u00f6s yksi juttu er\u00e4\u00e4lt\u00e4 my\u00f6h\u00e4isemm\u00e4lt\u00e4
\nSiperian-matkaltani, jolla l\u00f6ysin hyl\u00e4tyn kotkanpes\u00e4n siperianm\u00e4nnyst\u00e4. Kiipesin monena iltana siperianm\u00e4ntyyn ja istuin vanhassa kotkanpes\u00e4ss\u00e4 kuin joku taigan valtias.<\/p>\n

Vaikuttaa silt\u00e4, ett\u00e4 virolaiset ovat aina olleet kovia kiipe\u00e4m\u00e4\u00e4n puihin, vaikkakin sellainen villinpuoleinen lapsuus on nykyp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 yh\u00e4 harvinaisempi. Minun vieruskaverillani oli puun latvassa varsin kunnollinen maja, ei mik\u00e4\u00e4n kehno kyh\u00e4elm\u00e4, vaan oikein uljas
\nsisustettu huone, tapetti sein\u00e4ss\u00e4 ja matto lattialla. Istuimme siell\u00e4 ja kerroimme vitsej\u00e4 Bre\u017enevist\u00e4 ja Carterista.<\/p>\n

Kiipeilypuista on minulle kaikkein kirkkaimmin j\u00e4\u00e4nyt mieleen er\u00e4s mahtava kolmekymmenmetrinen kuusi mets\u00e4n laidassa. Sen latvasta avautui huikea n\u00e4kym\u00e4 Kummitusmets\u00e4n yli V\u00f5rtsj\u00e4rvelle, loputtomalta tuntuva horisontti, jossa maailman toisessa laidassa nousi Tarvastun hopeinen kirkontorni ja toisessa korallimatona taivaaseen
\nkurotteleva R\u00f5ngun s\u00e4\u00e4aseman masto. Se puu on toinen kahdesta kasvista, joiden kuolema on koskettanut minua syv\u00e4sti. Toinen oli lapsuuteni j\u00e4ttil\u00e4ism\u00e4inen pihakoivu, jonka myrsky kaatoi. Puiden sureminen tuntuu olevan virolaisille tyypillist\u00e4 viel\u00e4 nyky\u00e4\u00e4nkin. Sen
\nsuuren kuusen latvassa kiikkumisen tunne on yh\u00e4 tallessa selk\u00e4rangassani, miten maailma siin\u00e4 h\u00f6ykytyksess\u00e4 tanssi kuin jossakin maagisessa rituaalissa.<\/p>\n

Uskon, ett\u00e4 puiden henkisen el\u00e4m\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4miseen ei ole parempaa keinoa kuin keikkua lapsena puiden latvuksissa. Puuta pit\u00e4\u00e4 koskea, pit\u00e4\u00e4 siit\u00e4 kiinni, se on alkukantaisen ja el\u00e4imellisen kommunikaation kulmakivi, hetki, jona apinan k\u00e4si tarttuu kiinni pelastavaan liaaniin. Koivu ja m\u00e4nty p\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4t helpommin l\u00e4helleen, ne ovat avoimia puita. Kuusi sen sijaan on suljettu puu. Kuusta on vaikeampi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, suuri kuusi her\u00e4tt\u00e4\u00e4 kunnioitusta. Kuusi on salaper\u00e4inen, voimakas, jopa v\u00e4h\u00e4n pelottava, mutta en osaa sanoittaa sit\u00e4. Kuusimets\u00e4tunne on erilainen kuin m\u00e4ntymets\u00e4tunne, sen tied\u00e4mme kaikki. Kuusimets\u00e4 on enemm\u00e4n noitamets\u00e4, minusta tuntuu, ett\u00e4 suurin osa Viron mets\u00e4saduista onkin juuri kuusisatuja. M\u00e4nty on kotoisampi puu. Koivu ja m\u00e4nty ovat v\u00e4lill\u00e4 kuin kissa ja koira,
\nniit\u00e4 voi kouluttaa, mutta kuusta ei voi koskaan t\u00e4ysin kesytt\u00e4\u00e4. Ei, vaikka se kasvaisi kotipihassa. Viro sijaitsee kuusen levinneisyysalueen syd\u00e4mess\u00e4. Kun mets\u00e4 saa kasvaa omia aikojaan, se muuttuu parissa sadassa vuodessa kuusikoksi.<\/p>\n

Sielt\u00e4 myrskyss\u00e4 kiikkumisesta on per\u00e4isin my\u00f6s halu v\u00e4lill\u00e4 kuunnella puita. Erilaiset puut \u00e4\u00e4ntelev\u00e4t tuulessa eri tavoin ja kun menee sis\u00e4\u00e4n t\u00e4h\u00e4n kohinaan, avautuu toisenlainen maailma. \u00c4\u00e4ni riippuu tuulen voimakkuudesta ja puuskien laadusta, puulajista, puun suuruudesta ja varren muodosta sek\u00e4 siit\u00e4, onko puulla nuoret vai vanhat lehdet. Kev\u00e4iset ja syksyiset puut laulavat hiukan eri tavalla. Samoin sattuu joskus kohdalle erityisen musikaalisia puita, joiden melodia on poikkeuksellisen omaper\u00e4inen. Puiden kohinan maagisuus on ehk\u00e4 siin\u00e4, ett\u00e4 puut pit\u00e4v\u00e4t tuulessa eritt\u00e4in matalaa \u00e4\u00e4nt\u00e4, jolla on
\naavistuksen transsiin vaivuttava luonne.<\/p>\n

Virolaisen tilan poetiikka<\/h4>\n

Kes\u00e4paikat eiv\u00e4t ole l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n niin villej\u00e4 kuin maalla sijaitsevat kotitalot. Todellisen maalaisihmisen pihamaa vaatisi erillist\u00e4 ohjekirjaa. Se on kesyt\u00f6n tila, eri aikakerrostumien v\u00e4kev\u00e4 tiivistym\u00e4, jolle on tunnusomaista alkuvoimaisuus. Maatalon piha on kuin sukukronikka aidoimmillaan \u2013 seisomme siell\u00e4 ja tunnemme, ett\u00e4 kaikki,
\nkaikki ovat l\u00e4sn\u00e4. L\u00e4sn\u00e4 ovat vanhurskaat ja syntiset, pitk\u00e4lle p\u00e4\u00e4sseet ja j\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4neet, historiassa oikean ja v\u00e4\u00e4r\u00e4n puolen valinneet, talonpojat, oppineet, liikemiehet, juopot. Jokaisessa suvussa on yksi herkkis, yksi juoppo, yksi jonka k\u00e4siss\u00e4 kaikki muuttuu kullaksi ja
\nyksi joka ajaa jeepill\u00e4. Niin se on.<\/p>\n

Yrit\u00e4mme nyt l\u00e4hemmin kuvailla t\u00e4llaista l\u00e4peens\u00e4 virolaista tilaa. Ensimm\u00e4isen\u00e4 aidossa maalaistalon pihassa pist\u00e4\u00e4 silm\u00e4\u00e4n vinous. Vinoon painuminen on virolaisen tilarunouden pakollinen elementti: vinot puupinot, vanha sauna, tuen varassa seisova liiteri, kiikker\u00e4 lautapino, vanha autonromu, jonka alle laitetut kivet ovat aikoja sitten vajonneet myyr\u00e4nkoloihin; aita on vinossa, postilaatikko tienvarressa on vinossa, suuri pihakoivu samoin on vinossa, koska vapaaksi p\u00e4\u00e4ssyt mulli nappasi nuorelta puulta latvan. My\u00f6s keppiin nojaava vanhus on tavanmukaisesti vino. Jos jokin sattuukin olemaan sattumalta
\nsuorassa, tuntuu se keikahtaneen perspektiivin vuoksi olevan aivan erityisen pahasti vinossa ja pit\u00e4\u00e4 vain k\u00e4rsiv\u00e4llisesti odottaa, milloin tuo viimeinen vatupassissa oleva kohde saa vapauttavan iskun, joka muuttaa sen toisten kaltaiseksi.<\/p>\n

Seuraava tunnusomainen piirre on lahoaminen. Maan, jossa melkein kaikki tehd\u00e4\u00e4n puusta, pit\u00e4\u00e4 v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 sis\u00e4llytt\u00e4\u00e4 omaan kulttuurikuvaansa my\u00f6s orgaanisten aineitten kierron viimeinen vaihe: ajan hampaan puremat rakennukset, lahoavat porrasaskelmat, maatuneet aidantolpat, homehtuneet lautakasat, saunan sein\u00e4\u00e4 vasten nojaavat ikivanhat hein\u00e4seip\u00e4\u00e4t.<\/p>\n

M\u00e4t\u00e4neminen ja huono s\u00e4\u00e4 synnytt\u00e4v\u00e4t seuraavan tilarunouden elementin, joka on henke\u00e4 salpaava haju. Maatalon pihan haisevan kolmikon muodostavat huussi, m\u00e4rk\u00e4 koira ja tunkio. V\u00e4h\u00e4n kauempana hajuaan levitt\u00e4\u00e4 sontakuoppa. Sontakuoppa ja roskakuoppa
\nvoivat olla yhdess\u00e4, mutta my\u00f6s erikseen. Osa orgaanisesta j\u00e4tteest\u00e4 ajelehtii lev\u00e4ll\u00e4\u00e4n jossain pihanlaidoilla. Kes\u00e4iseen aikaan pihalla sy\u00f6t\u00e4ess\u00e4 heitet\u00e4\u00e4n kaikki j\u00e4tteet olan yli nokkospuskaan. Sielt\u00e4 voi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 j\u00e4rsittyj\u00e4 siankoipia yhdess\u00e4 kadonneitten urheiluv\u00e4lineitten ja vanhojen leikkikalujen kanssa.<\/p>\n

Seuraava elementti on harmaa v\u00e4ri. Mit\u00e4 arkaaisempi ja aidompi maatalo, sit\u00e4 harmaampaa siell\u00e4 on. Harmaat rakennukset, harmaat portaat, aidat ja lautakasat, kaikki, mik\u00e4 on puusta ja kenottaa ulkona sateen armoilla, muuttuu ajan my\u00f6t\u00e4 tuhkanharmaaksi. Harmaa on
\ntavallaan suojav\u00e4ri. Ihmiset ovat harmaita, koirat, kissat ja p\u00f6lyiset kanat \u2013 kaikki, mik\u00e4 on j\u00e4\u00e4nyt eloon, on harmaata. Aito virolainen katoaa t\u00e4ydellisesti maisemaan, sulautuu yhteen kotipihansa kanssa. Er\u00e4s japanilainen valokuvaaja kertoi minulle kerran, miten h\u00e4n valokuvasi hyl\u00e4tty\u00e4 virolaista maalaistalon pihaa. Kun h\u00e4n alkoi kotona tarkastella kuvia l\u00e4hemmin, h\u00e4n huomasi, ett\u00e4 kuvissa oli parikymment\u00e4 vanhusta, jotka pitiv\u00e4t pihassa sukukokousta. (Se oli vitsi.)<\/p>\n

Mutta juu, meinasi unohtua \u2013 my\u00f6s s\u00e4\u00e4 on t\u00e4\u00e4ll\u00e4 tavallisesti harmaa.<\/p>\n

Nyt seuraavat kuopat ja kumpareet. Maa on t\u00e4\u00e4ll\u00e4 viljavaa, ja maan sis\u00e4ss\u00e4 puuhataan vilkkaasti l\u00e4pi kes\u00e4n. Myyrien keot, kontiaisten k\u00e4yt\u00e4v\u00e4t ja koirien kaivannot eiv\u00e4t ylety kovinkaan syv\u00e4lle, mutta voivat olla salakavalia. Maatalon l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 voi t\u00f6rm\u00e4t\u00e4 my\u00f6s
\nmittavampiin kaivantoihin, kuten vanhaan kaivoon, hiekkakuoppaan, perunakuoppaan, roskakuoppaan, umpeenkasvaneeseen tekolampeen tai muuhun vastaavaan. Kumpareita taas muodostavat vanhat puunjuurakot, kaatunut sahapukki, puupinon pohja tai kukkapenkin reunakivi, joka on peittynyt salakavalasti kasvillisuuteen.<\/p>\n

Liikkuminen virolaisen maalaistalon pihapiiriss\u00e4 vaatii vuosien harjoittelua ja peritty\u00e4 kokemusta siit\u00e4, miten j\u00e4\u00e4d\u00e4 henkiin niin negatiivisten kuin positiivistenkin pinnanmuodostumien k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ss\u00e4 sokkelossa. Se on todellinen topografinen haaste.<\/p>\n

Seuraava tunnusmerkki on kura. Virolainen ei ole luopunut maalattiasta, se on vain muuttanut pihaan. Kes\u00e4m\u00f6kill\u00e4, jossa k\u00e4yd\u00e4\u00e4n harvoin, t\u00e4t\u00e4 ilmi\u00f6t\u00e4 ei esiinny, mutta todellisen maalaiskodin tuntee portaiden edess\u00e4 sijaitsevasta multaisesta alueesta. Sateella tuon kohdan valtaa mahdoton kura, jonka takia taloon p\u00e4\u00e4st\u00e4kseen tulee suorittaa villej\u00e4 hyppyj\u00e4. Kun pihalle heitet\u00e4\u00e4n tuhkaa ja kaikenlaista muuta j\u00e4tett\u00e4, niist\u00e4 syntyy sateella ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4inen tasainen massa. Kotipihassa liikkuminen, etenkin sateella, vaatii uhkarohkeutta ja kaikkialla vaanivien vaarojen ennakoimista. Vieras, jolla t\u00e4llaista
\ntaitoa ei ole, kaatuu ja peittyy aineeseen, joka koostuu kanankakasta, kurasta, tuhkasta ja koirankarvatukoista. Kun h\u00e4n on p\u00e4\u00e4sem\u00e4isill\u00e4\u00e4n jaloilleen, h\u00e4nen selk\u00e4\u00e4ns\u00e4 hypp\u00e4\u00e4 nelj\u00e4lle jalalle hyv\u00e4ntahtoinen koira, joka on yht\u00e4 kouluttamaton kuin sen is\u00e4nt\u00e4kin.<\/p>\n

Yksi maalaistaloja leimaava piirre on ilmestynyt vasta hiljattain. Ne ovat kaiken maailman peitteet, tavallisimmin kohtuuttoman suuret siniset pressut. Niist\u00e4 on tullut vanhan maataloarkkitehtuurimme tunnusomainen piirre. Virolaiselle on luontaista suojata kaikkea huonolta ilmalta tai pahalta silm\u00e4lt\u00e4. Sit\u00e4 paitsi jokainen suuren mittakaavan
\nesine synnytt\u00e4\u00e4 naapurissa kateutta. Siksi on t\u00e4ysin mahdoton ennustaa, onko muovin alla hirsipino, vanha traktori, m\u00e4t\u00e4nev\u00e4 olkikupo, kumolleen kaatunut sauna vai kuollut nauta. Joka tapauksessa on tosiasia, ett\u00e4 jotakin siell\u00e4 on, eik\u00e4 kohtelias ihminen l\u00e4hde kohottelemaan s\u00e4\u00e4nkest\u00e4v\u00e4n peitteen kulmaa, vaan yritt\u00e4\u00e4 varovasti hajun avulla p\u00e4\u00e4st\u00e4 selvyyteen, mist\u00e4 voisi olla kysymys. Onhan mahdollista, ett\u00e4 siell\u00e4 on vain sateessa vaunuissaan nukkuva vauva.<\/p>\n

Seuraava tunnusmerkki on romu. Vanhat autot tai maatalouskoneet j\u00e4tet\u00e4\u00e4n t\u00e4\u00e4ll\u00e4 usein kotipihan koristeiksi. Ajan hampaan puraisema Mosse on virolaisten maalaislasten tavallisin leikkipaikka, jossa suoritetaan mielikuvituksellisia ja j\u00e4nnitt\u00e4vi\u00e4 man\u00f6\u00f6verej\u00e4 ennen oikean auton rattiin istumista. Virosta on v\u00e4hitellen tullut Euroopan vanhojen autojen ja vanhojen vaatteiden hautausmaa. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 sijaitsee niin orgaanisen kuin ep\u00e4orgaanisenkin kierron p\u00e4\u00e4tepiste. Koi ja ruoste saattavat ty\u00f6n loppuun ja maailma voi taas hengitt\u00e4\u00e4
\nkevyemmin. N\u00e4in virolainen maalaistalon piha muistuttaakin hiukan maatalousmuseota, hiukan ulkoilmamuseota, hiukan pient\u00e4 luonnonsuojelualuetta
\nja hiukan kodittomien el\u00e4inten hoitolaa. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 on tilaa kaikelle ja kaikille.<\/p>\n

Vanhoja maalaispaikkoja leimaa se, ett\u00e4 sek\u00e4 rakennukset ett\u00e4 koneet kokevat t\u00e4\u00e4ll\u00e4 luonnollisen kuoleman, se kuuluu erottamattomana osana virolaiseen tilan poetiikkaan.
\nSyntyminen ja maatuminen n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t rakastavan t\u00e4t\u00e4 paikkaa. Yksi piirre, josta on valitettavasti puhuttava jo imperfektiss\u00e4, on suuri sontakasa navetan takana. Se on katoava kulttuurin\u00e4ht\u00e4vyys kuten hein\u00e4suovakin. Aikaisemmin p\u00e4ti kirjoittamaton s\u00e4\u00e4nt\u00f6: mit\u00e4
\nsuurempi sontakasa, sit\u00e4 rikkaampi talo. Lis\u00e4ksi se oli er\u00e4\u00e4nlainen kunniamerkki asukkaiden hyv\u00e4lle terveydelle. Ensinn\u00e4kin, sonnan levitt\u00e4minen on maanviljelyksen kaikkein raskain ty\u00f6. Toiseksi, sontakasa synnytt\u00e4\u00e4 huikeina parvina surisevia k\u00e4rp\u00e4si\u00e4. Monien ihmisten
\nensimm\u00e4inen lapsuusmuisto on suunnaton sontakasa, joka imaisee sis\u00e4\u00e4ns\u00e4 lapsen saappaan ja saa vanhemmat ihmiset elehtim\u00e4\u00e4n kiukkuisesti. Agraariin kulttuurimuistiin kuuluu k\u00e4rp\u00e4si\u00e4 kuhiseva sontakasa, josta siivekk\u00e4\u00e4t aika ajoin nousevat ilmaan lenn\u00e4ht\u00e4\u00e4kseen sis\u00e4\u00e4n keitti\u00f6n avoimesta ikkunasta ja suorittaakseen siell\u00e4 pienen
\nmutta arvokkaan k\u00e4velyn paistetun munan poikki ja lent\u00e4\u00e4kseen sitten tyytyv\u00e4isin\u00e4 takaisin omalle paskam\u00e4elleen. N\u00e4lk\u00e4iset lapset tunkevat suuhunsa k\u00e4rp\u00e4sten tarkastamat munat ja pekonit ja ovat terveit\u00e4 kuin pukit (hygieniahypoteesi!). Sontakasan juurella kasvanut
\nik\u00e4polvi on luonteeltaan siivotonta, mutta sit\u00e4kin terveemp\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Ja lopuksi, ulkohuussi. Vaikka tuo rakennus tuntuu olevan l\u00e4hes yht\u00e4 kuuluisa kuin Tallinnan vanhakaupunki, siihen k\u00e4tkeytyy viel\u00e4 suuri joukko selitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 ja arvoituksellisia aspekteja. Koska huussi on virolaisessa kulttuurissa varsin my\u00f6h\u00e4inen tulokas, ilmenee tietty\u00e4 p\u00e4\u00e4tt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4 siit\u00e4, mihin t\u00e4m\u00e4 outo objekti tulisi sijoittaa.
\nSen voi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 melkeinp\u00e4 mist\u00e4 vain: on talouksia, joissa keskell\u00e4 pihaa seisova pomp\u00f6\u00f6si k\u00e4ym\u00e4l\u00e4 j\u00e4tt\u00e4\u00e4 varjoonsa kaikki muut rakennukset, se voi olla talon eteisess\u00e4, jonkin sivurakennuksen r\u00e4yst\u00e4\u00e4n alla, saunan takana, mets\u00e4n reunassa, pihan nurkassa \u2013 sanalla sanoen, miss\u00e4 vain. Me hermostumme aina, kun tulee tarve esitell\u00e4 t\u00e4m\u00e4 virolaisen
\nmaalaisel\u00e4m\u00e4n kaikkein symbolisin rakennus ulkomaalaisille. Huussi on liukkaan ja umpeen tuiskunneen polun p\u00e4\u00e4ss\u00e4 sijaitseva kylm\u00e4 ja haiseva laatikko, outo musta aukko, joka aika-avaruuden kaarevuuden takia imee itseens\u00e4 kaikenlaista saastaa. Kaikkein ep\u00e4loogisin
\nonkin tuon rakennuksen sijainti. Kun teille annetaan jonakin kylm\u00e4n\u00e4 ja pime\u00e4n\u00e4 y\u00f6n\u00e4 vanha taskulamppu (jonka patterit ovat vasta tyhjentyneet) ja viitataan ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4iseen suuntaan, niin tiet\u00e4k\u00e4\u00e4, ett\u00e4 edess\u00e4 voi olla viimeinen matkanne, jos juoksette huomaamattanne huussin ohi. Huussin takana loppuu yst\u00e4v\u00e4llinen ja kesytetty maailma ettek\u00e4 en\u00e4\u00e4 milloinkaan l\u00f6yd\u00e4 tiet\u00e4 takaisin. Siksi onkin viisasta talon ovella seistess\u00e4\u00e4n m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 oma sijaintinsa Pohjant\u00e4hden mukaan ja uskoa itsens\u00e4 Taaran huomaan (jota ei ole olemassakaan).<\/p>\n

Mutta vaikka ette eksyisik\u00e4\u00e4n, voivat teit\u00e4 vaania monet muut vaarat. Er\u00e4s l\u00e4\u00e4k\u00e4ri kertoi minulle kerran, ett\u00e4 yksi vanhojen ihmisten yleisimpi\u00e4 kuolinsyit\u00e4 on alkuun vaarattomalta n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 murtuma jalassa. Luu paranee kyll\u00e4, mutta sitten astuu peliin er\u00e4s salakavala
\ntekij\u00e4; ulkona puuhailemaan tottuneelle vanhukselle nelj\u00e4n sein\u00e4n sis\u00e4ll\u00e4 istuminen on todellista piinaa ja h\u00e4n l\u00e4htee ohuissa vaatteissa ulos, vilustuu ja saa keuhkokuumeen. Joka vuosi suuri joukko ik\u00e4ihmisi\u00e4 kuolee keuhkokuumetta seuranneisiin komplikaatioihin. Kun
\nnyt ajatellaan maalaisihmisi\u00e4, on kaikkein tavallisin k\u00e4den tai jalan murtumisen syy liukastuminen huussipolulla. Johtop\u00e4\u00e4t\u00f6s on helppo tehd\u00e4: huussi on kaikin puolin salakavalin rakennus, tappaja-arkkitehtuurin synkk\u00e4 lippulaiva. Samalla ulkohuussiin liittyv\u00e4t rituaalit ovat niin vahvoja, ett\u00e4 ilman kunnollista, kotoisin v\u00e4linein koristettua
\nja absurdissa paikassa sijaitsevaa huussia j\u00e4isi todellisesta maalaiskokemuksesta
\npuuttumaan jotakin oleellista.<\/p>\n

Kun nyt yrit\u00e4mme koota yhteen vanhan virolaisen maalaistalon tilarunouden peruspiirteit\u00e4, voisivat ne olla alkuvoimaisuus, odottamattomuus ja el\u00e4m\u00e4nkyll\u00e4isyys. Nokkoset, takiaiset ja sammaltuneet maanmy\u00f6t\u00e4iset marjapensaat, p\u00e4\u00e4skynen, eukko ja kana (joskus my\u00f6s j\u00e4nis, hirvi ja karhu), vihainen kukko, kouluttamaton koira, kuralammikko ja py\u00f6re\u00e4t kivet, lahonnut aita ja vino liiteri\u2026 kaikki se ilment\u00e4\u00e4 asioiden luonnollista tilaa, johon ei ole tapana puuttua. T\u00e4m\u00e4 saattaa heijastella jotakin suurempaa virolaisen tilan filosofiaa,
\nkaaokseen perustuvaa tilan poetiikkaa, jota ei viel\u00e4 ole muotoiltu tai kirjoitettu auki.<\/p>\n

Ja miten tuo tila kuitenkin hoivaa ja yhdist\u00e4\u00e4 sukujamme! Se ihmeellinen hetki, kun seisomme siell\u00e4 ja huomaamme, ett\u00e4 kaikki ovat paikalla. On herkkis, on juoppo, kultak\u00e4tinen ty\u00f6mies ja yksi, joka tuli jeepill\u00e4. Min\u00e4 tosiaan rakastan n\u00e4it\u00e4 syd\u00e4nkes\u00e4n ep\u00e4tavallisia, hiukan surrealistisia kokoontumisia. Mik\u00e4 yhdist\u00e4\u00e4 n\u00e4it\u00e4 n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6mi\u00e4, yh\u00e4 laajemmalle ymp\u00e4ri maailmaa varisevia Viron ihmisi\u00e4? Min\u00e4 luulen, ett\u00e4 se on juuri t\u00e4m\u00e4 piha, biofilian ja topofilian ihmeellinen saareke, jossa jokin utuinen aaltoliike menneisyydest\u00e4 ylt\u00e4\u00e4 varpaanp\u00e4iss\u00e4mme maksimiinsa.<\/p>\n

T\u00e4ytyy tunnustaa, ettei mit\u00e4\u00e4n ole teht\u00e4viss\u00e4 sille, ett\u00e4 kulttuurimme kaikkein oleellisin
\nrakennuskivi onkin se pimeyteen katoava rakenne, jota kutsumme suvuksi. Se on eloonj\u00e4\u00e4misyksikk\u00f6, joka on pystynyt vuosisatojen saatossa pehment\u00e4m\u00e4\u00e4n kaikkia katastrofeja. Se siemen, joka aina kes\u00e4isin heitet\u00e4\u00e4n uudelleen multaan siell\u00e4 maatalon pihamaalla kaaoksen rajamailla h\u00e4\u00e4lyv\u00e4ss\u00e4 alkuvoimaisuudessa, el\u00e4\u00e4 kauemmin kuin
\nihminen, kauemmin kuin historia.<\/p>\n

Voidaan siis todeta, ett\u00e4 virolaisen ihmisen kolme t\u00e4rkeint\u00e4 asiaa ovat kotitalo maalla, suku ja mets\u00e4. Ne ovat meid\u00e4n kansalliset eloonj\u00e4\u00e4misyhteis\u00f6mme. N\u00e4ille kolmelle pohjautuu sanoittamaton ja kaiken kattava strategia, jonka avulla olemme selvinneet vuosisadoista,
\njoista taaksep\u00e4in katsottaessa ei kai ollut tarkoituskaan selvit\u00e4 hengiss\u00e4.<\/p>\n

Ruokasodat<\/h4>\n

Jos olet virolainen, olet suurella todenn\u00e4k\u00f6isyydell\u00e4 osallistunut ruokasotiin. Tarkoitan niit\u00e4 kiihkeit\u00e4 sotia, joiden taistelut k\u00e4yd\u00e4\u00e4n vanhempien tai isovanhempien ovella, kun nuorempi v\u00e4ki valmistautuu l\u00e4htem\u00e4\u00e4n kaupunkiin. Mit\u00e4 runsaampi syksy, sit\u00e4 suurempi sota ja
\nsit\u00e4 pidemmiksi venyv\u00e4t taistelut. Ruokasodan laukaiseva suhdanne on tavallisesti aina sama: runsas sato ja huolehtiva iso\u00e4iti. Juuri kun ihmiset ovat hyv\u00e4stelleet ja astumassa ulos, keitti\u00f6n ovi avautuu ja ovella seisoo iso\u00e4iti voittoisa ilme kasvoillaan. H\u00e4nen takanaan
\nkohoaa j\u00e4ttim\u00e4inen vihre\u00e4 kasa, joka on v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti ja v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kuljetettava kaupunkiin.<\/p>\n

Voi, miten rakastan n\u00e4it\u00e4 ruokasotia, joita k\u00e4yd\u00e4\u00e4n hillitt\u00f6m\u00e4ll\u00e4 innolla, harvinaista strategista taitoa noudattaen! N\u00e4iss\u00e4 taisteluissa k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n kaikkia vuosisatojen kuluessa opittuja sodank\u00e4ynnin strategioita: \u00e4kkihy\u00f6kk\u00e4yst\u00e4, lahjontaa, uhkailua, huolellisesti koottuja vakoilutietoja, uhkavaatimuksia, neuvotteluja ja lopulta viimeisess\u00e4 h\u00e4d\u00e4ss\u00e4, kun toinen osapuoli on ajettu nurkkaan, vetoamista inhimilliseen my\u00f6t\u00e4tuntoon. Ruokasodissa taistellaan kaikkensa antaen.<\/p>\n

Kumpikaan osapuoli ei antaudu (rituaalisesti), mutta toinen puoli joutuu lopulta taipumaan (murtuen samalla rituaalisesti). Yksik\u00e4\u00e4n taisteluissa karaistunut iso\u00e4iti ei korvaansa lotkauta lapsellisille argumenteille, kuten ettei kaupunkiasunnon kellariin en\u00e4\u00e4 mahdu kymment\u00e4 purkillista hilloa, viitt\u00e4toista kolmen litran omenamehupurkkia ja suunnilleen samaa m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 s\u00e4il\u00f6ttyj\u00e4 kurkkuja. Aivan yht\u00e4 hy\u00f6dyt\u00f6nt\u00e4 on vetoaminen vastenmieliseen pikkuporvarilliseen minij\u00e4\u00e4kaappiin, johon ei mahdu edes kahdeksaa laatikollista
\nmunia, kymment\u00e4 kiloa lihaa ja kantamuksellista tuoreita juureksia. Olen el\u00e4m\u00e4ni aikana pannut korvan taa suuren joukon erilaisia petollisia man\u00f6\u00f6verej\u00e4, joiden avulla ihmiset ovat selvinneet n\u00e4ist\u00e4 sodista ehjin nahoin. Yleisesti p\u00e4tee s\u00e4\u00e4nt\u00f6, ett\u00e4 mit\u00e4 tolkuttomampi
\nargumentti on, sit\u00e4 suuremmalla todenn\u00e4k\u00f6isyydell\u00e4 se hyv\u00e4ksyt\u00e4\u00e4n. Aristoteelinen logiikka lent\u00e4\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 kohden suorinta tiet\u00e4 roskakoriin, sill\u00e4 onpa argumentti miten vakuuttava hyv\u00e4ns\u00e4, iso\u00e4iti herist\u00e4\u00e4 sille uhkaavasti koukkuista sormeaan ja sanoo: \u201dMutta siit\u00e4 huolimatta!\u201d ja koko edelt\u00e4nyt argumentaatio hajoaa kuin m\u00e4t\u00e4nev\u00e4 kurpitsa.<\/p>\n

Kaikkein suurimmassa tiet\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni petoksessa jonkun piti harhauttaa iso\u00e4iti\u00e4 sill\u00e4 v\u00e4lin, kun niin sanottu autoon kannettava tavara koukkasi ovelasti takaisin kellariin. Huijaus paljastui, kun iso\u00e4iti l\u00f6ysi kev\u00e4\u00e4n korvalla kellarinsa ep\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4n notkollaan olevia hyllyj\u00e4
\ntutkiessaan hilloja, jotka eiv\u00e4t olleet h\u00e4nen tekemi\u00e4\u00e4n. Tarina p\u00e4\u00e4ttyi t\u00e4ydelliseen katastrofiin, sill\u00e4 yli-innokastakin iso\u00e4iti\u00e4 pahempi on demonstratiivisesti vaikeneva iso\u00e4iti. Parempi on rakentaa itselleen suurempi kellari kuin riskeerata rikkomalla sanattomia s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4, jotka ovat kehittyneet ruokasotien kunniakoodeksiin vuosisatojen aikana.<\/p>\n

Elokuun puolimaissa Viro julistetaan marinoimisen, suolaamisen ja kiehuttamisen kuningaskunnaksi ja valta siirtyy parlamentilta iso\u00e4ideille. Viel\u00e4 aivan hiljan keitettiin talven varalle monta sataa purkillista hilloa ja kaksi 50 kilon sokeris\u00e4kki\u00e4 oli yhden perheen kes\u00e4inen sokerikiinti\u00f6. Todenn\u00e4k\u00f6isesti hillom\u00e4\u00e4r\u00e4 henkil\u00f6\u00e4 kohti saavutti suunnattomat mittasuhteet. Uskon jopa, ett\u00e4 oli aikoja, jolloin virolaiset saattoivat helposti pit\u00e4\u00e4 hallussaan maailman hilloenn\u00e4tyst\u00e4.<\/p>\n

Kun kaupunkilainen varaa muonavaroja kahdeksi vuorokaudeksi, on maalaisella varastoissaan ruokaa kahden vuoden tarpeiksi \u2013 seuraava vuosihan voi olla katovuosi. Onneksi meill\u00e4 on viel\u00e4 tarpeeksi ihmisi\u00e4, jotka osaavat arvostaa vanhaa hyv\u00e4\u00e4 hilloperinnett\u00e4. Kerran kun mietin kaikkia niit\u00e4 groteskeja tilanteita, joita arkaainen
\nvieraanvaraisuus tuo mukanaan, aloin piruuksissani kirjoittaa opettavaista kauhujuttua siit\u00e4, miten eloper\u00e4inen kuorma sammuttaa sellaisen nuoren ihmisen elonliekin, jolla ei ole tarvittavaa taistelukokemusta. Juoni kulki niin, ett\u00e4 ylenm\u00e4\u00e4r\u00e4isen kohteliaan v\u00e4vypojan
\nkunto heikkenee matkalla kaupunkiin ja h\u00e4n vaipuu hengett\u00f6m\u00e4n\u00e4 ojaan l\u00e4hell\u00e4 Elvaa, koska nuorukaisen heikko terveys ei kest\u00e4 h\u00e4nen kannettavakseen s\u00e4lytetty\u00e4 suunnatonta ruokakuormaa ja h\u00e4n tukehtuu, vitamiinipitoinen sipulivarsi nen\u00e4ss\u00e4\u00e4n. Joskus tulevaisuudessa er\u00e4s pikkumies osoittaa hautaa ja kysyy \u00e4idilt\u00e4\u00e4n: \u201dMiksi h\u00e4n kuoli?\u201d
\n\u00c4iti vastaa murtuneella \u00e4\u00e4nell\u00e4: \u201dPoikaseni, hyvien ihmisten lahjat tappoivat h\u00e4net\u2026\u201d Outo Liivinmaan potlatch. Kuolinsyyn\u00e4 hapankurkku, tuore sipuli ja mustaherukkahillo.<\/p>\n

Vanhan ja uuden kulttuurin raja kulkee jossakin edellisen vuosisadan puolimaissa. On suuri ero siin\u00e4, elik\u00f6 lapsuutensa Stalinin aikana vai my\u00f6hemmin. Monilla ihmisill\u00e4 sota-aika kesti viisikymmenluvun puoliv\u00e4liin. Itsesuojeluvaisto pakotti varustamaan perheen riitt\u00e4vill\u00e4
\nmuonavaroilla, keinoja kaihtamatta. Rituaaliset ruokasodat ovat jossakin mieless\u00e4 synkki\u00e4 varjoja aivan toisenlaisesta maailmasta. Kun oikein etsii, voi sellaisia kroonisesta puutteesta ja ylenpalttisesta runsaudesta johtuvia totaalisesti eri\u00e4vi\u00e4 arvoasetelmia l\u00f6yt\u00e4\u00e4 enemm\u00e4nkin. Huomion arvoista on, ett\u00e4 meid\u00e4n kulttuurimuistimme ei suinkaan viel\u00e4 ole unohtanut sit\u00e4 toista, jatkuvassa puutteessa kamppailevaa maailmaa.<\/p>\n

Toinen samanlainen ilmi\u00f6 ruoan hamstraamisen rinnalla on vanhojen ja jo tarpeettomien tavaroiden s\u00e4\u00e4st\u00e4minen. Vanhoilla ihmisill\u00e4 ei ole tapana heitt\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n pois, sill\u00e4 koskaan ei voi tiet\u00e4\u00e4, milloin jotakin taas tarvitsee. Er\u00e4\u00e4ss\u00e4 fiksussa maalaisperheess\u00e4 ihmiset ovat
\ntottuneet liikkumaan kylki edell\u00e4, sill\u00e4 vuosikymmenten aikana kertyneet tavarat ja niist\u00e4 pinotut tornit peitt\u00e4v\u00e4t leijonanosan lattian pinnasta.<\/p>\n

Kolmas vanha kulttuuri-ilmi\u00f6, jota Virossa kyll\u00e4 kohtaa yh\u00e4 harvemmin, on vieraanvaraisuus my\u00f6s ventovieraita kohtaan. Sen takana on ikivanha yhteenkuuluvaisuuden tunne, k\u00e4sitys siit\u00e4, ett\u00e4 kulkijalle t\u00e4ytyy antaa ruokaa ja katto p\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4lle.<\/p>\n

Nelj\u00e4s voisi olla luontaistalous, ruokavarojen ker\u00e4\u00e4minen perinteisen ker\u00e4ilytalouden tapaan. Hyvin virolainen ja luultavasti my\u00f6s ikivanha on my\u00f6s se tapa, ett\u00e4 vieraanvaraisuuden piiriin ei kuulu jakaa etenk\u00e4\u00e4n vieraiden kanssa sieni-, marja- ja kalapaikkoja. Muistan lapsuudestani, miten vanhemmat ihmiset suorastaan opettivat minua
\ntietoisesti valehtelemaan. Keruupaikan n\u00e4ytt\u00e4minen vieraalle oli suuri rikos. Muistan seisoneeni sienikori n\u00e4peiss\u00e4 mets\u00e4nreunassa ja yritt\u00e4neeni itsekseni ratkaista monimutkaista eettist\u00e4 dilemmaa: sanoako vieraalle, mist\u00e4 olin ne sienet l\u00f6yt\u00e4nyt, vai ei. Lopuksi tietysti osoitin suunnan, jossa tiesin kasvavan vain roskasieni\u00e4. T\u00e4m\u00e4 kulttuurikoodi
\nperiytyy varmasti ajoista, jolloin salainen ruoankeruupaikka saattoi pelastaa koko suvun n\u00e4lk\u00e4kuolemalta.<\/p>\n

Viides tunnusomainen piirre: Luonnonl\u00e4\u00e4kkeet. Ihmiset luottavat yh\u00e4 edelleen muinaisiin l\u00e4\u00e4kekasveihin ja voi varmasti v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kyseess\u00e4 on yksi harvoista virolaisen kulttuurin traditioista, jota on noudatettu katkeamatta jo kauan ja jonka juuret ulottuvat luultavasti
\nsatojen vuosien taakse.<\/p>\n

Kuudes: Puiden tuominen sis\u00e4lle, villikasvien ja puunoksien ker\u00e4\u00e4minen. Kes\u00e4isin koivut ja talvisin kuuset, kev\u00e4isin pajunoksat ja syksyisin pihlajanoksat maljakkoon. M\u00e4nnynoksia voi tuoda milloin vain, mutta useimmiten niin tehd\u00e4\u00e4n kylmin\u00e4 vuodenaikoina.<\/p>\n

Seitsem\u00e4s: Paikallisuuden vaikutus. Monille vanhoille ihmisille on luonteenomaista suhtautua ep\u00e4illen matkustamiseen. Miksi etel\u00e4virolaisen pit\u00e4isi matkustaa Saarenmaalle tai Rakvereen? Ei tietenk\u00e4\u00e4n pid\u00e4k\u00e4\u00e4n \u2013 ja Virossa onkin tuhansia ihmisi\u00e4, jotka eiv\u00e4t k\u00e4y siell\u00e4
\nkoskaan ja joille ei \u2013 meist\u00e4 poiketen \u2013koskaan tule tunnetta, ett\u00e4 he olisivat j\u00e4\u00e4neet jostakin paitsi.<\/p>\n

Kahdeksas: K\u00e4rsiv\u00e4llisyys, h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4 kyky suunnitella omaa toimintaa kymmenten vuosien aikaj\u00e4nteell\u00e4. Vanhan koulukunnan edustaja ei halua olla tarpeettoman tehokas. Tehokas ihminen on ik\u00e4v\u00e4 ihminen, h\u00e4n on jatkuvasti rauhaton ja el\u00e4\u00e4 kuin tulisilla hiilill\u00e4.
\nSellainen ihminen, joka ei odota mit\u00e4\u00e4n, suhtautuu kallisarvoisena lahjana kaikkeen, mit\u00e4 el\u00e4m\u00e4 h\u00e4nen eteens\u00e4 tuo.<\/p>\n

Yhdeks\u00e4s: L\u00e4heisi\u00e4 ei k\u00e4tell\u00e4, halaaminen on uusi ja virolaisille vieras tapa. K\u00e4tt\u00e4 annetaan vain hautajaisissa. T\u00e4ss\u00e4 pid\u00e4ttyv\u00e4isyydess\u00e4 on jotakin japanilaista tai intiaanimaista.<\/p>\n

Kymmenes: \u00c4l\u00e4 sekaannu asioihin, joita et oikein ymm\u00e4rr\u00e4. \u00c4l\u00e4 ota kantaa. \u00c4l\u00e4 puutu. J\u00e4t\u00e4 rauhaan.<\/p>\n

Suurin osa n\u00e4ist\u00e4 arvoista on luotu selvi\u00e4miseen maailmassa, jossa ihminen voi luottaa vain itseens\u00e4. N\u00e4m\u00e4 arvorakennelmat ovat kaikki katoamassa, sill\u00e4 runsaus tuo mukanaan aivan toisenlaisen ajattelumaailman.<\/p>\n

Pohdiskeleva ohjaustanko<\/h4>\n

Polkupy\u00f6r\u00e4 on Virossa (ja itseasiassa kaikkialla maapallolla) kaikkein tehokkain kulkupeli. Mill\u00e4\u00e4n toisella kulkuneuvolla ei voi liikkua yht\u00e4 v\u00e4h\u00e4ll\u00e4 energiankulutuksella niin pitki\u00e4 matkoja. Siksi polkupy\u00f6r\u00e4 on yksi ihmiskunnan h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4vimpi\u00e4 keksint\u00f6j\u00e4. Yh\u00e4 edelleen
\npuuttuu vastaus kysymykseen, miksi luonto itse ei ole keksinyt py\u00f6r\u00e4\u00e4. Py\u00f6rien liikkumista esiintyy kyll\u00e4 luonnossa, mutta vain v\u00e4h\u00e4isess\u00e4 m\u00e4\u00e4rin.<\/p>\n

Vastaus kysymykseen, miksi py\u00f6r\u00e4ilyn suosio levisi niin nopeasti, on ilmeisesti siin\u00e4, ett\u00e4 1800-luvun ihmiset olivat tottuneet ratsastamaan. Ihminen siirsi ikivanhan ratsastuskokemuksensa polkupy\u00f6r\u00e4n selk\u00e4\u00e4n. Polkupy\u00f6r\u00e4\u00e4 ja hevosta yhdist\u00e4v\u00e4t sama istumisasento ja jotenkin samansukuinen tasapainotaju.<\/p>\n

Moni on varmasti oivaltanut, ett\u00e4 polkupy\u00f6r\u00e4 on kaiken lis\u00e4ksi oivallinen kokemisen v\u00e4line. Polkupy\u00f6r\u00e4 on zenil\u00e4inen esine: py\u00f6r\u00e4 py\u00f6rii huikealla nopeudella, vaikka navan sis\u00e4ll\u00e4 haukottelee tyhjyys. Py\u00f6r\u00e4ily sopii erinomaisesti yhteen virolaisen maiseman kanssa.
\nParhaassa tapauksessa Viro voisi olla paikka, jossa syntyisi uusi omaper\u00e4inen py\u00f6r\u00e4ilyfilosofia. Juoksemisen filosofialle on pyhitetty lukuisia kirjoja, py\u00f6r\u00e4ilyfilosofiaa ei muistu mieleen.<\/p>\n

Viro on omanlaisensa maastopy\u00f6r\u00e4ilij\u00e4n paratiisi \u2013 vaihteleva ja kumpuileva maasto, paljon kyl\u00e4- ja mets\u00e4teit\u00e4. Viron jaksaa polkea py\u00f6r\u00e4ll\u00e4 ristiin rastiin ja p\u00e4\u00e4st\u00e4 p\u00e4\u00e4h\u00e4n, Amerikkaa ilmeisesti ei. Virosta tekeekin erityisen py\u00f6r\u00e4ilymaan juuri pienten teiden loputon moninaisuus, mahdollisuus polkea yksin mets\u00e4ss\u00e4, paljon ei-kenenk\u00e4\u00e4n-maata. Er\u00e4s ilmi\u00f6, joka mukavasti kuvaa py\u00f6r\u00e4ily\u00e4 Virossa, on mahdollisuus kokea ihmeellinen py\u00f6r\u00e4ily-yksin\u00e4isyys. Virolaisen stilisoitu py\u00f6r\u00e4ilyp\u00e4iv\u00e4kirja voisi n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n t\u00e4lt\u00e4:
\nPerjantai, 8. toukokuuta<\/em>
\nAjoin 38 km mets\u00e4teit\u00e4, ei yht\u00e4k\u00e4\u00e4n ihmist\u00e4. Vain j\u00e4nis, teeri ja hirvi.
\nTiistai, 12. toukokuuta<\/em>
\nAjoin 42 km mets\u00e4teit\u00e4, ei yht\u00e4k\u00e4\u00e4n ihmist\u00e4. J\u00e4lleen j\u00e4nis, teeri ja hirvi, lis\u00e4ksi kurki, mets\u00e4peura ja kotka.
\nSunnuntai, 17. toukokuuta<\/em>
\nAjoin 53 km mets\u00e4teit\u00e4. J\u00e4lleen j\u00e4nis, teeri ja hirvi. Paluumatkalla n\u00e4in kauempana yhden ihmisen. Siit\u00e4 tuli ep\u00e4mukava olo. Moneen p\u00e4iv\u00e4\u00e4n ei tehnyt mieli menn\u00e4 mets\u00e4\u00e4n: siell\u00e4 on liikaa ihmisi\u00e4.<\/p>\n

Mets\u00e4ss\u00e4 virolaista pelottaa eniten se, ett\u00e4 siell\u00e4 sattuisi kohtaamaan
\ntoisen ihmisen. Eurooppalainen taas ei mene mets\u00e4\u00e4n, koska siell\u00e4 ei ole yht\u00e4k\u00e4\u00e4n ihmist\u00e4.<\/p>\n

\"dots\"<\/h1>\n

Valdur Mikita<\/h1>\n

Valdur Mikita (s. 1970) on virolainen semiootikko ja kirjailija, joka on kirjoituksillaan ja luennoillaan saanut virolaiset rakastamaan sek\u00e4 semiotiikkaa ett\u00e4 kielitiedett\u00e4 ja tarkastelemaan oman kulttuurinsa ja kielens\u00e4 ilmi\u00f6it\u00e4 uusin silmin. Lukukaudella 2016-2017 h\u00e4n toimi my\u00f6s Tarton yliopistossa vierailevana vapaiden taiteiden professorina.<\/p>\n

Mikitan kirjoituksissa luonto on l\u00e4hell\u00e4. H\u00e4n n\u00e4kee virolaisen ihmisen toiminnassa runsaasti yhteyksi\u00e4 maaseutuun ja erityisesti mets\u00e4\u00e4n. Ensimm\u00e4iselt\u00e4 koulutukseltaan Mikita on biologi, ja h\u00e4nell\u00e4 itsell\u00e4\u00e4n on lapsuudestaan l\u00e4htien ollut vahva side virolaiseen maisemaan.
\nH\u00e4n muun muassa tutkii luontosuhteen muuttumista yhteiskunnan muuttuessa ja n\u00e4kee tuoreita ja usein odottamattomiakin merkityksi\u00e4 luonnon ja ihmisen v\u00e4lisiss\u00e4 suhteissa.<\/p>\n

Kirjoittajana Mikita tuntuu impulsiiviselta ja innostuvalta. Vaikuttaa silt\u00e4, ett\u00e4 ajatus l\u00e4htee joskus kehittym\u00e4\u00e4n kirjoittamisen edetess\u00e4 ja h\u00e4n saattaa itsekin yll\u00e4tty\u00e4, mihin on kirjoituksensa lopussa p\u00e4\u00e4tynyt. Mikitalla on poikkeuksellinen suhde omiin teksteihins\u00e4.
\nH\u00e4n n\u00e4kee tekstiens\u00e4 olevan jatkuvassa muutoksessa ja kirjoittaa uudelleen jo ilmestyneit\u00e4kin kirjoituksiaan.<\/p>\n

T\u00e4h\u00e4n antologiaan suomennetut Valdur Mikitan tekstit ovat h\u00e4nen virolaisuutta analysoivan trilogiansa kolmannesta osasta. Trilogian ensimm\u00e4inen osa Metsik lingvistika: sosinaid kartulikummardajate ku\u0308last, ilmestyi vuonna 2008, toinen osa Lingvistiline mets:
\ntsibih\u00e4rblase paradigma vuonna 2013 ja kolmas osa Lindvistika ehk
\nmetsa see lingvistika vuonna 2015. Se, ett\u00e4 trilogia ei ole suoraan asettunut
\ntiettyyn genreen, vaan j\u00e4\u00e4 esseistiikan, semiotiikan ja kaunokirjallisuuden
\nrajamaille, ei ole haitannut virolaisia lukijoita, jotka ovat ottaneet Mikitan omakseen.<\/p>\n

Mikita avaa kirjoituksissaan sellaisia virolaisuuden erityispiirteit\u00e4, jotka virolaisten ja heid\u00e4n yst\u00e4viens\u00e4 on helppo tunnistaa, mutta joiden historialliset, yhteiskunnalliset ja psykologiset taustat ovat usein eritt\u00e4in kiinnostavia. Virolaisuuteen kuuluu taito nauraa itselle.
\nValdur Mikita antaa siihen paljon mahdollisuuksia.<\/p>\n

Hanna Pippuri<\/h1>\n

Hanna Pippuri on vuonna 1969 syntynyt Viroon ja sen kieleen hurahtanut
\nteologi ja lingvisti. H\u00e4n on tehnyt viron kielest\u00e4 sek\u00e4 asiatekstiett\u00e4
\nproosa- ja runosuomennoksia.<\/p>\n

 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Katkelma teoksesta Lindvistika Suomentanut Hanna Pippuri Mets\u00e4kirjasto Roland Barthesista l\u00e4htien on ajateltu, ett\u00e4 kirja syntyy lukijan, ei kirjoittajan p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Virolaisten ja suomalaisten pit\u00e4isi lis\u00e4t\u00e4 t\u00e4h\u00e4n viel\u00e4 yksi merkitt\u00e4v\u00e4 tekij\u00e4 \u2013 lukupaikka. Meill\u00e4 jokaisella on suuri joukko sellaisia kirjoja, joista muistamme viel\u00e4 vuosikymmenien j\u00e4lkeenkin, miss\u00e4 ne on luettu ja miten lukupaikka on v\u00e4hitellen muuttunut osaksi kirjaa. Tosiaan, on kirjoja, joiden lukupaikalla …<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":469,"menu_order":11,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"inline_featured_image":false},"jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/522"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=522"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/522\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":525,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/522\/revisions\/525"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/469"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=522"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}