1939<\/strong><\/p>\n Tiedonanto Saksan ja Neuvostoliiton hy\u00f6kk\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyssopimuksesta tyrmistytti liittoutuneita ja s\u00e4rki heid\u00e4n silmill\u00e4\u00e4n viime aikoina olleet vaaleanpunaiset silm\u00e4lasit.<\/em> It\u00e4meren rannoilla kes\u00e4t ovat lyhyit\u00e4 ja usein kylmi\u00e4 ja tuulisia. L\u00e4mmint\u00e4 on vain pari viikkoa. Iso\u00e4idin kes\u00e4t kestiv\u00e4t vain pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4. Kun h\u00e4n laski minut leikkim\u00e4\u00e4n ulos, h\u00e4n tuli v\u00e4h\u00e4n v\u00e4li\u00e4 koettelemaan, tuntuivatko hiukseni kylmilt\u00e4. Viel\u00e4 j\u00e4iden l\u00e4hdetty\u00e4 lahdelta ja tulvien laskettua h\u00e4n my\u00f6ntyi vain harvoin pyynt\u00f6ihini p\u00e4\u00e4st\u00e4 ulos leikkim\u00e4\u00e4n. V\u00e4lill\u00e4 kun Alma-t\u00e4ti l\u00e4hti liiteriin, onnistuin livahtamaan ulos, ja iso\u00e4iti seurasi nopeasti kannoillani. H\u00e4n veti minut takaisin kuistille, jossa sitten seisoimme katsellen merelle ja hengitimme syv\u00e4\u00e4n, kunnes veitsenter\u00e4v\u00e4 tuuli viilsi poskiamme. Usein se riitti minulle tuomaan kev\u00e4isen tuoksun. Viron kev\u00e4inen ruohon tuoksu on j\u00e4\u00e4nyt mieleeni koko el\u00e4m\u00e4n ajaksi.<\/p>\n Iso\u00e4iti, jota kutsuin M\u00e4mm\u00e4ksi, oli aina kanssani. Teimme kaiken yhdess\u00e4. Iso\u00e4iti oli oikea taiteilija ja eli taiteelleen, niin kuin h\u00e4nen sisarensa Alma eli vain musiikille.<\/p>\n Alma-t\u00e4ti kiinnitti minuun huomiota harvoin, h\u00e4nell\u00e4 oli liikaa tekemist\u00e4 tuhlatakseen aikaa jutteluun. H\u00e4n kulki koko ajan talossa ja puutarhassa, pilkkoi puita, kantoi vett\u00e4 ja hoiti vihannesmaata. Iso\u00e4iti ja min\u00e4 yritimme auttaa h\u00e4nt\u00e4, mutta olimme vain jaloissa. Meid\u00e4n oli parempi olla muualla, piirt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 tai maalaamassa, kirjoittamassa runoja tai pitkill\u00e4 k\u00e4velyretkill\u00e4 ymp\u00e4ri Haapsalun monia lahtia ja lahdenpoukamia.<\/p>\n Iso\u00e4iti ja Alma-t\u00e4ti arvostivat hiljaisuutta ja rauhaa ja M\u00e4mm\u00e4n ty\u00f6n\u00e4 oli pit\u00e4\u00e4 minut pois pahanteosta. Alma-t\u00e4ti hoiti ty\u00f6ns\u00e4 nopeasti, k\u00e4rsim\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti, odottaen vain p\u00e4\u00e4sev\u00e4ns\u00e4 takaisin pianon \u00e4\u00e4reen. Jos h\u00e4n ei auttanut oppilasta soittamaan asteikkoja, h\u00e4n harjoitteli sunnuntaiseen esiintymiseens\u00e4 rantasalongissa. Muina aikoina h\u00e4n soitti vain itsens\u00e4 iloksi ja t\u00e4ytti taloa musiikilla. Me elimme hiljaista ja harmonista el\u00e4m\u00e4\u00e4 Chopinin, Beethovenin ja Bachin musiikin s\u00e4estyksell\u00e4.<\/p>\n Meill\u00e4 oli lis\u00e4ksi \u201drakas edesmennyt Erni\u201d, isois\u00e4, joka kuoli nuorena, sill\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli \u201drunoilijan sielu\u201d. Iso\u00e4iti oli siis runoilijan leski.<\/p>\n \u00c4iti ja is\u00e4 olivat n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4. He asuivat Tallinnassa, teatterissa, kirjaimellisesti omassa pukuhuoneessaan. Pian sen j\u00e4lkeen, kun Tallinnan sairaalan k\u00e4til\u00f6 rouva Takk oli auttanut minut maailmaan, h\u00e4n vei \u00e4idin ja minut kotiinsa ja asuimme siell\u00e4 h\u00e4nen ja h\u00e4nen kolmen tytt\u00e4rens\u00e4 luona siihen asti, kun teatterin uusi esityskausi alkoi. Koska \u00e4iti ei voinut hoitaa minua teatterin pukuhuoneessa, h\u00e4n antoi minut M\u00e4mm\u00e4lle ja Alma-t\u00e4dille.<\/p>\n En tiennyt, mit\u00e4 \u201d\u00e4iti ja is\u00e4\u201d tarkoitti, tunsin vain ihmisi\u00e4, joita n\u00e4in joka p\u00e4iv\u00e4. Tuohon aikaan ihmisten v\u00e4liset suhteet olivat minulle merkityksett\u00f6mi\u00e4. Todellinen suhde syntyi vain kasvoihin, jotka n\u00e4hdess\u00e4ni tulin onnelliseksi. Kun iso\u00e4iti esitteli minulle ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa \u201drakkaan edesmenneen Ernins\u00e4\u201d, h\u00e4n teki sen niin, ett\u00e4 heti nimen kuultuani halusin tiet\u00e4\u00e4 enemm\u00e4n. M\u00e4mm\u00e4 ei ollut koskaan menett\u00e4nyt miest\u00e4\u00e4n, h\u00e4n oli vain menett\u00e4nyt t\u00e4m\u00e4n lihallisen muodon. Erni oli aina mukana tekemisiss\u00e4mme. Kun k\u00e4velimme kaupungin hiekkateill\u00e4 ja kapeilla kaduilla, ja minun jalkani olivat lyhyet ja iso- \u00e4idin vanhat ja v\u00e4syneet, pys\u00e4hdyimme aina lev\u00e4ht\u00e4m\u00e4\u00e4n isois\u00e4n patsaan juurella. Kun istahdimme sinne, mummi tervehti puolisoaan ja vaihtoi t\u00e4m\u00e4n kanssa pari sanaa. Minulle j\u00e4i vahva mielikuva, ett\u00e4 ukki kuuli ja ymm\u00e4rsi, mit\u00e4 mummi sanoi.<\/p>\n Kun jalkamme eiv\u00e4t olleet v\u00e4syneit\u00e4 ja ilma oli l\u00e4mmin, k\u00e4velimme pitemm\u00e4lle, hautausmaalle, jossa mummi piti huolta ukin haudasta. Ker\u00e4simme kuolleet lehdet pois, haravoimme multaa ja istutimme ukin syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4ksi hautakummulle kieloja. Ukin haudalla kasvoi kirsikkapuu, kuten h\u00e4n oli toivonut, \u201dett\u00e4 ohikulkijat voisivat ihastella kukkia ja linnut nauttia kirsikoista\u201d.<\/p>\n Siin\u00e4 rikkaruohoja kitkiess\u00e4 kuulin j\u00e4lleen heid\u00e4n kotoista rupatteluaan. Aivan kuin ukki olisi ollut nurkan takana tai toisessa huoneessa. Aivan kuin sill\u00e4 ei olisi ollut mit\u00e4\u00e4n merkityst\u00e4, oliko ihminen sein\u00e4n takana, Tallinnassa teatterissa t\u00f6iss\u00e4 vai lep\u00e4sik\u00f6 maan mullassa. Olin jo tottunut siihen, etten pystynyt koskettamaan niit\u00e4, joita halusin eniten n\u00e4hd\u00e4, ja ett\u00e4 suurin osa mummin yst\u00e4vist\u00e4 asui hautausmaalla. Aina hautojen ohi kulkiessamme tervehdimme heit\u00e4. Opin jo nuorena, ett\u00e4 kaikki el\u00e4v\u00e4 el\u00e4\u00e4 omaa el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4, n\u00e4imme sit\u00e4 tai emme, ja ett\u00e4 kaikki voivat el\u00e4\u00e4 minun kanssani tai ilman minua. N\u00e4ytti silt\u00e4, ett\u00e4 olemme tekemisiss\u00e4 enemm\u00e4n niiden kanssa, joita emme n\u00e4e, kuin niiden, jotka n\u00e4emme.<\/p>\n Kylm\u00e4ll\u00e4 ilmalla, kun en p\u00e4\u00e4ssyt ulos yksin, olin usein keitti\u00f6ss\u00e4, polvillani keitti\u00f6np\u00f6yd\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Iso- \u00e4iti oli jossakin l\u00e4hell\u00e4, kolisteli pannujaan ja kattiloitaan, h\u00e4mmensi keittoa, keitti lakanoita, liotti r\u00e4k\u00e4isi\u00e4 nen\u00e4liinoja tai l\u00e4mmitti tiskivett\u00e4. Sen vuoksi ikkuna oli koko ajan h\u00f6yryss\u00e4 ja ulos n\u00e4hd\u00e4kseni minun piti pyyhki\u00e4 huuruun aukko. N\u00e4kym\u00e4t keitti\u00f6n ikkunasta olivat loputtoman kiinnostavia. Heti aamiaisen sy\u00f6ty\u00e4ni kiipesin p\u00f6yd\u00e4lle ja painoin nen\u00e4ni lasia vasten.<\/p>\n Talomme merenpuoleinen n\u00e4kym\u00e4 oli kiinnostavampi kuin kadunpuoleinen. Enk\u00e4 edes saanut menn\u00e4 olohuoneeseen usein. Olohuone oli t\u00e4ynn\u00e4 huonekaluja ja pieni\u00e4 posliiniesineit\u00e4, jotka putoilivat lattialle ja meniv\u00e4t rikki aina kun l\u00e4hestyin niit\u00e4. My\u00f6s piano oli kielletty. Sen pintaan ilmestyi sormenj\u00e4lki\u00e4 kuin itsest\u00e4\u00e4n. Ja kun hilloleip\u00e4 putosi lattialle, se putosi aina hillopuoli alasp\u00e4in. Toinen syy siihen, miksen saanut menn\u00e4 olohuoneeseen, oli se, ettei etuovella ollut askelmia. Alma-t\u00e4ti oli k\u00e4ytt\u00e4nyt osan talon rakentamiseen tarkoitetuista rahoista pianon ostamiseen ja askelmat j\u00e4iv\u00e4t tekem\u00e4tt\u00e4. Portaita korvaamaan riitti jakkara. Olohuoneen ovea k\u00e4yttiv\u00e4t vain piano-oppilaat, ettei heid\u00e4n tarvinnut tulla keitti\u00f6noven kautta. Jos ei tiennyt askelman puuttumisesta tai jos ei varoitettu, p\u00e4\u00e4tyi varmasti pensaisiin.<\/p>\n Koska talvet olivat pitki\u00e4, suurin osa muistoistani liittyy lumeen. Kun lahti oli j\u00e4\u00e4tynyt, sit\u00e4 pitkin olisi voinut horisonttia kohti menness\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 teoriassa Ruotsiin, mutta oikeasti vain vironruotsalaisten kyliin, joita yhdisti Haapsaluun pengertie. Talvella j\u00e4\u00e4t\u00e4 pitkin kulki katkeamaton liikenne. Ihmiset potkivat kelkalla ja ajoivat pulkalla. Kuorma-autojenkin kuljettajat k\u00e4yttiv\u00e4t t\u00e4t\u00e4 lyhyemp\u00e4\u00e4 tiet\u00e4 siihen asti, kunnes j\u00e4\u00e4 alkoi sulaa. Aina yksi kuorma-auto vajosi j\u00e4ihin yritt\u00e4ess\u00e4\u00e4n viel\u00e4 viimeisen\u00e4 ajaa yli j\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Lahdella k\u00e4ytiin my\u00f6s j\u00e4\u00e4purjehduskilpailuja. Joskus keskin\u00e4inen kisa johti siihen, ett\u00e4 j\u00e4\u00e4purjeet rys\u00e4htiv\u00e4t takapihamme aitaa vasten. Kun tuli pime\u00e4\u00e4, ja talvella p\u00e4iv\u00e4nvaloa riitti vain muutamaksi tunniksi, j\u00e4\u00e4lle tuli luistelijoita. Puiden oksille ripustettiin v\u00e4rikk\u00e4it\u00e4 lyhtyj\u00e4, rantasalongista kantautui s\u00e4risev\u00e4\u00e4 musiikkia ja kaikilla n\u00e4ytti olevan valtavan hauskaa. Katselin kateellisena paksuihin talvivaatteisiin pakattuja luistelijoita itse polvillani keitti\u00f6np\u00f6yd\u00e4ll\u00e4, nen\u00e4 lasiin painettuna. Toivoin, ett\u00e4 meill\u00e4 olisi ollut potkukelkka eik\u00e4 se tavallinen kelkka, jolla Alma-t\u00e4ti vei minut v\u00e4lill\u00e4 ajelulle. Emme menneet koskaan kovaa emmek\u00e4 k\u00e4yneet kaukana.<\/p>\n Kun kinokset eiv\u00e4t olleet viel\u00e4 liian korkeita, seurasin Alma-t\u00e4din v\u00e4rillist\u00e4 huivia, joka pilkahteli talon ja liiterin v\u00e4lill\u00e4 lumikinosten takaa. Naapurimme, Petersonin venevajan herra Peterson, antoi meid\u00e4n hakea kes\u00e4isin vett\u00e4 kaivostaan. Kun vesi j\u00e4\u00e4tyi, h\u00e4n kantoi meille \u00e4mp\u00e4rill\u00e4 lunta keitti\u00f6\u00f6n hellan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 sulatettavaksi. Herra Peterson lapioi auki puuliiteriin menev\u00e4n polun ja halkoi suuremmat p\u00f6lkyt pienemmiksi. H\u00e4n rys\u00e4ytti puut Ennen kuin Alma-t\u00e4ti tai herra Peterson ehti rikkoa vastasataneen lumen pinnan, Tondu-kissani oli jo j\u00e4tt\u00e4nyt siihen tarkasti tasav\u00e4liset k\u00e4p\u00e4l\u00e4nj\u00e4ljet, jotka johtivat talolta puuliiterin katolle. Siell\u00e4 se istui hievahtamatta ja katseli merelle tuntikausia. Tondukin oli runoilija ja kaipasi el\u00e4m\u00e4lt\u00e4 vain rauhaa ja hiljaisuutta.<\/p>\n Kes\u00e4ll\u00e4 kaikki oli toisin. Kun ruoho vihertyi, kukat alkoivat kukkia ja suuriin puihimme ilmestyiv\u00e4t lehdet, rantapromenadi her\u00e4si henkiin. Vieraita alkoi saa-pua Haapsalun kuuluisaan mutaparantolaan ja muihin huvituspaikkoihin.<\/p>\n Haapsalu oli jo vuosisadan vaihteessa tunnettu kylpyl\u00e4kaupunki. Radioaktiivista merimutaa k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 parantola perustettiin vuonna 1825. Jo tuolla vuosisadalla vieraita alkoi saapua eri puolilta Eurooppaa etsim\u00e4\u00e4n parannusta erilaisiin vaivoihin. Romanovit tulivat omalla yksityisjunallaan. Tsaari Nikolai toivoi, ett\u00e4 radioaktiivi- nen muta parantaisi pienen perillisen hemofiliasta.<\/p>\n Toinen Haapsalun vetonaula oli Valkea daami, jonka aavemainen hahmo ilmestyy elokuun t\u00e4ydenkuun y\u00f6n\u00e4 Haapsalun tuomiokirkon it\u00e4iseen ikkunaan. Se j\u00e4\u00e4 sinne joksikin aikaa, katse suunnattuna kaihoisasti katsojiin, ja sitten ilmestys haihtuu. Vaikka moni on yritt\u00e4nyt, kukaan ei ole onnistunut selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n, onko kyseess\u00e4 temppu vai kuunvalon leikki. 1200-luvulla linnoitus oli piispan asuin- paikka, ja tarinan mukaan yksi siell\u00e4 el\u00e4neist\u00e4 ritareista rakastui paikalliseen tytt\u00f6\u00f6n. H\u00e4n puki tyt\u00f6n pojaksi ja toi t\u00e4m\u00e4n salaa linnaan, mutta piispa sai tiet\u00e4\u00e4 ja m\u00e4\u00e4r\u00e4si molemmat muurattavaksi sein\u00e4\u00e4n. 1920-luvulla tehdyiss\u00e4 kaivauksissa ty\u00f6miehet l\u00f6ysiv\u00e4t lukitun huoneen ja hyvin s\u00e4ilyneen ritarin, joka istui p\u00f6yd\u00e4n takana pidellen p\u00e4\u00e4t\u00e4 k\u00e4siss\u00e4\u00e4n. Kammioon p\u00e4\u00e4ssyt ilmavirta rikkoi umpiotilan ja ritari hajosi tomuksi. Tyt\u00f6n j\u00e4\u00e4nteit\u00e4 ei ole l\u00f6ydetty, mutta eip\u00e4 se ole tarpeenkaan, sill\u00e4 h\u00e4net voi n\u00e4hd\u00e4 omin silmin. Vuodesta 1279 asti, yli 700 vuoteen, h\u00e4n ei ole j\u00e4tt\u00e4nyt kertaakaan tulematta!<\/p>\n Er\u00e4\u00e4n\u00e4 kes\u00e4y\u00f6n\u00e4 iso\u00e4iti vei minut katsomaan Valkeaa daamia. Minua j\u00e4nnitti valtavasti, kunnes hahmo viimein ilmestyi. Petyin syv\u00e4sti. Se oli vain joku nainen pitk\u00e4ss\u00e4 y\u00f6paidassa, aivan kuin iso\u00e4itini ennen makuulle menoaan.<\/p>\n Kolmas n\u00e4ht\u00e4vyys Haapsalussa oli T\u0161aikovskin penkki, joka j\u00e4i meid\u00e4n takaportistamme vasemmalle. Penkki omistettiin s\u00e4velt\u00e4j\u00e4lle sen j\u00e4lkeen, kun h\u00e4n oli vieraillut Haapsalussa kaksosveljiens\u00e4 Anatolin ja Modestin kanssa 1860-luvulla. Yhden vierailun aikaan T\u0161aikovski viimeisteli kuudetta sinfoniaansa, jossa on katkelma virolaisesta kansanlaulusta Rakas Mari. T\u0161aikovski s\u00e4velsi my\u00f6s yhden kappaleen Valkealle daamille ja lyhyen pianokonserton Souvenir de Hapsal, Muistoja Haapsalusta\u2019, jonka h\u00e4n omisti Vera Davydovalle. Kansanlaulun nuotit on kaiverrettu penkin selk\u00e4nojassa olevaan kuparilevyyn.<\/p>\n Parantolan asiakkaat erottuivat selv\u00e4sti kaupungin asukkaista. Yleens\u00e4 Haapsalun hiekkateill\u00e4 n\u00e4ki m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisesti astelevia naisia kori k\u00e4dess\u00e4, huivi harteilla, liina p\u00e4\u00e4ss\u00e4 ja saviset keng\u00e4t jalassa, miehi\u00e4 kumisaappaissaan, kalaverkot olalla.<\/p>\n Mutaparantolan asiakkaat erottuivat my\u00f6s muista kes\u00e4vieraista, jotka kiiruhtivat tai huojahtelivat vuokratuilla polkupy\u00f6rill\u00e4 kohti rantaa. Kylpyl\u00e4n vieraat eiv\u00e4t koskaan kiirehtineet. Heid\u00e4n ei tarvinnut koskaan kantaa koreja. He k\u00e4yskenteliv\u00e4t avonainen kirja k\u00e4dess\u00e4\u00e4n tai pieni koira kipitt\u00e4en hihnassa vierell\u00e4. \u201dKoira on hihnassa, jotta se ei kaatuisi\u201d, ilmoitin t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 iso\u00e4idille. Iso\u00e4iti vain ny\u00f6kytteli.<\/p>\n Monet kylpyl\u00e4vieraista olivat varakkaita ulko- maalaisia, jotka viettiv\u00e4t siell\u00e4 kes\u00e4\u00e4 tai asuivat lahden rannoilla komeissa huviloissa. Rantapromenadilla oli monta nime\u00e4: T\u0161aikovskin puistotie, Hiljainen lahti, Takalahti ja Suklaapromenadi; viimeinen nimi johtui mielest\u00e4ni siit\u00e4, ett\u00e4 kun katsoi maahan, voi n\u00e4hd\u00e4 vieraiden poisheitt\u00e4mi\u00e4 suklaak\u00e4\u00e4reit\u00e4. K\u00e4\u00e4repaperit tuoksuivat herkullisilta! En ollut koskaan maistanut suklaata, mutta tiesin, ett\u00e4 tuntisin sen tuoksusta, jos sattuisin joskus sit\u00e4 saamaan.<\/p>\n Promenadi oli kuin loputon n\u00e4ytelm\u00e4, joka koostui merkillisist\u00e4 kuvaelmista. Yksi aiheutti minulle suurta murhetta.<\/p>\n \u201dM\u00e4mm\u00e4, M\u00e4mm\u00e4, tule katsomaan, palvelija!\u201d huusin iso\u00e4idille ja pyysin h\u00e4nt\u00e4 katsomaan.<\/p>\n Iso\u00e4iti oli se, joka vastasi kysymyksiini kaikesta, mit\u00e4 halusin saada selville, ja me keskustelimme my\u00f6s siit\u00e4, miksi mit\u00e4kin tapahtui. Min\u00e4 halusin tiet\u00e4\u00e4, miksi jotkut ihmiset olivat hienoissa vaatteissa ja miksi heid\u00e4n vierell\u00e4\u00e4n kulki huonommin pukeutuneita ihmisi\u00e4, jotka vilistiv\u00e4t kuin pienet koirat, kantoivat heid\u00e4n laukkujaan ja poimivat pudonneita tavaroita, eik\u00e4 heit\u00e4 edes kiitetty siit\u00e4. Miksi nuo hyvinpukeutuneet eiv\u00e4t voineet nostaa omaa nen\u00e4liinaansa itse? Pahimpia olivat hienot rouvat. He huusivat n\u00e4ille toisille my\u00f6s silloin, kun n\u00e4m\u00e4 eiv\u00e4t olleet tehneet mit\u00e4\u00e4n v\u00e4\u00e4rin.<\/p>\n Oli monia invalideja, my\u00f6s hyvin pukeutuneita, mutta ilmeisesti he eiv\u00e4t pystyneet k\u00e4velem\u00e4\u00e4n. He tarvitsivat toisia ihmisi\u00e4 ty\u00f6nt\u00e4m\u00e4\u00e4n heid\u00e4n py\u00f6r\u00e4tuolejaan. Hiekka- ja mutapoluilla se oli usein hyvin raskasta. Silti ty\u00f6nt\u00e4jille huudettiin, kun tuoli juuttui. En ollut ennen n\u00e4hnyt t\u00f6ykeit\u00e4 ihmisi\u00e4. Pyysin iso\u00e4iti\u00e4 selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n, miksi n\u00e4m\u00e4 hyvinpukeutuneet eiv\u00e4t n\u00e4hneet, ett\u00e4 heid\u00e4n auttajansa tekiv\u00e4t parhaansa.<\/p>\n Kun iso\u00e4iti tuli katsomaan selk\u00e4ni takaa, h\u00e4n tuhahti ja selitti, ett\u00e4 ne onnettomat olivat \u201dpalvelijoita\u201d, joille maksettiin siit\u00e4, ett\u00e4 he tekiv\u00e4t toisille palveluksia saamatta kiitosta, ja ett\u00e4 ne, jotka huusivat palvelijoilleen, olivat \u201dnousukkaita\u201d.<\/p>\n K\u00e4velty\u00e4mme muiden lahtien ymp\u00e4ri iso\u00e4iti ja min\u00e4 palasimme omalle lahdellemme ja istuimme viimeiseksi lepohetkeksi T\u0161aikovskin penkille ennen kuin palasimme takapihan portillemme. Iso\u00e4iti tasasi hengityst\u00e4\u00e4n tai luonnosteli venett\u00e4 tai sorsia tai jotakin silmiin osunutta (h\u00e4nell\u00e4 oli takkinsa taskussa aina kyn\u00e4 ja lehti\u00f6), ja min\u00e4 kuljetin sormiani pitkin s\u00e4velt\u00e4j\u00e4n kuparisia nuotteja. Minulle oli n\u00e4ytetty, miten nuo nuotit soitetaan pianolla, mutta ne eiv\u00e4t kuulostaneet koskaan yht\u00e4 hyvilt\u00e4 kuin Alma-t\u00e4din soittaessa.<\/p>\n Er\u00e4\u00e4n\u00e4 varhaisiltana, kun istuimme penkill\u00e4 luonnostelemassa, kuulimme yhdest\u00e4 huvilasta metallins\u00e4vyist\u00e4 musiikkia. Se ei kuulunut yht\u00e4 voimakkaasti kuin Kuursaalista tai pianolla soitettuna. \u201dMit\u00e4 tuo on?\u201d Kysyin. \u201dSe on levysoitin\u201d, iso\u00e4iti vastasi.<\/p>\n Tietoisuus omasta itsest\u00e4 kehittyi asteittain toisesta suunnasta, kadulla, kun minua tervehdittiin nimelt\u00e4. Vieraille olin Elin, \u00e4idille ja is\u00e4lle Mussa, maatilalla olin Kaie. Minullakin oli lempinimi\u00e4 noille ihmisille. M\u00e4mm\u00e4 oli kaikkein l\u00e4heisin. Sit\u00e4 naista, jonka sanottiin olevan \u00e4itini, kutsuin Mimmaksi, ja sit\u00e4 miest\u00e4, joka k\u00e4vi viel\u00e4 harvemmin ja jota sanottiin is\u00e4kseni, kutsuin Taatiksi. Alma-t\u00e4ti oli T\u00e4t\u00e4, ja \u201drakas Erni\u201d, kuparisen rintakuvan alle etsattu Ernst Enno, oli joka p\u00e4iv\u00e4 l\u00e4sn\u00e4 ja kuunteli \u00e4\u00e4neti harvoja ilojamme ja arkisia huoliamme. H\u00e4nen vakava katseensa ei koskaan harhaillut ikuisuudesta, josta h\u00e4n oli kirjoittanut. Noiden tervehdysten kautta, tietoisuudessa n\u00e4kyvist\u00e4 ja n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6mist\u00e4 yst\u00e4vist\u00e4 ja sukulaisista, minustakin tuli joku: ihminen, joka m\u00e4\u00e4riteltiin toisten silmien (ja peilin) kautta suvun j\u00e4seneksi. Viel\u00e4 t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4 oli se, etten ollut koskaan yksin. Kun kuulin keitti\u00f6st\u00e4 astioiden kilin\u00e4\u00e4, kun minut kutsuttiin illallisp\u00f6yt\u00e4\u00e4n, kun iso\u00e4iti tai Alma-t\u00e4ti juttelivat minulle askartensa lomassa \u2013 joskus riitti vain valojuova oven alta huoneesta, jossa joku luki, soitti pianoa, kirjoitti tai piirsi \u2013 niin sain olla varma siit\u00e4, ett\u00e4 joku kuulisi \u00e4\u00e4neni. Parasta oli, kun joku tuli istumaan vuoteeni reunalle. Kun tunsin pehme\u00e4n kosketuksen ja kuulin lempe\u00e4n \u00e4\u00e4nen, tiesin olevani rakastettu lapsi.<\/p>\n \u00c4iti ja is\u00e4 olivat salaper\u00e4inen pariskunta. He il- mestyiv\u00e4t yll\u00e4tt\u00e4en ja l\u00e4htiv\u00e4t yht\u00e4 \u00e4kisti. \u00c4iti oli suosittu n\u00e4yttelij\u00e4, jonka erikoisalaa olivat nuoren viattoman tyt\u00f6n roolit; is\u00e4 oli n\u00e4yttelij\u00e4 ja my\u00f6hemmin tuottaja. \u00c4iti ja is\u00e4 eliv\u00e4t taiteelleen lauseen julmemmassa merkityksess\u00e4. He eiv\u00e4t tehneet my\u00f6nnytyksi\u00e4 perheelleen, mutta iso\u00e4iti ja Alma-t\u00e4ti tekiv\u00e4t my\u00f6nnytyksi\u00e4 minun takiani, ja siit\u00e4 olen syv\u00e4sti kiitollinen.<\/p>\n Iso\u00e4iti kertoi minulle, ett\u00e4 vanhempani ansaitsivat meille leiv\u00e4n p\u00f6yt\u00e4\u00e4n. Koska meill\u00e4 oli yleens\u00e4 p\u00f6yd\u00e4ss\u00e4 leip\u00e4\u00e4, yhdistin n\u00e4m\u00e4 kaksi asiaa ja olin kiitollinen. Tiesin, ett\u00e4 he olivat perhett\u00e4ni, vaikka he pukeutuivat kuin rantapromenadin k\u00e4velij\u00e4t, jotka my\u00f6s tulivat ja meniv\u00e4t kausien mukaan. Kun he tulivat k\u00e4ym\u00e4\u00e4n, teatterin n\u00e4yt\u00f6skausi oli ohi, ja heid\u00e4n l\u00e4sn\u00e4olonsa muistutti talon l\u00e4pi puhaltavaa kes\u00e4myrsky\u00e4.<\/p>\n Kun \u00e4idin ja is\u00e4n tulo l\u00e4heni, tiesin ettei kes\u00e4 ollut kaukana. Iso\u00e4iti ja Alma-t\u00e4ti poistivat sisemm\u00e4t ikkunalasit, avasivat ikkunat apposen auki ja alkoivat lakaista ja pyyhki\u00e4. Ovet paukkuivat, verhot heiluivat, ja lattialle varisi lasien v\u00e4liin kuolleita k\u00e4rp\u00e4si\u00e4. Saatoimme j\u00e4lleen haistaa meren ja herra Petersonin vastatervatut veneet, jotka olivat kuivumassa kumollaan, valmiina uutta vuokrakautta varten. Herra Petersonkin oli siell\u00e4 isoissa kumisaappaissaan ja ty\u00f6nteli kottik\u00e4rryj\u00e4 talojen v\u00e4lill\u00e4, ker\u00e4si pudonneita oksia, korjasi aitaamme ja varastoi lankkuja odottamaan seuraavaa kev\u00e4ttulvaa. H\u00e4n kuului perheeseen, vaikkei ollut mit\u00e4\u00e4n sukua. H\u00e4n oli ainoa oikea mies, jonka tiesin. Muut olivat n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4.<\/p>\n \u00c4idill\u00e4 ja is\u00e4ll\u00e4 ei ollut autoa, mutta jollakulla aina oli. Kun kuulimme autontorven \u00e4\u00e4nen, Alma-t\u00e4ti hyp\u00e4hti pystyyn ja alkoi suoristaa huiviaan ja esiliinaansa. Iso\u00e4itikin alkoi touhuta rivakasti, h\u00e4n ker\u00e4si vaatteet tuolien selk\u00e4mykselt\u00e4 ja sulloi kaikki lipastoihin ja ty\u00f6nsi tyynyjen alle ovelle menness\u00e4\u00e4n. Jos lattialla oli viel\u00e4 jotakin, se potkaistiin s\u00e4ngyn tai sohvan alle. Kun kuistilta kuului korkeiden korkojen kopina, Tondi hypp\u00e4si ulos l\u00e4himm\u00e4st\u00e4 ikkunasta. En n\u00e4hnyt kissaani ennen kuin portti taas paukahti kiinni viimeisten n\u00e4kemiin-vilkutusten j\u00e4lkeen.<\/p>\n \u00c4iti tuli aina ensimm\u00e4isen\u00e4. Naiset tulivat h\u00e4nen per\u00e4ss\u00e4\u00e4n kipitt\u00e4en v\u00e4h\u00e4n ep\u00e4varmasti koroilla, jotka oli tarkoitettu kaupungin kaduille. Heid\u00e4n j\u00e4lkeens\u00e4 tulivat miehet, jotka kantoivat matkalaukkuja ja hatturasioita. Yksi n\u00e4yttelij\u00e4t\u00e4r oli kuuluisa siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n piti aina viittaa ja monokkelia. H\u00e4n elehti laajoin liikkein ja pudotteli esineit\u00e4 lipaston p\u00e4\u00e4lt\u00e4. Talomme oli liian pieni suuriin eleisiin.<\/p>\n \u00c4idin kohdatessani menin aina sanattomaksi. Kun h\u00e4n kumartui suutelemaan minua, lamaannuin ujoudesta. H\u00e4nen h\u00f6yhenboansa kutitti nen\u00e4\u00e4ni. Kun ojentauduin suutelemaan h\u00e4nen poskeaan, varoin etten olisi sotkenut h\u00e4nen hiuksiaan tai siirt\u00e4nyt hattua paikaltaan. Eniten pelk\u00e4sin h\u00e4nen hopeakettujaan, joiden karvainen kuono oli t\u00e4ynn\u00e4 ter\u00e4vi\u00e4 hampaita. Kun n\u00e4in sellaisen ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa, menin paniikkiin ja aloin kirkua. \u00c4iti ehk\u00e4 s\u00e4ik\u00e4hti kirkumistani, sill\u00e4 h\u00e4n ei tullut en\u00e4\u00e4 koskaan niin l\u00e4helle minua. Tuosta kohtauksesta j\u00e4i pysyv\u00e4 huono muisto minun ja \u00e4idin turkisten v\u00e4lille. H\u00f6yhenboat olivat kiltimpi\u00e4, koska niill\u00e4 ei ollut hampaita.<\/p>\n Is\u00e4kin suuteli minua poskelle. H\u00e4n sanoi aina: \u201dOletpa sin\u00e4 kasvanut.\u201d Joskus h\u00e4n nosti minut ja py\u00f6ritti ymp\u00e4ri ja laski sitten alas. En osannut sanoa h\u00e4nellek\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n. Sitten h\u00e4n siirtyi suutelemaan Alma-t\u00e4din k\u00e4tt\u00e4 ja ojensi t\u00e4lle pullon. H\u00e4nen yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4kin kumarsivat ja suutelivat Alman k\u00e4tt\u00e4 leikitellen. Jotkut saivat palkkioksi kevyen l\u00e4ps\u00e4ytyksen. Kaikki nauroivat ja rentoutuivat niin kuin aikuiset tekev\u00e4t, kun heid\u00e4n ei tarvitse en\u00e4\u00e4 olla kohteliaita.<\/p>\n Is\u00e4n l\u00e4sn\u00e4olo tuntui sek\u00e4 j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4lt\u00e4 ett\u00e4 pelottavalta, sill\u00e4 h\u00e4n oli aina eri ihminen. Joskus h\u00e4nell\u00e4 oli tummat hiukset, toisinaan vaaleat. Kerran h\u00e4nell\u00e4 oli harmaa peruukki ja h\u00e4n sanoi olevansa Beethoven. Toisella kertaa h\u00e4nell\u00e4 oli viikset, jotka h\u00e4n rep\u00e4isi lennokkaasti irti ja kaikki s\u00e4ik\u00e4htiv\u00e4t. Min\u00e4 luulin, ett\u00e4 h\u00e4n oli satuttanut itse\u00e4\u00e4n. Kerran h\u00e4nell\u00e4 oli silm\u00e4lasit, mutta kun kosketin niit\u00e4, huomasin ettei niiss\u00e4 ollut linssej\u00e4. Kaikki nauroivat. Tunsin itseni typer\u00e4ksi. Iso\u00e4iti kertoi my\u00f6hemmin, ett\u00e4 lasit olivat rekvisiittaa, mutta \u00e4idin silm\u00e4lasit olivat aidot. \u00c4iti piti niit\u00e4 taskussaan ja piti niit\u00e4 vain, kun h\u00e4nen t\u00e4ytyi n\u00e4hd\u00e4 jotakin t\u00e4rke\u00e4\u00e4. H\u00e4n nosti lasit nopeasti nen\u00e4lleen, vilkaisi ymp\u00e4rilleen ja pani lasit taas pois. Ajattelin, ett\u00e4 sen vuoksi h\u00e4n ei aina n\u00e4hnyt minua edess\u00e4\u00e4n ja k\u00e4veli usein ohi aivan kuin en olisi ollutkaan paikalla.<\/p>\n Iso\u00e4iti vakuutti, ett\u00e4 vanhempani rakastivat minua. He olivat vain hyvin kiireisi\u00e4. H\u00e4n kertoi, miten is\u00e4 oli ollut niin innoissaan syntym\u00e4st\u00e4ni, ett\u00e4 oli j\u00e4\u00e4d\u00e4 raitiovaunun alle synnytyslaitokselle tullessaan. Sen j\u00e4lkeen h\u00e4nen kiinnostuksensa minua kohtaan varmaan lopahti. Ep\u00e4ilin sen johtuvan siit\u00e4, ett\u00e4 silm\u00e4ni karsastivat. Olin ollut kaksivuotiaana is\u00e4n kanssa puutarhassa, kun naapurin koira oli hyp\u00e4nnyt takaa p\u00e4\u00e4lleni. Olin kier\u00e4ht\u00e4nyt niin nopeasti, ett\u00e4 silm\u00e4ni lihakset olivat ven\u00e4ht\u00e4neet eiv\u00e4tk\u00e4 palautuneet en\u00e4\u00e4 entiselleen. Muistan tapauksesta vain paljon huutoa, l\u00e4hinn\u00e4 omaani, ja \u00e4idin ja is\u00e4n keskin\u00e4ist\u00e4 syyttely\u00e4. Iso\u00e4iti pani minut nukkumaan siteet silmien ymp\u00e4rill\u00e4.<\/p>\n Unohdin koko asian, kunnes menin kerran is\u00e4n kanssa ostamaan lehte\u00e4. Tapasimme kadulla naisen, joka tunnisti is\u00e4n kuuluisaksi n\u00e4yttelij\u00e4ksi. Nainen kumartui minua kohti ja sanoi: \u201dT\u00e4ss\u00e4 siis on tytt\u00e4renne.\u201d Sitten h\u00e4n kavahti j\u00e4rkyttyneen\u00e4 ja huudahti saksaksi: \u201dAber sie schielt!\u201d Ymm\u00e4rsin t\u00e4ysin. \u2019H\u00e4n on kierosilm\u00e4inen.\u2019 Karsastus sai ihmiset puhumaan minulle eri tavalla.<\/p>\n Kaipasin vanhempieni hyv\u00e4ksynt\u00e4\u00e4 niin kovasti, ett\u00e4 olin liian innokas ja k\u00f6mpel\u00f6. Kun he joskus sattuivat puhumaan minulle, menin niin tolaltani, ett\u00e4 tein asioita, jotka suututtivat heit\u00e4. Joskus \u00e4iti pys\u00e4ytti minut kesken k\u00e4velyn ja lateli liudan numeroita, jotka minun piti laskea heti yhteen. Naps, naps, h\u00e4n napsutteli sormiaan. Min\u00e4 pel\u00e4styin niin, etten muistanut en\u00e4\u00e4 mit\u00e4 h\u00e4n oli sanonut. Yhdell\u00e4 k\u00e4ynnill\u00e4 h\u00e4n ojensi minulle parfyymipullon haisteltavaksi. Min\u00e4 luulin, ett\u00e4 h\u00e4n halusi minun juovan siit\u00e4. Toisen kerran h\u00e4n n\u00e4ytti leninki\u00e4, jossa oli ruskeita ja valkoisia laikkuja. \u201dMit\u00e4 pid\u00e4t t\u00e4st\u00e4?\u201d H\u00e4n kysyi minulta. Sanoin, ett\u00e4 se n\u00e4ytti ihan Tomsonin mummin Betti- lehm\u00e4lt\u00e4. \u00c4iti l\u00e4im\u00e4ytti minua korville, mutta totta se oli. Betti oli kaunis lehm\u00e4, jolla oli samann\u00e4k\u00f6isi\u00e4 ruskeita ja valkoisia laikkuja. Ja kerran yksi naisista kysyi, tykk\u00e4\u00e4nk\u00f6 k\u00e4yd\u00e4 maatilalla. Sanoin, ett\u00e4 tykk\u00e4\u00e4n, koska minusta on kiva ajaa takaa torakoita. \u00c4idin kasvot punehtuivat, ja pakenin keitti\u00f6\u00f6n, jossa Alma-t\u00e4ti pesi juomalaseja ja pilkkoi vihanneksia.<\/p>\n Vieraita varten Alma-t\u00e4ti teki ruokaa tanskalaisesta keittokirjastamme. Sivut ja kuvat olivat rasvaisia ja tuoksuivat herkullisesti. Sain yleens\u00e4 maistaa kaikkea, mutta sy\u00f6d\u00e4 sain vasta vieraiden j\u00e4lkeen.<\/p>\n Keitti\u00f6 oli vaarallinen paikka silloin, kun valmistettiin hienoa p\u00e4iv\u00e4llist\u00e4. Joka puolella oli ter\u00e4vi\u00e4 veitsi\u00e4, kattiloissa kiehui, joskus ylikin, ja jokaisella tasolla oli viinilaseja ja muuta s\u00e4rkyv\u00e4\u00e4. Kun Alma-t\u00e4ti n\u00e4ki minut, h\u00e4n komensi minut hakemaan v\u00e4h\u00e4n tilli\u00e4. H\u00e4n k\u00e4ski aina niin, kun olin tiell\u00e4. Se tarkoitti, ett\u00e4 \u201dmene iso\u00e4idin luokse\u201d.<\/p>\n M\u00e4mm\u00e4\u00e4 ei ollut vaikea l\u00f6yt\u00e4\u00e4. Kuulin h\u00e4nen mutisevan itsekseen kuistilla samalla kun h\u00e4n pani kukkia maljakoihin. Varsia leikatessaan h\u00e4n puristi huulet tiukasti yhteen ja ilme muuttui vakavaksi. Vain min\u00e4 tiesin, ettei h\u00e4n pit\u00e4nyt kukkien leikkaamisesta. \u201dAnna kukkien olla\u201d, h\u00e4n sanoi minulle k\u00e4velyretkill\u00e4mme. \u201dLuonnonkukillakin on oma el\u00e4m\u00e4ns\u00e4. Meill\u00e4 ei ole oikeutta riist\u00e4\u00e4 sit\u00e4 niilt\u00e4.\u201d Kun h\u00e4n n\u00e4ytti tyytym\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4\u00e4n, vaikkakin hillitysti, keveni oma syyllisyyteni siit\u00e4, mit\u00e4 tunsin vanhempiani ja heid\u00e4n yst\u00e4vi\u00e4\u00e4n kohtaan.<\/p>\n Ainoa asia, josta nautin noiden vierailujen aikana, oli p\u00e4iv\u00e4llisen j\u00e4lkeinen musiikkihetki. En saanut sy\u00f6d\u00e4 muiden kanssa, joten murjotin keitti\u00f6ss\u00e4 lautaseni \u00e4\u00e4ress\u00e4 ja kuuntelin tarkkaan, milloin tuoleja alettaisiin ty\u00f6nt\u00e4\u00e4 taaemmaksi sinisess\u00e4 huoneessa. Heti kun \u00e4\u00e4net kovenivat, juoksin olohuoneeseen ja k\u00e4perryin isoon nojatuoliin ikkunan luona. Vieraat ker\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t pianon ymp\u00e4rille. Koska he olivat ammatiltaan laulajia ja pianisteja, he kaikki osasivat laulaa ja soittaa, mutta silti minusta Alma-t\u00e4ti soitti parhaiten. Suljin silm\u00e4ni ja nojauduin tuoliin. Ei levysoittimia meid\u00e4n taloon!<\/p>\n Kun verhot alkoivat lehahdella ja t\u00e4ytty\u00e4 musiikista, min\u00e4 aloin itke\u00e4. En tiennyt, miksi. Ihmiset tanssivat kuin luistelijat lahdella. Se oli niin kaunista! Iso\u00e4itikin itki, kun h\u00e4n luki runoja tai n\u00e4ki auringonlaskun, mutta kun \u00e4iti n\u00e4ki minun itkev\u00e4n, h\u00e4n talutti minut vaivihkaa huoneesta ja kertoi iso\u00e4idille olevansa huolissaan minun mielenterveydest\u00e4ni.<\/p>\n Minut vietiin l\u00e4\u00e4k\u00e4riin. \u00c4iti sanoi, ett\u00e4 olin musiikkia kuullessani \u00e4\u00e4nnellyt oudosti jo ennen puolen vuoden ik\u00e4\u00e4. L\u00e4\u00e4k\u00e4ri tutki minua, mutta ei l\u00f6yt\u00e4nyt mit\u00e4\u00e4n vikaa. \u201dTyt\u00f6ll\u00e4 on vilkas mielikuvitus\u201d, h\u00e4n kertoi vanhemmilleni.<\/p>\n Kerran yksi n\u00e4yttelij\u00e4tt\u00e4rist\u00e4 toi suuren kimpun pioneja. Min\u00e4 rakastuin niihin. Vain iso\u00e4iti ja min\u00e4 tiesimme, ett\u00e4 kukat voivat olla onnettomia. Lupasin pioneille, etten antaisi niiden kuolla yksin. Istuin niiden luona joka p\u00e4iv\u00e4 siihen asti, kun ter\u00e4lehdet alkoivat tippua. Kun kuolema n\u00e4ytti varmalta, tulin hysteeriseksi. Kukkien kuoltua minut vietiin pakolla olohuoneesta omaan vuoteeseeni. Iso\u00e4iti antoi minulle valeriaanateet\u00e4. \u00c4iti jatkoi tuskailuaan minun hermoistani, l\u00f6i sitten k\u00e4dell\u00e4 otsaansa, kun h\u00e4nell\u00e4 v\u00e4l\u00e4hti. H\u00e4n arveli, etteiv\u00e4t he olleet huomanneet musiikillista lahjakkuuttani.<\/p>\n Minut vietiin heid\u00e4n teatteriinsa Tallinnassa. Ihmiset py\u00f6riv\u00e4t ymp\u00e4rill\u00e4ni. Joku paukutti pianoa ja minua pyydettiin toistamaan nuotit. Pettymys oli suuri, kun huomattiin, ettei minulla ollut nuottikorvaa. En pystynyt tuottamaan yht\u00e4k\u00e4\u00e4n nuottia. Siihen sammui toivo uudesta Shirley Templest\u00e4, eik\u00e4 \u00e4iti pystynyt vakuuttamaan is\u00e4lle, ett\u00e4 oli ollut oikein pit\u00e4\u00e4 minut. (En osaa viel\u00e4k\u00e4\u00e4n laulaa, mutta kuulen, jos joku muu laulaa nuotin vierest\u00e4.)<\/p>\n Vaikka vanhempani olivat pettyneet, vietin y\u00f6n heid\u00e4n luonaan. Sit\u00e4 ei ollut tapahtunut koskaan ennen eik\u00e4 tapahtunut sen j\u00e4lkeen. \u00c4iti nukkui vuoteella, min\u00e4 sohvalla ja is\u00e4 lattialla sohvan vierell\u00e4 silt\u00e4 varalta, jos putoaisin y\u00f6ll\u00e4. Seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 \u00e4iti vei minut takaisin Haapsaluun. Ainoa tilaisuuteni tehd\u00e4 vaikutus vanhempii- ni oli p\u00e4\u00e4ttynyt h\u00e4pe\u00e4\u00e4n.<\/p>\n M\u00e4mm\u00e4 ei ollut huomaavinaan kyyneli\u00e4ni. H\u00e4n pani eteeni ison lautasellisen kaurapuuroa ja sanoi, ettei h\u00e4nt\u00e4 kiinnostanut, osasinko laulaa tai tanssia, kunhan vain kirjoitin runoja ja piirsin kuvia. L\u00f6ysimme runon, jonka olin kirjoittanut ennen Tallinnaan l\u00e4ht\u00f6\u00e4 ja panimme sen p\u00f6yd\u00e4lle ja tutkimme kriittisesti, varsinkin oikeinkirjoitusta ja k\u00e4sialaa. Keskustelimme suhteista ja merkityksest\u00e4. Runo kertoi k\u00e4rp\u00e4sest\u00e4, jolla oli tuhat silm\u00e4\u00e4 ja joka n\u00e4ki yht\u00e4 aikaa kaiken joka suunnalla. Mukana oli piirros k\u00e4rp\u00e4sest\u00e4, jonka silm\u00e4t muistuttivat pieni\u00e4 ikkunoita. Huoneen eri osat heijastuivat ikkunoista, my\u00f6s k\u00e4rp\u00e4sl\u00e4tk\u00e4. Iso\u00e4iti kehui runoa ja piirrosta, vaikka paperilla oli r\u00e4k\u00e4-, maito- ja puurotahroja. P\u00f6yd\u00e4st\u00e4 noustuamme vilkaisin viel\u00e4 taakse ja n\u00e4in Tondun nuolevan maitolaikkuja. Sekin piti minun runostani.<\/p>\n Minua ei viety en\u00e4\u00e4 koskaan Tallinnaan ja olin siit\u00e4 iloinen. En uskaltanut kertoa kenellek\u00e4\u00e4n, miten paljon pelk\u00e4sin vanhempieni ja heid\u00e4n yst\u00e4viens\u00e4 tuloa, mutta kerroin sen \u201dpikkuihmisille\u201d, jotka eliv\u00e4t piparjuuripen- kiss\u00e4. Heille purin pahaa oloani.<\/p>\n \u201dLopettakaa!\u201d huusin heille k\u00e4det puuskassa. \u201dSiihen ei saa koskea!\u201d huusin ja marssin pensaan ymp\u00e4ri n\u00e4ytt\u00e4\u00e4kseni, ett\u00e4 olin tosissani. \u201dLeluja ei saa j\u00e4tt\u00e4\u00e4 lojumaan!\u201d kiljuin ja poljin jalkaa. En antanut pikkuihmi- sille hetken rauhaa \u00e4idin ja is\u00e4n ensitervehdyksest\u00e4 portin viimeiseen paukahdukseen, joka toi Tondun takaisin talon alta. Sitten saimme taas el\u00e4\u00e4 rauhassa \u2013 seuraavan teatteri- kauden ajan.<\/p>\n \u00c4iti kutsui taidetta \u201dsukuviaksemme\u201d. Talon omisti Alma. H\u00e4n oli rakennuttanut sen pianoaan ja Ernin ep\u00e4k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llist\u00e4 perhett\u00e4 varten, jotta \u201dn\u00e4ill\u00e4 olisi vanhoilla p\u00e4ivill\u00e4\u00e4n katto p\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4\u201d. Kell\u00e4\u00e4n muulla kuin Alma-t\u00e4dill\u00e4 ei ollut aikaa ruoanlaiton ja siivouksen kaltaisiin maallisiin asioihin. Minun hoitamiseni ymp\u00e4ttiin iso\u00e4idin arkisiin askareihin, joten en edes huomannut olevani erossa vanhemmistani, kunnes \u00e4iti ja is\u00e4 tulivat ja heid\u00e4n ja meid\u00e4n erilaiset odotuksemme kalahtivat yhteen. Minun mottoni oli \u201dperhe ja sukulaiset\u201d, \u00e4idin \u201dyst\u00e4- vyys\u201d. H\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n yst\u00e4v\u00e4t olivat ainoita, jotka eiv\u00e4t varmasti s\u00e4rkisi syd\u00e4nt\u00e4. Sinisess\u00e4 huoneessa oli albumi, jossa oli valokuvia \u00e4idist\u00e4 ja is\u00e4st\u00e4 eri n\u00e4ytelmiss\u00e4. Min\u00e4 pidin erityisesti yhdest\u00e4 Lumikuningattaren kuvasta. \u00c4iti ei esitt\u00e4nyt kuningatarta, vaan pient\u00e4 tytt\u00f6\u00e4, joka kohtaa kuningattaren, mutta minun silmiss\u00e4ni h\u00e4nest\u00e4 tuli kuningatar, varsinkin aina kun h\u00e4n harmistui minuun.<\/p>\n \u2022 \u2022 \u2022<\/p>\n \u201cEilinen on historiaa\u201d on ensimm\u00e4inen kappale Elin Toona Gottschalkin muistelmateoksesta Into Exile.<\/p>\n Elin Toona Gottschalk (s. 1937 Tallinna) on ulkovirolainen kirjailija, joka asuu nyky\u00e4\u00e4n Floridassa. Englanninkieliseen tuotantoonsa h\u00e4n on ikuistanut toisen maailmansodan pakolaisten kokemuksia ja kuvaillut Virosta l\u00e4hteneiden el\u00e4m\u00e4\u00e4 uudessa maassa. Teksti v\u00e4litt\u00e4\u00e4 kiehtovia n\u00e4kymi\u00e4 30-luvun Haapsalusta, jossa Elin asuu iso\u00e4itins\u00e4 kasvattamana n\u00e4yttelij\u00e4vanhempien luodessa uraa Tallinnassa. Kylpyl\u00e4kaupunkia v\u00e4ritt\u00e4v\u00e4t kes\u00e4vieraat ja el\u00e4m\u00e4\u00e4 t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 musiikki, joka soi sek\u00e4 rantapaviljongissa ett\u00e4 Elinin kotona. Iso\u00e4idin sisar Alma on lahjakas pianisti ja talo on tulvillaan soittoa ja laulua my\u00f6s silloin, kun Elinin vanhemmat tulevat vierailuille taiteilijayst\u00e4vineen. Vaikka tapahtumista on pitk\u00e4 aika, aihe on surullisen ajankohtainen. Erityisen riipaisevaa on pakolaisuus lapsen kokemana. Sen lis\u00e4ksi, ett\u00e4 Elin kuvaa pakomatkaa Neuvostoliiton hirmuvallan alta, lukija p\u00e4\u00e4see todistaman pakolaisten kohtaloa kahdessa uudessa maassa. Elin Toona Gottschalkin muistelmat ylittiv\u00e4t odotukseni. H\u00e4n on taitava kertoja. Sanallinen lahjakkuus on sukuperua, sill\u00e4 Elinin \u00e4idin is\u00e4 oli runoilija Ernst Enno. T\u00e4m\u00e4n leski, itsekin lahjakas taiteilija Ella Enno, on muistelmien rakas iso\u00e4iti, M\u00e4mm\u00e4.<\/p>\n \u2022 \u2022 \u2022<\/p>\n Maija Rantanen (s. 1960) opiskeli englantia ja suomea Helsingin yliopistossa. H\u00e4n on av-k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4, joka suomentaa televisiolle ja teatteriin. Tietoisuus Virosta her\u00e4si laulavan vallankumouksen aikoihin ja samalla syttyi innostus viron kieleen.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Eilinen on historiaa Suomentanut Maija Rantanen 1939 Tiedonanto Saksan ja Neuvostoliiton hy\u00f6kk\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyssopimuksesta tyrmistytti liittoutuneita ja s\u00e4rki heid\u00e4n silmill\u00e4\u00e4n viime aikoina olleet vaaleanpunaiset silm\u00e4lasit. \u2013 Robert Leckie It\u00e4meren rannoilla kes\u00e4t ovat lyhyit\u00e4 ja usein kylmi\u00e4 ja tuulisia. L\u00e4mmint\u00e4 on vain pari viikkoa. Iso\u00e4idin kes\u00e4t kestiv\u00e4t vain pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4. Kun h\u00e4n laski minut leikkim\u00e4\u00e4n ulos, h\u00e4n tuli v\u00e4h\u00e4n v\u00e4li\u00e4 koettelemaan, tuntuivatko hiukseni …<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":481,"menu_order":3,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"inline_featured_image":false},"jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/538"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=538"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/538\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":551,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/538\/revisions\/551"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/481"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=538"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
\n\u2013 Robert Leckie<\/em><\/p>\n
\nkolinalla lattialle ja j\u00e4i juomaan kupillisen teet\u00e4. Teest\u00e4 k\u00e4ytettiin v\u00e4lill\u00e4 sanaa t\u0161aikku. Meill\u00e4 puhuttiin saksan, ven\u00e4j\u00e4n ja viron sekakielt\u00e4, v\u00e4lill\u00e4 luotiin uusia sanoja. Iso\u00e4iti sanoi, ett\u00e4 siin\u00e4 heijastui valloitettujen kansojen surullinen historia. Mutta kun iso\u00e4iti ja Alma-t\u00e4ti alkoivat puhua kesken\u00e4\u00e4n pelkk\u00e4\u00e4 ven\u00e4j\u00e4\u00e4 tai saksaa, kuuntelin tarkkaan. Sill\u00e4 se merkitsi, etteiv\u00e4t he halunneet minun ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4n heit\u00e4.<\/p>\nElin Toona Gottschalk<\/h2>\n
\nEnsimm\u00e4inen teos Puuingel ilmestyi jo vuonna 1964. Vuonna 2013 ilmestyneiss\u00e4 muistelmissa Into Exile Elin kertoo oman perheens\u00e4 pakotarinan Haapsalusta Puolan ja Saksan kautta Englantiin. Kirja on vironnettu nimell\u00e4 Pagulusse. Olen suomentanut t\u00e4ss\u00e4 julkaistun katkelman englanninkielisest\u00e4 alkuteoksesta.<\/p>\n
\nSota s\u00e4rkee Haapsalun idyllin. Syyskuussa 1944 \u00e4iti ja iso\u00e4iti ottavat 7-vuotiaan Elinin mukaansa pakomatkalle veneell\u00e4 Haapsalusta kohti l\u00e4ntt\u00e4.<\/p>\n
\nSaksassa pient\u00e4 virolaista Elini\u00e4 kiusataan id\u00e4st\u00e4 tulleena \u201dven\u00e4l\u00e4isen\u00e4\u201d. Ensimm\u00e4isess\u00e4 pakolaismaassaan Elin oppii saksan kielen, ja kun h\u00e4n p\u00e4\u00e4see viimein Englantiin, h\u00e4nt\u00e4 syrjit\u00e4\u00e4n \u201dsaksalaisena\u201d. Pakolaisia k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n uudessa kotimaassa h\u00e4ik\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 halpana ty\u00f6voimana.<\/p>\nMaija Rantanen<\/h2>\n