Frederick Lies Still\u2026<\/em><\/p>\n Lupaan teille, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 tarinassa ei tapahdu mit\u00e4\u00e4n muuta kuin juodaan pullo viinaa ja katsotaan pornofilmi\u00e4. Voitte tietysti keskeytt\u00e4\u00e4 lukemisen jo t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa.<\/p>\n Olin istunut edellisen\u00e4 y\u00f6n\u00e4 puoli nelj\u00e4\u00e4n tunkkaisen savuisessa kellarisalissa puhumassa kaverin kanssa konjakkilasin takana siit\u00e4, milt\u00e4 tuntuu olla is\u00e4… huolimatta siit\u00e4, ettei meist\u00e4 kumpikaan kasvattanut lastaan tai asunut h\u00e4nen kanssaan. Puhuimme pikemmin biologisesta isyydest\u00e4, siit\u00e4 niin kovasti yliarvostetusta, kuten saatoimme my\u00f6s omista isist\u00e4mme todeta.<\/p>\n Ja nyt siis itsest\u00e4mmekin. Ilman sen kummempia syyllisyydentuntoja. Sellaiset ovat ajat, maassa elet\u00e4\u00e4n yksin\u00e4isyyden p\u00e4ivi\u00e4 ja olisi ep\u00e4oikeudenmukaista ja vaarallista kasvattaa omia lapsiaan (saati itse\u00e4\u00e4n) tuudittautumaan rakkauteen ja turvallisuudentunteeseen. Sellaiset ihmiset el\u00e4m\u00e4 ly\u00f6 pirstaleiksi kuukausissa, p\u00e4iviss\u00e4, heti kun he irrottautuvat suojaavasta kuorestaan nuuhkiakseen t\u00e4t\u00e4 maailmaa, jonka tuoksut ja s\u00e4vyt ja tunnelmat houkut-televat kuin mik\u00e4 tahansa uusi ja erityinen ja viel\u00e4 tavoittamaton.<\/p>\n Jos on aloittanut el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4n aikaisin ja my\u00f6h\u00e4stynyt minun laillani l\u00e4hd\u00f6st\u00e4 ihan hirve\u00e4sti eik\u00e4 vasta siin\u00e4 i\u00e4ss\u00e4, kun on jo tullut is\u00e4ksi ja puurtanut vuosikaudet pit\u00e4\u00e4kseen yll\u00e4 omaa valtiota, jumalaa, pikkuruisia perversioita, syntyneit\u00e4 riippuvuuksia ja rakkauden v\u00e4istyneit\u00e4 hedelmi\u00e4 \u2013 samalla kun on piinannut ruumistaan kaikella mik\u00e4 korventaa sisint\u00e4 \u2013 niin ei voi mitenk\u00e4\u00e4n sinnitell\u00e4 puoli nelj\u00e4\u00e4n asti ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 muistamatta edes miten tuli kotiin, viel\u00e4p\u00e4 luottaen siihen, ettei seuraava p\u00e4iv\u00e4 kostaisi sit\u00e4 kipe\u00e4sti. Se l\u00f6i minua naamaan kuin hyv\u00e4n valkoisen oikeudenmukaisen jumalan nyrkki keskelt\u00e4 palavaa pensasta. Her\u00e4tyskello p\u00e4r\u00e4hti ja r\u00e4misi alkavaa ty\u00f6viikkoa. Ajoin parran, otin taksin, join kaksi kuppia kahvia hienossa kahvilassa toimistoa vastap\u00e4\u00e4t\u00e4; sitten neuvonpitoja, projektip\u00e4\u00e4llik\u00f6it\u00e4, krakaan hirtt\u00e4ytyneit\u00e4 itsetietoisen n\u00e4k\u00f6isi\u00e4 hulttioita. P\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 yksi tytt\u00f6 soitteli, en vastannut puheluihin. En tiennyt, oliko minulla h\u00e4nelle mit\u00e4\u00e4n sanottavaa. Pahempaa morkkista v\u00e4ltt\u00e4\u00e4kseni l\u00e4hetin iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 viestin, tuon vastuuttoman pikku sanoman, joka sek\u00e4 armahtaa henkirikokset ett\u00e4 kuittaa poisj\u00e4\u00e4nnit, h\u00e4vi\u00e4miset, v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden. Vastaus tuli nopeasti. Ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4\u00e4. Olet ihana. Niinp\u00e4 niin. Alkaseltzer ei meinannut tehota, olo oli yh\u00e4 kehno, heikko, ohimenev\u00e4, satunnainen, vain ty\u00f6nt\u00e4yteiseen tylsyyteen juuttuneet kasvot vastap\u00e4isten p\u00f6ytien takana varustivat minut purevan ylimielisell\u00e4 tahdolla toimia odotusten mukaisesti, tavanomaisesti: olin vilpit\u00f6n, avomielinen ja innokas kiskomaan ihmisi\u00e4 mukaan mit\u00e4 mielett\u00f6mimpiin hankkeisiin. Viidennell\u00e4 tupakkatauolla soitin kaverille saamatta h\u00e4nt\u00e4 kiinni, taisi olla kiire. Samoin kuudennella kerralla. H\u00e4n ei l\u00e4hett\u00e4nyt viesti\u00e4, mink\u00e4 tulkitsin merkiksi kunnioituksesta. Rehellisyydest\u00e4.<\/p>\n T\u00f6iden j\u00e4lkeen oli ontto olo, heikotti ja huippasi. Kahvia ja tupakkaa, en ollut sy\u00f6nyt mit\u00e4\u00e4n. Tilasin taksin. Hypermarkettiin. Ostin grillattuja kanankoipia ja v\u00e4h\u00e4n salaattia. T\u00f6lkin greippimehua. Ajattelin painua varhain pehkuihin, vaikka oli selv\u00e4\u00e4, etteiv\u00e4t hermoni sallisi sit\u00e4. Katseeni pys\u00e4htyi v\u00e4lkehtiv\u00e4\u00e4n viinapulloon: komeaan pulloon upotetun tekstin lomasta kimalsi kristallinkirkas viina. Sisikunnassani l\u00e4ik\u00e4hti, sitten iski himo. Tuo pullo takaisi minulle t\u00e4n\u00e4\u00e4n varhaisen unen. Aprikoin hetken, miten s\u00e4\u00e4llist\u00e4 olisi soittaa sille tyt\u00f6lle, joka p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4… ja kutsua h\u00e4net pist\u00e4ytym\u00e4\u00e4n tunniksi pariksi, h\u00e4tist\u00e4\u00e4 sitten pois. Se olisi kuitenkin ollut liian uuvuttavaa, h\u00e4n olisi varmaan alkanut v\u00e4itt\u00e4\u00e4 vastaan ja nurkua y\u00f6sijaa. Vuokrasin sen sijaan kaupan vierest\u00e4 videolainaamosta pornofilmin, ainoan DVD:n, joka sik\u00e4l\u00e4isess\u00e4 valikoimassa tuntui tarjoavan v\u00e4h\u00e4nk\u00e4\u00e4n potkua, jotain rietasta fantasiaa collegetyt\u00f6ist\u00e4, joiden ainoa hyv\u00e4 puoli muihin verrattuna oli se, ett\u00e4 tyt\u00f6t kuvissa n\u00e4yttiv\u00e4t tosiaan 18- tai 19-kes\u00e4isilt\u00e4 kolmikymppisten sijaan, ja siksi heid\u00e4n kasvojaan ei viel\u00e4 v\u00e4\u00e4rist\u00e4nyt teenn\u00e4isen naimisen el\u00e4ht\u00e4nyt tympeys.<\/p>\n Kotona s\u00f6in vastentahtoisesti ja join kahvia. Aluksi tuntui niin pahalta, ett\u00e4 piti vain istua ja haukkoa henke\u00e4, telkkari ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 sein\u00e4ll\u00e4 v\u00e4litti uutisia. Uutiset olivat huonoja kuten aina. Joltain taivaskanavalta tuli kasaribiisej\u00e4, mik\u00e4 l\u00e4mmitti mielt\u00e4. 1980-luvun saundeissa heijastuu itsekkyys ja yksin\u00e4isyys, ne ovat polleita, itsekeskeisi\u00e4, vieraantuneita. Kuten mekin. Kaadoin pakastimesta ryypyn kylm\u00e4\u00e4 viinaa, tarjoilin itselleni lautasella kurkkuviipaleita ja iso\u00e4idin marinoimia sieni\u00e4. Iso\u00e4iti oli valmistanut ensimm\u00e4iset sienens\u00e4 joskus ensimm\u00e4isen maailmansodan aikaan, jo silloin vallitsi kaikkialla rappio. Paitsi ei tietenk\u00e4\u00e4n siell\u00e4, miss\u00e4 iso\u00e4iti eli. H\u00e4nh\u00e4n asui maalla. Mit\u00e4 yksinkertaisempi ja pienempi yhteis\u00f6, sit\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n perverssej\u00e4 tai pudokkaita, mietin. Tosin paikka saattoi yht\u00e4 lailla olla my\u00f6s Dogville.<\/p>\n DVD-soitin korahti, kun lasers\u00e4de alkoi lukea infoa, alkoi lukea el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 tyhjiin el\u00e4neit\u00e4 typeri\u00e4 kauniita tytt\u00f6lapsia, jotka ehk\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4\u00e4n olivat luopuneet siit\u00e4 omanarvontunnosta, jota he toisissa nostattivat lupautumalla tuhansien mielikuvien ja hikisin\u00e4 tumputtavien k\u00e4sien armoille, tulemalla heid\u00e4n omakseen. Tai toisaalta ei. Tai p\u00e4invastoin. Is\u00e4ll\u00e4ni oli joskus kahdeksankymmenluvulla videonauhuri ja pari pornofilmi\u00e4, mik\u00e4 oli siihen aikaan kova sana. Filmeiss\u00e4 esiintyi jotain saksalaisia miehi\u00e4 k\u00e4yrine muhkeine viiksineen ja keski-ik\u00e4isi\u00e4 naisia peput n\u00e4ppyl\u00f6ill\u00e4. Joukossa oli kuitenkin p\u00e4tk\u00e4, jossa matkittiin sit\u00e4 elokuvakohtausta, jossa tuuli leikitteli Marilyn Monroen mekolla. Is\u00e4ni uskoi vakaasti, ett\u00e4 n\u00e4yttelij\u00e4 oli oikeasti Marilyn ja ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 olikin n\u00e4ytellyt siin\u00e4 elokuvassa. No olihan Norma Jean nakuna vanhoissa kalenterikuvissa, mutta silti… Miten pystyy kuvittelemaan jotain sellaista?<\/p>\n Olin n\u00e4hnyt nuo elokuvat jo ennen kuin rupe sin seurustelemaan tytt\u00f6jen kanssa. Sill\u00e4 ei kuitenkaan ollut mit\u00e4\u00e4n merkityst\u00e4. Kunnioitukseni ja kiihkoni tytt\u00f6j\u00e4 kohtaan oli varauksetonta ja rehellist\u00e4, sill\u00e4 uskoin rakkauteen enemm\u00e4n kuin jumalaan, vaikka ajan tuulten uusissa py\u00f6rteiss\u00e4 pidin tuolloin itse\u00e4ni nuorena kristittyn\u00e4.<\/p>\n Useiden muiden houkkien lailla en ollut viel\u00e4 p\u00e4\u00e4ssyt maistamaan menestysyhteiskunnan tulisia tunteita, pakahduttavia riemuja ja tuskaa. Kun n\u00e4in j\u00e4lkeenp\u00e4in mietin tuolloista rakkaudenjanoani ja -kyky\u00e4ni, katsellessani televisioruudusta noiden kellert\u00e4vien, punertavien, ruskeiden, valkoisten ruumiiden \u00e4hkint\u00e4\u00e4 ja huokailua, minua h\u00e4mm\u00e4stytti sen katoaminen \u2013 miten huomaamattomasti se olikaan vaihtunut h\u00e4v\u00e4istyksen rajalla toikkaroivaan, v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4\u00e4n ja nautinnonhimoiseen metroseksuaalisuuteen. Ja \u2013 kuten kirotuille ominaista \u2013 tuo kiihko alkoi ajan my\u00f6t\u00e4 maistua sahanpurulta.<\/p>\n Muistan, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4timme joskus tuon kaverini kanssa, vanhempiemme erottua, pysy\u00e4 koston vuoksi romantikkoina, oppia pit\u00e4m\u00e4\u00e4n huolta ja rakastamaan, tehd\u00e4 vain sellaista ty\u00f6t\u00e4 josta todella pid\u00e4mme (ja josta tietysti maksetaan paljon), sen sijaan ett\u00e4 meist\u00e4 tulisi tyhj\u00e4np\u00e4iv\u00e4isi\u00e4 ja katkeria luusereita, jotka tarvitsevat lis\u00e4tukea ja kainalosauvoja \u2013 sanalla sanoen emme halunneet olla kuin nuo henkiset rauniot. Silti jo ensimm\u00e4iset vuodet n\u00e4yttiv\u00e4t armottomasti, ettemme osanneet toimia niin; emme olleet koskaan n\u00e4hneet mit\u00e4\u00e4n sellaista saati ett\u00e4 olisimme osanneet luoda sellaista. Kun n\u00e4in tuonaikaisen avopuolisoni, nuoren ja suloisen taloustieteiden opiskelijan, kyynelehtiv\u00e4n ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa sen vuoksi mit\u00e4 min\u00e4 olin tehnyt, en yksinkertaisesti ymm\u00e4rt\u00e4nyt asian merkityst\u00e4, sit\u00e4 miten kaikki tapahtui, miksi kaikki meni kuten meni.<\/p>\n My\u00f6hemmin kohtasin uudestaan juuri h\u00e4nen hahmonsa, ehk\u00e4 kymmenkunta vuotta my\u00f6hemmin, asuessani er\u00e4\u00e4n toisen, tai oikeastaan jo viidennen tai seitsem\u00e4nnen naisen kanssa, sen joka odotti minulle ensimm\u00e4ist\u00e4 virallista ja omaa lasta. N\u00e4in h\u00e4net my\u00f6s er\u00e4\u00e4n toisen opiskelijatyt\u00f6n hahmossa, jonka tummiin silmiin onnistuin samoin kirvoittamaan kyynelet. Sill\u00e4 kertaa tiesin jo, mit\u00e4 kyynelet merkitsiv\u00e4t, samalla kun osasin olla niist\u00e4 piittaamatta… ainakin melkein. Tilanne oli kuin siin\u00e4 pornofilmiss\u00e4: kun tytt\u00f6 j\u00e4\u00e4 opettajan kanssa kahden luokkaan tuntien j\u00e4lkeen, niin siit\u00e4 tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4net riisutaan paljaaksi ja tyrk\u00e4t\u00e4\u00e4n opettajan p\u00f6yd\u00e4lle. Se on v\u00e4ist\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4, el\u00e4m\u00e4 oli opettanut minut reagoimaan v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti ja m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisesti, noista tilanteista ei voinut seurata mit\u00e4\u00e4n muuta. Kiskoessani h\u00e4nelt\u00e4 vaatteita odotin aina enemm\u00e4n ja enemm\u00e4n, el\u00e4m\u00e4n tarkoitusta, v\u00e4hint\u00e4\u00e4n unohtumatonta kiihkoa, mutta j\u00e4lkeenp\u00e4in kaikki maistui vain… sahanpurulta. Kuten haalea ja tuima veri vampyyrille, seh\u00e4n min\u00e4 olin… Keep the vampires from your door. Melkein kaikki, jotka olin joskus tuntenut, kaikki yst\u00e4v\u00e4ni olivat saaneet tartunnan \u2013 puremattakin, ja tauti j\u00e4i muhimaan mieleemme, sanoihimme, tekoihimme viel\u00e4kin nopeammin kuin jos olisimme \u00f6isill\u00e4 kaduilla k\u00e4yneet kiinni kurkkuihin. Ja jos v\u00e4lill\u00e4 valitimmekin, niin ehk\u00e4 vain siksi, ett\u00e4 veri ei maistunut en\u00e4\u00e4 verelt\u00e4 vaan kuin sahanpurulta tai pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 vanhalta hevonkuselta pilttuun lattiaan kovertuneessa kuopassa.<\/p>\n Ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 televisioruudussa edettiin kohtaus kohtaukselta uppoutuessani tuohon kaikenlupaavaan ja unohduksent\u00e4yteiseen tunkkaisuuteen. Se oli oikeastaan yksi ja sama itse\u00e4\u00e4n alati toistava kaavamainen kohtaus: asennot seurasivat toisiaan kuin ikuisesti palaava rakenne lavadiskossa, kehys, jossa vaihtuvat vain kasvot, v\u00e4ri, jotkin yksitt\u00e4iset sanat. Minua alkoi pelottaa, koetin muistella aina hektisemm\u00e4ksi ja pinnallisemmaksi k\u00e4ynytt\u00e4 sukupuoliel\u00e4m\u00e4\u00e4ni ja irtosuhteitani \u2013 en pystynyt t\u00e4ysin saamaan silmiini, mit\u00e4 milloinkin tein heid\u00e4n kanssaan. Aloin pel\u00e4t\u00e4 toistavani tuota pornofilmist\u00e4 opittua mallia, kohtaus kohtaukselta toistuvaa kaavaa siit\u00e4, ett\u00e4 sukupuoliel\u00e4m\u00e4ni on pelkk\u00e4 kopio arjen sovinistisesta massaviihteest\u00e4. Koetin ravistaa ajatuksen harteiltani, join. Olivatko pornofilmit, mainokset, musiikkivideoiden ihanteet j\u00e4\u00e4hdytt\u00e4neet suhteeni vastakkaista sukupuolta edustaviin yst\u00e4viini? Ett\u00e4 n\u00e4in heiss\u00e4 vain heid\u00e4n ruumiinsa, heid\u00e4n petollisen tapansa hymyill\u00e4, mahdollisuuden viett\u00e4\u00e4 ilta, y\u00f6 tai aamu ik\u00e4\u00e4n kuin jonkun kanssa eik\u00e4 vain yksin, omalta kantilta enimm\u00e4kseen l\u00e4mp\u00f6tilattoman ruumiin seurassa. Er\u00e4s pitk\u00e4aikainen koulutoverini oli tavattoman kaunis, kissamaisen notkea, ruskeasilm\u00e4inen tytt\u00f6, jonka sielussa paloi taide. H\u00e4nen aina ruskettuneessa vartalossaan huomiotani kiinnittiv\u00e4t isot syntym\u00e4merkit \u2013 ja h\u00e4n ymm\u00e4rsi olemukseni, muuttumiseni ja kiinnostukseni t\u00e4ysin v\u00e4\u00e4rin. Minulle leikki oli vampyyrin leikki\u00e4, palkintona mahdollinen ateria; h\u00e4n taas rakastui ja repi auki el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 t\u00e4rke\u00e4t suhteet, halusi olla kanssani. Tuhosin lyhyess\u00e4 ajassa kaiken hyv\u00e4n tai kauniin, mik\u00e4 oli syntynyt v\u00e4lillemme. Tartutin my\u00f6s h\u00e4net, ja kohdattuamme sittemmin harvoin olemme pari kertaa p\u00e4\u00e4tyneet yhteen jopa y\u00f6ksi. Mutta h\u00e4nt\u00e4 ei kiinnostanut, ei haluttanut en\u00e4\u00e4, h\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4ytyi koneellisesti \u2013 tosin taiten ja kiihke\u00e4sti mutta tiet\u00e4en samalla ett\u00e4 aamulla… kaikki on sahanpurua. Koetin muistaa, milloin olin pystynyt puhumaan jonkun naisen kanssa silm\u00e4st\u00e4 silm\u00e4\u00e4n, ty\u00f6n ulkopuolella vailla seksuaalisia tarkoitusperi\u00e4, vailla pelaamista. Se oli ollut pari kuukautta takaperin yhden kuusikymppisen kanssa, ei kovin kauniin, ei rumankaan. \u00c4idin kanssa.<\/p>\n Pel\u00e4styin ja vedin viinan v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n kurkkuun niin ett\u00e4 sit\u00e4 purskahti nen\u00e4st\u00e4kin, tuli kylm\u00e4 ja pist\u00e4v\u00e4 olo. Ruudussa vilahti ihmisi\u00e4, kasvoja, huone oli taas vaihtunut: siivoojanainen ja isokokoinen urheilijapoika siivouskomerossa. Kaikki muu entisell\u00e4\u00e4n. Kuten omakin koneellinen toimintani vailla mielenliikkeit\u00e4; kuten lasin nostaminen tai laskeminen, kuten silloin t\u00e4ll\u00f6in haukatut suolakurkut tai sienet. Jossain mieleni perukoilla tiesin, ett\u00e4 niiden maku, niiden olemus ei pet\u00e4, ett\u00e4 maku olisi samanlainen sittenkin vaikka el\u00e4isin ihan oikeaa el\u00e4m\u00e4\u00e4, jos oikeasti koskettaisin todellisuutta.<\/p>\n Se hetki. Hell\u00e4 ja uskomattoman kaunis kuin muuttolinnulta pudonneen sulan ja puusta leijaavan syksyisen koivunlehden kosketus lempe\u00e4ss\u00e4 merentuoksuisessa l\u00e4nsituulessa on se hetki, kun edellisen p\u00e4iv\u00e4n kuvotus, p\u00e4\u00e4ns\u00e4rky, levottomuus, masentuneisuus muuttuu pirte\u00e4ksi ja pakahduttavaksi levollisuudeksi, m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisuudeksi, lev\u00e4per\u00e4isyydeksi ja my\u00f6t\u00e4sukaisuudeksi t\u00e4t\u00e4 maailmaa kohtaan. Tiesin, mik\u00e4 on paras antidepressantti, paras tapa murskata seurusteluvaikeuksien n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 seini\u00e4, paras tapa saattaa tyt\u00f6nheitukoita hekumallisen ep\u00e4toivon partaalle, paras tapa n\u00e4ytt\u00e4yty\u00e4 itselleen jalona ja kauniina, traagisena ja kaikkivoipana.<\/p>\n Nuorempana olin arvellut, tiennyt, ett\u00e4 meid\u00e4n perheen, lapsuuteni satumaailman \u2013 tuon jumalten, luomisen ja myyttien ajan \u2013 h\u00e4vitti viina. Is\u00e4ni loputtoman h\u00e4myis\u00e4 katse, viitsim\u00e4tt\u00f6myys sitoa itse\u00e4\u00e4n minulle niin pyh\u00e4\u00e4n maailmaan. H\u00e4n oli innokas kalamies, harvoin tuli viikonloppua, ettei h\u00e4n olisi l\u00f6yt\u00e4nyt tilaisuutta k\u00e4yd\u00e4 kalassa. Mutta noilla retkill\u00e4 h\u00e4nen paras kaverinsa oli viinapullo. Kun kulkee niin kovan miehen matkassa, oma lapsi ei tietenk\u00e4\u00e4n mahdu mukaan, kun rehellisyytt\u00e4\u00e4n v\u00e4h\u00e4nkin tuntee ja tiet\u00e4\u00e4 tuon maailman vaarat… Niin emme sen enemp\u00e4\u00e4 min\u00e4 kuin paras yst\u00e4v\u00e4nik\u00e4\u00e4n olleet koskaan k\u00e4yneet kalassa. Teimme sen vasta sitten, kun olimme jo menestyneet ammattilaisina, ly\u00f6neet itsemme l\u00e4pi. Hankimme parhaat vehkeet, pyysimme tuttua kalamiest\u00e4 pit\u00e4m\u00e4\u00e4n meille luennon, hankimme puolilaillisesti kalastusluvat ja vietimme kolme p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ry\u00f6st\u00f6kalastuksen ja viinanoton merkeiss\u00e4, kiskoen noista hetkist\u00e4 nautintoja ik\u00e4\u00e4n kuin ne olisivat olleet rakastettavia ja himottuja mutta tavoittamattomia neitokaisia. \u201cPainu faija vittuun!\u201d yst\u00e4v\u00e4ni huusi vet\u00e4ess\u00e4\u00e4n kuiville ahvenen sintti\u00e4 (ahven se kai oli, mik\u00e4 muukaan), ja niin iltah\u00e4m\u00e4r\u00e4 sai todistaa mekkalointiamme. En edes muista, mit\u00e4 teimme kaloille. Taisimme k\u00e4nnip\u00e4iss\u00e4mme lahjoittaa ne kolmannelle kaverille, joka osasi tehd\u00e4 niille jotain. Se oli meille symbolinen ele, sill\u00e4 me emme kaivanneet noita kylmi\u00e4, kuolleita, suomupintaisia elukoita. Ne olivat meille nyt menneisyytt\u00e4, viel\u00e4 jotain, miss\u00e4 me olimme tulleet vahvemmiksi. Ne olivat meille melkein yht\u00e4 vieraita ja k\u00e4ytt\u00f6kelvottomia ja olankohautuksen veroisia kuten is\u00e4mmekin, nyt kun me olimme isoja. Oi, meh\u00e4n olimme kasvaneet paljon isommiksi kuin he olivat koskaan olleet.<\/p>\n Ajan my\u00f6t\u00e4 aloin itsekin uskoa, ett\u00e4 ehk\u00e4p\u00e4 viina oli se ainoa v\u00e4line, jonka avulla saattoi v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 viimeist\u00e4 konfliktia, se jokin mik\u00e4 esti tuskallisinta hetke\u00e4 tulemasta (kuten juoppo ei p\u00e4\u00e4ns\u00e4 sein\u00e4\u00e4n iskiess\u00e4\u00e4n tajua sit\u00e4 kipua, jonka seuraavan p\u00e4iv\u00e4n selv\u00e4p\u00e4isyys tuo tullessaan), se jokin jonka varassa saatoimme pident\u00e4\u00e4 meid\u00e4n perheen yhdess\u00e4oloaikaa edes kotvan, se jokin mik\u00e4 esti katsomasta todellisuutta silmiin. Ei se tehnyt minusta sopuisampaa suhteessa vanhempiini, mutta ainakin uskoin, ett\u00e4 kyseess\u00e4 oli jokin harha-askel, jokin typer\u00e4 virhe, jotain sellaista, ett\u00e4 he unohtivat rakastaa toisiaan, mik\u00e4 ammensi koko meid\u00e4n el\u00e4m\u00e4n tyhjiin, murensi perheidentiteetin tyystin. Enk\u00e4 saanut oppia, miten asia olisi pit\u00e4nyt hoitaa. Tuo kaava n\u00e4kyi toistuvan meid\u00e4n sukupolvessa, perheest\u00e4 perheeseen. Silloin en en\u00e4\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n uskonut viinan tuomaan viivytykseen. Painkiller vastaa nime\u00e4\u00e4n, se nujertaa tuskan tuokioksi, niin ett\u00e4 yhteiskunnassa voi toimia puolinaisena ihmisen\u00e4, oikeuttaa olemassaolonsa rahastaville ja rekister\u00f6iville roboteille, ei sen enemp\u00e4\u00e4.<\/p>\n Silti. Vaikka huomasinkin, ett\u00e4 viina on oma organisminsa, v\u00e4h\u00e4n kuin valta, kirjallisuus, raha, niin pysyttelin sen uskon helmoissa. Millaisia jumalia sitten olisi pit\u00e4nyt suosia? Vain yht\u00e4 tyhj\u00e4np\u00e4iv\u00e4isi\u00e4, yht\u00e4 \u00e4lytt\u00f6mi\u00e4.<\/p>\n Paitsi ett\u00e4 rakkauteen voisi uskoa enemm\u00e4n, asettaa askelensa sen mukaan \u00f6isill\u00e4 puistokujilla, bulevardeilla, jokien tai meren kaltailla. Mieleeni nousi yksi radiosta kuulemani tarina, silt\u00e4 ajalta kun viel\u00e4 kuuntelin radiota. Tammsaarekin, meid\u00e4n kirjallisuusklassikko ja varhaisfilosofi, jota taotaan oppikirjojen alasimeen virolaisuuden vasaralla, sanoi oikeastaan vain, ettei rakkaus lopulta tullutkaan Vargam\u00e4elle. Jos ei sinne, niin miten sitten minun luokseni?<\/p>\n Kaiken kokemani kautta?<\/p>\n Huomasin uppoutuneeni metafysiikkaan, filosofian sy\u00f6vereihin ja tunsin itseni hyvin tyytyv\u00e4iseksi. DVD-soitin tarjosi mahdollisuutta katsoa filmi uudestaan, mutta napsautin kaukos\u00e4\u00e4timest\u00e4 kuvaruudun myk\u00e4ksi ja pime\u00e4ksi, telkkarin tummaksi ja ep\u00e4selv\u00e4ksi kuvastimeksi h\u00e4m\u00e4r\u00e4ss\u00e4. Peilasihan se el\u00e4m\u00e4\u00e4ni. Taakkaa sielussa, ajatuksissa, p\u00e4\u00e4ss\u00e4 ja jaloissa. Sit\u00e4 ihmist\u00e4, jonka ymp\u00e4rist\u00f6 oli minusta tehnyt.<\/p>\n Ikkunastani avautui kaunis n\u00e4kym\u00e4 kaupunkiin, sen valoihin. Se selvitti hetkeksi p\u00e4\u00e4ni, palautti mieleen sen romanttisen kauneuden, jonka olin joskus n\u00e4hnyt lasissa, metallissa, betonissa ja vieraantuneisuudessa. Mieleeni juolahti, etten ole fatalisti vaan seison oman el\u00e4m\u00e4ni tienhaarassa viiden minuutin v\u00e4lein \u2013 sill\u00e4 niin kauan mielest\u00e4ni kest\u00e4\u00e4 v\u00e4h\u00e4nk\u00e4\u00e4n kelvollisen ajatuksen muodostaminen \u2013 ja risteyksess\u00e4 voin aina aloittaa uudestaan, voin aina p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 toisin. Estein\u00e4 tiell\u00e4ni ovat vain pelot, laiskuus, arjen riippuvuudet, eiv\u00e4t kuitenkaan vanhemmat, viina saati pornofilmien pimatsujen etuveitikat.<\/p>\n Kului viisi minuuttia, ja vaikka en ottanutkaan aikaa, niin p\u00e4\u00e4t\u00f6s syntyi: k\u00e4yn kylvyss\u00e4 ja menen nukkumaan, koetan ottaa huomisen vastaan kokonaisena, kunnollisena, oikeana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, pett\u00e4m\u00e4tt\u00e4 itse\u00e4ni \u2013 koetan olla rehellinen, yht\u00e4 rehellinen kuin mies, joka siin\u00e4 vanhassa Veljo K\u00e4sperin elokuvassa ly\u00f6 postimerkkiaarteestaan vetoa. Olin aina katsonut filmin pelonsekaisen haltioituneena \u2013 mutta pystyisink\u00f6 toistamaan saman omassa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni? Niin ett\u00e4 muut katsoisivat minua yht\u00e4 pelonsekaisen kunnioittavasti?<\/p>\n Koetin saada yst\u00e4v\u00e4\u00e4ni kiinni. Jostain kaukaa, ehk\u00e4 kaupunginvallien takaa, sumupeitteiden ja m\u00f6k\u00e4m\u00f6hk\u00e4leiden tuolta puolen, kuulin levottomana ja \u00e4rsytt\u00e4v\u00e4n selv\u00e4sti h\u00e4nen soitto\u00e4\u00e4nens\u00e4, p\u00e4tk\u00e4n acid jazzin klassikkoa. H\u00e4n ei vastannut. Oli varmaan, minun laillani, vaipunut uneen odottamaan uljasta uutta maailmaa, miss\u00e4 meid\u00e4n yhteinen v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytemme ja hedonismimme kuuluisi vain menneisyyteen. Miten ylv\u00e4it\u00e4 ajatuksia viina sittenkin piikitt\u00e4\u00e4 minuun joskus, ajattelin astuessani kylpyhuoneeseen. Pesualtaassa partakarvoja ja h\u00f6yl\u00e4, partavaahto aamuisesta ajamisesta. Lattialle viskellyt kosteat pyyhkeet. Kylpyverho oli edess\u00e4, amme n\u00e4ytti olevan t\u00e4ynn\u00e4. Minua v\u00e4risytti, olin varmaan k\u00e4ynyt eilen kylvyss\u00e4 ja unohtanut laskea veden pois. Vedin verhon syrj\u00e4\u00e4n laskeakseni haalean ja saippuaisen veden korisemaan poistoaukon nieluun.<\/p>\n Siell\u00e4 haalean ja v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n veden pohjalla makasi alastomana yst\u00e4v\u00e4ni, silm\u00e4t kiinni, kapeat huulet kalvenneen sinisin\u00e4, yksin\u00e4inen kupla ponnistamassa huulilta, rauhallisena, mist\u00e4\u00e4n piittaamatta, itseriittoisena ja kylm\u00e4n\u00e4 suhteessa ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6ns\u00e4, kuten valtaosa sukupolvestamme. Roikotin viel\u00e4 puhelinta k\u00e4dess\u00e4 ja valitsin levollisesti ja automaattisesti pelastuslaitoksen numeron ja selitin lyhyesti, mit\u00e4 oli tapahtunut. Siirryin takaisin olohuoneeseen. Pullossa oli viel\u00e4 tismalleen ryypyn verran, kaadoin itselleni ja kumosin sen, jotta lumous ei haihtuisi, jotta tunne kest\u00e4isi, viipyisi viel\u00e4 hetken. Sen j\u00e4lkeen palasin kylpyhuoneeseen. Jos en olisi aamulla ollut niin t\u00f6tt\u00f6r\u00f6\u00f6 ja kanttuvei, olisin tietysti n\u00e4hnyt h\u00e4nen vaatteensa mytyss\u00e4 pesukoneen kannella, p\u00e4\u00e4llimm\u00e4isin\u00e4 hienot ja kalliit housut, joita koristi hieno hopeinen juova, niiden p\u00e4\u00e4ll\u00e4 h\u00e4nen \u00e4lypuhelimensa. Se hel\u00e4hti juuri soimaan. Vastasin ja p\u00e4\u00e4tin puhelun. Istahdin kylpyammeen viereen lattialle, jalat eiv\u00e4t oikein kantaneet. Ajattelin, miten vanhempani, viinapohatat, pornotehtailijat, menestyksen kiihkoa julistavat aikakaus- ja sanomalehdet, ihmiset ymp\u00e4rill\u00e4ni olivat et\u00e4\u00e4nnytt\u00e4neet minut niin kauas itsest\u00e4ni, etten kyennyt edes suremaan mennytt\u00e4 yst\u00e4v\u00e4\u00e4ni. Eniten minut oli silti johtanut harhaan oma itseni, oma heikkouteni, oma h\u00e4ll\u00e4v\u00e4li\u00e4. Siksi puhkesin itkuun, aloin itke\u00e4 oman itseni, en h\u00e4nen vuokseen. Tein sen ainoan, mihin egoisti pystyi.<\/p>\n \u2022 \u2022 \u2022<\/p>\n Novelli \u201cPornofilmi ja pullo viinaa\u201d on ilmestynyt Ju\u0308rgen Roosten valittujen novellien kokoelmassa Surm Tallinnas (Tuum, 2018).<\/p>\n Tallinnalainen, vuonna 1979 syntynyt Ju\u0308rgen Rooste tunnetaan ennen kaikkea tuotteliaana runoilijana. Roosten omia tekij\u00e4nkokoelmia on vuonna 1999 ilmestyneen esikoisteoksen Sonetid j\u00e4lkeen ilmestynyt viitisentoista. Niiden rinnalla voi erikseen mainita kuvittaja Kirke Kangron kanssa tehdyn lastenrunokokoelman T\u00e4hesadu (2012) sek\u00e4 runoilija Doris Karevan kanssa tehdyn yhteiskokoelman Elutants (2013). Pitk\u00e4aikainen yhteisty\u00f6 Asko Ku\u0308nnapin ja Karl Martin Sinij\u00e4rven kanssa taas on johtanut useihin yhteishankkeisiin, joiden tulokset ovat n\u00e4kyneet niin perinteisten runokirjojen kuin ep\u00e4tavallisempien runokorttipakkojen muodossa. T\u00e4h\u00e4n menness\u00e4 ilmestyneist\u00e4 nelj\u00e4st\u00e4 runokorttipakasta jokainen sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 my\u00f6s Roosten runoja.<\/p>\n Ju\u0308rgen Roostelta on julkaistu suomeksi runokokoelma Citykani ja duracellpupu omana k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen\u00e4ni (NyNorden, 2010), mutta sen sijaan h\u00e4nen proosaansa ei tiett\u00e4v\u00e4sti ole aikaisemmin suomennettu. Alun perin kirjallisuuslehti Vikerkaaren numerossa 6\/2006 ilmestynyt novelli Pornofilm ja pudel viina sai vuonna 2007 Friedebert Tuglaksen novellipalkinnon, joka my\u00f6nnet\u00e4\u00e4n vuosittain kahdelle tuoreelle mestarinovellille.<\/p>\n Tarinan alussa lukijaa johtaa tieten harhapolulle novellin raflaava nimi, jota viel\u00e4 korostaa ehdotus lukemisen keskeytt\u00e4misest\u00e4. Tarinan hurjat rakennusainekset eli pornofilmin katselu ja alkoholismi est\u00e4v\u00e4t lukijaa ensin n\u00e4kem\u00e4st\u00e4 t\u00e4m\u00e4n taitavasti rakennetun kulissin taakse. Vasta v\u00e4hitellen alkaa hahmottua, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n\u00e4 esiintyv\u00e4\u00e4 min\u00e4kokijaa j\u00e4yt\u00e4\u00e4 syv\u00e4 syyllisyys tapahtumasta, joka selvi\u00e4\u00e4 lopussa. Vahvasti viinanhuuruisessa tunnustuksessa kommentoidaan ankarasti kokijan omia suhteita, perhe- ja kaverihistoriaa jos virolaisen ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n ja nykymenon tolkuttomuuksiakin.<\/p>\n Viinank\u00e4ytt\u00f6 tarjotaan ik\u00e4\u00e4n kuin selitykseksi syyllisyyteen samalla kun kokijan vaiheet vihjaavat kyvytt\u00f6myyteen tuntea aidosti samalla kun ne kertovat ihmissuhdeongelmien kaavamaisista ratkaisuista. Kun kokija on silti samalla ilmeisen tunneherkk\u00e4, on tarinaa kantava yleisinhimillinen ja ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4 ristiriita valmis.<\/p>\n Rooste kirjoittaa ilmavaa mutta mutkikkaan salakavalaa teksti\u00e4, jonka k\u00e4\u00e4nt\u00e4minen oli \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen hidasta ja hankalaa. Lopputulos ei paljasta, ett\u00e4 l\u00e4hes jokaisen lauseen kanssa sai tapella vimmatusti, jotta se olisi suostunut asettumaan suomenkieliseen asuun.<\/p>\n \u2022 \u2022 \u2022<\/p>\n Hannu Oittinen on toiminut viron kielen k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4n\u00e4 1990-luvun puoliv\u00e4list\u00e4 l\u00e4htien. H\u00e4nen kaunokirjallisiin suomennoksiinsa virosta kuuluu alun toistakymment\u00e4 romaania sek\u00e4 muuta proosaa, sen lis\u00e4ksi mittava m\u00e4\u00e4r\u00e4 runok\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4. H\u00e4n on suomentanut virosta my\u00f6s tietokirjoja, toimittanut useita kaunokirjallisia teoksia sek\u00e4 toiminut tietokirjallisuuden parissa yhten\u00e4 osa-alueenaan juuri Viro.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Pornofilmi ja pullo viinaa Suomentanut Hannu Oittinen Frederick Lies Still\u2026 Lupaan teille, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 tarinassa ei tapahdu mit\u00e4\u00e4n muuta kuin juodaan pullo viinaa ja katsotaan pornofilmi\u00e4. Voitte tietysti keskeytt\u00e4\u00e4 lukemisen jo t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa. Olin istunut edellisen\u00e4 y\u00f6n\u00e4 puoli nelj\u00e4\u00e4n tunkkaisen savuisessa kellarisalissa puhumassa kaverin kanssa konjakkilasin takana siit\u00e4, milt\u00e4 tuntuu olla is\u00e4… huolimatta siit\u00e4, ettei meist\u00e4 kumpikaan kasvattanut lastaan tai …<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":481,"menu_order":4,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"inline_featured_image":false},"jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/542"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=542"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/542\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":552,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/542\/revisions\/552"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/481"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=542"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}Ju\u0308rgen Rooste<\/h2>\n
Hannu Oittinen<\/h2>\n