1930-luvun loppu<\/em><\/p>\n En tietenk\u00e4\u00e4n muista tarkalleen, mist\u00e4 t\u00e4m\u00e4 muisto on, mutta se on unohtumaton: On kuuma kes\u00e4iltap\u00e4iv\u00e4, istun (istumme?) vajan katolla, alla on mustaviinimarjapensaita, aurinko porottaa ja pehment\u00e4\u00e4 katon tervahuopaa, kaikkialla tuoksuu ja kuumuus uuvuttaa. \u2022<\/p>\n 1950-luvun alku<\/em><\/p>\n Istun V\u00f5sun rannassa piikkilanka-aidan t\u00e4ll\u00e4 puolen. Katson haravoidun hiekkarannan takaa meren yli pohjoiseen ja itken hiljaa.<\/p>\n \u2022<\/p>\n 25. kes\u00e4kuuta 2017<\/em><\/p>\n Varhain huomisaamuna lenn\u00e4mme Pariisiin Piretin ja lasten kanssa. Matkalaukku on pakattu. Taksin tilaan jo viideksi. Tapaamme lentokent\u00e4ll\u00e4. Kone l\u00e4htee vastenmielisen aikaisin, kello 6.30. \u2022<\/p>\n 1930-luvun puoliv\u00e4li<\/em><\/p>\n Villem-eno ja h\u00e4nen vaimonsa Leida ovat juuri palanneet Pariisin-matkaltaan. Matinpellon talon pihalla Karepan korkeiden m\u00e4ntyjen juurella koko kes\u00e4perhe kuuntelee tarinoita matkalta. Siell\u00e4 on my\u00f6s enon ja h\u00e4nen vaimonsa tuttavia, jotka viett\u00e4v\u00e4t kes\u00e4\u00e4 muualla. Pikku min\u00e4 muiden joukossa. \u2022<\/p>\n 1950-luvun loppu<\/em><\/p>\n Tuttu s\u00e4velt\u00e4j\u00e4 on palannut hiljan Pariisista. H\u00e4n on ostanut sielt\u00e4 kahvimyllyn, joka toimii s\u00e4hk\u00f6ll\u00e4. Istumme Kuku-klubin p\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4ress\u00e4 tiiviiss\u00e4 puoliympyr\u00e4ss\u00e4 ja pohdimme, kuinkakohan k\u00e4tev\u00e4sti sellaisella kapineella saa kahvin jauhettua. \u2022<\/p>\n 1930-luvun puoliv\u00e4li<\/em><\/p>\n Sininen linja-auto, jossa on pitk\u00e4 etuosa, on perill\u00e4 Karepalla. \u2022<\/p>\n Mummo on keitt\u00e4nyt teet\u00e4 ja kattanut p\u00f6yd\u00e4n. P\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 ovat teekannu ja paksusta fajanssista valmistetut aivan erityiset kupit, joissa on leve\u00e4t kultareunukset. Kuten nyt tied\u00e4n, ne ovat per\u00e4isin 1800-luvulta ja ne on valmistettu Pietarin porsliinitehtaan alaisuudessa, kaiketi Riian tehtaalla: \u0424\u0430\u0431\u0440\u0438\u043a\u0430 \u041c. \u0421. \u041a\u0423\u0417\u041d\u0415\u0426\u041e\u0412\u0410 \u0412\u042a \u0413 \u0420\u0438\u0413… Viimeisest\u00e4 kirjaimesta en saa selv\u00e4\u00e4: jokin tsaarinaikainen koukero. \u2022<\/p>\n Aamu. Kenties sen saman illan j\u00e4lkeen, tai sitten joku muu ensimm\u00e4inen kes\u00e4aamu Karepan kyl\u00e4ss\u00e4. \u2022<\/p>\n Todenn\u00e4k\u00f6isesti pengerm\u00e4 on ikivanhaa merenrantaa ajalta ennen meren vet\u00e4ytymist\u00e4 \u2013 voin vain arvella. Pengerm\u00e4 jakoi Matinpellon maatilan melkein kahtia. Kaksi pient\u00e4 taloa sijaitsi alhaalla ja kaksi isompaa ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4. Alhaalla, juuri pengerm\u00e4n reunan varjossa oli sauna, jossa mummo ja vaari asuivat kes\u00e4isin. Et\u00e4\u00e4mp\u00e4n\u00e4 rannassa oli paaluaidan vieress\u00e4 meid\u00e4n kes\u00e4m\u00f6kkimme, jossa oli kaksi pient\u00e4 huonetta, veranta ja pikkuruinen keitti\u00f6. M\u00f6kin oli vaari rakentanut perheellemme. Ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli tilava talvihuvila verantoineen. Siell\u00e4 oli kes\u00e4ll\u00e4 lomalaisia. My\u00f6s enoni perheen kes\u00e4huvila, jossa oli tilava veranta ja avokeitti\u00f6. \u2022<\/p>\n Aamuisin her\u00e4tess\u00e4ni kuulin aina meren ja m\u00e4ntyjen huminaa. Keitti\u00f6n p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 saattoi olla iso savikulhollinen mummon penkist\u00e4 poimittuja mansikoita. \u2022<\/p>\n Pieni min\u00e4 piiloutuu kauhusta t\u00e4risten kiven taakse. Syd\u00e4n hakkaa. \u2022<\/p>\n 2017<\/em><\/p>\n Katson Googlesta Kaigorodovin maalauksia, signeerannut Kaigorodoff. On n\u00e4kymi\u00e4 Tallinnasta, rantamaisemia, suuria kivi\u00e4 vesirajassa, m\u00e4ntymets\u00e4. \u2022<\/p>\n 1930-luvun puoliv\u00e4li<\/em><\/p>\n \u201d\u00d6\u00f6morin neulaskaupunki\u201d, Irma Truup\u00f5ld. \u2022<\/p>\n Marraskuu 2017<\/em><\/p>\n Sin\u00e4 olit pieni, et tiennytk\u00e4\u00e4n viel\u00e4, ett\u00e4 kirjan oli kirjoittanut joku, ja joku oli tehnyt siihen kuvat. Oli vain ihmeellinen kirja. \u2022<\/p>\n 1930-luvun puoliv\u00e4li<\/em><\/p>\n Vaari oli rakentanut pengerm\u00e4lle kulkukauppiaan ohjeiden mukaan savustusuunin kalojen savustamista varten. Siell\u00e4 oli rautalangasta tehdyt tasot, johon kalat laitettiin: ankeriaat, siiat, kuhat. Silakat. \u2022<\/p>\n Mummo savusti kes\u00e4nviett\u00e4jille kalaa. \u2022<\/p>\n V\u00e4h\u00e4n matkaa edemp\u00e4n\u00e4 meren rannassa oli Taormina. \u2022<\/p>\n Oli kaksi \u201drantaa\u201d: kotiranta suoraan mets\u00e4n takana ja jokiranta, mihin my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ei ollut m\u00e4nnik\u00f6n poikki pitk\u00e4lti. Niiden v\u00e4liss\u00e4 oli kivikkoinen niemi, jonka mantereenpuoleisella laidalla kasvoi suuria vinoja tuomia. \u2022<\/p>\n Joen suisto muutti syksy- ja kev\u00e4tmyrskyjen aikaan muotoaan ja asentoaan. Aina alkukes\u00e4st\u00e4 oli j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4\u00e4 menn\u00e4 katsomaan, ett\u00e4 kuinka se joki t\u00e4n\u00e4 kes\u00e4n\u00e4 virtaa. \u2022<\/p>\n Mummolla oli lehm\u00e4 ja sikoja. \u2022<\/p>\n \u00c4idin serkku tuli miehens\u00e4 kanssa meille kyl\u00e4\u00e4n Karepalle. Ja kyll\u00e4p\u00e4 he istuivatkin pitk\u00e4\u00e4 iltaa yhdess\u00e4. \u2022<\/p>\n Kes\u00e4 1943<\/em><\/p>\n Mummon l\u00e4ht\u00f6\u00e4 olin l\u00e4himp\u00e4n\u00e4 \u2012 y\u00f6ll\u00e4, viereisess\u00e4 huoneessa, miss\u00e4 \u00e4itini ja enon vaimo valvoivat h\u00e4nen vierell\u00e4\u00e4n. \u2022 \u2022 \u2022<\/p>\n \u201cKatkelmia siit\u00e4 mit\u00e4 on j\u00e4\u00e4nyt mieleen\u201d (Miniatuure sellest, mis meelde j\u00e4\u00e4nud) on Aino Pervikin uutta, aikuisille kirjoitettua tuotantoa ja ilmestynyt Looming-kirjallisuuslehden numerossa 1\/2018. Katkelmissa liikutaan neuvostomiehityksen vuosikymmenilt\u00e4 2010-luvulle, kartalla puolestaan L\u00e4nsi-Virumaan Karepan kyl\u00e4n ja V\u00f5sun pienkauppalan rannoilla ja m\u00e4ntymetsiss\u00e4 sek\u00e4 legendaarisella taiteilijoiden suosimalla Kuku-klubilla Tallinnan Vapaudenaukion laidalla.<\/p>\n Tekstiss\u00e4 esiintyy nimi\u00e4, jotka saattavat olla virolaista kulttuuria tunteville tuttuja. Tekstin Piret on Aino Pervikin tyt\u00e4r, lastenkirjailija Piret Raud, ja Villem-eno taas kirjallisuudentutkija Villem Alttoa. Lis\u00e4ksi katkelmissa mainitaan lasten- ja nuortenkirjailijat Irma Truup\u00f5ld ja Ju\u0308ri Parij\u00f5gi, kuvataiteilijat Richard Sagrits ja Nikolai Triik sek\u00e4 kuvanveist\u00e4j\u00e4 Voldemar Mellik. Tekstiss\u00e4 mainittu Pallas taas oli tarttolainen taideyhdistys, jolla oli oma taidekoulu vuosina 1919\u20131940.<\/p>\n \u201cKatkelmia siit\u00e4 mit\u00e4 on j\u00e4\u00e4nyt mieleen\u201d on k\u00e4\u00e4nnetty nelj\u00e4n k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4n yhteisty\u00f6n\u00e4 vironkielisen kaunokirjallisuuden k\u00e4\u00e4nt\u00e4misen kurssilla Helsingin yliopistossa kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2018. Teksti oli opettaja Sanna Immasen valitsema ja hurmasi meid\u00e4t kaikki. Oli kiehtovaa uppoutua mielikuviin Karepan kyl\u00e4ss\u00e4 vietetyist\u00e4 onnellisista lapsuuden kes\u00e4p\u00e4ivist\u00e4, viinimarjapensaista ja m\u00e4nnyist\u00e4 ja ottaa selv\u00e4\u00e4 muistoissa esiintyvist\u00e4 henkil\u00f6ist\u00e4 ja paikoista.<\/p>\n Aino Pervik (s. 1932 Rakveressa) on yksi virolaisen lastenkirjallisuuden suurista nimist\u00e4. H\u00e4n on julkaissut yli 60 lastenkirjaa, joita on k\u00e4\u00e4nnetty 12 kielelle ja joista monia on sovitettu n\u00e4ytelmiksi ja elokuviksi. Pervik on kirjoittanut my\u00f6s proosaa ja runoutta aikuisille sek\u00e4 k\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt viroksi unkarilaista kirjallisuutta. H\u00e4nen laajasta tuotannostaan on suomennettu lastenkirjat Konkkamuori (Kunksmoor), Konkkamuori ja Kapteeni Trummi (Kunksmoor ja kapten Trumm) ja Arabella, merirosvon tyt\u00e4r (Arabella, merer\u00f6\u00f6vli tu\u0308tar). Vuonna 2018 Pervik sai Viron valtiollisen kulttuuripalkinnon el\u00e4m\u00e4nty\u00f6st\u00e4\u00e4n kirjailijana. H\u00e4n asuu Tallinnassa ja kirjoittaa edelleen.<\/p>\n \u2022 \u2022 \u2022<\/p>\n Aaro Kalliokoski<\/strong> on opiskelija, joka puolivahingossa suuntautui viron kieleen, mutta ei kadu. Virpi Kauranen<\/strong> on aikuisopiskelija, joka antoi kieltenopiskelun intohimolle pikkusormen ja jolta viron kieli ja k\u00e4\u00e4nt\u00e4minen vei koko k\u00e4den. Tuulikki Palva<\/strong> opiskelee Helsingin yliopistossa suomen kielt\u00e4 ja kirjallisuutta sek\u00e4 viron kielt\u00e4 ja kulttuuria. Annika Viirma<\/strong> on k\u00e4\u00e4nn\u00f6s- ja tulkkausviestinn\u00e4n opiskelija, jota kiehtoo alan monipuolisuus.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Katkelmia siit\u00e4 mit\u00e4 on j\u00e4\u00e4nyt mieleen Suomentaneet Aaro Kalliokoski, Virpi Kauranen, Tuulikki Palva ja Annika Viirma 1930-luvun loppu En tietenk\u00e4\u00e4n muista tarkalleen, mist\u00e4 t\u00e4m\u00e4 muisto on, mutta se on unohtumaton: On kuuma kes\u00e4iltap\u00e4iv\u00e4, istun (istumme?) vajan katolla, alla on mustaviinimarjapensaita, aurinko porottaa ja pehment\u00e4\u00e4 katon tervahuopaa, kaikkialla tuoksuu ja kuumuus uuvuttaa. Ja on raukean onnellista. \u2022 1950-luvun alku Istun V\u00f5sun …<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":481,"menu_order":5,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"inline_featured_image":false},"jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/545"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=545"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/545\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":549,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/545\/revisions\/549"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/481"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=545"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
\nJa on raukean onnellista.<\/p>\n
\nAinakin aurinko on silloin jo noussut.<\/p>\n
\nMieleen painuu, ett\u00e4 he olivat matkustaneet junalla Tallinnan Baltian asemalta Pariisiin.
\nPariisissa he olivat istuneet kadulle katetussa p\u00f6yd\u00e4ss\u00e4 ja juoneet viini\u00e4.
\nKahvin kanssa Pariisissa tarjotaan lasi vett\u00e4.
\nJa viel\u00e4: siell\u00e4 puhutaan ranskaa, ja eno osaa sit\u00e4!<\/p>\n
\nJoukossamme on kaksi ranskan kielen filologia, jotka eiv\u00e4t koskaan ehtineet k\u00e4yd\u00e4 Pariisissa. Se ei tarkoita, etteiv\u00e4tk\u00f6 he olisi tunteneet kaupunkia l\u00e4pikotaisin: on muitakin teit\u00e4, joita matkata.<\/p>\n
\nM\u00e4ntyjen alla pys\u00e4kill\u00e4, kultaisen ilta-auringon paisteessa, seisoo vaari.
\nAstumme ulos linja-autosta, is\u00e4, \u00e4iti, min\u00e4-pienokainen. Linja-auton katolta nostetaan meid\u00e4n matkatavaramme: suuri neliskanttinen, kannellinen rottinkikori ja pari kaps\u00e4kki\u00e4. Kaikki ladotaan vaarin k\u00e4rryyn.
\nK\u00e4velemme korkeassa, harvassa m\u00e4ntymets\u00e4ss\u00e4 pitkin mustikanvarpujen lomassa kulkevaa neulasten kattamaa hiekkatiet\u00e4. Ilma tuoksuu m\u00e4nnyilt\u00e4 ja auringolta. Kaukaa kuuluu meren kohina.
\nP\u00e4iv\u00e4 on ollut pitk\u00e4. Ensin vihelt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 ja sankkaa savua tupruttavalla junalla Tallinnasta Baltian asemalta Rakvereen, sitten sielt\u00e4 kummallisella sinisell\u00e4 linja-autolla p\u00f6lyist\u00e4 tiet\u00e4 pitkin Karepalle.
\nOlen t\u00e4ynn\u00e4 intoa ja onnea. Minulla on yll\u00e4ni ohut kes\u00e4mekko, joka on punainen ja kukikas, jalassa valkoiset sukat ja vaaleanruskeat Unionin keng\u00e4t.
\nOlen viel\u00e4 pieni, suunnilleen kolmi\u2013nelivuotias.<\/p>\n
\nNyt yksi kuppi ja teekannu \u2013 t\u00e4rke\u00e4t muistot Matinpellolta \u2013 ovat minun kaapissani. Muut kupit p\u00e4\u00e4tyiv\u00e4t Villem-enon ja Johanna-t\u00e4din perheille.
\nP\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 on my\u00f6s kotivoi, ohuen suolavesikerroksen alla sinisess\u00e4 lasikulhossa. Tai ehk\u00e4 ei olekaan, ehk\u00e4 sininen lasikulho, voi ja suolavesi ovat ruokakomerossa, ja voi on katettu p\u00f6yt\u00e4\u00e4n jollain toisella tapaa.
\nJa onpa siell\u00e4 my\u00f6s mummon savustama ankerias. Ja muutakin juhlavaa.<\/p>\n
\nTaivas n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 mittaamattoman korkealta. Taivaalla lent\u00e4\u00e4 variksia. Ne pit\u00e4v\u00e4t \u00e4\u00e4nt\u00e4.
\nMin\u00e4 k\u00e4velen, juoksen ja hyppelen k\u00e4velytiell\u00e4. Polku kulkee pengerm\u00e4n reunalla, ja alhaalla n\u00e4kyv\u00e4t mummoni mansikkapenkit, kalasavustamo, viinimarjapensaat, v\u00e4h\u00e4n kauempana talomme, sen takana m\u00e4ntymets\u00e4 ja metsik\u00f6n takana meri.
\nMinulla ei ole ikin\u00e4 miss\u00e4\u00e4n muualla ollut t\u00e4llaista avaruudentunnetta.<\/p>\n
\nYmp\u00e4rill\u00e4 m\u00e4ntyj\u00e4, koko mets\u00e4 t\u00e4ynn\u00e4 m\u00e4ntyj\u00e4.<\/p>\n
\nViel\u00e4 oli alhaalla perunapelto.
\nViel\u00e4 oli alhaalla riippumatto.<\/p>\n
\nMeren rannassa isolla kivenj\u00e4rk\u00e4leell\u00e4 seisoo mies, jonka viitta hulmuaa tuulessa ja jolla on p\u00e4\u00e4ss\u00e4\u00e4n iso musta baskeri. H\u00e4n on selk\u00e4 minuun p\u00e4in, h\u00e4n katsoo merelle.
\nRanta on autio, on vain t\u00e4ydelt\u00e4 ter\u00e4lt\u00e4 paistava aurinko, kivet ja kuuma hiekka, tuulessa aaltoileva vesi.
\nJa se… rantaritari, josta vaari ja mummo eilen illalla is\u00e4ni kanssa muistelivat kaameita juttuja. Mit\u00e4 kaikkea t\u00e4\u00e4ll\u00e4 on ollut ja tapahtunut.
\n\u00c4iti l\u00e4hti kotiin laittamaan lounasta. J\u00e4in viel\u00e4 rakentamaan hiekkalinnaa loppuun ja aioin sen j\u00e4lkeen juosta metsik\u00f6n l\u00e4pi h\u00e4nen per\u00e4\u00e4ns\u00e4.
\nYht\u00e4kki\u00e4 se on tuolla.
\nOlin kauhusta kankea. Konttaan jotenkin pusikkoon ja juoksen karkuun. T\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tied\u00e4n, ett\u00e4 se oli ven\u00e4l\u00e4inen pakolaistaiteilija Kaigorodoff, joka vietti kes\u00e4t Karepalla. Niin kuin mekin.
\nVoin yh\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 h\u00e4net sieluni silmin.<\/p>\n
\nWikipedia: Anatoli Kaigorodov oli maailmansotien v\u00e4lisen\u00e4 aikana tunnettu taiteilija, jonka teoksia oli esill\u00e4 useissa n\u00e4yttelyiss\u00e4 Euroopassa. H\u00e4n syntyi Pietarissa. Asui vallankumouksen j\u00e4lkeen Tallinnassa. Vuonna 1939 l\u00e4hti sielt\u00e4 saksalaisen vaimonsa kanssa, asui Saksassa sek\u00e4 It\u00e4vallassa, miss\u00e4 my\u00f6s kuoli. Elinvuodet 1878\u20131945.<\/p>\n
\nKirjasto oli koulurakennuksessa, joka sijaitsi aika l\u00e4hell\u00e4.
\n\u00c4iti luki minulle; me luimme. K\u00e4vimme k\u00e4velyill\u00e4 katsomassa muurahaispesi\u00e4. Aurinko paistoi. Sateen j\u00e4lkeen kaikkialla oli pisaroita ja tuoksuja, ja muurahaispes\u00e4t mustikanvarpujen keskell\u00e4 n\u00e4yttiv\u00e4t kuolleilta. Mutta me tiesimme, ett\u00e4 jossakin neulaskaupungin uumenissa olivat muurahaiset mukavasti kuivina ja turvassa. Siell\u00e4 oli prinsessoja, ja muurahaisprinssit valmistautuivat avaamaan siipens\u00e4 lentoa varten.<\/p>\n
\nSin\u00e4 muistat kirjan, muistat sen koko ik\u00e4si.
\nMy\u00f6hemmin saat tiet\u00e4\u00e4 kirjoista muutakin, toki saat, kun kasvat: kirjat ovat kirjallisuutta! Saatat my\u00f6s sattumalta kuulla radiosta, kuinka kiusallista k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4lle on hyv\u00e4ksy\u00e4, ett\u00e4 oikean kirjallisuuden lis\u00e4ksi h\u00e4n k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 toisinaan my\u00f6s lastenkirjoja \u2013 eih\u00e4n lastenkirjallisuus ole kirjallisuutta.
\nNe ovatkin pelkki\u00e4 kirjoja. My\u00f6s sinua nolottaa yht\u00e4kki\u00e4. Irma Truup\u00f5ld peloteltiin ja pilkattiin hiljaiseksi 1940\u20131950-luvun vaihteessa.<\/p>\n
\nUunissa poltettiin lepp\u00e4\u00e4. Vaari toi sit\u00e4 ryteik\u00f6st\u00e4, tuoretta lepp\u00e4\u00e4. Uunissa oli my\u00f6s kuivia puita, mutten muista mit\u00e4.
\nUunin vieress\u00e4 rinteen alla oli kummallakin puolella m\u00e4t\u00e4s. Toisella istui mummo. Toisella esimerkiksi lapsenlapsi. Serkku Helgi. Min\u00e4. Me juttelimme, kunnes kalat olivat valmiita.
\nLepp\u00e4savu tuoksui. Kalat tuoksuivat.
\nOli jo ilta.<\/p>\n
\nKalaa ostettiin kalastajilta, vastik\u00e4\u00e4n merest\u00e4 pyydetty\u00e4 kalaa. Ne tuotiin mummolle. Mummo tuoresuolasi ne ja ne suolaantuivat aitassa tietyn ajan. Ja sen j\u00e4lkeen ne laitettiin savustusuuniin.
\nSavuankeriasta, viel\u00e4 kuumana ja rasvasta tihkuvana savustusuunista otettua.
\nAnkerias ja siika olivat kuitenkin niin kalliita, ettemme sy\u00f6neet niit\u00e4 kovin usein. Mutta joskus kuitenkin.<\/p>\n
\nVilla Taorminan rakennutti 1800-luvun lopussa Seljan kartanonomistajan, paroni Girard de Soucantonin leski Meta, paronin kuoleman j\u00e4lkeen. H\u00e4n nimesi huvilan Italian Taorminan mukaan. He olivat viett\u00e4neet siell\u00e4 aikoinaan kuherruskuukautensa.
\nNyt kaksi aatelisrouvaa piti siell\u00e4 pensionaattia. Muistan heid\u00e4t hyvin h\u00e4m\u00e4r\u00e4sti, sill\u00e4 k\u00e4vin siell\u00e4 mummon kanssa ehk\u00e4 kerran tai kaksi.
\nMummo vei Taorminaan savustettua kalaa, mansikoita ja kenties muutakin.
\nV\u00e4lill\u00e4 sielt\u00e4 tuotiin meille mansikoita ja kermavaahtoa.
\nSen ajan luksusta siis.<\/p>\n
\nKotiranta oli hiljainen ja erill\u00e4\u00e4n. Sinne saattoi kaivaa hiekkaan syvi\u00e4 kuoppia, miss\u00e4 merituulelta suojassa otettiin aivot pehmeiksi asti aurinkoa. V\u00e4lill\u00e4 t\u00f6kittiin viel\u00e4 oksia kuopan reunaan tuulen suojaksi. Jokaisella kes\u00e4nviett\u00e4j\u00e4perheell\u00e4 oli ikioma kuoppa koko kes\u00e4n ajan.
\nJokirantaan kokoontui suuri joukko kes\u00e4vieraita. Muistan Parij\u00f5et, varsinkin rouva Parij\u00f5en.<\/p>\n
\nJoen suulla oli loivat hiekkarannat. Ennen hiekkaista joen suuta rantapenkereet olivat korkeita ja joen pohja monin paikoin viel\u00e4 kohtalaisen kivinen. Kalamen maatilan pihamaalla oli \u00e4kkijyrkk\u00e4 avoin joki\u00e4yr\u00e4s, minun mielest\u00e4ni se oli kamala kuilu. K\u00e4vimme ostamassa kalaa Kalamelta.
\nKes\u00e4vieraita oli my\u00f6s Kalamella. Nikolai Triik, Voldemar Mellik \u2012 kukin vuorollaan. Richard Sagrits opiskeli aikoinaan Pallaksessa.
\nToisella puolella jokea oli Rutja, kalastajakyl\u00e4 sekin, mutta auringonpalvojat kokoontuivat aina Karepan puolella, vaikka Rutjan puolellakin oli loivaa hiekkarantaa.<\/p>\n
\nYhden kes\u00e4n siat olivat nimelt\u00e4\u00e4n Aada ja Kusti. Aina kaksistaan, sottaisina ja ahnaasti rynnim\u00e4ss\u00e4 kaukalolle, kun mummo kaatoi niille ruokaa. Sianruokaa, jonka valmistamista olin aiemmin j\u00e4nnityksell\u00e4 saunan keitti\u00f6ss\u00e4 seurannut. S:n muotoisella kaaliraudalla pienittiin keitettyj\u00e4 perunoita (min\u00e4kin tiiti\u00e4inen sain kokeilla niiden survomista!), ja sekaan sotkettiin kaikkea muuta sianruuaksi kelpaavaa.
\nV\u00e4lill\u00e4 Aada ja Kusti saivat \u00e4mp\u00e4rin loput niskaansa, niin innokkaasti ne olivat siell\u00e4 k\u00e4rs\u00e4t ojossa, ett\u00e4 osasivat juuri parahiksi rynn\u00e4t\u00e4 \u00e4mp\u00e4rin eteen.
\nLehm\u00e4n nime\u00e4 en muista. Muistan kyll\u00e4, kuinka iltalypsyn aikaan seisoin h\u00e4m\u00e4r\u00e4ss\u00e4 navetan ovella maitokannu k\u00e4dess\u00e4. Odottamisen muistan ja l\u00e4mpim\u00e4n maidon maun. Laskevan auringon valon. Illan tuoksun.
\nMaidosta sai kermaa ja piim\u00e4\u00e4. Ja tuoretta voita. Sit\u00e4 oli aina ruokakomerossa, pieness\u00e4 sinisess\u00e4 lasikulhossa, suolavedess\u00e4. Aivan aistin t\u00e4ss\u00e4 tietokoneeni \u00e4\u00e4ress\u00e4 ruokakomeron tuoksun ja pehme\u00e4n kotivoin sinisess\u00e4 kulhossa. Juuri nyt. N\u00e4en keltaisen voin v\u00e4rin silmiss\u00e4ni. Haistan ruokakomeron tuoksun nen\u00e4ss\u00e4ni.<\/p>\n
\nAamiaisen j\u00e4lkeen l\u00e4ksimme rantaan, joen suuhun, minne kes\u00e4vieraat kokoontuivat ottamaan aurinkoa ja uimaan.
\nOli kuuma ja aurinko porotti korkealta, kirkkaalta taivaalta. Oikea kes\u00e4unelma: meri, hiekkaranta ja hento suvituulen vire.
\nMuistan, kuinka is\u00e4 talutti enon pensaan suojaan varjoon. N\u00e4in, miten is\u00e4 toimi murhemielin. N\u00e4in, miten murheellisia olivat kaikki ymp\u00e4rill\u00e4.
\nIs\u00e4 kyll\u00e4 tiesi, mit\u00e4 ja miten.
\nIs\u00e4 oppi v\u00e4lsk\u00e4riksi tsaarinarmeijan aikoina Brest-Litovskissa ja my\u00f6hemmin viel\u00e4 Tarton yliopistossa. H\u00e4n oli ollut sodassa, n\u00e4hnyt paljon ja tehnyt paljon.
\nMy\u00f6hemmin he kaikki matkustivat pois moneksi, moneksi p\u00e4iv\u00e4ksi. \u00c4iti ja is\u00e4 muiden mukana. Min\u00e4 j\u00e4in mummon hoiviin.
\nOlin n\u00e4hnyt kuoleman ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa. Viimeist\u00e4 kertaa, kaikki he ovat menneet pois muualla. Kaukana. Sairaaloissa.
\nMinun l\u00e4heiseni.<\/p>\n
\nMin\u00e4 toisessa huoneessa syv\u00e4ss\u00e4 lapsenunessa, olin yhdentoista.
\nOlimme tulleet \u00e4idinis\u00e4n hautajaisiin. Rannan vaarin hautajaisiin.
\nOli sota ja saksalaiset. Tarvittiin paljon lupia ja dokumentteja, ennen kun voitiin matkustaa J\u00e4rvakandista Karepalle.
\nJunat oli koottu vaunuista, joiden osastot oli eristetty toisistaan ja niist\u00e4 oli ovi suoraan asemalaiturille. Junat olivat t\u00e4yteen ahdettuja, mutta mahduimme kyytiin kuitenkin.
\nSukulaiset ja tuttavat kokoontuivat yhteen. Mummo oli suunnitellut kaiken valmiiksi, oli s\u00e4\u00e4stetty sokeria ja riisi\u00e4, kaikkea oli. Is\u00e4n veli naapurikyl\u00e4st\u00e4 oli tehnyt olutta.
\nMummo ei tullut haudalle, vaan j\u00e4i kotiin j\u00e4rjestelem\u00e4\u00e4n hautajaiskahveja. Minuakaan ei voitu ottaa mukaan Haljalaan. Matka oli melko pitk\u00e4 ja hevosilla mentiin. Satoi rankasti. Sanottiin, ett\u00e4 itse merikin tuli vanhaa merimiest\u00e4 saattamaan.
\nEnon vaimo istui sin\u00e4 aamuna s\u00e4nkyni reunalle ja sanoi, ett\u00e4 mummoa ei en\u00e4\u00e4 ole. H\u00e4n jatkoi viel\u00e4, ett\u00e4 mummo oli valvonut ja odottanut t\u00e4sm\u00e4lleen sit\u00e4 hetke\u00e4, kun tuli viikko t\u00e4yteen vaarin kuolemasta.
\nJa sanonut sitten: \u201dNyt on aika.\u201d<\/p>\nAino Pervik<\/h2>\n