Taas min\u00e4 tulin n\u00e4kem\u00e4\u00e4n auringon alla, ett\u00e4 ei ole juoksu nopsain vallassa, ei sota urhojen, ei leip\u00e4 viisaitten, ei rikkaus ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4isten eik\u00e4 suosio taitavain vallassa, vaan aika ja kohtalo kohtaa kaikkia.<\/em> Kylm\u00e4st\u00e4 kohmeisin k\u00e4sin nostaa Feofan kirveen ja kalauttaa sen keskelle halkoa, joka sellaisenaan on liian j\u00e4mer\u00e4 tulentekoon. Sopivat halot on kostea syksy sy\u00f6nyt; rauhattomana kes\u00e4n\u00e4 niit\u00e4 on saatu pinottua saunanp\u00e4\u00e4dyllinen, ei enemp\u00e4\u00e4. Ei olisi pit\u00e4nyt kiirehti\u00e4 puita tehdess\u00e4, Feofan miettii. Ei olisi tarvinnut pel\u00e4t\u00e4 paikallisiin asukkaisiin v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti suhtautuvia saksalaisia, joita vy\u00f6ryi Peipsij\u00e4rven rantakylien l\u00e4pi moottoripy\u00f6rill\u00e4 ja kuorma-autoilla. Nyt voisi vaikka levitt\u00e4\u00e4 kaikki pinot lev\u00e4lleen ja pilkkoa. Hyv\u00e4, ett\u00e4 Hariton on palannut. Eik\u00f6h\u00e4n tuo pian uskaltaudu enemm\u00e4n ulos, katsos vaan, t\u00e4n\u00e4\u00e4n onkin jo l\u00e4htenyt jonnekin. Ei oikeastaan pit\u00e4isi liikaa ponnistella t\u00e4ss\u00e4, k\u00e4det ja jalat paleltuvat; poika vastaa yksin montaa miest\u00e4, h\u00e4nen k\u00e4dess\u00e4\u00e4n kirves viuhuisi kevyesti kuin vesuri takiaispensaikossa. Feofan vet\u00e4\u00e4 henke\u00e4, sitten kirves nousee taas. Kuuluu kolahdus, kun halko lent\u00e4\u00e4 kahtena palana ilmaan.<\/p>\n T\u00e4llaisella pakkasella on odotettavissa, ett\u00e4 aidan tolpat alkavat aamua kohti risahdella. L\u00e4mpim\u00e4n sotakes\u00e4n j\u00e4lkeen lumi on t\u00e4n\u00e4 vuonna tullut varhain. Silti ihmiset ovat ehtineet valkoista vaippaa odotellessaan muuttua rauhattomiksi. Mit\u00e4 paksumpi lumi, sit\u00e4 enemm\u00e4n on syit\u00e4 olla pist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 nen\u00e4\u00e4ns\u00e4 ulos tuvasta, katetusta pihasta ja navetasta, ja pirtin kadunpuoleiset ikkunat on saattanut sulkea luukuin ja j\u00e4tt\u00e4\u00e4 silleen. Pohtipa asioita kotona tai naapureiden kanssa, selv\u00e4\u00e4 on vain se, ettei hyv\u00e4\u00e4 ole tiedossa. Sota on vierinyt yli maan v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kuin kev\u00e4\u00e4n vinkuva ja paukkuva ahtoj\u00e4\u00e4, joka liikuttaa paikoiltaan monen tonnin painoisia siirtolohkareita, kiskoo joskus rantapuita juurineen mukaansa ja saattaa \u00e4est\u00e4\u00e4 rantat\u00f6yr\u00e4\u00e4n sile\u00e4ksi hiekkarannaksi tai t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ties mist\u00e4 tuomallaan kivimurskalla. Ne, jotka sota j\u00e4tti eloon, ovat taas yhdess\u00e4, mutta monet sanoitta toimineet suhteet ihmisten v\u00e4lill\u00e4 on revitty kappaleiksi, ja niiden paikalle on kylvetty surun ja vihan katkeria siemeni\u00e4.<\/p>\n On vuoden 1944 joulukuu. Elokuun lopusta alkaen Peipsinranta on ollut j\u00e4lleen puna-armeijan vallassa eik\u00e4 kukaan tied\u00e4, mit\u00e4 uusilta hallitsijoilta on odotettavissa tai mitenp\u00e4in olla. Jotenkin on elett\u00e4v\u00e4, huolehdittava el\u00e4imist\u00e4 ja p\u00e4rj\u00e4tt\u00e4v\u00e4 kev\u00e4\u00e4seen peruna-, porkkana- ja sipulivarastoilla. Jo ennen sotaa vuoden verran hallinneet neuvostojoukot piinaavat virolaisia nyt enemm\u00e4n, tilallisia ja kyl\u00e4l\u00e4isi\u00e4 l\u00e4hetet\u00e4\u00e4n Siperiaan, mutta viety on my\u00f6s varakkaampia vanhauskoisia, opettajia, ortodoksipappeja ja merkitt\u00e4vi\u00e4 kulttuurihenkil\u00f6it\u00e4. Kazepelin [1] rukoushuoneen ovi on sinet\u00f6ity kiinni, Voronjassa komea mutta tulipalossa k\u00e4rsinyt kivikirkko on lukittu, ristisaattueet ja messut on kielletty, ihmiset on yritetty j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 komsomoliin. Sis\u00e4maan talollisten sijaan neuvostojoukkojen h\u00e4vityspataljoonat ovat vuoden 1941 hein\u00e4kuussa, saksalaisten jo painaessa p\u00e4\u00e4lle, hakeneet vaihtelua ampumalla T\u0161ornyi Posadissa [2] kymmeni\u00e4 ihmisi\u00e4, keskikaupungilla jokaiseen taloon on heitetty polttopullo. Saksalaismiehityksen aikana kodinturvajoukkoihin astuneet miehet ovat kostaneet k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 kevyemp\u00e4\u00e4 liipasinsormea kuin oikeuden mukaan olisi ollut kohtuullista, ja syyllisiksi on nimetty niit\u00e4, joiden kohdalla verikosto on jo viety t\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n.<\/p>\n [1] Kazepel (ven\u00e4j\u00e4ksi \u041a\u0430\u0441\u0435\u043f\u0435\u043b\u044c) eli Kasep\u00e4\u00e4 on nimen\u00e4 kahdella saman alueen kyl\u00e4ll\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 kirjassa tarkoitetaan yleens\u00e4 Voronjan (Varnja, ven\u00e4j\u00e4ksi \u0412\u043e\u0440\u043e\u043d\u044c\u044f, \u0412\u0430\u0440\u043d\u044c\u044f), Sofian (ven\u00e4j\u00e4ksi \u0421\u043e\u0444\u0438\u0430) ja Kolkin (Kolkja, ven\u00e4j\u00e4ksi \u041a\u043e\u043b\u044c\u043a\u0438) v\u00e4liin j\u00e4\u00e4v\u00e4\u00e4 kyl\u00e4\u00e4 Tartonmaalla. Toinen Kasep\u00e4\u00e4 sijaitsee Mustveen naapurissa. \u2013 T\u00e4ss\u00e4 ja jatkossa merkinn\u00e4t tekij\u00e4n. <\/em><\/p>\n [2] Musta kyl\u00e4 tai Mustat m\u00e4et (ven\u00e4j\u00e4ksi \u0427\u0451\u0440\u043d\u044b\u0439 \u043f\u043e\u0441\u0430\u0434, \u0427\u0451\u0440\u043d\u044b\u0435 \u0433\u043e\u0440\u044b, ka \u0427\u0435\u0440\u043d\u043e, \u0427\u0435\u0440\u043d\u0430) on virolaisille tuttu nimell\u00e4 Mustvee.<\/em><\/p>\n Nyt kun kaukaisuudessa eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 jymise tykit, eiv\u00e4tk\u00e4 ovia paukuta valkonauhaisten miesten aseenper\u00e4t, kun ohikulkevat punajoukot eiv\u00e4t vie v\u00e4kisin mukanaan viimeist\u00e4 lehm\u00e4\u00e4, on vanhauskoisten taloissa sittenkin enemm\u00e4n armoa kuin pelkoa. Monien perheiden pojat ovat palanneet, kuka mist\u00e4kin joukoista. Palanneet ovat nekin perheet, jotka saksalaiset kyydittiv\u00e4t sodan jaloista Liettuaan, mutta jotkut ovat p\u00e4\u00e4tt\u00e4neet j\u00e4tt\u00e4\u00e4 ikuisiksi ajoiksi Peipsinrannan, josta kolmensadan vuoden aikana on muodostunut starovertsien oikea koti. Monista taloista on j\u00e4ljell\u00e4 vain savupiippu ja mustunut hirsikasa. Olkoon t\u00e4m\u00e4 talvi millainen on, tulevana vuonna on teht\u00e4v\u00e4 kovasti mets\u00e4t\u00f6it\u00e4, ett\u00e4 saadaan rakennettua uusia pirttej\u00e4. Nyt elet\u00e4\u00e4n niin kuin kyet\u00e4\u00e4n. Voronjassa, Kazepelissa, Sofiassa ja Kolkissa kaikki ovat jotain kautta sukulaisia kesken\u00e4\u00e4n, eik\u00e4 ket\u00e4\u00e4n j\u00e4tet\u00e4 taivasalle. Samovaarit vihelt\u00e4v\u00e4t hiljaksiin, illan aikana h\u00f6rpit\u00e4\u00e4n teet\u00e4 ja jutellaan rauhassa.<\/p>\n Feofan astuu sis\u00e4\u00e4n. H\u00e4n kopistelee kauan saapasta toista vasten.<\/p>\n \u2012 En tied\u00e4, mihin se poika nyt sill\u00e4 tavalla? Varvara kysyy ja nostaa p\u00f6yt\u00e4\u00e4n \u00e4\u00e4ri\u00e4\u00e4n my\u00f6ten t\u00e4yden keittolautasen.<\/p>\n Vaikka j\u00e4\u00e4 kantaisi jo sek\u00e4 ihmisen ett\u00e4 kuorman, ei Feofan ole kiirehtinyt j\u00e4rvelle. Sy\u00f6d\u00e4\u00e4n kuivattua s\u00e4rke\u00e4, jonka tuiman suolaisesta lihasta voi aavistaa kes\u00e4auringon l\u00e4mm\u00f6n. Feofan tekee ristinmerkin ikoninurkan suuntaan ja istuu p\u00f6yt\u00e4\u00e4n. H\u00e4nen lusikanvartensa on merkitty sinisell\u00e4 nauhalla. Keitto ei ole ollenkaan hullumpaa. Kev\u00e4t on kaukana ja perunat ovat viel\u00e4 hyvi\u00e4, kovia. Kesti aikanaan monta vuotta ennen kuin Varvara oppi, ettei kunnon perunoita saa keitt\u00e4\u00e4 puuroksi. Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 ehk\u00e4 sitten, kun ne muutenkin joustavat sormen painalluksesta, mutta ei viel\u00e4 talvella. Varvara pudistaa p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n. H\u00e4n tiet\u00e4\u00e4 oikein hyvin, ett\u00e4 kyl\u00e4n l\u00e4hell\u00e4 on l\u00e4hteisi\u00e4 paikkoja, joissa j\u00e4rvi ei meinaa j\u00e4\u00e4ty\u00e4, miehell\u00e4 on kaikki ne tiedossa. Mutta herran haltuun, jos ei halua k\u00e4yd\u00e4 ulkona, ei tarvitse, p\u00e4rj\u00e4t\u00e4\u00e4nh\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 jotenkin.<\/p>\n Koirat alkavat haukkua. Kovinta \u00e4\u00e4nt\u00e4 pit\u00e4\u00e4 Murik, pentuna sis\u00e4maasta, Alatskivin kyl\u00e4n virolaisilta tuotu lammaskoira.<\/p>\n Feofan, joka on juuri ehtinyt tarttua uudestaan lusikkaan, laskee sen taas k\u00e4dest\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Joku kokeilee ovea, ja sitten ikkunaan koputetaan.<\/p>\n L\u00e4pi utuisen ikkunan voi aavistaa Haritonin hahmon, jonka kasvot tuskin pilkist\u00e4v\u00e4t karvahatun korval\u00e4ppien v\u00e4list\u00e4. Feofan avaa oven s\u00e4pest\u00e4 ja p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 pojan tupaan. T\u00e4m\u00e4n paleltuneet posket helahtavat heti punaisiksi.<\/p>\n [3] Sigoovitsa (ven\u00e4j\u00e4ksi c\u0438\u0433\u043e\u0432\u0438\u0446\u0430) on j\u00e4rvess\u00e4 oleva l\u00e4hdepohjainen kohta, jossa vesi ei j\u00e4\u00e4dy pakkasellakaan kunnolla.<\/em><\/p>\n \u2012 No niin, \u00e4iti, mit\u00e4s jumala t\u00e4n\u00e4\u00e4n antaa? Hariton kysyy.<\/p>\n Varvara nostaa keittokattilan kantta ja antaa kysyj\u00e4n kurkistaa astiaan. Poika kallistelee p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n puolelta toiselle, tekee ristinmerkin ja istuutuu. Suuri sein\u00e4kello raksuttaa ja ilmoittaa kumein ly\u00f6nnein ajan kulun tuvassa olijoille.<\/p>\n \u2012 No mit\u00e4 sin\u00e4 sit\u00e4 tuijotat, Varvara paheksuu. \u2012 Iso mies.<\/p>\n \u2012 Katson kun tykk\u00e4\u00e4n, Feofan hym\u00e4ht\u00e4\u00e4. Niin komeaa tavaraa h\u00e4nen taloonsa ei olisi ik\u00e4n\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4tynyt, ellei sota, suuri ja julma peluri, olisi jakanut omituisia lahjojaan. Mit\u00e4p\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 kello on oikeasta kyljest\u00e4\u00e4n hieman nokinen ja takaa, miss\u00e4 lukee kuparilevyss\u00e4 \u201dWu\u0308rttembergische Uhrenfabrik Bu\u0308rk 1896\u201d, on kiinnityskoukku revitty niin ik\u00e4v\u00e4sti irti, ett\u00e4 kannessa ammottaa aukko. Avain on kuitenkin tallella ja kelloa pit\u00e4\u00e4 kiert\u00e4\u00e4 vain joka kolmas p\u00e4iv\u00e4. Feofan on ly\u00f6nyt valkoiseksi rapattuun sein\u00e4\u00e4n suuren naulan, ja siihen kello onkin ripustettu aukostaan. Yhdeks\u00e4nnen kerran ilmestytty\u00e4\u00e4n kellon k\u00e4ki katoaa luukun taakse ja j\u00e4\u00e4 odottamaan seuraavaa t\u00e4ystuntia.<\/p>\n Varvara l\u00e4htee hoitamaan el\u00e4imet. Hyv\u00e4 ett\u00e4 sika on voimissaan, siit\u00e4 riitt\u00e4\u00e4 pitk\u00e4ksi aikaa vatsant\u00e4ytett\u00e4, kun on sen aika. Lehm\u00e4ll\u00e4 ei mene hyvin. Monet lehm\u00e4t ovat menneet loppukes\u00e4n paukkeesta umpeen, eik\u00e4 heid\u00e4n omansa ole poikkeus. Siit\u00e4 ei ole tekij\u00e4ksi, sill\u00e4 ponnistelipa Arhipin rotuh\u00e4rk\u00e4 kuinka hyv\u00e4ns\u00e4, ei tule lehm\u00e4 tiineeksi. Jos kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 tulee n\u00e4lk\u00e4 taloon, t\u00e4ytyy pist\u00e4\u00e4 lihoiksi ja hankkia uusi, vaan mill\u00e4s hankit, kun talossa ei ole kopeekkaakaan rahaa. Saksan miehitysajalta on j\u00e4\u00e4nyt nippu markkoja, joita Varvara kaiken varalta piilottelee vaatekaapissa villasukassa. Saksalaiset antoivat kyll\u00e4 vaihtaa t\u0161ervoonetseja [4], mutta uudet vallanpit\u00e4j\u00e4t eiv\u00e4t ota Saksan rahaa vastaan, niin ett\u00e4 sama vaikka viskaisit hellan pes\u00e4\u00e4n.<\/p>\n [4] T\u0161ervoonetseiksi (\u0447\u0435\u0440\u0432\u043e\u043d\u0435\u0446) kutsutaan ven\u00e4j\u00e4n kieless\u00e4 kymmenyksen arvoisia rahoja, mutta my\u00f6s rahaa, erityisesti seteleit\u00e4, yleisemmin.<\/em><\/p>\n Murik alkaa taas haukkua hermostuneesti, eiv\u00e4tk\u00e4 muutkaan kyl\u00e4n koirat pysy hiljaa, vaan nostavat kuononsa kohti sysimustaa taivasta ja ulvovat aivan kuin niiden syd\u00e4nt\u00e4 riipisi kauhea tuska \u2013 mit\u00e4s nyt, miten t\u00e4st\u00e4 eteenp\u00e4in, n\u00e4hd\u00e4\u00e4nk\u00f6 en\u00e4\u00e4 huomista p\u00e4iv\u00e4\u00e4? \u2012 \u00c4h, kunhan katselimme, t\u00e4m\u00e4 yn\u00e4ht\u00e4\u00e4. Hariton ny\u00f6kk\u00e4\u00e4, mutta koirat haukkuvat aina vain kovempaa, kumeasti, kaikkensa antaen. Niiden keltaiset hampaat ja kuola kiilt\u00e4v\u00e4t pirttien ikkunoista kumottavassa heikossa \u00f6ljylamppujen valossa.<\/p>\n \u2012 Mit\u00e4 ne villit tuolla lailla? Varvara kysyy tupaan palatessaan. \u2012 Mutta niinh\u00e4n nuo puhuvat, vanhat ihmiset, ett\u00e4 koira on perkeleen kanssa liitossa. Eiv\u00e4tk\u00e4 suotta puhukaan. Kyl\u00e4\u00e4 l\u00e4hestyy joku, juoksee kiireell\u00e4 lumen naristessa askelissa, ja ensimm\u00e4isten talojen kohdalle ehditty\u00e4\u00e4n h\u00e4n karjuu kauheasti, niin ett\u00e4 l\u00e4himm\u00e4t koiratkin hiljent\u00e4v\u00e4t \u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4n:<\/p>\n \u2012 Aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa! Maailmanloppu! Maailmanloppu on tullut! Is\u00e4 jumala, anna minulle anteeksi, maailmanloppu on tullut!<\/p>\n [5] Vanhauskoiset eiv\u00e4t sano eiv\u00e4tk\u00e4 kirjoita Jeesuksen nime\u00e4 ven\u00e4l\u00e4iseen tapaan Iisus (\u0418\u0438\u0441\u0443\u0441) vaan Isus (\u0418\u0441\u0443\u0441). Suom. huom.: Suomeksi vanhan puhetavan vastine voisi olla Iesus.<\/em><\/p>\n H\u00e4n ei saa kerrotuksi mist\u00e4 on kyse ennen kuin ihmiset valonkajon perusteella tajuavat, ett\u00e4 t\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6npanokomitean rakennus, jota edelleen kutsutaan kunnantaloksi, on sytytetty tuleen.<\/p>\n Ei kulu puoltakaan tuntia, kun kyl\u00e4n l\u00e4pi kaasuttaa kuorma-auto.<\/p>\n Paukkupakkasesta huolimatta molempien lokasuojien p\u00e4\u00e4ll\u00e4 kyyristelee sotilas, py\u00f6re\u00e4lippaiset PP\u0160-konepistoolit ampumavalmiina.<\/p>\n Mets\u00e4velji\u00e4 kunnantalolla ei kuitenkaan ole.<\/p>\n Sotilasryhm\u00e4 ja kaksi Alatskivin miliisi\u00e4 s\u00e4nt\u00e4ilev\u00e4t ensin palavan rakennuksen ymp\u00e4rill\u00e4 kuin p\u00e4\u00e4tt\u00f6m\u00e4t kanat. Hermostunut asemies p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 luotisuihkun kyl\u00e4n reunasta alkavaan pensaikkoon, ryhm\u00e4\u00e4 johtavalta luutnantilta alkaa sadella moitteita.<\/p>\n Joku yritt\u00e4\u00e4 tutkia kunnantaloa sis\u00e4lt\u00e4 ja ly\u00f6 taimmaisen ikkunan aseenper\u00e4ll\u00e4 rikki. Ilmaa saadessaan lieskat ly\u00f6v\u00e4t ulos. Samalla hetkell\u00e4 julkisivun ikkunat antavat periksi kuumuudessa. Lumipeite on t\u00e4h\u00e4n saakka pit\u00e4nyt katukivet viilein\u00e4, mutta nyt kuuluu halkeilevien kivien pyssynpauketta muistuttavaa raksetta. Uteliaat kyl\u00e4l\u00e4iset ajetaan kauemmas riviin, ja heid\u00e4n k\u00e4sket\u00e4\u00e4n ojennella vesi\u00e4mp\u00e4reit\u00e4 k\u00e4dest\u00e4 k\u00e4teen, mutta siihen menee aikaa, sill\u00e4 kaivoissa on \u00f6inen j\u00e4\u00e4riite pinnassa ja veden saamiseen l\u00e4himm\u00e4st\u00e4 lammesta t\u00e4ytyy ottaa avuksi kirves. Pian kunnantalon ensimm\u00e4iset tukipuut pett\u00e4v\u00e4t, ja osa katosta sortuu sis\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Peipsinrannan t\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6npanokomitean esimies saapuu reell\u00e4 paikalle ja heitt\u00e4\u00e4 loimen hevosen p\u00e4\u00e4lle. Vaikuttavatko lyhytkasvuisen miehen asialliset, tyynet liikkeet rauhoittavasti vaiko se, ett\u00e4 kunnantalo, jonka kivikatto pala kerrallaan romahtelee sis\u00e4\u00e4n, on kaikista eniten h\u00e4nen eik\u00e4 kenenk\u00e4\u00e4n toisen murhe, mutta joka tapauksessa ihmiset rauhoittuvat. Jopa kyl\u00e4hullu Onissifor, joka on palannut tapahtumapaikalle, ja ulvomisesta v\u00e4syneet koirat vaikenevat. Sammutust\u00f6ist\u00e4 luovutaan ja kyl\u00e4l\u00e4iset kokoontuvat l\u00e4himmille taloille, joiden p\u00e4rekattoja peitt\u00e4v\u00e4 lumipeite on alkanut tiputella kuumuudessa.<\/p>\n Sein\u00e4hirsille nakellaan lunta ja vett\u00e4. Joku ylemmist\u00e4 upseereista kiert\u00e4\u00e4 ymp\u00e4ri taloa ja lupaa ampua kaikki, jotka ovat talloneet ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4. Yksi asia on silti selv\u00e4: mets\u00e4\u00e4n ei johda j\u00e4lki\u00e4.<\/p>\n [6] Neuvostojen Sosialististen Tasavaltojen Liiton Sis\u00e4asian Kansankomissio (\u041d\u041a\u0412\u0414) vastasi Neuvostoliiton sis\u00e4isest\u00e4 ja ulkoisesta valtiollisesta turvallisuudesta ja toteutti sortotoimia. Organisaatio toimi t\u00e4ll\u00e4 nimell\u00e4 vuosina 1934\u20121946. Edelt\u00e4ji\u00e4 olivat mm. VT\u0161eK eli T\u0161ekaa (\u0412\u0427\u041a), GPU (\u0413\u041f\u0423), OGPU (\u041e\u0413\u041f\u0423), seuraajista tunnetuin on KGB (\u041a\u0413\u0411). Virallisesta nimest\u00e4 riippumatta ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4 kutsuttiin my\u00f6hemminkin NKVD:laisiksi tai t\u0161ekisteiksi<\/em><\/p>\n <\/p>\n Ja Herra kulki heid\u00e4n edell\u00e4ns\u00e4, p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 pilvenpatsaassa johdattaaksensa heit\u00e4 tiet\u00e4 my\u00f6ten ja y\u00f6ll\u00e4 tulenpatsaassa valaistaksensa heid\u00e4n kulkunsa, niin ett\u00e4 he voivat vaeltaa sek\u00e4 p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 ett\u00e4 y\u00f6ll\u00e4. (2. Moos 13:21)<\/em><\/p>\n Tuuli kahisuttaa kaislikkoa. Selkein\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4 auringon voima on aina vain vahvempi, mutta iltaisin rannassa polvia my\u00f6ten lumessa seistess\u00e4, kun taivas hehkuu sel\u00e4n takana kaikissa punaisen s\u00e4vyiss\u00e4 ja edess\u00e4, toisella puolen j\u00e4rve\u00e4, on jo varsin h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4 niin, ettei horisonttia meinaa erottaa, pujahtaa helmikuinen pakkanen nopeasti avonaisen lampaannahkatakin saumoista sis\u00e4\u00e4n, se sujahtaa ala- ja yl\u00e4puolelta ajaen kev\u00e4\u00e4nodotuksen kokonaan pois. Silloin ei l\u00e4mmit\u00e4 edes rakkaus.<\/p>\n K\u00e4mmenell\u00e4 suojattu paperossi, jonka kitker\u00e4 maku viipyy Haritonin paleltuneilla huulilla, on koko ajan sammumaisillaan. Kaislikon \u00e4\u00e4ni on kuiva, rapiseva. Eip\u00e4 tied\u00e4, onkohan se totta, mit\u00e4 jostain Petja Jer\u0161ovista puhutaan. Ett\u00e4 h\u00e4n oli ollut sellainen mies, joka piti kovasti hanhien ampumisesta. H\u00e4n oli tuonut jostain siemeni\u00e4 tai juurakkoja, ja nyt Peipsij\u00e4rvell\u00e4 on kaislaa joka paikassa. Jos lapset haluavat kes\u00e4ll\u00e4 uimaan, t\u00e4ytyy talloa korkean kaislikon l\u00e4pi, varpaiden v\u00e4lit mudassa, paljaat jalat naarmuilla. Jotkut taas sanovat, ett\u00e4 se oli itse asiassa Omedun kyl\u00e4n virolainen, joka toi kaislat Peipsille. Eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ammuttavia hanhia ole n\u00e4hty. Ja mit\u00e4 niist\u00e4 hanhista en\u00e4\u00e4, kun kaikki kiv\u00e4\u00e4rit on piilotettu huolella. Jos l\u00f6ydet\u00e4\u00e4n, viev\u00e4t pois. Kyl\u00e4st\u00e4 on viety monta miest\u00e4. Sanotaan, ett\u00e4 sortajat, tilalliset vied\u00e4\u00e4n, mutta t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ei ole kell\u00e4\u00e4n ollut maata tai suurempia rikkauksia. Jopa kyl\u00e4nvanhin Arhipin perhe, jolla sent\u00e4\u00e4n oli ennen viisi hevosta ja nelj\u00e4 lehm\u00e4\u00e4, kulkee samanlaisissa vaatteissa kuin kaikki muutkin.<\/p>\n Hariton vet\u00e4\u00e4 viimeiset henkoset. N\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, ettei Apollinaria t\u00e4n\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4sek\u00e4\u00e4n kotoa, ja pime\u00e4ss\u00e4 olisi kummallista tavata \u2013 kyl\u00e4ll\u00e4 kuiskitaan muutenkin.<\/p>\n Sahatut puut odottavat kotona pilkkomista. Kovasti on puita tehty, sek\u00e4 l\u00e4mmityst\u00e4 varten ett\u00e4 talohirsiksi tarvitseville. Voronjassa, miss\u00e4 sota poltti puolet taloista, nousee kyl\u00e4nraitin varteen nyt uusia rakennuksia, samanlaisia kuin on rakennettu jo satakunta vuotta ja kauemminkin. Toisessa p\u00e4\u00e4ss\u00e4 on pirtti ja kammarit, saman katon alla olkipurun ja kanankakan peitt\u00e4m\u00e4 maalattiainen, pime\u00e4, katollinen suojapiha [7]. Siell\u00e4 s\u00e4ilytet\u00e4\u00e4n tavaroita,\u00a0 ja sen kautta sek\u00e4 el\u00e4imet ett\u00e4 ihmiset p\u00e4\u00e4sev\u00e4t talon seuraavaan osaan, navettaan. Toisinaan kammarit, katettu piha ja navetta ovat yhten\u00e4 rivin\u00e4, mutta useimmiten navetta k\u00e4\u00e4ntyy L-kirjaimen jalkana tontin sis\u00e4puolelle, jossa voivat olla erillisin\u00e4 rakennuksina sauna, aitta ja puuvajat.<\/p>\n [7] Pime\u00e4st\u00e4, katetusta suojapihasta (ven\u00e4j\u00e4ksi \u0433\u043b\u0443\u0445\u043e\u0439 \u0434\u0432\u043e\u0440) k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n usein pelkk\u00e4\u00e4 nimityst\u00e4 \u201dsuojapiha\u201d, my\u00f6s viroksi, jota Peipsinrannan vanhemmat vanhauskoiset osasivat hyvin. Avoin piha-alue talon ymp\u00e4rill\u00e4 on ven\u00e4j\u00e4ksi \u201dvapaa piha\u201d (\u0432\u043e\u043b\u044c\u043d\u044b\u0439 \u0434\u0432\u043e\u0440)<\/em>.<\/p>\n Kalaverkot kuivuvat katetun suojapihan tai aitan katon yli kulkevilla hirsill\u00e4, ja vanhat naiset, jotka osaavat homman, solmivat niit\u00e4 aina vain lis\u00e4\u00e4. Kalastus jatkuu, kyl\u00e4n venekuntaa kutsutaan nyt prikaatiksi, pyynninjohtajan paikalla on nyt ty\u00f6njohtaja. Vaikka kalaa t\u00e4ytyy antaa valtiolle, ei voi liikoja valittaa, sill\u00e4 joka kodissa tirisee pannu ja kuplii keittokattila.<\/p>\n Ulkona Hariton antaa kirveelle kyyti\u00e4. Hariton hakkaa viel\u00e4 muutaman halon, ett\u00e4 j\u00e4rven rannassa odottelun kylmyys kaikkoaisi luista ja ytimist\u00e4, mutta kauan h\u00e4n ei viitsi ty\u00f6skennell\u00e4.<\/p>\n Varvara utelee: \u2012 Noh, p\u00e4\u00e4sitk\u00f6 tapaamaan tytt\u00f6st\u00e4si?<\/p>\n \u2012 Mit\u00e4 sin\u00e4 \u00e4iti koko ajan\u2026 Hariton torjuu.<\/p>\n My\u00f6h\u00e4isell\u00e4 p\u00e4iv\u00e4llisell\u00e4 vallitsee vaivaantunut tunnelma. Feofan moittii, ettei poika k\u00e4y punaisissa kiihotuskokouksissa, joita uuden t\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6npanokomitean esimies j\u00e4rjest\u00e4\u00e4. Edellisen esimiehen NKVD on vienyt pois, tietenkin siksi, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 antoi h\u00e4vitt\u00e4\u00e4 kunnantalon. Edison Vasiljevit\u0161, uusi johtaja, on rusmanni, kotoisin ties mist\u00e4 Neuvosto-Ven\u00e4j\u00e4n lakeuksilta. Tein selv\u00e4\u00e4 Berliinist\u00e4kin, kyll\u00e4 min\u00e4 teid\u00e4n kanssanne p\u00e4rj\u00e4\u00e4n, h\u00e4n sanoo.<\/p>\n Kolkin pitk\u00e4\u00e4 keltaista rukoushuonetta ei ole suljettu, mutta siell\u00e4 uskaltavat k\u00e4yd\u00e4 vain vanhat naiset t\u00e4rkeimpien pyhien aikaan, k\u00e4si k\u00e4dess\u00e4 lastenlasten kanssa. Eih\u00e4n heit\u00e4 pid\u00e4tet\u00e4, ihmiset arvelevat.<\/p>\n Ovelle koputetaan. Sis\u00e4\u00e4n astuu Arhip, viel\u00e4 vankkarakenteisempi kuin nuori Hariton, pieni\u00e4 j\u00e4\u00e4puikkoja tummassa parrassaan. Kun h\u00e4n riisuu takkinsa, eiv\u00e4t siihen j\u00e4\u00e4tyneet pitk\u00e4t harmahtavat hiukset meinaa irrota kankaasta. Arhip huomaa sen ja kajauttaa raikuvan naurun.<\/p>\n \u2012 No mit\u00e4 teill\u00e4 nyt ovi tuolla tavalla s\u00e4piss\u00e4 on, mit\u00e4 ry\u00f6v\u00e4reit\u00e4 te en\u00e4\u00e4 pelk\u00e4\u00e4tte? \u2012 Niinh\u00e4n se on, niinh\u00e4n se on, Arhip my\u00f6t\u00e4ilee. \u2012 K\u00e4vin t\u00e4n\u00e4\u00e4n kunnanhallituksessa, puhuin sen\u2026 Edisonin kanssa. Ensinn\u00e4kin, Hariton, \u00e4l\u00e4 leiki tulella \u2013 katsohan, jopa minulla on t\u00e4ss\u00e4\u2026 H\u00e4n menee takille ja kaivaa taskusta punakantisen kirjasen. Se on Kommunistisen puolueen manifesti.<\/p>\n Hariton tuijottaa ulos. Hariton huokaa, nostaa katseensa vanhempien miesten puoleen. H\u00e4n ei itsek\u00e4\u00e4n tied\u00e4, mist\u00e4 uhma on kasvanut h\u00e4nen sis\u00e4lleen. H\u00e4n ei pit\u00e4nyt saksalaisista, ei vaikka annettiin kunnolla ruokaa. H\u00e4n ei pit\u00e4nyt valkoisia k\u00e4sinauhoja kantaneista virolaisista, jotka kulkivat ymp\u00e4riins\u00e4 sellaisin ilmein kuin olisivat ainoita is\u00e4nti\u00e4, valittu kansa, jonka rinnalla kell\u00e4\u00e4n ei ole oikeutta tallata t\u00e4t\u00e4 maata. Miksei voitu vain el\u00e4\u00e4, ilman punaisia kirjoja ja luentoja?<\/p>\n \u2012 Olkoon, Hariton, mieti asiaa! Ja \u00e4l\u00e4 sin\u00e4, Feofan, painosta h\u00e4nt\u00e4, se ei ole hyv\u00e4ksi, tuputtaa ajatuksia nuorelle miehelle. Puhuimme ja se riitt\u00e4\u00e4, olkoon rauha h\u00e4nen aatoksissaan, ja Jeesus Kristus ylent\u00e4k\u00f6\u00f6n h\u00e4nen henkens\u00e4.<\/p>\n Arhip vilkaisee ikoninurkkaa, tekee ristinmerkin ja sujauttaa Kommunistisen puolueen manifestin takaisin takintaskuunsa.<\/p>\n \u2012 Mutta minulla on teille, hyv\u00e4 perhe, viel\u00e4 toinenkin asia. J\u00e4lleen kyl\u00e4neuvostolta. Sellainen asia, ett\u00e4 tulee rahareformi. Kaikki mit\u00e4 on, vaihdetaan. Arhip ny\u00f6kk\u00e4\u00e4. H\u00e4n kaivelee taas takkiaan. Sielt\u00e4 tulee esiin aikakauslehteen k\u00e4\u00e4ritty setelinippu. Feofanin perhe ei ole aikoihin n\u00e4hnyt niin paljon rahaa. Taitaa sittenkin olla totta se, mit\u00e4 kuiskitaan: ett\u00e4 oli valta mik\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4, raha l\u00f6yt\u00e4\u00e4 tiens\u00e4 Arhipin taskuun, vaikka h\u00e4n el\u00e4\u00e4 rehellisesti, kristityn tapaan.<\/p>\n Arhip laskee kolme setelinippua p\u00f6yd\u00e4lle. \u2012 No mutta hienoa, Arhip sanoo. \u2012 Voronjassa on ikonostaasi palanut, T\u0161ornyi Posadissa on rukoushuoneen katto palasina. Min\u00e4 en unohda niit\u00e4 tapahtumia, haluan tukea. Siihen n\u00e4m\u00e4 rahat ovatkin. Mutta hyv\u00e4, jumalan rauhaa teille. Ja pankaa tosiaan ovi s\u00e4ppiin, eih\u00e4n sit\u00e4 koskaan tied\u00e4.<\/p>\n Varvara seuraa verhojen raosta, miten Arhipin pitk\u00e4 hahmo ei k\u00e4\u00e4nny satamaan p\u00e4in. Sinne viev\u00e4\u00e4 tiet\u00e4 reunustaa toiselta puolelta ryteikk\u00f6 ja kaislikko, ja toisessa reunassa taloriviss\u00e4 on kyl\u00e4nvanhimman koti. Mutta Arhip astelee kyl\u00e4nraittia muutaman talon toiseen suuntaan, on liukastua j\u00e4isell\u00e4 portaalla, kopistelee ovelle, ja p\u00e4\u00e4stet\u00e4\u00e4n sis\u00e4\u00e4n.<\/p>\n \u2012 Ei koskenutkaan teehen, Varvara toteaa.<\/p>\n Kerrotaan, ett\u00e4 Arhipin is\u00e4ll\u00e4 kasvoi keskell\u00e4 pirtti\u00e4 tammi. Miksi pirtiss\u00e4 oli tammi ja mit\u00e4 siit\u00e4 seurasi? Paljonkin seurasi, ainakin vanhojen puheiden mukaan. Mutta olipa sen tammipuun kanssa miten hyv\u00e4ns\u00e4, Arhip on perinyt tavallista enemm\u00e4n mielenlujuutta. Kukaan ei ole m\u00e4\u00e4r\u00e4nnyt h\u00e4nt\u00e4 kyl\u00e4nvanhimmaksi eik\u00e4 h\u00e4n ole mitenk\u00e4\u00e4n pyrkinyt asemaansa. Kaikki on tapahtunut itsest\u00e4\u00e4n, niin kuin tulevat kes\u00e4t ja talvet, kev\u00e4\u00e4t ja syksyt.<\/p>\n Kolkin kyl\u00e4st\u00e4 ei l\u00f6ydy miest\u00e4, joka ei k\u00e4visi j\u00e4rvell\u00e4 kalassa; miehet merell\u00e4, naiset pellolla, sanotaan. Arhip ei ole poikkeus; h\u00e4n keikkuu veneess\u00e4, pyyt\u00e4\u00e4 j\u00e4\u00e4lt\u00e4. Pilkkimist\u00e4 h\u00e4n rakastaa yli kaiken, koska siin\u00e4 ovat apuna hevoset. Usein hevoset ostetaan vain talven ajaksi, jolloin niit\u00e4 tarvitaan kymmenien kilometrien pituisiin matkoihin j\u00e4rven j\u00e4\u00e4ll\u00e4 kuljettamaan kalastusv\u00e4lineit\u00e4 ja saalista. Sitten saalis vied\u00e4\u00e4n kyliin ja kaupunkeihin ja vaihdetaan rahaksi. Mutta Arhipilla on ollut ymp\u00e4ri vuoden nelj\u00e4 tai viisi, joskus useampikin vahva kavioel\u00e4in talossaan \u2013 tammat, uljas ori ja viel\u00e4 varsojakin.<\/p>\n Nytkin Arhip haistaa kodin jo kaukaa hevosen hien ja lannan hajun perusteella. Punavoimien palattua Arhip on kuitenkin jakanut hevoset ymp\u00e4ri kyl\u00e4\u00e4, j\u00e4tt\u00e4nyt vain vanhan tamman ja nuoren tummaverisen siitosorin, josta sanotaan, ett\u00e4 siin\u00e4 on arabialaista.<\/p>\n Arhipin talo on pitk\u00e4 ja toisesta p\u00e4\u00e4st\u00e4 kaksikerroksinen kuten virolaisilla. Joillain tietysti leimahtaa joskus kateus, ett\u00e4 miten tuolla on ja minulla ei, mutta \u00e4\u00e4neen kukaan ei uskalla syytt\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 turhamaisuudesta, sill\u00e4 on sellaiseen taloon perusteensakin: viisi poikaa asuu edelleen is\u00e4ns\u00e4 talossa, yksi viel\u00e4p\u00e4 vaimonsa kanssa, ja h\u00e4nn\u00e4nhuippuna tyt\u00e4r. Nuorimmat lapset Serafima ja Bogdan ovat per\u00e4ti kaksoset. Arhipin vaimo kuoli heid\u00e4n synnytykseens\u00e4.<\/p>\n Arhipilla on viisi poikaa \u2013 Zosima, Avram, Danila, Minei, Bogdan \u2012, vahvoja miehi\u00e4, rautainen terveys ja rauhallinen luonne kaikilla, yksi on jo ukkomies, muilla on naimaik\u00e4iset tyt\u00f6t kiikarissa. Kyl\u00e4st\u00e4 ei l\u00f6ydy heille vastusta, mutta kukaan heist\u00e4 ei voita voimakkuudessa Arhipia itse\u00e4\u00e4n, paitsi nuorin, miehen ik\u00e4\u00e4 l\u00e4hestyv\u00e4 Bogdan. H\u00e4n on is\u00e4\u00e4ns\u00e4kin pidempi, laiha vartaloltaan, mutta voi sen kummemmin voimia ker\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 nostaa yksin t\u00e4ysin\u00e4isen silakkatynnyrin tai vieritt\u00e4\u00e4 suuren kiven paikaltaan. H\u00e4n on nopein juoksija, ja kun h\u00e4n tarttuu airoihin, lent\u00e4\u00e4 paatti laineilla kuin olisi saanut moottorin. Tyt\u00f6t katselevat Bogdania ja huokailevat, sill\u00e4 h\u00e4n on perinyt \u00e4itins\u00e4 hienot kasvonpiirteet ja korpinmustat hiukset. Tytt\u00f6jen huokauksissa voi kuulla imelien tunteiden ohella annoksen haikeutta \u2013 lieneek\u00f6 synnytyksess\u00e4 sattunut jokin onnettomuus vai onko jumala tuntemattomista syist\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4nnyt niin, ett\u00e4 Bogdanin silmill\u00e4 voi katsoa vain sinne minne nen\u00e4kin osoittaa. Eiv\u00e4t auta edes py\u00f6re\u00e4t paksulinssiset silm\u00e4lasit, joiden aiheuttama optinen harha saa h\u00e4nen silm\u00e4ns\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n kummallisen pienilt\u00e4. Bogdanin kuulo on tarkka, h\u00e4n l\u00f6yt\u00e4\u00e4 tiens\u00e4 muiden, ilmaan kirjoitettujen merkkien perusteella, tuntee ihmisetkin askelista, mutta pyyd\u00e4p\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 sanomaan, montako venett\u00e4 on j\u00e4rvell\u00e4 tai montako p\u00e4\u00e4skyst\u00e4 istuu puhelinlangalla, niin Bogdan ei virka mit\u00e4\u00e4n, h\u00e4n ei n\u00e4e veneit\u00e4, ei huomaa p\u00e4\u00e4skysi\u00e4 eik\u00e4 johtoa.<\/p>\n Siksi onkin aina ollut niin, ett\u00e4 kun nuoret miehet l\u00e4htev\u00e4t vanhan uudenvuoden aikoihin [8] kyl\u00e4lle tekem\u00e4\u00e4n kepposiaan, kukaan ei uskalla kutsua Bogdania mukaan. Niin nytkin, maslenitsa-viikon lopussa [9]. Kyl\u00e4n lapset ja nuoret rakentavat lumilinnoja, kikattavat ja k\u00e4k\u00e4tt\u00e4v\u00e4t, mutta kun ronskimmat nuorukaiset hiipiv\u00e4t omiin oloihinsa kertoakseen kesken\u00e4\u00e4n sellaisia juttuja, joita kuullessaan tyt\u00f6t juoksisivat kiljuen karkuun, ja naukatakseen my\u00f6t\u00e4p\u00e4iv\u00e4\u00e4n kiert\u00e4v\u00e4st\u00e4 pullosta sielun ravintoa, Bogdan j\u00e4\u00e4 porukasta.Tyt\u00f6t ker\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t h\u00e4nen ymp\u00e4rilleen, laulaa lurittelevat, nykiv\u00e4t k\u00e4dest\u00e4 \u2013 komealla Bogdanilla ei ole kai koskaan ollut aikaa huomata, ettei h\u00e4nt\u00e4 pidet\u00e4 aivan samanlaisena kuin muita.<\/p>\n Pian punainen auringonkehr\u00e4 laskeutuu horisonttiin.<\/p>\n Vanhemmat kyl\u00e4l\u00e4iset ovat k\u00e4yneet v\u00e4lill\u00e4 pirtiss\u00e4 l\u00e4mmittelem\u00e4ss\u00e4 ja palaavat nyt juhlapaikalle. J\u00e4ttil\u00e4ism\u00e4isell\u00e4 olkisella maslenitsa-nukella ei ole en\u00e4\u00e4 paljon aikaa j\u00e4ljell\u00e4. Koko viikon se on seisonut keskell\u00e4 kyl\u00e4\u00e4, selk\u00e4 pylv\u00e4st\u00e4 vasten ja kokko jalkojensa alla. Kun se l\u00e4htee, l\u00e4htee talvikin \u2013 ja on jo aikakin, sill\u00e4 pajukossa, joka alkaa sen saman aukion reunasta, on urvut oksissa. Naiset ottavat nukelta korut, huivit ja rievut p\u00e4\u00e4lt\u00e4. Sill\u00e4 kertaa tikun raapaisee itse Arhip.<\/p>\n [8] Vanha uusivuosi (ven\u00e4j\u00e4ksi \u0421\u0442\u0430\u0440\u044b\u0439 \u041d\u043e\u0432\u044b\u0439 \u0433\u043e\u0434) tarkoittaa vuodenvaihdetta juliaanisen kalenterin mukaan. L\u00e4nness\u00e4 k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 olevan gregoriaanisen kalenterin mukaan se osuu 1900- ja 2000-luvulla tammikuun 14. p\u00e4iv\u00e4\u00e4n. Vanhaa uuttavuotta juhlitaan p\u00e4\u00e4asiassa slaavilaisissa maissa, mutta my\u00f6s Sveitsiss\u00e4 (saksaksi alter Silvester) ja Walesissa (kymriksi Hen Galan).<\/em> Tarvitaan vain pala tuohta, ja kokko syttyy. \u2013 Juuri kuten on kirjoitettu\u2026 Varvara sanoo hiljaa, mutta se kuullaan, ny\u00f6kytell\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Liekit nielaisevat nuken, mutta puut palavat viel\u00e4 kauan ja tulen keskelle pantu vanha m\u00e4nnynjuurakko r\u00e4tisee. Hariton, Pimen, Olimp, Jeremei, Varlam ja Merkul seisovat tulen ymp\u00e4rill\u00e4. Ainut pullo, joka on aiemmin kiert\u00e4nyt, on jo tyhj\u00e4. Housuihin tarttunut lumi on alkanut sulaa ihon ja tulen l\u00e4mm\u00f6ss\u00e4. Housut ovat kosteat, tarttuvat ihoon. Saapikkaatkin tuppaavat kostumaan sis\u00e4lt\u00e4, vaikka ne on lankattu huolella ennen juhlaa.<\/p>\n Merkul on innoissaan: \u2013 No pojat, mit\u00e4s sitten? L\u00e4hdet\u00e4\u00e4nk\u00f6 haastamaan voronjalaiset mies miest\u00e4 vastaan? Emmeh\u00e4n ole en\u00e4\u00e4 lapsia, jotka leikkiv\u00e4t lumessa. Kaikki koteihinsa ja lettuja sy\u00f6m\u00e4\u00e4n, heitet\u00e4\u00e4n uuninpankolle niin kuin vanhukset\u2026<\/p>\n Muut k\u00e4\u00e4nt\u00e4v\u00e4t selk\u00e4ns\u00e4 Merkulille ja alkavat vaitonaisina tehd\u00e4 l\u00e4ht\u00f6\u00e4.<\/p>\n [10] \u201cIs\u00e4-kultaa\u201d tarkoittavaa sanaa (\u0431\u0430\u0442\u044e\u0448\u043a\u0430) k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n ven\u00e4j\u00e4n kieless\u00e4 sek\u00e4 biologisesta is\u00e4st\u00e4 ett\u00e4 hengellisess\u00e4 yhteydess\u00e4.<\/em><\/p>\n \u2013 Heeeii, Merkul huhuilee. \u2013 \u00c4lk\u00e4\u00e4 nyt pahastuko, tulkaa, menn\u00e4\u00e4n meille. Meid\u00e4n \u00e4idin letut ovat suuria kuin aurinko! Hunajalla viel\u00e4 voitelee ja kanelia panee Mutta Merkulin \u00e4idill\u00e4 on kaneli loppu, eik\u00e4 uutta voi ostaa mist\u00e4\u00e4n. Virkamiehet ovat tulleet rekikyydill\u00e4, automaattiaseita kantavat miliisit mukanaan, pist\u00e4neet kaupan kiinni ja vieneet kaiken v\u00e4h\u00e4nkin arvokkaan tavaran mukanaan. Puodinpit\u00e4j\u00e4 istuu kotonaan, matkalaukku pakattuna ja rauhoittelee vaimoa, vaikka h\u00e4nen omat k\u00e4tens\u00e4 t\u00e4risev\u00e4t, sill\u00e4 pian tullaan varmaan hakemaan. Minne henki pakenet \u2013 mets\u00e4\u00e4n vai kaupunkiin \u2013, joka tapauksessa kuolet n\u00e4lk\u00e4\u00e4n tai j\u00e4\u00e4t kiinni ja tulet ammutuksi.<\/p>\n \u2022 \u2022 \u2022<\/p>\n Serafima ja Bogdan -katkelma sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 kaksi ensimm\u00e4ist\u00e4 lukua Vahur Afanasjevin samannimisest\u00e4 romaanista. Se on 560-sivuinen eepos neuvostoajasta, jolloin sortotoimet tuhosivat pienen uskonyhteis\u00f6n kulttuurin.<\/p>\n Mit\u00e4 kaukaisemmista maista tarina kertoo, sit\u00e4 j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4mp\u00e4\u00e4, ajatteli kirjailija Vahur Afanasjev pitk\u00e4\u00e4n. Matkustelu ja ulkomailla asuminen kuitenkin opettivat, ett\u00e4 ihmisten el\u00e4m\u00e4n perusteet ovat kaikkialla sittenkin samat.<\/p>\n Kolmikymppisen\u00e4 Afanasjev (s. 1979, Tartto) oivalsi, ett\u00e4 eniten tietoa ihmisen\u00e4 olemisesta saattoi ammentaa omasta kotiymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4. Niinp\u00e4 h\u00e4n alkoi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 romaanin aineksia tutulta seudulta. Afanasjevin vanhemmilla on kes\u00e4m\u00f6kki l\u00e4hell\u00e4 Peisij\u00e4rve\u00e4. Ven\u00e4j\u00e4nkielisten vanhauskoisten asuttamat rantakyl\u00e4t tuntuivat kotimaisen eksoottiselta kuvauskohteelta.<\/p>\n Afanasjev oli julkaissut aiemmin kuusi runokokoelmaa, kaksi tarinakokoelmaa, matkakirjan ja kolme romaania, mutta romaani Serafima ja Bogdan (2017) oli t\u00e4ydellinen l\u00e4pimurto. Se pysyi kymmenen myydyimm\u00e4n kirjan joukossa vuoden p\u00e4iv\u00e4t, kahmi kaikki mahdolliset virolaiset kirjallisuuspalkinnot ja siit\u00e4 on otettu jo nelj\u00e4 painosta. Kriitikot kiitteliv\u00e4t, ja kansa luki.<\/p>\n Serafima ja Bogdan ovat sisarukset, joiden el\u00e4m\u00e4n yhteiskunnan suunnan muutokset m\u00e4\u00e4ritt\u00e4v\u00e4t. Serafima p\u00e4\u00e4tyy onnettomaan avioliittoon virolaisen miliisip\u00e4\u00e4llik\u00f6n kanssa. Bogdan vangitaan, mutta h\u00e4n onnistuu pakenemaan ja asettuu asumaan mets\u00e4pirttiin. \u2022 \u2022 \u2022<\/p>\n Outi Hyt\u00f6nen (s. 1988) on urheilu- ja kirjallisuustekstien sekaty\u00f6l\u00e4inen, jonka lempilaji on virolaisen proosan suomentaminen. H\u00e4n on suomentanut K\u00e4tlin Kaldmaan romaanin Islannissa ei ole perhosia (Fabriikki, 2017) ja Kai Aareleidin Korttitalon (S&S, 2018).<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Serafima ja Bodgan Suomentanut Outi Hyt\u00f6nen Tulipalo 1944 Taas min\u00e4 tulin n\u00e4kem\u00e4\u00e4n auringon alla, ett\u00e4 ei ole juoksu nopsain vallassa, ei sota urhojen, ei leip\u00e4 viisaitten, ei rikkaus ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4isten eik\u00e4 suosio taitavain vallassa, vaan aika ja kohtalo kohtaa kaikkia. (Saarnaaja 9:11) Kylm\u00e4st\u00e4 kohmeisin k\u00e4sin nostaa Feofan kirveen ja kalauttaa sen keskelle halkoa, joka sellaisenaan on liian j\u00e4mer\u00e4 tulentekoon. Sopivat halot …<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":481,"menu_order":7,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"inline_featured_image":false},"jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/558"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=558"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/558\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":559,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/558\/revisions\/559"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/481"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=558"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
\n(Saarnaaja 9:11)<\/em><\/p>\n
\n\u2012 Kun jumala antaisi, Varvara huokaa.
\n\u2012 Antaisi mit\u00e4? mies kysyy katsettaan nostamatta.
\n\u2012 No ettei sinun tuurasi ruostuisi. Menisit nyt, vet\u00e4isit vaikka ongella lahnoja yl\u00f6s. Tekisitte Dementin kanssa rei\u00e4n ja vot, olisi meill\u00e4 tuoretta sy\u00f6t\u00e4v\u00e4\u00e4.
\n\u2012 Kuka nyt viel\u00e4, on aikaista, Feofan yn\u00e4ht\u00e4\u00e4.
\n\u2012 Uskotkos tuota itsek\u00e4\u00e4n?
\nFeofan laskee lusikan k\u00e4dest\u00e4\u00e4n.
\n\u2012 Kuule, eukko, kyll\u00e4 min\u00e4 tied\u00e4n, mit\u00e4 uskon. Katsohan, nyt jos menet, lumi on p\u00e4\u00e4ll\u00e4, mutta rannassa on sigoovitsa [3] \u2012 astut etk\u00e4 n\u00e4e, ja jo kuuluukin raps ja menet j\u00e4\u00e4n l\u00e4pi.<\/p>\n
\nFeofan ja Hariton ovat sy\u00f6neet. He viev\u00e4t astiat liedennurkalle suureen alumiinikattilaan, jossa odottaa haalea vesi. Radiota perheell\u00e4 ei ole. Niinp\u00e4 Feofanilla ei ole muuta tekemist\u00e4 kuin kysell\u00e4, mihin pojalla oli asiaa.<\/p>\n
\n\u2012 Kenen kanssa te sitten katselitte?
\n\u2012 Kenenk\u00f6 kanssa, poikien tietenkin.
\n\u2012 Niin, ja milt\u00e4 n\u00e4ytti?
\nHariton kohauttaa olkiaan.
\n\u2012 Mutta teid\u00e4n, poikien, t\u00e4ytyy k\u00e4yd\u00e4 siell\u00e4 kunnankomiteassa. Hoidatte paperit kuntoon, jotta saatte k\u00e4yd\u00e4 kalassa, Feofan sanoo. \u2012 Ilmoittaudutte ja ei muista kukaan mit\u00e4\u00e4n.
\n\u2012 Ja sitten mit\u00e4?
\n\u2012 El\u00e4m\u00e4\u00e4n alatte.<\/p>\n
\nFeofan menee paitasillaan eteiseen, ty\u00f6nt\u00e4\u00e4 nen\u00e4ns\u00e4 ovenraosta, tiuskaisee koiralle. Se jatkaa vain. Feofan ty\u00f6nt\u00e4\u00e4 jalkansa kalosseihin ja astuu portaalle. Vaikka kuu ei ole viel\u00e4 alkanut kasvaa, on matalalla roikkuvien lumipilvien p\u00e4\u00e4lle ilmestynyt merkillinen kumotus. Feofan tekee ristinmerkin.<\/p>\n
\nHuutaja juoksee talosta taloon, kolkuttelee porteille.
\n\u2012 Apuaaaaaa!
\nNyt karjuja tulee n\u00e4kyviin. Talveksi liian ohut, repeillyt kauluksellinen Saksan armeijan mantteli yll\u00e4\u00e4n, karvahatun toinen korval\u00e4pp\u00e4 ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4, toinen roikkumassa, silm\u00e4t kauhusta seisoen ja s\u00e4ilykepurkista leikattu viisisakarainen rinnassa heiluen, sy\u00f6ksyy kyl\u00e4hullu Onissifor Feofanin luokse.
\n\u2012 Aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa! Iesus-jumala [5],
\narmahda meid\u00e4t!
\nTalosta kiirehdit\u00e4\u00e4n kadulle, h\u00e4nen tiens\u00e4 suljetaan \u2013 puhu, onneton, mit\u00e4 sin\u00e4 karjut? Onissifor vajoaa lumeen polvilleen, nostaa katseensa ja k\u00e4tens\u00e4 kohti taivasta ja huutaa edelleen takoen ristinmerkkej\u00e4 toisensa per\u00e4\u00e4n.
\n\u2012 Aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa!<\/p>\n
\nNKVD:n [6] joukot saapuvat vasta aamulla.<\/p>\nKolki
\n1945<\/h4>\n
\n\u2012 Mit\u00e4 nyt poika, sin\u00e4h\u00e4n ly\u00f6t sormesi k\u00e4dest\u00e4, \u00e4iti Varvara moittii.<\/p>\n
\n\u2012 No niin, saimme, mit\u00e4 tilasimme. Hariton, mene avaamaan! Feofan sanoo.<\/p>\n
\nFeofan kohauttaa harteitaan, pyyt\u00e4\u00e4 anteeksi: \u2012 Me ennen ei pantu lukkoon, mutta nyt, kuka sit\u00e4 tiet\u00e4\u00e4.<\/p>\n
\nH\u00e4nelle annetaan vieraskuppi, siihen kaadetaan vahvaa uutetta ja samovaarista lasketaan kuumaa vett\u00e4 p\u00e4\u00e4lle. Arhip ei ala odottaa teen j\u00e4\u00e4htymist\u00e4 vaan menee heti asiaan.<\/p>\n
\n\u2012 \u00c4l\u00e4 sitten kuuntele, \u00e4l\u00e4 kuuntele kyl\u00e4nvanhinta. Nuori mies, oikeassa aina, Arhip sanoo happamasti. \u2012 Ennen kuunneltiin. Feofan, paljonko sinulla jo vuosia on?
\n\u2012 Viisikymment\u00e4nelj\u00e4, ei, viisikymment\u00e4kolme on jumala antanut, Feofan vastaa.
\n\u2012 No katsohan, Hariton, viisikymment\u00e4kolme \u2013 vaan minulla on pian kuusikymment\u00e4. Ei muutu t\u00e4\u00e4ll\u00e4 mik\u00e4\u00e4n. Vot, puhutaan, ett\u00e4 amerikkalaiset tulevat. Mutta mit\u00e4 amerikkalaiset meist\u00e4? Heill\u00e4 on Euroopassa sota sodittu, he haluavat my\u00f6s olla kotona, ottaa vaimot, tehd\u00e4 lapsia. Ja t\u00e4\u00e4ll\u00e4kin ihmisten on elett\u00e4v\u00e4, teht\u00e4v\u00e4 ty\u00f6t\u00e4, synnytett\u00e4v\u00e4 lapsia. Ei ole sinulle kukaan pahaa tehnyt. El\u00e4, tee ty\u00f6t\u00e4. Ennen elettiin rauhassa, ei puuttunut tsaari asioihimme \u2013 mutta nyt on nopeampia masiinoja, s\u00e4hk\u00f6, telefoonit. Nyt pit\u00e4\u00e4 tehd\u00e4 niin kuin tsaari haluaa.
\n\u2012 Totta, Arhip, t\u00e4ysin totta, Feofan s\u00e4est\u00e4\u00e4 takaa. \u2012 Sit\u00e4 min\u00e4kin olen sanonut.<\/p>\n
\nFeofan ja Varvara purskahtavat nauruun. Heill\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n vaihdettavaa.
\n\u2012 Eiv\u00e4t ne kai s\u00e4rki\u00e4 vastaan rupea vaihtamaan, arvelee Feofan.<\/p>\n
\n\u2012 Eiv\u00e4tp\u00e4 niin. Mutta rahaa vaihtavat niin, ett\u00e4 joku kopeekka meid\u00e4n tapaamme, oikeudenmukaisesti, mutta loput \u2013 yksi kymment\u00e4 vastaan. Jos on kokonainen kultakolikko, j\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4 rupla. Jos on rupla, j\u00e4\u00e4 kymmenen kopeekkaa. Ja kun edes annettaisiin vaihtaa kaikki\u2026 Teit\u00e4 on kolme \u2013 auttakaa, hyv\u00e4t ihmiset.<\/p>\n
\n\u2012 Ottakaa, vaihtakaa, ja omantunnon mukaan, tuokaa minulle.
\n\u2012 Totta kai, kyl\u00e4nvanhin, Feofan lupaa sen pidemp\u00e4\u00e4n miettim\u00e4tt\u00e4.<\/p>\n
\n[9] Maslenitsaa eli voiviikkoa (ven\u00e4j\u00e4ksi \u043c\u0430\u0441\u043b\u0435\u043d\u0438\u0446\u0430) vietet\u00e4\u00e4n kahdeksan viikkoa ennen p\u00e4\u00e4si\u00e4ist\u00e4 eli helmikuun lopussa tai maaliskuun alussa<\/em><\/p>\n
\nOn tyyni s\u00e4\u00e4. Savu nousee korkeuksiin pystysuorana patsaana.<\/p>\n
\n\u2013 \u00c4h, anna olla, Olimp paheksuu. \u2013 Nyt on kaikilla murheita enemm\u00e4n kuin hevonen jaksaa vet\u00e4\u00e4.
\n\u2013 No mutta, miten sit\u00e4 saa synnit anteeksi, jos ei ly\u00f6 nen\u00e4\u00e4 veriseksi?
\n\u2013 Jumala on meit\u00e4 ennenkin rangaissut, riitt\u00e4miin asti.
\n\u2013 Vot, tulihan sielt\u00e4 baatju\u0161ka [10], Merkul sanoo pettyneen\u00e4. \u2013 No t\u00e4m\u00e4 oli kai sitten t\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n
\np\u00e4\u00e4lle.
\n\u2013 Vai kanelia? Varlam teeskentelee h\u00e4mm\u00e4styst\u00e4. \u2013 Voi, Merkul, sittenh\u00e4n me tulemme ja vot, ehk\u00e4 j\u00e4\u00e4mmekin teille asumaan. Ja sin\u00e4kin, Olimp, \u00e4l\u00e4 nyt ole nynny. Menn\u00e4\u00e4n k\u00e4ym\u00e4\u00e4n.<\/p>\nVahur Afanasjev<\/h2>\n
\n\u201cV\u00e4rikk\u00e4iden kyl\u00e4ihmisten el\u00e4m\u00e4nfilosofian avaaminen lomittuu rikoselokuvamaisen koukuttavan juoneen, vanhatestamentillinen kauhu kummalliseen kansanhuumoriin, dokumentaalisuus maagiseen realismiin\u201d, kuvataan takakannessa oivallisesti. Suomentajalle tekstist\u00e4 tekev\u00e4t erityisen mielenkiintoisen runsas historiaan ja kulttuurin liittyv\u00e4 sanasto sek\u00e4 vanhauskoisten puhumaa ven\u00e4j\u00e4\u00e4 j\u00e4ljittelev\u00e4 sanaj\u00e4rjestys. Afanasjev on monin paikoin k\u00e4ytt\u00e4nyt dialogissa virolle ep\u00e4tyypillist\u00e4 k\u00e4\u00e4nteist\u00e4 sanaj\u00e4rjestyst\u00e4, ja h\u00e4nen ratkaisujaan olen j\u00e4ljitellyt my\u00f6s suomennoksessa.<\/p>\nOuti Hyt\u00f6nen<\/h2>\n