\u201dMahtavaa!\u201d
\n\u201dHyv\u00e4\u00e4 ruokahalua.\u201d
\n\u201dMist\u00e4 s\u00e4 l\u00f6ysit n\u00e4it\u00e4?\u201d
\n\u201dRuokalan t\u00e4ti teki.\u201d
\n\u201dS\u00f6in n\u00e4it\u00e4 viimeksi kai kymmenvuotiaana mun t\u00e4din syntt\u00e4reill\u00e4.\u201d
\n\u201dHauska kuulla. Hyv\u00e4\u00e4 ruokahalua. Sin\u00e4 se viisaampana osasit selitt\u00e4\u00e4 meik\u00e4l\u00e4iselle l\u00e4\u00e4ketieteen historiankin. Saako olla viini\u00e4?\u201d
\n\u201dV\u00e4h\u00e4n.\u201d
\n\u201dAntioksidantit, pikkuisen pidempi el\u00e4m\u00e4, rentouttava vaikutus. Ja niin pois p\u00e4in. Terveydeksi.\u201d
\n\u201dSamoin.\u201d<\/p>\n
Liis tuntee tumman georgialaisen viinin kielell\u00e4\u00e4n ja kitalaessaan, kielen reunoilla ja alla, lopuksi kitakielekkeess\u00e4 ja nielussa. Ruokatorveen valuva viini tuntuu l\u00e4mpim\u00e4lt\u00e4, vatsaan p\u00e4\u00e4sty\u00e4\u00e4n melkein kuumalta. Aurinko laskee hitaasti. Taivaan keltaisten, vaaleanpunaisten, violettien, oranssien ja punaisten v\u00e4rien leikki n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 huikealta panoraamamaalaukselta kymmenkerroksisen sairaalan katolta katsottuna. Ty\u00f6vuoro on p\u00e4\u00e4ttynyt, Sven ei p\u00e4ivyst\u00e4 t\u00e4n\u00e4\u00e4n. Liisin viimeinen ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4 on ohi, seuraavalla viikolla alkavat luennot Tartossa. Piknik sairaalan katolla on Svenin j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4 yll\u00e4tys heid\u00e4n v\u00e4lisens\u00e4 vedonly\u00f6nnin voittajalle. H\u00e4vi\u00e4j\u00e4n tuli j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 mukava yll\u00e4tys voittajalle. Liisist\u00e4 j\u00e4ttil\u00e4isvoileiv\u00e4t, viini ja lempe\u00e4 elokuun ilta auringonlaskuineen korkealla katolla on paljon enemm\u00e4n kuin mukava yll\u00e4tys. Sven on varastanut osastolta lakanan ja tehnyt mustalle huopakatolle lumivalkoisen kattauksen: viinipullo, kaksi lasillista tummanpunaista juomaa, suurilla lautasilla voileiv\u00e4t, joissa on vihreit\u00e4 purkkiherneit\u00e4, sieni- ja perunasalaattia, persiljaa sek\u00e4 tomaatti-, porkkana- ja hapankurkkuviipaleita. J\u00e4lkiruuaksi on suklaarasia, jonka p\u00e4\u00e4ll\u00e4 on pieni tytt\u00f6 ja keltaisia tipuja.<\/p>\n
\u201dM\u00e4 en olisi mill\u00e4\u00e4n uskonut, ett\u00e4 se herra puhui kumihanskojen sterilisoinnin puolesta jo 1800-luvulla. Olisin tarjonnut t\u00e4ysill\u00e4 1900-luvun alkua.\u201d
\n\u201dH\u00f6lm\u00f6. Sin\u00e4h\u00e4n se l\u00e4\u00e4k\u00e4ri olet.\u201d<\/p>\n
Liis hymyilee niin leve\u00e4sti, ett\u00e4 Sven voisi laskea tyt\u00f6n kaikki kolmekymment\u00e4 hammasta ylimm\u00e4isi\u00e4 viisaudenhampaita my\u00f6ten.<\/p>\n
\u201dH\u00f6lm\u00f6, my\u00f6nnet\u00e4\u00e4n.\u201d
\n\u201dItse asiassa tied\u00e4n siit\u00e4 ihan sattumalta, kiitos mummini. H\u00e4n se kertoi minulle Zoege von Manteuffelista, joka oli kuulemma jopa julkaissut artikkelin steriileist\u00e4 k\u00e4sineist\u00e4, taisi olla 1897. Muuten, Manteuffelista tulikin maailmankuulu juuri niiden k\u00e4sineittens\u00e4 ansiosta. Tyyppi oli kai kotoisin jostakin Virumaan kartanosta. Ja Manteuffelin avioton poika oli mummin sulhanen \u2013 mieti sit\u00e4! Henrik. Onneton rakkaus.\u201d<\/p>\n
\u201dMiten niin onneton?\u201d<\/p>\n
Liis kohauttaa olkap\u00e4it\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
\u201dTied\u00e4n vain, ett\u00e4 ne oli koko el\u00e4m\u00e4n ajan kirjeenvaihdossa, aivan Henrikin kuolemaan asti. Henrik muutti kai jo kakskytluvulla Tukholmaan. Henrikin mukaan kukaan Manteuffelin suvusta ei tiennyt siit\u00e4 mit\u00e4\u00e4n. Is\u00e4 oli salaa yhteydess\u00e4 siihen sen aviottomaan poikaan. Manteuffel olisi toivonut Henrikist\u00e4 l\u00e4\u00e4k\u00e4ri\u00e4. Mutta Henrik oli pesunkest\u00e4v\u00e4 humanisti, ei sit\u00e4 l\u00e4\u00e4ketiede kiinnostanut. Henrik halusi vain tutkia kieli\u00e4. My\u00f6hemmin se laati jopa viron kielioppikirjoja. Mummilla on viel\u00e4kin tallella Henrikin ikivanha nidos. Lopulta tyypist\u00e4 tulikin kai aika kuuluisa kielitieteilij\u00e4 Ruotsissa.\u201d<\/p>\n
\u201dViel\u00e4k\u00f6 sun mummilla on ne kirjeet tallella?\u201d
\n\u201dJoo, mutta ei se ole n\u00e4ytt\u00e4nyt niit\u00e4. Olen kyll\u00e4 monta kertaa pyyt\u00e4nyt. Ne on ilmeisesti rakkauskirjeit\u00e4. Siksi mummi ei n\u00e4yt\u00e4k\u00e4\u00e4n niit\u00e4. Vaikka vaarin kuolemasta on jo yli viiskyt vuotta.\u201d
\n\u201dMist\u00e4 s\u00e4 p\u00e4\u00e4ttelet, ett\u00e4 ne on rakkauskirjeit\u00e4?\u201d
\n\u201dEn m\u00e4 tied\u00e4. Silt\u00e4 vain tuntuu.\u201d
\n\u201dMilt\u00e4?\u201d
\n\u201dEtt\u00e4 mummi rakasti Henriki\u00e4. Joka kerta, kun se on puhunut Henrikist\u00e4\u2026 niiden kirjeenvaihdosta…Tosin olen t\u00e4ysin varma, ett\u00e4 mummi rakasti my\u00f6s vaaria. Neh\u00e4n sai yhdess\u00e4 nelj\u00e4 lasta. Ne oli onnellisia yhdess\u00e4. \u00c4iti on kertonut paljon siit\u00e4, miten l\u00e4heisi\u00e4 ne oli, ja mummi on itsekin puhunut pelkk\u00e4\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 vaarista. Mutta mummi jatkoi Henrikille kirjoittamista yli nelj\u00e4kymment\u00e4 vuotta.\u201d
\n\u201dKukaan ei voi suojella meit\u00e4 rakkaudelta, Gulbahar-kaunokaiseni!\u201d
\n\u201dJoku runo vai?\u201d Liisin silm\u00e4t kapenevat viiruiksi, ja vasempaan poskeen ilmestyy kaksi syv\u00e4\u00e4 hymykuoppaa.<\/p>\n
\u201dSe on jostakin n\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4, en m\u00e4 muista mist\u00e4, mutta sen tapaista lausetta ne henkil\u00f6t toisteli. Kukaan ei voi suojella meit\u00e4 rakkaudelta, Gulbahar-kaunokaiseni! Jonnekin meik\u00e4l\u00e4isen aivopoimuihin tallentuu runonp\u00e4tk\u00e4kin, kun sit\u00e4 tarpeeksi monta kertaa toistellaan.\u201d
\n\u201dTosi kaunista. Sen kyll\u00e4 tiesin siit\u00e4 Manteuffelin ukosta, ett\u00e4 se oli vapaussodassa Viron armeijan ylil\u00e4\u00e4k\u00e4ri ja ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n t\u00e4rke\u00e4 tyyppi. Viron syd\u00e4nkirurgian uranuurtajia. Suoritti muun muassa Viron ensimm\u00e4isen onnistuneen syd\u00e4nleikkauksen. Vuosi taisi olla 1903. Se poisti el\u00e4v\u00e4st\u00e4 syd\u00e4mest\u00e4 luodin.\u201d<\/p>\n
\u201dLuodin? Eih\u00e4n silloin ollut sotaa.\u201d
\n\u201dEhk\u00e4 kaksintaistelu?\u201d
\n\u201dKaksintaistelu Virossa 1900-luvun alussa? Tuskinpa vain.\u201d
\n\u201dMiksei. Rakkauden t\u00e4hden.\u201d
\n\u201dRomantikko.\u201d
\n\u201dKuvittele, min\u00e4 joka olen kumminkin materialisti.\u201d<\/p>\n
Punainen pallo on kadonnut taivaalta. Panoraama Mustam\u00e4en sairaalan ymp\u00e4rill\u00e4 on kirkkaanvioletti. Sven nostaa piripintaan t\u00e4ytetyn lasinsa ja katsoo auringonlaskua tummanpunaisen viinin l\u00e4pi.<\/p>\n
\u201dMitk\u00e4 ne Manteuffelin strerilisoidut k\u00e4sineet olikaan saksaksi?\u201d
\n\u201dGekochte H\u00e4nde, keitetyt k\u00e4det.\u201d<\/p>\n
Liis nostaa k\u00e4tens\u00e4 yl\u00f6s ja katsoo niit\u00e4 violettia taivasta vasten. H\u00e4nen k\u00e4tens\u00e4 ovat tummanvaaleanpunaiset.<\/p>\n
\u201dAnna sun k\u00e4si.\u201d
\nLiis ojentaa k\u00e4tens\u00e4 korkeammalle. \u201dKatso, mun k\u00e4det on kuin keitetyt, ihan punaiset.\u201d
\n\u201dAnna k\u00e4si.\u201d<\/p>\n
Liis ojentaa k\u00e4tens\u00e4 puoliksi sy\u00f6tyjen voileipien yli Svenille. Miehen k\u00e4si on sile\u00e4, l\u00e4mmin ja kuiva. Liisin k\u00e4si on hento ja hieman kostea. Mies vet\u00e4\u00e4 Liisin hitaasti yl\u00f6s risti-istunnasta illan viilent\u00e4m\u00e4ll\u00e4 huopakatolla ja vie h\u00e4net katon l\u00e4nsip\u00e4\u00e4tyyn. He nojaavat korkeaa reunaa vasten. Parin tunnin takaisesta, mets\u00e4n yll\u00e4 olevasta keltaisesta pallosta on j\u00e4\u00e4nyt j\u00e4ljelle vain hetki hetkelt\u00e4 tummenevia violetinpunaisia ja v\u00e4hitellen haihtuvia laineita. He seisovat vierekk\u00e4in, kylki kyljess\u00e4. Mies ei irrota Liisin k\u00e4tt\u00e4, vaan pit\u00e4\u00e4 sit\u00e4 tiukassa otteessaan. Liisin kapea k\u00e4sivarsi on kiinni Svenin vartalon ja kyyn\u00e4rp\u00e4\u00e4n v\u00e4liss\u00e4. H\u00e4nen k\u00e4mmenens\u00e4 on tiukasti miehen k\u00e4mmeness\u00e4 kuin se olisi vasta munasta kuoriutunut linnunpoika, jota t\u00e4ytyy suojella iltatuulilta. Auringonlasku sammuu nopeasti, hajoaa h\u00e4myisiksi, sameiksi juoviksi. Aivan kuin taivaan v\u00e4rit v\u00e4syisiv\u00e4t loistoonsa ja luopuisivat taistelemasta itsens\u00e4 ja toistensa puolesta. Svenin katse pys\u00e4htyy ilmassa leijuvaan laihaan lokkiin, joka n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kadottaneen suuntansa. Lintu viipyy parikymment\u00e4 sekuntia ilmassa paikallaan, liikuttaa siipi\u00e4\u00e4n vain sen verran, ettei putoaisi, tekee sitten p\u00e4\u00e4t\u00f6ksens\u00e4 ja laskeutuu sy\u00f6ks\u00e4ht\u00e4en yhdelle parvekkeen kaiteelle.<\/p>\n
Mies antaa Liisin k\u00e4sivarren pudota otteestaan, k\u00e4mmenen k\u00e4mmenest\u00e4\u00e4n. Mutta Liisin k\u00e4si ei halua menn\u00e4 pois. Se j\u00e4\u00e4 ilmaan roikkumaan kuin lokki, joka ei tied\u00e4, mihin laskeutua. Kuin h\u00e4kist\u00e4 ulos p\u00e4\u00e4ssyt k\u00f6mpel\u00f6 lintu joka odottaa, ett\u00e4 se otettaisiin uudestaan kiinni, vangittaisiin. Ett\u00e4 sit\u00e4 ei vapautettaisi, ei milloinkaan. Sill\u00e4 vapautta ei tarvita, ei sellaista vapautta. Sellaista vapautta ei ole olemassakaan. Vapautta on vain otteessa, huumaavassa ansassa, sulautumisessa, katoamisessa, itsest\u00e4\u00e4n luopumisessa, antamisessa, lopullisessa, absoluuttisessa lahjassa, jota ei voi ottaa takaisin. Vapautta on se, kun otat sielusi ja ruumiisi k\u00e4mmenellesi, nostat ne ilmaan ja annat pois toiselle, rakkaallesi, jollekulle niin vahvalle, ett\u00e4 h\u00e4n lahjaa vastaanottaessaan kykenee muuttumaan Jumalaksi, lahjasi arvoiseksi. Sellaiselle joka ei heit\u00e4 lahjaasi pois. Ja sinulla, antajalla, ei ole ep\u00e4ilyksen h\u00e4iv\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n. Kevyesti ja huolettomasti ruumiisi ja sielusi liukuvat k\u00e4mmenelt\u00e4si rakkaasi k\u00e4mmenelle ja j\u00e4\u00e4v\u00e4t sille. Tipu, tipu, pysy piilossa, ja rakastettusi pit\u00e4\u00e4 sinut piilossa, ei paljasta sinua koskaan, ei kenellek\u00e4\u00e4n. H\u00e4n pit\u00e4\u00e4 sinua l\u00e4mpim\u00e4ss\u00e4 k\u00e4dess\u00e4\u00e4n, suojelee sinua sateelta ja kivulta, tuholta, p\u00f6lylt\u00e4 ja tulelta, toisilta rakkauksilta, el\u00e4m\u00e4lt\u00e4 itselt\u00e4\u00e4n. Ja on vain yksi ainoa, jonka h\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 l\u00e4hellesi, yksi ainoa joka ei voi satuttaa sinua tai heikent\u00e4\u00e4 rakkauttasi, paloitella sit\u00e4, anastaa, k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 hyv\u00e4kseen, h\u00e4vitt\u00e4\u00e4 sit\u00e4. Vain sill\u00e4 yhdell\u00e4 ainoalla on oikeus sinuun. Ja se on kuolema.<\/p>\n
Taivas on nyt melkein pime\u00e4. Liis k\u00e4\u00e4ntyy ymp\u00e4ri ja n\u00e4kee Svenin, joka seisoo keskell\u00e4 kattoa ja katsoo Liisi\u00e4. Valkoinen p\u00f6yt\u00e4liina, suklaarasia, lautaset, ruokailuv\u00e4lineet ja viinipullo ovat kadonneet. Miehen jalkojen juuressa on avonainen pahvilaatikko. Liis menee Svenin luokse ja katsoo h\u00e4nt\u00e4 silmiin. Miehen ruskeat kasvot sulautuvat h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4n auringonlaskuun. H\u00e4nen auringon vaalentamat hiuksensa ja valkoiset silm\u00e4munansa loistavat melkein ep\u00e4luonnollisina. Liis juo hyppysiins\u00e4 unohtuneen viinilasin tyhj\u00e4ksi ja antaa sen pudota avonaiseen laatikkoon. Maljan jalka s\u00e4rkyy, ja lasi luiskahtaa kahdessa osassa laatikon pohjalle. Liis astuu laatikon yli suoraan miehen eteen, hyvin l\u00e4helle h\u00e4nt\u00e4. He j\u00e4\u00e4v\u00e4t seisomaan vastatusten. Tytt\u00f6 tuntee hetkeksi nen\u00e4np\u00e4\u00e4ss\u00e4\u00e4n miehen paidan, siit\u00e4 tihkuvan kirpe\u00e4n hienhajun. H\u00e4n nostaa katseensa ja katsoo miest\u00e4. Svenin rennosti riippuva oikea k\u00e4si liikkuu kohti Liisin kasvoja. Liis tuntee kaulansa iholla miehen k\u00e4den liikkeest\u00e4 v\u00e4reilev\u00e4n ilmavirran. Sile\u00e4 k\u00e4mmenselk\u00e4 ja sormenp\u00e4\u00e4t liukuvat kevyesti tyt\u00f6n vasemman posken yli. Liis sulkee silm\u00e4ns\u00e4 ja liikuttaa p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n ja kaulaansa, jotta miehen hiuksenhieno kosketus muuttuisi vahvemmaksi, muuttuisi painallukseksi, paineeksi, otteeksi. Jotta miehen k\u00e4si liimautuisi h\u00e4nen poskeensa ja kaulaansa, kuten heid\u00e4n jalkapohjansa illan kostuttamaan huopakattoon.<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4 katto voisi olla heid\u00e4n maailmansa, heid\u00e4n kotinsa, jota he eiv\u00e4t koskaan j\u00e4tt\u00e4isi, jonne he j\u00e4isiv\u00e4t. He voisivat k\u00e4vell\u00e4 katolla aikojen loppuun asti, kiikkua maailman reunalla, puhua niit\u00e4 n\u00e4it\u00e4. Ja heid\u00e4n lapsensakin syntyisiv\u00e4t t\u00e4ll\u00e4 katolla, k\u00e4visiv\u00e4t katolla koulua, oppisivat toivomaan ja uneksimaan. Heid\u00e4n omenatarhansa olisi t\u00e4\u00e4ll\u00e4, korkealla Mustam\u00e4en yll\u00e4, se kantaisi hedelm\u00e4\u00e4 pilvien tuntumassa. Jokainen katon oksa olisi t\u00e4ynn\u00e4 kultaisia hedelmi\u00e4. Eik\u00e4 yksik\u00e4\u00e4n hedelmist\u00e4 olisi kielletty, paha, mahdoton, vaan jokainen niist\u00e4 olisi hyv\u00e4. Ja omenatarhan ymp\u00e4rill\u00e4 kasvaisi tihe\u00e4 mets\u00e4. Koivujen, lehmusten ja vaahteroiden juuret tunkeutuisivat syv\u00e4lle kattomultaan. Siihen he viimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 hautaisivat kaikki vainajansa kerralla, k\u00f6mpisiv\u00e4t sitten itsekin puunjuurien lomaan mullan alle. Sill\u00e4 viimeisen p\u00e4iv\u00e4n tullessa he olisivat jo vainajia, he kuolisivat samaan aikaan. Kenenk\u00e4\u00e4n ei tarvitsisi j\u00e4\u00e4d\u00e4 yksin eik\u00e4 suremaan ket\u00e4\u00e4n. Yksik\u00e4\u00e4n rakas ei j\u00e4isi ik\u00e4v\u00f6im\u00e4\u00e4n rakastettuaan eik\u00e4 rakastettu itkem\u00e4\u00e4n rakkaansa haudalla. Kaikki kuolisivat kerralla ja olisivat onnellisia olemattomuudessaankin. Ja heid\u00e4n lihansa ja luunsa muuttuisivat voimaksi ja lannoitteeksi uudelle mullalle, uudelle mets\u00e4lle, rakkaudelle.<\/p>\n
\u201dM\u00e4 vien sut kotiin.\u201d<\/p>\n
Mies ottaa pahvilaatikon kainaloonsa. He ry\u00f6miv\u00e4t kattoluukusta sis\u00e4lle ja laskeutuvat lyhyet metalliportaat alas. Mies painaa hissinnappulaa, ohjausj\u00e4rjestelm\u00e4 k\u00e4ynnistyy. Voi kuulla, miten hissi tulee kaukaa, antaa heille aikaa. Liisin k\u00e4det ja jalat ovat raskaat. Hissi p\u00e4\u00e4see perille, ottaa lahjoittamansa kahdenkymmenen sekunnin mittaisen ajan takaisin, avaa vaivalloisesti ovensa. Liis ja Sven astuvat hissiin. Liis nojaa selk\u00e4ns\u00e4 ja p\u00e4\u00e4ns\u00e4 hissin ruskeaa, puukuvioista laminaattisein\u00e4\u00e4 vasten ja katsoo miest\u00e4 silmiin. Miehen katse on vakava, raskas, rauhallinen, jollakin tapaa et\u00e4inen ja lainehtiva. Aivan kuin miehen ja tyt\u00f6n v\u00e4lill\u00e4 ei olisi ilmaa, vaan vett\u00e4. Aivan kuin he olisivat jonkun vuosia sitten uponneen laivan hississ\u00e4 ja katsoisivat silm\u00e4t suurina toisiaan veden alla.<\/p>\n
\u201dLiis, m\u00e4 olen naimisissa. S\u00e4 tiesit sen alusta l\u00e4htien. M\u00e4 en halua pilata sun el\u00e4m\u00e4\u00e4. M\u00e4 en halua pilata mun el\u00e4m\u00e4\u00e4. Tajuathan s\u00e4.\u201d<\/p>\n
Miehen \u00e4\u00e4ni on hyvin hiljainen, tukahdutettu. Siit\u00e4kin huolimatta jokaisen sanan ja jokaisen tavun voi kuulla t\u00e4ysin selv\u00e4sti. Mies ei sano mit\u00e4\u00e4n muuta. Liis n\u00e4kee kuplien nousevan miehen sieraimista hissin kattoa kohti. H\u00e4n alkaa itke\u00e4, \u00e4\u00e4neti, niin kuin vain veden alla voi.<\/p>\n
Koko hissikori on \u00e4\u00e4ri\u00e4\u00e4n my\u00f6ten t\u00e4ynn\u00e4 vett\u00e4, mutta Liisin poskilta voi erottaa selv\u00e4sti jokaisen pisaran. Raskaat suolaiset kyyneleet virtaavat h\u00e4nen poskiltaan alas leukaluun reunaan ja siit\u00e4 yli. Ne liukenevat hissin ruskeaan veteen, jota valaisee pieni himme\u00e4 lamppu. Sven voisi laskea pahvilaatikon maahan, nostaa k\u00e4tens\u00e4 ja pyyhki\u00e4 Liisin silmist\u00e4 kyyneleet puhtaalla vasta silitetyll\u00e4 nen\u00e4liinallaan. Mutta niin ei voi tehd\u00e4 veden alla, joten mies j\u00e4\u00e4 paikoilleen seisomaan, k\u00e4det l\u00e4pim\u00e4r\u00e4n pahvilaatikon ymp\u00e4ri kiedottuina. Vesi on heid\u00e4n ymp\u00e4rill\u00e4\u00e4n, virtaa veren sijaan heid\u00e4n suonissaan. Vesi t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 heid\u00e4n syd\u00e4nkammionsa ja sis\u00e4elintens\u00e4 v\u00e4liset ontelot, muuttaa heid\u00e4n kehonsa painaviksi, heid\u00e4n liikkeens\u00e4 hitaiksi, merkityksett\u00f6miksi. Se tukahduttaa heid\u00e4n \u00e4\u00e4nens\u00e4, jotka voisivat kysy\u00e4 ja vastata, antaa toivoa. Se peitt\u00e4\u00e4 alleen tuoksut, jotka voisivat n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tiet\u00e4.<\/p>\n
Hissi pys\u00e4htyy hieman hyp\u00e4ht\u00e4en. Ovet avautuvat. Liis ja Sven astuvat sairaalan k\u00e4yt\u00e4v\u00e4lle. Vesi virtaa heid\u00e4n kanssaan ulos hissist\u00e4, imeytyy hetkess\u00e4 sairaalan vaaleanvihre\u00e4\u00e4n linoleumilattiaan.<\/p>\n
Auto pys\u00e4htyy Liisin talon edess\u00e4. Mies ottaa hetkeksi tyt\u00f6n k\u00e4den omaan, hieman viilentyneeseen k\u00e4teens\u00e4, puristaa sit\u00e4 hieman ja p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 irti. Tytt\u00f6 ei tunne miehen kosketusta, t\u00e4m\u00e4n k\u00e4mmenen painoa k\u00e4mmensel\u00e4ll\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
\u201dP\u00e4rj\u00e4ile.\u201d<\/p>\n
Tytt\u00f6 ei kuule sit\u00e4 yht\u00e4 yksinkertaista sanaa, sanan lausuneen miehen hiljaista, heikkoa \u00e4\u00e4nt\u00e4. P\u00e4rj\u00e4ile, p\u00e4rj\u00e4ile, Liis, p\u00e4rj\u00e4ile, ole niin kiltti. Liis ly\u00f6 autonoven kiinni, menee rappuk\u00e4yt\u00e4v\u00e4n ovesta sis\u00e4\u00e4n ja lys\u00e4ht\u00e4\u00e4 istumaan betoniportaiden kaarevareunaiselle porrasaskelmalle.<\/p>\n
Oven kolahdukseen her\u00e4nnyt koira r\u00e4ksytt\u00e4\u00e4 ensimm\u00e4isen kerroksen vasemmanpuoleisessa asunnossa.<\/p>\n
Elfriede, tervehdys t\u00e4\u00e4lt\u00e4 kuukausien, maiden,<\/em> Pian yll\u00e4tyt kuulemastasi. Matkustin t\u00e4n\u00e4\u00e4n bussilla! Kaupungissa, jossa olemme sent\u00e4\u00e4n liikkuneet patikkapelill\u00e4, jos ei ole ollut vossikkaan rahaa. Tallinnassa on pantu useita busseja liikenn\u00f6im\u00e4\u00e4n. Oi, kyll\u00e4p\u00e4 pendel\u00f6isin edestakaisin noilla r\u00e4mill\u00e4 Fordeilla, jos vain ei tarvitsisi maksaa lipusta (10 markkaa kilometrilt\u00e4!). Nousin bussiin Tarton-maantielt\u00e4 ja laskettelin yht\u00e4 menoa Ven\u00e4l\u00e4iselle torille. Melkoisen <\/em>ludique (vaan eip\u00e4 turhan <\/em>rapide, my\u00f6nnett\u00e4k\u00f6\u00f6n!) ja kehnoista teist\u00e4 huolimatta kuitenkin <\/em>confortable (raitiovaunullahan ei p\u00e4\u00e4se kaikkialle). Hytkyt kuin hapatettu <\/em>Lady\u00b4s finger purkissasi ja ajatuksissasi, seurailet kansalaisten kummallisuuksia, rouvien ja herrojen yrityksi\u00e4 olla elegantteja etc. Ihmettelet varmaan, ett\u00e4 olen yh\u00e4 Tallinnassa ja vasta nyt kirjoitan Sinulle. Olisin kirjoittanut aikaisemmin, mutta koko ajan on ollut tuli h\u00e4nn\u00e4n alla \u2013 enh\u00e4n ole el\u00e4nyt t\u00e4\u00e4ll\u00e4 tyhj\u00e4np\u00e4iten, vaan ihmemaassa! Minunhan piti viipy\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ennen laivalle menoa vain pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4, mutta kappas vain!<\/em><\/p>\n Istuhan alas, sulje silm\u00e4t ja kuvittele, vain kuvittele, ei muuta. On y\u00f6, my\u00f6h\u00e4inen iltahetki, elokuu. Toompea. Jossakin muurin kupeessa hepokatit huutavat (kyll\u00e4, huutavat<\/span>) lumoavasti, ep\u00e4toivoisesti kes\u00e4nkiihke\u00e4\u00e4 huutoaan, korviavihlovaa hymni\u00e4\u00e4n helteelle, kes\u00e4lle. Kuin k\u00e4yskentelisit maaseudun vehreydess\u00e4. Aivan kuin et olisikaan keskiaikaisten ja murenevien muurien kupeessa, vaan suurenmoisella niityll\u00e4, jota ihmisjalka ei ole koskettanut\u2026! Ja minut on kutsuttu <\/em>soir\u00e9e\u00b4lle<\/em> \u00e4idin tuttavan kanssa (jonka asunnossa muuten oleskelen) tai tarkemmin sanottuna \u00e4idin sairaalassa ty\u00f6skentelev\u00e4n professoriherran tuttavan kanssa, joka minua suositteli tilap\u00e4iseen majoitukseeni. <\/em>Soir\u00e9e on hienomman v\u00e4en vastaanotto, joka j\u00e4rjestet\u00e4\u00e4n joka torstai Toompealla. Siell\u00e4 pelataan bridge\u00e4 ja puhutaan politiikasta, filosofiasta, kirjallisuudesta, historiasta, uskosta, taikauskosta.<\/em><\/p>\n Ja puhutaan niin, ettei yksik\u00e4\u00e4n litteraatti kykenisi siihen kuuna p\u00e4iv\u00e4n\u00e4\u2026Sin\u00e4 yll\u00e4ttynet taas, mit\u00e4 min\u00e4 puhun! Min\u00e4? Todellako min\u00e4 Henrik Allikas, elinik\u00e4inen saksalaisten vastustaja ja kielen uudistaja, riippumattoman virolaisen ajattelun puolesta puhuja\u2026? Oh, Elfriede, n\u00e4m\u00e4 saksalaiset eiv\u00e4t ole <\/em>niit\u00e4 saksalaisia, joita olen niin vimmatusti vihannut. N\u00e4m\u00e4 saksalaiset ovat kultturelleja, n\u00f6yri\u00e4 ihmisi\u00e4, niin levollisia, puheissaan t\u00e4sm\u00e4llisi\u00e4, liikuttavan huomaavaisia ja kohteliaita. Katsos, eiv\u00e4t he ole lainkaan niit\u00e4, jotka sy\u00f6v\u00e4t silavaa silavalla, piereskelev\u00e4t sunnuntaiaamuisin kirkossa ja ryypp\u00e4\u00e4v\u00e4t nen\u00e4t oluesta punaisiksi (anna anteeksi, kielenk\u00e4ytt\u00f6ni, yst\u00e4v\u00e4iseni)! Kyll\u00e4h\u00e4n se tiedet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 Toompean aateli on jotain aivan muuta. Se on aatelia, joka on jo \u201dsulattanut\u201d Viron tasavallan. Kaiken lis\u00e4ksi se ei ole sit\u00e4 aatelia, joka l\u00e4hti h\u00e4nt\u00e4 koipien v\u00e4liss\u00e4 Saksaan. Se pysyi uskollisena synnyinmaalleen ja on nyt valmis tekem\u00e4\u00e4n virolaisten kanssa yhteisty\u00f6t\u00e4, toimimaan yhten\u00e4 rintamana maamme hyv\u00e4ksi. Mutta ei siit\u00e4 sen enemp\u00e4\u00e4.<\/em><\/p>\n Siit\u00e4 eilisiltaisesta vastaanotosta viel\u00e4\u2026 Sin\u00e4 et ole saanut kokea viel\u00e4 mit\u00e4\u00e4n sellaista, lapsirukka. Mutta alku oli h\u00e4mment\u00e4v\u00e4: t\u00e4ytyi ry\u00f6mi\u00e4 matalasta portista, joka oli rakennettu korkealle puupaalun p\u00e4\u00e4lle. Niin herran kuin daaminkin t\u00e4ytyi kumartua, ottaa hattu p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n ja pujahtaa sis\u00e4\u00e4n \u2013 on notkautettava polvia p\u00e4\u00e4st\u00e4kseen juhliin! Ja n\u00e4in saavut kauniin palatsin etupihalle (sit\u00e4kin kummallisemmalta tuntuu viheli\u00e4inen <\/em>entr\u00e9e), ymp\u00e4rill\u00e4si on ruusuistutuksia, penkkej\u00e4 ja kaunis portaali\u2026 ja taloon astuessasi n\u00e4et salin, keltaisen salin! Suuret ikkunat, joista tulvii sis\u00e4\u00e4n illan kultaisia s\u00e4teit\u00e4, avautuvat siniselle merelle\u2026 Ihmiset juttelevat siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4, miehi\u00e4 kesken\u00e4\u00e4n, osa bridgep\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4ress\u00e4. Daameja, daameja, pukeutuneita daameja (heihin verrattuna virolaisnaiset eiv\u00e4t kanna <\/em>vaatteita, vaan pulleiden kehojensa ymp\u00e4rille v\u00e4kerrettyj\u00e4 kangastilkkuja)\u2026<\/em><\/p>\n V\u00e4hitellen h\u00e4m\u00e4rtyy, s\u00e4hk\u00f6valo ja kynttil\u00e4t sytytet\u00e4\u00e4n samaan aikaan, ei puhettakaan s\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4isyydest\u00e4 \u2013 miksi pit\u00e4isik\u00e4\u00e4n, eik\u00f6 olisikin pikkusieluista ajatella, ett\u00e4 s\u00e4\u00e4st\u00e4isimme kauneudessa ja inhimillisten kohtaamisten koreudessa? Se olisi <\/em>ridicule, n\u00b4est-ce pas, ma ch\u00e8re amie? Keskustelu kulkee hillitysti, viisaasti, lempe\u00e4sti. Minua esitell\u00e4\u00e4n siell\u00e4 ja t\u00e4\u00e4ll\u00e4, eik\u00e4 yksik\u00e4\u00e4n saksalainen kysy, <\/em>kuka on \u00e4itini, <\/em>kuka is\u00e4ni ja miksi <\/em>min\u00e4 talonpojan pojanpoika olen tunkeutunut Toompean juhlasaliin. Ilta, utu, kuuma kes\u00e4y\u00f6. Vavahduttavin on viel\u00e4 n\u00e4kem\u00e4tt\u00e4\u2026 Vavahduttavin n\u00e4ky avautuu edess\u00e4ni, kun viivyttelem\u00e4\u00e4n j\u00e4\u00e4nyt seurueemme soljuu talon takana olevaan pikkuruiseen puutarhaan, se on pienoiskoossa oleva Eedenin puutarha \u2013 meid\u00e4n omalla Toompeallamme! Kuvittele, Elfriede: viinik\u00f6ynn\u00f6smaja, joka riippuu ilmassa kuin mestarink\u00e4sin puukehikosta rakennettu salainen palatsi. P\u00e4\u00e4skynpes\u00e4, jonka urhea lintu on rakentanut muurin sein\u00e4\u00e4n, niin korkealle, ett\u00e4 ihmisen pikkumainen tai pedon armoton katse ei tavoita sit\u00e4. Ei tuulenvirett\u00e4k\u00e4\u00e4n. Viel\u00e4 kymmenen aikaan illalla ilma on hiostava. Vaimeaa puheensorinaa. Maailmaa ja ihmisi\u00e4 ylent\u00e4vi\u00e4 puheenaiheita. Hymyj\u00e4. Ei mink\u00e4\u00e4nlaista kiirett\u00e4, rehkimist\u00e4. Venesataman valot kaukana tervanmustuuttaan kiilt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 merell\u00e4. Kahvia, mustaa mokkakahvia, sekin kuin tervaa. Ja mandariinilik\u00f6\u00f6ri\u00e4, jumalten juomaa! Makeankirpe\u00e4\u00e4, mehev\u00e4sti jokaiseen soluun tunkeutuvaa. Yht\u00e4 aikaa sek\u00e4 suloinen l\u00e4mp\u00f6 ett\u00e4 kirkas ajatuksenjuoksu. Ei mink\u00e4\u00e4nlaista sumeutta, ei mink\u00e4\u00e4nlaista suulaessa tuntuvaa tahmeanhaisevaa ja latteaa kitkeryytt\u00e4, joka panisi sopertamaan ja sammuttaisi luovuuden \u2013 ei mit\u00e4\u00e4n sellaista! Roelan ritarikartanon salaisen reseptin mukaan sekoitettua ihmejuomaa Tallinnan Toompealla \u2013 se on el\u00e4m\u00e4\u00e4!<\/em><\/p>\n Tiet\u00e4isitp\u00e4 vain, yst\u00e4v\u00e4 hyv\u00e4, miten toisenlainen el\u00e4m\u00e4nmaku t\u00e4\u00e4ll\u00e4 on verrattuna meid\u00e4n pieneen raakapuusta kyh\u00e4ttyyn Tarttoomme. \u00c4l\u00e4 itke kateudesta, Elfriede, pikemminkin naura! Iloitse siit\u00e4, ett\u00e4 ihmisen on mahdollista kokea jotakin t\u00e4llaista ilman, ett\u00e4 tarvitsisi matkustaa Italiaan ja maksaa maltaita junamatkoista, hotellihuoneista, v\u00e4limerellisist\u00e4 maisemista ja ruoista. Paratiisi onkin t\u00e4\u00e4ll\u00e4, meid\u00e4n maassamme, vain parin sadan kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 takapihojemme mutakuopista. T\u00e4m\u00e4n olen saanut oppia.<\/em><\/p>\n Jos vain enn\u00e4t\u00e4n, kirjoitan viel\u00e4 ennen Tukholman-laivalle menoa. Mutta \u00e4l\u00e4 odota, \u00e4l\u00e4 odota mit\u00e4\u00e4n. Sin\u00e4 tied\u00e4t, ett\u00e4 olen arvaamattomien fantasioiden vangitsema puolimaallinen olento (toisin sanoen <\/em>kameleontti tai tarkemmin ottaen<\/em> labyrintti<\/span>). \u00c4l\u00e4 odota minulta mit\u00e4\u00e4n maallista, ei mit\u00e4\u00e4n lihaa ja verta olevaa, ei mit\u00e4\u00e4n k\u00e4sin kosketeltavaa tai tavanomaista (kuten avio- tai konkubiiniliittoa). Minua ei voikaan koskettaa ihmisk\u00e4dell\u00e4 \u2013 olkoonkin ett\u00e4 suurin haaveeni on (tied\u00e4n hyvin, ett\u00e4 se on <\/em>paradoksi!) antaa jonkun ep\u00e4maallisen hienostuneen olennon kerrankin koskettaa itse\u00e4ni, aidosti ja lihallisesti \u2013 koska minua ei ole olemassa.<\/em><\/p>\n Sinun, Henrik<\/em><\/p>\n \u201dElfriede!\u201d Elfi sulkee pienell\u00e4 k\u00e4sialalla reunasta reunaan kirjoitetun paperiarkin kirjekuoreen ja sujauttaa sen aamutakin taskuun, \u00e4idin kirjeen viereen. Henrikin kauan odotettu, t\u00e4\u00e4ll\u00e4 Le Mimosa -ravintelin klosetissa kahdeksan kertaa puhki luettu kirje. Ja vain kerran luettu \u00e4idin kirje, sekin h\u00e4t\u00e4isesti, rivien yli hyppien, kuin paeten. Mutta Elfi ei voi olla ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4tt\u00e4, v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti, miltei vastoin tahtoaan, ett\u00e4 kiirehtimisest\u00e4 ja pakenemisesta ei ole apua. Pari minuuttia \u00e4idin kirjeelle, ja muistiin iskostuvat \u00e4idin rivit, h\u00e4nen \u00e4\u00e4nens\u00e4 j\u00e4\u00e4 soimaan \u2013 l\u00e4het\u00e4n Sinulle paljon terveisi\u00e4, rakas tytt\u00e4reni, ehk\u00e4 n\u00e4emme viel\u00e4, ehk\u00e4 jo kev\u00e4\u00e4ll\u00e4, kun vihdoin viimein p\u00e4\u00e4sen kotiin t\u00e4\u00e4lt\u00e4 murheellisesta paratiisista.<\/p>\n Rivien reunassa on kuin naulalla kiinnitettyj\u00e4 muistikuvia p\u00e4\u00e4ttyv\u00e4st\u00e4 kes\u00e4st\u00e4 joka ei katoa, ei edes haalistu. Kuvat pitk\u00e4st\u00e4 matkasta vieraalle maalle \u00e4idin luokse: Sveitsi, raikas varhainen aamu. \u00c4iti seisoo suurella puuterassilla, yksi k\u00e4si kaiteella, toinen rinnalla, hiuksenhieno hymy huulillaan. Taaempana, aamuh\u00e4myss\u00e4, hohtaa sininen vuori. \u00c4iti, joka lep\u00e4\u00e4 lepotuolissa ja sirist\u00e4\u00e4 silmi\u00e4\u00e4n kirkkaassa valossa. \u00c4iti, joka istuu s\u00e4ngynlaidalla huoneessa, jossa on korkea katto ja valkoiset sein\u00e4t. \u00c4iti, joka ei ole koskaan aikaisemmin ollut niin laiha, et\u00e4inen ja hiljainen, osa sit\u00e4 mahtipontista maisemaa. Nelj\u00e4kymmenvuotias \u00e4iti, jonka lapset ovat l\u00e4hteneet kotoa, ja jonka aviomies on tarpeeksi varakas l\u00e4hett\u00e4\u00e4kseen vaimonsa Eurooppaan voimistumaan, parantumaan. Ja aviomies ajattelee, ett\u00e4 joka tapauksessa Leysinin neitseellinen ilma ei voi tehd\u00e4 muuta kuin hyv\u00e4\u00e4 \u00e4idin v\u00e4syneille keuhkoille ja murheelliselle syd\u00e4melle. Vain hyv\u00e4\u00e4, ei ainakaan pahaa. Sill\u00e4 mit\u00e4 muuta kuin hyv\u00e4\u00e4 voivat tehd\u00e4 rauha ja hiljaisuus, henkil\u00f6kohtainen sylkykuppi, hymyilev\u00e4t hoitajattaret ja kiireett\u00f6m\u00e4t ruokailut terassilla yksinomaan ylemp\u00e4\u00e4n luokkaan kuuluvien sanatoriopotilaiden kanssa. Tuntien mittaiset pakolliset ja rentouttavat p\u00e4iv\u00e4unet terassilla, toivoa-antava valohoito.<\/p>\n Ja kaikkia n\u00e4it\u00e4 naisia yhdist\u00e4\u00e4 v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti se, ett\u00e4 he p\u00e4\u00e4tyv\u00e4t prototyyppisiksi henkil\u00f6hahmoiksi tulevaisuuden kirjallisuuteen; sanatorion aurinkoisilla terasseilla heid\u00e4n t\u00e4ytyy rakastua yh\u00e4 uudelleen ja uudelleen omiin l\u00e4\u00e4k\u00e4reihins\u00e4 ja kaunosieluisiin ja l\u00e4pikuultavan kehon omaaviin potilastovereihinsa, jotka hymyilev\u00e4t raukeasti, rakastan teit\u00e4, rakastan sinua.<\/p>\n \u00c4iti. Jos osaisin, keksisin streptomysiinin, h\u00e4vitt\u00e4isin sinun ja sen v\u00e4lilt\u00e4 ne kaksikymment\u00e4 pitk\u00e4\u00e4 ja kylm\u00e4\u00e4 vuotta. Saisin streptomysiinin valmiiksi juuri nyt, kun se on sinulle el\u00e4m\u00e4n ja kuoleman kysymys. Sekoittaisin sellaisen l\u00e4\u00e4kkeen, joka verenkiertoosi p\u00e4\u00e4sty\u00e4\u00e4n ja Kochin sauvabakteerit tuhottuaan ei sokeuttaisi sinua, ei aiheuttaisi tasapainoh\u00e4iri\u00f6it\u00e4 tai halvaannuttaisi myrkyll\u00e4\u00e4n korviasi. Sin\u00e4 kuulisit, n\u00e4kisit, k\u00e4velisit vaivatta el\u00e4m\u00e4si loppuun asti. Ja min\u00e4 keksisin isoniatsidin, rifampisiinin, etambutolin, pyratsiiniamidin, sykloseriinin, ofloksasiinin ja kapreomysiinin, jotta toisetkin \u00e4idit kuulisivat ja n\u00e4kisiv\u00e4t. Jotta heill\u00e4 olisi jalat joilla k\u00e4vell\u00e4 ja k\u00e4det joilla suojella lapsiaan niin kauan kuin siihen on tarvetta. Ja he kuolisivat vasta sitten, kun kaikki on tehty, hiljakseen, vanhat \u00e4idit nukkuisivat rauhallisesti pois omissa s\u00e4ngyiss\u00e4\u00e4n. Ja Jumala ottaisit heid\u00e4t vastaan.<\/p>\n Anna minulle anteeksi, \u00e4iti, ett\u00e4 kirjoitan yh\u00e4 Henrikille. En j\u00e4t\u00e4 h\u00e4nt\u00e4, en luovu h\u00e4nest\u00e4, vaikkei h\u00e4nt\u00e4 olisikaan olemassa. Syd\u00e4n takoen odotan h\u00e4nen kirjett\u00e4\u00e4n aivan kuin koko el\u00e4m\u00e4ni riippuisi sen saapumisesta tai saapumattomuudesta.<\/p>\n Anna minulle anteeksi t\u00e4m\u00e4 viheli\u00e4inen ja savuinen Le Mimosa, johon aurinko ei paista, kellari, josta sin\u00e4 parvekkeellasi aurinkokylpyj\u00e4 ottaessasi et tied\u00e4 mit\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Anna minulle anteeksi n\u00e4m\u00e4 laulut: Grazy Blues, Nuits de Chine ja Come On And Baby Me. N\u00e4m\u00e4 paperossit, \u00f6iksi venyv\u00e4t illat, joita viet\u00e4n Oton ja Hermanin kanssa pitkien ja pitk\u00e4veteisten yliopistop\u00e4ivien p\u00e4\u00e4tteeksi t\u00e4ss\u00e4 kellarissa. Anna minulle anteeksi nauru ja unohdus, jotka t\u00e4\u00e4ll\u00e4 hallitsevat. Sur cette terr\u00b4 ma seul\u00b4 joie, mon seul bonheur, c\u00b4est mon homme, et m\u00eame la nuit quand je r\u00eave c\u00b4est de lui.<\/p>\n \u00c4iti, t\u00e4m\u00e4 on minun el\u00e4m\u00e4ni, ja juuri nyt kukaan eik\u00e4 mik\u00e4\u00e4n ei voi muuttaa sit\u00e4 toisenlaiseksi. Kuten ei kukaan eik\u00e4 mik\u00e4\u00e4n voi muuttaa sinun tautiasi tai Henrikin luontoa toisenlaiseksi. Siksi en halua, ett\u00e4 saat tiet\u00e4\u00e4. En halua sinun tiet\u00e4v\u00e4n sit\u00e4k\u00e4\u00e4n, miten kahden kuukauden kuluttua fasistit marssivat Roomaan, ja Italian kuningas nimitt\u00e4\u00e4 Mussolinin p\u00e4\u00e4ministeriksi. Ett\u00e4 joulukuun toiseksi viimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 solmitaan liittosopimus, ja Neuvostoliitto saa alkunsa. Ett\u00e4 vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4 Mu\u0308ncheniss\u00e4 Hitler pyrkii ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa valtaan, ett\u00e4 h\u00e4net vangitaan, ja vankeudessa h\u00e4n alkaa kirjoittaa kirjaa nimelt\u00e4\u00e4n Mein Kampf. Mon Combat. My Struggle. Omassa ahdasmielisyydess\u00e4\u00e4n painivan ihmisolennon k\u00e4rsimykset saavat sanallisen muodon. Katsokaahan, t\u00e4m\u00e4 on minun taisteluni, kaikkialla maailmassa siteerattu suurteos, jonka my\u00f6hempi valtakunnankansleri antaa lahjoittaa jokaiselle Reichiss\u00e4 avioituvalle rakastavalle pariskunnalle. Teos josta tehd\u00e4\u00e4n Japanissa manga vuosisadan lopussa.<\/p>\n \u00c4iti, en halua sinun tiet\u00e4v\u00e4n, ett\u00e4 kuuluu tuskin kymment\u00e4 vuotta ja yksik\u00e4\u00e4n miss\u00e4 tahansa p\u00e4in Saksaa puistoon k\u00e4velylle sattunut juutalainen ei saa en\u00e4\u00e4 istuutua penkille, ei toviksikaan. Ett\u00e4 siihen ei oikeuta v\u00e4symys, sairaus, kahdeksankymmenen, yhdeks\u00e4nkymmenen tai sadan vuoden ik\u00e4, mik\u00e4\u00e4n ei oikeuta sinua, jos olet juutalainen etk\u00e4 alistu. Jos olet juutalainen ja nostat p\u00e4\u00e4t\u00e4si, istuudut hetkeksi penkille lepuuttamaan jalkojasi \u2013 ei, jos olet juutalainen, et istuudu. Jos olet juutalainen, nostat p\u00e4\u00e4si vain jotta sen osat mitattaisiin ja kirjattaisiin taulukkoon: otsa, leuka, nen\u00e4, poskip\u00e4\u00e4t senttimetrin, millimetrin tarkkuudella. Sill\u00e4 juutalaisella on hajottava vaikutus miss\u00e4 tahansa h\u00e4nt\u00e4 tavataankin. N\u00e4in ollen h\u00e4nt\u00e4 ei voi m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 hyv\u00e4ksi tai pahaksi yksil\u00f6ksi. Juutalainen on loinen, joka tunkeutuu eri rotuihin h\u00e4vitt\u00e4en niit\u00e4. Juutalaisen k\u00e4ytt\u00e4ytymist\u00e4 ohjaa h\u00e4nen rotunsa. Emme voi syytt\u00e4\u00e4 tuberkuloosibakteeria sen toiminnasta, joka merkitsee ihmiselle vahinkoa mutta bakteerille itselleen el\u00e4m\u00e4\u00e4, mutta meill\u00e4 on silti olemassaolomme takaamiseksi oikeus ja suorastaan velvollisuus taistella tuberkuloosia vastaan ja tuhota sen aiheuttajat. Juutalaisesta ja h\u00e4nen toiminnastaan on kehittynyt tuhansien vuosien kuluessa rotua h\u00e4vitt\u00e4v\u00e4 tuberkuloosi. Juutalaisvastainen taistelu tarkoittaa juutalaisten tuhoamista.<\/em><\/p>\n \u00c4iti, en halua, ett\u00e4 tiet\u00e4isit, lukisit n\u00e4it\u00e4 rivej\u00e4, Hitlerin vastausta Adolf Gemlichille juutalaiskysymyksess\u00e4, kun on kulunut vasta vuosi suuren sodan loppumisesta. En halua, ett\u00e4 lukisit is\u00e4n miltei puoli vuotta Siperiasta Tarttoon matkanneita kulmikkaita rivej\u00e4 rypistyneell\u00e4 paperinpalalla, jonka Adele-t\u00e4ti saa yli vuoden kest\u00e4neen hiljaisuuden j\u00e4lkeen hein\u00e4kuussa 1942. Hyv\u00e4\u00e4 uutta vuotta, kunpa t\u00e4m\u00e4 sota vihdoinkin loppuisi, me p\u00e4rj\u00e4\u00e4mme, terveytt\u00e4, Adele. Eik\u00e4 is\u00e4ll\u00e4 ole viel\u00e4 aavistustakaan, ett\u00e4 vankileirin tutkintakomissio on jo tuominnut h\u00e4net syylliseksi ja ett\u00e4 pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 my\u00f6hemmin h\u00e4net teloitetaan. On hyv\u00e4, ett\u00e4 is\u00e4 ei tied\u00e4; ett\u00e4 h\u00e4n toivoo loppuun asti; ett\u00e4 h\u00e4nen mieless\u00e4\u00e4n s\u00e4ilyy viimeiseen hetkeen asti se ihana p\u00e4iv\u00e4, jolloin h\u00e4n p\u00e4\u00e4see takaisin myllylle. On hyv\u00e4, ettet sin\u00e4 tied\u00e4 etk\u00e4 n\u00e4e is\u00e4n viimeist\u00e4 talvea.<\/p>\n Otto on l\u00e4hell\u00e4, Elfin takana ja painaa h\u00e4net syleilyyns\u00e4. Elfi horjahtelee, melkein kaatuu, mutta n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n punaiset samettiverhot pit\u00e4v\u00e4t h\u00e4net pystyss\u00e4. Verhot ovat kuin kankainen kielo, joka kietoo Elfin ja Oton tiukasti sis\u00e4\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n \u201dLopeta!\u201d \u201dSin\u00e4 tulet minulle.\u201d Elfi rimpuilee nauraen itsens\u00e4 irti, pujahtaa nopeasti verhojen v\u00e4liin, juoksee karkuun. Le Mimosan kellari on labyrintti, jossa on kapeita k\u00e4yt\u00e4vi\u00e4, ovia ja yll\u00e4tt\u00e4vi\u00e4 syvennyksi\u00e4. Elfi on j\u00e4nis, jolla on gepardi kannoillaan, ja j\u00e4nis poukkoilee vasemmalle ja oikealle. Otto on sulavaliikkeinen peto, joka k\u00e4velee etuk\u00e4p\u00e4lill\u00e4\u00e4n Le Mimosan lavalla, nielee tulta ja voi saalista takaa ajaessaan juosta sata kilometri\u00e4 tunnissa. Mutta k\u00e4yt\u00e4v\u00e4 on kapea ja salakavala. J\u00e4nis pujahtaa pitk\u00e4n poukkoilun j\u00e4lkeen yhden syvennyksen edess\u00e4 olevan verhon taakse ja pid\u00e4tt\u00e4\u00e4 hengityst\u00e4\u00e4n. Gepardi ei kuule j\u00e4niksen tukahdutettua hengityst\u00e4, sen syd\u00e4menly\u00f6ntej\u00e4. Gepardi rynnist\u00e4\u00e4 eteenp\u00e4in, kohti klosetteja ja yl\u00e4kertaan vievi\u00e4 portaita. Se nuuskii portaikon alta, katsoo klosettiin, ei l\u00f6yd\u00e4 j\u00e4nist\u00e4, kiipe\u00e4\u00e4 portaita yl\u00f6s, sill\u00e4 juuri sinne se pieni urhea j\u00e4nis on voinut paeta. J\u00e4nis kuulostelee, gepardin kevyet askeleet nousevat portaita. J\u00e4nis kiirehtii syvennyksest\u00e4 pois, hypp\u00e4\u00e4 naisten buduaariin, ja kliks-klaks, j\u00e4nis lukitsee oven sis\u00e4puolelta. Nyt saa gepardi etsi\u00e4 itselleen muuta sy\u00f6t\u00e4v\u00e4\u00e4. J\u00e4nist\u00e4 se Karlovan suutarinpoika ja Le Mimosan pitk\u00e4aikainen artisti ei saa.<\/p>\n Labyrintti on pelastanut j\u00e4niksen. Labyrintit voivat sek\u00e4 pelastaa ett\u00e4 tuhota. Labyrinteissa voi muuttua n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi, kadota, mutta itse\u00e4\u00e4n niiss\u00e4 ei voi l\u00f6yt\u00e4\u00e4. J\u00e4nis istuu peilin edess\u00e4 olevalle tuolille, nauraa kovaa, gepardi ei voi kuulla en\u00e4\u00e4. J\u00e4nis antaa p\u00e4\u00e4ns\u00e4 painua tuolin selk\u00e4nojalle, sulkee silm\u00e4ns\u00e4. Gepardi on itse asiassa kiltti poika, v\u00e4litt\u00e4\u00e4 j\u00e4niksest\u00e4, ik\u00e4v\u00f6i j\u00e4nist\u00e4, auttaa j\u00e4nist\u00e4 pienimm\u00e4st\u00e4kin vihjeest\u00e4. Elfi katsoo peiliin. Peilist\u00e4 n\u00e4kyy \u00e4iti, kauempana \u00e4idin sel\u00e4n takana Les Dents du Midi, lumihuippuiset etel\u00e4n hampaat<\/em>, jotka osuvat silmiin aina ensimm\u00e4isen\u00e4 sanatorion parvekkeelle astuttaessa. Peilist\u00e4 n\u00e4kyy Henrik, h\u00e4nen sile\u00e4ihoiset sormensa, otsa ja katse, josta n\u00e4kee, ett\u00e4 h\u00e4n ei koskaan ala rakastaa ket\u00e4\u00e4n ihmist\u00e4. Ett\u00e4 h\u00e4n rakastaa aina vain ajatuksia, kysymyksi\u00e4, tuonpuoleista, kangastuksia, fatamorganeja, kielen Eldoradoa, miss\u00e4 kullan sijaan kaivetaan sanoja. Peilist\u00e4 n\u00e4kyy itsep\u00e4isyys, usko siihen, ett\u00e4 kaksikymmenvuotiaana kaikki riippuu sinusta itsest\u00e4si. Ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4 alkaa sinusta ja loppuu sinuun. Ett\u00e4 lopuksi et kuulu perheeseen, sukupuuhun, seurakuntaan, kansaan, maahan, maanosaan etk\u00e4 planeettaan, et riipu niist\u00e4. On vain sin\u00e4 itse.<\/p>\n Carles li reis, nostre emperere magnes!<\/em> Mit\u00e4 hy\u00f6ty\u00e4 on Kaarle Suuresta, keisarista, valloituksista, vieraasta eepoksesta, joka on kirjoitettu viel\u00e4 vieraammalla muinaisranskalla? Mit\u00e4 hy\u00f6ty\u00e4 on yliopistosta, kun haluat tiet\u00e4\u00e4 kuka olet? T\u00e4ss\u00e4 ja nyt Tarton kaupungissa vuonna 1922, miss\u00e4 kaikki n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olevan unta. Ja kolmekymment\u00e4yhdeks\u00e4nvuotiaalle runoilija Suitsille loistaa valo puhdas, kirkas, virtaa suonten veri kuulas, t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 koko syd\u00e4men, lemmi, lemmi sulle kuiskaa, hell\u00e4\u00e4 hellemp\u00e4n\u00e4 loistaa kev\u00e4taamu kasteinen<\/em>.<\/p>\n Elfi katsoo peiliin eik\u00e4 ymm\u00e4rr\u00e4 viel\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n ei etsi itse\u00e4\u00e4n vaan rakkautta. H\u00e4nen vasen kulmakarvansa kohoaa rohkeasti yl\u00f6s oikean j\u00e4\u00e4dess\u00e4 paikalleen. H\u00e4nen ei tarvitse pyyt\u00e4\u00e4 kenelt\u00e4k\u00e4\u00e4n anteeksi. Ei \u00e4idilt\u00e4k\u00e4\u00e4n. \u00c4iti, tied\u00e4tk\u00f6 mit\u00e4 min\u00e4 viel\u00e4 lauloin t\u00e4n\u00e4\u00e4n? My heart\u00b4s in the Highlands<\/em>, sit\u00e4 min\u00e4 lauloin sinulle, joka olet ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 vuorilla. Sin\u00e4 seuraat potilastoveriltasi, maantieteen professorilta lainatulla kaukoputkella, miten vuorikauris seisoo sanatoriota vastap\u00e4\u00e4t\u00e4 olevalla m\u00e4enrinteell\u00e4 monta tuntia yhdess\u00e4 ja samassa paikassa, j\u00e4hmettyneen\u00e4 kuin pelk\u00e4isi liikahtaa paikoiltaan. Aivan kuin kallionkieleke olisi sille liian jyrkk\u00e4. Joku harmaakasvoinen ja laiha herra puhuttelee sinua, vastaat h\u00e4nelle yst\u00e4v\u00e4llisesti tajuamatta mit\u00e4. Olet keskittynyt kauriiseen, tasapainoharjoitukseen, josta sen el\u00e4m\u00e4 riippuu. Kun katsot uudestaan kaukoputken l\u00e4pi, kauris on kadonnut. Siirr\u00e4t kaukoputken pois kasvoiltasi. Kevyt, kuiva tuuli puhaltaa. Kirkkaassa auringonpaisteessa toisella puolella laaksoa kohoaa koskematon, neitseellinen sininen vuori. Se on ainoa asia, jota syd\u00e4mesi halajaa nyt, kun et en\u00e4\u00e4 jaksa, siell\u00e4 vieraalla maalla.<\/p>\n My heart\u00b4s in the Highlands<\/em>. \u00c4iti, on hyv\u00e4, ettet tied\u00e4. L\u00e4het\u00e4n Sinulle paljon terveisi\u00e4, ehk\u00e4 n\u00e4emme viel\u00e4, ehk\u00e4 jo kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 p\u00e4\u00e4sen pois t\u00e4\u00e4lt\u00e4 murheellisesta paratiisista.<\/em><\/p>\n \u2022 \u2022 \u2022<\/p>\n Kirjailija, k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4 ja ranskan kielen opettaja Eva Koff (s. 1973 Tallinnassa) on kirjoittanut useita lastenkirjoja ja -n\u00e4ytelmi\u00e4 sek\u00e4 k\u00e4sikirjoittanut lastenohjelmia radiolle ja televisiolle. Sinine m\u00e4gi (\u201cSininen vuori\u201d, Varrak, 2017) on Koffin ensimm\u00e4inen romaani. Se sijoittui Viron kirjailijaliiton romaanik\u00e4sikirjoituskilpailussa toiseksi vuonna 2017. Seuraavana vuonna romaanin \u201cnotkea, suorastaan loitsunnaksi kohoava kieli\u201d toi Koffille Vuoden kirjailija -tunnustuksen.<\/p>\n Luin yli 400-sivuisen romaanin hurmaantuneena l\u00e4pi kolmessa p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4. Se on runollinen ja filosofinen kollaasi kolmen sukupolven nuoren ja intohimoisen naisen valinnoista ja oman kutsumuksen l\u00f6yt\u00e4misest\u00e4 Viron l\u00e4himenneisyyden murroskohdissa. Vaikka romaani k\u00e4sittelee paljon rakkauden mahdottomuutta, se ei ole sentimentaalinen; kirjailija liikkuu taitavasti erilaisissa rekistereiss\u00e4, pakahduttavasta haikeudesta kylm\u00e4n objektiiviseen l\u00e4\u00e4ketieteen kieleen.<\/p>\n Romaanin p\u00e4\u00e4henkil\u00f6ksi nousee 1990-luvun alussa Tartossa opiskelijael\u00e4m\u00e4\u00e4 viett\u00e4v\u00e4 ja Tallinnassa ty\u00f6skentelev\u00e4 l\u00e4\u00e4ketieteen opiskelija Liis. Liisin iso\u00e4idin Elfrieden (Elfi) nuoruusvuodet puolestaan sijoittuvat juuri itsen\u00e4istyneeseen ja kielikysymyksest\u00e4 kuohuvaan Viroon 1920-luvulla. Koff on kertonut laulajaksi kouluttautuneen Elfien olevan h\u00e4nen oman iso\u00e4itins\u00e4 prototyyppi. Kolmas vahva naishahmo on Liisin isot\u00e4ti Adele, joka muuttaa ensimm\u00e4isen maailmansodan kynnyksell\u00e4 maalta Tarttoon el\u00e4tt\u00e4\u00e4kseen itsens\u00e4 ja aviottoman lapsensa valokuvaajana.<\/p>\n Olen k\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt kaksi lukua, jotka eiv\u00e4t ole romaanissa per\u00e4kk\u00e4in mutta silti luontevassa vuoropuhelussa kesken\u00e4\u00e4n. Luvut havainnollistavat, miten samankaltaisia tunteita Liis ja Elfi joutuvat k\u00e4ym\u00e4\u00e4n l\u00e4pi aivan eri vuosikymmenin\u00e4.<\/p>\n Ensimm\u00e4isen katkelman n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n\u00e4 on Tallinnan Mustam\u00e4en sairaala elokuussa 1993. Sairaalan katto on Liisin sis\u00e4isen kamppailun mikromaailma, jossa h\u00e4n joutuu hyv\u00e4stelem\u00e4\u00e4n rakastettunsa Svenin. Toisen katkelman tapahtumapaikkana on h\u00e4myinen Le Mimosa -klubi Tartossa elokuussa 1922. Elfi on paennut klubille yliopistokriisi\u00e4\u00e4n, \u00e4itins\u00e4 sairautta ja kaipuutaan saavuttamattomaan Henrikiin. Mutta juuri niit\u00e4 Elfi ei p\u00e4\u00e4se pakoon.<\/p>\n Koff s\u00e4v\u00e4ytt\u00e4\u00e4 maantieteellisell\u00e4 ja historiallisella tarkkuudella, mutta toisaalta h\u00e4n on ujuttanut romaaniinsa my\u00f6s t\u00e4ysin fiktiivisi\u00e4 milj\u00f6it\u00e4. Tartossa ei ole ollut koskaan Le Mimosa -nimist\u00e4 klubia. Se keksittiin vasta k\u00e4\u00e4nn\u00f6sprosessin aikana. Romaanissa klubin nimi on Le Repos. My\u00f6sk\u00e4\u00e4n sellaista paikkaa ei ole ollut Tartossa. Sit\u00e4 vastoin samanniminen legendaarinen ravintola on ollut ja on yh\u00e4 Tallinnassa. Jotta Le Repos ei veisi tahattomasta lukijan ajatuksia Tartosta Tallinnaan, p\u00e4\u00e4timme kirjailijan kanssa muuttaa klubin Le Mimosaksi.<\/p>\n \u2022 \u2022 \u2022<\/p>\n Heidi Iivari (s. 1974) on tartonsuomalainen sanaty\u00f6l\u00e4inen. K\u00e4\u00e4nt\u00e4misen lis\u00e4ksi h\u00e4n kirjoittaa ja luennoi kirjallisuudesta ja virolaisesta kulttuurista sek\u00e4 opettaa suomea. Iivari tunnetaan my\u00f6s lavarunoilijana ja h\u00e4nen Tartto-aiheisia runojaan voi lukea Viron runokartalta.<\/p>\n <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Elokuut 1993 ja 1922 Suomentanut Heidi Iivari Elokuu 1993 \u201dMahtavaa!\u201d \u201dHyv\u00e4\u00e4 ruokahalua.\u201d \u201dMist\u00e4 s\u00e4 l\u00f6ysit n\u00e4it\u00e4?\u201d \u201dRuokalan t\u00e4ti teki.\u201d \u201dS\u00f6in n\u00e4it\u00e4 viimeksi kai kymmenvuotiaana mun t\u00e4din syntt\u00e4reill\u00e4.\u201d \u201dHauska kuulla. Hyv\u00e4\u00e4 ruokahalua. Sin\u00e4 se viisaampana osasit selitt\u00e4\u00e4 meik\u00e4l\u00e4iselle l\u00e4\u00e4ketieteen historiankin. Saako olla viini\u00e4?\u201d \u201dV\u00e4h\u00e4n.\u201d \u201dAntioksidantit, pikkuisen pidempi el\u00e4m\u00e4, rentouttava vaikutus. Ja niin pois p\u00e4in. Terveydeksi.\u201d \u201dSamoin.\u201d Liis tuntee tumman georgialaisen viinin …<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":481,"menu_order":8,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"inline_featured_image":false},"jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/562"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=562"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/562\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":563,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/562\/revisions\/563"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/481"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=562"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
\nraiteiden, tuulten, myrskyjen takaa!<\/em><\/p>\n
\nElfi nousee klosetinpytylt\u00e4 yl\u00f6s.
\n\u201dElfriede!\u201d
\n\u201dT\u00e4\u00e4ll\u00e4!\u201d
\n\u201dViisi minuuttia! Hermanin esitys on juuri loppumassa. Tauon j\u00e4lkeen on sinun vuorosi.\u201d
\n\u201dTullaan!\u201d<\/p>\n
\nAnna minulle anteeksi: Henrikin kirje satuttaa minua enemm\u00e4n kuin sinun kirjeesi. Siit\u00e4kin huolimatta, ett\u00e4 ymm\u00e4rr\u00e4n, mit\u00e4 haluat sanoa. Rakas tytt\u00e4reni. Niin sin\u00e4 et ole koskaan aikaisemmin sanonut minulle.
\n\u00c4iti!<\/p>\n
\n\u201dMit\u00e4 lopeta, vastahan min\u00e4 p\u00e4\u00e4sin alkuun…\u201d
\nOtto ujuttaa k\u00e4tens\u00e4 Elfin kyljille ja painaa molemmat peukalonsa ja etusormensa h\u00e4nen kylkiluittensa v\u00e4liin.
\n\u201dLopetaaa…!\u201d Elfi nauraa ja yritt\u00e4\u00e4 rimpuilla nuorukaisen otteesta. Otto painaa k\u00e4sivartensa tiukasti Elfin ymp\u00e4rille, h\u00e4nen huulensa koskettavat Elfin korvaa.<\/p>\n
\n\u201dEnp\u00e4s!\u201d
\n\u201dTuletpas.\u201d
\n\u201dMin\u00e4 en tule sinulle, Otto, sin\u00e4 tied\u00e4t sen.\u201d
\n\u201dTuletpas! Tuletpas! Tuletpas!\u201d Otto alkaa liikutella sormiaan Elfin kylkiluitten v\u00e4liss\u00e4.\u201d
\n\u201dJa ent\u00e4s jos tulenkin!\u201d<\/p>\nEva Koff<\/h2>\n
Heidi Iivari<\/h2>\n