<\/p>\n
vabrikukadulla on vaaleanpunainen kivitalo
\ntalo numero kolme
\nvaikka ei numerolla ole merkityst\u00e4
\nsit\u00e4 taloa ei voi sekoittaa
\nmihink\u00e4\u00e4n toiseen taloon
\nei vabrikukadulla
\neik\u00e4 muualla<\/p>\n
siit\u00e4 huokuu menneiden aikojen toivo
\nparempien aikojen n\u00e4lk\u00e4
\n(suuri kertomus
\njos sallitte)<\/p>\n
iso kaupunki
\ntodellinen paikka
\neik\u00e4 mik\u00e4\u00e4n imperiumin
\nperimm\u00e4isess\u00e4 nurkassa
\ntai valtakunnan rajalla aina sijainnut tartto<\/p>\n
en oikein tied\u00e4
\nkumpi vaihtoehto on pahempi<\/p>\n
enk\u00e4 ole aivan varma siit\u00e4k\u00e4\u00e4n
\nkummasta nyt on kyse<\/p>\n
vabrikukadulla aika alkaa
\nkelautua hiljalleen taaksep\u00e4in
\nniin kuin polkupy\u00f6r\u00e4n ketjut tai katkennut kasettinauha
\nei ole en\u00e4\u00e4 tulevaisuutta<\/p>\n
on vain t\u00e4m\u00e4 hetki
\njota ei voi kokea
\nilman kaikkea edelt\u00e4v\u00e4\u00e4<\/p>\n
miksi tuo typer\u00e4 lautasantenni kunniamerkkin\u00e4 rinnassa
\nmiksi tunkkaiset umpioikkunat
\nmiksi teeskennell\u00e4
\nett\u00e4 meist\u00e4 voi viel\u00e4 joskus tulla jotain
\nmit\u00e4 emme ole<\/p>\n
tuo ikkuna
\njoka roikkuu kehyksiss\u00e4 vain yhdest\u00e4 nurkastaan
\ntiet\u00e4\u00e4
\nmist\u00e4 min\u00e4 puhun<\/p>\n
vabrikukatu kolmen parvekkeet
\nja kurvit
\nja kaaret tiet\u00e4v\u00e4t
\nmist\u00e4 min\u00e4 puhun
\nmutta uudet kerrostalot
\nanna haava- ja vabrikukadun kulmassa
\neiv\u00e4t tied\u00e4<\/p>\n
aivan kuin ne luulisivat viel\u00e4kin
\nett\u00e4 tartto on oikeasti olemassa
\nett\u00e4 tarttoa pit\u00e4\u00e4 pystyss\u00e4 jokin muukin
\nkuin nuorten ja boheemien
\nja erityisesti nuorten boheemien innostus<\/p>\n
eik\u00e4 tartto vajoaisi kasaan sill\u00e4 hetkell\u00e4
\nkun tuon sadun tilalle
\nastuu it\u00e4eurooppalaisen pikkukaupungin todellisuus<\/p>\n
tuo uljaslatvuksinen tammi
\njota ei viel\u00e4 ole kaadettu
\ntiet\u00e4\u00e4 erityisen hyvin
\nmist\u00e4 min\u00e4 puhun<\/p>\n
se muistaa ajat
\njolloin ylv\u00e4s suoralinjainen puistokatu rakennettiin
\nkauppa kukoisti
\nteollisuus kasvoi
\nja ven\u00e4j\u00e4n keisarikunnan tehtailijat rakensivat kokonaisen kadun vain siksi
\nett\u00e4 siell\u00e4 koittaisi uninen etel\u00e4-viron sunnuntai<\/p>\n
kaikessa mahtavuudessaan ja teenn\u00e4isyydess\u00e4\u00e4n
\nt y p e r \u00e4 vabrikukatu kolme
\non ottanut todellisuuteni haltuun
\nenk\u00e4 edes huomaa
\nettei k\u00e4vell\u00e4 voi lehti\u00e4 kahistelematta<\/p>\n
syksy on melkein ovella
\naivan kuin kes\u00e4
\nei olisi koskaan edes ollut mahdollinen
\naivan kuin ei olisi koskaan edes ollut mahdollista
\nett\u00e4 vabrikukatu on suuri teollisuusalue
\nvarakkaan liikemiehen magnum opus<\/p>\n
haluaisin matkustaa ajassa sata vuotta eteenp\u00e4in
\nkokea saman jonkin neinar selin rahatornin edess\u00e4
\naikana
\njolloin kukaan ei osaa en\u00e4\u00e4 ik\u00e4v\u00f6id\u00e4 pirogovin m\u00e4en
\nrinteit\u00e4
\nu\u0308likoolikadun luksushotellin takana
\njolloin kukaan ei muista avointa tilaa taskun ja plaskun tilalla<\/p>\n
ne ajat ovat melkein t\u00e4\u00e4ll\u00e4
\ntuskin muistan vanhaa kauppakeskusta
\njosta on jo tulossa uusi kauppakeskus
\nja uudesta kauppakeskuksesta vanha kauppakeskus
\nja vabrikukadulla tehtaista muistuttaa en\u00e4\u00e4 vain nimi
\nja kes\u00e4 on kes\u00e4 vain nimelt\u00e4\u00e4n
\nja kun n\u00e4en talon pihalta n\u00e4itusekadun uudet kerrostalot
\nminua puistattaa<\/p>\n
syksy on melkein k\u00e4sill\u00e4
\nja ensimm\u00e4inen syyskuuta
\nl\u00e4htev\u00e4t monet meist\u00e4 j\u00e4lleen kouluun<\/p>\n
ett\u00e4 meist\u00e4 tulisi v\u00e4h\u00e4n enemm\u00e4n
\nkuin alun perin olimme<\/p>\n
ett\u00e4 tutkisimme omilla tyhjill\u00e4 tonteillamme
\nkerrostalojen rakentamisen mahdollisuutta
\nja vaikka
\nmit\u00e4\u00e4n koulua ei en\u00e4\u00e4 olisi
\non syyskuussa vaikea p\u00e4\u00e4st\u00e4 eroon ajatuksesta
\nett\u00e4 kuitenkin voisi<\/p>\n
voisi rakentaa itsest\u00e4\u00e4n suuren ja mahtavan kaupungin
\nperustaa sinne tehtaita
\nja l\u00e4hist\u00f6lle asuintaloja
\njoista ehtii ty\u00f6maalle parissa minuutissa
\ntai no
\nehk\u00e4 ei kannata ajatella liikaa ty\u00f6l\u00e4isten hyvinvointia
\nvaan sit\u00e4
\nett\u00e4 heid\u00e4t voisi pit\u00e4\u00e4 tiukasti talutusnuorassa
\nvai eik\u00f6 se talo kaikessa komeudessaan olekaan
\nty\u00f6l\u00e4isten asuintalo
\nvaan tarkoitettu magnaateille itselleen
\nen tied\u00e4
\nja mit\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n tied\u00e4n
\nsit\u00e4 helpompi on uskoa
\nett\u00e4 aivan kaikki on mahdollista<\/p>\n
schr\u00f6dinger ja muut kissat<\/p>\n
toisaalta vabrikukadulla minulla on aina sellainen varma
\nja lohdullinen tunne
\nett\u00e4 jos meist\u00e4 ei mit\u00e4\u00e4n muuta tule
\neik\u00e4 ole tullutkaan
\nvoimme ainakin olla kuin tartto<\/p>\n
pieni\u00e4
\nolen sen jo melkein hyv\u00e4ksynyt
\nvaikkakaan en t\u00e4ysin
\nei t\u00e4m\u00e4 kuitenkaan pahin paikka ole<\/p>\n
niin vaikeaa
\non p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 irti kaduista
\nkieli unohtuu
\nlankapuhelinten numerot unohtuvat
\niso\u00e4idin tekem\u00e4n ruoan maku unohtuu<\/p>\n
mutta kaikki n\u00e4m\u00e4 paikat j\u00e4\u00e4v\u00e4t pysyv\u00e4sti mieleen
\nja j\u00e4ljelle
\nviel\u00e4 silloinkin kun niiden aika on jo ohi<\/p>\n
vabrikukadulla on mahdotonta ajatella tulevaisuutta
\nsit\u00e4 varten k\u00e4velen anna haava -kadun kulmaan
\nsyksy on nurkan takana
\nja min\u00e4 melkein unelmoin seuraavasta kerrostalosta
\nja seuraavasta syyskuusta
\nniin kauan
\nkun niit\u00e4 ei viel\u00e4 ole
\non kaikki mahdollista
\nschr\u00f6dinger ja muut kissat<\/p>\n
\u2022 \u2022 \u2022<\/p>\n
<\/p>\n
Silvia Urgasin kertova runo Vabriku kolm on alun perin kirjoitettu hieman pidemm\u00e4ss\u00e4 muodossa Tarton UIT-kaupunkifestivaalille vuonna 2015. Kyse oli paikkal\u00e4ht\u00f6isen kirjallisuuden projektista, jossa joukko kirjailijoita asettui festivaalij\u00e4rjest\u00e4jien valitsemiin paikkoihin ja kirjoitti niiden her\u00e4tt\u00e4mist\u00e4 tunteista ja ajatuksista. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen tekstit \u00e4\u00e4nitettiin ja julkaistiin SoundCloud-palvelussa. Nippernaatiin suomennettu lyhennetty versio ilmestyi V\u00e4rske R\u00f5hk -lehdess\u00e4 my\u00f6hemmin samana vuonna.<\/p>\n
Silvia Urgas (s. 1992) on virolainen kirjailija ja musiikkikriitikko, ammatiltaan juristi. H\u00e4nen runojaan, arvostelujaan ja artikkeleitaan on julkaistu useissa virolaisissa medioissa. Urgasin ensimm\u00e4inen ja toistaiseksi ainoa runokokoelma Siht\/koht ilmestyi vuonna 2015. Se voitti Betti Alverin esikoispalkinnon vuonna 2016 ja oli ehdolla Viron kulttuurirahaston kirjallisuuspalkinnon saajaksi vuonna 2017.<\/p>\n
Tartto on Haapsalussa syntyneelle ja nykyisin Tallinnassa asuvalle Urgasille opiskeluaikojen kotikaupunki. Urgas valmistui Tarton yliopistosta oikeustieteen kandidaatiksi vuonna 2015 ja yhteiskuntatieteiden maisteriksi vuonna 2017. Haastatteluissa Urgas kertoo mieltyneens\u00e4 Tarttoon, ja kaupunki on j\u00e4tt\u00e4nyt j\u00e4lkens\u00e4 my\u00f6s h\u00e4nen tuotantoonsa. Tarton kulmakunnat ja kaupungin el\u00e4m\u00e4nrytmi ovat aistittavissa my\u00f6s muun muassa Siht\/koht-kokoelman runoissa.<\/p>\n
Nyt suomennetussa runossa esiintyv\u00e4 Vabrikukatu sijaitsee Vaksalin kaupunginosassa l\u00e4hell\u00e4 Tarton rautatieasemaa, jonka mukaan kaupunginosa on aikanaan nimetty. Runolle nimen antanutta kivitaloa osoitteessa Vabriku 3 puolestaan kuvataan yhdeksi Tarton jugendhelmist\u00e4.<\/p>\n
Urgasin tyyli\u00e4 on luonnehdittu melankoliseksi ja pohdiskelevaksi, helposti l\u00e4hestytt\u00e4v\u00e4ksi arkirunoudeksi. Kuvaus sopii hyvin my\u00f6s \u201dVabrikukatu kolmeen\u201d, jonka haikeasta nostalgiasta saa suomalainenkin lukija vaivattomasti otteen, vaikkei Tarttoa tuntisikaan. Viron henkiseksi p\u00e4\u00e4kaupungiksi kutsuttu Tartto on maan toiseksi suurin kaupunki, mutta kaukana maailman polttopisteist\u00e4. Silti siell\u00e4kin vanhat rakennukset ja tyhj\u00e4t tilat yksi toisensa j\u00e4lkeen katoavat ja tilalle nousee toinen toistaan suurempia ja komeampia kauppakeskuksia ja toimistotorneja. Urgas pohtii teksteiss\u00e4\u00e4n ajan kulua, kaupungin muutosta ja kaiken katoavaisuutta omakohtaisesti ja johdattaa lukijankin samoihin tunnelmiin.<\/p>\n
\n\u2022 \u2022 \u2022<\/p>\n
<\/p>\n
Annamari Typp\u00f6 (s. 1971) on vapaa toimittaja ja k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4 sek\u00e4 sanataide- ja kirjallisuusterapiaohjaaja. Suomentaminen tarjoaa h\u00e4nelle mahdollisuuden yhdist\u00e4\u00e4 kaksi suurta rakkautta: kielen ja kirjallisuuden. K\u00e4\u00e4nt\u00e4miseen v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 liittyv\u00e4 salapoliisity\u00f6 ja soljuvan ilmaisun etsiminen ovat haasteita, joihin h\u00e4n ei kyll\u00e4sty.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Vabrikukatu kolme Suomentanut Annamari Typp\u00f6 vabrikukadulla on vaaleanpunainen kivitalo talo numero kolme vaikka ei numerolla ole merkityst\u00e4 sit\u00e4 taloa ei voi sekoittaa mihink\u00e4\u00e4n toiseen taloon ei vabrikukadulla eik\u00e4 muualla siit\u00e4 huokuu menneiden aikojen toivo parempien aikojen n\u00e4lk\u00e4 (suuri kertomus jos sallitte) iso kaupunki todellinen paikka eik\u00e4 mik\u00e4\u00e4n imperiumin perimm\u00e4isess\u00e4 nurkassa tai valtakunnan rajalla aina sijainnut tartto en oikein tied\u00e4 …<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":481,"menu_order":9,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"inline_featured_image":false},"jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/565"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=565"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/565\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":566,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/565\/revisions\/566"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/481"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=565"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}