Marraskuun loppu. Miinus viisi. Kuljen
\nToomem\u00e4en poikki, Ruotsin bastionin raunioiden
\nja Baerin patsaan v\u00e4list\u00e4. Maa h\u00f6yry\u00e4\u00e4,
\nmultaa ja lehti\u00e4 peitt\u00e4\u00e4 valkoinen kuura.
\nIlma on kirkas, aurinko kulkee hiukan kallellaan jossain
\nT\u00e4htitornin takana. V\u00e4rit ovat raikkaat,
\nsinert\u00e4v\u00e4t. Puiden latvat ojentautuvat,
\ntaivas k\u00e4y yh\u00e4 korkeammaksi.
\nTuomiokirkon kaksi terrakotanpunaista tornia
\nkohottautuu yl\u00f6s, Kassitoome vajoaa
\nsyvyyksiin. Keskustan piipuista
\nnousee savua, valkeita hentoja lankoja, jotka
\nkohoavat, kunnes katoavat. Huomaan,
\nett\u00e4 joku on t\u00f6k\u00e4nnyt Kristjan Jaakin kouraan
\nj\u00e4ttim\u00e4isen nuppineulan, jonka nuppi on taivaassa ja
\nter\u00e4 maan syd\u00e4mess\u00e4. Tarton k\u00e4tketty vertikaali.<\/p>\n
\u2022<\/p>\n
Olen menossa torille ostamaan sipulia ja kinkkua,
\nkun runoilija Luulur tarraa minua hihasta.
\nSelitt\u00e4\u00e4 selitt\u00e4mist\u00e4\u00e4n ensi vuoden festivaalista,
\nsilm\u00e4t vilkkuen, parta p\u00f6rr\u00f6ll\u00e4\u00e4n.
\nKatson h\u00e4nt\u00e4 ja tajuan \u00e4kki\u00e4, ett\u00e4 jos
\nh\u00e4nt\u00e4 ei olisi juttuineen ja juonineen,
\njos ei olisi Sveni\u00e4 ja Mu\u0308u\u0308rilehte\u00e4, Mikaa ja Berki\u00e4,
\nMerilaita, Lillemetsi\u00e4, Runnelia.
\nJos t\u00e4t\u00e4 mets\u00e4\u00e4 ei olisi.
\nNiin, toden totta\u2026 Olisiko meist\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4
\nvarjoakaan?<\/p>\n
\u2022<\/p>\n
My\u00f6t\u00e4ill\u00e4 jokea yht\u00e4 mietteli\u00e4\u00e4sti kuin se virtaa,
\ntehd\u00e4 samat k\u00e4\u00e4nn\u00f6kset ja silmukat.
\nMenn\u00e4 Vallikraavin kautta Toomem\u00e4en ymp\u00e4ri
\nja ylitt\u00e4\u00e4 Ku\u0308u\u0308ni-katu.
\nNousta rannoille Supilinnassa,
\nsamoin Ropkan luhdalla ja Ihasten alajuoksulla.
\nKastella puita kasvitieteellisess\u00e4 puutarhassa,
\ntulvia Annelinnassa.
\nNostaa Pegasos Vanemuisen luokse
\nja tehd\u00e4 Kassitoomelle j\u00e4rvi.<\/p>\n
\u2022<\/p>\n
Syd\u00e4ny\u00f6ll\u00e4 Emajoesta tulee valtameri.
\nMurtuvat aallot piiskaavat rantaa
\nhiivatehtaan luona. Musta vesi
\nkiehuu ja kuohuu. Aavistelen pimeydess\u00e4
\nkadonneita lauttureita, ven\u00e4l\u00e4isi\u00e4 sotilaita,
\neksyneit\u00e4 suomalaisia, pieni\u00e4 kaloja,
\njotka uivat silm\u00e4aukoista
\nsis\u00e4\u00e4n ja ulos.<\/p>\n
\u2022<\/p>\n
Onko t\u00e4m\u00e4 sama kaupunki?
\nKadonnut kauppahalli ja Uueturu,
\nnaakat Johanneksen kirkon raunioissa,
\npommituskuoppa Vanemuisen vieress\u00e4.
\nOnko t\u00e4m\u00e4 todella sama kaupunki?
\nOlutkellarin tyhj\u00e4t sein\u00e4t, Hidas Kuolema -nousu,
\nrautasilta Supilinnan reunalla vesakossa,
\nlapset leikkim\u00e4ss\u00e4 unohdetuissa puutarhoissa.
\nJa sitten t\u00e4m\u00e4 kev\u00e4taamu torilla,
\nt\u00e4ynn\u00e4 tipujen piipityst\u00e4, kun
\nne kymmenitt\u00e4in odottavat laatikoissa
\nmatkaansa Varnjaan tai Kallastelle.<\/p>\n
\u2022<\/p>\n
Kun kuljet t\u00e4n\u00e4\u00e4n Kaubamajan risteyksen
\nyli, unohda hetkeksi itsesi
\nt\u00e4ll\u00e4 kaupungin vilkkaalla valtav\u00e4yl\u00e4ll\u00e4,
\ntaivuta niskaasi ja tavoittele
\nkatseellasi taivasta.
\nSeisahdu hetkeksi
\nja kuule maa jalkojesi alla.
\nEiv\u00e4tk\u00f6 varpaasi etsikin jo tiet\u00e4\u00e4n
\nkivien, asvaltin ja betonin l\u00e4pi? Jossain siell\u00e4
\non oltava multa, kostea ja kutsuva.
\nUnohda itsesi keskustan kadulle
\nkuusena, koivuna tai tammena, pys\u00e4hdy
\nhetkeksi ja odota,
\nkunnes mets\u00e4 tulee takaisin. Kunnes sammal
\nkasvaa ja pyrst\u00f6tiaiset punovat
\npes\u00e4ns\u00e4 sormiesi v\u00e4liin.<\/p>\n
\u2022<\/p>\n
Kaarisillan luota kauppahallille
\ntullessa oikealla.
\nLehmus, nuori m\u00e4nty, l\u00e4hes
\nneliskanttinen graniittipaasi ilman
\nmit\u00e4\u00e4n teksti\u00e4.
\nHarottava paju, sammaltunut tyvi,
\nsuuri oksa tien yli joen puolelle.
\nVanha nainen istuu, lukee kirjaa.<\/p>\n
Kolme tammea vierekk\u00e4in,
\nyhden oksat painuneet runkoa vasten.
\nJuopot loikoilevat, heitt\u00e4v\u00e4t huulta.
\nNelj\u00e4 lehmusta rinnakkain, yksi niist\u00e4
\nkovasti torin suuntaan kallellaan.
\nMit\u00e4 ei n\u00e4e, sit\u00e4 ei ole olemassa.
\nSuuri vanttera paju, tyvi k\u00e4mmenen\u00e4 lev\u00e4ll\u00e4\u00e4n.
\nNelj\u00e4 hopeakuusta.<\/p>\n
\u2022<\/p>\n
Laitat jalkaa toisen eteen,
\nteet valkoiselle lumelle py\u00f6reit\u00e4 tassunj\u00e4lki\u00e4,
\nKarlovassa ja Kassitoomella.
\nMin\u00e4 en ole sinua vaaninut enk\u00e4 vanginnut,
\nminulla on muu m\u00e4\u00e4r\u00e4np\u00e4\u00e4.
\nSilti aavistan niskassani katseen,
\njoka saattelee h\u00e4m\u00e4rill\u00e4 kaduilla
\nvalokeilojen v\u00e4liss\u00e4.
\nIllalla tulet pitkin unen ja valveen rajaa,
\nlaitat jalkaa toisen eteen,
\nteet py\u00f6reit\u00e4 tassunj\u00e4lki\u00e4si
\npoissaolooni.<\/p>\n
<\/p>\n
\u2022 \u2022 \u2022<\/p>\n
<\/p>\n
Runosarja \u201cK\u00e4tketty Tartto\u201d on suomennettu Timo Maranin kokoelmasta Las ma u\u0308misen (annas kun hymisen, 2015).<\/p>\n
Tarttolainen Timo Maran (s. 1975) on runoilija, semiootikko ja toimittaja. H\u00e4n on v\u00e4itellyt vuonna 2005 tohtoriksi Tarton yliopistossa biologisen mimikryn semiotiikasta. Maranin esikoiskokoelma P\u00f5hjavesi (pohjavesi) ilmestyi 2001 ja viimeisin runoteos Metsloomatruudus (villiel\u00e4imen uskollisuus) kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2019. Uusimmassa kokoelmassaan Maran ottaa hienovaraiseen tyyliins\u00e4 kantaa Emajoen suojelun puolesta, sill\u00e4 jokiymp\u00e4rist\u00f6n s\u00e4ilyminen puhtaana on ollut ajoittain sellutehdashankkeen vuoksi vaakalaudalla.<\/p>\n
Runokokoelma Las ma u\u0308misen sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 runoilijan omien tekstien lis\u00e4ksi my\u00f6s tekij\u00e4n vironnoksia Mirkka Rekolan tuotannosta. Yhdess\u00e4 Maranin ja Rekolan runot muodostavat miellytt\u00e4v\u00e4n ja yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n harmonisen kokonaisuuden, jossa luonto, kaupunki ja ihmiset el\u00e4v\u00e4t rinnatusten, vuoropuhelua k\u00e4yden.<\/p>\n
\u201cK\u00e4tketty Tartto\u201d -runosarja vilisee paikan- ja henkil\u00f6nnimi\u00e4, mik\u00e4 oli suomentajalle haasteellista \u2013 mit\u00e4 selitt\u00e4\u00e4, mit\u00e4 j\u00e4tt\u00e4\u00e4 lukijan oivallettavaksi. Mit\u00e4 paremmin Tarttoa ja sen kaupunginosia tuntee, sit\u00e4 syvempi\u00e4 merkityksi\u00e4 Maranin runot varmasti saavat. Jos on tarponut kerrankin Tarton yliopiston p\u00e4\u00e4rakennuksen nurkalta yl\u00f6s Toomem\u00e4ke\u00e4, tiet\u00e4\u00e4 varmasti, mist\u00e4 Hidas Kuolema on saanut nimens\u00e4. Tarton kesken\u00e4\u00e4n hyvin erilaisista kaupunginosista on teksteiss\u00e4 mainittu muun muassa Annelinnan kerrostalol\u00e4hi\u00f6, Karlovan kaunis vanha puutaloalue ja maaseutumainen Ihaste. Maranin runoissa liikutaan Tarton yliopistokaupungissa jalan, kuljetaan tietysti Toomem\u00e4en puistossa ja my\u00f6t\u00e4ill\u00e4\u00e4n kaupunkia halkovaa Emajokea. Yhdess\u00e4 h\u00e4nen runossaan viitataan my\u00f6s paikallisiin kulttuurihahmoihin, joista mainittakoon t\u00e4ss\u00e4 suomalaissyntyinen, jo pitk\u00e4\u00e4n Virossa vaikuttanut kirjailija Mika Ker\u00e4nen.<\/p>\n
Timo Maran kirjoittaa tarkkakatseista luonto- ja t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa my\u00f6s kotiseuturunoutta, jossa on filosofinen ote. Maranin runot eiv\u00e4t ole \u00e4\u00e4nekk\u00e4imm\u00e4st\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4, mutta niiss\u00e4 on mielenkiintoista s\u00e4rm\u00e4\u00e4, johon lukijana ja suomentajana mielell\u00e4\u00e4n tarttuu. Herkkyys, raikkaus ja \u00e4lykkyys kulkevat niiss\u00e4 k\u00e4si k\u00e4dess\u00e4.<\/p>\n
\n\u2022 \u2022 \u2022<\/p>\n
Katja Meriluoto (s. 1975) on helsinkil\u00e4inen filosofian maisteri, joka on keskittynyt virolaisen nykyrunouden suomentamiseen. H\u00e4n on k\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt muun muassa Jaan Kaplinskin, Elo Viidingin, Mathuran ja T\u00f5nu \u00d5nnepalun tuotantoa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
K\u00e4tketty Tartto Suomentanut Katja Meriluoto Marraskuun loppu. Miinus viisi. Kuljen Toomem\u00e4en poikki, Ruotsin bastionin raunioiden ja Baerin patsaan v\u00e4list\u00e4. Maa h\u00f6yry\u00e4\u00e4, multaa ja lehti\u00e4 peitt\u00e4\u00e4 valkoinen kuura. Ilma on kirkas, aurinko kulkee hiukan kallellaan jossain T\u00e4htitornin takana. V\u00e4rit ovat raikkaat, sinert\u00e4v\u00e4t. Puiden latvat ojentautuvat, taivas k\u00e4y yh\u00e4 korkeammaksi. Tuomiokirkon kaksi terrakotanpunaista tornia kohottautuu yl\u00f6s, Kassitoome vajoaa syvyyksiin. Keskustan piipuista nousee …<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":481,"menu_order":10,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"inline_featured_image":false},"jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/568"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=568"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/568\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":569,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/568\/revisions\/569"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/481"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=568"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}