T\u00e4m\u00e4 tapaus, josta sinulle nyt kerron, sattui aikoja sitten, jo ennen suurta sotaa. Sin\u00e4 olit silloin viel\u00e4 is\u00e4si munaskuissa. Ei, mit\u00e4, eih\u00e4n is\u00e4sik\u00e4\u00e4n ollut viel\u00e4 syntynyt ja min\u00e4kin olin, katos, nuori poika vasta. Asuttiin koko pere siell\u00e4 Vastseliinan takana. Aikaisemmin p\u00e4rj\u00e4ttiin ihan hyv\u00e4sti pellavanviljelyll\u00e4, mutta pellavan hinta tipahti yhen \u00e4kin ja tila oli kohtapuoleen veloissa eik\u00e4 t\u00f6it\u00e4 saanut mist\u00e4\u00e4n. Eik\u00e4 ollut rahaa kaupunkiin el\u00e4m\u00e4\u00e4n tai kouluihin l\u00e4htemiseksi. No se talous oli niin tiukilla, ett\u00e4 piti mietti\u00e4 joka vaihtoehtoa.<\/p>\n
Vot, ja yhten\u00e4 kes\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 pihaan hurautti Eevaltti-eno. \u00c4itin veli. Meid\u00e4n kyl\u00e4ss\u00e4 ei moottoripy\u00f6ri\u00e4 juuri n\u00e4hty ja pojankoltiaiset ker\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t sit\u00e4 tietysti heti ihmettelem\u00e4\u00e4n. Mutta Eevaltti ajoi ne tiehens\u00e4 ja viittoili mulle, ett\u00e4 tule, puhutaan jossain kahden kesken. Mentiin latoon ja istuttiin heinille. Ensialkuun juttu kierteli ja kaarteli sinne ja t\u00e4nne, mutta ymm\u00e4rsin, ettei se sen takia minua sill\u00e4 lailla sivuun pyyt\u00e4nyt.<\/p>\n
Ja sitten se kysyi: \u201dNoh Andu, mitteep\u00e4 arvelet, halluisitko tienata kerrannii kunnolla? Kuule, eth\u00e4n sin\u00e4 oo uskovainen?\u201d Ensimm\u00e4iseen tuli selke\u00e4 kyll\u00e4, toinen oli pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n kummallinen kysymys, jota en ollut koskaan ajatellut. Ukki kyll\u00e4 oli, mutta kirkossa k\u00e4vij\u00f6it\u00e4 meid\u00e4n perheess\u00e4 ei siihen aikaan ollut eiv\u00e4tk\u00e4 uskonasiat koskaan tulleet mitenk\u00e4\u00e4n puheeksi. Ja nyt viel\u00e4 oma eno kyselee!<\/p>\n
\u201cRahhoo tahon tietysti enk\u00e4 vissiin oo mikk\u00e4\u00e4n uskovainenkaan, niin paljo ku ite tii\u00e4n.\u201d<\/p>\n
Sitten se rupesi puhumaan, ett\u00e4 ihan t\u00e4ss\u00e4 l\u00e4hell\u00e4 Setomaalla on tsasounia, no niit\u00e4 kyl\u00e4kappeleita ja niiss\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4 vanhoja ikoneita, joista moni maksaa hyv\u00e4n hinnan. Ett\u00e4 ne eiv\u00e4t ole kenenk\u00e4\u00e4n omia, vaan noh niin kuin kyl\u00e4n yhteisi\u00e4. Ja ett\u00e4 h\u00e4n oli k\u00e4ynyt Tartossa yhden v\u00e4litt\u00e4j\u00e4n luona, jolla oli niit\u00e4 iso kokoelma kotona. Se mies m\u00f6isi niit\u00e4 rajan yli Leningradiin ja Suomeen, ja se oli kuulema selitt\u00e4nyt ja n\u00e4ytt\u00e4nyt kaikkia viivoja ja muotoja, niin ett\u00e4 h\u00e4n jo tuntee, mitk\u00e4 niist\u00e4 olisivat arvokkaimpia. Eno sanoi viev\u00e4ns\u00e4 minut paikan p\u00e4\u00e4lle my\u00f6s. Min\u00e4 senkun aukasen oven ja otan kuvat sielt\u00e4 ikonihyllylt\u00e4 alas.<\/p>\n
\u201cNo kuule, se on varastamista silti, vaikken uskokaan niit\u00e4 jumalajuttuja. Kyll\u00e4 min\u00e4kii oon koulussa vohkinut toiselta pojalta karkkia, mutta se on ihan eri asia.\u201d<\/p>\n
\u201cPoika, t\u00e4ss\u00e4 maalimassa ei saa mit\u00e4\u00e4n ilimaseksi. Omatunto, se on oma asiasi, mutta pataan sit\u00e4 ei pistet\u00e4. Joka hommasta joutuu tilille. Kyll\u00e4h\u00e4n min\u00e4 oon huomannu, ett\u00e4 oot ihan helisem\u00e4ss\u00e4, halusin sukulaisena olla avuksi. V\u00e4litt\u00e4j\u00e4 lupasi puolet ikonin hinnasta meille ja se on, paljonko siit\u00e4 saa\u2026 ehk\u00e4 kakskymment\u00e4 kruunua, ehk\u00e4 viiskymment\u00e4, tii\u00e4 vaikka satasen. No sano, l\u00f6yv\u00e4tk\u00f6 sin\u00e4 tuosta pihalta jostain sata kruunua? Njet. Mutta josset halua, kyll\u00e4 mulla halukkaita riitt\u00e4\u00e4. P\u00e4r\u00e4yt\u00e4n suoraan Kustille, se ei ep\u00e4r\u00f6i.\u201d<\/p>\n
\u201cEi, el\u00e4 m\u00e4ne. Tietennii min\u00e4 tulen. Millonka l\u00e4het\u00e4\u00e4n?\u201d<\/p>\n
Ensimm\u00e4inen l\u00e4ht\u00f6 oli viikon p\u00e4\u00e4st\u00e4. Kuutamoy\u00f6 oli valmiiksi katsottu. Eno ajoi paikalle ja j\u00e4tti motskarin kyl\u00e4n taakse vesakkoon. Se oli ottanut selv\u00e4\u00e4 ja tiesi, mit\u00e4 ja miten. Otimme mukaan rautakangen ja vaatteen alle piilotetun petroolilampun. Tsasouna oli korkean nyppyl\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja erill\u00e4\u00e4n kyl\u00e4st\u00e4. Rakkejakaan ei ollut r\u00e4kytt\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Niin ett\u00e4 helppoa kuin hein\u00e4nteko. Eno n\u00e4ytti lampulla valoa, mina komautin lukon kangella auki, sill\u00e4 lailla vaivihkaa. Sis\u00e4ll\u00e4 sitten kateltiin ett\u00e4 milt\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4. Ei milt\u00e4\u00e4n, m\u00f6kki kuin m\u00f6kki. Eno osoitti sormella kahta ikonia ja min\u00e4 pistin ne kylm\u00e4sti pussiin. Eno ei jostain syyst\u00e4 koskenut niihin ikoneihin sormenp\u00e4\u00e4ll\u00e4\u00e4nk\u00e4\u00e4n. J\u00e4tettiin ovi auki ja l\u00e4hettiin rauhallisesti lampsimaan. Kahteen seuraavaan tsasounaan ei p\u00e4\u00e4sty menem\u00e4\u00e4n. Toisen l\u00e4hell\u00e4 pari taloa et\u00e4\u00e4mp\u00e4n\u00e4 oli h\u00e4\u00e4t ja ihmiset liikkeell\u00e4, toisen luona alkoivat koirat haukkua ja v\u00e4ki her\u00e4si l\u00e4hitaloissa. Mutta siit\u00e4 viis. Seuraavalla viikolla eno k\u00e4v\u00e4isi Tartossa ja toi minulle kymmenen kruunun setelin. Minulla ei ollut aikoihin ollut rahaa lompsassa. Mutta kun otin sen enolta, kuulin \u00e4\u00e4nen hokevan p\u00e4\u00e4ss\u00e4ni: \u201dJuudaksen rahaa… Juudaksen rahaa.\u201d<\/p>\n
\u201cKuule Eevaltti, kuka se Juutas on?\u201d
\n\u201cJuutas, mmm, minun mielest\u00e4 se on se poijanreuhake, joka t\u00e4n\u00e4 vuonna voitti Kose-Lu\u0308katin ratakilipa-ajot. Miten niin?\u201d
\n\u201cAhah. Ei, muuten vuan.\u201d<\/p>\n
En sanonut enolle \u00e4\u00e4nest\u00e4 mit\u00e4\u00e4n. Ja sitten olin vaihteeksi mies, jolla oli mill\u00e4 m\u00e4ll\u00e4t\u00e4. Meill\u00e4 oli Juraskissa tuohon aikaan tien toisella puolen kaksi kauppaa. Ostin toisesta itelleni uuden puvun ja toisesta pari parempaa putelia. Ja joka kerran, kun laitoin rahat tiskille, p\u00e4\u00e4ss\u00e4 toistuivat ne samat sanat, jotenkin moittien. En mill\u00e4\u00e4n \u00e4lynnyt, miksi sit\u00e4 motskarimiest\u00e4 mollataan. Enk\u00e4 viitsinyt sill\u00e4 hirve\u00e4sti p\u00e4\u00e4t\u00e4ni edes vaivata. Juoma maistui hyv\u00e4lt\u00e4 ja naapurintyt\u00f6t sanoivat, ett\u00e4 katohan, onpas sulla komea puku, n\u00e4yt\u00e4t ihan herralta siin\u00e4.<\/p>\n
Toinen reissu oli jonnekin Irboskaan p\u00e4in. Ensiksi hoideltiin yhdess\u00e4 kyl\u00e4ss\u00e4 homma kotiin. Ajettiin y\u00f6ll\u00e4 py\u00f6r\u00e4ll\u00e4 tsasounan eteen, sen ovi oli auki, huiskista alttarille, ikoni kouraan ja samantien menoksi. Pime\u00e4ss\u00e4 n\u00e4ytti ihan kuin joku olisi l\u00e4htenyt tulemaan pihastaan, mutta me oltiin jo kaukana. Sitten ajettiin Pihkovanj\u00e4rven rantaan. Siell\u00e4 oli yksi iso tsasouna t\u00e4ynn\u00e4 ikoneja ja tulikin lampussa. Ovi oli raollaan. Astuttiin kynnykselle. Se n\u00e4ytti kynttil\u00e4nvalossa aluksi tyhj\u00e4lt\u00e4. Mutta kun mentiin peremm\u00e4lle, n\u00e4htiin ett\u00e4 ei, joku siell\u00e4 on sittenkin. Yksi eukko makasi lattialla pitkin pituuttaan. Rukoilija. Eno hy\u00f6kk\u00e4si takaap\u00e4in sen luokse ja laittoi pussin p\u00e4\u00e4h\u00e4n, jottei se n\u00e4kisi meit\u00e4. Yhdell\u00e4 k\u00e4dell\u00e4 puristi rimpuilijan suuta kiinni, toisella n\u00e4ytti ett\u00e4 ota tuosta heti enemp\u00e4ns\u00e4. Komeimmissa oli reunakoristelut, laipiosta roikkui semmonen vanhanajan lamppu ja joku kuvioitu sauva siell\u00e4 seisoi viel\u00e4 nurkassa. Kahmin niin paljon kuin k\u00e4siini sain. Sill\u00e4 kertaa pelottikin v\u00e4h\u00e4n ja eukko, jonka eno tyrkk\u00e4si kumoon pakoon juostessa, huuteli meille ven\u00e4j\u00e4ksi per\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 kyll\u00e4 Jumala meit\u00e4 viel\u00e4 rankaisee, armottomat miehet ja Kristuksen tappajat.<\/p>\n
Mieliala oli sill\u00e4 kertaa kehno. Muualle ei en\u00e4\u00e4 menty, mutta olipa saaliskin tosi komea. Katselin ikoneita seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, kun eno oli viel\u00e4 talossa nukkumassa, ja vein yhden v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6isen n\u00e4k\u00f6isen ylisille piiloon itse\u00e4ni varten. Se oli tosiaan kaunis, kun valo kimalteli siin\u00e4 ja v\u00e4ritkin olivat semmoiset hienosti tummuneet. Aina v\u00e4lill\u00e4 katselin sit\u00e4, ett\u00e4 onpa hyv\u00e4 kun on itsell\u00e4kin tuommoinen. Voisi vaikka uskovaiseksi heret\u00e4!<\/p>\n
Eno toi nyt per\u00e4ti kaksikymment\u00e4viisi kruunua. Pystyin tarjoamaan kaverillekin, mutta jo tutuksi tullut \u00e4\u00e4ni seurasi rahan mukana. T\u00e4ll\u00e4 kertaa se lausui kirkko- slaavin kielell\u00e4 s\u00e4keit\u00e4, joita en ymm\u00e4rt\u00e4nyt. Vissiin moitiskeli. Alkoi jo sattua korviin. Join pari kovempaa k\u00e4nni\u00e4, rahat loppui ja \u00e4\u00e4nikin vaikeni.<\/p>\n
Jonkin ajan p\u00e4\u00e4st\u00e4 oli Lindorassa markkinat, olin siell\u00e4 myym\u00e4ss\u00e4 is\u00e4n viimeisi\u00e4 kinkkuja. Ja kuulin miten yksi jos toinenkin sanoi, ett\u00e4 kamala pyh\u00e4inh\u00e4v\u00e4istys, monella paikkakunnalla on tsasounasta viety ikoneja ja l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 on kuulema n\u00e4hty saappaanj\u00e4lki\u00e4 ja yhdess\u00e4 paikassa kuultu moottoripy\u00f6r\u00e4n p\u00e4rin\u00e4\u00e4. Ett\u00e4 vissiin samat tekij\u00e4t olleet asialla. Ja monen pit\u00e4j\u00e4n miehet luvanneet piest\u00e4 niilt\u00e4 varkailta tajun kankaalle, kun selville saavat, ja n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 niille marttyyrien piinat. Niin ett\u00e4 sille suunnalle meill\u00e4 ei ollut menemist\u00e4. Tuli valita aina vain kaukaisempia paikkoja, joissa ei osattu pel\u00e4t\u00e4. Podmotsassa p\u00e4in k\u00e4ytiin pari kertaa, ja homma jatkui samaan tapaan aina kev\u00e4iseen Taga-Pihkvamaan keikkaan saakka. Reissun m\u00e4\u00e4r\u00e4np\u00e4\u00e4 oli yksi valkoiseksi kalkittu tsasouna, sen sis\u00e4ll\u00e4 oli kiviristi ja siell\u00e4 alla viel\u00e4 l\u00e4hde. Se sijaitsi ison mukulakivitien vieress\u00e4, mutta kapakoita tai asumuksia l\u00e4hettyvill\u00e4 ei ollut.<\/p>\n
Ajettiin sinne pitk\u00e4 matka kiertotiet\u00e4, oli ihan hiljaista ja hiiskumatonta, mutta kun pitelin enoa sel\u00e4st\u00e4 kiinni, tunsin sen ihan kuin vapisevan. Ja kun p\u00e4\u00e4stiin tsasounan luokse, eno l\u00e4hti ensiksi sinne talon alta virtaavalle l\u00e4hteelle, pesi itse\u00e4\u00e4n pyh\u00e4ll\u00e4 vedell\u00e4 ja sanoi: \u201cAnna minulle anteeksi, Jumala, en min\u00e4 itelleni ota, minulla on lapsirukat ruokittavana.\u201d Min\u00e4 mietin, ett\u00e4 mitk\u00e4 lapset, mutta enh\u00e4n min\u00e4 niit\u00e4 enon asioita tiennyt, saattoihan sill\u00e4 joku lehtolapsi ollakin.<\/p>\n
Sit\u00e4 lukkoa joutui jynkytt\u00e4m\u00e4\u00e4n v\u00e4h\u00e4n pitemp\u00e4\u00e4n, mutta aukesi se lopulta. Tutkittiin lampun kanssa kaikki sein\u00e4t ja kateltiin alkuun ymp\u00e4rillemme. Oli kaunista, ikoniliinat, kukat ja kaikki, mutta olo tuntui silti tukalalta, oli ty\u00f6l\u00e4st\u00e4 hengitt\u00e4\u00e4. Isoimmasta ikonista minua tuntui tuijottavan parrakas mies niin suoraan silmiin ettei kukaan koskaan aikaisemmin. Se katse oli viel\u00e4 paljon ankarampi kuin jos joku olisi soimannut sanoilla ja saanut h\u00e4pe\u00e4m\u00e4\u00e4n. Oli aika ontelo olo sen tuijotuksen edess\u00e4. Katsoin toisaalle. Naisten naamat olivat lempe\u00e4mpi\u00e4.<\/p>\n
Eno sanoi, ett\u00e4 ota nuo naiset ja se iso partasuu kanssa. No min\u00e4 otin. Partasuun nostin alas silm\u00e4t kiinni. Eno seisoi keskell\u00e4 tsasounaa lamppuineen, ja kun min\u00e4 l\u00e4hdin pussi k\u00e4dess\u00e4 tulemaan sit\u00e4 kohti, lys\u00e4hti yht\u00e4kki\u00e4 jaloiltaan. Lamppukin tipahti ja leuhautti liekki\u00e4. Hyv\u00e4 ettei tulipaloa sytytt\u00e4nyt. Sammutin palttoolla lattialautojen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 palavan l\u00e4ntin ja autoin enon pystyyn, mutta se ei pysynyt en\u00e4\u00e4 tolpillaan. Jouduin itse ajamaan motskarilla koko pitk\u00e4n tien, ikonipussi mahan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja uliseva eno ymp\u00e4rilt\u00e4 kiinni pitelem\u00e4ss\u00e4. Puolimatkassa pidimme tauon ja poltimme yhden tupakin.<\/p>\n
\u201cTii\u00e4kk\u00f6 Andu\u2026 min\u00e4 valehtelin sulle sillon. Juutas on sittennii se lurjus, joka kavalsi Ristuksen. Se muistu jostain mieleen ja vissiin jouvutaan oikeuven etteen siit\u00e4 mit\u00e4 ollaan tehty. Ent\u00e4s sitten jos min\u00e4 en pysty millonkaan k\u00e4velem\u00e4\u00e4n\u201d, voihki eno mulle, ja min\u00e4 sanoin, ett\u00e4 \u00e4l\u00e4 sitten valehtele ihmisille en\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Ajettiin kotiin ja kerrottiin siell\u00e4, ett\u00e4 eno oli alkukev\u00e4\u00e4n kylmill\u00e4 l\u00e4htenyt k\u00e4nnip\u00e4iss\u00e4\u00e4n uimaan ja saanut jalkaansa krampin. Pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 se siell\u00e4 uunin takana meill\u00e4 l\u00f6s\u00f6tti. Tokeni kuitenkin. Ja kun tuli kaupungista, antoi niin paljon rahaa, ett\u00e4 sain ostettua meille kaksi lehm\u00e4\u00e4 ja j\u00e4i ylikin. Vaikka hirvitti niin hyvin sill\u00e4 hommalla silti tienasi. Eno oli pitk\u00e4\u00e4n kateissa ja puhui palattuaan, ettei tied\u00e4, halusiko en\u00e4\u00e4 sen paukun j\u00e4lkeen vehdata koko asian kanssa. Ett\u00e4 liikkeell\u00e4 oli huhuja, Petserin virolaisissa ja ven\u00e4l\u00e4isiss\u00e4 lehdiss\u00e4kin siit\u00e4 oli kirjoitettu ja ett\u00e4 luostarin papit olivat julistaneet ikonirosvot pannaan ja luvanneet paljastajille palkkion. Me ei oltu viety kotinurkilta mit\u00e4\u00e4n eik\u00e4 oltu puhuttu kenellek\u00e4\u00e4n asiasta. Pussi oli aina pysynyt piilossa niin ettei kukaan oikeastaan tiennyt touhuistamme. Motskarilla p\u00f6rr\u00e4simme muutenkin kylill\u00e4 aina kun saatiin osuuskunnan pumpusta pensaa.<\/p>\n
Ett\u00e4 niin.<\/p>\n
Monta kuukautta kului, ja kes\u00e4\u00e4 vasten rupesivat rahat loppumaan. Silloin eno alkoi puhua, ett\u00e4 Satserinnan kirkossa on kauniita, vanhoja pyh\u00e4inkuvia ja alttarilla liuta kultakoristeita. Ett\u00e4 se v\u00e4litt\u00e4j\u00e4 oli joskus Paraskevan muistopyh\u00e4n\u00e4 siell\u00e4 k\u00e4ynyt ja niit\u00e4 n\u00e4hnyt ja tarjosi isoa summaa, jotta me tuotaisiin justiinsa se Pyh\u00e4n Paraskevan ikoni sielt\u00e4. Oli luvannut per\u00e4ti auton antaa ja pistoolinkin mukaan, jos joku sattuisi meit\u00e4 h\u00e4iritsem\u00e4\u00e4n. Selitt\u00e4nyt, miten kirkon luokse p\u00e4\u00e4see hautuumaan takaa, oven saa auki v\u00e4\u00e4rennetyll\u00e4 avaimella ja kaikkea muuta semmoista.
\nItsekin olin muuttunut jollain lailla levottomaksi niin\u00e4 kuukausina. Otin v\u00e4lill\u00e4 esiin sen ylisille peitetyn ikonin, mutta p\u00e4\u00e4ss\u00e4 alkoi heti kohista enk\u00e4 pystynyt en\u00e4\u00e4 ihailemaan sit\u00e4. Ja unessa n\u00e4in muutaman kerran, miten ne naiset niiss\u00e4 varastetuissa kuvissa itkiv\u00e4t ja huusivat: \u201cAndu, Andu, mit\u00e4 sin\u00e4 olet mennyt tekem\u00e4\u00e4n!\u201d No mit\u00e4 min\u00e4 sitten olin tehnyt. K\u00e4hvelt\u00e4nyt maalattuja lautoja, joitten voimaan en itse uskonut.<\/p>\n
Eno kertoi, ett\u00e4 v\u00e4litt\u00e4j\u00e4 l\u00e4hetti osan ikoneista jollekin mestarille, joka teki niist\u00e4 viel\u00e4 vanhanaikasemman n\u00e4k\u00f6isi\u00e4 kuin ne olivat. Jotain raameille ja v\u00e4reille, en tied\u00e4. Ett\u00e4 se oli nostanut viel\u00e4 niitten hintaa. Ja varmaan joku rikas mies tai nainen oli ne jo ostanut ja riemuitsi ja rukoili niiden edess\u00e4. Kyll\u00e4 ne kyliss\u00e4kin tuovat kohta uudet kuvat tsasouniinsa. Joillain eukoilla on niit\u00e4 hyllyt t\u00e4ynn\u00e4\u00e4n! Ajattelin, ett\u00e4 hyv\u00e4 on, teen viel\u00e4 viimeisen keikan, sitten etsin jonkun s\u00e4\u00e4llisemm\u00e4n elannon itselleni. Kun ajoimme Satserintaan p\u00e4in, enokin sanoi, ett\u00e4 kohtaloa ei kannata liikaa h\u00e4rn\u00e4t\u00e4 ja ett\u00e4 se meid\u00e4n pisnes loppuu t\u00e4h\u00e4n kertaan ja herra meit\u00e4 auttakoon. Minua se viimeinen lause nauratti v\u00e4h\u00e4n, mutta peitin virneen, en halunnut enon loukkaantuvan.<\/p>\n
Oltiin suunniteltu, ett\u00e4 j\u00e4tet\u00e4\u00e4n auto parin kilometrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n, hiivit\u00e4\u00e4n kirkon luo ja kannetaan ikoni kyl\u00e4n takaa pellon poikki tien p\u00e4\u00e4h\u00e4n sinne, miss\u00e4 auto seisoo. Saimme kirkon oven auki, sis\u00e4ll\u00e4 sytytimme lampun ja hiippailimme sen valossa, l\u00f6ysimme ikonin ja nostimme jalustalta. Kannoimme v\u00e4h\u00e4n matkaa. Mutta sitten Paraskeva muuttui yht\u00e4kki\u00e4 niin raskaaksi, ett\u00e4 meilt\u00e4 painuivat k\u00e4det alas. Ja k\u00e4det takertuivat sen sivuihin kiinni.<\/p>\n
\u201cPiruako t\u00e4m\u00e4 nyt on?\u201d kuiskasin enolle. Se vain \u00e4hisi kuin tukehtumaisillaan. Silloin \u00e4lysin, ett\u00e4 jotain on nyt pieless\u00e4. Petrolilamppu kohosi maasta yl\u00f6s ja liikkui kohti p\u00f6yt\u00e4\u00e4 ja kirkonkynttil\u00f6it\u00e4. Kaksi kynttil\u00e4\u00e4 nousi p\u00f6yd\u00e4lt\u00e4 ilmaan ja sytytti itsens\u00e4 petrolilampun syd\u00e4nlangasta palamaan. Ja leijui sitten meit\u00e4 kohti. Ne j\u00e4iv\u00e4t eteemme ilmaan kuin seisomaan ja alkoivat l\u00e4hesty\u00e4 kasvoja. Aluksi sit\u00e4 tulen l\u00e4henemist\u00e4 oli kaunista katella, mutta sitten p\u00e4\u00e4si helvetti irti. Kynttil\u00e4nliekki oli melkein nen\u00e4n alla ja alkoi jo polttaa. En saanut k\u00e4si\u00e4 viel\u00e4k\u00e4\u00e4n irti, yritin v\u00e4ist\u00e4\u00e4 sivummalle, mutta kynttil\u00e4 seurasi. Ja sitten kangistuin kummallisesti. Eno kiljui toisella puolen ikonia ja min\u00e4 toisella. Liekki ei suoranaisesti polttanut lihaa, mutta pelkk\u00e4 kuuma ilma sattui, sieraimet kun on ihmisell\u00e4 arat. Pian p\u00f6kerryin.
\nHer\u00e4sin kirkon edess\u00e4 siihen, ett\u00e4 minua potkittiin joka puolelle niin, ett\u00e4 kipu nen\u00e4ss\u00e4 unohtui saman tien ja taju l\u00e4hti kohta uudestaan. Ja sitten meid\u00e4t pantiin johonkin putkaan istumaan. Edes vett\u00e4 ei annettu moneen p\u00e4iv\u00e4\u00e4n vaikka pyysimme. Ainoastaan haukuttiin oven l\u00e4pi. Me istuttiin siell\u00e4 enon kanssa, kummallakin nen\u00e4t karrella ja h\u00e4nt\u00e4 koipien v\u00e4liss\u00e4. Odotettiin kaupunkiin viemist\u00e4 ja k\u00e4r\u00e4ji\u00e4.<\/p>\n
Kirkon kupeessa asuva mies kertoi oikeudessa, ett\u00e4 oli kuullut huutoa, mutta kun h\u00e4n oli p\u00e4\u00e4ssyt kirkon luokse ja astunut ovesta sis\u00e4\u00e4n, oli jo hiljaista. Petrolilamppu vain paloi ikonin edess\u00e4, kaksi miest\u00e4 oli siell\u00e4 vieress\u00e4 kumollaan, naamat lattiaa vasten, k\u00e4det ikoniin tarrautuneina. Ilmassa oli tuntunut palaneen k\u00e4ry\u00e4 ja Pyh\u00e4n Paraskevan ikoni itkenyt, lattialle oli syntynyt siit\u00e4 jo pieni lammikko. Ja tii\u00e4kk\u00f6, sen kun kuulin niin rupesin uskomaan Jumalaan. Tajusin, mit\u00e4 olin tehnyt uskovaisille ihmisille, jotka niiss\u00e4 tsasounissa ja kirkoissa k\u00e4viv\u00e4t koko ajan purkamassa syd\u00e4nt\u00e4\u00e4n Jumalalle. Min\u00e4 kuitenkin olen kateellinen sellaisille, jotka uskovat muuten vaan, ilman ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4n tarvitsee niille mit\u00e4\u00e4n opettaa. Me sent\u00e4\u00e4n tunnustettiin rehellisesti kaikki touhumme ja meid\u00e4t pantiin tietysti vankilaan. Vasalemmaan.<\/p>\n
Noh, istuin aikani. Muutin asumaan toiselle paikkakunnalle, jossa minua ei tunnettu. Selvisin sodasta ja kaikesta muustakin sen j\u00e4lkeen. Enovainaa armahdettiin saksalaisten aikana, se l\u00e4hti vapaaehtoisena rintamalle ja j\u00e4i Sinim\u00e4ille. Mutta nyt kun Setomaalla alettiin taas rakentaa ja kunnostaa niit\u00e4 tsasounia, min\u00e4 l\u00e4ksin sinne joko kyl\u00e4juhlien aikaan tai pyysin vahteja p\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4\u00e4n minut sis\u00e4lle ja vein jokaiseen yhden ikonin, jonka olin el\u00e4kerahoistani ostanut. Joitain reissuja varten hankin viel\u00e4 Ven\u00e4j\u00e4n viisumin. En ilennyt sanoa ihmisille, miksi min\u00e4 sill\u00e4 lailla lahjoittelin. Pyysin vain rukoilemalla anteeksi. Min\u00e4h\u00e4n en ollut k\u00e4ynyt niiss\u00e4 pit\u00e4jiss\u00e4 viiteenkymmeneen vuoteen! Joka paikan j\u00e4lkeen syd\u00e4n v\u00e4h\u00e4n keveni. Mutta siell\u00e4 Pihkovanj\u00e4rven rannalla\u2026 siell\u00e4 ei ollut en\u00e4\u00e4 tsasounaa. Se oli pommitettu sodan aikana puruksi. Pelkk\u00e4 kukkula oli j\u00e4ljell\u00e4. Ikonille ei ollut mit\u00e4\u00e4n paikkaa. Silloin min\u00e4 itkin ja viskasin ikonin j\u00e4rveen\u2026<\/p>\n
\u2022 \u2022 \u2022<\/p>\n
\u201cIkonirosvot\u201d on avauskertomus Lauri Sommerin proosakokoelmasta Lugusid l\u00f5unast. Se on vaikuttava ja hirtehinen tarina sotien v\u00e4liselt\u00e4 ajalta. J\u00e4nnitys kohoaa kerronnan edetess\u00e4, ja sen maaginen realismi tuo mieleen M\u00e1rquezin Sadan vuoden yksin\u00e4isyyden.<\/p>\n
Lauri Sommerilta on ilmestynyt t\u00e4h\u00e4n menness\u00e4 nelj\u00e4 proosateosta. Lugusid l\u00f5unast (\u2018Tarinoita etel\u00e4st\u00e4\u2019) vuodelta 2016 on niist\u00e4 viimeisin. Sommer on k\u00e4ytt\u00e4nyt alkumateriaalina tosina kerrottuja tarinoita, joita h\u00e4n on kuullut ja \u00e4\u00e4nitt\u00e4nyt kierrelless\u00e4\u00e4n V\u00f5rumaan ja Setomaan kyliss\u00e4. Tekstej\u00e4 muokatessaan Sommer on s\u00e4ilytt\u00e4nyt puhekielim\u00e4isyyden, mutta h\u00e4ivytt\u00e4nyt paksun murteen, jotta lukijakin ymm\u00e4rt\u00e4isi. Oma \u00e4idinkieleni on savo ja siten luonteva l\u00e4hde maltillisesti ammennettavaksi. Juuri tasapainon etsiminen murteen ja yleiskielen v\u00e4lill\u00e4 oli k\u00e4\u00e4nt\u00e4misess\u00e4 haasteellisinta. Lukekeehan naatinnolla!<\/p>\n
Kirjailija, k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4, runoilija ja muusikko Lauri Sommerin (s. 1973) juuret ovat vahvasti Etel\u00e4-Viron mullissa. H\u00e4n on valinnut asuinpaikakseen R\u00e4estun talon V\u00f5rumaan kukkuloiden ja metsien keskell\u00e4. Talon Lauri Sommer peri Setomaalta muuttaneilta isovanhemmiltaan kuten my\u00f6s kulttuurin, kielen sek\u00e4 kyl\u00e4kristillisyyden s\u00e4vytt\u00e4m\u00e4n tiiviin ja hieman mystisen siteen luontoon. H\u00e4n muun muassa kertoo sytytt\u00e4v\u00e4ns\u00e4 usein kynttil\u00e4t omalle nimikkopyhimykselleen.<\/p>\n
Vaikka Sommer asuu kissoineen yksin ilman televisiota ja kirjoittaa yksin\u00e4isist\u00e4 ja yksin\u00e4isyydest\u00e4, h\u00e4n ei pid\u00e4 itse\u00e4\u00e4n erakkona. Luonto auttaa keskittym\u00e4\u00e4n olennaiseen, ja kotiseudun jokilaaksot, mets\u00e4t, kivet ja puut puhuttelevat h\u00e4nt\u00e4. Sommer puhuu maisemaherkkyydest\u00e4 ja paikkatietoisuudesta: \u201cOsa kulttuurista s\u00e4ilyy juuri tuon tietoisuuden kautta, eik\u00e4 sen tarvitse merkit\u00e4 nurkkakuntaisuutta.\u201d<\/p>\n
Lauri Sommer on opiskellut kirjallisuustiedett\u00e4 Tarton yliopistossa ja tutkinut diplomity\u00f6ss\u00e4\u00e4n perin pohjin Uku Masingin tuotantoa. H\u00e4n on perehtynyt etel\u00e4virolaisiin kirjailijoihin kuten Juhan Jaikiin ja Artur Adsoniin ja lukee paljon sadan vuoden takaista kirjallisuutta sen voimallisen kielen ja ilmaisun takia. Etel\u00e4-Viron murteet ovat Sommerille t\u00e4rkeit\u00e4, ja h\u00e4n maustaa murteella sek\u00e4 runojaan ett\u00e4 proosatekstej\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
\u2022 \u2022 \u2022<\/p>\n
Arja Korhonen (s. 1960) on yli 25 vuotta Virossa asunut k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4 ja toimittaja, joka nauttii sek\u00e4 ki\u00e4nt\u00e4misest\u00e4 ett\u00e4 vi\u00e4nt\u00e4misest\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Ikonirosvot Suomentanut Arja Korhonen T\u00e4m\u00e4 tapaus, josta sinulle nyt kerron, sattui aikoja sitten, jo ennen suurta sotaa. Sin\u00e4 olit silloin viel\u00e4 is\u00e4si munaskuissa. Ei, mit\u00e4, eih\u00e4n is\u00e4sik\u00e4\u00e4n ollut viel\u00e4 syntynyt ja min\u00e4kin olin, katos, nuori poika vasta. Asuttiin koko pere siell\u00e4 Vastseliinan takana. Aikaisemmin p\u00e4rj\u00e4ttiin ihan hyv\u00e4sti pellavanviljelyll\u00e4, mutta pellavan hinta tipahti yhen \u00e4kin ja tila oli kohtapuoleen veloissa eik\u00e4 …<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":481,"menu_order":11,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"inline_featured_image":false},"jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/571"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=571"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/571\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":572,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/571\/revisions\/572"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/481"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=571"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}