{"id":81,"date":"2015-10-20T21:51:16","date_gmt":"2015-10-20T18:51:16","guid":{"rendered":"http:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/?page_id=81"},"modified":"2015-10-23T11:59:29","modified_gmt":"2015-10-23T08:59:29","slug":"maarja-kangro","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/nippernaati-1\/maarja-kangro\/","title":{"rendered":"Maarja Kangro"},"content":{"rendered":"
Lue lis\u00e4\u00e4 kirjailijasta<\/a><\/div>\n

Atropoksen Opel Meriva<\/h2>\n

Suomentanut Jenni Kav\u00e9n<\/h4>\n

Nopeus on t\u00e4rke\u00e4 esteettinen parametri. Suorituskyky. On estetiikkakin toki yksi ihmisel\u00e4m\u00e4n peruskysymyksi\u00e4, ei vain yhteiskuntaj\u00e4rjestelyjen ja hierarkioiden kehitt\u00e4misen kannalta, vaan my\u00f6s \u2013 kuten romantikot toivoivat ja kuten opettajat kouluissa opettavat \u2013 yksil\u00f6n henkisen pelastumisen n\u00e4k\u00f6kulmasta. Sovitus, henkinen pelastuminen, onkin ennen kaikkea yksi estetiikan peruskysymyksi\u00e4. Ei ole olemassa sovitusta, joka ei liittyisi aisthesikseen<\/em>. Uuden esteettisen ymp\u00e4rist\u00f6n avulla minunlaiseni saattoi jonkin aikaa peitell\u00e4 todellista el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4. Uusi ymp\u00e4rist\u00f6 kiskoi minut joksikin aikaa takaisin pinnalle, virkisti moraalisesti ja saattoipa se olla jopa lyhytkestoisen uuden el\u00e4m\u00e4n l\u00e4ht\u00f6kohta. Uuden auton sile\u00e4 puhtaus, sen moottorin \u00e4lyk\u00e4s hurina ja matkustamon diskreetti tuoksu saavat koko organismimme molekyylit j\u00e4rjest\u00e4ytym\u00e4\u00e4n joksikin aikaa kauniimmin. Uusi kaunis kapistus alentaa verenpainetta, vahvistaa immuunij\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4, lievent\u00e4\u00e4 masennusta, parantaa verenkiertoa ja palauttaa hormonitasapainon. Tavaroiden esteettis-moraalista vaikutusta el\u00e4m\u00e4\u00e4mme ei voi yliarvioida.<\/p>\n

Ajoin tuiskussa eteenp\u00e4in. Suunnittelin ajavani viisikymment\u00e4 kilometri\u00e4 kaupunkiin ja viisikymment\u00e4 takaisin ja ehk\u00e4 halusin my\u00f6s peitell\u00e4 tekoani useimmilta. Anja tietenkin tiesi, koska tarvitsin jonkun, joka ajaisi vanhan Toitsun kaupunkiasuntoni pihaan, jos minulla olisi onni my\u00f6t\u00e4.<\/p>\n

Tietenkin rakastin ja v\u00e4lill\u00e4 henkil\u00f6inkin vanhaa autoani, ja ajatuskin sen arvon alenemisesta teki minut surulliseksi. Olin yksi niit\u00e4, joita Pierre Boullen koneita vihaava mies karttoi: saatoin herkisty\u00e4 sokeasti hengett\u00f6mien olentojen vuoksi. Uusi auto olisi oikeastaan voinut toimia kimmokkeena etsi\u00e4 vakituinen kumppani, joka voisi pit\u00e4\u00e4 vanhan rakkaan kaarani ajossa ja elossa. Nuoruudessaan auto oli saanut minut monta kertaa tuntemaan oloni ylpe\u00e4ksi. Er\u00e4\u00e4n\u00e4 tuiskuisena y\u00f6n\u00e4 olimme kaapineet j\u00e4\u00e4t\u00e4 auton ikkunoista kunnioitetun ruotsalaisen s\u00e4velt\u00e4j\u00e4n kanssa ja ruotsalainen oli kysynyt: \u201dK\u00e4ynnis\u00adtitk\u00f6 sin\u00e4 tosiaan jo auton? Moottori on niin hiljainen, ettei sit\u00e4 huomaakaan.\u201d Hyvin tehty, Toyota-kaunokainen, olemme me aikamoisia, hemmoteltu skandinaavikin ihmettelee. (Tuolloin en viel\u00e4 tiennyt, ett\u00e4 ruotsalaiset uskaltavat useammin ajaa vanhoilla romuilla kuin herkk\u00e4nahkaiset it\u00e4eurooppalaiset.)<\/p>\n

Nyt olin tullut viikoksi maalle, jotta saisin kirjoitettua valmiiksi pari pidemp\u00e4\u00e4 juttua. Kirjoitusten loput olivat tiedossa, kuten tavallista. Ne korostaisivat toivoa siit\u00e4, ett\u00e4 dialogi tiivistyy ja \u00e4\u00e4net monipuolistuvat sek\u00e4 olettaisivat samalla vaatimattomasti, ett\u00e4 kirjoituksessa avatut k\u00e4sitteet auttaisivat huomattavasti dialogin kehittymisess\u00e4. Aioin m\u00f6ll\u00f6tt\u00e4\u00e4 maalla keskiviikkoon asti tai kunnes ahdistuneisuush\u00e4iri\u00f6 alkaisi oireilla. S\u00e4hk\u00f6patterin olin ottanut mukaan, jotta aamuher\u00e4tys ja uunin l\u00e4mmitys eiv\u00e4t olisi liian inhottavaa puuhaa.<\/p>\n

Sitten s\u00e4hk\u00f6postiin tuli kutsu. Minut oli valittu niiden kymmenen joukkoon, joiden kesken ostoskeskus N. arpoisi Opel Meriva 1.4T Enjoyn. Olin t\u00e4ytt\u00e4nyt joulukuussa arvontalipukkeen. Olin ostanut kollegan jouluillanviettoon kaksi viini\u00e4 ja itselleni hiukan ruokaa, ja kassaneiti oli neuvonut, etten heitt\u00e4isi kuittia pois, vaan ottaisin kupongin, kirjoittaisin siihen nimeni ja s\u00e4hk\u00f6postiosoitteeni, koska kaikki yli kahdenkymmenenviiden arvoiset kuitit osallistuisivat arvontaan. Olin v\u00e4synyt ja t\u00e4ytin kupongin huolellisesti mustalla mustekyn\u00e4ll\u00e4, samalla kun ymp\u00e4rill\u00e4 py\u00f6ri nuorisoa rumissa ruudullisissa huppareissaan. Ihmiset rakastavat sanoa, ettei heill\u00e4 ole arpaonnea, ik\u00e4\u00e4n kuin se olisi jokin luonteenpiirre. Kuka tiet\u00e4\u00e4, paljonko lipukkeita siihen laatikkoon edes pudotettiin ja kuinka suuri oli voiton mahdollisuus alkujaan. Yksi kymmenest\u00e4 tuntui joka tapauksessa jo aika hyv\u00e4lt\u00e4 mahdollisuudelta.<\/p>\n

Ajattelin vain sit\u00e4, kuinka uusi menopeli voisi antaa el\u00e4m\u00e4lleni uutta vauhtia. Voisin ottaa jonkun kyytiin, kyydit\u00e4 t\u00e4m\u00e4n kotiin ja vied\u00e4 ehk\u00e4 lopulta omaankin kotiini \u2013 modernin, siistin auton kyydiss\u00e4. Olisin sen lis\u00e4ksi leikannut viel\u00e4 hiukseni ja ommellut irronneet napit paikoilleen sek\u00e4 mustaan ett\u00e4 beigeen takkiin. Samettitakin olisin vienyt pesulaan, puhelimen vaihtanut uuteen. Sosiaalinen re\u00adnessanssi \u2013 sen uusi auto olisi saattanut tuoda mukanaan, vaikka se ei ollutkaan mik\u00e4\u00e4n mahtava ralliauto, mutta ei omanlaistensa joukossa heikkokaan. Opel Meriva Turbon moottorin iskutilavuus oli 1,4 litraa, nykyisen autoni 1,6; Merivan teho oli 74kW, nykyiseni 80. Arvosteluissa sanottiin, ett\u00e4 Merivan uusi malli lienee vanhaa mallia kahdeksasosan ymp\u00e4rist\u00f6yst\u00e4v\u00e4llisempi. Mik\u00e4 onnenpotku. Takaovet avautuivat kyll\u00e4kin v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n suuntaan, mutta en aikonutkaan istua omassa autossani takapenkill\u00e4. Googlettamalla sain my\u00f6s tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 meriva<\/em> tarkoitti heprean kielell\u00e4 riitaa tai kinaa. Se, oliko seikka otettu huomioon autolle nime\u00e4 annettaessa, ei selvinnyt. Automallien nimet olivatkin usein arvoituksellisia.<\/p>\n

 <\/p>\n

Lumisade oli sakeaa ja tie huonossa kunnossa, mutta rapaa ruikkivan pakettiauton takana ei ollut j\u00e4rke\u00e4 jumittaa. Ohitin pakettiauton ep\u00e4miellytt\u00e4v\u00e4n uraisella tiell\u00e4, ja juuri sill\u00e4 hetkell\u00e4, kun k\u00e4\u00e4nnyin takaisin omalle kaistalleni, maantielle hypp\u00e4si kissa. Kissat eiv\u00e4t yleens\u00e4 olleet niin varomattomia, eik\u00e4 tielle hypp\u00e4\u00e4minen olisi v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kes\u00e4olosuhteissa ollutkaan vaarallinen temppu. Ensin vaistoni k\u00e4ski tietenkin jarruttaa, mutta itsesuojelukoneisto toimi yht\u00e4 nopeasti \u2013 en sent\u00e4\u00e4n ollut niin ylti\u00f6p\u00e4inen, ett\u00e4 olisin unohtanut takana ajavan pakettiauton. Ajattelin, ett\u00e4 ehk\u00e4 kissa kuitenkin selvi\u00e4\u00e4, tai ett\u00e4 minusta ainakin tuntuu silt\u00e4, ett\u00e4 se selvi\u00e4\u00e4. T\u00f6m\u00e4hdys oli raskas. Ajoin jonkin matkaa eteenp\u00e4in, koska ei ollut j\u00e4rke\u00e4 my\u00f6h\u00e4sty\u00e4 arvontaseremoniasta.<\/p>\n

N\u00e4in kuitenkin mets\u00e4tien, joka oli aurattu lumesta puhtaaksi. Pys\u00e4ytin auton maantien varteen, k\u00e4\u00e4nnyin mets\u00e4tiell\u00e4 ymp\u00e4ri ja ajoin samaa tiet\u00e4 takaisin. Katsotaanpa. Kissaa ei n\u00e4kynyt. El\u00e4in oli selv\u00e4sti nilkuttanut menojaan ja sulanut kenties lumeen. Mit\u00e4p\u00e4 muuta se lienee ollutkaan kuin neuroottinen hallusinaatio. Ajattelin, etten l\u00e4hde sen kauemmas katsomaan. Kovin paljon kauemmas. Siin\u00e4 kisu kuitenkin makasi, melkein vieress\u00e4. Se oli kuollut t\u00f6rm\u00e4ykseen, ei yliajoon. Hiukan jalompi tapa kuolla \u2013 suolet mahassa. Kenen kissa se oli ollut? Satunnainen, villiintynyt el\u00e4inrukka? En ollut varsinainen kissa-asiantuntija, mutta minusta tuntui, ettei t\u00e4llainen valkoisen- ja keltaisenkirjava yksil\u00f6 ollut lajinsa tyypillisimpi\u00e4 edustajia tai ei ainakaan mik\u00e4\u00e4n peruskulkukissa. T\u00e4ll\u00e4 oli kai sent\u00e4\u00e4n ollut omistaja, joka oli personoinut kissan, oli pit\u00e4nyt sit\u00e4 suurena koomikkona, lyyrikkona, filosofina tai zen-opettajana. Mietin, miten tunnemme my\u00f6t\u00e4tuntoa el\u00e4imi\u00e4 kohtaan: niit\u00e4k\u00f6 kohtaan enemm\u00e4n, joilla on omistaja ja jotka ovat hemmoteltuja, koska niiden my\u00f6t\u00e4 k\u00e4rsii my\u00f6s ihminen ja ihmisen k\u00e4rsimys on artikuloidumpaa? Onko tarinoihin perustuva my\u00f6t\u00e4tunto syvemp\u00e4\u00e4, toisenlaista kuin pelkk\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4n kohdistuva my\u00f6t\u00e4tunto?<\/p>\n

Olipa kerran kyyhky, jonka siipi oli murtunut ja jolle ihmiset olivat vieneet vesikulhon. Olipa kerran naapurinukon piloille hemmoteltu kissa. T\u00e4m\u00e4 puolestaan oli kissa, josta ei koskaan muutenkaan huolehdittu. Tarina satuttaa. Ja silkan el\u00e4m\u00e4n menett\u00e4misen n\u00e4keminen \u2013 eik\u00f6 se vapauta meiss\u00e4 ennemminkin empatiansekaisen h\u00e4lytyksen? T\u00e4ss\u00e4 on kuollut olento, joka oli ennen elossa niin kuin sin\u00e4kin: varo, varo, varo!<\/em><\/p>\n

Katsoin el\u00e4inraukkaa ja sen kertakaikkisen verist\u00e4 suuta. Omis\u00adtajaa en olisi osannut etsi\u00e4. Minulla oli ollut pari kuukautta kyydiss\u00e4 muovikassillinen kirjaston kirjoja, joita en jostain syyst\u00e4 raaskinut palauttaa. Kaadoin kirjat muovikassista takapenkille, nostin kissan kassin avulla maasta ja panin takakonttiin. Jospa kaivaisin elukalle my\u00f6hemmin haudan jonnekin mets\u00e4n uumeniin, jospa vaivautuisin \u00e4helt\u00e4m\u00e4\u00e4n j\u00e4\u00e4tyneen maan kanssa. Tapetun el\u00e4imen j\u00e4tt\u00e4minen maantielle lojumaan ei tuntunut hyv\u00e4lt\u00e4 enteelt\u00e4.<\/p>\n

 <\/p>\n

Lumisade n\u00e4ytti sakenevan.<\/p>\n

Anja, jokseenkin menestynyt performanssitaiteilija ja entinen vieruskaverini kouluajoilta, seisoi ostoskeskuksen aulassa ja virnisteli. H\u00e4n oli luvannut ajaa vanhan uskollisen kiesini kaupunkiasuntoni pihaan N\u00f5mmelle. Oli mukava n\u00e4hd\u00e4 Anjaa, joka oli v\u00e4lill\u00e4 hengaillut Intiassa. Pyryst\u00e4 huolimatta h\u00e4n oli hankkinut jostain mangoj\u00e4\u00e4tel\u00f6n, joka sopi h\u00e4nen keltaiseen baskeriinsa.<\/p>\n

\u201dMit\u00e4s kulutuspeluri, kapitalismin kangastusten uhri!\u201d h\u00e4n tokaisi.<\/p>\n

Ehdin hetken pohtia, mit\u00e4 ihmett\u00e4 kissalle sitten tapahtuu, kun voitan uuden auton. Nostanko kissimirrin ruumiin takakontista suoraan, suoraan uuteen tuoksuvaan autoon, puhtaalle tummanharmaalle kankaalle? Kunhan en vain unohtaisi. Innostuneen oloiselle Anjalle en ruvennut kertomaan onnettomasta el\u00e4imest\u00e4.<\/p>\n

Vaaleanharmaa Opel Meriva katseli minua suuresta salista viisain \u00e4idillisin silmin. Se oli hyv\u00e4ntahtoinen, ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4inen el\u00e4in, luonteeltaan ehk\u00e4p\u00e4 delfiinin tapainen, eik\u00e4 sit\u00e4 ollut h\u00e4p\u00e4isty ostoskeskuksen logolla.<\/p>\n

Ilmoittautumisp\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4ress\u00e4 istui ruskettunut tytt\u00f6nen, jolla oli hammasraudat. H\u00e4n pyysi minulta ostokuittia ja kutsua. Sitten h\u00e4n kysyi, mill\u00e4 nimell\u00e4 minut voisi kuuluttaa lavalle, ja vastasin: \u201dAtropos\u201d.<\/p>\n

\u201dAtropos?\u201d tytt\u00f6 kysyi ep\u00e4uskoisena.<\/p>\n

\u201dJoo. Kirjoitetaan siten kuin sanotaankin.\u201d Anutrof ja Schicksal, jotka ensin tulivat mieleeni, olivat liian kesyj\u00e4. Kun tytt\u00f6 n\u00e4ki henkil\u00f6kortissa oikean nimeni, h\u00e4n halusi vet\u00e4\u00e4 Atropoksen yli, mutta tyytyi lopulta lupaukseeni paljastaa virallinen nimeni, jos voittaisin. Tytt\u00f6 kertoi, ett\u00e4 kaikista loppuarvontaan osallistuvista otettaisiin valokuva, joka ladattaisiin ostoskeskuksen kotisivulle. Eik\u00e4 onneksi vain sinne, vaan tietenkin my\u00f6s ostoskeskuksen Facebook-sivulle.<\/p>\n

Tartuin Anjaa k\u00e4sivarresta. \u201dHei, voisitko lainata baskeriasi? Siksi aikaa vain, kun menen tuonne eteen vet\u00e4m\u00e4\u00e4n sen arvan.\u201d<\/p>\n

\u201dSiis, mit\u00e4? Haluatko laittaa t\u00e4m\u00e4n p\u00e4\u00e4h\u00e4si?\u201d<\/p>\n

\u201dNo joo, ihan mit\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4.\u201d<\/p>\n

\u201dT\u00e4m\u00e4 on kyll\u00e4kin mun vakibaskeri. Mun keltainen, mun br\u00e4ndi. S\u00e4 n\u00e4yt\u00e4t se p\u00e4\u00e4ss\u00e4 ihan \u2013\u201d<\/p>\n

\u201dKukaan ei tunnista sit\u00e4, kun se on minulla. Ihan totta, Anja, jooko.\u201d<\/p>\n

\u201dJaa-a.\u201d<\/p>\n

Anja otti keltaisen baskerin p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n ja ojensi sen minulle. Aset\u00adtelin sen p\u00e4\u00e4h\u00e4ni ja seurasin samalla peilien peitt\u00e4m\u00e4st\u00e4 suuresta pylv\u00e4\u00e4st\u00e4, kuinka omaksuin tietynlaisen pellem\u00e4isen taiteilijahabituksen.<\/p>\n

\u201dAurinkolasit. Ei sinulla sattuisi olemaan aurinkolaseja mukana?\u201d<\/p>\n

\u201dAi, pyrylt\u00e4 suojautumista varten, no miksik\u00f6h\u00e4n en ottanut mukaan?\u201d<\/p>\n

\u201dJaa. L\u00e4hden sitten ostamaan, viitsitk\u00f6 tulla mukaan? Kymmenen minuuttia viel\u00e4.\u201d<\/p>\n

\u201dIhme hermoilua.\u201d<\/p>\n

\u201dKollegat ja\u2026 katsos, opiskelijat voivat n\u00e4hd\u00e4 sen kuvan Face\u00adbookissa. Sitten auktoriteettini on mennytt\u00e4.\u201d<\/p>\n

Anja nauroi.<\/p>\n

\u201dAi, ettei tulisi kuulonkaan, ett\u00e4 antaisit heille luettavaksi marksisteja ja itse osallistuisit ostoskeskuksen asiakasarvontaan? Apua, ei oo totta, opella on arpajaisvoittoauto!\u201d<\/p>\n

\u201dEi ole kyse marksisteista. Sit\u00e4 paitsi en min\u00e4 muutenkaan niist\u00e4 puhu. Periaatteesta vain.\u201d<\/p>\n

Olin tajunnut, etteiv\u00e4t opiskelijat pit\u00e4neet minusta ihan koko syd\u00e4mest\u00e4\u00e4n. Palautelomakkeissa valitettiin, ett\u00e4 puolet luennoista perutaan, vaikka olin perunut vain viidesosan. Niin ik\u00e4\u00e4n valitettiin, ettei opiskelijoita aktivoida seminaarissa tarpeeksi. Annoin pitk\u00e4hiuksisten tytt\u00f6jen lukea \u00e4\u00e4neen ich bin die liebe mumie und aus \u00e4gypten kumm i e<\/em> ja innostuin esimerkinomaisesti kirjoittajan huumorista, mutta opiskelijoiden nuoret silm\u00e4t tuijottivat eleett\u00f6min\u00e4 vastaan.<\/p>\n

\u201dAnteeksi, min\u00e4kin haluaisin samanlaisen auton, mist\u00e4 se on?\u201d jatkoi Anja.<\/p>\n

\u201dNiinp\u00e4. T\u00e4llainen tapaus ei kasvata luottamusta minuun. V\u00e4h\u00e4n samantapainen tilanne kuin se Mro\u017eekin humoreski, jossa elefantti nousi ilmaan koululaisten edess\u00e4. Minun on pidett\u00e4v\u00e4 elefanttini maassa. Menen nyt ostamaan ne aurinkolasit.\u201d<\/p>\n

\u201dTaas yhdet arskat,\u201d sanoi Anja. \u201dJa kuinkahan paljon rahaa min\u00e4kin olen el\u00e4m\u00e4ni aikana niihin tuhlannut. Ostan valehtelematta joka reissulla taas uudet, p\u00e4\u00e4 on kuin vuotava sanko. Kotona minulla on iso laatikollinen, olisinpa tiennyt.\u201d<\/p>\n

\u201dEi hitto, arvonta alkaa ihan kohta.\u201d<\/p>\n

Halpoja turistilaseja ostoskeskuksessa ei kuitenkaan myyty. Yksi putiikki, joka myi kummallisia goottialusvaatteita ja synk\u00e4n h\u00e4tk\u00e4hdytt\u00e4vi\u00e4, kai my\u00f6h\u00e4isteineille suunnattuja iltapukuja, n\u00e4ytti olevan ainoa, jossa oli my\u00f6s aurinkolaseja. Laseja oli kolmenlaisia, halvimmat maksoivat 22 euroa. Uusi Opel Meriva maksoi varmaan ainakin 16 000\u201317 000 euroa. Puhumattakaan siit\u00e4, mit\u00e4 maineeni maksoi. Kahdenkymmenenkahden euron aurinkolasien sangoissa hymyiliv\u00e4t kimaltelevat p\u00e4\u00e4kallot. No, ihan sama.<\/p>\n

\u201dKolmantena onneaan tulee koittamaan\u2026 R\u00fcnno! Miss\u00e4 meill\u00e4 on R\u00fcnno?\u201d<\/p>\n

Kiilt\u00e4v\u00e4n valkoiseen, ankean kes\u00e4iseen pukuun pukeutuneella juontajalla oli p\u00e4\u00e4ss\u00e4\u00e4n vaaleanharmaa pikku hattu, jossa kimalteli palkinnon lahjoittaneen autokaupan logo. H\u00e4n k\u00e4veli keikistelevin askelin lavalla edestakaisin ja toisteli: \u201dR\u00fcnno, R\u00fcnno, R\u00fcnno. Tule Onnettaren luo!\u201d Juontaja oli tuunannut olemuksensa niin pinke\u00e4ksi paketiksi, ett\u00e4 se vaikutti terveysriskilt\u00e4, ja h\u00e4nen puolestaan harmitti.<\/p>\n

Onnetar oli keski-ik\u00e4inen, Cicciolinalta n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 trimmattu nainen, joka kallisti silloin t\u00e4ll\u00f6in p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n viekkaasti hymyillen. Sen piti kai kuvata kohtalon vallatonta, arvaamatonta luonnetta. Nainen piteli k\u00e4dess\u00e4\u00e4n suurta silinterihattua, josta pisti esiin lukuisia paperi\u00adk\u00e4\u00e4r\u00f6j\u00e4.<\/p>\n

\u201dEi hitto, en mene,\u201d mutisin Anjalle. \u201dOlisi noloa voittaa. Eik\u00e4 h\u00e4vi\u00e4misess\u00e4k\u00e4\u00e4n ole j\u00e4rke\u00e4.\u201d Vedin keltaisen baskerin syvemm\u00e4lle p\u00e4\u00e4h\u00e4n, mik\u00e4 teki minut viel\u00e4kin typer\u00e4mm\u00e4n n\u00e4k\u00f6iseksi.<\/p>\n

\u201dOta nyt ihan rauhallisesti, kuuletko.\u201d Anja hihitti. \u201dKatosiko itseironia yht\u00e4kki\u00e4 taivaan tuuliin?\u201d<\/p>\n

Noin kymmenvuotias hintel\u00e4 poika asteli kuin pieni urhea soturi Cicciolinan luokse ja vet\u00e4isi t\u00e4m\u00e4n silinterist\u00e4 reippaasti kaikkein korkeimman rullan.<\/p>\n

\u201dJa R\u00fcnno on voittanut, mit\u00e4 se R\u00fcnno voittikaan? \u2026ja R\u00fcnno saa ilmaisen steppitunnin Per Asperan tanssiakatemiassa! Onnea, R\u00fcnno-poika!\u201d<\/p>\n

\u201dIhanko per aspera<\/em>\u201d, mutisi Anja.<\/p>\n

\u201dSeuraavaksi tulee, seuraavana on vuorossa\u2026 Mit\u00e4 luulette?\u201d<\/p>\n

\u201dTosi noloa\u201d, mutisin. Anja taputti minua olkap\u00e4\u00e4lle.<\/p>\n

\u201dOho, poskesi ovat ihan punaiset\u201d, h\u00e4n sanoi typer\u00e4sti hihitellen. \u201dKuvittelin, ett\u00e4 sin\u00e4 pist\u00e4t arvonnoille jotenkin coolimmin<\/em> kampoihin, mutta katso nyt itse\u00e4si.\u201d<\/p>\n

\u201dElle!\u201d<\/p>\n

Kirsikanpunaiseen asuun sonnustautunut Elle poseerasi Facebook-kuvaa varten k\u00e4det rehvakkaasti lanteilla. Takaap\u00e4in katsottuna n\u00e4ytti, ett\u00e4 lanteilla olevat k\u00e4sivarret vapisivat hieman. Tai ehk\u00e4 h\u00e4n teki sen tahallaan saadakseen aikaan eroottisen vaikutelman.<\/p>\n

\u201dNyt Elle ojentaa k\u00e4den Onnettaren k\u00e4\u00e4r\u00f6\u00e4 kohden. Ojentaa\u2026 ja ojentaa pikku k\u00e4t\u00f6sens\u00e4. Ja niinp\u00e4 h\u00e4n voittaa\u2026 Mit\u00e4 luulette h\u00e4nen saavan? Mit\u00e4 itse luulisit, Elle?\u201d<\/p>\n

Elle hymyili niin ett\u00e4 ikenet n\u00e4kyiv\u00e4t ja kohautti olkiaan.<\/p>\n

\u201dElle on voittanut\u2026 my\u00f6s ilmaisen steppitunnin! Hurraa! Oletko aikaisemmin stepata kopistellut? Etk\u00f6? Hip hurraa!\u201d<\/p>\n

Ihmiset taputtivat ja iloitsivat omien voittomahdollisuuksiensa kasvamisesta.<\/p>\n

\u201dRein! Rein on seuraava. H\u00e4nkin p\u00e4\u00e4see steppaamaan Per Asperan tanssiakatemiaan. Klip-klop! Onneksi olkoon!\u201d<\/p>\n

Paperik\u00e4\u00e4r\u00f6\u00f6n oli kirjoitettu sinihopeisin kirjaimin Per Aspera<\/em>! Rein piti sit\u00e4 k\u00e4dess\u00e4\u00e4n kuin tyhj\u00e4\u00e4 muovista oluttuoppia, jolle h\u00e4n ei ollut viel\u00e4 l\u00f6yt\u00e4nyt roskista.<\/p>\n

\u201dAtropos!\u201d huusi juontaja h\u00e4mmentyneen\u00e4 ja siristeli silmi\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

\u201dAtropos. Jos kerran nimi on Atropos, niin olkoon sitten Atropos. Kutsumme lavalle At-ro-pok-sen!\u201d<\/p>\n

\u201dEi helvetti.\u201d<\/p>\n

Typer\u00e4 peitenimi ei parantanut tilannetta lainkaan. Vilkaisin Anjaa, joka virnisteli ja ny\u00f6kk\u00e4si. L\u00e4hdin nopein askelin lavan suuntaan toivoen pystyv\u00e4ni piiloutumaan yleis\u00f6lt\u00e4 kiirehtim\u00e4ll\u00e4 eteenp\u00e4in.<\/p>\n

\u201dHei, pys\u00e4hdyh\u00e4n hetkeksi, niin otetaan kuva!\u201d<\/p>\n

Pys\u00e4hdyin, mutta liian lyhyeksi aikaa, joten sain heti kuulla: \u201dOdota, astuhan askel taaksep\u00e4in, valokuvaajamme haluaa ottaa sinus\u00adta kunnon potretin.\u201d<\/p>\n

Ajattelin aluksi, etten tottele tai h\u00e4ivyn kokonaan paikalta, mutta koska olisin sen vuoksi joutunut kiusallisen huomion keskipisteeksi, astuin kuuliaisesti askeleen taaksep\u00e4in.<\/p>\n

\u201dNo niin, otetaanpa lasit pois ja n\u00e4ytet\u00e4\u00e4n silm\u00e4tkin yleis\u00f6lle! T\u00e4ss\u00e4 on At-ro-pos!\u201d<\/p>\n

Ajattelin sanoa, ett\u00e4 enp\u00e4s otakaan, mutta kohotin 22 euron p\u00e4\u00e4kallolaseja kuitenkin hieman ja laitoin ne sitten heti takaisin p\u00e4\u00e4h\u00e4n.<\/p>\n

\u201dKiitos, ja seuraavana Onnettaren luokse, Atropos! Mik\u00e4h\u00e4n onni siell\u00e4 odottaa?\u201d<\/p>\n

Onnetar hymyili minulle leve\u00e4\u00e4 r\u00e4ike\u00e4n pinkki\u00e4 hymy\u00e4\u00e4n ja ojensi silinterin minua kohden. Aurinkolaseista n\u00e4kyi melko hyvin l\u00e4pi, ja minun piti nyt olla tarkkana.<\/p>\n

Ja totta tosiaan, huomasin yhden rullan sis\u00e4ll\u00e4 selv\u00e4sti erilaisen tummansinisen kirjainrivin. Se oli toiseksi korkein rulla, keskell\u00e4 silinteri\u00e4. K\u00e4\u00e4nsin katseeni hetkeksi kohti kattoa teeskennellen, ett\u00e4 tavoittelen onneani umpim\u00e4hk\u00e4\u00e4n, ja vet\u00e4isin rullan hatusta.<\/p>\n

\u201dAtropos on voittanut \u2013 vaan mit\u00e4 onnenonkija nimelt\u00e4\u00e4n Atropos onkaan voittanut, millaisia onnentuulia Onnetar on h\u00e4nelle t\u00e4n\u00e4\u00e4n suonut?\u201d<\/p>\n

Anja tuijotti minua ep\u00e4uskoisena.<\/p>\n

\u201dAtropos on voittanut ilmaisen steppitunnin! Onneksi olkoon, Atropos!\u201d<\/p>\n

Kaksi ihmist\u00e4 my\u00f6hemmin vuorossa oli tanakka teinitytt\u00f6, joka vet\u00e4isi Opel Meriva -arvan. H\u00e4n hymyili laimeasti kuin pupujussi, mink\u00e4 vuoksi lavalle kutsuttiin my\u00f6s tyt\u00f6n ei-niin-tanakka, mutta jopa h\u00e4iritsev\u00e4n nuorenoloinen is\u00e4, joka taputti tytt\u00f6\u00e4 vaivautuneesti olalle.<\/p>\n

Juontaja hymyili maireasti kuin murhaajapoliisi. \u201dHip-hip-hurraa! Aivi-Penelope nappasi hatusta sen, mit\u00e4 me kaikki palavasti himoitsimme! Onnentytt\u00f6. Onko sinulla jo ajokortti? Ei? No viel\u00e4 ehdit!\u201d<\/p>\n

Juontaja ei antanut vireystasonsa laskea ja toisteli konemaisesti kuin ekstaasissa \u201dhahhaahhahhaahhaa\u201d sek\u00e4 puisteli naureskellen p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n. \u201dVaan kaikkien muidenpa mielt\u00e4 pirist\u00e4\u00e4 ja kuntoa kohottaa tunti steppausta kullekin sopivana aikana! Onnea meille kaikille!\u201d<\/p>\n

Sunnuntai-iltap\u00e4iv\u00e4n\u00e4 lasisein\u00e4inen kahvila oli pullollaan v\u00e4ke\u00e4. N\u00e4ytti silt\u00e4, ettei lumipyry haitannut paikasta pit\u00e4vi\u00e4. Meill\u00e4 oli tuuria: ikkunap\u00f6yd\u00e4st\u00e4 poistui juuri pariskunta. Olin luvannut tarjota Anjalle ruuan kiitokseksi moraalisena tukena olemisesta, mutta nyt ajatellessani turhaan ajettua matkaa minut oli vallannut s\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4isyyspuuska ja otin itselleni halvimman mahdollisen keiton. Se oli hernekeittoa, mutta ei mit\u00e4\u00e4n perussoppaa, vaan design-hernekeittoa, ennenn\u00e4kem\u00e4tt\u00f6m\u00e4n kirkkaanvihre\u00e4\u00e4 sellaista.<\/p>\n

\u201dEik\u00f6 sinusta tunnu v\u00e4lill\u00e4 silt\u00e4, ett\u00e4 ihmisen aivot tai jokin osa niist\u00e4, tekev\u00e4t henkil\u00f6n muuta tietoisuutta, tarkoitan min\u00e4\u00e4, sabotoivia p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4?\u201d kysyin Anjalta.<\/p>\n

\u201dHei, paskat siit\u00e4, ett\u00e4 k\u00e4vi n\u00e4in.\u201d<\/p>\n

\u201dTarkoitan, ett\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 tied\u00e4n ihan selv\u00e4sti, miten tulisi toimia, millainen vastausvaihtoehto tulisi valita niin sanotusti, mutta tyydyn vain katsomaan sivusta, kun k\u00e4teni painaa v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 nappulaa. N\u00e4in ihan selv\u00e4sti, mink\u00e4 rullan sis\u00e4ll\u00e4 oli erilainen teksti.\u201d<\/p>\n

\u201dVoi, jestas sent\u00e4\u00e4n.\u201d Anja popsi lampaankotletteja, mik\u00e4 sai minut kateelliseksi, vaikkei design-hernekeittokaan pahalta maistunut.<\/p>\n

\u201dV\u00e4h\u00e4n niin kuin se Libetin koe. Tiedostamattomat aivotoiminnot p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4t ennen meit\u00e4, miten ryhdymme toimimaan. En muista, montako sataa millisekuntia tuo ero olikaan \u2013 kaksi- tai kolmesataa \u2013, jonka aikana aivot ovat jo ehtineet p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4, mutta itse emme tied\u00e4 siit\u00e4 viel\u00e4 mit\u00e4\u00e4n. Kuka se on, joka tuon p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen tekee?\u201d<\/p>\n

Anja tuijotti minua. \u201dOnko tuo retorinen kysymys? Vai haluatko ottaa yhteytt\u00e4 psykiatriin?\u201d<\/p>\n

\u201dPsykiatriin. Ei, helvetti.\u201d<\/p>\n

Otin lusikallisen kirkasta hernekeittoa ja kuvittelin taas mieless\u00e4ni uuden auton matkustamon sivistyneen tuoksun.<\/p>\n

Joimme pari kuppia kahvia, ja sitten Anja p\u00e4\u00e4tti, ett\u00e4 haluaa viel\u00e4 lasillisen viini\u00e4. Min\u00e4 otin alkoholittoman oluen. Huomasin, ett\u00e4 olin nostanut aurinkolasit p\u00e4\u00e4laelle kuin kes\u00e4lomalainen. Kun jatkoin ajomatkaa takaisin maalle, oli jo kauan ollut pime\u00e4\u00e4. Kuten Anjakin sanoi, olisi ollut fiksumpaa j\u00e4\u00e4d\u00e4 kaupunkiin, mutta minulla oli kuitenkin viel\u00e4 kolme vapaap\u00e4iv\u00e4\u00e4 ja maalla pieness\u00e4 j\u00e4\u00e4kaapissa oli sulamaan j\u00e4\u00e4neit\u00e4 mustekaloja. Ja mik\u00e4 t\u00e4rkeint\u00e4: maalla oli my\u00f6s suuri l\u00e4pp\u00e4ri, johon viisaat mietteeni oli tallennettu.<\/p>\n

Lumisade oli muuttunut yh\u00e4 sakeammaksi. Vaikka oli sunnuntai-ilta, kaupunkiin p\u00e4in oli matkalla vain muutama yksitt\u00e4inen auto. Minun olisi pit\u00e4nyt k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 nokka toiseen suuntaan ja ajaa hetimmiten takaisin kaupunkiin. Olin kuitenkin saanut sen vaikutelman, ett\u00e4 paikallinen kunta hoitaa teidens\u00e4 auraamisen hyvin. Heill\u00e4 oli er\u00e4s tietty V\u00e4ino, joka aurasi tien portinpieleen saakka ilman lis\u00e4maksua. Olin k\u00e4sitt\u00e4nyt, ettei V\u00e4ino ryyp\u00e4nnyt ja ett\u00e4 h\u00e4n hoiti hommat my\u00f6s viikonloppuisin.<\/p>\n

Olin ehtinyt noin kolmenkymmenen kilometrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n kaupungista, kun huomasin keskell\u00e4 kinostuvaa tiet\u00e4 ihmisen. Ihminen heilutteli k\u00f6mpel\u00f6sti k\u00e4tt\u00e4\u00e4n; kyseess\u00e4 oli i\u00e4k\u00e4s nainen, ilmeisesti hullu. Ohjasin auton vastaantulijoiden kaistalle, etten olisi ajanut eukkoa p\u00e4in \u2013 en tied\u00e4, mit\u00e4 olisin tehnyt, jos joku olisi tullut vastaan. Auto kiepautti per\u00e4n eteen ja minulla oli t\u00e4ysi ty\u00f6 pysytell\u00e4 tiell\u00e4. Kun olin saanut tilanteen hallintaan, ajoin rauhallisesti eteenp\u00e4in. Muori saisi pyrytt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 y\u00f6ss\u00e4 varmasti surmansa. Huomisista tai ylihuomisista uutisista saisi sitten lukea, ett\u00e4 Tallinna\u2013N. maantielt\u00e4 oli l\u00f6ydetty vanhan naisen j\u00e4\u00e4tynyt ruumis. Pystynk\u00f6 olemaan pahoillani uutisia kuunnellessani? \u201dKamala juttu. Jokuhan oli varmasti n\u00e4hnyt h\u00e4net. Eik\u00f6 ohitse tosiaan ollut kulkenut yht\u00e4\u00e4n autoa?\u201d Kenenk\u00e4\u00e4n minun lis\u00e4kseni ei pit\u00e4nyt saada tiet\u00e4\u00e4 t\u00e4st\u00e4. Jarrutin ja peruutin lumessa pitk\u00e4n matkan mummoa kohti.<\/p>\n

Pitk\u00e4nhuiskea eukko avasi oven ja istuutui mit\u00e4\u00e4n kysym\u00e4tt\u00e4 autoon. H\u00e4n ei tervehtinyt eik\u00e4 hymyillyt.<\/p>\n

\u201dMihin olette matkalla?\u201d kysyin.<\/p>\n

\u201dKaupunkiin, oletko menossa Tallinnaan p\u00e4in?\u201d eukko kysyi matalalla monotonisella \u00e4\u00e4nell\u00e4.<\/p>\n

\u201dOlen menossa juuri p\u00e4invastaiseen suuntaan. Seisoitte v\u00e4\u00e4r\u00e4ll\u00e4 puolen tiet\u00e4, jos teid\u00e4n on tarkoitus p\u00e4\u00e4st\u00e4 kaupunkiin.\u201d<\/p>\n

\u201dAhaa, vai niin\u201d, totesi vanhus ja istui edelleen autossa vakava ilme kasvoillaan.<\/p>\n

\u201dMist\u00e4 olitte tulossa, pit\u00e4isik\u00f6h\u00e4n menn\u00e4 takaisin kotiin? T\u00e4llaisella s\u00e4\u00e4ll\u00e4 ette kyll\u00e4 p\u00e4\u00e4se en\u00e4\u00e4 minnek\u00e4\u00e4n. Katsokaahan, toisesta suunnasta ei tule auton autoa.\u201d<\/p>\n

\u201dNiinp\u00e4 niin. Herra varjele\u201d, mutisi mummo.<\/p>\n

\u201dMiss\u00e4 p\u00e4in kotinne on?\u201d kysyin. Tiet\u00e4\u00e4kseni l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 ei ollut mink\u00e4\u00e4nlaista hoivakotia, josta muori olisi voinut l\u00e4hte\u00e4 lipettiin.<\/p>\n

\u201dArmand. Armand on nyt kotona.\u201d<\/p>\n

\u201dAjanko t\u00e4st\u00e4 eteenp\u00e4in \u2013 kummalle puolelle tiet\u00e4 kotinne j\u00e4\u00e4, onko se kaukana maantielt\u00e4?\u201d<\/p>\n

\u201dSiunatkoon, min\u00e4 niin pelk\u00e4\u00e4n Armandia.\u201d Eukko ei katsonut minuun p\u00e4ink\u00e4\u00e4n, vaan mutisi: \u201dPel\u00e4t\u00e4 nyt omaa poikaa, mutta h\u00e4n on taas kotona.\u201d<\/p>\n

\u201dEnt\u00e4 miss\u00e4 t\u00e4m\u00e4 koti sitten on?\u201d<\/p>\n

\u201dSammetissa.\u201d<\/p>\n

Minusta tuntui, ett\u00e4 olin joskus n\u00e4hnyt sellaisen tienviitan, kun olin ajellut m\u00f6kker\u00f6lt\u00e4ni j\u00e4rvelle p\u00e4in. Jos nyt yleens\u00e4k\u00e4\u00e4n olin n\u00e4hnyt mit\u00e4\u00e4n. Sill\u00e4 miten ihmeess\u00e4 mummeli olisi sielt\u00e4 saakka p\u00e4\u00e4tynyt t\u00e4nne ja viel\u00e4p\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 s\u00e4\u00e4ss\u00e4? Matkaa oli kaksikymment\u00e4viisi kilometri\u00e4, ellei enemm\u00e4nkin. L\u00e4hdin liikkeelle, ja l\u00e4mpim\u00e4ss\u00e4 autossa alkoi leijua kusenhaju, joka muuttui kirpe\u00e4mm\u00e4ksi joka sekunti.<\/p>\n

\u201dAsutteko te siis Sammetin kyl\u00e4ss\u00e4?\u201d kysyin jo korkeammalla ja k\u00e4rsim\u00e4tt\u00f6m\u00e4mm\u00e4ll\u00e4 \u00e4\u00e4nell\u00e4.<\/p>\n

\u201dKalmusen kyl\u00e4ss\u00e4.\u201d<\/p>\n

Nimi ei kuulostanut tutulta. Suunnittelin viev\u00e4ni eukonr\u00e4hj\u00e4n vaikka kyl\u00e4keskukseen, tehk\u00f6\u00f6t siell\u00e4 h\u00e4nelle mit\u00e4 lyst\u00e4\u00e4v\u00e4t. Ja soitan sinne vaikka poliisin, jos muita vaihtoehtoja ei ole.<\/p>\n

\u201dMiten p\u00e4\u00e4sitte maantiet\u00e4 pitkin n\u00e4in kauas?\u201d<\/p>\n

\u201dVoi, siunatkoon,\u201d muoripahanen toisteli. Mit\u00e4 oikein tarkoitatte?<\/p>\n

\u201dMiten p\u00e4\u00e4dyitte t\u00e4nne?\u201d<\/p>\n

\u201dKyll\u00e4, kyll\u00e4. Kovin pyrytt\u00e4\u00e4. Auraaja-Ants my\u00f6skin\u2026 Herra\u00admunjee.\u201d<\/p>\n

\u201dAuraaja-Ants toi? Eik\u00f6 se ollutkaan V\u00e4ino?\u201d<\/p>\n

\u201dEi. Armand tuli taas aamusta kotiin. P\u00e4\u00e4si jo kes\u00e4ll\u00e4 pois, ennen aikojaan.\u201d<\/p>\n

\u201dPois?\u201d<\/p>\n

\u201dNiin, se istui kuusi vuotta.\u201d<\/p>\n

Kusenhaju oli sakea. Ajattelin etupenkki\u00e4 \u00e4mm\u00e4n takapuolen alla ja aloin kakoa, joten avasin ikkunan. Lunta tulvi sis\u00e4\u00e4n, liian paljon lunta.<\/p>\n

\u201dKuusi vuotta.\u201d<\/p>\n

\u201dMist\u00e4 h\u00e4n oikein istui?\u201d Suhautin ikkunan uudelleen kiinni ja tukahdutin tahattoman ysk\u00e4n.<\/p>\n

\u201dIhmisen takia Armand istui. Ihmisen takia. Puukotti yst\u00e4v\u00e4n kuoliaaksi. Siunatkoon. Ja nyt sanoo, ett\u00e4 Jeesus on ilmestynyt h\u00e4nelle viime vuodet. Niin se v\u00e4itt\u00e4\u00e4. Min\u00e4p\u00e4 luulen, ettei ole, poikaseni. Ei se Jeesus ollut.<\/p>\n

\u201dOnpa tosiaan kamala tarina.\u201d<\/p>\n

\u201dMin\u00e4 niin pelk\u00e4\u00e4n, tied\u00e4tk\u00f6s.\u201d Ihan kuin muori olisi puhunut tuulilasille eik\u00e4 minulle. \u201dKes\u00e4ll\u00e4 se alkoi k\u00e4yd\u00e4 kyl\u00e4ss\u00e4. Tuo lahjoja. Min\u00e4 pelk\u00e4\u00e4n, vaikka ajattelenkin, ett\u00e4 oma poika, mutta pelk\u00e4\u00e4n kuitenkin.\u201d<\/p>\n

Katselin eukon kapoisia kasvoja, alasp\u00e4in kaartuvia suupieli\u00e4 ja korkeaa otsaa: ehk\u00e4p\u00e4 h\u00e4n oli nuorena ollut viile\u00e4 kaunotar. Montako kertaa per\u00e4kk\u00e4in pit\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 housuihin, ett\u00e4 syntyy t\u00e4llainen haju? Ilmeisesti sukkahousutkin oli kustu m\u00e4riksi, tai mit\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 nyt sitten yll\u00e4\u00e4n olikaan, ja ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isen v\u00e4rinen tumma takki samoin. Siihenkin lienee sedimentoitunut kusikerrostumia eri aikakausilta. V\u00e4lill\u00e4 niiden t\u00e4ytyy kuivua, jotta sedimentti saavuttaa oikean kirpeyden asteen. Sen j\u00e4lkeen housuihin voi p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 uudemman kerran, sitten pit\u00e4\u00e4 taas odottaa, ett\u00e4 ne kuivuvat. Voisiko kusikerrosta tarkoittava sana olla kusikko? Kakominen alkoi uudestaan.<\/p>\n

\u201dEn nyt tarkoita t\u00e4ll\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, mutta se kaunis Airi. Tied\u00e4th\u00e4n, kaupalla oli syksyll\u00e4 ilmoitus. L\u00e4hti kotoa, niinh\u00e4n siin\u00e4 sanottiin, elokuussa jo. Sanon siin\u00e4 sitten Armandille, ett\u00e4 tied\u00e4tk\u00f6s, poika, mihin tytt\u00f6 j\u00e4i. Ja se kiersi keitti\u00f6pyyhkeen kaulani ymp\u00e4ri, n\u00e4in ik\u00e4\u00e4n. Siunatkoon.\u201d<\/p>\n

Tie oli kauttaaltaan valkoinen, ja valkoiset ajourat pyrylumessa muuttuivat yh\u00e4 ep\u00e4selvemmiksi. Kuinka pitk\u00e4 ajomatka maalaistalolle saattoi viel\u00e4 olla? Olisi varmaan pit\u00e4nyt k\u00e4\u00e4nty\u00e4 takaisin, ennen kuin on liian my\u00f6h\u00e4ist\u00e4. Ett\u00e4 minun idiootin pitikin j\u00e4tt\u00e4\u00e4 tietokone maalle. Rakkine mik\u00e4 rakkine, mutta tuskin kukaan v\u00e4h\u00e4-\u00e4lyinen murtovaras sit\u00e4 tajuaisi. Koko muu kovalevy on varmuuskopioitu, mutta uusia, kuivia humanistisia mietteit\u00e4 ei. Aikoikohan muori ajella kanssani koko matkan takaisin kaupunkiin \u2013 ja miten p\u00e4\u00e4sisin h\u00e4nest\u00e4 siell\u00e4 eroon?<\/p>\n

\u201dSe oli kaunis tytt\u00f6 se, siunatkoon, opiskeli kondiittoriksi. Vaan minun poikani on viisikymment\u00e4kolmevuotias. Se vaan sanoo, ett\u00e4 \u00e4l\u00e4 \u00e4iti hulluja puhu.<\/p>\n

Meit\u00e4 vastaan t\u00f6m\u00e4hti paksu pehme\u00e4 penkka. Tuulilasi peittyi valkeaan massaan eik\u00e4 tuulilasinpyyhkimist\u00e4 ollut mit\u00e4\u00e4n apua. Auto k\u00e4\u00e4ntyi hieman sivuttain, mutta siin\u00e4 kaikki. Se ei liikkunut en\u00e4\u00e4 mihink\u00e4\u00e4n. Painoin kaasua ja yritin peruuttaa. Maantiet\u00e4 ei ollut en\u00e4\u00e4 kummassakaan suunnassa, aivan kuin lumivy\u00f6ry olisi peitt\u00e4nyt sen alleen.<\/p>\n

\u201dJumissa ollaan. Pyry on tukkinut tien.\u201d Avasin ikkunan, hengitin raikasta ilmaa ja lunta. Pahuksen mummo istui paikoillaan, tuiskuava lumi kasteli kasvoni.<\/p>\n

\u201dLunta. Tuolla tavalla lumi sataa sis\u00e4\u00e4n,\u201d sanoi eukko matalalla monotonisella \u00e4\u00e4nell\u00e4.<\/p>\n

Siunatkoon.<\/p>\n

Taivaasta pyrytti lunta valkeina putouksina. Sill\u00e4 tavalla lapsuuteni elokuvissa kuvattiin avaruusmatkoja. Otin puhelimen ja n\u00e4pp\u00e4ilin 112. Niinp\u00e4 niin. Soittoja on tullut paljon. Tehd\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 voidaan. Pit\u00e4\u00e4 pysy\u00e4 autossa l\u00e4mpim\u00e4ss\u00e4 ja olla k\u00e4rsiv\u00e4llinen. Aurauskalustolla kest\u00e4\u00e4 jonkin aikaa.<\/p>\n

Tuijotin valkoiseen avaruuteen ja tunsin, ett\u00e4 design-hernekeitosta olivat kadonneet viimeisetkin rippeet. Pystyisink\u00f6 kaivautumaan lumilapion avulla maantien lumettomalle puolelle? Vai onko viisaampaa odottaa lumiauroja?<\/p>\n

Kun avasin auton oven uudestaan, vanhuksesta l\u00e4htev\u00e4 kusenhaju lehahti aaltona minua vastaan ja aloin taas kakistella. Y\u00e4kkkhh<\/em>. Hyi helvetti.<\/p>\n

\u201dMahtaisitteko piipahtaa ulkona, v\u00e4h\u00e4n tuulettumassa?\u201d<\/p>\n

\u201dMit\u00e4s nyt sitten tapahtuu?\u201d kysyi eukko.<\/p>\n

\u201dPelastuslaitos on tulossa. Ei kyll\u00e4 tiedet\u00e4, milloin.\u201d Tuijotin eukon typer\u00e4\u00e4 murheellista ilmett\u00e4. \u201dMenk\u00e4\u00e4h\u00e4n v\u00e4h\u00e4n tuulettumaan.\u201d<\/p>\n

\u201dMit\u00e4 min\u00e4 nyt sellaista. Odottelen t\u00e4ss\u00e4. Poliisi tulee, ja min\u00e4kin puhun, olen koko ajan sanonut, ett\u00e4 nyt puhun, herravarjele. Mutta en min\u00e4 pojalle rupea poliisia soittamaan.\u201d<\/p>\n

\u201dKuulkaahan, minun pit\u00e4\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 sammuttaa moottori. Sitten tulee kylm\u00e4, menk\u00e4\u00e4 ulos ja liikkukaa v\u00e4h\u00e4n.\u201d<\/p>\n

\u201dKylm\u00e4 ja kylm\u00e4.\u201d Mummeli tuijotti murheellisen ilmeett\u00f6m\u00e4n\u00e4 valkoista tuulilasia.<\/p>\n

Menin hakemaan takakontista lumilapion ja kaivoin maantien reunaan syv\u00e4\u00e4n lumeen kapean polun itselleni. Sitten menin takaisin autolle ja nostin takakontista varovasti muovikassin reunoista kiinni pidellen kuolleen kissan. Keltaisenvalkoinen pikku ruumis oli veltto ja kevyt. Astelin lumeen kaivettua polkua pitkin kohti mets\u00e4nreunaa, otin vauhtia ja heitin el\u00e4imen sek\u00e4 punaisen Dussmannin muovikassin my\u00f6t\u00e4tuuleen, niin kauas itsest\u00e4ni kuin suinkin pystyin. Huusin \u201dHola!\u201d, ja tuisku vastasi ulvoen. Muovikassi lensi kuin aavemainen purje tummaa kuusikkoa kohti.<\/p>\n

Kuin Sisyfos aloin kaivaa itselleni tiet\u00e4 Tallinnaan. Jos olisin katsonut tarkasti toiseen suuntaan, olisin ehk\u00e4 huomannut lumen l\u00e4pi autolle p\u00e4in r\u00e4mpiv\u00e4n tumman mieshahmon. Tai sitten en olisi n\u00e4hnyt siell\u00e4 yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Maarja Kangro<\/h3>\n

Maarja Kangro (s. 1973 Tallinnassa) on julkaissut Virossa t\u00e4h\u00e4n menness\u00e4 yhteens\u00e4 viisi runoteosta, lastenkirjan ja kolme novellikokoelmaa. H\u00e4net on palkittu teoksistaan mm. Tallinnan yliopiston ja Viron kulttuurirahaston kirjallisuuspalkinnoilla. Novelli Atropoksen Opel Meriva (Atropose Opel Meriva<\/em>). Se on alkujaan julkaistu viroksi Viker-kaar-aikakauskirjan numerossa 4\u20135\/2013 sek\u00e4 H\u00fcppa tulle<\/em> -novellikokoelmassa vuonna 2014. Kangro on palkittu novellistaan Friedebert Tuglas -novellipalkinnolla 2014.<\/p>\n

Kangro painaa kaasua ja kuljettaa lukijan suoraan p\u00e4\u00e4kaupungin kuumimman ostoskeskuksen arpajaisiin. Novellin p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n, modernin kaupunkilaisnaisen, autoa ei ohjaa kukaan muu kuin p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 itse, mutta takakontista saattaa sen sijaan l\u00f6yty\u00e4 vaikka mit\u00e4. Osin dekkaria muistuttavaan matkaan mahtuu my\u00f6s pohdintoja estetiikasta ja litteraatin arjesta, irvokkain yksityiskohdin h\u00f6ystettyj\u00e4 tragikoomisia kohtauksia el\u00e4m\u00e4st\u00e4 sek\u00e4 materialistisen hyv\u00e4n ja maineen v\u00e4lill\u00e4 tasapainottelua.<\/p>\n

Monien Maarja Kangron novellien ja runojen reseptin\u00e4 on ripaus napakkaa groteskia kuvailua, kyynikon arkea ja suhdedraamaakin, joka hykerrytt\u00e4\u00e4 lukijaa ja pit\u00e4\u00e4 l\u00e4\u00e4k\u00e4rin loitolla.<\/p>\n

Lue lis\u00e4\u00e4 kirjailijasta Viron kirjallisuuden tiedotuskeskuksen kotisivuilta!<\/a><\/p>\n

Jenni Kav\u00e9n<\/h5>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Lue lis\u00e4\u00e4 kirjailijasta Atropoksen Opel Meriva Suomentanut Jenni Kav\u00e9n Nopeus on t\u00e4rke\u00e4 esteettinen parametri. Suorituskyky. On estetiikkakin toki yksi ihmisel\u00e4m\u00e4n peruskysymyksi\u00e4, ei vain yhteiskuntaj\u00e4rjestelyjen ja hierarkioiden kehitt\u00e4misen kannalta, vaan my\u00f6s \u2013 kuten romantikot toivoivat ja kuten opettajat kouluissa opettavat \u2013 yksil\u00f6n henkisen pelastumisen n\u00e4k\u00f6kulmasta. Sovitus, henkinen pelastuminen, onkin ennen kaikkea yksi estetiikan peruskysymyksi\u00e4. Ei ole olemassa sovitusta, joka ei liittyisi …<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":40,"menu_order":2,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"inline_featured_image":false},"jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/81"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=81"}],"version-history":[{"count":7,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/81\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":263,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/81\/revisions\/263"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/40"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=81"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}