{"id":85,"date":"2015-10-20T21:59:24","date_gmt":"2015-10-20T18:59:24","guid":{"rendered":"http:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/?page_id=85"},"modified":"2015-10-23T11:59:47","modified_gmt":"2015-10-23T08:59:47","slug":"urmas-vadi","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/nippernaati-1\/urmas-vadi\/","title":{"rendered":"Urmas Vadi"},"content":{"rendered":"
Lue lis\u00e4\u00e4 kirjailijasta<\/a><\/div>\n

Is\u00e4n kuolema<\/h2>\n

Suomentanut Hanna Samola<\/h4>\n

Joskus lukion alkuaikoina Laura ja min\u00e4 suutelimme. Istuimme k\u00e4det toistemme k\u00e4siss\u00e4 yliopiston kahvilassa, jossa tee maksoi 40 sentti\u00e4. Joimme \u00e4mp\u00e4rikaupalla teet\u00e4, suutelimme ja k\u00e4velimme ja suutelimme, mutta sitten kaikki loppui. Min\u00e4 olin tietenkin nuori ja tyhm\u00e4, ja Laura oli viel\u00e4 nuorempi. Emme osanneet rakastaa toisiamme. Riitelimme jostakin typer\u00e4st\u00e4 ja ik\u00e4v\u00e4st\u00e4. Min\u00e4 syytin Lauraa, h\u00e4n nimitti minua tiukkapipoiseksi ja vainoharhaiseksi, ja niin kaikki meni kuten meni. Minulla oli kuitenkin vuosien ajan tunne, ett\u00e4 olin kadottanut jotain. En tavannut Lauraa yli kymmeneen vuoteen, en kadulla, teatterissa, kaupassa enk\u00e4 edes Zavoodissa, vaikka tied\u00e4n, ett\u00e4 h\u00e4n on asunut koko ajan Tartossa.<\/p>\n

T\u00e4n\u00e4 vuoden 2010 hellekes\u00e4n\u00e4 Laura soitti ja kertoi is\u00e4ns\u00e4 kuolleen. H\u00e4n kysyi, voisinko lainata h\u00e4nelle rahaa. Minua ahdistaa joka kerta, kun joku haluaa lainata minulta rahaa. Pala nousee kurkkuun, ja vaikken sanoisi mit\u00e4\u00e4n, huomaan kysyv\u00e4ni kolmea asiaa: kuinka paljon, kuinka pitk\u00e4ksi aikaa ja mit\u00e4 varten? Ennen kuin olin ehtinyt kysy\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, Laura vastasi minulle: sen verran kuin sinulla on, ensi kuun alkuun, tavataan jossakin niin kerron sitten.<\/p>\n

H\u00e4n istui terassilla p\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4ress\u00e4, k\u00e4det p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4. H\u00e4n oli yht\u00e4 kaunis kuin ennenkin, mutta h\u00e4nen silm\u00e4ns\u00e4 olivat itkettyneet. Yritin olla my\u00f6t\u00e4tuntoinen, mutta kuulostin t\u00f6ker\u00f6lt\u00e4 kuten aina. Tilasin mehun ja j\u00e4it\u00e4, koska oli tuskastuttavan kuuma. Lopulta kysyin Lau\u00adralta h\u00e4nen is\u00e4st\u00e4\u00e4n, koska tiesin, ettei h\u00e4nell\u00e4 sellaista ollut. Sen oli Laura tiennyt itsekin. Kun h\u00e4n oli lapsena kysynyt is\u00e4st\u00e4 \u00e4idilt\u00e4\u00e4n, t\u00e4m\u00e4 oli sanonut, ett\u00e4 sinulla on vain \u00e4iti ja iso\u00e4iti ja isoiso\u00e4iti. V\u00e4h\u00e4n my\u00f6hemmin, kun isoiso\u00e4iti\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 ollut, iso\u00e4iti kertoi Lauralle, ett\u00e4 sin\u00e4 olet syntynyt pyh\u00e4st\u00e4 hengest\u00e4, ja jonkin aikaa Laura piti siit\u00e4 ajatuksesta. Kun toisille lapsille alettiin puhua is\u00e4st\u00e4, \u00e4idist\u00e4 ja lapsista mehil\u00e4isin\u00e4, \u00e4iti kertoi Lauralle yksitt\u00e4isest\u00e4 kukkasesta, joka t\u00f6rr\u00f6tti keskell\u00e4 aukiota. Siit\u00e4kin ajatuksesta Laura piti. Viel\u00e4 my\u00f6hemmin, kun Laura jo tiesi, ettei ollut syntynyt pyh\u00e4st\u00e4 hengest\u00e4 eik\u00e4 ollut yksin\u00e4inen kukka niityll\u00e4, \u00e4iti oli vain hiljaa. H\u00e4n ei sanonut, ett\u00e4 is\u00e4 oli l\u00e4htenyt jonnekin, h\u00e4n ei sanonut, ett\u00e4 is\u00e4 oli kuollut, h\u00e4n ei sanonut mit\u00e4\u00e4n, alkoi vain itke\u00e4. Niin h\u00e4n teki joka kerta, kun Laura kysyi is\u00e4st\u00e4\u00e4n. Muistan, ett\u00e4 joskus olimme puhuneet aiheesta. Olin sanonut Lauralle:<\/p>\n

\u201dVoi olla, ett\u00e4 \u00e4idill\u00e4si on jokin t\u00e4rke\u00e4 syy, miksi h\u00e4n ei halua puhua sinulle is\u00e4st\u00e4. Voi olla, ett\u00e4 h\u00e4n haluaa suojella sinua.\u201d<\/p>\n

\u201dSuojella? Is\u00e4lt\u00e4?\u201d Laura oli ihmetellyt.<\/p>\n

\u201dNo, en tied\u00e4, mutta kyll\u00e4, voi olla niin.\u201d<\/p>\n

H\u00e4n oli varma, vankkumaton, sinnik\u00e4s:<\/p>\n

\u201dSamantekev\u00e4\u00e4, mik\u00e4 tai kuka h\u00e4n on, onko h\u00e4nell\u00e4 sata naista, onko h\u00e4n murhaaja, onko h\u00e4n kuollut, yhdentekev\u00e4\u00e4, miten h\u00e4n kuoli, totuus on minulle tuhat kertaa parempi kuin el\u00e4m\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 piinaavassa tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydess\u00e4. Tai \u00e4idin ulinan ja nyyhkytyksen kuunteleminen, tuhat kertaa mieluummin kuulen totuuden.\u201d<\/p>\n

Nyt totuus oli selvill\u00e4, ja is\u00e4kin. Minulle tuotiin mehu ja j\u00e4it\u00e4, kuten olin toivonut, ja l\u00f6ysin itseni ajattelemasta sopimattomia: miten olisi, jos tarttuisin Lauran p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 lep\u00e4\u00e4viin k\u00e4siin.<\/p>\n

J\u00e4\u00e4 suli ja Laura puhui. H\u00e4n sotkeutui aluksi sanoissaan ja selitti joistakuista naisista ja \u00e4idist\u00e4, oli taas puhkeamassa itkuun mutta hillitsi itsens\u00e4. Muistan, ett\u00e4 Laura oli kaunis, kun itki. H\u00e4n kuitenkin kokosi itsens\u00e4 ja aloitti alusta.<\/p>\n

\u201dMaanantaina minulle soitettiin poliisista ja kysyttiin, olenko se ja se, ja sanoin, ett\u00e4 kyll\u00e4 olen ja mietin, miksi he minulle soittavat, mutta sitten he sanoivatkin, ett\u00e4 olemme pahoillamme, tai jotakin sellaista, mit\u00e4 aina sanotaan, ja ett\u00e4 teid\u00e4n is\u00e4nne Taisto Raadik on kuollut. Vaikka olin aavistellut, ehk\u00e4 kuvitellut ennalta, ett\u00e4 joskus niin k\u00e4y, kysyin tietenkin aluksi, oletteko varma, en tunne sellaista miest\u00e4, mutta sitten he selittiv\u00e4t, ett\u00e4 Taisto Raadik on takuulla is\u00e4ni. H\u00e4n oli v\u00e4h\u00e4n aiemmin teett\u00e4nyt DNA-tutkimuksen, poliisi oli l\u00f6yt\u00e4nyt h\u00e4nen tavaroistaan \u00e4itini kirjoittaman kirjeen ja miltei t\u00e4ydell\u00e4 varmuudella Taisto Raadik on is\u00e4ni. Tai oli, ja koska isyyden tutkimiseen meni kauan eik\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 ollut muita sukulaisia, h\u00e4net tuhkattiin. He kysyiv\u00e4t, voisinko tulla V\u00f5run hautaustoimistoon hakemaan uurnan. Itkin, laskin luurin ja miettim\u00e4tt\u00e4 sen enemp\u00e4\u00e4 soitin \u00e4idilleni. Oikeastaan olin suunnitellut jo aikaisemmin, kuinka soitan h\u00e4nelle sitten, kun olen lopulta saanut tiet\u00e4\u00e4, kuka is\u00e4ni on, kuinka soitan \u00e4idilleni ja sanon, ett\u00e4 Taisto Raadik on kuollut. Kuivasti, surutta ja syyllist\u00e4m\u00e4tt\u00e4, jotta kaikki olisi vaikuttavampaa. Aivan kuin Bergmanin elokuvissa, jotta syyt\u00f6s olisi t\u00e4ydellinen ja muuttaisi puheet pyh\u00e4st\u00e4 hengest\u00e4 ja yksin\u00e4isest\u00e4 kukasta entist\u00e4 naurettavimmiksi. Niin soitin ja kerroin: \u201dHei \u00e4iti, Taisto Raadik on kuollut.\u201d J\u00e4in odottamaan. \u00c4iti ei sanonut mit\u00e4\u00e4n, en kuullut edes h\u00e4nen hengityst\u00e4\u00e4n, mutta odotin, ett\u00e4 h\u00e4n sanoisi jotakin. Ensimm\u00e4inen asia, jonka h\u00e4n sanoi tai oikeastaan j\u00e4tti sanomatta ja p\u00e4\u00e4sti itsest\u00e4\u00e4n ulos, oli huokaus. En muista, mit\u00e4 h\u00e4n viel\u00e4 sanoi, mit\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 oli sanottavaa, mutta se huokaus on j\u00e4\u00e4nyt kaikumaan korviini. Koko matkan V\u00f5ruun kuulin \u00e4idin huokauksen. Se ei kuulostanut taakalta, joka syyllisyyden, vaikenemisen ja salailun ja tiilikasan ja ties mink\u00e4 roskan paisuttamana kaatuu niskaan niin, ettei sen alla en\u00e4\u00e4 jaksa. Se ei takuulla ollut sellainen huokaus, p\u00e4invastoin. Niin huokaisee se, joka on siivonnut koko p\u00e4iv\u00e4n kellaria ja tulee vihdoin yl\u00f6s, sirist\u00e4\u00e4 silmi\u00e4 ja huokaa. Se huokaus oli juuri sellainen, ja siksi muistan sen puhelusta paremmin kuin mink\u00e4\u00e4n muun. Tai no, yhden toisenkin asian muistan. Sanoin ajavani V\u00f5run hautaustoimistoon hakemaan is\u00e4ni ja kysyin, haluaako \u00e4iti tulla mukaani. H\u00e4n kertoi, ettei tahdo ja ihmetteli, miksi min\u00e4 sinne menen. En alkanut selitt\u00e4\u00e4 h\u00e4nelle, ett\u00e4 jonkun pit\u00e4\u00e4 menn\u00e4, koska is\u00e4ll\u00e4 ei ollut ket\u00e4\u00e4n l\u00e4heisi\u00e4, mutta sanoin: \u201dMenen tapaamaan is\u00e4\u00e4ni!\u201d Lopetin puhelun dramaattiseen lauseeseen ja l\u00e4hdin ajamaan, mutta korvissani soi \u00e4idin huokaus. Olin vihainen ajatellessani, kuinka h\u00e4n saattoi sill\u00e4 lailla huokaista, mik\u00e4 oikeus h\u00e4nell\u00e4 on huokaista niin!\u201d<\/p>\n

Laura otti kulhosta puoliksi sulaneen j\u00e4\u00e4palan, pani suuhunsa, puraisi halki ja jatkoi.<\/p>\n

\u201dV\u00f5run hautaustoimistossa minulle ei sanottu mit\u00e4\u00e4n, annettiin vain uurna ja kysyttiin, haluanko j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 hautajaiset. Sanoin haluavani, mutta hautajaisiin menisi viel\u00e4 aikaa. He antoivat minulle laskun tuhkauksesta ja uurnasta. Pelkk\u00e4 uurna maksoi yli tuhat kruunua, sellainen typer\u00e4 ristikuvioitu laatikko. Olisin voinut kaataa tuhkan vaikka kolmen litran purkkiin. Hautaustoimiston v\u00e4ki kertoi, ett\u00e4 Taisto Raadikin kuolintodistuksen saisin oikeusl\u00e4\u00e4k\u00e4rilt\u00e4. Kun ajoin sinne ja kysyin, mihin is\u00e4 kuoli, minulle ei osattu vastata. Jollekin sivulle oli kirjoitettu: kuolinsyy tuntematon. Kysyin, miten niin tuntematon, mit\u00e4 se tarkoittaa: \u201dKun ihminen kuolee, pit\u00e4\u00e4 siihen olla jokin syy.\u201d Vihre\u00e4\u00e4n esiliinaan ja hopeiseen ristiriipukseen pukeutunut ruumiinavausl\u00e4\u00e4k\u00e4ri sanoi:<\/p>\n

\u201dAina ei pid\u00e4. Voi sanoa, ett\u00e4 h\u00e4nen syd\u00e4mens\u00e4 pys\u00e4htyi, mutta mik\u00e4 aiheutti pys\u00e4htymisen, sit\u00e4 emme tied\u00e4. Se ei ollut infarkti, se ei ollut halvaus, mit\u00e4\u00e4n sellaista ei ruumiinavauksessa l\u00f6ytynyt. H\u00e4net tuotiin meille sairaalasta, voitte menn\u00e4 ja kysy\u00e4 sielt\u00e4. H\u00e4nen tavaroidensakin pit\u00e4isi olla siell\u00e4.\u201d<\/p>\n

Nieleskelin kyyneli\u00e4, ja ristiriipusmies n\u00e4ki sen.<\/p>\n

\u201dOlette h\u00e4nen tytt\u00e4rens\u00e4?\u201d<\/p>\n

\u201dKyll\u00e4.\u201d<\/p>\n

\u201dSurullista tietenkin, sill\u00e4 h\u00e4n oli hyv\u00e4ss\u00e4 kunnossa ja olisi voinut el\u00e4\u00e4 viel\u00e4 vuosia. Mik\u00e4\u00e4n ei kuitenkaan auta, eik\u00f6 vain meid\u00e4n kaikkien pid\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4 l\u00e4htem\u00e4n, kun viikatemies meit\u00e4 kutsuu. Kysymys on vain, kuka, miten ja milloin.\u201d<\/p>\n

\u201dMies l\u00e4hti risteineen ja sulki painavan ter\u00e4soven per\u00e4ss\u00e4\u00e4n. L\u00e4hdin ajamaan sairaalaan. En osannut panna uurnaa minnek\u00e4\u00e4n. En halunnut laskea sit\u00e4 lattialle, joten pistin sen viereeni etupenkille. Estin uurnan kaatumisen kiinnitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 sille turvavy\u00f6n. Tiesitk\u00f6 muuten, ett\u00e4 tuhka on painavaa?\u201d<\/p>\n

\u201dEn\u201d, pudistin p\u00e4\u00e4t\u00e4ni, en totisesti tiennyt, mutta Laura tiesi nyt, tytt\u00f6 parka.<\/p>\n

\u201dSe on monin verroin painavampaa kuin tuhka, jonka tyhjenn\u00e4t uunista. Ihmeellist\u00e4. En ollut ajatellut sit\u00e4 koskaan, mutta jostakin syyst\u00e4 pid\u00e4n ajatuksesta, ett\u00e4 ihmisen tuhka on puun tuhkaa raskaampaa.\u201d<\/p>\n

Kuvittelin Lauran ajamassa autoa, viereisell\u00e4 penkill\u00e4 is\u00e4n tuhka turvavy\u00f6ll\u00e4 k\u00f6ytettyn\u00e4. Olisin halunnut n\u00e4hd\u00e4 poliisin ilmeen, kun h\u00e4n olisi pist\u00e4nyt p\u00e4\u00e4ns\u00e4 sivuikkunasta sis\u00e4\u00e4n ja tarkistanut, ovatko kaikki matkustajat turvav\u00f6iss\u00e4.<\/p>\n

Laura otti yhden viimeisist\u00e4 jo liki t\u00e4ysin sulaneista j\u00e4\u00e4kuutioista.<\/p>\n

\u201dSairaalasta minulle annettiin is\u00e4n rahakukkaro, jossa oli vain kymmenen kruunua, kymmenisen raaputettua mit\u00e4t\u00f6nt\u00e4 arpaa, kirjastokortti ja bonuskortti. Minulle annettiin mukaan my\u00f6s vanha taskuradio ja Dumas\u2019n Kolme muskettisoturia<\/em>. Mietin heti, kuka is\u00e4 oli miehi\u00e4\u00e4n. Oliko h\u00e4n kuvitelmissaan d\u2019Artagnan, Athos, Porthos vai sittenkin Aramis? Keneksi sin\u00e4 kuvittelet itsesi?\u201d<\/p>\n

\u201dEn tied\u00e4, en ole ikin\u00e4 kuvitellut itse\u00e4ni muskettisoturiksi. Vaikka siin\u00e4 ven\u00e4l\u00e4isess\u00e4 elokuvassa Mylady on lumoava, mink\u00e4 vuoksi tietenkin kuvittelin olevani d\u2019Artagnanin roolissa. En tietenk\u00e4\u00e4n d\u2019Artagnan, vaan min\u00e4 itse. N\u00e4in d\u2019Artagnanin n\u00e4yttelij\u00e4n viitisen vuotta my\u00f6hemmin ven\u00e4l\u00e4isill\u00e4 elokuvafestivaaleilla, ja h\u00e4n n\u00e4ytti juuri silt\u00e4 kuin kuvittelisi, ett\u00e4 on roolihahmonsa. Sellainen vanha ven\u00e4l\u00e4inen d\u2019Artagnan mustissa nahkavaatteissa ja hatussa.\u201d<\/p>\n

Laura ei n\u00e4ytt\u00e4nyt kuuntelevan minua vaan sulkeutui itseens\u00e4 ja jatkoi omasta asiastaan puhumista aivan kuin ei olisi kysynyt minulta mit\u00e4\u00e4n ja aivan kuin en olisi mit\u00e4\u00e4n vastannut.<\/p>\n

\u201dViimein l\u00f6ysin is\u00e4ni l\u00e4\u00e4k\u00e4rin, joka selitti Taisto Raadikin sairaskertomuksen. Minulle j\u00e4i tunne, ett\u00e4 is\u00e4 oli jotenkin rasittunut ja uupunut. L\u00e4\u00e4k\u00e4ri oli sellainen mukava ja hienotunteinen mies, joka ei tahtonut sanoa mit\u00e4\u00e4n mutta sanoi lopulta, ett\u00e4 ehk\u00e4 el\u00e4m\u00e4 oli h\u00e4net uuvuttanut.\u201d<\/p>\n

\u201dMit\u00e4 se tarkoittaa, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4 uuvutti h\u00e4net?\u201d kysyin heti ja lis\u00e4sin koetellakseni l\u00e4\u00e4k\u00e4riherraa: \u201dSe ei ole kovin l\u00e4\u00e4ketieteellinen ilmaisu.\u201d<\/p>\n

L\u00e4\u00e4k\u00e4ri jatkoi ymp\u00e4ripy\u00f6re\u00e4sti:<\/p>\n

\u201dIhmiset ja heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ovat erilaisia niin kuin kynttil\u00e4t. Joku palaa kirkkaasti ja nopeasti, joku toinen pienemm\u00e4ll\u00e4 ja tasaisemmalla liekill\u00e4, mutta hitaammin.\u201d<\/p>\n

Sitten min\u00e4 suutuin:<\/p>\n

\u201dEttek\u00f6 voi vain sanoa, mist\u00e4 on kyse, puhutte vain kynttil\u00f6ist\u00e4!\u201d<\/p>\n

Nyt ymp\u00e4ripy\u00f6re\u00e4 ja hienotunteinen l\u00e4\u00e4k\u00e4ri muuttui totiseksi.<\/p>\n

\u201dMit\u00e4 haluatte kuulla? Ett\u00e4 ihmisten pit\u00e4isi sy\u00f6d\u00e4 terveellisemmin, juoda v\u00e4hemm\u00e4n alkoholia, nukkua s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisemmin, urheilla? H\u00e4n oli is\u00e4nne, teid\u00e4n pit\u00e4isi ehk\u00e4 itse tiet\u00e4\u00e4 paremmin, miten h\u00e4n eli.\u201d<\/p>\n

Oikea hempe\u00e4 ja ymp\u00e4ripy\u00f6re\u00e4 mulkku! L\u00e4hdin menem\u00e4\u00e4n k\u00e4\u00addess\u00e4ni muovipussi, jossa oli radio, rahakukkaro ja muskettisoturit. Minua kuitenkin seurasi siivoojamummo, joka saavutti minut porrastasanteella.<\/p>\n

\u201dAnteeksi, min\u00e4 en tuntenut teid\u00e4n is\u00e4\u00e4nne ja olen hyvin pahoillani, ett\u00e4 h\u00e4n on nyt kuollut, h\u00e4n oli hyvin kiehtova ihminen, oli mik\u00e4 oli, t\u00e4\u00e4ll\u00e4 sairaalassa h\u00e4n oli meille hyvin mukava. Yksin\u00e4inen tietenkin. Kuulin, ett\u00e4 puhuitte l\u00e4\u00e4k\u00e4rin kanssa ja kysyitte, mik\u00e4 aiheutti is\u00e4nne kuoleman, ja ett\u00e4 teille ei osattu sanoa mit\u00e4\u00e4n t\u00e4\u00e4ll\u00e4 eik\u00e4 ruumishuoneella. Min\u00e4 en ole l\u00e4\u00e4k\u00e4ri enk\u00e4 sairaanhoitaja, olen vain sairaalan siivooja, mutta jos sallitte niin sanon: minusta tuntuu, ett\u00e4 h\u00e4n kuoli suruun.\u201d<\/p>\n

\u201dSuruun?\u201d Nainen pyyhki vaivaantuneena k\u00e4si\u00e4\u00e4n takkiinsa:<\/p>\n

\u201dNiin, he eiv\u00e4t l\u00f6yt\u00e4neet mit\u00e4\u00e4n syyt\u00e4 h\u00e4nen sairauteensa, mutta h\u00e4n oli jotenkin hyvin yksin\u00e4inen. Kun kysyin, onko h\u00e4nell\u00e4 ket\u00e4\u00e4n, vaimoa tai lapsia, h\u00e4n sanoi, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli Tartossa tyt\u00e4r, mutta h\u00e4n ei ollut uskaltanut tai halunnut t\u00e4t\u00e4 etsi\u00e4, koska kuka nyt haluaisi sellaista is\u00e4\u00e4, joka ei ole saanut aikaan mit\u00e4\u00e4n eik\u00e4 p\u00e4rj\u00e4\u00e4 itsens\u00e4k\u00e4\u00e4n kanssa. Tieto tytt\u00e4rest\u00e4 oli h\u00e4nelle kuitenkin t\u00e4rke\u00e4, ja h\u00e4n tahtoi tehd\u00e4 DNA-tutkimuksen, jotta kaikki olisi selv\u00e4\u00e4 ja olisi ainakin joku tai jotain, mik\u00e4 j\u00e4\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 j\u00e4ljelle, koska h\u00e4nest\u00e4 tuntui, ettei el\u00e4 en\u00e4\u00e4 kauan. Min\u00e4 ajattelin, ett\u00e4 se on sellaista yksin\u00e4isen ihmisen puhetta, mutta sitten kaikki olikin h\u00e4nen osaltaan loppu. Totisesti s\u00e4\u00e4li.\u201d<\/p>\n

Siivooja etsi taskustaan jotakin: \u201dVoisitteko vied\u00e4 h\u00e4nen haudalleen t\u00e4m\u00e4n kynttil\u00e4n?\u201d<\/p>\n

\u201dVien totta kai, kiitos.\u201d<\/p>\n

Panin kynttil\u00e4n kirjan ja radion mukaan, l\u00e4hdin nopeasti ulos autooni ja itkin kuin mielipuoli.<\/p>\n

My\u00f6hemmin k\u00e4vin talossa, jossa is\u00e4 oli viimeksi asunut. Se oli vanha puutalo, huussi ja kaivo olivat pihalla. Is\u00e4 oli vuokrannut talosta yht\u00e4 huonetta. Vuokraem\u00e4nt\u00e4 n\u00e4ytti odottaneen minua, rynt\u00e4si heti pihalle ja alkoi pahoitella, ett\u00e4 kaikki on niin kuin on, h\u00e4nen miehens\u00e4 oli kuollut eik\u00e4 h\u00e4n ollut voinut tehd\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n aikaan remonttia, katto vuoti, mutta h\u00e4n itse ei voinut en\u00e4\u00e4 katolle kiivet\u00e4:<\/p>\n

\u201dNiin, is\u00e4nne lupasi viel\u00e4 ennen sairaalaan joutumistaan, ett\u00e4 panee uuden eterniittilevyn, minulla on vasara ja naulat jo valmiina, samoin yksi eterniittilevy, se minulla on ollut jo vuosia, mutta sitten Taisto joutui sairaalaan, min\u00e4 sitten odottamaan, ett\u00e4 kun h\u00e4n tulee takaisin, panee sen uuden levyn paikoilleen ennen syyssateita, mutta se nyt varmaan j\u00e4\u00e4, en min\u00e4 mit\u00e4\u00e4n firmaa ala tilaamaan ja kuka nyt yhden eterniittilevyn takia tulisi, eik\u00e4 sielt\u00e4 niin paljon vett\u00e4 vuoda, etteik\u00f6 voisi odottaa.\u201d<\/p>\n

Nainen puhui puhumistaan, nopeasti ja pahoittelevaan s\u00e4vyyn, ja tahtoi kertoa kaikesta, mutta min\u00e4 halusin kysy\u00e4 is\u00e4st\u00e4. Halusin saada selville jotakin, joka olisi luonnehtinut h\u00e4nt\u00e4, jonkin yksityiskohdan, millainen h\u00e4n oli, ett\u00e4 saisin selville, millainen itse olen tai jotain sellaista. Keskeytin h\u00f6p\u00f6tyksen:<\/p>\n

\u201dEn tuntenut is\u00e4\u00e4ni, en ole tavannut h\u00e4nt\u00e4 koskaan, minulle h\u00e4n oli aina mysteeri. Voisitteko kertoa, millainen h\u00e4n oli?\u201d<\/p>\n

Nyt vuokraem\u00e4nt\u00e4 ihmetteli, miltei kauhistui:<\/p>\n

\u201dMiten niin millainen?\u201d<\/p>\n

\u201dIhmisen\u00e4, voitteko kertoa jotakin h\u00e4nest\u00e4?\u201d<\/p>\n

\u201dNo, mik\u00e4 ettei\u2026 Mutta min\u00e4 en tuntenut h\u00e4nt\u00e4. H\u00e4n oli vuokralaiseni ja sen suhteen oli kyll\u00e4 hyv\u00e4, ettei h\u00e4n tuonut vieraita taloon, jos sellaisia oli, vaan meni heit\u00e4 tapaamaan. Ei sill\u00e4, ett\u00e4 olisin kielt\u00e4nyt, mutta ei vain tuonut.\u201d<\/p>\n

\u201dMiss\u00e4 h\u00e4n k\u00e4vi?\u201d<\/p>\n

\u201dTytt\u00f6 hyv\u00e4, sit\u00e4 min\u00e4 en osaa sanoa. H\u00e4n ei kertonut, enk\u00e4 min\u00e4 ruvennut kysym\u00e4\u00e4n, miss\u00e4 aikuinen mies k\u00e4y ja mit\u00e4 tekee. Meill\u00e4 kaikilla on oma el\u00e4m\u00e4mme. Jollakulla on tuollainen ja toisella taas t\u00e4llainen, mutta jokaisella on oma el\u00e4m\u00e4ns\u00e4\u2026\u201d<\/p>\n

Tajusin, ett\u00e4 mummolta en tietoja saa. Kysyin is\u00e4n tavaroita, koska jotainhan h\u00e4nelt\u00e4 oli t\u00e4ytynyt j\u00e4\u00e4d\u00e4. Pyysin, ett\u00e4 saisin n\u00e4hd\u00e4 huoneen, jossa h\u00e4n asui.<\/p>\n

\u201dTietysti, Taiston tavarat. Huoneessa on kuitenkin jo toinen asukas eik\u00e4 siell\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n n\u00e4ht\u00e4v\u00e4\u00e4, tavallinen vanha huone, remonttia pit\u00e4isi tehd\u00e4, mutta minusta ei ole tekij\u00e4ksi, eik\u00e4 se nyt niin huono ole, tapetti pit\u00e4isi vaihtaa, mutta muuten on kunnossa.\u201d<\/p>\n

\u201dMutta ne tavarat\u201d, vaadin is\u00e4n perint\u00f6\u00e4.<\/p>\n

Mummeli kipaisi taloon ja tuli heti takaisin banaanilaatikko mukanaan.<\/p>\n

\u201dT\u00e4ss\u00e4 n\u00e4m\u00e4 Taiston tavarat ovat. Ei h\u00e4nell\u00e4 paljon niit\u00e4 ollut.\u201d<\/p>\n

Avasin laatikon. Siell\u00e4 oli vanhat housut ja tyyny, vanha ja likainen. Ne nostin heti pois ja l\u00f6ysin peltisen savukekotelon, sellaisen kuhmuisen ja vanhanaikaisen, partaveitsen, vaahtosudin, saippuan ja liinan. Aluksi mietin, ett\u00e4 mummo huijaa \u2013 ett\u00e4 h\u00e4n on pist\u00e4nyt tavaroita sivuun. Halusin n\u00e4hd\u00e4 edes yhden valokuvan is\u00e4st\u00e4 ja katsoa, n\u00e4yt\u00e4mmek\u00f6 samalta. Voiko ihminen el\u00e4\u00e4 niin, ett\u00e4 h\u00e4nen tavaransa mahtuvat banaanilaatikkoon?<\/p>\n

\u201dT\u00e4ss\u00e4k\u00f6 kaikki?\u201d ihmettelin suurieleisesti ja mummo ymm\u00e4rsi, mit\u00e4 ajattelen, ja pel\u00e4styi.<\/p>\n

\u201dHeitin pois joitain lehti\u00e4 ja paitoja, mutta ne olivat todella vanhoja ja likaisia, ja paidat olivat rikki\u2026\u201d N\u00e4in, ettei mummo valehtele. \u201dEn ole el\u00e4ess\u00e4ni varastanut nuppineulaakaan.\u201d<\/p>\n

\u201dNiin, tietenkin, uskon teit\u00e4, pyyd\u00e4n, \u00e4lk\u00e4\u00e4h\u00e4n nyt, tietenkin. Eik\u00f6 h\u00e4nell\u00e4 ollut valokuva-albumia, kirjeit\u00e4, yht\u00e4\u00e4n valokuvaa itsest\u00e4\u00e4n?\u201d<\/p>\n

\u201dSit\u00e4 min\u00e4 en tied\u00e4, en n\u00e4hnyt h\u00e4nell\u00e4 yht\u00e4k\u00e4\u00e4n albumia tai mit\u00e4\u00e4n sellaista. H\u00e4n oli kadottanut passinsakin. H\u00e4n eli luonani vain kahdeksan vuotta.\u201d Em\u00e4nt\u00e4 rupesi miettim\u00e4\u00e4n. \u201dNiin, ihmeellist\u00e4 on ihmisen elo. Sit\u00e4 el\u00e4\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 toisten ihmisten joukossa, mutta kukaan ei tied\u00e4 sinusta mit\u00e4\u00e4n. Kuolet pois, eik\u00e4 j\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n. Suuri salaisuus on t\u00e4m\u00e4 el\u00e4m\u00e4mme\u201d, mummeli lopetti syv\u00e4mietteisesti ja surullisesti ja h\u00e4nen silmiins\u00e4 nousivat kyynelet.<\/p>\n

Hyv\u00e4stelin h\u00e4net, kiitin, panin tavarat takaisin banaanilaatikkoon ja menin autolle. Vuokraem\u00e4nt\u00e4 j\u00e4i viel\u00e4 pihalle ja oli kahden vaiheilla, puhuako vai vaieta. Palasin h\u00e4nen luokseen.<\/p>\n

\u201dHalusitte sanoa viel\u00e4 jotakin?\u201d<\/p>\n

\u201dEn\u201d, mummo sanoi vastahakoisesti.<\/p>\n

\u201dKaikkea hyv\u00e4\u00e4 sitten.\u201d<\/p>\n

Nyt em\u00e4nt\u00e4 alkoi puhua puoli\u00e4\u00e4neen, tai pikemminkin sanoi vaivihkaa:<\/p>\n

\u201dEi se muuta mit\u00e4\u00e4n, mutta niin, eih\u00e4n se ole t\u00e4rke\u00e4 asia, toinen on kuollut ja, antaa sen olla, minulla on viel\u00e4 hetkeksi el\u00e4m\u00e4\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4 ja tulen loppuel\u00e4m\u00e4ni toimeen\u2026 Mutta Taisto j\u00e4tti viimeisen vuokran maksamatta.\u201d<\/p>\n

Minun olisi tietenkin pit\u00e4nyt tajuta se itse, mummoparka nyt h\u00f6pisi ja soimasi itse\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

\u201dMaksan sen teille.\u201d<\/p>\n

\u201dMutta kuinkas nyt te!\u201d<\/p>\n

\u201dKuka sitten?\u201d<\/p>\n

\u201dNojaa, mutta se ei ollut vain yhden kuun vuokra, joka j\u00e4i.\u201d<\/p>\n

\u201dKuinka monta kuuta?\u201d<\/p>\n

Nyt mummo puhui jo \u00e4\u00e4neen.<\/p>\n

\u201dNelj\u00e4 kuuta. Helmikuun h\u00e4n maksoi, mutta maaliskuu, huhtikuu, toukokuu ja kes\u00e4kuu ovat maksamatta. Antaa hein\u00e4kuun olla, silloin h\u00e4n oli jo sairaalassa, sit\u00e4 rahaa en en\u00e4\u00e4 tahdo.<\/p>\n

\u201dYhteens\u00e4 viisi kuuta, min\u00e4 maksan ne teille.\u201d<\/p>\n

\u201dTytt\u00f6 hyv\u00e4, sanoin jo teille, etten ota hein\u00e4kuusta vuokraa!\u201d suutahti mummo.<\/p>\n

\u201dHyv\u00e4 on, maksan nelj\u00e4st\u00e4 kuusta. Kuinka suuri on yhden kuun vuokra?\u201d<\/p>\n

\u201dKolmesataa kruunua.\u201d Mummosta varmaan n\u00e4ytti, ett\u00e4 pid\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 verenimij\u00e4n\u00e4, ja h\u00e4n lis\u00e4si:<\/p>\n

\u201dKoska maksan k\u00e4yt\u00e4v\u00e4n ja kellarin s\u00e4hk\u00f6t, siivoan rappuk\u00e4yt\u00e4v\u00e4n ja luon talvella lumet.\u201d<\/p>\n

Mietin, ett\u00e4 kun l\u00e4hden viett\u00e4m\u00e4\u00e4n iltaa, ei 300 kruunua riit\u00e4. Minulle tuli paha mieli. En ole kiitollinen el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ja siit\u00e4, mit\u00e4 minulla on. Lupasin itselleni, ett\u00e4 jatkossa olen kiitollisempi. Maksoin mummelille vuokran ja s\u00e4hk\u00f6n, nostin banaanilaatikon autoon ja ajoin pois. Housut ja tyyny haisivat tunkkaiselle ja savulle, pys\u00e4hdyin keskustassa ja sulloin ne roskikseen.\u201d<\/p>\n

En taas osannut sanoa mit\u00e4\u00e4n. Istuimme hetken hiljaa, ja Laura jatkoi. Mietin, oliko h\u00e4n kertonut tarinan jollekulle muulle jo aiemmin vai oliko h\u00e4n vain miettinyt kaiken yksityiskohtaisesti, jotta pystyi esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n tarinan v\u00e4rikk\u00e4\u00e4sti ja sujuvasti. En muistanut, ett\u00e4 Laura olisi koskaan kertonut niin hyvin. H\u00e4n kertoi, kuinka oli alkanut hoitaa hautajaisj\u00e4rjestelyj\u00e4 ja pannut lehteen ilmoituksen.<\/p>\n

\u201dEn tiennyt, mit\u00e4 kirjoittaisin. Tietenkin, ett\u00e4 Taisto Raadikin hautajaiset ovat siell\u00e4 ja silloin. Ajattelin, ett\u00e4 ehk\u00e4 kukaan ei p\u00e4\u00e4se paikalle, ei osaa tulla tai ei vain k\u00e4y hautajaisissa. Min\u00e4 en yleens\u00e4 k\u00e4y, jos voin olla menem\u00e4tt\u00e4. Mietin kuitenkin, ett\u00e4 jos joku haluaa kertoa minulle is\u00e4st\u00e4 mutta ei tule hautajaisiin, en saa koskaan kuulla, mit\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli sanottavanaan. Huomasin, ett\u00e4 kuolinilmoituksiinkin pistet\u00e4\u00e4n puhelinnumeroita, ja laitoin oman numeroni is\u00e4ni ilmoitukseen, joka julkaistiin V\u00f5rumaa Teataja- ja Postimees-lehdiss\u00e4.\u201d<\/p>\n

Ymm\u00e4rsin, ett\u00e4 kaikki Lauran aluksi kertoma oli vain johdanto ja syy tapaamiseen ja kertomukseen oli vasta tulossa. Aurinko porotti, otsallani helmeili hiki, Lauran leninki oli liimautunut h\u00e4nen vatsaansa ja reisi\u00e4\u00e4n vasten. Olisin halunnut ottaa h\u00e4nen k\u00e4tens\u00e4 omiini ja suudella. K\u00e4si\u00e4, huulia, vatsaa, reisi\u00e4. En kuitenkaan suudellut, ja Laura jatkoi.<\/p>\n

\u201dIlmoitus julkaistiin keskiviikkona, t\u00e4n\u00e4\u00e4n on perjantai, eilen illalla laitoin puhelimen p\u00e4\u00e4lle ja soitin sinulle. Heti keskiviikkoaamuna minulle soitettiin V\u00f5run kirjastosta. Soittaja oli nainen, kuvittelen h\u00e4net keski-ik\u00e4iseksi, tanakaksi blondiksi, jolla on varmasti sellainen pieni ja lammasmainen mies, joka sisimm\u00e4ss\u00e4\u00e4n pelk\u00e4\u00e4 isokokoista vaimoaan. Nainen tuli lankoja pitkin ja tivasi, miksi heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 jahdata lainaajiaan sill\u00e4 tavoin. Is\u00e4ni oli V\u00f5run kirjaston asiakas ja ymm\u00e4rsin, ett\u00e4 oli jokin ongelma. Kun kerroin, ett\u00e4 henkil\u00f6 oli is\u00e4ni ja nyt jo kuollut, h\u00e4n rauhoittui v\u00e4h\u00e4n, mutta jatkoi pian samaan malliin ja selitti:<\/p>\n

\u201dKatsokaahan, is\u00e4nne Taisto Raadik, pahoittelen ja otan osaa, mutta meilt\u00e4 h\u00e4vi\u00e4\u00e4 vuosittain yli kolmesataa kirjaa. V\u00f5rumaan keskuskirjaston pit\u00e4\u00e4 kuitenkin palvella koko maakunnan lukijoita. J\u00e4tet\u00e4\u00e4n kirjat palauttamatta, eik\u00e4 poliisi tee asialle mit\u00e4\u00e4n, tai sitten kirjoja varastetaan hyllyist\u00e4 eik\u00e4 kukaan saa tiet\u00e4\u00e4, kuka vei. Minua tietenkin surettaa, ett\u00e4 yksi lukija on poissa keskuudestamme, mutta meille jokainen nide on arvokas ja jokainen my\u00f6h\u00e4stymismaksu on yht\u00e4l\u00e4inen.\u201d<\/p>\n

Kirjastot\u00e4ti veti henke\u00e4 ja sain kysytty\u00e4:<\/p>\n

\u201dOnko is\u00e4ni j\u00e4tt\u00e4nyt kirjoja palauttamatta?\u201d<\/p>\n

Tukeva vaaleaverikk\u00f6 oli saanut tarpeeksi happea ja jatkoi tulitustaan.<\/p>\n

\u201dEn kai min\u00e4 teille soita suruaikananne ilman asiaa. H\u00e4n on j\u00e4tt\u00e4nyt palauttamatta Kolme muskettisoturia.\u201d<\/p>\n

Kerroin h\u00e4nelle, ett\u00e4 kirja on minulla ja voin palauttaa sen.<\/p>\n

\u201dVoitte tietenkin palauttaa, mutta kappale, joka on luultavasti kuo\u00adletettu, on jo poistettu tietokannasta ja tilalle on hankittu uusi.\u201d<\/p>\n

Aloin suuttua.<\/p>\n

\u201dSoitatteko siksi, ett\u00e4 haluatte minun maksavan kirjan?\u201d<\/p>\n

Blondi huokasi kuin olisi pit\u00e4nyt minua hulluimpana toopena, johon on t\u00f6rm\u00e4nnyt.<\/p>\n

\u201dNo niin. Ja viel\u00e4 my\u00f6h\u00e4stymismaksun p\u00e4\u00e4lle. Se tekee yhteens\u00e4 kolmetuhattakuusisataakahdeksantoista kruunua ja kaksikymment\u00e4nelj\u00e4 sentti\u00e4.\u201d<\/p>\n

Kysyin, olinko kuullut oikein, ja akka toisti ep\u00e4r\u00f6im\u00e4tt\u00e4:<\/p>\n

\u201dKolmetuhattakuusisataakahdeksantoista kruunua ja kaksikym\u00adment\u00e4nelj\u00e4 sentti\u00e4. N\u00e4hk\u00e4\u00e4s kun my\u00f6h\u00e4stymismaksu ei ole V\u00f5ru\u00admaan keskuskirjastolle, eik\u00e4 edes V\u00f5run keskuskirjastolle, joka oli kirjastomme nimi vuodesta kahdeksankymment\u00e4yhdeks\u00e4n vuoteen yhdeks\u00e4nkymment\u00e4nelj\u00e4. Is\u00e4nne lainasi kirjan Juhan Smuulin kirjastosta maaliskuun kahdentenakymmenenten\u00e4 vuonna 1981.\u201d<\/p>\n

Minulle tuli toinen puhelu ja olin jo kyll\u00e4stynyt aiheeseen, joten pyysin h\u00e4nt\u00e4 l\u00e4hett\u00e4m\u00e4\u00e4n minulle laskun. H\u00e4n taisi haluta sanoa minulle viel\u00e4 jotakin selitykseksi siit\u00e4, miten kirjat katoavat ja miten valtio rahoittaa hankintoja niin huonosti, mutta itsellenikin yll\u00e4tykseksi sanoin h\u00e4nelle: \u201dYksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta!\u201d L\u00f6in blondille luurin korvaan.<\/p>\n

Voisit kirjoittaa tuosta kuunnelman, ne olivat niin viet\u00e4v\u00e4n hyvi\u00e4 hahmoja. Jopa liian kirjallisia, ehk\u00e4 ne vaikuttaisivat keksityilt\u00e4. Seu\u00adraavaksi soitti set\u00e4 Vastseliinan kirkosta. Sellainen arvokas vanha mies, jolla ei ole koskaan mihink\u00e4\u00e4n kiire ja joka on jokaisessa tilanteessa juhlallinen, vaikka h\u00e4nen mustan takkinsa kauluksia t\u00e4plitt\u00e4isi hilse.<\/p>\n

\u201dPuhunko Taisto Raadikin sukulaisen tahi yst\u00e4v\u00e4n kanssa?\u201d<\/p>\n

Esittelin itseni ja vanha mies kertoi, kuka on.<\/p>\n

\u201dOlen August K\u00f5iv ja toimin Vastseliinan pappilan kanslistina. Otamme osaa suruunne, ja minulla on hyv\u00e4 mieli, kun saimme yhteyden teihin, koska emme osanneet etsi\u00e4 is\u00e4\u00e4nne mist\u00e4\u00e4n.\u201d<\/p>\n

\u201dEtsittek\u00f6 h\u00e4nt\u00e4?\u201d menin suoraan asiaan, koska pelk\u00e4sin, ett\u00e4 muuten vanhus puhuu rauhalliseen tyyliins\u00e4 akkuni tyhj\u00e4ksi.<\/p>\n

\u201dKyll\u00e4, etsimme h\u00e4nt\u00e4, koska h\u00e4nen vanhasta osoitteestaan palautettiin meille kaikki kirkkopyh\u00e4tiedotteet ja joulukortit. L\u00e4het\u00e4mme niit\u00e4 viel\u00e4kin, koska mielest\u00e4mme se on kaunis tapa. Seurakunnassamme on paljon vanhoja ihmisi\u00e4, jotka ovat yksin\u00e4isi\u00e4, ja heille on suuri asia saada jouluna edes yksi kortti seurakunnalta.\u201d<\/p>\n

Is\u00e4ni oli seurakunnassa kirjoilla, k\u00e4ynyt siell\u00e4 rippikoulun, ja nyt vanhus tahtoi tiet\u00e4\u00e4, haluanko seurakunnan papin puhumaan is\u00e4ni haudalle. Mietin, ett\u00e4 miksip\u00e4 ei, vaikka olin jo sopinut hautaamisesta yhden maallisen hautaajan kanssa. Set\u00e4 vaikutti niin seesteiselt\u00e4, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4tin kysy\u00e4 is\u00e4st\u00e4ni.<\/p>\n

\u201dKatsokaas, is\u00e4nne, kun h\u00e4n k\u00e4vi rippikoulussa, h\u00e4n k\u00e4vi ehk\u00e4 vain pari kolme kertaa, ja kun h\u00e4n sai rippitodistuksen, olin sairaalassa kilpirauhasen vuoksi. Kerran k\u00e4vin h\u00e4nen kotonaan, kun meill\u00e4 viel\u00e4 oli h\u00e4nen osoitteensa.\u201d<\/p>\n

\u201dMiksi k\u00e4vitte h\u00e4nen luonaan, jos saan kysy\u00e4?\u201d<\/p>\n

\u201dNiin, en min\u00e4 olisikaan k\u00e4ynyt, mutta h\u00e4n ei vastannut kirjeisiimme ja ajattelin, ettei h\u00e4n asu kaukana ja menenp\u00e4 katsomaan, onko kaikki kunnossa. Olisihan voinut olla, ettei h\u00e4n olisi saanut kirjeit\u00e4mme. Oli hyv\u00e4, ett\u00e4 menin, koska is\u00e4nne kertoi, ettei ollut saanut meilt\u00e4 postia. H\u00e4n ei ollut maksanut kirkollisveroa, ja kun on ollut kaksi vuotta maksamatta, viidest\u00e4 vuodesta puhumattakaan, ihminen poistetaan seurakunnan j\u00e4senrekisterist\u00e4. Tahdon aina olla varma, ettei kyseess\u00e4 ole erehdys, jos ihminen on vain unohtanut, koska el\u00e4m\u00e4ss\u00e4h\u00e4n yleens\u00e4 on kaikenlaista muutakin tekemist\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 tapauksessa olikin kyseess\u00e4 sekaannus ja is\u00e4nne kiitti minua ja lupasi maksaa kirkkomaksut.\u201d<\/p>\n

\u201dMaksoiko h\u00e4n?\u201d kysyin.<\/p>\n

\u201dEi maksanut. Ei ehtinyt. Eik\u00f6 meist\u00e4 jokaisella ole risti kannettavanaan. Onko se risti kirkontornissa, sel\u00e4ss\u00e4, kaulassa vai sielussamme, sill\u00e4 ei ole merkityst\u00e4.\u201d<\/p>\n

Lopuksi vanhus siunasi minut, sovimme hautajaisj\u00e4rjestelyist\u00e4, ja h\u00e4n tahtoi lopettaa puhelun eik\u00e4 pyyt\u00e4nyt minua maksamaan is\u00e4lt\u00e4 j\u00e4\u00e4nytt\u00e4 veroa. Minusta kuitenkin tuntui, ett\u00e4 haluan hoitaa sen maksun, jotta is\u00e4 saisi rauhan. Kysyin vanhukselta kirkon tilinumeroa ja lupasin antaa kirkolle symbolisen tuhannen kruunun lahjoituksen. H\u00e4nell\u00e4 ei ollut sit\u00e4 vastaan mit\u00e4\u00e4n, h\u00e4n liikuttui ja siunasi viel\u00e4 kerran.<\/p>\n

Maksoin lahjoituksen ja ajattelin, ettei h\u00e4n kertonut, millainen is\u00e4ni oli, mutta pian puhelin soi taas. Tuntematon numero j\u00e4lleen kerran. Puhelimessa oli pelokas nainen, jonka nimi oli Eve tai jotakin sen kaltaista, mit\u00e4 sellaisten rouvien nimet nyt yleens\u00e4 ovat. Kun h\u00e4n oli tunteikkaasti mutta hillitysti ilmaissut osanottonsa, h\u00e4n esitteli itsens\u00e4.<\/p>\n

\u201dOlen Taiston luokkatoveri. K\u00e4vimme V\u00f5run peruskoulua. Nyt olen asunut jo kolmekymment\u00e4 vuotta Tallinnassa, ja kun meill\u00e4 oli luokkakokous, siit\u00e4 on jo yli kymmenen vuotta, olin ty\u00f6komennuksella enk\u00e4 voinut menn\u00e4 sinne. Se surettaa minua kovin, koska moni luokkalaisistamme on jo kuollut. Jotenkin on surullista ajatella, ett\u00e4 k\u00e4sill\u00e4 on aika, kun joudun lukemaan aamulehdest\u00e4 yst\u00e4vien ja luokkatovereiden kuolinilmoituksia. Kun l\u00e4htee yksi ja toinen ja kolmas ja nelj\u00e4s ja kaikki sill\u00e4 lailla per\u00e4j\u00e4lkeen, alkaa ajatella, ett\u00e4 milloin min\u00e4 l\u00e4hden ja olenko silloin valmis ja tehnyt kaiken sen, mink\u00e4 halusin el\u00e4m\u00e4ni aikana tehd\u00e4. En tied\u00e4, miten Taiston laita oli. Tuskin kukaan on valmis kuolemaan niin kuin joissain vanhoissa tarinoissa, joissa vanha mies istuu, katsoo ulos ja n\u00e4kee linnun koputtavan ikkunaan, mist\u00e4 tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 aika on tullut, menee s\u00e4nkyyns\u00e4 pitk\u00e4lleen, sanoo viel\u00e4 mummolle rauhallisesti ja hiljaisella \u00e4\u00e4nell\u00e4, ett\u00e4 on h\u00e4nen vuoronsa menn\u00e4. Aina jokin j\u00e4\u00e4 kesken, ja niin j\u00e4i Taistollakin.\u201d<\/p>\n

Minulle tuli taas uusi puhelu ja yritin hoputtaa rouvaa.<\/p>\n

\u201dVoitteko kertoa minulle, millainen is\u00e4ni oli?\u201d<\/p>\n

\u201dKun nyt oikein alan ajatella, en itse mennyt viimeisimp\u00e4\u00e4n luokkakokoukseen, mutta sit\u00e4 edellisist\u00e4 en muista, ei, Taisto ei niiss\u00e4 k\u00e4ynyt. Kerran taisin n\u00e4hd\u00e4 h\u00e4net vilaukselta, kun k\u00e4vin V\u00f5russa vanhempieni luona, mutta se oli niin vilaukselta, etten ole varma, oliko se h\u00e4n. Viimeisen kerran muistan varmuudella n\u00e4hneeni h\u00e4net peruskoulun p\u00e4\u00e4tt\u00e4j\u00e4isiss\u00e4. Sen j\u00e4lkeen Taisto meni teknilliseen opistoon opiskelemaan varmaankin el\u00e4intenhoitajaksi.\u201d<\/p>\n

\u201dEl\u00e4intenhoitajaksi?\u201d<\/p>\n

\u201dVai agronomiksi? Opiskeliko is\u00e4nne agronomiaa?\u201d<\/p>\n

\u201dKatsokaas, kun en ole el\u00e4ess\u00e4ni n\u00e4hnyt h\u00e4nt\u00e4 enk\u00e4 nyt tied\u00e4, opiskeliko h\u00e4n agronomiaa.\u201d<\/p>\n

Tunsin, miten nainen s\u00e4ik\u00e4hti ajatusta, ettei tyt\u00e4r ole koskaan n\u00e4hnyt is\u00e4\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n

\u201dOliko el\u00e4intenhoitoa vai agronomiaa, joka tapauksessa jompaakumpaa. Vai ei, l\u00e4htik\u00f6 h\u00e4n sittenkin opiskelemaan lukkosep\u00e4ksi? Jotakin sellaista se kuitenkin oli.\u201d<\/p>\n

Mik\u00e4 ihme yhdist\u00e4\u00e4 el\u00e4intenhoitajaa, agronomia ja lukkosepp\u00e4\u00e4? En sanonut mit\u00e4\u00e4n, vaikka t\u00e4m\u00e4 rouva \u00e4rsytti minua typer\u00e4ll\u00e4 hienotunteisella s\u00e4vyll\u00e4\u00e4n kaikista soittajista eniten.<\/p>\n

\u201dJa tied\u00e4ttek\u00f6, peruskoulun p\u00e4\u00e4tt\u00e4j\u00e4isten j\u00e4lkeen muistan Taiston hyvin, nimenomaan sielt\u00e4 juhlistamme. Mik\u00e4 on kuitenkin kummallista, ett\u00e4 nyt kun aloin oikein tutkimaan, milt\u00e4 Taisto n\u00e4ytti, ja hain kaikki koulukuvat, huomasin, ettei h\u00e4nt\u00e4 ole niist\u00e4 yhdess\u00e4k\u00e4\u00e4n. Ei luokkakuvissa eik\u00e4 muissa.\u201d<\/p>\n

\u201dMiss\u00e4 h\u00e4n sitten oli?\u201d<\/p>\n

\u201dTuumin, ett\u00e4 onpa kummaa, ettei h\u00e4nt\u00e4 ole yhdess\u00e4k\u00e4\u00e4n kuvassa, ja nyt se h\u00e4mment\u00e4\u00e4 minua, koska en en\u00e4\u00e4 muista h\u00e4nen kasvojaan, vaikka muistan h\u00e4net niist\u00e4 p\u00e4\u00e4tt\u00e4j\u00e4isist\u00e4. En tied\u00e4, pit\u00e4isik\u00f6 minun kertoa t\u00e4t\u00e4 teille, mutta p\u00e4\u00e4t\u00f6sjuhlat pidettiin meid\u00e4n kotonamme. Talomme oli valmistunut v\u00e4h\u00e4n aiemmin ja halusin ylpeill\u00e4 suurella ja uudella talollamme, mink\u00e4 vuoksi sanoin, ett\u00e4 juhlat voi pit\u00e4\u00e4 luonamme. Kun \u00e4iti ja is\u00e4 kuulivat siit\u00e4, he alkoivat huutaa mutta l\u00e4htiv\u00e4t sitten m\u00f6kille. Juhlat olivat sellaiset kuin ne aina ovat, pojat joivat viinaa, me tanssimme ja suutelimme, tavalliset juhlat. Seuraavana aamuna is\u00e4ni alkoi etsi\u00e4 savukekoteloaan, h\u00e4nell\u00e4 oli sellainen tavallinen savukekotelo, peltinen ja kiilt\u00e4v\u00e4, mutta is\u00e4 ei l\u00f6yt\u00e4nyt sit\u00e4 mist\u00e4\u00e4n. Joku yst\u00e4v\u00e4 oli sen h\u00e4nelle lahjoittanut, ja is\u00e4 suuttui, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 oli viimeinen kerta, kun h\u00e4nen talossaan mit\u00e4\u00e4n j\u00e4rjestet\u00e4\u00e4n. Enemp\u00e4\u00e4 is\u00e4 ei asiasta puhunut, mutta savukekoteloa ei l\u00f6ytynyt. Kyselin muilta hienotunteisen kiertelev\u00e4sti, ett\u00e4 n\u00e4etk\u00f6s, is\u00e4ni savukekotelo on kadonnut ja onpa kummaa, ettei kukaan ole sit\u00e4 n\u00e4hnyt. Kukaan ei tiennyt asiasta mit\u00e4\u00e4n. Muistan, ett\u00e4 kun Taisto l\u00e4hti opistoon, n\u00e4in h\u00e4nt\u00e4 kaupungilla toisten poikien kanssa, olivat ehk\u00e4 agronomeja tai lukkoseppi\u00e4 h\u00e4nen koulustaan. Miksi en muista, mit\u00e4 Taisto opiskeli? Se johtuu siit\u00e4, ett\u00e4 Taisto n\u00e4ki minut kadulla, tuli poikien luota tyk\u00f6ni ja kertoi, miss\u00e4 opiskeli, mutta min\u00e4 en voinut kuunnella tai ajatella mit\u00e4\u00e4n muuta kuin sit\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4in, kuinka h\u00e4n oli pari minuuttia aiemmin ottanut taskustaan savukekotelon, tarjonnut pojille tupakkia ja napsauttanut kotelon taas kiinni. Tiesin, ett\u00e4 se oli is\u00e4ni kotelo. Sen j\u00e4lkeen en ole n\u00e4hnyt h\u00e4nt\u00e4 ja nyt aamulla lehte\u00e4 lukiessani mietin, miksi en sanonut siit\u00e4 h\u00e4nelle mit\u00e4\u00e4n. Voi olla, ettei se ollut is\u00e4ni savukekotelo, koska n\u00e4in sen vain kaukaa ja saatoin kuvitella kaiken. Jos olisin puhunut siit\u00e4 Taiston kanssa, kaikki olisi ehk\u00e4 mennyt toisin, koska pidin h\u00e4nest\u00e4. Juhlissa tanssimme, h\u00e4n oli hyv\u00e4 suutelija ja p\u00e4\u00e4tt\u00e4j\u00e4isjuhlissa suutelimme vanhempieni s\u00e4ngyss\u00e4, mutta min\u00e4 en voinut en\u00e4\u00e4 ajatella muuta kuin ett\u00e4 Taisto otti is\u00e4ni savukekotelon, vaikka voi olla ettei ottanut, voi olla, ett\u00e4 se lojuu t\u00e4ll\u00e4kin hetkell\u00e4 luoja ties miss\u00e4, antakaa anteeksi, niin kuin min\u00e4 olen antanut anteeksi Taistolle, siin\u00e4kin tapauksessa, ett\u00e4 h\u00e4n sen vei, ja jos ei vienyt, antakaa anteeksi minulle, ett\u00e4 olen h\u00e4nest\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 lailla puhunut. Antakaa anteeksi.\u201d<\/p>\n

Rouva ei kyennyt puhumaan enemp\u00e4\u00e4 vaan alkoi itke\u00e4 ja oli ilmeisesti onneton ja sekaisin. Puhelu katkesi niin yll\u00e4tt\u00e4en, etten ehtinyt edes kysy\u00e4, tulisiko h\u00e4n hautajaisiin. En tied\u00e4, miksi en kehdannut sanoa h\u00e4nelle, ett\u00e4 h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 savukekotelo oli huoneessani muovikassissa. En kuitenkaan halunnut soittaa h\u00e4nelle takaisin.<\/p>\n

Tuli uusia puheluja, ja yh\u00e4 oudommiksi ne k\u00e4viv\u00e4t. En kuullut mit\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 olisin halunnut is\u00e4st\u00e4ni tiet\u00e4\u00e4, enk\u00e4 edes tied\u00e4, mit\u00e4 se olisi ollut. Heille kaikille is\u00e4 oli jotakin velkaa, eik\u00e4 kukaan soittajista halunnut tai voinut tulla h\u00e4nen hautajaisiinsa. Kahta kaikkein \u00e4lytt\u00f6mint\u00e4 puhelua voisit hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 joissakin kertomuksissasi. Toinen oli nainen, joka oli tavannut Taiston jossain. Is\u00e4 oli nukkunut h\u00e4nen luonaan ja jotakin heid\u00e4n v\u00e4lill\u00e4\u00e4n oli ollut, mutta aamulla naisen peruukki oli kadonnut. Sellaiset pitk\u00e4t ruskeat kutrit, joita se nainen, joka taisi olla Estonia-teatterin laulaja, oli k\u00e4ytt\u00e4nyt esityksess\u00e4. Toinen, kaikkein hoopoin puhelu oli miehelt\u00e4, t\u00e4ysin tavalliselta keski-ik\u00e4isen kuuloiselta miehelt\u00e4, joka oli seissyt is\u00e4n kanssa Baltian ketjussa. He seisoivat siell\u00e4 vierekk\u00e4in ja pitiv\u00e4t toisiaan k\u00e4dest\u00e4, ja olkoonkin, ett\u00e4 kaikki pitiv\u00e4t toistensa k\u00e4sist\u00e4 kiinni, miehelt\u00e4 h\u00e4visi ranteesta kello. Mies painotti, ett\u00e4 se oli Seikon kello, h\u00e4n oli ostanut sen torilta, ja ihmisten seistess\u00e4 k\u00e4sikk\u00e4in kello oli kadonnut. N\u00e4it\u00e4 puheluja tuli iltaan asti, ja kaikki halusivat jotakin. Lopulta kyll\u00e4styin, joten kun puhelin taas soi ja kysyttiin, olenko Taisto Raadikin tyt\u00e4r, vastasin: \u201dEi, en ole h\u00e4nen tytt\u00e4rens\u00e4, soititte v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n numeroon.\u201d Rojahdin sohvalle kyljelleni. Kun her\u00e4sin y\u00f6ll\u00e4, vai olinko nukkunut ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4, muistin, ett\u00e4 olin n\u00e4hnyt is\u00e4ni. H\u00e4n n\u00e4ytti silt\u00e4 ven\u00e4l\u00e4iselt\u00e4 n\u00e4yttelij\u00e4lt\u00e4, joka esitti d\u2019Artagnania taskussaan savukekotelo ja p\u00e4\u00e4ss\u00e4\u00e4n pitk\u00e4t ruskeat kiharat. H\u00e4n hymyili minulle. Se ven\u00e4l\u00e4inen n\u00e4yttelij\u00e4 oli minulle ainoa kiintopiste, jonka pystyin yhdist\u00e4m\u00e4\u00e4n is\u00e4\u00e4n. Her\u00e4sin. Ruuvasin uurnan keitti\u00f6veitsell\u00e4 auki ja tuijotin tuhkaa.<\/p>\n

Nyt Laura ei voinut en\u00e4\u00e4 pid\u00e4tell\u00e4 vaan alkoi itke\u00e4, halasin h\u00e4nt\u00e4 ja tunsin h\u00e4nen rintansa, h\u00e4n niiskutti, kaunis Laurani. Pyyhin h\u00e4nen kyyneleens\u00e4 kuin silloin ennen. Lauran suu oli minusta vain muutaman sentin p\u00e4\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n

\u201dAnteeksi, ett\u00e4 olen t\u00e4ysin sekaisin.\u201d<\/p>\n

\u201dKaikki j\u00e4rjestyy, \u00e4l\u00e4 sure, ihan oikeasti.\u201d Suutelin h\u00e4nen otsaansa.<\/p>\n

\u201dSamana y\u00f6n\u00e4, kun halusin niin kovin n\u00e4hd\u00e4 is\u00e4ni, ett\u00e4 katselin h\u00e4nen tuhkaansa, suutuin ja kaahasin \u00e4idin luokse. En tied\u00e4, mihin aikaan, kadulla ei ollut ket\u00e4\u00e4n, liikennevalot vilkuttivat keltaista. \u00c4iti her\u00e4si, tuli ovelle y\u00f6puvussa ja kysyi oven l\u00e4pi, kuka siell\u00e4. Vastasin, ett\u00e4 min\u00e4, Laura, ja h\u00e4n avasi oven. Ajattelin, ettei h\u00e4nell\u00e4 ole en\u00e4\u00e4 oikeutta vaieta.\u201d<\/p>\n

\u201d\u00c4iti, sinun pit\u00e4\u00e4 kertoa minulle, kuka oli is\u00e4ni, kuka oli Taisto Raadik\u201d, vaadin.<\/p>\n

\u00c4iti alkoi itke\u00e4, muttei en\u00e4\u00e4 hillitysti kuten tavallisesti vaan holtittomasti, h\u00e4n haukkoi henke\u00e4 ja ajattelin, ett\u00e4 jokin on nyt hullusti, en ollut koskaan n\u00e4hnyt h\u00e4nen itkev\u00e4n niin. Lohdutin h\u00e4nt\u00e4, silitin h\u00e4nen hiuksiaan ja lopulta h\u00e4n alkoi puhua:<\/p>\n

\u201dTytt\u00f6kulta, toivoisin yli kaiken, ett\u00e4 minulla olisi sinulle jotakin kerrottavaa.\u201d<\/p>\n

\u201dNo, kerro \u00e4iti, ihan mit\u00e4 vain.\u201d<\/p>\n

\u201d\u00c4idin itkun l\u00e4pi kuulin yksitt\u00e4isi\u00e4 sanoja, joista ymm\u00e4rsin, ett\u00e4 h\u00e4n oli tavannut is\u00e4n vain kerran eik\u00e4 muistanut is\u00e4st\u00e4 mit\u00e4\u00e4n. He eiv\u00e4t sen koommin etsineet toisiaan, eik\u00e4 \u00e4iti muistanut edes h\u00e4nen kasvojaan. \u00c4iti lopetti itkun ja alkoi puhua nen\u00e4liinasta. H\u00e4nell\u00e4 oli ollut valkoinen silkkinen\u00e4liina, johon oli kirjailtu h\u00e4nen nimikirjaimensa. Kohtaamisen j\u00e4lkeen h\u00e4n ei ollut l\u00f6yt\u00e4nyt liinaa. \u00c4iti itki taas kuin hullu, pyysi anteeksi, ja sanoin, ettei haittaa, kaikki on kunnossa. Mik\u00e4\u00e4n ei kuitenkaan ole oikeasti kunnossa.\u201d<\/p>\n

Laura ei viel\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4nyt minusta irti, seisoimme Raatihuoneen\u00adtorilla k\u00e4det toistemme ymp\u00e4rill\u00e4.<\/p>\n

\u201dOlen viime p\u00e4ivin\u00e4 ajatellut kaikenlaista, mit\u00e4 me t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 yleens\u00e4 teemme, minne lopulta menemme ja ennen kuin menemme, mit\u00e4 meist\u00e4 j\u00e4\u00e4. Ent\u00e4 jos is\u00e4ni oli k\u00f6yh\u00e4 gascognelainen, joka haaveili olevansa kaupunkiin saapuva muskettisoturi? Ent\u00e4 jos h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 ei ollut antanut h\u00e4nelle hevosta, rahaa, miekkaa eik\u00e4 suosittelukirjett\u00e4, ja haave j\u00e4i toteutumatta? Mietin itse\u00e4ni, mik\u00e4 minusta tulee, ja sinua, mit\u00e4 meist\u00e4 olisi voinut tulla. Miksi halusin n\u00e4hd\u00e4 sinut, Urmas? Kun olin palannut \u00e4idin luota kotiin ja suljin is\u00e4n uurnan, p\u00e4\u00e4tin, etten halua kuolla niin kuin h\u00e4n: tyyny, varastettu savukerasia ja palauttamatta j\u00e4\u00e4nyt Kolme muskettisoturia banaanilaatikossa. Muistin sinut. Olimme niin tyhmi\u00e4, kun erosimme. Tied\u00e4n, luulen, ett\u00e4 sanot nyt, ett\u00e4 olen liian j\u00e4rkyttynyt viimeaikaisista tapahtumista ja vain etsin jotakuta, jonkun l\u00e4heisyytt\u00e4, jottei minun tarvitsisi olla yksin.\u201d<\/p>\n

\u201dEi, Laura, niin en ajattele.\u201d<\/p>\n

\u201dJuuri sinun kanssasi haluan olla, jotta el\u00e4m\u00e4mme eiv\u00e4t menisi hukkaan emmek\u00e4 kadottaisi toisiamme ja itse\u00e4mme\u2026 Vaikka enh\u00e4n tied\u00e4, ehk\u00e4 sinulla on jo joku toinen, ehk\u00e4 sinulla on\u2026\u201d<\/p>\n

Suljin h\u00e4nen suunsa. Pidimme toisiamme k\u00e4dest\u00e4, kuljimme joen\u00adrantaa pitkin Emajoen luhtaniitylle ja palasimme kaupungin kauppahallille, koska Raatihuoneentorin pankkiautomaatti oli kiinni.<\/p>\n

Lauran is\u00e4n hautajaisp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 jouduin olemaan Tallinnassa, mutta kuvittelin V\u00f5run hautausmaan, jossa on kaksi hautaajaa, maallinen ja kirkollinen, Laura itse eik\u00e4 ket\u00e4\u00e4n muita saattajia. Sataa vett\u00e4 ja pappi lukee Is\u00e4 meid\u00e4n -rukouksesta, miten Jumala antaa anteeksi velkamme niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat velkaa meille. Kaunis Laura-rukka seisoo sateessa hiukset vett\u00e4 valuen, k\u00e4dess\u00e4\u00e4n siivoojan antama kynttil\u00e4.<\/p>\n

Urmas Vadi<\/h3>\n

Urmas Vadi (s. 1977) on tarttolainen kirjailija, joka on kirjoittanut novelleja, romaaneja, kuunnelmia, n\u00e4ytelmi\u00e4, musikaalin ja televisiodraamaa. H\u00e4n on ty\u00f6skennellyt my\u00f6s radiotoimittajana ja teatteriohjaajana. Vadin teosten toistuvia piirteit\u00e4 ovat humoristisuus, fantastisuus, sadunomaisuus, surrealismi ja absurdit tilanteet. Teosten huumori on usein velmua. Vadi on luonnehtinut virolaista huumoria hiipiv\u00e4ksi, umpimieliseksi ja salamyhk\u00e4iseksi: \u201dMeid\u00e4t on yritetty nujertaa vuosisatojen ajan. Kun vieras valta on tullut, olemme piiloutuneet kaivoihin, viljapelloille, perunavakojen v\u00e4liin, kuusten alle. Jos olisimme tehneet toisin, meid\u00e4t olisi tapettu. T\u00e4m\u00e4n takia huumori ei ole mit\u00e4\u00e4n laakealla aukiolla huutamista.\u201d (Elo 4\/2010.) Vadin uusin kaunokirjallinen teos, novellikokoelma Kuidas me k\u00f5ik reas niimoodi l\u00e4heme<\/em> (2014) oli ehdolla vuoden parhaaksi kotimaiseksi proosateokseksi. Se kertoo erilaisista kuolemista ja on er\u00e4\u00e4nlainen kaunokirjallinen kuolemantanssi. Kokoelman niminovelli sai vuonna 2011 Friedebert Tuglaksen nime\u00e4 kantavan novellipalkinnon.<\/p>\n

Lue lis\u00e4\u00e4 kirjailijasta Viron kirjallisuuden tiedotuskeskuksen kotisivuilta!<\/a><\/p>\n

Hanna Samola<\/h5>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Lue lis\u00e4\u00e4 kirjailijasta Is\u00e4n kuolema Suomentanut Hanna Samola Joskus lukion alkuaikoina Laura ja min\u00e4 suutelimme. Istuimme k\u00e4det toistemme k\u00e4siss\u00e4 yliopiston kahvilassa, jossa tee maksoi 40 sentti\u00e4. Joimme \u00e4mp\u00e4rikaupalla teet\u00e4, suutelimme ja k\u00e4velimme ja suutelimme, mutta sitten kaikki loppui. Min\u00e4 olin tietenkin nuori ja tyhm\u00e4, ja Laura oli viel\u00e4 nuorempi. Emme osanneet rakastaa toisiamme. Riitelimme jostakin typer\u00e4st\u00e4 ja ik\u00e4v\u00e4st\u00e4. Min\u00e4 syytin …<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":40,"menu_order":3,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"inline_featured_image":false},"jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/85"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=85"}],"version-history":[{"count":7,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/85\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":264,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/85\/revisions\/264"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/40"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=85"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}