{"id":87,"date":"2015-10-20T22:02:17","date_gmt":"2015-10-20T19:02:17","guid":{"rendered":"http:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/?page_id=87"},"modified":"2015-10-23T12:00:18","modified_gmt":"2015-10-23T09:00:18","slug":"andrei-ivanov","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/nippernaati-1\/andrei-ivanov\/","title":{"rendered":"Andrei Ivanov"},"content":{"rendered":"
Lue lis\u00e4\u00e4 kirjailijasta<\/a><\/div>\n

Katkelma romaanista Kourallinen tomua<\/h2>\n

Suomentanut Jukka Mallinen<\/h4>\n

I will show you fear in a handfull of dust.<\/em>
\n T. S. Eliot, The Waste Land<\/em><\/p>\n

Palattuani Skandinaviasta en tointunut pitk\u00e4\u00e4n aikaan, en ollut uskoa mill\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 olen Tallinnassa. Kaikki n\u00e4ytti j\u00e4rkkyneen paikaltaan; kuin jotkut ovelat silm\u00e4nk\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4t olisivat kalustaneet kaupungin vinoilla peileill\u00e4 niin\u00e4 seitsem\u00e4n\u00e4 vuotena, joina olin harhaillut maasta toiseen. Muutamaan kuukauteen en mennyt edes ikkunan \u00e4\u00e4reen. Matkalla terveyskeskukseen ja maahanmuuttovirastoon tuntui koko ajan, ett\u00e4 olen jossain Porsgrunnissa tai Bergeniss\u00e4 tai n\u00e4en vain unta, ett\u00e4 k\u00e4velen vanhassa kaupunginosassani enk\u00e4, kuten unessa usein k\u00e4y, oikein tunne sit\u00e4. Terveyskeskuksessa aiheutin suurta h\u00e4mmennyst\u00e4: viimeinen merkint\u00e4 kortissani oli tehty l\u00e4hes kymmenen vuotta sitten! Syksyll\u00e4 1996! Minua katsottiin kuin Lasarusta.<\/p>\n

Maahanmuuttovirastossa esitettiin liian paljon kysymyksi\u00e4. En jaksanut keksi\u00e4 mit\u00e4\u00e4n. Paluumatkalla eksyin. Harhailin ja rypistelin reseptej\u00e4 taskussani hajamielisesti. Matkalla apteekkiin revin minulle maahanmuuttovirastossa annetut paperit, hankkiuduin niist\u00e4 salavihkaa eroon ja rauhoituin, kun taskut olivat tyhj\u00e4t. Nyky\u00e4\u00e4n kaupunginosassamme kulki toisenlaisia busseja. Niit\u00e4 oli muutama, ne n\u00e4yttiv\u00e4t oudoilta enk\u00e4 tiennyt minne ne ajoivat. Ei huvittanut kysy\u00e4 kenelt\u00e4k\u00e4\u00e4n. Pys\u00e4kitkin olivat vaihtaneet paikkaa. Koko ajan n\u00e4ytti, ett\u00e4 nousin bussista v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 paikassa. Niin k\u00e4vikin: bussi vei minut asemalle. En aikonut menn\u00e4 keskustaan (en ollut valmis). Mutta bussi vei ja vei. J\u00e4hmettyneen\u00e4 katselin samean ikkunan l\u00e4vitse. Talot oli maalattu, tiet myll\u00e4tty. Kaikkialla siivottiin. Karsitut poppelit ojentelivat tynki\u00e4\u00e4n kuin rammat kerj\u00e4l\u00e4iset. Shnellin puistoon oli kasvanut k\u00e4rp\u00e4ssienipylv\u00e4it\u00e4, jotka lahosivat hiljalleen. Omaan mutaansa hukkuva lammikko valoi rinteeseen ja pajuille sinivihre\u00e4\u00e4 valoa. Vanhat kastanjat olivat k\u00e4yristyneet. Ei ainoatakaan tuttua penkki\u00e4! Menin yl\u00e4kaupungin muurin luokse, panin palamaan ja astelin takaisin. P\u00e4\u00e4tin lyk\u00e4t\u00e4 kev\u00e4\u00e4n tuloon (helpompaa aurinkolaseissa).<\/p>\n

En kuitenkaan kest\u00e4nyt, l\u00e4hdin sinne talvella, hupputakissa. Annoin parran ja viiksien kasvaa. Katsoin n\u00e4yteikkunoita ja iloitsin: en n\u00e4ytt\u00e4nyt ollenkaan itselt\u00e4ni! Minua pullisti hohotuksesta. Mit\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n muistutin sit\u00e4 r\u00f6yhke\u00e4\u00e4 nuorta miest\u00e4, jonka kimppuun oli kymmenen vuotta sitten p\u00e4\u00e4stetty sapelihammasgangsterit ja m\u00e4d\u00e4t jeparit, sit\u00e4 enemm\u00e4n kasvoi riemu rinnassani. Silloin olin ajatellut, ett\u00e4 suostuisin muuttumaan k\u00e4\u00e4pi\u00f6ksi, kun minua vain olisi mahdotonta tunnistaa! Mit\u00e4 v\u00e4li\u00e4, millaisena el\u00e4\u00e4, t\u00e4rkeint\u00e4 on el\u00e4\u00e4! Se joka ei ymm\u00e4rr\u00e4 t\u00e4t\u00e4, ei ole n\u00e4hnyt el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, ei tajua itse el\u00e4m\u00e4st\u00e4 mit\u00e4\u00e4n!<\/p>\n

Kyll\u00e4, t\u00e4ll\u00e4 mahalla ja n\u00e4ill\u00e4 poskilla olin aivan toinen. Silm\u00e4nikin loistivat toisella tapaa: eiv\u00e4t kyteneet haastavasti, vaan j\u00e4nnittynein\u00e4, v\u00e4l\u00e4ht\u00e4en harvakseltaan yksin\u00e4isiin leimahduksiin. Vuosikausia hermosoluihin kerrostunut pelko oli sammuttanut niiden loisteen peruuttamattomasti. Ja niin minusta oli tullut yksi niist\u00e4 s\u00e4nkisist\u00e4 tyypeist\u00e4, jotka harhailevat ty\u00f6tt\u00f6mien polkuja, tyytyv\u00e4t kahteen kolmeen lasiin viini\u00e4, kiskovat savuketta puistoissa odottaen, ett\u00e4 joku kutsuu juomaan pullon kolmeen pekkaan ja haaveilevat, ett\u00e4 joku k\u00e4\u00e4ntyy, joku soittaa, joku kutsuu jonnekin, panee vahtimaan jotain parkkipaikkaa tai laatikkoa, pyyt\u00e4\u00e4 korjaamaan pesukoneen ja antautuu ilman suurempia h\u00e4iri\u00f6it\u00e4, pakkaa ja l\u00e4hett\u00e4\u00e4 jonnekin saarille\u2026<\/p>\n

Minut on nyky\u00e4\u00e4n helppo pel\u00e4stytt\u00e4\u00e4 mill\u00e4 tahansa, mutta tunnistaa \u2013 tuskin, rauhoittelin itse\u00e4ni.<\/p>\n

Ostin olutta. K\u00e4tkeydyin jonkin pikku tehtaan raunioihin, joka piilotteli purkamista odottaen hotelli Meritonin, postitalon ja elokuvateatteri Plazan v\u00e4liss\u00e4. Nousin aaveena rikkin\u00e4isi\u00e4 rappuja toiseen kerrokseen, istuuduin rikottuun ikkuna-aukkoon ja katselin Narvan maantielle.<\/p>\n

Se oli outoa.<\/p>\n

Muutaman sekunnin ajan minusta n\u00e4ytti, ett\u00e4 rauniot katsovat kaupunkiin minun silmieni l\u00e4vitse. Liput l\u00e4iskyiv\u00e4t tuulessa. Heijas\u00adtukset Tallink-hotellin laseissa venyiv\u00e4t hymyyn vinkaten silm\u00e4\u00e4. Valtava nostokurki liikkui nitisten. \u00c4kki\u00e4 minua halutti ep\u00e4toivoisesti palauttaa kaupungille sen entinen hahmo. Kuvittelin Kaubamajan katolle vihre\u00e4t v\u00e4rivalot, Tallinn-kaupan: amputoin usvassa h\u00e4\u00e4m\u00f6tt\u00e4v\u00e4n nostokurjen, hotellin, elokuvateatterin ja arkkitehtonisten europidien siluetit. Kuva menneisyydest\u00e4 seisoi muutaman sekunnin ajan silmiss\u00e4ni, sitten liikennevalot v\u00e4l\u00e4htiv\u00e4t, autot sy\u00f6ks\u00e4htiv\u00e4t eri suuntiin repien sen kappaleiksi\u2026 ja minua oksennutti.<\/p>\n

Toista kertaa en mennyt keskustaan. Aloin k\u00e4yd\u00e4 useammin polttelemassa merenrannassa. J\u00e4\u00e4tyneen\u00e4 meri n\u00e4ytti entiselt\u00e4: tummansininen lakeus ja valkeat juovat. J\u00e4inen autiomaa ja samanlainen taivaan autiomaa sen yll\u00e4. Kuulostelin, miten j\u00e4\u00e4 hengitt\u00e4\u00e4. Suljin silm\u00e4t: kaislojen rahina, tuulen ottelu m\u00e4nnyiss\u00e4, railojen rasahdukset ja veden nyyhk\u00e4isyt. Kuvien sirpaleet, j\u00e4\u00e4lauttojen lohkareet. Tuuli. Sora jaloissa. J\u00e4\u00e4tyneet j\u00e4ljet. Haukuntaa.<\/p>\n

 <\/p>\n

Mutta kerran siell\u00e4 tuli vastaan tyyppi, jolla oli tuttu myh\u00e4ily. Huolestuin ja h\u00e4ivyin nopeasti. En saanut pitk\u00e4\u00e4n aikaan unta: yritin muistaa, miss\u00e4 olin voinut n\u00e4hd\u00e4 sellaisen myh\u00e4ilyn\u2026 K\u00e4\u00e4ntyilin ja k\u00e4\u00e4ntyilin, mutta en muistanut mill\u00e4\u00e4n. Merenrantaan en kuitenkaan varmuuden vuoksi en\u00e4\u00e4 mennyt. Valitsin autioita paikkoja, yritin v\u00e4ist\u00e4\u00e4 l\u00e4hes jokaista. Mutta ihmisi\u00e4 veti puoleeni kuin magneetilla. Ensin luokseni juoksi koira, sitten ilmestyi ihminen. Piilouduin vanhaankaupunkiin. Siell\u00e4 oli ymp\u00e4rill\u00e4ni pelkki\u00e4 turisteja. Norjalaisissa kuteissa minuakin luultiin turistiksi. Annettiin mainoslappusia. En kielt\u00e4ytynyt. Postikortteja ja manteleita myyv\u00e4t tyt\u00f6t puhuivat minulle englantia. Se ilahdutti. Kahvilassa puhuin englantia (ja minulle annettiin v\u00e4\u00e4rin takaisin, mutta sekin ilahdutti minua!); piilotellen ihmisilt\u00e4 kaupungin kartan taakse join ylv\u00e4\u00e4n\u00e4 teet\u00e4 kuin h\u00e4m\u00e4h\u00e4kki verkkonsa keskell\u00e4.<\/p>\n

Er\u00e4\u00e4n sellaisen k\u00e4velyn aikana menetin valppauteni, vaivuin ajatuksiini, kuljin ket\u00e4\u00e4n huomaamatta. Eik\u00e4 juuri ket\u00e4\u00e4n ollutkaan. Usva oli nielaissut kaikki tornien huiput. Tiilikatoista tippui musikaalisia vesipisaroita. Puro solisi. Vaivuin haaveisiin. Jonkinlaiseen infantiiliuteen. Seurasin karamellipaperia purossa ja harpoin leikitellen alas jyrk\u00e4sti kaartuvaa kujaa\u2026 Ja silloin kulman takaa sukelsi Perepelkin. Kuin piru pullosta! Olin liukastua yll\u00e4tyksest\u00e4. L\u00e4im\u00e4ytin k\u00e4mmeni\u00e4ni. Tallasin j\u00e4\u00e4ll\u00e4 kuin pelle. H\u00e4n vilkaisi minua, tanssahtelijaa, tunnisti, hymyili salaper\u00e4ist\u00e4 hymy\u00e4. Perepelkin k\u00e4veli k\u00e4si k\u00e4dess\u00e4 jonkun tyt\u00f6n kanssa. T\u00e4m\u00e4 oli niin v\u00e4rit\u00f6n, ettei h\u00e4nen l\u00e4sn\u00e4oloaan edes tuntenut ollenkaan (aivan kuin h\u00e4n olisi vain kuvitellut kulkevansa tyt\u00f6n kanssa, tai ajattelevansa jotain tytt\u00f6\u00e4). Heid\u00e4n vaatteensa olivat kuin samalta kirpputorilta: tyt\u00f6ll\u00e4 oli jotkut omituiset rytkyt, Perepelkinill\u00e4 oli ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isen v\u00e4rinen ja muotoinen palttoo. N\u00e4yttiv\u00e4t sukulaisilta, astelivat hitaasti synkkin\u00e4 kuin olisivat tulossa hautajaisista. Ehk\u00e4 siksi, ett\u00e4 nousivat yl\u00f6sp\u00e4in katua, varsin jyrkk\u00e4\u00e4 ja liukasta.<\/p>\n

Katsoen minua alta kulmain Perepelkin kysyi, mit\u00e4 minulle kuuluu; sanoin, ett\u00e4 siin\u00e4h\u00e4n se. T\u00e4h\u00e4n olisi pit\u00e4nyt lopettaa, mutta h\u00e4n ilmoitti minulle heti olevansa nyky\u00e4\u00e4n t\u00f6iss\u00e4 poliisissa. Ei suinkaan vailla ylpeytt\u00e4, vaan t\u00e4rke\u00e4sti. \u2013Min\u00e4 olen nyt poliisissa, ja tuli jotenkin ep\u00e4miellytt\u00e4v\u00e4 tunne kuin ilma olisi hetkess\u00e4 muuttunut koleaksi ja valo v\u00e4hentynyt, jalatkin liimautuivat maahan. En pysty liikahtamaan paikoiltani, seison ja hymyilen, kuuntelen ja h\u00e4n kehuskelee: \u2013Ei mik\u00e4\u00e4n kova palkka, mutta kunnioittavat sent\u00e4\u00e4n, ja kunnioitustahan ei voi ostaa, ja kaikkiaan \u2013 etuja\u2026 etuja\u2026 el\u00e4ke\u2026<\/p>\n

Olisi pit\u00e4nyt puristaa k\u00e4tt\u00e4 ja h\u00e4ipy\u00e4 sen tien, mutta en jaksanut vastustaa hitausvoimaa. Olin kuin unessa, ja t\u00e4ss\u00e4 unessa Perepelkin piti minusta kiinni eik\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4nyt irti.<\/p>\n

H\u00e4nt\u00e4 halutti tietenkin puhua kanssani. Ilman muuta, kun t\u00e4llainen ihmeellinen saalis k\u00e4veli itse syliin; hihan l\u00e4pi kyyn\u00e4rp\u00e4\u00e4t\u00e4ni kopeloidessaan (kuin haluten varmistaa, ett\u00e4 olen todellinen) Perepelkin kehr\u00e4si silmi\u00e4\u00e4n siristellen:<\/p>\n

– Onpa siit\u00e4 aikaa\u2026 Kuusi vuotta\u2026<\/p>\n

– Seitsem\u00e4n, korjasin min\u00e4.<\/p>\n

– No, kappas\u2026 Kokonaista seitsem\u00e4n vuotta! Seitsem\u00e4ss\u00e4 vuodessa elimist\u00f6ss\u00e4 kaikki vaihtuu! h\u00e4n lis\u00e4si k\u00e4\u00e4ntyen tyt\u00f6n puoleen ja hyv\u00e4stellen t\u00e4m\u00e4n jotenkin seremoniaalisesti. Selitti kainostellen ja sekavasti, ettei ole tavannut t\u00e4t\u00e4 ihmist\u00e4 seitsem\u00e4\u00e4n vuoteen. \u2013On kaikkia juttuja, ymm\u00e4rr\u00e4t kai? Ja iski minulle silm\u00e4\u00e4 kuin antaen n\u00e4in ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 tiet\u00e4\u00e4 jutuista kaiken!<\/p>\n

Min\u00e4 k\u00e4pristyin kokoon. H\u00e4nen sanoissaan oli jotain kabinettimaista; tomu n\u00e4ytti sakenevan h\u00e4nen \u00e4\u00e4ness\u00e4\u00e4n. Juttuja\u2026 Ihminen\u2026 Perepelkinille \u201dihminen\u201d n\u00e4kyi nyttemmin merkitsev\u00e4n samaa kuin \u201dk\u00e4rsim\u00e4\u00e4n joutunut osapuoli\u201d, \u201dkantaja\u201d, \u201dsyytetty\u201d, \u201dep\u00e4ilty\u201d,\u201dtodistaja\u201d ja muu sellainen. Virossa ei kaikkia kutsuta \u201dkansalaiseksi\u201d; varmaan ne siell\u00e4 \u2013 kabineteissa \u2013 vehkeilev\u00e4t t\u00e4ll\u00e4 sanalla, \u201dihminen\u201d.<\/p>\n

Tytt\u00f6 ny\u00f6kk\u00e4si ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4isesti, irrottautui h\u00e4nen kangistuneesta k\u00e4dest\u00e4\u00e4n ja haihtui jotenkin yht\u00e4 nopeasti kuin h\u00e4nt\u00e4 ei olisi koskaan ollutkaan. Puisella eleell\u00e4 Perepelkin ehdotti minulle, ett\u00e4 menn\u00e4\u00e4n k\u00e4velem\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Puistoon. Sinne oli pystytetty muistomerkki Dostojevskille, sinne aiotaan rakentaa pieni suihkul\u00e4hde, nyky\u00e4\u00e4n siell\u00e4 on s\u00e4\u00e4dyllisi\u00e4 ihmisi\u00e4, kukaan ei pissaa pensaisiin, kukaan ei ryypp\u00e4\u00e4 Upseeritalon takana\u2026 eli nyky\u00e4\u00e4n se on \u201dVen\u00e4l\u00e4inen kulttuurikeskus\u201d, Perepelkin lausui viimeisen nimen miltei laulavalla \u00e4\u00e4nell\u00e4.<\/p>\n

Polkuja pitkin, penkkien ohitse\u2026 Perepelkin puhalteli minusta tomuhiukkasia, vilkuili silmiin, tenttasi terveydest\u00e4\u2026 Halusi tiet\u00e4\u00e4 kaiken: miss\u00e4 olin ollut, mit\u00e4 n\u00e4hnyt ja niin edelleen\u2026 Kaiken! Olihan kulunut vuosia, vuosikausia\u2026 Pid\u00e4tteli sateenvarjon alla, lupasi vied\u00e4 ranskalaisen kahvilaan\u2026<\/p>\n

– N\u00e4et itse, mik\u00e4 laadukas kahvila on ilmestynyt Tallinnaan! h\u00e4n lausui. \u2013Sellaisia ei ennen ollut! Jotakin ep\u00e4tavallista!<\/p>\n

– Hyv\u00e4 on, hyv\u00e4 on, suostuin\u2026 viek\u00f6\u00f6n nyt sitten, ajattelin.<\/p>\n

Mutta h\u00e4n sekaantui pikku kujissa, sateenvarjossa, k\u00e4\u00e4ntyi v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n suuntaan ja vei niin sanottuun kirjallisuuskahvilaan. K\u00e4velin kuuliaisesti h\u00e4nen per\u00e4ss\u00e4\u00e4n, minulle oli jotenkin yksi ja sama, minne menn\u00e4\u00e4n; kunhan vain ei olisi ep\u00e4luuloisia persoonia, kun ei vain kukaan porautuisi silmill\u00e4\u00e4n, ei t\u00e4ht\u00e4isi sirist\u00e4en, lataisi muistuttamisen luotia muistin panoslippaaseen. Muuten oli yksi hailee, olin sellaisen apatian vallassa, etten yksinkertaisesti jaksanut panna hanttiin.<\/p>\n

 <\/p>\n

Kahvila olikin v\u00e4h\u00e4n \u201dkirjallinen\u201d. Kirjahyllyj\u00e4 seinill\u00e4. Silmiin osui Raivattu uudismaa<\/em> viroksi.<\/p>\n

– Niill\u00e4 on sellainen huumorintaju, Perepelkin totesi. \u2013Nyt n\u00e4in somistuksessa ilmaistuna.<\/p>\n

Levysoittimia, kirjoituskoneita, vanha Dzintars-radio. Kirjailijoiden muotokuvia. Vanhoja valokuvia. Pieni\u00e4 p\u00f6yti\u00e4, pieni\u00e4 tuoleja, vihreit\u00e4 kirjastolamppuja. Puuttui vain se painokone, jonka takana olisi ensimm\u00e4isen kirjanpainajan mallinukke lihakauppiaan esiliina yll\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Tiristin pari sanaa nordisesta lavastuksesta, mainitsin norjalaisen kirjailijan teoksen Lavastaja<\/em>, jonka olin aloittanut Oslossa huoneistojen maalaamisen tauoilla ja heitt\u00e4nyt pois Stavangerissa, miss\u00e4 minulta maalin lis\u00e4ksi loppui halu paitsi lukea my\u00f6s menn\u00e4 eteenp\u00e4in.<\/p>\n

Perepelkin pusertui kokoon, k\u00f6yristyi, imi mehua, silm\u00e4ili minua rauhattomasti, kuunteli lyhyen raporttini: Tanska \u2013 joulukuusia; Norja \u2013 satoja punaiseksi maalattuja taloja; mets\u00e4t\u00f6it\u00e4 Ruotsissa\u2026 Nyt t\u00e4\u00e4ll\u00e4, ei mit\u00e4\u00e4n tekemist\u00e4, katselen ymp\u00e4rilleni, sit\u00e4 sun t\u00e4t\u00e4 (ei sanaakaan liikaa). H\u00e4n ny\u00f6kk\u00e4ili, haukotteli, vilkuili sivulle. Vilkuili ja huokaili. Katseli kieroon. H\u00e4nen vetiset silm\u00e4ns\u00e4 kopeloivat ymp\u00e4rill\u00e4 olevia ep\u00e4luuloisesti, h\u00e4n katsoi jokaista kuin potentiaalista rikollista tai ihmist\u00e4, jonka voisi helposti piilottaa ristikon taakse.<\/p>\n

– Et halua l\u00e4hte\u00e4 taas? h\u00e4n kysyi kuin olisi voinut tarjota jotakin.<\/p>\n

– Haluan kovasti, en vain tied\u00e4, minne. Vaihtoehtoja on, muttei mit\u00e4\u00e4n varmaa\u2026 Aluksi vain matkustaa pois\u2026 L\u00f6yt\u00e4\u00e4 t\u00f6it\u00e4 ja matkustaa pois\u2026 Niin pian kuin mahdollista. \u00c4idin huolehtiminen on mennyt mahdottomiin.<\/p>\n

– Vanhempainrakkaus on joskus siet\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4, h\u00e4n sanoi silmi\u00e4\u00e4n py\u00f6ritellen. \u2013Noh\u2026 Mit\u00e4 pid\u00e4t Tallinnasta?<\/p>\n

Nyt se alkaa. Tietysti h\u00e4nkin sit\u00e4. T\u00e4t\u00e4 se on aina. Kaikki kysyv\u00e4t samaa, kaikki. Ensimm\u00e4inen oli serkkuni entinen mies. Volodja. Pukinparta, sekop\u00e4inen keksij\u00e4, ilveilij\u00e4. Soitti parikymment\u00e4 vuotta h\u00e4iss\u00e4 ja on kymmenisen vuotta keksinyt katteita, joita ei saa mill\u00e4\u00e4n kulumaan, etsii viiniryp\u00e4levarvulla ehtym\u00e4tt\u00f6mien tulojen l\u00e4hdett\u00e4\u2026 Sitten \u00e4idin yst\u00e4v\u00e4kin ty\u00f6nsi sormia erilleen ja yhteen, etsi milloin yhdell\u00e4 kyyn\u00e4rp\u00e4\u00e4ll\u00e4 p\u00f6yt\u00e4\u00e4, milloin toisella k\u00e4sinojaa, en pystynyt sanomaan mit\u00e4\u00e4n siit\u00e4, kuinka Tallinna on muuttunut. Luettelin kaikki uudet kohteet! H\u00e4n on n\u00e4k\u00f6j\u00e4\u00e4n rakentaja. Tietysti h\u00e4nen pit\u00e4isi k\u00e4ynnist\u00e4\u00e4 jokin projekti minunkin kanssani\u2026 Miten siell\u00e4 ulkomailla? Mit\u00e4 pid\u00e4t Tallinnasta? Ei paha noin alkuun; loin suhteita yst\u00e4v\u00e4tt\u00e4reni poikaan. Sanoisin, ett\u00e4 tulimme juttuun ihan kohtuullisesti. K\u00e4siteltiin kirkon rakentamista ja raitiovaunulinjasuunnitelmaa, josta oli huhuttu jo vuonna 2000, ja nyt oli suunnitelmissa ly\u00f6d\u00e4 ensimm\u00e4inen kiila ilmeisesti vuonna 2012. \u201dSeitsem\u00e4n vuotta, odotettava viel\u00e4 seitsem\u00e4n vuotta\u201d, h\u00e4n huokaisi. \u201dJa miten hitaasti ne rakentavat! Kutsuvat japanilaiset\u2026 Toivon, ett\u00e4 ne rakentavat nopeasti! Japanilaiset rakentavat nopeasti!\u201d H\u00e4n ei jaksanut odottaa, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4see ajamaan uudella raitiovaunulinjalla. Niin, tyls\u00e4\u00e4! H\u00e4nelle uusi raitiovaunulinjakin oli oikea karnevaali. Miten asiaa katsookin, h\u00e4nelle voi antaa anteeksi. Kun taas t\u00e4m\u00e4, t\u00e4m\u00e4\u2026<\/p>\n

– Boheemit, Perepelkin lausui py\u00f6ritellen jostain syyst\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n, heitti murheellisen katseen muotokuviin sein\u00e4ll\u00e4, ny\u00f6kk\u00e4si julisteiden suuntaan: Laitakaupungin valot, Ismo Alangon S\u00e4\u00e4ti\u00f6 Von Krahlissa jne. jne., kerroksina, p\u00e4\u00e4llekk\u00e4in. \u2013T\u00e4llaisia, h\u00e4n sanoi kuivia huuliaan nuolaisten, \u2013tapauksia niiden el\u00e4m\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n

Ei n\u00e4k\u00f6j\u00e4\u00e4n voinut mill\u00e4\u00e4n unohtaa, ett\u00e4 oli opiskellut filologisessa tiedekunnassa, miss\u00e4 kaikki \u2013 niin virolaiset kuin ven\u00e4l\u00e4isetkin \u2013 py\u00f6riv\u00e4t yhdess\u00e4, joivat yhdess\u00e4, naivat yhdess\u00e4\u2026 Ja vaikka kukaan ei ollut koskaan n\u00e4hnyt h\u00e4nt\u00e4 niiss\u00e4 kokoontumisissa, h\u00e4n oli koko ajan kuin olisi menett\u00e4nyt jotakin, kuin h\u00e4net olisi ep\u00e4oikeudenmukaisesti syrj\u00e4ytetty t\u00e4st\u00e4 \u201dboheemiel\u00e4m\u00e4st\u00e4\u201d\u2026 Boheemit\u2026 Naurettavaa. Mit\u00e4 tavallisimpia ihmisi\u00e4\u2026 Kolme kundia valkeissa paidoissa ja olkap\u00e4ille heitetyiss\u00e4 svetareissa pelasi iloisesti korttia h\u00f6rppien laseista vaaleaa olutta. Tyt\u00f6t suhisivat jotain supatellen ja tuijottaen pikku silmill\u00e4\u00e4n. Ik\u00e4\u00e4ntynyt set\u00e4mies k\u00e4\u00e4nteli makaroneja irrottamatta silmi\u00e4\u00e4n televisiosta; makaronien per\u00e4ss\u00e4 lautasella sukeltaen h\u00e4n veti otsalleen ryppyjen kire\u00e4t aallot.<\/p>\n

Perepelkin oli ensimm\u00e4inen ihminen, jonka kanssa istuin tallinnalaisessa kahvilassa monen vuoden j\u00e4lkeen; ensimm\u00e4inen ihminen menneisyydest\u00e4ni ja miksi juuri h\u00e4n? Kaupunki oli tonkinut sieluni laskoksia ja p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt l\u00e4hett\u00e4\u00e4 urkkijansa, joksi oli m\u00e4\u00e4r\u00e4tty Perepelkin. H\u00e4n on s\u00e4\u00e4litt\u00e4v\u00e4. Ja niin on t\u00e4m\u00e4 kaupunkikin. Sit\u00e4 voidaan rakentaa kuinka paljon tahansa\u2026 Ne voivat laittaa t\u00e4nne paitsi uuden raitiovaunulinjan my\u00f6s rakentaa painejunan\u2026 Valos j\u00e4\u00e4 kuitenkin \u2013 ainiaaksi! Mit\u00e4 muutoksia voi muka olla? Uusilla kalusteilla ei voi korjata rikkoutuneita suhteita. Ihmiset eiv\u00e4t muutu, mihin he sonnustautuvatkaan, mill\u00e4 l\u00e4vist\u00e4v\u00e4tk\u00e4\u00e4n sieraimensa, napansa, huulensa\u2026 Olen v\u00e4synyt sanomaan niille kaikille: se, ett\u00e4 ne vaihtoivat punalipun trikoloriin ei ole muuttanut tasan tarkkaan mit\u00e4\u00e4n. Ydin ei muutu ikin\u00e4. Ihmiset mukautuvat kuten ennenkin, yksinkertaisesti mukautuvat. Varastavat, k\u00e4\u00e4nt\u00e4v\u00e4t purjeen tuuleen, kaivavat kuoppaa jollekulle\u2026 muuttaa jotain ihmisess\u00e4: mahdotonta!<\/p>\n

Mutta kukaan ei usko minua. Kaikki sanovat, ett\u00e4 asiat ovat paremmin. Min\u00e4 sanon, ett\u00e4 eiv\u00e4t niin paljon paremmin, ettei ole aihetta t\u00e4llaiseen riemuun. T\u00e4ss\u00e4 kaupungissa kaikki on rikottu niin, ett\u00e4 mik\u00e4\u00e4n ei ole korjattavissa, voi vain peitt\u00e4\u00e4 maalilla, piilottaa takapihoille, ei ole mit\u00e4\u00e4n mill\u00e4 parantaa.<\/p>\n

Ehk\u00e4 jos Morrissey saapuisi ja asettuisi Tallinnaan, ehk\u00e4 silloin t\u00e4m\u00e4 kaupunki muuttuisi minulle\u2026 en tied\u00e4\u2026<\/p>\n

T\u00e4nne pit\u00e4isi tuoda hollantilaisia paketteina, viisikymment\u00e4 ihmist\u00e4 p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4, ett\u00e4 ne naisivat kaikkia tyynni, y\u00f6t\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4, kaikkia, nuoria, vanhoja, tytt\u00f6j\u00e4, poikia \u2013 ehk\u00e4 t\u00e4nne silloin ilmestyisi jotain kiinnostavaa\u2026 joskus viidentoista vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4\u2026 Vaikka t\u00e4st\u00e4 on yht\u00e4 typer\u00e4\u00e4 puhua kuin s\u00e4\u00e4st\u00e4, ja erityisesti t\u00e4m\u00e4n herbaarion kanssa. Se ei ymm\u00e4rr\u00e4 ikin\u00e4. Seh\u00e4n on kaiken lis\u00e4ksi jepari. Mit\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n se tiet\u00e4\u00e4, sen parempi.<\/p>\n

Vaikka ytimelt\u00e4\u00e4n se ei ole muuttunut. Aina vain sama tarkastaja vuokrar\u00e4stil\u00e4isten h\u00e4\u00e4t\u00f6komissiosta. Edes asuaan ei huoranpenikka ole muuttanut. Ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isen harmaa palttoo, pr\u00e4ssihousut, pikkutakki ja paita, silitetty kaulus. Pysynyt aivan samana. Pysynyt kuin jotkut Kalevin tehtaan konvehdit: ei vain maku, vaan my\u00f6s k\u00e4\u00e4repaperi on sama. Merkkej\u00e4 taannoisista n\u00e4ppyl\u00f6ist\u00e4, jakaus harmaassa liimatukassa ja sinnik\u00e4s pyrkimys pohtia poliitikkoja, kansan\u00e4\u00e4nestyksi\u00e4, kaikkea h\u00e4m\u00e4r\u00e4nmiesten hommaa. Kaikki samaa\u2026<\/p>\n

 <\/p>\n

Olen tuntenut h\u00e4net l\u00e4hes lapsesta saakka. H\u00e4n oli yhden tuttavani tuttu. T\u00e4m\u00e4 tuttava oli kaupungin shakkimestari (voitti harmaapartaisia vanhuksia Kes\u00e4puutarhassa, sai n\u00e4ist\u00e4 turnauksista konvehteja). H\u00e4nen kanssaan Perepelkin k\u00e4vi Sakala-keskuksessa politologian luennoilla. Jo silloin \u2013 nelj\u00e4ntoista ik\u00e4isin\u00e4 \u2013 he olivat p\u00e4\u00e4tt\u00e4neet ryhty\u00e4 lehtimiehiksi, lukivat viisaan n\u00e4k\u00f6isin\u00e4 lehti\u00e4, alleviivailivat lauseita, k\u00e4viv\u00e4t piiriss\u00e4, miss\u00e4 joku muriseva komsomolohjaaja pauhasi \u201dthatcherismista\u201d ja \u201dreaganomiikasta\u201d, selitti heille alentuvasti heid\u00e4n alleviivaamansa.<\/p>\n

Tuttavani sanoi, ett\u00e4 he eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 pysty lukemaan ilman lyijykyn\u00e4\u00e4, he alleviivailevat yh\u00e4. Refleksi, sanoi h\u00e4n ja lis\u00e4si, ett\u00e4 mit\u00e4 enemm\u00e4n olet alleviivannut, sit\u00e4 ter\u00e4v\u00e4katseisemmaksi tulet. En ymm\u00e4rt\u00e4nyt sit\u00e4. He alleviivasivat yh\u00e4 enemm\u00e4n ja enemm\u00e4n. Heid\u00e4n lehti\u00e4\u00e4n oli kauhea katsoa. Heid\u00e4n k\u00e4tens\u00e4 olivat aivan musteessa. Ymm\u00e4rsin, ett\u00e4 minulla ei ole mit\u00e4\u00e4n puhuttavaa heid\u00e4n kanssaan. Lehti\u00e4 en halunnut lukea. Viel\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n alleviivata niist\u00e4 jotain. Min\u00e4 en olisi alleviivannut sanaakaan meid\u00e4n lehdist\u00e4mme. Meid\u00e4n neuvostolehtemme olivat minulle olemassa vain siksi, ett\u00e4 niit\u00e4 voi liimata seiniin tai polttaa uunissa. Mutta t\u00e4m\u00e4kin oli vain minun ja \u00e4itini v\u00e4linen asia. \u00c4iti liimasi niit\u00e4 seiniin. Min\u00e4 poltin niit\u00e4 uunissa. Is\u00e4 ei koskenut niihin ollenkaan, paitsi kun pyyhki rasvaa k\u00e4sist\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

 <\/p>\n

Perepelkin jaaritteli ja min\u00e4 kuuntelin, kuuntelin\u2026 ja \u00e4kki\u00e4 odottamatta ajattelin, ett\u00e4 h\u00e4n on jossakin mieless\u00e4 rampa. Perepelkin ei ollut kertaakaan sallinut el\u00e4m\u00e4n rynn\u00e4t\u00e4 sis\u00e4\u00e4n ja t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n tunteilla, emootioilla, mehuilla, s\u00e4teill\u00e4 eik\u00e4 h\u00e4n ollut koskaan kypsynyt kuten ne paksukuoriset omenat, jotka pysyv\u00e4t aina happamina. Minua alkoi jopa nolottaa. Kuin olisin tirkistellyt jotain inhottavaa.<\/p>\n

H\u00e4n kyseli Tanskasta, kosketteli homoseksualismia, prostituutiota, huumeita, aidsia\u2026 kaikkea sit\u00e4, mik\u00e4 tulee kadunmiehen mieleen, kun mainitaan Tanska. H\u00e4n oli huolissaan asioista, jotka eiv\u00e4t tosiasiassa uhanneet h\u00e4nt\u00e4. H\u00e4n sai t\u00e4ll\u00e4 tavalla varmuutta, ja oli tehnyt niin varhaislapsuudesta asti, muuttunut jo varhain kumaraksi nuoreksi ukkeliksi; oli keksinyt itselleen hahmon, luonut sen ylleen kuin kotilon, josta saattoi t\u00e4hystell\u00e4 ihmeellist\u00e4 maailmaa tuntien olevansa turvassa.<\/p>\n

\u00c4kki\u00e4 mieleeni tuli h\u00e4nen suuri penaalinsa. Perepelkin kaivoi sen jokaisella luennolla attaseasalkustaan. Pikku ruumisarkku, jossa lojui tusina kuulak\u00e4rkikyni\u00e4 ja v\u00e4rikyni\u00e4. Monet naureskelivat t\u00e4lle, kukaan ei voinut ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4: mit\u00e4 Perepelkin teki instituutissa v\u00e4rikynill\u00e4? Arvelin, ett\u00e4 Perepelkin yh\u00e4 alleviivailee jotain lehdist\u00e4, mutta pidin my\u00f6s mahdollisena, ett\u00e4 h\u00e4n halusi tunkea penaalin t\u00e4p\u00f6t\u00e4yteen kyni\u00e4, ett\u00e4 se n\u00e4ytt\u00e4isi painavammalta. H\u00e4nen ja penaalin v\u00e4lill\u00e4 oli jokin yhteys.<\/p>\n

Nyt h\u00e4n oli turvallisesti koteloinut itsens\u00e4 sellaiseksi penaaliksi. Poliisi \u2013 mik\u00e4 sen turvallisempaa!<\/p>\n

 <\/p>\n

Mutta lehtimies h\u00e4ness\u00e4 ei ollut kuollut viel\u00e4, nyky\u00e4\u00e4n h\u00e4n vain esitti kysymyksi\u00e4 vaativaan s\u00e4vyyn, joka mahdollisesti oli kehittynyt elimiss\u00e4. H\u00e4n kysyi uudestaan:<\/p>\n

– No, milt\u00e4 kaupunki sinusta n\u00e4ytt\u00e4\u00e4?<\/p>\n

Aloin k\u00e4\u00e4ntyill\u00e4, sanoin etten ole n\u00e4hnyt mit\u00e4\u00e4n kunnolla. \u2013Kaikkialla rakennetaan, enk\u00e4 min\u00e4 en pid\u00e4 melusta\u2026<\/p>\n

Rakennusty\u00f6 oli k\u00e4ynniss\u00e4 aivan Viru-hotellin luona: katu oli suljettu levyill\u00e4, oli vedetty nauhat, p\u00f6ly\u00e4 patsaana, jyrin\u00e4\u00e4. \u00c4iti oli kirjoittanut t\u00e4st\u00e4, kun viel\u00e4 asuin Tanskassa. Kirjoitti huokaillen sanojen v\u00e4liss\u00e4: No niin, taas meill\u00e4 alettiin rakentaa jotakin\u2026<\/em> En pystynyt kuvittelemaan sellaista mittakaavaa. Kun siirryin Norjaan, h\u00e4n kirjoitti: Taas rakennetaan pankkia! Mit\u00e4 varten niin monta pankkia?<\/em><\/p>\n

Se olikin sitten hotelli.<\/p>\n

– Hilton<\/em>, Perepelkin sanoi taitellen salvettia kiinni ja auki, \u2013oletko kuullut?<\/p>\n

– Ai? Kuulin, ett\u00e4 Metropol\u2026<\/em><\/p>\n

– Kyll\u00e4, se on itse hotellin nimi, mutta se on Hiltonin alainen. Siit\u00e4 tulee Euroopan korkein rakennus. Aikoinaan, tied\u00e4th\u00e4n, Olevisten kirkko oli Euroopan korkein! Nyt valtaamme takaisin huippumme. Tarkemmin sanoen, ne valtaavat\u2026 Se on hotelli. Kokonaan lasia. Joku kolme tuhatta ikkunaa joka suuntaan! Satanelj\u00e4kymment\u00e4kahdeksan kerrosta! Euroopan paras Hilton!<\/p>\n

– Oho! Ja mit\u00e4 varten niin pieneen kaupunkiin niin komea hotelli?<\/p>\n

– Et tunne tilastoja? Etk\u00f6 tied\u00e4, miten paljon turisteja meill\u00e4 k\u00e4y vuosittain? Kolme miljoonaa! Sit\u00e4 varten tarvitaan sellainen hotelli.<\/p>\n

– Ymm\u00e4rr\u00e4n, min\u00e4 haukottelin.<\/p>\n

– Haluatko ty\u00f6skennell\u00e4 vanhassa kunnon Hiltonissa? h\u00e4n kysyi vilkuillen ovelana silmiini. Min\u00e4kin katsoin h\u00e4nt\u00e4 ivallisesti ja kysyin:<\/p>\n

– Tarkoittaen mit\u00e4? Rakentamaan hotellia?<\/p>\n

– Oletko muka rakennusmies?<\/p>\n

– Tanskassa olin restauroimassa linnaa\u2026<\/p>\n

– Noo, h\u00e4n huokaisi ep\u00e4ilev\u00e4sti. \u2013En tied\u00e4, se ei oikein natsaa. Mutta siell\u00e4 on varauskeskus. Ottavat kielitaitoisia. Se sopisi juuri sinulle. Sin\u00e4 osaat niit\u00e4 monia\u2026<\/p>\n

– En kyll\u00e4 sanoisi, ett\u00e4 osaan\u2026<\/p>\n

– Lopeta. Siell\u00e4 riitt\u00e4\u00e4, kun osaa sinne p\u00e4in ja tarvitaan kaikkia ihme kieli\u00e4, kuten pohjoismaisia. No, ja englantia tietysti. Sin\u00e4h\u00e4n sanoit, ett\u00e4 haluat ansaita. Yrit\u00e4 sitten! H\u00e4n veti taskustaan mainoslappusen. \u2013Ne jakavat n\u00e4it\u00e4 suoraan kadulla.<\/p>\n

Pidin tyt\u00f6st\u00e4 kadulla ja koko ajatuksesta.<\/p>\n

Kuvassa sympaattinen mimmi oli avannut suunsa koko lappusen leveydelt\u00e4, ty\u00f6nt\u00e4nyt esiin keltaisella ristill\u00e4 maalatun sinisen kielen. En tajunnut heti, ett\u00e4 h\u00e4nelle oli kieleen maalattu Ruotsin lippu. Teksti: \u201dOsaat kielt\u00e4 \u2013 k\u00e4yt\u00e4 sit\u00e4!\u201d<\/p>\n

Ja h\u00e4nell\u00e4 oli n\u00e4it\u00e4 taskut t\u00e4ynn\u00e4!<\/p>\n

– Kiinnostavaa, eik\u00e4 totta? Pit\u00e4\u00e4 olla mielikuvitusta. T\u00e4m\u00e4 on rankempaa kuin Pelevinill\u00e4 Parlamentin savukemainokset, joissa oli Greben\u0161t\u0161ikov, muistatko, Sukupolvi P:ss\u00e4<\/em>.<\/p>\n

– Ei, en ole lukenut Pelevini\u00e4\u2026 Muutin pois hyviss\u00e4 ajoin\u2026<\/p>\n

– Suotta, olisit kyll\u00e4 voinut lukea. Kiinnostavaa kirjallisuutta. Nykyaikaista. Uusi kierros, kaikkea sit\u00e4\u2026 Yrit\u00e4, soita niille, l\u00e4het\u00e4 CV t\u00e4h\u00e4n osoitteeseen. Varaat huoneita. Istut kaikessa rauhassa, otat vastaan puheluita, teet varauksen tietokoneelle, sill\u00e4 siisti\u2026<\/p>\n

 <\/p>\n

H\u00e4n leikkeli kotlettia varovasti kuin kirurgi. Itse varovaisuus. \u00c4kki\u00e4 h\u00e4n nousi yl\u00f6s, heitti lautasliinan pois, l\u00f6i otsaansa.<\/p>\n

– Nyt muistin! h\u00e4n huudahti ja istuutui ylimyksellisesti alas lasi k\u00e4dess\u00e4. \u2013Olen miettinyt koko ajan, mit\u00e4 halusin sanoa sinulle\u2026 Muistin: anekdootin! P\u00e4iv\u00e4npolttavasta aiheesta. Sinun filologina pit\u00e4isi arvostaa ja haltioitua. Kolme varista istuu tammen oksalla \u2013 Viro, Latvia ja Liettua \u2013, jo hauskaa, eik\u00f6 vaan? T\u00e4m\u00e4 on vasta alku. Kuuntele eteenp\u00e4in! Jokaisella suussa pala juustoa\u2026 Kuvitteletko, joo? No, tulee kettu, alkaa kierrell\u00e4 tammen alla ja kehua variksia, sanoo lopulta: \u201dHaluatteko Euroopan unioniin?\u201d Ne h\u00f6lm\u00f6t raakkuvat \u201dKyll\u00e4\u00e4\u00e4!!!\u201d. Itse ymm\u00e4rr\u00e4t, juustot tipahtavat\u2026 Ei, odota. \u00c4l\u00e4 viel\u00e4 naura\u2026<\/p>\n

En aikonutkaan.<\/p>\n

– T\u00e4ss\u00e4 ei ole viel\u00e4 kaikki, ei kaikki! Tunnin p\u00e4\u00e4st\u00e4, mietitty\u00e4\u00e4n ankarasti varis-Viro sanoo: \u201dMuuttaisiko se mit\u00e4\u00e4n, jos sanoisinkin ei?\u201d \u2013Ymm\u00e4rr\u00e4tk\u00f6? h\u00e4n nosti juhlallisesti etusormensa. \u2013Ymm\u00e4rr\u00e4tk\u00f6? Muuttaisiko se mit\u00e4\u00e4n, jos sanoisinkin ei? Hah hah!<\/p>\n

– Ymm\u00e4rr\u00e4n, j\u00e4risytt\u00e4v\u00e4 anekdootti.<\/p>\n

– Edes jotain unohdusta\u2026 Jotain positiivista t\u00e4h\u00e4n kylm\u00e4\u00e4n todellisuuteen\u2026 h\u00e4n ruikutti s\u00e4\u00e4litt\u00e4v\u00e4sti. \u2013Ymm\u00e4rr\u00e4tk\u00f6, ty\u00f6 poliisissa on n\u00e4\u00e4nnytt\u00e4v\u00e4\u00e4, en jaksa, kaadun jaloiltani! Eniten kyll\u00e4 harmittaa, ett\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n henkil\u00f6kohtaisen kasvun, kehittymisen n\u00e4k\u00f6alaa! En puhu poliisista. Osaan viroa t\u00e4ydellisesti, sininen passi, kirjoitan paremmin kuin jotkut virolaiset kollegat, olenhan sent\u00e4\u00e4n filologi\u2026 Siis kirjoitan viroa, ymm\u00e4rr\u00e4tk\u00f6? Mutta en p\u00e4\u00e4se nousemaan virkaportaissa enk\u00e4 tule ikin\u00e4 p\u00e4\u00e4sem\u00e4\u00e4n, vaan t\u00e4m\u00e4, joka tekee kirjoitusvirheit\u00e4, mutta on virolainen, se kyll\u00e4 etenee. Ja niin on kaikkialla t\u00e4ss\u00e4 maassa\u2026 Eih\u00e4n t\u00e4llaista h\u00f6peryytt\u00e4 ollut edes neuvostoaikana\u2026<\/p>\n

– Muuta h\u00f6peryytt\u00e4 kyll\u00e4 riitti.<\/p>\n

– Niin tietysti, kaikenlaista oli, leirej\u00e4 ja vainoamista ja sen sellaista, mit\u00e4 ei luojan kiitos Virossa ole eik\u00e4 \u2013 suo luoja \u2013 tule, mutta t\u00e4t\u00e4 idiotismia on. Menen komissioon\u2026 Olen siell\u00e4 jossain komissiossa\u2026 Ja katson osanottajalistaa, komission j\u00e4seni\u00e4. Ja n\u00e4en olevani ainoa ven\u00e4l\u00e4inen! Olen kyll\u00e4 ylpe\u00e4kin siit\u00e4, ett\u00e4 olen ainoa, joka on ik\u00e4\u00e4n kuin ly\u00f6nyt l\u00e4pi, mutta loukkaavaahan se on jotenkin, koska meit\u00e4 ei ole, meit\u00e4 \u2013 ei ole! Kaikki t\u00e4m\u00e4 toimii ja on olemassa, koko hallinto ja j\u00e4rjestelm\u00e4 ovat olemassa ilman meit\u00e4! Me siivoamme roskia, muuraamme tiili\u00e4 ja sekoitamme sementti\u00e4. Me rakennamme huviloita niille, pyyhimme p\u00f6yti\u00e4 niille, kiillotamme niiden kenki\u00e4. Me kaupustelemme torilla, korjaamme niiden autot, pyyhimme tuolit niiden pyllyjen alta ja pyyhimme niiden pyllytkin \u2013 me! Pakko tunnustaa, ett\u00e4 parhaat ihmiset ovat jo aikoja sitten muuttaneet pois tai yksinkertaisesti korjattu laatikoihin\u2026<\/p>\n

– Mihin laatikoihin? Arkkuihin vai?<\/p>\n

– Herra varjele! h\u00e4n huitaisi. \u2013Organisaatiolaatikoihin, arkistoihin! Kehtaatkin, arkkuihin\u2026 Ja min\u00e4 olen totta puhuen iloisesti yll\u00e4ttynyt katsoessani miten Radisson tai \u00dchispank nousee korkeammalle kuin Ol\u00fcmpia tai Viru. Uusi aika ik\u00e4\u00e4n kuin voittaa vanhan. Min\u00e4 pid\u00e4n Terminaalista ja Tallink-hotellista. Pid\u00e4n Meritonista, Scandicista ja kaikesta muusta roskasta. Suotta ei meill\u00e4 kuvattu Eurooppalaista tarinaa<\/em>, ei suotta! Pid\u00e4n t\u00e4st\u00e4 kaupungista yh\u00e4 enemm\u00e4n ja enemm\u00e4n. Pid\u00e4n nykyvirolaisesta. H\u00e4n n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tyylikk\u00e4\u00e4lt\u00e4. H\u00e4n puhuu englantia ja muita kieli\u00e4. Nykyvirolainen istuu Wi-Fiss\u00e4 ja n\u00e4pyttelee toimeliaana l\u00e4pp\u00e4ri\u00e4. H\u00e4n muistuttaa kovasti pohjoismaalaista, nykyvirolainen normalisoituu menestyksellisesti kuin kameleontti, h\u00e4n on pohjoisbalttilainen eurooppalainen, suuntaa kaikilla paikantimillaan pohjoismaihin, eik\u00e4 ole sit\u00e4 mit\u00e4 ennen\u2026<\/p>\n

– Mit\u00e4 oli ennen?<\/p>\n

– Oli tsuhna! P\u00e4\u00e4h\u00e4n potkittu tsuhna! Se, mit\u00e4 neuvostot tekiv\u00e4t virolaisista. Kyll\u00e4, meid\u00e4n tsuhnamme ovat kolmessatoista vuodessa rakentaneet hyv\u00e4n valtion. He eiv\u00e4t romahtaneet, kuten monet katkeroituneet ven\u00e4l\u00e4iset ennustivat, sanoivat, ett\u00e4 virolaiset eiv\u00e4t opiskele ven\u00e4j\u00e4\u00e4, muttei heill\u00e4 ole hyvi\u00e4 englanninopettajiakaan. Soopaa! Ne heitt\u00e4v\u00e4t niin ven\u00e4j\u00e4\u00e4 kuin englantiakin! Niill\u00e4 on rutosti lukioita, collegeita ja kielipainotteisia kouluja! Kaikki pelitt\u00e4\u00e4, kone kulkee, loikkasivat jo Euroopan unioniin, kaupat notkuvat, niit\u00e4 nousee kuin sieni\u00e4 sateella, ja kaikki t\u00e4m\u00e4 ilman meit\u00e4, huomaa, ihan omilla lihaksilla! Totta puhuen nostan niille hattua! Ja riisun vaikka housutkin. Mutta yht\u00e4 kaikki, t\u00e4t\u00e4 idiotismia ne eiv\u00e4t ole pystyneet voittamaan itsess\u00e4\u00e4n\u2026 Kohta viisitoista vuotta ja me olemme niille \u201dmiehitt\u00e4ji\u00e4\u201d. Tai no\u2026 Kollegani, ven\u00e4l\u00e4inen tytt\u00f6, joka puhuu viroa erinomaisesti, kirjoittaa mukiinmenev\u00e4sti, k\u00e4vi kuusi kertaa suorittamassa C-tasoa, pit\u00e4\u00e4 saada kuusikymment\u00e4 pistett\u00e4, h\u00e4nelle annetaan viisikymment\u00e4seitsem\u00e4n, no niin! Niin meille tehd\u00e4\u00e4n kaikessa! Emme p\u00e4\u00e4se ikin\u00e4 eliittiin! Emme sujahda niiden joukkoon, vaikka puhuisimme niiden kielt\u00e4 kuinka hyvin! Tulemme aina olemaan kakkoskastia pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n kansallisuuden takia. Ei mit\u00e4\u00e4n syrjint\u00e4\u00e4. Vain n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4. Siell\u00e4 ne istuvat huolettomina, juovat cocktailejaan, juhlivat jotakin, me taas juoruilemme murheistamme, olemme vieraita t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4n juhlassa\u2026<\/p>\n

H\u00e4nen tytt\u00f6ns\u00e4 oli asunut monta vuotta Valloissa, sitten englantilaisessa pikkukyl\u00e4ss\u00e4, vahtinut lapsia (au pair, ymm\u00e4rsin). T\u00e4m\u00e4 oli sanonut h\u00e4nelle hyvin kiinnostavan asian: \u201dMeit\u00e4 ei tarvita miss\u00e4\u00e4n.\u201d My\u00f6nsin sen heti. Ny\u00f6kk\u00e4sin nopeasti. Ja olin jopa vilpitt\u00f6m\u00e4sti samaa mielt\u00e4: tuollaista m\u00e4ntti\u00e4 ei taatusti tarvita miss\u00e4\u00e4n. Perepelkin huokaisi ja sanoi katkerasti haluavansa p\u00e4\u00e4st\u00e4 pois\u2026<\/p>\n

Nyt muistin! Miss\u00e4 h\u00e4n oli kymmenen vuotta sitten? Miksi nyt? Ei voinut silloin, nyt on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys kypsynyt\u2026 Mutta j\u00e4lleen: ei voi. Niinp\u00e4. Jos ei osaa englantia, ei kannata yritt\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n. Ja kursseihin h\u00e4n ei ollut uskonut koskaan! H\u00e4n uskoi itseoppimiseen. Vai niin. H\u00e4n on konservatiivi. No niin. H\u00e4nen viroaan ei Euroopassa tarvitse kukaan. Ruikuttava s\u00e4vy: kuka tarvitsee viroa? No, kuka? Itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4\u00e4. \u2013Viroa ei tarvita miss\u00e4\u00e4n. Kieli tekee kuolemaa, Perepelkin puhui hautajais\u00e4\u00e4nell\u00e4. \u2013Ja tulee kuolemaan. Vastoin kulttuuriohjelmaa! Koska nuoriso matkustaa pois sinne, miss\u00e4 ei tarvita viroa, ja Viron liittyess\u00e4 Euroopan unioniin alkaa ulkomaalaisten tulva. Niit\u00e4h\u00e4n livahtaa jo t\u00e4nne ja ne vilkuilevat varkain katujamme, suhmuroivat jotain!<\/p>\n

– Ketk\u00e4? en ymm\u00e4rt\u00e4nyt.<\/p>\n

– Kurdit! Jos on yksi kurdi, niin jossakin piilottelee kymmenen muuta. Jos saapuu yksi somali, niin kohta saapuvat kaikki h\u00e4nen kymmenen vaimoaan lapsineen ja kaikkien niiden sukulaiset! Jos avataan yksi kebab, niin kohta niit\u00e4 on tusina! Ja niin edelleen\u2026 Kohta saamme parkua kuin sinun tanskalaisesi! Virolaiset eiv\u00e4t ole valmiita siihen. Ent\u00e4 jos tulevat t\u0161et\u0161eenit? Kuvittele! Neh\u00e4n ovat perheit\u00e4, niill\u00e4 on sis\u00e4piiri ja varjobisnes! Ja jos haluan jatkaa elimiss\u00e4, niin t\u0161et\u0161eenien kanssa ty\u00f6skenteleminen ei ole naurun asia, niiden juttujen tutkiminen\u2026<\/p>\n

Perepelkin py\u00f6ritteli silmi\u00e4\u00e4n ja jatkoi: \u2013Ei, Viro on ihannemaa, kaikki on hyvin, kaikki on eritt\u00e4in hyvin toistaiseksi, paitsi ilmasto, mutta \u2013 ei ole n\u00e4k\u00f6aloja, kuten jo sanoin, ei n\u00e4k\u00f6aloja kasvulle. Ja jatkossa yh\u00e4 pahempaa! Lasikatto tulee yh\u00e4 alemmas ja alemmas. Min\u00e4 en tietysti anna h\u00e4m\u00e4t\u00e4 itse\u00e4ni, mutta ne tulevat rakastamaan meit\u00e4 v\u00e4h\u00e4n enemm\u00e4n, kun n\u00e4kev\u00e4t t\u0161et\u0161eenit ja somalit. Silloin hieron kyll\u00e4 vahingoniloisena k\u00e4si\u00e4ni, kun n\u00e4en niiden avuttomuuden. Neh\u00e4n ovat t\u00e4ysin valmistautumattomia kaikkeen siihen, ne eiv\u00e4t olleet valmiita mielenosoitukseen Amerikan l\u00e4hetyst\u00f6n edess\u00e4, meh\u00e4n n\u00e4imme, miten ne joutuivat silloin h\u00e4pe\u00e4\u00e4n. Jotain maitotonkan kokoisia tytt\u00f6j\u00e4 seisoi r\u00e4psyttelem\u00e4ss\u00e4 silmi\u00e4\u00e4n ja samaan aikaan ymp\u00e4rill\u00e4 oli hirve\u00e4 r\u00e4hin\u00e4\u2026 My\u00f6nn\u00e4n, se univormu sopii niille ja niin p\u00e4in pois, mutta ne laitetaan matseihin. Ja jos olisi tullut vain kyproslaisia, mutta jos tulee viisisataa irlantilaista kannattajaa, seh\u00e4n tiet\u00e4\u00e4 pogromeita ymp\u00e4ri kaupunkia, istu ja \u00e4l\u00e4k\u00e4 ty\u00f6nn\u00e4 nokkaasi ulos \u2013 neh\u00e4n tappavat! Kaupunki on vandaalien vallassa! Ne eiv\u00e4t ole valmiita kaikkeen siihen! Ja mit\u00e4 min\u00e4 mahdan, mit\u00e4 min\u00e4 mahdan yksin? En halua el\u00e4\u00e4 t\u00e4risten. El\u00e4kkeeseen en usko, enk\u00e4 halua muuttaa Ven\u00e4j\u00e4llek\u00e4\u00e4n. Siell\u00e4 meit\u00e4 tarvitaan kaikkein v\u00e4hiten. Ven\u00e4j\u00e4 on nytkin hyl\u00e4nnyt meid\u00e4t, kuin k\u00e4enmunat vieraaseen pes\u00e4\u00e4n. S\u00e4tkyttele miten pystyt. M\u00e4d\u00e4nty\u00e4 el\u00e4v\u00e4lt\u00e4 t\u00e4h\u00e4n suohon? Ei! Tunnen olevani kuin h\u00e4kiss\u00e4! Repe\u00e4n kappaleiksi. Haluan aloittaa jotakin, mutta ei ole starttirahaa. S\u00e4\u00e4st\u00e4minen ei kannata. Mik\u00e4\u00e4n ei onnistu. Min\u00e4h\u00e4n olen kunnianhimoinen! Haluan oman jutun, ymm\u00e4rr\u00e4tk\u00f6, oman! Ehk\u00e4 jonkinlainen toimisto tai\u2026 Mutta t\u00e4\u00e4ll\u00e4 koko ala on kehittym\u00e4t\u00f6n. Eli taaskaan vakavasti otettavat henkil\u00f6t eiv\u00e4t auta minua, koska en ole virolainen, enk\u00e4 halua kaivella uusven\u00e4l\u00e4isten likaisia alusvaatteita. Siksi sanonkin, ett\u00e4 pit\u00e4\u00e4 muuttaa jonnekin. Mutta minne?<\/p>\n

Olin hiljaa.<\/p>\n

 <\/p>\n

Kymmenisen vuotta sitten Perepelkin ty\u00f6skenteli komissiossa, joka h\u00e4\u00e4ti vuokrar\u00e4stil\u00e4isi\u00e4. Pa\u0161ka oli kertonut minulle siit\u00e4\u2026\u201dTapasimme kerran vaimon kanssa Perepelkinin kahvilassa ja h\u00e4n raahasi meid\u00e4t kotiinsa, n\u00e4ytt\u00e4isi videoita. Ajattelimme: elokuva mik\u00e4 elokuva\u2026 Katsoimme siihen aikaan paljon kaikenlaisia elokuvia\u2026 Emme ymm\u00e4rt\u00e4neet, mit\u00e4 h\u00e4n aikoi n\u00e4ytt\u00e4\u00e4, eik\u00e4 h\u00e4nk\u00e4\u00e4n selitt\u00e4nyt: yll\u00e4tys, sanoi, yll\u00e4tys, hieroi k\u00e4mmeni\u00e4\u00e4n ja hihitti\u2026 Me ajattelimme: mainiota, istutaan, katsotaan elokuvaa, otetaan viini\u00e4\u2026 Tultiin, laittoi p\u00e4\u00e4lle\u2026 Voi luoja, mik\u00e4 elokuva! Jos olisit n\u00e4hnyt! Luulen, ett\u00e4 olisit tyk\u00e4nnyt, sin\u00e4h\u00e4n tykk\u00e4\u00e4t kaikesta sellaisesta, mutta min\u00e4, kunniasanalla, h\u00e4din tuskin pystyin katsomaan loppuun, sitten minua t\u00e4risytti inhosta viikon. Kaksi tai kolme tuntia ennaltaehk\u00e4isev\u00e4\u00e4 kauhua! Elokuva siit\u00e4, miten n\u00e4m\u00e4 h\u00e4\u00e4d\u00f6t tapahtuvat! Perepelkin itse p\u00e4\u00e4osassa. Mit\u00e4\u00e4n inhottavampaa en ole n\u00e4hnyt el\u00e4ess\u00e4ni. En tied\u00e4, miksi se oli tehty, ehk\u00e4 se oli er\u00e4\u00e4nlainen metodinen oppitunti tai n\u00e4yt\u00f6s, en tied\u00e4\u2026 Kolmisenkymment\u00e4 perhett\u00e4! Ja joka kohtauksessa \u2013 h\u00e4n! Ja kaikki kuvattu yksityiskohtaisesti, askel askeleelta, p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen lukeminen, ulosmittaus, kaikki! Huolellisesti nauhoitettu h\u00e4\u00e4t\u00f6prosessi. Sanon sinulle, joku kolmekymment\u00e4 perhett\u00e4. Olin \u0161okissa! Uskomatonta kidutusta! Me kestimme\u2026 En tied\u00e4\u2026 No, kaksikymment\u00e4viisi kohtausta varmaan\u2026 H\u00e4nell\u00e4 oli hyllyll\u00e4 viel\u00e4 parikymment\u00e4 kasettia\u2026 En tietenk\u00e4\u00e4n v\u00e4it\u00e4 varmasti, ett\u00e4 se oli sit\u00e4 samaa, mutta piru tiet\u00e4\u00e4, Andruha, en en\u00e4\u00e4 tied\u00e4, en tied\u00e4\u2026 Ymm\u00e4rr\u00e4th\u00e4n, py\u00f6ritt\u00e4ess\u00e4\u00e4n meille videota h\u00e4n viel\u00e4 kommentoi, heitteli ik\u00e4\u00e4n kuin asiallisia kommentteja, tietoa asiantuntijalta, joka ei ole eilisen teeren poika t\u00e4ll\u00e4 alalla\u2026 Sanoi: \u201dJa nyt alkaa teeskennelty hysteria\u2026 Ahaa! Tarraa syd\u00e4meens\u00e4! Me kutsumme ambulanssin\u2026 Nyt silt\u00e4 mitataan verenpaine \u2013 kaikki on kunnossa ja me jatkamme ty\u00f6t\u00e4!\u201d Yhdess\u00e4 kohtauksessa h\u00e4n sanoi, ett\u00e4 oli l\u00f6yt\u00e4nyt katolta makuusijoja, n\u00e4ytti n\u00e4m\u00e4 makuusijat ja n\u00e4ytti padan, luita, nahkoja, ja sanoi t\u00e4rke\u00e4n\u00e4: \u201dOvat varmaan sy\u00f6neet kissoja.\u201d Voitko kuvitella! Huomasin jopa tietyn kiihkon h\u00e4nell\u00e4 silmiss\u00e4! Voiton! H\u00e4n ik\u00e4\u00e4n kuin todisti n\u00e4in\u00e4 hetkin\u00e4 meille jotakin! En tied\u00e4, mit\u00e4\u2026 Ehk\u00e4 sen, ett\u00e4 oli n\u00e4hnyt el\u00e4m\u00e4\u00e4, tuntee sen lyijyisen ytimen tai jotain siin\u00e4 hengess\u00e4\u2026 Tai ehk\u00e4 jotain muuta\u2026 Ett\u00e4 on kova kundi! Katsokaa vaikka! En ole rykmentinkomentaja, mutta pikku napoleon kuitenkin! \u0160hvonder! Inhottava ja kauhea ihminen! Olimme itse veloissa siihen aikaan, suorastaan korviamme my\u00f6ten, ei riitt\u00e4nyt mihink\u00e4\u00e4n\u2026 Vaikka kenell\u00e4 riitti?.. No, min\u00e4 otin t\u00e4m\u00e4n n\u00e4yt\u00f6ksen er\u00e4\u00e4nlaisena varoituksena. Muistan, kun tulimme h\u00e4nen luotaan, sanoin ett\u00e4 ellei tuollaisia perepelkineit\u00e4 olisi olemassa, koko pakkoh\u00e4\u00e4t\u00f6ohjelmaa harkittaisiin ehk\u00e4 uudestaan\u2026 Mutta oli toteuttajia, ja yhdeks\u00e4nkymment\u00e4luvulla ihmiset joutuivat kuka kadulle, kuka vankilaan, kuka pakosalle, kuka kaulaa my\u00f6ten vereen, kuka karri\u00e4\u00e4rin aallonpohjaan\u2026\u201d<\/p>\n

 <\/p>\n

Sade oli loppunut. Ilmassa roikkui usvan tapaista. Perepelkin k\u00e4veli ja jankutti.<\/p>\n

– Minulla on ajatuksia, paljon ajatuksia\u2026 Huomaa, hyvin punnittuja ja mietittyj\u00e4 ajatuksia. Tarkkailen el\u00e4m\u00e4\u00e4. Kyll\u00e4! Luen paljon, lehti\u00e4, ilmoituksia\u2026 N\u00e4en, mit\u00e4 meid\u00e4n ihmisemme tarvitsee. N\u00e4en, mille t\u00e4n\u00e4\u00e4n on erityinen kysynt\u00e4. Joten ajatukseni eiv\u00e4t ole syntyneet tyhj\u00e4n p\u00e4\u00e4lle, vaan niill\u00e4 on n\u00e4k\u00f6alaa. Pit\u00e4\u00e4 vain ryhty\u00e4 toimeen. Ensin jotain yht\u00e4, sitten toista, ja niin sujuu jo kuin rasvattuna\u2026<\/p>\n

H\u00e4nt\u00e4 pullisti, h\u00e4n ei voinut pys\u00e4hty\u00e4, projektia pukkasi projektin per\u00e4\u00e4n. Ihmisten l\u00e4hett\u00e4minen pohjoismaihin, heid\u00e4n j\u00e4rjest\u00e4misens\u00e4 t\u00f6ihin, paritus. H\u00e4nen mielikuvituksensa alkoi leikitell\u00e4, h\u00e4n uppoutui. Etsi jo minullekin pient\u00e4 osaa. Min\u00e4 voisin \u201dkieli\u00e4 osaavana\u201d tehd\u00e4 k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4: norjasta ven\u00e4j\u00e4ksi, ja h\u00e4n vuorostaan \u2013 moitteetonta viroa. Rahat puoliksi.<\/p>\n

Niin kuljimme h\u00e4nen kanssaan vanhaakaupunkia pitkin, h\u00e4n esitti suunnitelmiaan, min\u00e4 kuuntelin hiljaa, edes kommentoimatta: kaikki n\u00e4m\u00e4 pilvilinnat sulivat itsest\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Huomattuaan, ett\u00e4 minulta puuttuu tarvittavaa entusiasmia, h\u00e4n alkoi taas puhua yst\u00e4v\u00e4tt\u00e4rest\u00e4\u00e4n. Sanoi, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on ihan kiva runoilija\u2026<\/p>\n

– Todellakin ihan kiva, h\u00e4n vakuutti minulle, otti jopa k\u00e4dest\u00e4 kiinni.<\/p>\n

– Ahaa, min\u00e4 sanoin.<\/p>\n

– Julkaisi \u00e4skett\u00e4in kirjan ja sai jopa rahaa. Ei mit\u00e4\u00e4n ihmeellist\u00e4, mutta kuitenkin. Ei se ole t\u00e4rkeint\u00e4, h\u00e4n otti vakavan ilmeen. \u2013Meh\u00e4n ymm\u00e4rr\u00e4mme, mist\u00e4 on puhe\u2026<\/p>\n

– Niin tietysti, min\u00e4 sanoin.<\/p>\n

– Mit\u00e4 haluan sanoa, h\u00e4n aloitti. \u2013On sellainen kulttuuris\u00e4\u00e4ti\u00f6, joka ei viime vuosina ole toiminut kirjallisuudessa, vaan miss\u00e4 milloinkin. Sponsoroinut esimerkiksi jotain mets\u00e4v\u00e4ke\u00e4. Taistellut pelastaakseen meid\u00e4n huuhkajamme, jotka, kuten k\u00e4vi ilmi, ovat l\u00e4hes viimeisi\u00e4 Euroopassa. Sen j\u00e4lkeen kun harppasimme Eurooppaan, n\u00e4etk\u00f6, huuhkajillekin on siit\u00e4 hy\u00f6ty\u00e4. Niin h\u00e4n laati projektin, l\u00f6ysi arvioijat, ihmiset jotka lukivat h\u00e4nen runonsa ja kirjoittivat lausunnon\u2026 Ja ne olivat mestareita, eiv\u00e4t mit\u00e4\u00e4n satunnaisia vastaantulijoita, ymm\u00e4rr\u00e4t kyll\u00e4\u2026 Ja t\u00e4m\u00e4n projektin kanssa h\u00e4n meni s\u00e4\u00e4ti\u00f6\u00f6n ja sai aikaan sen, ett\u00e4 h\u00e4nen kirjansa julkaistiin. Ymm\u00e4rr\u00e4tk\u00f6? Pit\u00e4\u00e4h\u00e4n s\u00e4\u00e4ti\u00f6iden tehd\u00e4 muutakin kuin pelastaa huuhkajia! Siis mit\u00e4 haluan sanoa. On aika paneutua kulttuuriin\u2026<\/p>\n

H\u00e4n pys\u00e4htyi, ryk\u00e4isi kurkkua, korjasi kaulusta ja sanoi:<\/p>\n

– Min\u00e4kin kirjoitan\u2026 Kyll\u00e4, sit\u00e4 sattuu\u2026 h\u00e4n puhui, \u2013koska pit\u00e4\u00e4, jonkun t\u00e4ytyy\u2026 Ymm\u00e4rr\u00e4tk\u00f6?<\/p>\n

– Tietysti, my\u00f6nsin v\u00e4syneesti.<\/p>\n

– Sill\u00e4 jos emme me, niin kuka? Kohta Virossa ei ole en\u00e4\u00e4 ihmisi\u00e4, jotka pystyv\u00e4t ilmaisemaan itse\u00e4\u00e4n ven\u00e4j\u00e4ksi! Ajattelepa koulu-uudistuksia! Virolaistetaan kaikkialla, opettajia irtisanotaan, koko ajan pakottavat suorittamaan uudelleen virallisen kielen kokeen, kiusaavat komissioilla\u2026 Ven\u00e4l\u00e4isi\u00e4 kouluja ei l\u00e4himm\u00e4n viiden tai kymmenen vuoden kuluttua ole en\u00e4\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4, ymm\u00e4rr\u00e4tk\u00f6? Opetus ven\u00e4l\u00e4isess\u00e4 koulussa muuttuu kuusikymmenprosenttisesti vironkieliseksi, ymm\u00e4rr\u00e4tk\u00f6?<\/p>\n

– Ymm\u00e4rr\u00e4n.<\/p>\n

– Ja mit\u00e4 se merkitsee? Ett\u00e4 uusi sukupolvi on kykenem\u00e4t\u00f6n kirjoittamaan kunnolla tai lukemaan ven\u00e4j\u00e4\u00e4.<\/p>\n

– Ymm\u00e4rr\u00e4n\u2026 Minun pit\u00e4\u00e4 menn\u00e4\u2026 Raitiovaununi\u2026 Joku toinen kerta. Okei!<\/p>\n

Puristin pikaisesti h\u00e4nen velttoa k\u00e4tt\u00e4\u00e4n ja sy\u00f6ksyin raitiovaunuun. Vilkaistuani h\u00e4nt\u00e4 viel\u00e4 kerran ikkunasta muistin \u00e4kki\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n ker\u00e4si ja s\u00e4ilytti mielikuvituksellisen valtavaa arkistoa aikakausjulkaisuja, jotka olivat aikoinaan ilmestyneet Virossa ven\u00e4j\u00e4ksi kai vuodesta 1889 l\u00e4htien. Jokaista julkaisua oli h\u00e4nen arkistossaan ainakin yksi kappale. Ei yht\u00e4\u00e4n ainoata aukkoa. Tonneittain paperia. H\u00e4nen huoneistonsa oli sit\u00e4 tulvillaan. Tarina ylitti j\u00e4rjen salliman groteskiuden jopa myyttien, unien tai valehtelun ulottuvuudessa! Oli mahdotonta uskoa, ett\u00e4 ihminen voi ottaa sellaisen niskoilleen, raahata mukanaan, el\u00e4\u00e4 sen kanssa\u2026 Mutta se oli totta. Koska Perepelkin luovutti lopulta koko arkiston johonkin kirjastoon ja h\u00e4nen nimens\u00e4 kirjoitettiin kultakirjaimin tietosanakirjaan!<\/p>\n

Katsoessani h\u00e4nt\u00e4 ikkunasta jouduin taas kerran vaivaamaan j\u00e4rke\u00e4ni.<\/p>\n

Muinaisuuden varjelija sateenvarjonsa alla pieneni nopeasti. Raitiovaunu teki jyrk\u00e4n k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen j\u00e4tt\u00e4en Perepelkinin spiraalin toiselle kierrokselle.<\/p>\n

Andrei Ivanov<\/h3>\n

Andrei Ivanov (s. 1971) valmistui Tallinnassa ven\u00e4l\u00e4isest\u00e4 filologiasta. H\u00e4n on asunut pitk\u00e4\u00e4n Pohjoismaissa. Romaani Harbinin y\u00f6perhoset<\/em> (2013) ylti Ven\u00e4j\u00e4n Bookerin lyhyelle listalle. Romaani kuvaa ven\u00e4l\u00e4isten emigranttien klaustrofobista, tarkoituksetonta ja irreaalista el\u00e4m\u00e4\u00e4 Virossa maailmansotien v\u00e4lill\u00e4 p\u00e4\u00e4ttyen kes\u00e4\u00e4n 1939. Se tutkii Ivanovin p\u00e4\u00e4teemaa, emigraatiota ja juurettomuutta, kuten my\u00f6s useille kielille k\u00e4\u00e4nnetty Hanumanin matka Lollantiin<\/em> (2009). Siin\u00e4 kaksi laitonta siirtolaista, vironven\u00e4l\u00e4inen ja pakistanilainen, seikkailee Tanskassa Punaisen Ristin pakolaisleirill\u00e4. \u201dHanuman\u201d viittaa jopa Salman Rushdieen sys\u00e4tess\u00e4\u00e4n sankarinsa sivilisaatioiden ja aikojen v\u00e4liin.<\/p>\n

Russkaja premijalla palkitun romaanin Kourallisen tomua<\/em> (2010) alkuluku viittaa klassisen ven\u00e4l\u00e4isen proosan kuvioihin koteloituneesta ihmisest\u00e4 kellariloukon mieheen. T\u00e4ss\u00e4kin Ivanovin sankarit tuhlaavat ja pirstovat el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 kuin Dostojevskin hurjimukset konsanaan.<\/p>\n

Ivanov tunnetaan my\u00f6s haastavista poleemisista ja filosofisista esseist\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Lue lis\u00e4\u00e4 kirjailijasta Viron kirjallisuuden tiedotuskeskuksen kotisivuilta!<\/a><\/p>\n

Jukka Mallinen<\/h5>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Lue lis\u00e4\u00e4 kirjailijasta Katkelma romaanista Kourallinen tomua Suomentanut Jukka Mallinen I will show you fear in a handfull of dust. T. S. Eliot, The Waste Land Palattuani Skandinaviasta en tointunut pitk\u00e4\u00e4n aikaan, en ollut uskoa mill\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 olen Tallinnassa. Kaikki n\u00e4ytti j\u00e4rkkyneen paikaltaan; kuin jotkut ovelat silm\u00e4nk\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4t olisivat kalustaneet kaupungin vinoilla peileill\u00e4 niin\u00e4 seitsem\u00e4n\u00e4 vuotena, joina olin harhaillut maasta toiseen. …<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":40,"menu_order":4,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"inline_featured_image":false},"jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/87"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=87"}],"version-history":[{"count":10,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/87\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":265,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/87\/revisions\/265"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/40"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=87"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}