{"id":99,"date":"2015-10-20T22:55:22","date_gmt":"2015-10-20T19:55:22","guid":{"rendered":"http:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/?page_id=99"},"modified":"2015-10-23T12:01:14","modified_gmt":"2015-10-23T09:01:14","slug":"maarja-partna","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/nippernaati-1\/maarja-partna\/","title":{"rendered":"Maarja P\u00e4rtna"},"content":{"rendered":"
Lue lis\u00e4\u00e4 kirjailijasta<\/a><\/div>\n

Runoja<\/h2>\n

Suomentanut Anniina Ljokkoi<\/h4>\n

it\u00e4-euroopassa on kodikas olo \u2013
\nainakin niin kauan kuin viel\u00e4 on
\nelementtitaloja. niin kauan kuin niiden hissit viel\u00e4 toimivat ja
\njoku viel\u00e4 k\u00e4rsii paperinohuiden
\nseinien takana el\u00e4vist\u00e4 naapureista:<\/p>\n

niist\u00e4 samoista naapureista,
\njoilla ei ole aiettakaan l\u00e4hte\u00e4 l\u00e4mpim\u00e4mp\u00e4\u00e4n maahan
\npoimimaan hedelmi\u00e4
\ntai hoitamaan vanhuksia
\ntoteuttamaan unelmaa ihmisarvoisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4.<\/p>\n

rakastatko l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4si?
\nsein\u00e4n takaa kuuluvaa naapuria, kanssavaeltajaasi,
\nvaikka sen mieli on muuttuvainen
\nja omatunto \u2013 arvaamaton.<\/p>\n

it\u00e4-euroopassa on kuitenkin kodikas olo.
\nryppyiset kasvot torkkuvat
\npenkeill\u00e4 syysvalon l\u00e4mm\u00f6ss\u00e4,
\npaneelitalot seisovat ymp\u00e4rill\u00e4
\nrapistuvina muistomerkkein\u00e4 \u2013
\nriippumattomina. itsen\u00e4isin\u00e4. ylv\u00e4in\u00e4.<\/p>\n

Sis\u00e4ll\u00e4<\/h3>\n

ikkunankarmien sis\u00e4ll\u00e4 on vaatelias naksuminen.
\npilvet ovat taivaan muodonmuutoksessa
\nniiden sis\u00e4ll\u00e4 on sade, sateen sis\u00e4ll\u00e4 on
\ntietym\u00e4t\u00f6n m\u00e4\u00e4r\u00e4 pisaroita, jokaisella
\nniist\u00e4 oma muotonsa \u2013 ainutlaatuinen
\nt\u00e4ydellinen.<\/p>\n

tuuli on itsens\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4,
\nmaailma ihan t\u00e4ss\u00e4 k\u00e4sill\u00e4.<\/p>\n

pyykkinarulla kuivuvat paidat roikkuvat
\np\u00e4\u00e4 alasp\u00e4in; niiden sis\u00e4ll\u00e4 on
\nkuivumisen odotus, tietoisuus
\nett\u00e4 pian ne viikataan huolella ja asetetaan
\nh\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4n kaappiin, l\u00e4mpim\u00e4\u00e4n ja nautinnolliseen olotilaan.<\/p>\n

hymy alkaa silmist\u00e4
\nehtii pienell\u00e4 viipeell\u00e4 suulle ja
\nkatoaa taas \u2013 kuin vuorovesi
\nolisi koskettanut hiekalle piirrettyj\u00e4 kasvoja
\nja vet\u00e4ytynyt takaisin \u2013<\/p>\n

silm\u00e4t vakavoituvat
\nmutta hymy ei katoa, se on tallella
\nvakavuuden alla kuin veden alla, n\u00e4kyy
\nvaalea vatsa vedenpintaan p\u00e4in kuin
\nv\u00e4\u00e4rinp\u00e4in k\u00e4\u00e4nnetty kivi.<\/p>\n

joku ker\u00e4\u00e4 pyykit narulta ja
\nvie sis\u00e4lle. on ilta,
\nalkaa sataa ja sataa koko y\u00f6n<\/p>\n

\"dots\"<\/p>\n

tunnemme toisemme tuoksusta.<\/p>\n

hengit\u00e4mme sit\u00e4 \u2013
\nkaksi pient\u00e4 villiel\u00e4int\u00e4 onkalossa
\npuunjuurten suojaavan katon alla
\nnen\u00e4t vastakkain.<\/p>\n

hengit\u00e4mme sit\u00e4 \u2013
\ntuuli kiertelee mets\u00e4n aluskasvustossa
\npanee puunoksat h\u00e4ijysti kahisemaan.<\/p>\n

kuka kysyi: eik\u00f6 syd\u00e4n olekaan meri
\nt\u00e4ynn\u00e4 tunteiden uppoavia laivoja?
\ntuuli vain yltyy, lehtien vihre\u00e4 pinta
\naaltoilee yh\u00e4 voimakkaammin.<\/p>\n

t\u00e4m\u00e4n saaren yll\u00e4 raivoava myrsky
\nei yll\u00e4 t\u00e4nne alas. t\u00e4\u00e4ll\u00e4 pime\u00e4ss\u00e4
\nei ole majakoita<\/p>\n

t\u00e4\u00e4ll\u00e4 toisen tuntee
\ntuoksusta.<\/p>\n

\"dots\"<\/p>\n

keho on esivanhempien ensimm\u00e4inen perint\u00f6.
\nse muistaa yht\u00e4lailla heid\u00e4t, jotka tunnet
\nensiaskelista alkaen<\/p>\n

kuin heid\u00e4tkin, jotka ovat vain
\nkasvoja valokuvissa
\ntai tyyppej\u00e4
\nisovanhempien kertomissa tarinoissa.<\/p>\n

mutta se muistaa heid\u00e4tkin
\njoista ei ole j\u00e4\u00e4nyt edes nime\u00e4
\neik\u00e4 tarinaa. joista ei ole j\u00e4\u00e4nyt
\nyht\u00e4k\u00e4\u00e4n k\u00e4sinkosketeltavaa esinett\u00e4
\nsilminn\u00e4ht\u00e4v\u00e4\u00e4 muistoa.<\/p>\n

ja kuitenkin he ovat alati l\u00e4sn\u00e4.
\nheilt\u00e4 on peritty keho
\njossa joka hetki el\u00e4t.<\/p>\n

he ovat muistaneet sinua
\ntienneet tulostasi etuk\u00e4teen
\nja sin\u00e4kin tunnistat
\nheid\u00e4t lopulta itsess\u00e4si.<\/p>\n

\"dots\"<\/p>\n

er\u00e4\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 h\u00e4n vain katosi
\nj\u00e4tt\u00e4en j\u00e4lkeens\u00e4 kimpun
\nt\u00e4ytt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 lupauksia. ne kuihtuivat
\nparissa p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 ja viskattiin
\nroska\u00e4mp\u00e4riin ja vietiin v\u00e4h\u00e4n my\u00f6hemmin
\nmuiden j\u00e4tteiden mukana ulos.<\/p>\n

muisto kuitenkin j\u00e4i, kirkastui vuosi vuodelta
\nenemm\u00e4n \u2013 kunnes oli lopulta aivan
\nselke\u00e4 ja l\u00e4pin\u00e4kyv\u00e4:
\nmit\u00e4 oli, mit\u00e4 olisi voinut olla, mit\u00e4 olisi
\nvoinut olla olematta.<\/p>\n

h\u00e4n olisi voinut olla
\nis\u00e4, mutta nyt
\nh\u00e4n on vain aukko er\u00e4\u00e4ss\u00e4
\ntarinassa, joka meni niin,
\nvaikka olisi voinut menn\u00e4 toisinkin.<\/p>\n

\u201dmutta kun ottaa huomioon my\u00f6s kaiken muun, niin
\nei siin\u00e4 nyt ehk\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4
\nk\u00e4ynyt kuinkaan\u201d<\/p>\n

\"dots\"<\/p>\n

matkamuistona kirjan v\u00e4liss\u00e4
\nmukana tuodun alppiruusun
\nlehdet. palanen uutta maailmaa
\njoka nyt t\u00e4\u00e4lt\u00e4 k\u00e4sin tuntuu
\nyht\u00e4kki\u00e4 niin vieraalta ja toiselta.<\/p>\n

tapasimme h\u00e4nen kaimansa kasvitieteellisess\u00e4 puutarhassa.
\nmuistatko, halusin sanoa, miten ne vuorilla
\nkasvoivat tiiviisti kylki kyljess\u00e4 yhdess\u00e4<\/p>\n

t\u00e4\u00e4ll\u00e4 t\u00e4m\u00e4 raukka on yksin
\nniin kitulias ja pikkuinen
\nhalusin sanoa
\navasin suun<\/p>\n

mutta kurkusta kuului vain
\nkuivuneiden lehtien
\nk\u00e4he\u00e4\u00e4 kahinaa
\nkuiskintaa<\/p>\n

Tarton puutalokortteleiden runoilijat<\/h4>\n

Maarja P\u00e4rtna ja Carolina Pihelgas<\/h3>\n

Sanotaan, ett\u00e4 Tartolla on oma aikak\u00e4sityksens\u00e4 ja tunnelmansa, hidastempoinen ja mietiskelev\u00e4, kun taas Tallinnassa ollaan kiinni kiireisess\u00e4 nykyhetkess\u00e4. Jollei pelk\u00e4\u00e4 yleistyksi\u00e4, voi todeta, ett\u00e4 Tartossa syntyy my\u00f6s senkaltaista runoutta, kun taas tallinnalaisissa teksteiss\u00e4 ovat pinnalla ihmissuhteet ja nuorten aikuisten individualistinen tunne-el\u00e4m\u00e4 some-kielell\u00e4 esitettyn\u00e4.<\/p>\n

Maarja P\u00e4rtnan poetiikka vastaa kaipuuseeni lukea It\u00e4-Eurooppaan ja balttilaisiin paikkoihin kiinnitettyj\u00e4 kokemuksia ja aistimuksia, oman sukupolveni maailmankuvaa. P\u00e4rtnan runoissa ollaan aina matkalla, muutoksen tilassa, joko ihmisen henkil\u00f6kohtaisen el\u00e4m\u00e4n k\u00e4\u00e4nn\u00f6skohdissa, Neuvostoliiton j\u00e4lkeisess\u00e4 yhteiskunnassa tai tuhansia vuosia kest\u00e4v\u00e4ll\u00e4 aikav\u00e4lill\u00e4, sukupolvien ketjussa.<\/p>\n

Carolina Pihelgasin runoissa on mielentiloja ja mielenmaisemia, joihin on kiinnostavaa kurkistaa katsoakseen, mit\u00e4 siell\u00e4 on. Runoissa on myyttinen tunnelma, jossa arkiset ja ihmeelliset yksityiskohdat tupsahtavat eteen vuorotellen, odottamatta. Pihelgas lukee kirjallisuutta useilla kielill\u00e4 ja tuntee maailman kulttuureja laajasti, mik\u00e4 n\u00e4kyy h\u00e4nen runoissaankin.<\/p>\n

Carolina Pihelgas ja Maarja P\u00e4rtna eiv\u00e4t ole ainoita tarttolaiskirjailijoita, joiden tekstej\u00e4 v\u00e4ritt\u00e4\u00e4 tietty ajattomuus, tai v\u00e4hint\u00e4\u00e4n tunnutaan olevan viel\u00e4 nykyp\u00e4iv\u00e4\u00e4 edelt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 aikakaudessa: pyykit kuivuvat kuivurin sijasta pyykkinarulla, netin ja s\u00e4hk\u00f6postin sijasta on radioaaltoja ja kirjeit\u00e4, s\u00e4hk\u00f6patterin sijasta asunto l\u00e4mpi\u00e4\u00e4 puilla \u2013 mik\u00e4 onkin osittain t\u00e4ytt\u00e4 t\u00e4t\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 monissa virolaisissa puutaloasunnoissa. Heid\u00e4n sielunmaisemansa voikin paikantaa Tarton puutalokortteleihin Karlovaan ja Supilinnaan.<\/p>\n

Molempien runoissa on luonnolla ja maastolla t\u00e4rke\u00e4 osa, kasveja ja el\u00e4imi\u00e4 ja luonnonilmi\u00f6it\u00e4 mainitaan usein ja niill\u00e4 on merkityksellinen rooli. Luonnon ihastelun ja kunnioituksen rinnalla on sukupolvemme tietoisuus ilmastonmuutoksesta ja ihmisten j\u00e4tt\u00e4mist\u00e4 j\u00e4ljist\u00e4, luonnon tuhoamisesta.<\/p>\n

Kielellisesti heid\u00e4n runonsa ovat kauniita. Vapaamittaisina ja riimitt\u00f6min\u00e4 niiden kieli soljuu pehme\u00e4sti ja luo herk\u00e4n tunnelman. He ovat molemmat virontaneet runoutta omien tekstien lis\u00e4ksi ja molempien runoissa on kieli toistuvana teemana, vieras kieli yksi ihmettelyn kohde.<\/p>\n

Omaper\u00e4isist\u00e4, toisistaan poikkeavista piirteist\u00e4\u00e4n huolimatta Carolina Pihelgasille ja Maarja P\u00e4rtnalle on sattunut paljon yhteist\u00e4. He ovat molemmat syntyneet vuonna 1986, Maarja P\u00e4rtna It\u00e4-Virumaalla ja Carolina Pihelgas Tallinnassa. He ovat p\u00e4\u00e4tyneet asumaan Tarttoon opiskeltuaan siell\u00e4 yliopistossa, Pihelgas uskontotiedett\u00e4 ja antropologiaa, P\u00e4rtna maailmankirjallisuutta ja englannin filologiaa. Tarton kirjallisuusel\u00e4m\u00e4ss\u00e4 he ovat aktiivisia tekij\u00f6it\u00e4. Molemmat ovat toimittaneet V\u00e4rske R\u00f5hk<\/em> -nimist\u00e4 nuoren kirjallisuuden lehte\u00e4. Pihelgas toimittaa yhdess\u00e4 miehens\u00e4 Hasso Krullin kanssa runok\u00e4\u00e4nn\u00f6sten verkkolehte\u00e4 Ninnikua<\/em>, ja P\u00e4rtna on ollut toimittamassa vaihtoehtokulttuuria levitt\u00e4v\u00e4\u00e4 M\u00fc\u00fcrilehti\u00e4<\/em>.<\/p>\n

Carolina Pihelgas ja Maarja P\u00e4rtna ovat molemmat ehtineet julkaista jo useamman runokokoelman ja saada my\u00f6s tunnustusta ru-nou-des-taan; Pihelgas sai vuonna 2012 Gustav Suitsin runouspalkinnon kokoelmastaan \u00d5nnekangestus<\/em> (\u2019Onnihalvaus\u2019, suomentamaton) ja P\u00e4rtna sai vuonna 2013 Juhan Liivin runouspalkinnon runostaan Sis\u00e4ll\u00e4<\/em>.<\/p>\n

Anniina Ljokkoi<\/h5>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Lue lis\u00e4\u00e4 kirjailijasta Runoja Suomentanut Anniina Ljokkoi it\u00e4-euroopassa on kodikas olo \u2013 ainakin niin kauan kuin viel\u00e4 on elementtitaloja. niin kauan kuin niiden hissit viel\u00e4 toimivat ja joku viel\u00e4 k\u00e4rsii paperinohuiden seinien takana el\u00e4vist\u00e4 naapureista: niist\u00e4 samoista naapureista, joilla ei ole aiettakaan l\u00e4hte\u00e4 l\u00e4mpim\u00e4mp\u00e4\u00e4n maahan poimimaan hedelmi\u00e4 tai hoitamaan vanhuksia toteuttamaan unelmaa ihmisarvoisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4. rakastatko l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4si? sein\u00e4n takaa kuuluvaa naapuria, …<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":40,"menu_order":7,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"inline_featured_image":false},"jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/99"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=99"}],"version-history":[{"count":12,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/99\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":268,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/99\/revisions\/268"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/40"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.viro-instituutti.fi\/nippernaati\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=99"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}