Kuvassa kirjailijat Leelo Tungal ja Heli Laaksonen

Leelo ja Heli lastenrunokiertueella

Jenni Kallionsivu

Blogi, Kirjallisuus

Runoajelun lastenrunokiertueella, jota tähdittävät Leelo Tungal ja Heli Laaksonen, voisi kuvitella olevan ihanaa ja hauskaa. Lempeän terävät huomiot tekevät joka keskustelusta juhlaa, kielet sekoittuvat houkuttelevaksi keitokseksi josta löytää aina uusia herkkupaloja, aurinko paistaa, teiden varsilla haikarat vilkuttavat pesistään eikä tylsä arki koita koskaan. Vaikka esiintymisiä on paljon, joskus jopa kolme kertaa päivässä, jaksavat kirjailijat aina yhtä sydämellisesti vastata lukijoiden kysymyksiin ja olla vilpittömän innoissaan latvialaisten tavasta hukuttaa vieraansa kukkasiin.

Kirjailijat Leelo Tungal ja Heli Laaksonen lastenrunokiertueella

Kerrankin unelmat pitivät paikkansa ja kiertueella oli juuri sellaista kuin olin toivonut siellä olevan. Runoajelut ovat valon pilkahduksia ja samalla muistutuksia työn perimmäisestä tarkoituksesta kulttuurityöntekijän hankehakemuksia, sponsorisopimuksia ja aikataulutusta pursuavassa elämässä. Loppujen lopuksi työtä tehdään siksi, että maailmassa olisi muutakin kuin excel-taulukoitua arkea.

Hyvä runous ansaitsee tulla käännetyksi hyvin ja mikä tärkeintä, löytää tiensä lukijoiden luokse. Sekä Tungal että Laaksonen ovat aiemmin osallistuneet kansainvälisille Runoajelu-kiertueille, joilla heidän runojaan on esitetty esiintymismaiden kielillä. Molempien teoksia on äskettäin julkaistu latviaksi (Leelo Tungalin Daudzpusigais ronisMitmekülgne hüljes ja Heli Laaksosen Piec ait kalnsAapine), joten Latvian-kiertueella voitiin juhlistaa uusia käännöksiä ja käydä tapaamassa niiden tuomia uusia lukijoita.

Kuvassa kirjalija Heli Laaksonen antamassa lukijoille nimmareita.

Runoajelun, Liels un mazs -kustantamon ja Pohjoismaiden ministerineuvoston Riian toimipisteen järjestämällä lastenrunokiertueella esiinnyttiin ympäri Latviaa Zvejniekciemsistä Kuldīgaan. Vierailevien runoilijoiden lisäksi kiertuebussin astuivat heidän yhteinen kääntäjänsä Guntars Godiņš ja kustantajansa Inese Zandere, molemmat tunnettuja runoilijoita itsekin. Sekä tietysti allekirjoittanut ja Riian Nordenin superorganisaattori Ieva Hermansone.

Oma tehtäväni kiertueen aikana oli kuvata tapahtumia Ievan hoitaessa kellokallen ja yleisasiantuntijan hommia. Katsellessa esiintymisiä kameran linssin takaa ilman kiertuemanagerin vastuuta pystyin sekä kuuntelemaan että huomioimaan, miten korva tarkkana yleisö keskittyi siihen mitä heidän edessään tapahtui. Joka paikassa tunsi selvästi, kuinka odotettuja kirjailijavieraat ovat.

Kiertueella kuvatusta materiaalista syntyi video.

Ihmisten kohtaaminen, paperisilta sivuilta luetun tekstin välityksellä tai silmästä silmään samaa ilmaa hengittäen, on kaiken kulttuurin perusta. Olosuhteet vaihtelevat, vaikkei matkaa olisi linnuntietä kuin muutamia satoja kilometrejä. Kumma kyllä, aivan toisenlaisen elämän keskellä kirjoitetut tekstit kääntyvät silti paitsi toiselle kielelle, myös täysin erilaista elämää elävää ihmistä koskettaviksi. Alkuperällä, iällä tai loppujen lopuksi kielelläkään ei ole väliä, kun ihmiset tavoittavat yhteisen kokemuksen maailmasta. Tämän vuoksi hankehakemuksia, sponsorisopimuksia ja aikatauluja kannattaa jaksaa pyörittää.

Kuvassa Jenni Kallionsivu

Kiitän kaikkia Runoajelun yhteistyökumppaneita: Viro-instituuttia, Rozentāls-seuraa, FILIä, Viron kulttuurirahastoa ja kaikkia muita. Kiitän myös kaikkia kulttuurivaihdon parissa toimivia kollegoita joiden kanssa on ilo tehdä töitä. Lämmin kiitos kaikille heille, jotka kirjoittavat, lukevat, kuuntelevat, katselevat, keskustelevat ja tekevät maailmasta hiukan rikkaamman paikan.