Tervetuloa kirjalliselle matkalle Viroon!

Tämän nyt neljännen kerran ilmestyvän virolaisen kirjallisuuden antologian teemana on Viro maantieteellisestä näkökulmasta. Tekstejä valittaessa on tällä kertaa kiinnitetty huomiota siihen, mihin päin Viroa ne sijoittuvat.

Sanotaan, että Viro on pienestä koostaan huolimatta moni-ilmeinen maa sekä maisemiltaan että kulttuuriltaan. Turistin Viro mahtuu usein muutamaan kortteliin sataman liepeillä, mutta pitemmälle matkaavat kokevat aivan toisenlaisia todellisuuksia saarilla ja rannikoilla, Peipsin sipulikylissä, Etelä-Viron kumpumaastossa tai sisämaan kaupunkien puutalokortteleissa.

Suomalaisturistien määrä Virossa on vuoroin laskussa, vuoroin nousussa, ja syyksi voi arvella vaikka alkoholiveron nousua tai laskua, huonoa palvelua tai sitten palvelun parantumista. Viro on joka tapauksessa suomalaisille tutumpi ja turvallisempi kuin koskaan ja tarjoaa aina enemmän paikkoja ja tekemistä. Viron kirjallisuudella on paljon annettavaa matkaoppaana naapurikansan kokemusmaailmoihin.

Nippernaati-antologian avaa tällä kertaa viroksi kirjoittava ja Virossa asuva maahanmuuttaja, Yhdysvalloista kotoisin oleva Adam Cullen. Hänen Haapsalulle
omistamiaan haikuja ovat tulkinneet vironhaikun mitassa Merja Aho ja Hannu Oittinen.

Kiinnostavana vastaparina hänelle on englanniksi kirjoittava ulkovirolainen, lapsena Haapsalusta perheensä mukana sotaa paennut Elin Toona Gottschalk. Maija Rantanen on suomentanut hänen muistelmistaan ensimmäisen luvun, joka kuvailee elämää 1930-luvun Haapsalussa.

Tallinnaa edustaa runoilija Jürgen Rooste, jonka ensimmäisestä proosakokoelmasta Hannu Oittinen on suomentanut novellin. Teksti kuvaa vapaassa Virossa aikuistuneen sukupolven kipupisteitä.

Tallinnasta itään mentäessä ovat pohjoisrannikon maisemat, joissa kirjailija Aino Pervik on perheineen viettänyt kesiään jo monessa polvessa. Hänen muistiinmerkintöjään sieltä ovat suomentaneet kääntämisen opiskelijat Virpi Kauranen, Aaro Kalliokoski, Tuulikki Palva ja Annika Viirma.

Genreltään yllättävin on tällä kertaa Joonas Sildren sarjakuvakertomus säveltäjä Arvo Pärtin elämästä. Arvo Pärtille on viime vuonna avattu oma keskus Tallinnan länsipuolelle. Kaisu Lahikaisen suomentama katkelma vie kuitenkin Paideen ja Rakvereen, pikkukaupunkeihin joissa Arvo Pärt vietti lapsuutensa.

Kierroksen seuraava pysähdyspaikka on Peipsijärven rannalla Kolkin kylässä, joka tunnetaan sipuleista ja venäjänkielisistä vanhauskoisista. Outi Hytönen on suomentanut pari ensimmäistä lukua Vahur Afanasjevin romaanista, joka kertoo kylän asukkaiden vaiheista toisen maailmansodan jälkeen.

Eva Koffin romaanikatkelma vie meidät ensin 1990-luvun Tallinnaan Mustamäelle sairaalan katolle. Sieltä hyppäämme 1920-luvun Tarttoon Le Mimosa -klubille. Heidi Iivari on suomentanut Eva Koffin romaanista kaksi lukua, joissa eri sukupolvien naiset yrittävät selvittää suhdettaan elämään ja rakkauteen.

Seuraava teksti on Tartosta osoitteesta Vabriku 3. Nuori runoilija Silvia Urgas on pohtinut kaupungin kuvaa ja sen muuttumista tuolta lyhyeltä, läheltä rautatieasemaa löytyvältä kadulta käsin. Runomuotoisen tekstin on suomentanut Annamari Typpö.

Yliopisto- ja kauppakaupunki Tarton historiallisia kerrostumia kaivelee myös runoilija Timo Maran. Hänen runoissaan on nykykaupungin kaduilla läsnä sekä menneisyys että luonto. Runot on suomentanut Katja Meriluoto.

Viimeisin mutta ei vähäisin, vaan jopa jännittävin on Lauri Sommerin kertomus Setomaan kylissä liikkuneista ikonirosvoista. Tarina on tosi, ja mystinen, ja Arja Korhonen on saanut siihen rajaseutujen tunnelmaa käyttämällä käännöksessä itäsuomen murretta.

Esittelemmekö me antologian sivuilla sitten Viroa, virolaisia vai tämän hetken parasta kirjallisuutta? Uskoakseni tätä kaikkea. Tekstivalikoima kertoo olemassa olevista paikoista ja usein myös todellisista ihmisistä. Hyvän tekstin takana on kuitenkin aina taitava tarinankertoja, mitä ei pidä unohtaa kirjallisuudessa suunnistaessa. Tässä tapauksessa jokaisen tekstin takana on lisäksi vielä loistava suomentaja.

Nippernaati-antologia ei ole tänä vuonna ainut kirjallinen matka Viroon. Viro-instituutin verkkosivulta löytyy minun ja muun työryhmän kokoama Viron runokartta, joka sisältää kymmeniä Viron eri paikkoihin sijoittuvia runoja. Niistä toiset kuvailevat paikkaansa hyvinkin tarkasti, toisissa tapahtumapaikka toimii ihmissuhteiden ja elämänvaiheiden kiinnostavana näyttämönä. Runokartta täydentyy jatkuvasti osoitteessa vironrunokartta.fi.

Anniina Ljokkoi
Päätoimittaja