Kuvituskuva

Viro-instituutin soittolista #11: Arvo Pärt

Blogi, Musiikki

Vuodenajan taittuessa jo kesään, on aika kevään viimeisen Viro-instituutin soittolistan. Sarjan viimeinen lista on omistettu tänä vuonna 85 vuotta täyttävälle Arvo Pärtille. Arvo Pärt (s. 1935) on aikamme merkittävimpiin lukeutuva virolainen säveltäjä. Pärt tunnetaan keskiaikaisista musiikkivaikutteistaan sekä ns. kulkustyylin eli tintinnabuli-tyylin sävellyksistä. Viro-instituutin soittolista tukee näyttelymateriaalia Tuttu ja tuntematon Arvo Pärt, joka on tilattavissa kiertonäyttelyksi.

Pääset Arvo Pärt -spotify-soittolistaan tästä tai allaolevasta listauksesta. Kuvaustekstit löydät alta.

Arvo Pärt varttui Rakveressa ja opiskeli säveltämistä Tallinnassa vanhemman polven virolaisen säveltäjän Heino Ellerin oppilaana. Tämän kauden varhaisiin pianoteoksiin kuuluu esimerkiksi Partita pianolle (1958).

Vakiintuneen taidemusiikkiyleisön ulkopuoleltakin kuulijoita saanutta Pärtiä luonnehditaan ”uusyksinkertaisen” tyylin edustajaksi. Neuvostoliiton aikana hänen hengellisiä elementtejä sisältänyt tuotantonsa ei ollut taideviranomaisten suosiossa.

Kansainvälisen tunnustuksen Arvo Pärt sai sonoristisesta orkesteriteoksestaan Perpetuum mobile. Sävellys valmistui vuonna 1963 ja kuultiin vuoden 1965 uuden musiikin Varsovan syksy -festivaalilla. Teos sai erinomaisen vastaanoton ja se piti esittää uudestaan. 

1960-luvun puolivälissä Pärt alkoi käyttää ns. kollaasitekniikkaa, jossa hän rinnasti eri aikakausien tyylejä. Nykynäkökulmasta se oli aitoa postmodernismia. Vuonna 1964 valmistuneessa teoksessaan Kollaaž teemal B-A-C-H Pärt siteeraa Bachin Sarabandea tämän englantilaisesta sarjasta (d-molli).

Pärt nimittää omaa nykyistä musiikkityyliään tintinnabuliksi (lat. pienet kellot). Hän aloitti kyseisen tekniikkansa soveltamisen teoksissaan 1970-luvulla. Tintinnabuli-tyylin ensimmäiset seitsemän teosta (mm. AliinaleTrivium) kantaesitti Hortus Musicus -yhtye Estonian konserttisalissa vuonna 1976.

Vuonna 1980 Pärt emigroitui Neuvostoliitosta ja asettui asumaan Berliiniin. Nykyään hän asuu taas Virossa ja Laulasmaalla on hänen nimeään kantava, tuore musiikki- ja arkistokeskus. Suomessa säveltäjä on vieraillut muun muassa hiljentymismatkoilla Valamon luostarissa.

Pärtin persoonalliset, tunteisiin vetoavat teemat ovat kiehtoneet elokuvantekijöitä kautta maailman. Virolaissäveltäjän musiikkia onkin käytetty sadoissa elokuvissa, kuten vuonna 2004 Michael Mooren ohjaamassa Fahrenheit 9/11:ssä (Cantus Benjamin Britteni mälestuseks) ja Paul Thomas Andersonin ohjaamassa There Will Be Blood vuonna 2007 (Fratres).